Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että vanhat (yli kolmekymppiset) vihaavat englantia?
25.07.2022 |
Olen miettinyt tätä jo jonkin aikaa. Oma teoriani on, että vanhat ei tykkää siitä, kun me nuoret muutamme maailmaa meille sopivaksi. Olenko oikeassa?
Otetaan esimerkki. Manspreading. Miksi ihmeessä vanhukset haluavat, että tuo pitäisi kääntää suomeksi? Englanti on monipuolisempi kieli. Ja sanat ovat lyhyempiä. Miesten haarojen levitys... Sorry, mutta englanti on tullut pysyäkseen. Deal with it.
Kommentit (759)
Käyttäjä8965 kirjoitti:
Fingelska kuulostaa nololta. 14-vuotiailla se on vielä ok. :)
Yleensä yli 14-vuotiaat ei enää paljon noloudesta välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet erehtynyt. Ensinnäkään yli 30 v ei ole vanha
Kerropa kuinka monta sanaa englanniksi on esim. kävelyä kuvaavaa ? Suomen kielellä aika monta. Suomen kielessä on vivahkeisuutta
Tämä on myytti jota yleensä levittävät varsinkin ne jotka eivät englantia osaa perustasoa syvemmin. Vaikkapa seuraavat synonyymit on olemassa walk-verbille joilla kaikilla on hiukan eri merkitysvivahde: stroll, amble, step, meander, wander, stride, trudge, tread, plod, pace, prance, hobble jne. Näitä löytyy kymmeniä lisää. Mikähän olisi se suomen kävellä-verbiä tai kävelyä kuvaava substantiivi jolla ei ole vastinetta englanniksi? Englannin kielessähän on valtava sanavarasto ja vaihtoehtoja itseilmaisuun on varsinkin verbeissä ja adjektiiveissa lähes loputtomasti.
Ja ei, en todellakaan ole AP, mutta sen varmaan arvaa.
Helvetin tyhmä aihe mutta näin viisikymppisenä (boomerit jotain 80) ovat nähneet jo aika paljon eivätkä siedä paskapuhetta. Niinkuin en minäkään. Tyhjän englanninkielen sijaan laita suomea ja fiilistele sillä. Mut jos sä haluat huutaa jokavälissä ooämmmgeee saatana niin minkäs mä sille voin.
Minä en vihaa englantia vaan opetan sitä. Osaan todella monia kieliä ja pidän ne erillään, paitsi joskus kun heitämme monipuolisesti kielitaitoisen perheemme kanssa läppää.
Suomen kieltä tulee vaalia ja rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen boomeri (ikä 46), ja kyllä meidänkin sukupolven keskuudessa ysärillä samanlaisia armoitettuja kielineroja oli.
Yksi kaveri puhui poikaystävänsäkin kanssa englantia, kun kuulemma heidän työasioistaan on niin vaikea puhua suomeksi. Miettivät jopa, puhuvatko tuleville lapsilleen englantia vai suomea. Umpisavolaisia junantuomia molemmat.
Buumeri on syntynyt vuosina 1945-1950. Eli buumerit ovat nyt n. 71-77-vuotiaita. Tarkoitus ei ole nolata sinua, mutta muista tämä jatkossa, jotta et nolaa itseäsi omalla nimelläsi ja kasvoillasi.
Kiitoksia huolenpidosta, mutta buumeria on jo ajat sitten lakattu käyttämästä alkuperäisessä tarkoituksessa jenkkien baby boom -sukupolvesta puhuttaessa. Suomessahan puhutaan suurista ikäluokista, mikä on hieman eri asia kuin jenkkien boomerit.
Nykyään buumeri on nimenomaan ihminen, joka alkaa selittää että en minä ole mikään buumeri vaan Gen X, ymmärtämättä että oikeasti keskustelukumppanin mielestä asialla ei ole mitään väliä.
T. Se, joka ironisesti kutsui itseään buumeriksi.
"Nykyään buumeri on nimenomaan ihminen, joka alkaa selittää että en minä ole mikään buumeri vaan Gen X, ymmärtämättä että oikeasti keskustelukumppanin mielestä asialla ei ole mitään väliä."
Onkos tuo buumer-sanan käyttö vähän niin kuin ennen sanottiin "kalkkis", eli halventavassa mielessä puhutaan vanhemmista ihmisistä? Eli sanan käyttö kertoisi jo käyttäjänsä asenteesta paljon. Merkityshän on eri kuin asiallinen neutraali puhe baby boomereista tai suurista ikäluokista.
Parikymppinen sukulaispoika puhuu kavereidensa kanssa vain englantia, vaikka kaikki ovat suomenkielisiä. Kertoi, että on ihan tavallista ikäistensä keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaa - yli kolmekymppiset - olette vanhoja!
Ha haa, ja ennen kuin huomaatkaan, olet itse kolmekymppinen ja vielä vanhempi :D
Ja itse asiassa aika piankin, jos on jo nyt riittävän vanha osatakseen kirjoittaa ja osallistuu keskusteluun.
Minä "vanhuksena" olen jo lähes parikymmentä vuotta käyttänyt englantia työkielenä.
Myös vapaa-aikana käytän sitä ehkä jopa enemmän kuin suomea.
Luen uutiset ym. englanniksi ja uudet kirjat ilmestyy englanniksi, ystävien kanssa kommunikoidaan englanniksi
Toinen vahva kieli on ranska, jota käytän myös aktiivisesti päivittäin.
Minua ei haittaa, jos nuoret viljelevät englannin kieltä puheessaan. Se tosin antaa kovin kypsymättömän kuvan aikuisesta ihmisestä. Kuuluu sarjaan teinien "nasaalisössötys" ( luoja! kuinka ärsyttävää kuunneltavaa...), napakorut ja pipo päässä sisätiloissa ym.
Tunsin myötähäpeää Sanna Marinin "boomer"- tokaisusta. Mielestäni se oli liian "teiniä" hänen ikäiselleen rouvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi raukkaa luuletko oikeasti että teidän sukupolvi muuttaa maailmaa kun käyttää englanninkielistä termejä. 60v Mike Monroe ja kumppanit teki sitä jo kun et ollut edes pilke silmäkulmassa. Ja nämä manspreading+muut termit on vain teidän suomesta apinoimia amerikkalaisten keksimiä termejä. Sinä et ole mitään keksinyt tai muuttanut olet ainakin 40v myöhässä siihen, deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Sekakielethän on tyypillisesti orjien kieltä. Maailman herrat sitten puhuvat sivistyskieltä keskenään. Niistä ei tyhmien ugriorjien tarvi niin tietää, eivätkä he kyllä haluakkaan kun orjana on ihan mukava olla eikä tarvi miettiä vaikeita juttuja. Orjien kieltä ei myöskään kirjoiteta tahrimaan historiankirjoja.
Suomalaiset eivät ole ugreja, sivuhuomautus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheinta on kun puheessa on koko ajan sekaisin suomea ja englantia.
Sun pitää vaan fokusoida sun tekemiset ja edetä step by step kohti lopullista casen ratkaisua.
ja kaupan kassa hokee jes jes jes
Toi on niin noloa, etten tiedä miten päin olisin. Joka käänteeseen myyjä hokee jesss. Jess! Okei, jess. Samaa tekee ravintoloiden tarjoilijat. Jesssssss.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen ja minun aikana ei vielä ollut Suomen koululaitoksiin englannin opetus rantautunut. Se on meille vaikeaa, kun olemme vasta aikuisiällä alkaneet sitä opiskella työväenopiston kursseilla. Ja koska se on meille niin vaikeaa, vihaamme sitä. Eri juttu se on teillä nuorilla maailmankansalaisilla.
🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala kieli. On opittava oikeasti kaksi kieltä. Kirjoitus-ja puhekieli.
... "vanhat eli yli kolmekymppiset" 😂 Anna mun nauraa - enkä naura pahalla. Kai sitä itsekin juniorina ajatteli noin. Huomaat itse kypsyttyäsi, että kolmekymppisenä olet aika nuori vielä.
Vieraalla kielellä on hankala puhua. Joudun aina kääntämään suomeksi ja miettimään vastauksen suomeksi ja kääntämään sen sitten. Minulta ei onnistu jostain syystä suoraan kääntämättä keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheinta on kun puheessa on koko ajan sekaisin suomea ja englantia.
Sun pitää vaan fokusoida sun tekemiset ja edetä step by step kohti lopullista casen ratkaisua.
Juntit puhuu noin.
Tää meidän pläänin fokus on koutsata klienttii
keissin alust finaaliin.
Onlain tarvii olla 24/7 et saadaan supporttii asap ja feis tu feis kaa miitataan jos on jotai urgenttii...
Vierailija kirjoitti:
Meitä anglofiileja on ollut aina.
Mulle englanti oli ensimmäinen vieras kieli ja olen käyttänyt sitä sekä töissä että kotioloissa.
Ei siis harmita jos joku "get with it" kesken suomenkielistä keskustelua, mutta kylläkin vähän myhäilyttää jos lausuminen on kovin tankeroa.
Kannattaa pyrkiä siihen että osaa puhua kokonaan asiansa sillä kielellä jota kulloinkin puhuu: ajattellessa itsekseen ne kielen vaihtamisella tulevat nyanssit voivat toimia, mutta kommunikoidessa muiden kanssa rikot kieltä vaihtamalla yhteisen sopimuksen siitä millä kielellä kulloinkin toimitaan.
Tietokirjallisuuden osalta arvostan englannin kieltä siltä osin että monista asioista on väistämättä olemassa enemmän englanninkielistä kuin suomenkielistä kirjallisuutta olipa kyse antiikin Rooman tai keskiajan mongolien historiasta tms. On helpompi lukea roomalaisten tekemisistä englanniksi kuin opetella alusta alkaen latinan kieli tai olla vain riippuvainen suomennetuista teoksista.
Tosin itselläni alkuperäisenä motivaationa englannin kielen opiskelulle ja oppimiselle oli angloamerikkalainen rock- ja popmusiikki, sillä halusin ymmärtää mitä niissä lauluissa sanottiin ja luin samalla englanninkielisiä musiikkilehtiä ja kirjoja taustatietojen saamiseksi. Onneksi Suomessa ei ole myöskään harrastettu tv-sarjojen ja elokuvien dubbaamista suomeksi. Jos joku animaatiofilmi on jostain syystä dubattu suomeksi, syntyy vaikutelma että se on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille.
Monet suomen kielen sanat on luotu varta varten kuten tietokone (ei komputteri), muovi (ei plastikki) ja puhelin (ei telefoni) ja toivottavasti niin tehdään jatkossakin.
Meillä boomereilla ei ollut koulussa juuri muita vaihtoehtoja kuin pitkä saksa ja pakkoruotsi. Englannista oli joku lyhyt kurssi, jolla ei nykypäivänä maailmalla pärjää. Olen syntynyt 1940-luvun jälkipuoliskolla ja käynyt kouluni 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Valinnanvaraa ei ollut, koska vanhemmat muistelivat vielä maailmansotien jälkeistä aikaa. Silloin saksa oli ainakin tekniikan alalla yleisin kieli. Siispä lastansa insinööriksi uneksineet vanhemmat valitsivat lapselleen pitkän saksan. Näin ainakin minulla.
Fingelska kuulostaa nololta. 14-vuotiailla se on vielä ok. :)