Mistä johtuu, että vanhat (yli kolmekymppiset) vihaavat englantia?

Tämä muuten on aidosti aika jännä ilmiö. Kun minä olin nuori, eli parikymppinen, minulle oli suurta etua kielitaidosta, eli esim. ihan siitä, että koulussa oli opetettu englanti, ruotsi, saksa ja venäjän alkeet (luin kyllä kaksi vuotta, seiskasta ysiin, mutta lukiossa vaihdoin saksaan, venäjä on hemmetin vaikea kieli).

Mutta en voi kuvitella, että olisin todellakin sitten tällä perusteella olla aivan öö ja töö suomenkielellä! Siis todellakin noin, että ei osata kirjoittaa oikein yhdyssanoja, ei osata päätteitä, ei osata kunnolla edes kirjoittaa kokonaista lausetta. 

Toisin sanoen: minun nuoruudessani nuorten piti osata ENEMMÄN kuin aikaisempien sukupolvien päästäkseen asemaan, että heidän katsottiin olevan oikeasti pätevämpiä kuin esim. vanhempi työntekijä. Muuten vanhempi tietysti katsottiin pätevämmäksi esim. haussa olevaan paikkaan. 

Nykyään nuoret kuvittelevat, että koska vääntävät jotain ihme mongerrusta, se tarkoittaa, että sitä, mitä muut JO osaavat, heidän ei tarvitse opetella. 

Tässä tulee osaltaan mieleen se, nyt hieman asian vierestä kylläkin, että englantia natiivisti puhuvat eivät sitä välttämättä osaa kirjoittaa ja siksi lyhennelään sanoja. Esim. tavaustestejä pidettiin koulussa ns. yläasteella kun olin vaihto-oppilaana 1980-luvun lopulla (siis jopa "senior" tasolla - mkä se sitten olisikaan Suomessa). On huomattavasti helpompi kirjoittaa GF kuin sitten ruveta oikeasti miettimään, että mites se girlfriend oikein kirjoitettiinkaan :)  Ja kun nykyään kommunikoidaan enemmän tekstitse kuin puhuen (ainakin siltä se joskus tuntuu) niin onhan nuo lyhenteet nopeita kirjoittaa...

Mutta en kyllä edelleenkään oikein tykkää että väkisin käytetään esim. cookie-sanaa kun sille on olemassa suomenkielinenkin vastine. Tietyt lainasanat on kyllä parempia kuin kielitoimiston väkisin vääntämät suomennokset. Häpeän myöntää, mutta kyllä täälläkin menee välillä enkkua suomen sekaan ja olenhan siis jo toinen jalka haudassa, kun ikää 57-vuotta...mutta kun enkkua päivittäin on työkielenä käyttänyt sen reilut 30-vuotta, niin ikävästi lipsuu joskus - töissä enemmänkin kun jotkut termit vaan on oppinut enkuksi eikä hyvää suomennosta tule mieleen. 

Englanti on niin nuori kieli, että siinä on sanoja vanhasta norjan kielestä.

Esim window ja husband on vanhaa norjaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä muuten on aidosti aika jännä ilmiö. Kun minä olin nuori, eli parikymppinen, minulle oli suurta etua kielitaidosta, eli esim. ihan siitä, että koulussa oli opetettu englanti, ruotsi, saksa ja venäjän alkeet (luin kyllä kaksi vuotta, seiskasta ysiin, mutta lukiossa vaihdoin saksaan, venäjä on hemmetin vaikea kieli).

Mutta en voi kuvitella, että olisin todellakin sitten tällä perusteella olla aivan öö ja töö suomenkielellä! Siis todellakin noin, että ei osata kirjoittaa oikein yhdyssanoja, ei osata päätteitä, ei osata kunnolla edes kirjoittaa kokonaista lausetta. 

Toisin sanoen: minun nuoruudessani nuorten piti osata ENEMMÄN kuin aikaisempien sukupolvien päästäkseen asemaan, että heidän katsottiin olevan oikeasti pätevämpiä kuin esim. vanhempi työntekijä. Muuten vanhempi tietysti katsottiin pätevämmäksi esim. haussa olevaan paikkaan. 

Nykyään nuoret kuvittelevat, että koska vääntävät jotain ihme mongerrusta, se tarkoittaa, että sitä, mitä muut JO osaavat, heidän ei tarvitse opetella. 

Olen tuo, joka sanoi irtisanoneensa sopimuksen koeajalla juuri tästä syystä. Syynä oli juuri asenne, että minun, jonka tiimin tarkoituksena on tuottaa tekstiä ja sisällystä julkaisuihin, olisi syytä hyväksyä, että englanninkieliset ilmaisujen omaksuminen tarkoittaa, että suomea ei enää osata.

Että se olisi joku luonnonlaki ja sitä voi työntekijä edellyttää, eikä työntekijän näin ollen ole tarpeen kehittää osaamistaan tässä.

Ei ollut, eikä tule olemaan tiimissäni.

Vierailija kirjoitti:

Manspreading on vaikeasti käännettävä naseva ilmaus, samantyylinen kuin kalsarikännit. Silloin kun molempia kieliä puhutaan sujuvasti, englanti joukossa ei minua ainakaan häiritse. Liian monella vain ne oman äidinkielen hienoimmat ilmaukset unohtuvat ja tilalle tulee huonoa fingelskaa silloinkin, kun hyvä kielenkäyttö olisi oikeasti tarpeen.

Mä en siis osta aloittajan väitettä.... (Jep, ei ole suomenkieleen taipuva ilmaus!)

Mieslevitys. Taipuipas!

Enpä tiennytkään vihaavani englantia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Manspreading on vaikeasti käännettävä naseva ilmaus, samantyylinen kuin kalsarikännit. Silloin kun molempia kieliä puhutaan sujuvasti, englanti joukossa ei minua ainakaan häiritse. Liian monella vain ne oman äidinkielen hienoimmat ilmaukset unohtuvat ja tilalle tulee huonoa fingelskaa silloinkin, kun hyvä kielenkäyttö olisi oikeasti tarpeen.

Mä en siis osta aloittajan väitettä.... (Jep, ei ole suomenkieleen taipuva ilmaus!)

Mieslevitys. Taipuipas!

Sanoisin kyllä mieluummin itse mieslevittäytyminen, koska siihenhän se pyrkii, levittäytymään itselleen suurempaan tilaan.

Osaan erittäin hyvin englantia, brittienglantia,kun olen asunut siellä. Olen yli 50-vuotias. Minua lähinnä huvittaa nämä ihmiset, kuten ap,jotka luulevat osaavansa englantia,kun eivät sitä oikeasti osaa. Sanavarasto ja ääntäminen on onnetonta. Ei siinä mitään,jos ei kuvittele osaavansa ja olevansa hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Manspreading on vaikeasti käännettävä naseva ilmaus, samantyylinen kuin kalsarikännit. Silloin kun molempia kieliä puhutaan sujuvasti, englanti joukossa ei minua ainakaan häiritse. Liian monella vain ne oman äidinkielen hienoimmat ilmaukset unohtuvat ja tilalle tulee huonoa fingelskaa silloinkin, kun hyvä kielenkäyttö olisi oikeasti tarpeen.

Mä en siis osta aloittajan väitettä.... (Jep, ei ole suomenkieleen taipuva ilmaus!)

Mieslevitys. Taipuipas!

Sanoisin kyllä mieluummin itse mieslevittäytyminen, koska siihenhän se pyrkii, levittäytymään itselleen suurempaan tilaan.

Tämä on hyvä, sillä on olemassa myös naislevittäytyminen = käsilaukun tunkeminen toiselle penkille:-)

En vihaa englantia, se on minulle se "toinen kotimainen", jota käytän sekä työssä että vapaa-ajalla sujuvasti. Aloittajahan tarkoittikin tässä nyt fingelskaa, joka on kahden kielen sekasotku. Pidän sitä lähtökohtaisesti laiskana kielenkäyttönä , vaikka jotkut sanat ovatkin ihan hauskoja, esim. tubettajien käyttämä "kontentti".

T: vanha 40-vuotias nainen

[/quote]

Minun muistini ulottuu paljon kauemmaksi. Jo 60 luvulla luimme MAD Magzinea ja naureskelimme vitseille Okeechobee' sta.[/quote]

MADia luin ihan oppiakseni amerikankieltä.

Kiersi luokan älyköiden parissa.

Toinen oivallinen "oppikirja" oli Playboy.

Playboy ei kiertänyt missään.

MADin kansikuvapoika oli muistaakseni nimeltään Alfred E Neuman.

Korjatkaa, jos muistan väärin.

Suuri "tämä on nähty ennekin" elämyksen koin kun Jyrki Kataisen naama alkoi näkyä mediassa.

Ilmiselvä MADin Alfred E Neuman.

Googlatkaa MAD niin selviää, mitä tarkoitan.

Liekö kloonattu?

Siis Katainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Manspreading on vaikeasti käännettävä naseva ilmaus, samantyylinen kuin kalsarikännit. Silloin kun molempia kieliä puhutaan sujuvasti, englanti joukossa ei minua ainakaan häiritse. Liian monella vain ne oman äidinkielen hienoimmat ilmaukset unohtuvat ja tilalle tulee huonoa fingelskaa silloinkin, kun hyvä kielenkäyttö olisi oikeasti tarpeen.

Mä en siis osta aloittajan väitettä.... (Jep, ei ole suomenkieleen taipuva ilmaus!)

Mieslevitys. Taipuipas!

Sanoisin kyllä mieluummin itse mieslevittäytyminen, koska siihenhän se pyrkii, levittäytymään itselleen suurempaan tilaan.

Tämä selvä kuin pläkki - haara-asento. Älkää ihmiset tehkö asioista monimutkaisempia kuin mitä ovat 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei niinkään häiritse englannin ylikäyttö vaikka toisaalta en pidä siitä että äidinkieli näivettyy. Kaltaistani maantiedefriikkiä häiritsee se että jenkkisomessa vietetään niin paljon aikaa että kielen lisäksi myös maailmankuva alkaa muuttua amerikkakeskeiseksi. Sellainen henkisesti jenkkilässä eläminen on asia jota en ole voinut sietää silloinkaan kun itse olin teini.

Tämä ei ole mitään piikittelyä vaan ihan vilpitön kysymys, mitä tarkoitat jenkkisomen aiheuttamalla amerikkakeskeisellä maailmankuvalla ja henkisesti jenkkilässä elämisellä?

Erilaiset ilmiöt varmasti rantautuvat somen myötä nykyään nopeammin myös Suomeen, mutta henkinen jenkkielämä kuulostaa jotenkin erikoiselta.

Niin no, eihän kukaan oikeasti pysty pelkän somen kautta kokemaan amerikkalaista elämää mutta nykynuorison netissä käyttämä aika on aivan toisella tasolla kuin omassa nuoruudessani 00-luvun alussa joten median vaikutuskin on ihan toista kaliiberia.

Toki jo omassa nuoruudessani kulutettiin amerikkalaista viihdettä, omaksuttiin sikäläisiä arvoja ja toisinaan jenkkilarppi lähti meilläkin vähän lapasesta. Pikkuveli oli oppinut että räppärit käyttävät lökäpöksyjä ja vastustavat rasismia. Matkalla eräässä suomalaisessa tuppukylässä hän näki pojan jolla oli suorat housut ja totesi että kyseinen poika pitäisi hakata, suorat housuthan kertovat että poika on rasisti. Tuo oli muuten ensimmäinen kerta kun mietin kuinka paljon media saattaa vaikuttaa todellisuudentajuun.

Nyt kun nuoriso selaa joka päivä tuntitolkulla amerikkalaista somea, niin että jo puhuvatkin keskenään englantia, alkaa sikäläiset sisäpoliittisetkin asiat tuntua henkilökohtaisilta ja suhteellisuudentaju vääristyy. Tämä näkyy mm. siten että BLM:n aikoihin oman tuttavapiirin (suomalaiset) teinit jakoivat jenkkisomesta näkemiään linkkejä amerikkalaisten järjestöjen nettikeräyksiin ja jakavat jatkuvasti myös muuta amerikkalaista materiaalia aivan kuin olisi ihan sama että asuuko Mikkelissä vai Michiganissa. Eli ollaan tiedostavia, mutta lähinnä amerikkalaisessa viitekehyksessä, eli ellei asia tapahdu Suomessa tai USA:ssa siitä ei kiinnostuta.

Tämä näkyy muussakin keskustelussa ihan aikuisillakin kun jenkeissä käytävää keskustelua siirretään suoraan sellaisenaan Suomeen ottamatta huomioon erilaista kontekstia.

Loistava kirjoitus, komppaan aika lailla täysin!

Olen boomeri eikä häiritse yhtään. Tietokoneeni, puhelimeni ja kaikkien muidenkin laitteiden käyttöliittymät ovat englanniksi, kun en hallitse terminologiaa suomeksi. Osaan tosin englantia lähes natiivin tasolla sen jälkeen kun asuin siellä nuoruudessani ja kävin hyvää yksityiskoulua Englannissa.

Ei jumalauta miten lapsellinen aloitus😂

No, we don't hate English. As a 43 years old greying geezer I can tell you that we've grown in an environment where English was, and still is, everywhere. Learning it was almost natural part of our lives. Those of us, who've spent much time here on the Internet, it has become an everyday language, and we don't even have to give much thought about it. We might not be perfect English users, but it's an integral part of our lives.

Jos puhutaan riittävän vanhoista (yli 70 v), on mahdollista että eivät ole opiskelleet kouluaikanaan englantia. Esimerkiksi isäni ei kansakoulussa opiskellut ollenkaan englantia ja äitini oppikoulussa vieras kieli oli saksa, ei englanti. Siksi näistä kumpikaan ei ole koskaan osannut englantia.

Olen boomeri ja nainen. Luen  tietenkin paljon kirjoja ja katson sarjoja sekä elokuvia. Kaikki kyllä englanniksi ja netin kautta. Sorry.

Boomer-sana on peräisin englannin kielestä, ja sillä viitataan Yhdysvalloissa baby boomer -sukupolveen eli 19461964-syntyneisiin. Suomessa baby boomereiden vastine on suuret ikäluokat eli noin vuosina 19451950-syntyneet. Boomer-termi on levinnyt Suomessakin yleiseen käyttöön.

Itse olen 55 -vuotias ja tehnyt töitä englanniksi yli 25 viime vuotta. Veikkaisin että englanninkielen tasoni on jotain alle kolmekymppistä huomattavasti korkeammalla - varsinkin kun olen tehnyt kansainvälisiä akateemisia töitä sen ajan.