Tulipa paha mieli kun näin ystävän kaupungilla

Törkeää tuollainen valehtelu. Ystäväsi olisi voinut sanoa kutsuusi, vaikka "En valitettavasti pääse, kun olen sopinut menoa jo Minnan kanssa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi siis kieltäytyi ehdottomastasi tekemisestä sanoen olevansa koko päivän töissä, ja näit hänet kuitenkin ostoksilla jonkun toisen ihmisen kanssa. Hän ilmeisesti koki tarpeelliseksi selittää tilanteen sinulle, mutta et uskonut selitystä vaan päättelit, että kyse oli jostakin muusta kuin mitä ystäväsi väitti. Tästä kaikesta teit johtopäätöksen, että hän valehteli sinulle töistään välttääkseen seuraasi ja hänellä on parempia ystäviä kuin sinä itse. Toteat vielä, että "naisten väliset ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia" ja että "kolmas kaveri on liikaa".

Olet siis hyvin herkkä vaistoamaan mahdollisen torjutuksi tulemisen, rakennat mielessäsi ihmissuhdehierarkioita ja teet vahvoja kielteisiä tulkintoja menneiden kokemustesi perusteella. Samalla kuitenkin ihmettelet, miksei sinulle sanota suoremmin asioita. Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, jolle EI uskalla sanoa mitään suoraan ja joita usein jopa vältellään, koska ajattelet pahinta kaikista tilanteista jotka eivät mene juuri sillä tavalla kun toivot. 

Mitä jos ystävääsi törmätessäsi kaupungilla suhtautuisitkin asiaan iloisena yllätyksenä? Ja kun hän selittää jotakin puolustelevaa, sanot ymmärtäväsi täysin ja vaihdat keskustelun suunnan johonkin mukavampaan kevyempään aiheeseen? Kertoisit omasta päivästäsi ja juttelisit vähän mukavia vaikka ystäväsi seuralaiselle? Ja sitten sanot heipat ja jatkat matkaasi etkä vatvo asiaa sen enempää? Ja jos sinusta tosiaan tuntuu, että tämä ystävä ei halua seuraasi tai hän käyttäytyy sinua kohtaan epäreilusti, otat asian suoraan puheeksi tai lopetat hänen kanssaan kaveeraamisen?

Teet tässä juuri itse samaa, eli rakentelet päässäsi kuvitelmia ap:n tilanteesta, jonka ap varmaan itse kuitenkin osallisena paremmin tietää.

Se on myös jännä että osa on aina sitä mieltä että sen joka ei ole tehnyt mitään väärin, pitää ottaa asia esiin. Yleensä nämä on niitä jotka tekevät törkeitä ohareita muille, ja ovat ilkeitä, eivätkä pyydä anteeksi, vaan odottavat että sen väärinkohdellun pitää itse ottaa asia esiin.

En tiedä ap:n tilannetta sen enempää kuin tämän hänen ystävänsäkään aivoituksia. Tiedän kuitenkin, että toisten ihmisten käytökseen on hyvin vaikea vaikuttaa, toisin kuin omaansa. Kuten sanoin, jos ap on varma ystävän epärehellisyydestä ja ilkeydestä, hän voi myös jatkaa elämäänsä ja löytää arvoistansa seuraa. Toki voi myös uhriutua, se on oma valinta. 

Voi myös tuntea ihan normaalit tunteet, harmistua, pahoittaa mielensä, haluta keskustella siitä vaikka palstalla, vaikka samalla jatkuukin normaali elämä. Tai sitten voi olla sellainen joka väittää että loukkaantuminen hounosta käytöksestä ja valehtelusta on uhriutumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi siis kieltäytyi ehdottomastasi tekemisestä sanoen olevansa koko päivän töissä, ja näit hänet kuitenkin ostoksilla jonkun toisen ihmisen kanssa. Hän ilmeisesti koki tarpeelliseksi selittää tilanteen sinulle, mutta et uskonut selitystä vaan päättelit, että kyse oli jostakin muusta kuin mitä ystäväsi väitti. Tästä kaikesta teit johtopäätöksen, että hän valehteli sinulle töistään välttääkseen seuraasi ja hänellä on parempia ystäviä kuin sinä itse. Toteat vielä, että "naisten väliset ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia" ja että "kolmas kaveri on liikaa".

Olet siis hyvin herkkä vaistoamaan mahdollisen torjutuksi tulemisen, rakennat mielessäsi ihmissuhdehierarkioita ja teet vahvoja kielteisiä tulkintoja menneiden kokemustesi perusteella. Samalla kuitenkin ihmettelet, miksei sinulle sanota suoremmin asioita. Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, jolle EI uskalla sanoa mitään suoraan ja joita usein jopa vältellään, koska ajattelet pahinta kaikista tilanteista jotka eivät mene juuri sillä tavalla kun toivot. 

Mitä jos ystävääsi törmätessäsi kaupungilla suhtautuisitkin asiaan iloisena yllätyksenä? Ja kun hän selittää jotakin puolustelevaa, sanot ymmärtäväsi täysin ja vaihdat keskustelun suunnan johonkin mukavampaan kevyempään aiheeseen? Kertoisit omasta päivästäsi ja juttelisit vähän mukavia vaikka ystäväsi seuralaiselle? Ja sitten sanot heipat ja jatkat matkaasi etkä vatvo asiaa sen enempää? Ja jos sinusta tosiaan tuntuu, että tämä ystävä ei halua seuraasi tai hän käyttäytyy sinua kohtaan epäreilusti, otat asian suoraan puheeksi tai lopetat hänen kanssaan kaveeraamisen?

Teet tässä juuri itse samaa, eli rakentelet päässäsi kuvitelmia ap:n tilanteesta, jonka ap varmaan itse kuitenkin osallisena paremmin tietää.

Se on myös jännä että osa on aina sitä mieltä että sen joka ei ole tehnyt mitään väärin, pitää ottaa asia esiin. Yleensä nämä on niitä jotka tekevät törkeitä ohareita muille, ja ovat ilkeitä, eivätkä pyydä anteeksi, vaan odottavat että sen väärinkohdellun pitää itse ottaa asia esiin.

En tiedä ap:n tilannetta sen enempää kuin tämän hänen ystävänsäkään aivoituksia. Tiedän kuitenkin, että toisten ihmisten käytökseen on hyvin vaikea vaikuttaa, toisin kuin omaansa. Kuten sanoin, jos ap on varma ystävän epärehellisyydestä ja ilkeydestä, hän voi myös jatkaa elämäänsä ja löytää arvoistansa seuraa. Toki voi myös uhriutua, se on oma valinta. 

Voi myös tuntea ihan normaalit tunteet, harmistua, pahoittaa mielensä, haluta keskustella siitä vaikka palstalla, vaikka samalla jatkuukin normaali elämä. Tai sitten voi olla sellainen joka väittää että loukkaantuminen hounosta käytöksestä ja valehtelusta on uhriutumista. 

Joo, ehdottomasti saa ja pitää tuntea kaikki omat tunteet. Sitä en kiistä. 

Toinen on hyötyjä "ystävät" tai kaverit.

Eräältä kaverilta ei enää liuennut aikaa kuin äärimmäisen harvoin. Ehkä hänellä oli muuta menneillään ja minulle sopi kyllä, että nähdään harvemmin ja kun suhteellisen tasapuolisesti otimme toisiimme yhteyttä. Jossain kohtaa tämä kaveri ei enää ehtinyt nähdä muuten vain vaan yhteydenotot sisälsivät aina jotain, jossa hän tarvitsi apuani. Autolla pitäisi päästä sinne ja tänne, korjausapua tuohon ja tähän, lastenhoito apua jne. Kyllä nämä alkoivat pikkuhiljaa hämmentämään kun leppoisaan yhdessä oloon ei ollut enää aikaa kun sitä itse ehdotin. Vain silloin oli aikaa nähdä kun hän tarvitsi apua. No ei mennyt kauan kun tajusin pelin hengen ja lopetin yhteydenotot ja kieltäydyin kaikista avun pyynnöistä. Nyt ei ole pariin kuukauteen kuulunut mitään, toivottavasti ei kuulukaan.

Ai että oikein ostoskassien määrän syynäsit? Ja kaverisi ei kirjaimellisesti ollutkaan ihan koko päivää töissä? Apua :D Jos kaverisi olisi sanonut olevansa ensin töissä ja menevänsä kello 17:30 ostoksille Jennan kanssa, olisitko ollut tyytyväinen, vai olisiko sittenkin murehtinut ettei sinua kutsuttu mukaan ja että onko tämä Jenna kivempaa seuraa jne? Vaikutat vähän sellaiselta ihmiseltä. Voisiko olla että ystäväsi ei halua ihan niin intensiivistä suhdetta kuin sinä? Jotkut naiset ovat kieroja ja jotkut taas suhtautuu elämään vähän rennommin eivätkä jaksa selittää kaikkea auki.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän ap:n pahastumisen ihan täysin. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on jo sovittua menoa, mutta valehtelu asiasta on kurjaa.

Ehdotin eräälle kaverilleni näkemistä nyt kesällä. Ensin vetosi siihen, että ei ole rahaa nähdä mua (bussiliput luokseni kympin menopaluu). Kysyin uudestaan näkemisestä, ei vastannut ehdotukseeni mitään. Sen sijaan sain somesta katsoa, miten on viilettänyt kesän tapaamassa muita kavereitaan pitkin Suomea, syö jatkuvasti ulkona, käy paikoissa joihin kalliit pääsymaksut jne. Otin sitten asian esille ja kerroin, että harmittaa kaverin käytös. Kaveri kertoi, että juu on hänellä elokuu vielä ihan auki, mutta katsoo ensin sinne muut tapahtumat ja sopii näkemisen muiden kavereiden (joita näkee säännöllisesti) kanssa ja sitten voisi ehdottaa mulle näkemistä.

Tuli ihan hemmetin paha mieli tuosta. Jos kerta se elokuu on vielä tyhjänä, niin miksi ei olisi suoralta kädeltä ehdottanut mulle jotakin päivää eikä niin, että paremmille kavereille varataan tapaamisajat ensin. Tekisi mieli ihan suoraan sanoa, että jos olen toiselle tuollainen mappi öössä oleva kaveri, niin annettaisiinko yhteydenpidon ihan täysin olla.

Koska tätä "ystävääsi" ei kiinnostaa viettää aikaa kanssasi ja on mieluummin toisten ihmisten kanssa, ei vain halua sanoa suoraan, että seurasi ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ai että oikein ostoskassien määrän syynäsit? Ja kaverisi ei kirjaimellisesti ollutkaan ihan koko päivää töissä? Apua :D Jos kaverisi olisi sanonut olevansa ensin töissä ja menevänsä kello 17:30 ostoksille Jennan kanssa, olisitko ollut tyytyväinen, vai olisiko sittenkin murehtinut ettei sinua kutsuttu mukaan ja että onko tämä Jenna kivempaa seuraa jne? Vaikutat vähän sellaiselta ihmiseltä. Voisiko olla että ystäväsi ei halua ihan niin intensiivistä suhdetta kuin sinä? Jotkut naiset ovat kieroja ja jotkut taas suhtautuu elämään vähän rennommin eivätkä jaksa selittää kaikkea auki.

Jotkut suhtautuu rennommin kaikkeen, mutta kyllä vedetään palkokasvit syvälle nenään, jos heitä ei kutsuta jonnekin.

Minulla on tuosta niin paljon kokemusta, etenkin mallipiireissä. En sano tätä millään pahalla ketään kohtaan, mutta kyllä omassa elämässäni oli 10-15 vuotta sitten niin ikäviä ihmisiä, etten kaipaa heiltä enää mitään. Eräskin ns. hyvä ja luotettava ystävä aneli ja pyyteli milloin mihinkin kissanristiäisiin ja salille ja terassille. Jos minä joskus pyysin häntä jonnekin, viivytti vastausta pitkään ja joko suostui tai perui viime hetkellä. Tai sitten uhallaan tuli samaan paikkaan mutta eri seurueessa. Ihan kuin pitäisi näyttää, että hänellä vientiä riittää.

Hän myös tapaili minun vanhaa ystävääni salaa selän takana. Ihan rennosti vaan, turha kenenkään on ketään omia. Antoi lahjoja sille minun vanhalle ystävälleni. Kysyin, miksi. Vastaus oli että hän ei ole niin tarkka rahoistaan. Jos näkee jotain kivaa, joka sopii frendin tyyliin, saattaa ostaa sen ja antaa ihan vaan ilahduttaakseen toista. Se on minun mielestäni toiselta hyväksynnän ostamista rahan avulla.

Oli niitä muitakin rentoja frendejä, jotka ei ymmärrä, miten kaverit käyttäytyy. Kun minä ohjasin kolme spinning-tuntia viikossa ja yksi malli-tuttava kuuli siitä, hän tuli spinning-tunneille ja antoi tahallaan huonot palautteet. Sen liikuntakeskuksen omistaja kysyi minulta, onko minulla yhtään tietoa, mistä on kyse, kun kaikki muut palautteet on olleet aina hyviä, mutta kahdelta tunnilta on tullut yksittäiset palautteet, jossa haukutaan täysin ala-arvoisesti. Minä tiesin, kuka oli käynyt juuri niillä kahdella tunnilla. Laitoin tälle kaverille viestin, että kiitos palautteista, sain ne pomolta, onko nyt hyvä mieli. Ensin se vastasi, ettei tiedä mistään palautteista ja vastasin, että me nähtiin kirjoittaja. Sit se soitti itkien että hänellä on ollut niin vaikeaa, vaikkei se mikään selitys olekaan.

No kaverisi valkoinen valhe oli vähän tökerö,mutta selvästi se oli tarkoitettu sinun tunteidesi säästämiseksi. Eikö kokonaisuus kuitenkin ratkaise, onko ystävä yleisesti ottaen halukas tapaamaan sinua. En juuttuisi yhteen tapaamiseen.