Mistä johtuu, että vanhat (yli kolmekymppiset) vihaavat englantia?

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen ja minun aikana ei vielä ollut Suomen koululaitoksiin englannin opetus rantautunut. Se on meille vaikeaa, kun olemme vasta aikuisiällä alkaneet sitä opiskella työväenopiston kursseilla. Ja koska se on meille niin vaikeaa, vihaamme sitä. Eri juttu se on teillä nuorilla maailmankansalaisilla.

Mitä ihmettä sinä kirjoitat? Olen 69 v ja olen lukenut koulussa englantia, saksaa ja ruotsia, jotka kaikki olen myös kirjoittanut ylioppilaskokeissa. Lisäksi latina klassisessa lukiosaa. Opiskeluaikana olen lukenut englanninkielistä kirjallisuutta, ollut töissä Itävallassa jossa puhutaan saksaa (tiesitkö?) Väitän että kielitaitoni on parempi kuin monella varttikielisellä nuorellla jotka osaavat vain kliseet. Italiaa olen aikuisena lukenut työväenopiston kursseilla ja sillä tulen toimeen auttavasti turistina. Nelikymppinen ja kirjoittaa puuta heinää! Tuntuu että olet käynyt vain kiertokoulun vastapäivään.

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen aloitus! Ehkä ap on maaseudulta, jossa näin saattaakin olla, kaupunkilaisen korvaan kuulostaa nimittäin täysin vieraalta. Toinen vaihtoehto on, että ap:n lähipiiriin kuuluu ainoastaan täysin kouluttamattomia ihmisiä.

Sinä taas osoitat tyypillistä helsinkiläistä tietämättömyyttä maaseudun oloista.

Olen yli kuusikyymppinen, enkä vihaa englantia. Se on maailmankieli ja oli myös työkieleni eräässä yrityksessä.

Vihaan suomen kielen aliarvostamista!

Meillä on erittäin kaunis ja poikkeuksellisen vivahteikas kieli lukuisine synonyymeineen. 

En todellakaan ole iloinen kieleemme tuupattavista anglismeista.

Ulkomaalaislähtöiset työkaverit sekä ulkomaalaiset ystäväni ovat pyytäneet minua toisinaanpuhumaanmitä tahansa suomeksi, koska sekuulostaa heidän korviinsa kauniilta,kuin laulu.

Kolmakymppisistä en tiedä, mutta uskallan väittää, että yli nelikymppisillä on parempi ja monipuolisempi kielitaito kuin nuoremmilla. Johtuu koulussa saadun opetuksen määrästä ja laadusta ja runsaammasta lukemisesta. Nykynuoret tuntuvat osaavan vain puhekielen kliseet ja huonoa rap-musiikista opittua kieltä. Oikeinkirjoitus on varmaan monella aivan mahdoton rasti.

Viddu mitä potaskaa. Viimeks eilen puhuin enkkua.

N52

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen ja minun aikana ei vielä ollut Suomen koululaitoksiin englannin opetus rantautunut. Se on meille vaikeaa, kun olemme vasta aikuisiällä alkaneet sitä opiskella työväenopiston kursseilla. Ja koska se on meille niin vaikeaa, vihaamme sitä. Eri juttu se on teillä nuorilla maailmankansalaisilla.

Mitä ihmettä sinä kirjoitat? Olen 69 v ja olen lukenut koulussa englantia, saksaa ja ruotsia, jotka kaikki olen myös kirjoittanut ylioppilaskokeissa. Lisäksi latina klassisessa lukiosaa. Opiskeluaikana olen lukenut englanninkielistä kirjallisuutta, ollut töissä Itävallassa jossa puhutaan saksaa (tiesitkö?) Väitän että kielitaitoni on parempi kuin monella varttikielisellä nuorellla jotka osaavat vain kliseet. Italiaa olen aikuisena lukenut työväenopiston kursseilla ja sillä tulen toimeen auttavasti turistina. Nelikymppinen ja kirjoittaa puuta heinää! Tuntuu että olet käynyt vain kiertokoulun vastapäivään.

Vierailija kirjoitti:

Kolmakymppisistä en tiedä, mutta uskallan väittää, että yli nelikymppisillä on parempi ja monipuolisempi kielitaito kuin nuoremmilla. Johtuu koulussa saadun opetuksen määrästä ja laadusta ja runsaammasta lukemisesta. Nykynuoret tuntuvat osaavan vain puhekielen kliseet ja huonoa rap-musiikista opittua kieltä. Oikeinkirjoitus on varmaan monella aivan mahdoton rasti.

Mulla on kyllä samanlaisia fiiliksiä. Lukeminen, siis oikean tekstin lukeminen, vaikuttaa tosi paljon. Nuorten puhuma englanti tuntuu usein jotenkin lastenversiolta.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko sulle mieleen että ihmiset jotka käyttää työssään tietokonetta vaikka 8-10 h niin englantia siinä tarvitaan, onko se sitten ihme jos puhuu sekaisin englantia ja suomea.

Luuletko olevasi ainoa, joka käyttää työssään tietokonetta? Esimerkiksi meillä jopa työkielenä käytetään englantia, koska työntekijöistä ulkomaalaisia on niin suuri osa ja myös koska ollaan jatkuvasti yhteydessä ulkomaille. Siitä huolimatta ei meillä mene englanti ja suomi keskenään sekaisin. Sen sijaan surutta kieliä keskenään sotkevista tulee varsin sivistymätön ja puolikielinen vaikutelma ja tulee mieleen, että onkohan henkilö jostain epämääräisistä lähiöstä kotoisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli kuusikymppinen (ihan iankaikkisen vanha siis) ja asunut englanninkielisessä maassa vuosikymmeniä. Koti-opiskelu- ja työkieli on ollut englanti koko ajan. Puolisokin on kielinen joten suomea puhun vain puhelimessa sukulaisten kanssa ja Suomessa vieraillessa. Olisi elämä tosi hankalaa jos  vihaisin englantia.

Kyllä minä osaan silti puhua suomea ja englantia sekoittamatta niitä keskenään. Jaksan lausua pitkätkin sanat vaikka olen näin vanha :D. Tuo sekamelska sekamelskan vuoksi mitä suomenreissuilla kuulee on ihan teinien snobbailunhalua. Muka makeempaa. Se miksi yli kolmekymppiset ihmiset harvemmin harrrastaa sitä johtuu lähinnä siitä että heidän mielestään se on noloa.

Erityisgeriatrian vuodeosastolla on aikaa sanoa yhtä sanaa vaikka kolme tuntia.

Tuleeko sulle mieleen että ihmiset jotka käyttää työssään tietokonetta vaikka 8-10 h niin englantia siinä tarvitaan, onko se sitten ihme jos puhuu sekaisin englantia ja suomea.

Heh.... vertaatko sinä ihan tosissasi jotain tietokoneen veivaamista työpäivän aikana siihen että asuu ja työskentelee englanninkielisessä  maassa ja koko perhe puhuu ainoastaan englantia? Ja millä sinä kuvittelet minun töitä tekevän? Kova on pojalla pätemisen tarve, en tiedä miksi. Se kommentti noloista teineistä suututti?

Geriatrian palveluja en vielä tarvitse mutta eiköhän sekin aika oita joskus parinkymmenen vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Ite käytän englantia arjessa todella paljon. Ja joistakin naisista oikein paistaa se viha, kun käyttää esim. sanoja milk tai water. :D

Itseäni ärsyttää se, että äännetään paksulla ameriikan aksentilla päin persettä ihan tavallisia sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Yksi sana mikä minua on englanninkielessä aina hämmentänyt on Houston, halusin aina lausua sen niinkuin "house-tohn", mutta se onkin oikeasti "hiew-stehn". 

Britanniassa vasta onkin paljon paikannimiä, joiden ääntämystä on varsin toivotonta arvata kirjoitusasusta. Ja samasta syystä esimerkiksi amerikkalaisetkaan eivät osaa niitä ääntää, vaikka äidinkieli on heilläkin englanti, elleivät ole kuulleet jostain miten ne pitäisi ääntää.

Vierailija kirjoitti:

En minä sitä vihaa, ja puhun töissä päivittäin englantia. Mutta arvostan suomen kieltä ja olen huolissani sen tulevaisuudesta, jos englanti yhä enemmän ja enemmän sekoittuu suomeen. Jopa isot maat kuten Ranska ovat huolissaan englannin kielen uhasta ja ovat asettaneet jopa sääntöjä minkä kaikkien asioiden pitää olla ranskaksi. Pienelle kielelle kuten suomelle uhka on paljon suurempi.

Tämä! Minä vanhus 35v. itsekin huomaan nykyään usein heittäväni lauseisiin englanninkielisiä ilmaisuja ja miettiväni sitten, että hetkinen, mitäs se onkaan suomeksi Enkä edes käytä englantia työssäni. Kirjoitin aikanaan äidinkielestä laudaturin ja nyt minäkin olen tässä tilassa kieleni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Parikymppinen sukulaispoika puhuu kavereidensa kanssa vain englantia, vaikka kaikki ovat suomenkielisiä. Kertoi, että on ihan tavallista ikäistensä keskuudessa.

Tuota tapahtui joissain piireissä myös silloin kun itse olin parikymppinen. En tiedä sitten miten näille tyypeille on käynyt aikuistumisen myötä, itse pidin sitä vähän outona ja jopa nolona snobbailuna. Eri asia jos porukassa todella on suomen kieltä osaamattomia. T. Nykyinen kolmekymppinen

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan oikeassa. Boomerit luulevat, että se olisi "trendikästä" puhua englantia, kun todellisuudessa se on helpompaa, tehokkaampaa ja nopeampaa.

Suomen kieli on paljon rikkaampi kuin englanti mutta nuorille aivopestyille kakaroille se on tietenkin täysin mahdotonta ymmärtää. Kyllä sinäkin sen kuitenkin vielä tulet tajuamaan kunhan kasvat ja saat ehkä vähän järkeä päähäsi. Siihen asti joudut kitumaan tyhmän pääsi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englannin ylikorostaminen vtuttaa. Suomalaisia sanoja korvataan englannilla, kuten "ignoorata" tai "ghostata". Ihan oikeasti, mittä vettua... Lisäksi työelämässä sitä korostetaan nykyään ihan poskettoman paljon vaikka suurin osa työntekijöistä ei oikeasti tarvitse englantia juuri koskaan. Monelle riittää, kun osaa painaa jostain koneesta on tai off-nappulaa.

Onko ghostaamiselle suomenkielinen vastine?

Häippääminen, häipyminen? Se häippäs? 

Ei ole minun käsittääkseni "ghostaamisen" synonyymi.

Ghostaaminenhan tarkoittaa sitä kun seurustelusuhteessa osapuoli a) ei enää saa osapuoleen b) yhteyttä ja näin on käynyt ilman että a):lle on siitä b) ilmoittanut etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englannin ylikorostaminen vtuttaa. Suomalaisia sanoja korvataan englannilla, kuten "ignoorata" tai "ghostata". Ihan oikeasti, mittä vettua... Lisäksi työelämässä sitä korostetaan nykyään ihan poskettoman paljon vaikka suurin osa työntekijöistä ei oikeasti tarvitse englantia juuri koskaan. Monelle riittää, kun osaa painaa jostain koneesta on tai off-nappulaa.

Onko ghostaamiselle suomenkielinen vastine?

Häippääminen, häipyminen? Se häippäs? 

Ei ole minun käsittääkseni "ghostaamisen" synonyymi.

Ghostaaminenhan tarkoittaa sitä kun seurustelusuhteessa osapuoli a) ei enää saa osapuoleen b) yhteyttä ja näin on käynyt ilman että a):lle on siitä b) ilmoittanut etukäteen.

Nuorison piti keksiä uusi nimi katoamistempulle. Aivan kuin radiohiljaisuutta eivät aiemmat sukupolvet olisi osanneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei niinkään häiritse englannin ylikäyttö vaikka toisaalta en pidä siitä että äidinkieli näivettyy. Kaltaistani maantiedefriikkiä häiritsee se että jenkkisomessa vietetään niin paljon aikaa että kielen lisäksi myös maailmankuva alkaa muuttua amerikkakeskeiseksi. Sellainen henkisesti jenkkilässä eläminen on asia jota en ole voinut sietää silloinkaan kun itse olin teini.

Tämä ei ole mitään piikittelyä vaan ihan vilpitön kysymys, mitä tarkoitat jenkkisomen aiheuttamalla amerikkakeskeisellä maailmankuvalla ja henkisesti jenkkilässä elämisellä?

Erilaiset ilmiöt varmasti rantautuvat somen myötä nykyään nopeammin myös Suomeen, mutta henkinen jenkkielämä kuulostaa jotenkin erikoiselta.

Niin no, eihän kukaan oikeasti pysty pelkän somen kautta kokemaan amerikkalaista elämää mutta nykynuorison netissä käyttämä aika on aivan toisella tasolla kuin omassa nuoruudessani 00-luvun alussa joten median vaikutuskin on ihan toista kaliiberia.

Toki jo omassa nuoruudessani kulutettiin amerikkalaista viihdettä, omaksuttiin sikäläisiä arvoja ja toisinaan jenkkilarppi lähti meilläkin vähän lapasesta. Pikkuveli oli oppinut että räppärit käyttävät lökäpöksyjä ja vastustavat rasismia. Matkalla eräässä suomalaisessa tuppukylässä hän näki pojan jolla oli suorat housut ja totesi että kyseinen poika pitäisi hakata, suorat housuthan kertovat että poika on rasisti. Tuo oli muuten ensimmäinen kerta kun mietin kuinka paljon media saattaa vaikuttaa todellisuudentajuun.

Nyt kun nuoriso selaa joka päivä tuntitolkulla amerikkalaista somea, niin että jo puhuvatkin keskenään englantia, alkaa sikäläiset sisäpoliittisetkin asiat tuntua henkilökohtaisilta ja suhteellisuudentaju vääristyy. Tämä näkyy mm. siten että BLM:n aikoihin oman tuttavapiirin (suomalaiset) teinit jakoivat jenkkisomesta näkemiään linkkejä amerikkalaisten järjestöjen nettikeräyksiin ja jakavat jatkuvasti myös muuta amerikkalaista materiaalia aivan kuin olisi ihan sama että asuuko Mikkelissä vai Michiganissa. Eli ollaan tiedostavia, mutta lähinnä amerikkalaisessa viitekehyksessä, eli ellei asia tapahdu Suomessa tai USA:ssa siitä ei kiinnostuta.

Tämä näkyy muussakin keskustelussa ihan aikuisillakin kun jenkeissä käytävää keskustelua siirretään suoraan sellaisenaan Suomeen ottamatta huomioon erilaista kontekstia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli kuusikymppinen (ihan iankaikkisen vanha siis) ja asunut englanninkielisessä maassa vuosikymmeniä. Koti-opiskelu- ja työkieli on ollut englanti koko ajan. Puolisokin on kielinen joten suomea puhun vain puhelimessa sukulaisten kanssa ja Suomessa vieraillessa. Olisi elämä tosi hankalaa jos  vihaisin englantia.

Kyllä minä osaan silti puhua suomea ja englantia sekoittamatta niitä keskenään. Jaksan lausua pitkätkin sanat vaikka olen näin vanha :D. Tuo sekamelska sekamelskan vuoksi mitä suomenreissuilla kuulee on ihan teinien snobbailunhalua. Muka makeempaa. Se miksi yli kolmekymppiset ihmiset harvemmin harrrastaa sitä johtuu lähinnä siitä että heidän mielestään se on noloa.

Erityisgeriatrian vuodeosastolla on aikaa sanoa yhtä sanaa vaikka kolme tuntia.

Tuleeko sulle mieleen että ihmiset jotka käyttää työssään tietokonetta vaikka 8-10 h niin englantia siinä tarvitaan, onko se sitten ihme jos puhuu sekaisin englantia ja suomea.

Heh.... vertaatko sinä ihan tosissasi jotain tietokoneen veivaamista työpäivän aikana siihen että asuu ja työskentelee englanninkielisessä  maassa ja koko perhe puhuu ainoastaan englantia? Ja millä sinä kuvittelet minun töitä tekevän? Kova on pojalla pätemisen tarve, en tiedä miksi. Se kommentti noloista teineistä suututti?

Geriatrian palveluja en vielä tarvitse mutta eiköhän sekin aika oita joskus parinkymmenen vuoden kuluttua.

En usko etta sinun tarvitsee heittaa englannin sekaan suomalaisia sanoja vain todistaaksesi ymparistolle etta olet heita fiinimpi ja osaavampi.

t. usalainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sana mikä minua on englanninkielessä aina hämmentänyt on Houston, halusin aina lausua sen niinkuin "house-tohn", mutta se onkin oikeasti "hiew-stehn". 

Britanniassa vasta onkin paljon paikannimiä, joiden ääntämystä on varsin toivotonta arvata kirjoitusasusta. Ja samasta syystä esimerkiksi amerikkalaisetkaan eivät osaa niitä ääntää, vaikka äidinkieli on heilläkin englanti, elleivät ole kuulleet jostain miten ne pitäisi ääntää.

Tuo sana annetaan kahdella eri tavalla riippuen siita kummasta Houstonista on kyse. New Yorkissa on Houston Street, aannetaan Hauston koska niin aannettiin henkilon nimi jonka mukaan katu sai nimensa.

Teksasissa on Houston joka aannetaan Hjuuston.

Kaikesta tästä tulee mieleen, että totta kai kieli muuttuu ja sen pitääkin. Ihan hyvä, jos tulevaisuudessa nämä nuoret (jotka tietty omaan silmään on lapsia:-) tulee toimeen keskenään ja rulettavat (jee!) sujuvasti maailmaa tällä uudiskielellään.

Se vain tuntuu niin hassulta, että he eivät kykene ymmärtämään, että me vanhat, minäkin 36 v, voin sujuvasti ymmärtää tätä heidän kieltään ja SEN LISÄKSI vielä osaan suomea. Eli toisin sanoen, tsorpat siitä penskat, mutta meillä vanhoilla on se etu, että pystymme kommunikoimaan molempiin suuntiin, sekä teille että vanhemmille.

Jep jep vaan ja onnea matkaan, mutta vielä vähän aikaa täytyy tyytyä siihen, että moneen paikkaan oikeasti vaaditaan sujuva eli virheetön suomenkielen taito.