Lue keskustelun säännöt.
Tulipa paha mieli kun näin ystävän kaupungilla
28.07.2022 |
Olin pyytänyt ystävältäni, että lähdetään syömään ulos tai Amos Rexiin tai vaikka Suomenlinnaan. Hän sanoi, että ihan kiinni töissä koko päivän. Kävin etsimässä uusia vaatteita ja törmäsin ystävääni, joka oli siellä toisen ystävänsä kanssa. Sain selityksen: Ihan nopeasti vaan olivat pistäytymässä kahvilla. Silti oli ostoskasseja käsissä. Niin varmaan, nopeasti kahvilla, ajattelin, ja mustasukkaisuuden aalto vyöryi yli.
En tykkää siitä, jos minulle ei puhuta totta. Jos ei halua lähteä museoon tai Suomenlinnaan tai ulos syömään tai minnekään, niin sanoo suoraan, ettei nyt huvita eikä selittele työkiireillä.
Toisaalta aikuiset ihmiset eivät ole enää missään selittelyn velassa toisilleen, mitä tekevät ja kenen kanssa.
En tiedä miksi naisten väliset suhteet tuntuvat joskus olevan monimutkaisia. Jo tytöstä asti. Jos kaveri leikkii pihalla toisen kaverin kanssa, siihen tuleva kolmas kaveri on liikaa. Opitaanko me jo lapsena valehtelemaan, ettei pahoita mieltä.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin 30v ja pyysin lapsuuden ystävää lounasseuraksi, en juhli ikinä synttäreitä. Ei ollu rahaa. Lupasin tarjota. No ei hän ehdi.
Menin sit yksin kaupungille ja tää ystävä tuli vastaan autolla toisen ystävänsä kanssa
Ai että tuli kiva olo, etenkin ku olin just tälle ystävälle ostanut 30v lahjan ja käynyt hänen synttäreillään!
Kun aloin kertaamaan ni tajusin, etten ollu ikinä saanu hältä lahjaa mut aina ostin hälle.
Ei olla enää ystäviä, välirikko tuli kun räjähdin hälle sen itsekkyydestä.
Nyt kuulin, että oli lähettäny siskoni kautta mulle terkkuja.
Ei paljoo sydän läikähtänyt, tuota ihmistä ei ole ollut ikävä yhtää.
Turha roikkua yksipuolisissa ystävyyssuhteissa, ap!Ei ystävyys ole kenenkään velvollisuus.
Ongelmahan ei ollut sen toisen itsekkyys, vaan SUN OMA ITSEKKYYDEN PUUTE. Hyvä että vihdoin tajusit, että ystävyys on VASTAVUOROISTA. Jos joku ei anna takaisin, niin ei sellaisessa pidä roikkua, vaan ottaa itse vastuu elämästään ja ihmissuhteistaan ja etsiä uusia ystäviä.
Ei ole velvollisuus, mutta mikä estää "ystävää" sanomasta, jos ei halua olla toisen "ystävä".
Miksi ei voi olla rehellinen ja sanoa asioita suoraan.
Koska haluaa olla kohtelias ja säästää itsensä toisten negatiivisilta tunteilta tai draamalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hän ei halunnut lähteä sun kanssa, mutta halusi lähteä ystävänsä kanssa.
Ihmiset jotka sanovat toistuvasti olevansa niin kiireisiä etteivät ehdi tavata sinua eivät halua tavata sua.
Tämä kuuluu elämän ikäviin tosiasioihin.Olisitko mieluummin kuullut että "en välitä tavata sua koska sun kanssa on tylsää"?
Niinpä. Ei kukaan näistä jotka valittavat valehtelusta sano itse suoraan että ei nyt huvita lähteä kanssasi.
Tosi ikävää kun kaveri ei halua viettää aikaa yhdessä, mutta näin se menee. Tekosyiden keksiminen tuollaisessa tilanteessa kuuluu hyvään käytökseen, sekä miehillä että naisilla. Oikeasti ap:ta harmittaa kun kaverilla oli mieluisempaa seuraa, ei mikään naisten monimutkaiset suhteet.
"Kuuluu hyvään käytökseen"
No ei todellakaan kuuluu, käyttydyt ihan vittumaisesti.
Olisiko hänen sitten pitänyt sanoa, että on menossa toisen kaverin kanssa kaupungille ja et ole tervetullut seuraan? Siitähän ei varmana olisikaan jäänyt sulle paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin 30v ja pyysin lapsuuden ystävää lounasseuraksi, en juhli ikinä synttäreitä. Ei ollu rahaa. Lupasin tarjota. No ei hän ehdi.
Menin sit yksin kaupungille ja tää ystävä tuli vastaan autolla toisen ystävänsä kanssa
Ai että tuli kiva olo, etenkin ku olin just tälle ystävälle ostanut 30v lahjan ja käynyt hänen synttäreillään!
Kun aloin kertaamaan ni tajusin, etten ollu ikinä saanu hältä lahjaa mut aina ostin hälle.
Ei olla enää ystäviä, välirikko tuli kun räjähdin hälle sen itsekkyydestä.
Nyt kuulin, että oli lähettäny siskoni kautta mulle terkkuja.
Ei paljoo sydän läikähtänyt, tuota ihmistä ei ole ollut ikävä yhtää.
Turha roikkua yksipuolisissa ystävyyssuhteissa, ap!Ei ystävyys ole kenenkään velvollisuus.
Ongelmahan ei ollut sen toisen itsekkyys, vaan SUN OMA ITSEKKYYDEN PUUTE. Hyvä että vihdoin tajusit, että ystävyys on VASTAVUOROISTA. Jos joku ei anna takaisin, niin ei sellaisessa pidä roikkua, vaan ottaa itse vastuu elämästään ja ihmissuhteistaan ja etsiä uusia ystäviä.
Ei ole velvollisuus, mutta mikä estää "ystävää" sanomasta, jos ei halua olla toisen "ystävä".
Miksi ei voi olla rehellinen ja sanoa asioita suoraan.
Koska haluaa olla kohtelias ja säästää itsensä toisten negatiivisilta tunteilta tai draamalta.
Itse nään asian täysin päinvastoin. En pidä tuollaista käyttäytymistä yhtään mitenkään kohteliaana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella tilanteen päässäni näin:
ap:n ystävä on rennompi, pinnallisemmasta menosta pitävä shoppailija kuin ap, eikä siksi hirveästi jaksa ap:n seuraa. Ap ei tätä tajua, hän kaipaa syvällisempää ja tunneintensiivisempää seuraa. Kaveri ei osaa torjua kunnolla, koska pelkää ap:n tunneintensiivisyyttä, ei kestä kohdata mustasukkaisuuden ja muita tunteita. Sitten valehtelee, koska kokee ap:n liian konfliktiherkkänä tai muuten liian herkkänä.
Ai? Ja valehtelu sekä nyt myös siitä kiinni jääminen ei ole loujkaavaa toimintaa?
Varsinkin jos toinen on herkkä niin se haavoittaa monin verroin.
Sanotaan, että valheella on lyhyet jäljet.
Jos miettii toisen ihmisen loukkaantumista toiseen suuntaan pitää myös miettiä loukkaantumista toiseen suuntaan.
Torjua voi myös kohteliaasti.
Kyllä, niin voi, kunpa se tirjuttu olisi myös kohtelias ja tyytyisi vastaukseen.
Erittäin harvoin näin on, ne torjutut ovat juurikin heitä, joilla on tapana olla itsekkäitä, ängetä mukaan, tingata toisten menoja, vaatia selityksiä jne.
Minä vain totean ettei sovi ja siinäkin joudun selittämään miksi ei, jos sanon, että on parempaa seuraa, maa repeää allani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella tilanteen päässäni näin:
ap:n ystävä on rennompi, pinnallisemmasta menosta pitävä shoppailija kuin ap, eikä siksi hirveästi jaksa ap:n seuraa. Ap ei tätä tajua, hän kaipaa syvällisempää ja tunneintensiivisempää seuraa. Kaveri ei osaa torjua kunnolla, koska pelkää ap:n tunneintensiivisyyttä, ei kestä kohdata mustasukkaisuuden ja muita tunteita. Sitten valehtelee, koska kokee ap:n liian konfliktiherkkänä tai muuten liian herkkänä.
Ai? Ja valehtelu sekä nyt myös siitä kiinni jääminen ei ole loujkaavaa toimintaa?
Varsinkin jos toinen on herkkä niin se haavoittaa monin verroin.
Sanotaan, että valheella on lyhyet jäljet.
Jos miettii toisen ihmisen loukkaantumista toiseen suuntaan pitää myös miettiä loukkaantumista toiseen suuntaan.
Torjua voi myös kohteliaasti.
Tuo oli se kohtelias torjunta, jonka ap sai. Herkkien ihmisten kanssa moni vähemmän herkkä pitää epäsuorasti etäisyyttä, koska ei kestä sitä herkkyyttä.
Sillä miten paljon ap:tä oikeesti sattuu ei oo sen "ystävän" ongelma (vastuu omista tunteistaan on myös herkillä), vaan se tekeekö ap siitä draamaa ystävän elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hän ei halunnut lähteä sun kanssa, mutta halusi lähteä ystävänsä kanssa.
Ihmiset jotka sanovat toistuvasti olevansa niin kiireisiä etteivät ehdi tavata sinua eivät halua tavata sua.
Tämä kuuluu elämän ikäviin tosiasioihin.Olisitko mieluummin kuullut että "en välitä tavata sua koska sun kanssa on tylsää"?
Ei, vaan olisi voinut sanoa aikuismaisesti, että ei käy nyt, olen sopinut jo toisen kanssa menoa.
Etkö käsitä, että valehtelu tuossa oli typerää?
Oli miten kiireinen tahansa.Ei ollut välttämättä sopinut mitään siinä vaiheessa. Ei halunnut tavata ap:tä, siis on kiire. Sellainen ystävä ehdottaa, ketä haluaa tavata, tai keksiikin, että on aikaa ja kaipaa seuraa ja ehdottaa ystävälle jota haluaa tavata.
Yhden valehtelu on toisen kohteliaisuus. Viisas ymmärtää valkoisten valheiden päälle eikä ota niistä nokkiinsa, mutta onkeensa kyllä.
Tuo ei ollut valkoinen valhe vaan suora valhe.
Yleensä valehtelu ei ole kohteliasta. Jos haluaa sanoa valkoisen valheen sen täytyy olla niin valkoinen, etteii tule ilmi. Eli on siilloin ehkä kohteliaisuus ja tarpeen, kun säästää sen ihmisen joltain ikävältä kokemukselta tai tunteelta. Mutta sillä ei ole varsinaista merkitystä pitemmän päälle. Esimerkiksi ei kannata valehdella niin, ja sellaisuissa asioissa, että saattaa tuhota ystävyyden, nöyryyttää tai nolaa toista tms.
Aina jos on mahdollista kannattaa puhua totta. Ei töks töks vaan ystävällisesti ja neutraalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On saattanut sopia tuon ystävänsä kanssa tehdyn shoppailureissun ajat sitten ja ehkä ne työkiireet ovat juuri tulossa, eikä pysty sopimaan suoralta kädeltä mitään museo/Suomenlinnareissua, koska niitä keikkoja ei vaan heitetä vartissa, vaan menee aikaa useampi tunti. (Pitääkö tämä nyt tosiaan tällä tavalla (oletettavasti) aikuiselle ihmiselle selittää?)Mielen saa toki ihan vapaasti pahoittaa, mutta aina siinä ei ole oikein järkeä.
Ei ole mitään järkeä yrittää olla sellaisen ihmisen "ystävä", joka ei sitä ystävyyttä halua. Kannattaa unohtaa sellaiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin 30v ja pyysin lapsuuden ystävää lounasseuraksi, en juhli ikinä synttäreitä. Ei ollu rahaa. Lupasin tarjota. No ei hän ehdi.
Menin sit yksin kaupungille ja tää ystävä tuli vastaan autolla toisen ystävänsä kanssa
Ai että tuli kiva olo, etenkin ku olin just tälle ystävälle ostanut 30v lahjan ja käynyt hänen synttäreillään!
Kun aloin kertaamaan ni tajusin, etten ollu ikinä saanu hältä lahjaa mut aina ostin hälle.
Ei olla enää ystäviä, välirikko tuli kun räjähdin hälle sen itsekkyydestä.
Nyt kuulin, että oli lähettäny siskoni kautta mulle terkkuja.
Ei paljoo sydän läikähtänyt, tuota ihmistä ei ole ollut ikävä yhtää.
Turha roikkua yksipuolisissa ystävyyssuhteissa, ap!
Itsellä oli lapsuudenystävä joka ei koskaan lähtenyt mihinkään. Ei pitsalle, ei kaljalle, ei kirppikselle, ei biitsille. Sitten se kuitenki oli jonku kuukausi sitten bileissä tapaamansa helppoheikin kyydissä kaupungilla. Syykin on yksinkertainen. Koska hän pummii kyytejä ja on patalaiska. Tajusin että yhteydenpidot vähenivät silloin kun myin auton pois. Että semmonen kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä täytin 30v ja pyysin lapsuuden ystävää lounasseuraksi, en juhli ikinä synttäreitä. Ei ollu rahaa. Lupasin tarjota. No ei hän ehdi.
Menin sit yksin kaupungille ja tää ystävä tuli vastaan autolla toisen ystävänsä kanssa
Ai että tuli kiva olo, etenkin ku olin just tälle ystävälle ostanut 30v lahjan ja käynyt hänen synttäreillään!
Kun aloin kertaamaan ni tajusin, etten ollu ikinä saanu hältä lahjaa mut aina ostin hälle.
Ei olla enää ystäviä, välirikko tuli kun räjähdin hälle sen itsekkyydestä.
Nyt kuulin, että oli lähettäny siskoni kautta mulle terkkuja.
Ei paljoo sydän läikähtänyt, tuota ihmistä ei ole ollut ikävä yhtää.
Turha roikkua yksipuolisissa ystävyyssuhteissa, ap!Ei ystävyys ole kenenkään velvollisuus.
Ongelmahan ei ollut sen toisen itsekkyys, vaan SUN OMA ITSEKKYYDEN PUUTE. Hyvä että vihdoin tajusit, että ystävyys on VASTAVUOROISTA. Jos joku ei anna takaisin, niin ei sellaisessa pidä roikkua, vaan ottaa itse vastuu elämästään ja ihmissuhteistaan ja etsiä uusia ystäviä.
Ei ole velvollisuus, mutta mikä estää "ystävää" sanomasta, jos ei halua olla toisen "ystävä".
Miksi ei voi olla rehellinen ja sanoa asioita suoraan.
Koska haluaa olla kohtelias ja säästää itsensä toisten negatiivisilta tunteilta tai draamalta.
Itse nään asian täysin päinvastoin. En pidä tuollaista käyttäytymistä yhtään mitenkään kohteliaana
Niinpä. Ihmiset ja kasvuympäristöt on erilaisia. On ympäristöjä, missä parasta luottamusta on se, et saa huutaa pää punaisena kun toinen ottaa päähän ja sit ollaan kohta taas rakastavaisia ja hyvää pataa. Sit on niitä, et toisille ei sanota poikkipuolista sanaa, vaan luetaan rivien välistä ja se on suurin arvostuksen osoitus. Ja kaikkee siltä väliltä. Teot ja niiden merkitykset vaihtelee.
Vierailija kirjoitti:
Sekin on mielestäni outoa jos ystävä sanaa epämääräisesti että "on muuta menoa". En välttämättä rupea kyselemään että mitä menoa, mutta jää tunne että haluaa jotain salata. Sekin loukkaa. Koska normaalisti ystävien kesken kerrotaan että en pääse, koska olen töissä/vanhemmilla/harrastuksessa/tulee vieraita/sovittiin että aloitetaan silloin talon maalaus/En jaksa/haluan elpyä kotona jne jne.
Yhtäkkiä sitten epämääräinen "on muuta" tuntuu oudolta.
Voi luoja miten raskas ihminen olet. Koet,, että kaikki ovat sinulle selitysvelkaa menoistaan. Onneksi et ole ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on valitettavan yleinen kokemus minunkin elämässä. Tyttökaverit jääneet kavereiksi ja olleet minulle tärkeämpiä kuin minä heille. Toivoisin vielä joskus saavani sydänystävän mutta toistaiseksi jatkan ilman kavereita koska yksipuolisuus rikkoo sydäntä liikaa...
En tiedä, mikä minusta tekee muita ystäviä epämieleisempää seuraa... Pitää koittaa selvittää mistä kyse, ettei sitten ole muille rasitteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella tilanteen päässäni näin:
ap:n ystävä on rennompi, pinnallisemmasta menosta pitävä shoppailija kuin ap, eikä siksi hirveästi jaksa ap:n seuraa. Ap ei tätä tajua, hän kaipaa syvällisempää ja tunneintensiivisempää seuraa. Kaveri ei osaa torjua kunnolla, koska pelkää ap:n tunneintensiivisyyttä, ei kestä kohdata mustasukkaisuuden ja muita tunteita. Sitten valehtelee, koska kokee ap:n liian konfliktiherkkänä tai muuten liian herkkänä.
Ai? Ja valehtelu sekä nyt myös siitä kiinni jääminen ei ole loujkaavaa toimintaa?
Varsinkin jos toinen on herkkä niin se haavoittaa monin verroin.
Sanotaan, että valheella on lyhyet jäljet.
Jos miettii toisen ihmisen loukkaantumista toiseen suuntaan pitää myös miettiä loukkaantumista toiseen suuntaan.
Torjua voi myös kohteliaasti.Tuo oli se kohtelias torjunta, jonka ap sai. Herkkien ihmisten kanssa moni vähemmän herkkä pitää epäsuorasti etäisyyttä, koska ei kestä sitä herkkyyttä.
Sillä miten paljon ap:tä oikeesti sattuu ei oo sen "ystävän" ongelma (vastuu omista tunteistaan on myös herkillä), vaan se tekeekö ap siitä draamaa ystävän elämään.
Sanotaan nyt näin, että yleensä normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen reagoi tunteella kun huomaa, että hänelle on valehdeltu. Ei tarvitse olla mitenkään herkkähipiäinen.
Tuo fraasi " vastuu omista tunteista" kuuluu yleensä niiden suusta, jotka ovat itsekkäitä ja toimivat vain omaa etuaan ja mukavuuttaan ajatellen. Yleensä keinolla millä tahansa.
Vai meinaatteko, että ystävyys- ja parisuhteissa toinen voi valehdella miten vain lystää ja vastuu siitä miten siihen reagoi on toisella?
Itse en siedä suoraa valehtelua lainkaan. Ymmärrän jotenkin pienet, valkoiset valheet. Ne, joilla ei ole tarkoitus ajaa omaa etua tai tarkoitusperää ta halua päästä helpolla esimerkiksi.
On olemassa ihmisiä joille yksi vaikeimmista asioista tuntuu olevan sanoa "minä haluan" tai "minä en halua". Tunnen ihmisiä jotka tämän välttääkseen keksivät asioille naurettavia tekosyitä ja todella typeriä perusteluja.
En ymmärrä miksi toinen valehtelee. Olisi vain sanonut suoraan että valitettavasti on muuta menoa, eikä valehtelisi. Mutta, toisaalta, itse olen ollut sellaisessa kaverisuhteessa jossa kaverini otti niin itseensä aina kaiken, esim jos sanoin "on muuta menoa" niin sain kuulla vaikka mitä ja hän loukkaantui niin verisesti aina siitä että oli muuta menoa. Sen takia pari kertaa oli helpompaa vain väittää että on töitä jos olin toisen ihmisen kanssa enkä olisi pystynyt kaveria tapaamaan. Lopulta meni kyllä välit poikki kun alkoi niin sanotusti vaikuttaa omaan henkiseen vointiin hänen tuo minun syyllistäminen jos minulla oli muuta menoa ja hän olisi halunnut nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Semmosii naiset vaan on, valehtelijoita.
Kuulehhan nyt, tollasia "miehiäkin" on olemassa
Mä taas inhoan sitä että kaveri pyytää johonkin hyvin spesifiin tapahtuman tai tekemiseen mukaan ja suostut osallistumaan, koska kaveri niin haluaa kovasti mennä. Mutta sitten kun saavut paikalle hänen seuraamaan on jo joku nobody duunista tai kaverin kummin kaiman serkkutytön kissavahti tai useampi random tyyppi. Ei kai haittaa että Mirkku, Markku ja Kerkko tuli kans ihan ex tempore mukaan... Siis mitä wattua oikeasti???
Sinä et ole se ystävä jonka kanssa pidetään hauskaa, vaan se joka on hyvä kuuntelija, jolle voi soittaa kun on masis ja ketään muuta ei löydy. Tämmöiset kannattaa itsensä takia heivata pellolle, mutta toki vaikeampaa jos asuvat lähellä tai ovat jopa samassa työpaikassa.