Miksi yleissivistystä, klassista sivistystä ei enää arvosteta?

Vierailija kirjoitti:

Sivistymättömyys näkyy juuri siinä, että ilmastonmuutos ja sen korjaaminen on jonkinlainen tunneasia, ei looginen ketju erilaisia faktatietoon perustuvia päätöksiä. Tällä logiikalla asiat usein ainoastaan pahenevat. Sivistys, faktat, tiede ja kauneus on korvattu postmodernilla subjektiiviseksi tunteella, joka on aina totta.

Länsimaisen kulttuurin lopullinen alasajo on käynnissä.

Tämä onkin mielenkiintoista miksi ei. Varsinkin kun ihan jokainen voi sen ilmastonmuutoksen havaita jo jokapäiväisessä elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistymättömyys näkyy juuri siinä, että ilmastonmuutos ja sen korjaaminen on jonkinlainen tunneasia, ei looginen ketju erilaisia faktatietoon perustuvia päätöksiä. Tällä logiikalla asiat usein ainoastaan pahenevat. Sivistys, faktat, tiede ja kauneus on korvattu postmodernilla subjektiiviseksi tunteella, joka on aina totta.

Länsimaisen kulttuurin lopullinen alasajo on käynnissä.

Suosittelen sulle työttömyyden sijaan alakoulun keittäjän pestiä. Saat joka sekoitella puuroja ja vellejä ja rahaakin tulee 🙂

Kummallinen vastaus. Jos noin, niin korjaa missä meni pieleen. Voin sitten mietiskellä vastaustasi puuroa sekoittaessa, mikä on kunnioitettava työ sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupeleissä jokainen itse päättää mitä tietoa uskoo ja mitkä tahot on luotettavia.

Tämäpä vaarallisinta onkin. Jotta kykenisi arvioimaan tahojen ja väittämien luotettavuutta, pitäisi opiskella melkoisesti esimerkiksi filosofiaa. 

Trump on sellainen kaveri, jonka mielestä on makuasia, uskooko vaikkapa ilmastoasioissa tieteen edustajia vai tubettajia vai poliitikkoa.

Kerrotko miten Nietzchen tuntemus auttaa ilmastoasioissa?

1. Kirjoitetaan Nietzsche.

2. Nietzschen voi liittää ilmastokeskusteluun erityisesti arvofilosofian näkökulmasta.

3. Vaikka Nietzscheä voi pitää merkittävänä filosofina, niin hänen ansionsa ja merkityksensä ovat hieman toisaalla.

4. Kun puhutaan ilmastoasioita koskevista väittämistä, niin filosofia opettaa kriittisyyteen sekä argumenttien analysoimiseen, ja siksi filosofia on ratkaisevan tärkeää, jotta kykenee muodostamaan maailmankuvaa ja -käsitystä.

Et vastannut kysymykseen. Oletko opetellut väistelyn taidon joltakin filosofilta? Muuten en näe sivistystä neppailussasi.

Hänhän vastasi eksplisiittisesti kohdassa 2. 

Ei hän kertonut miten erityisesti arvofilosofia liitty asiaan. Tyhjää pyörittelyä.

Oletko vähän unessa? Ilmastokeskustelu on alusta loppuun arvokeskustelua. Yksinkertaistettuna siinä ovat vastakkain luontoarvot ja taloudelliset arvot. Yksi haluaa himmata päästöjä, jotta luonto ei kärsisi. Toinen sanoo, että talouden pitää kasvaa ja luonnosta viis.

Nietzsche varoitteli lauma-ajattelusta, sillä suurten massojen arvokäsitykset ovat kuin tyhjyyttään kumisevia tynnyreitä. Hän ihannoi itsenäistä ajattelijaa, joka kykenee itsenäisesti arvioimaan, mikä on tärkeää ja mikä ei.

Ole hyvä, tässä rautalangasta väännetty tiivis vastaus.

Kyl mä sanoisin et ihmislajin selviäminen on jotakin muuta kuin arvokysymys mut miten vaan.

Kysymys on nimenomaisesti arvoista. Jos ilmastonmuutoksen torjuminen olisi kaikkien jakama arvo, sen eteen toki tehtäisiin paljon enemmän. Mutta kun kaikki eivät jaa tuota arvoa. 

Ilmastonmuutos, kuten kaikki asiat on politiikkaa.

Se ei ole yksinkertainen asia. Postmoderni maailma ei taivu ratkomaan monimutkaisia ongelmia, ne yksinkertaistetaan. Yksinkertaisista ongelmista taas tehdään monimutkaisia.

Niin moni ihminen arvottaa tärkeämmäksi esim. työpaikat, ihmisten mahdollisuudet elää säällistä elämää nyt, saada palkkaa ja vaurautta. Tai esim. saada ja kasvattaa lapsiaan. 

Tämä varmasti poistetaan, mutta samasta syystä kuin kirjastoissa ei ole lukurauhaa. Ettei yhä suuremmalle joukolle vähän tyhmempiä tule paha mieli.

Hyytävintä ettei pian ratkaise ihmisten laatu vaan määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupeleissä jokainen itse päättää mitä tietoa uskoo ja mitkä tahot on luotettavia.

Tämäpä vaarallisinta onkin. Jotta kykenisi arvioimaan tahojen ja väittämien luotettavuutta, pitäisi opiskella melkoisesti esimerkiksi filosofiaa. 

Trump on sellainen kaveri, jonka mielestä on makuasia, uskooko vaikkapa ilmastoasioissa tieteen edustajia vai tubettajia vai poliitikkoa.

Kerrotko miten Nietzchen tuntemus auttaa ilmastoasioissa?

1. Kirjoitetaan Nietzsche.

2. Nietzschen voi liittää ilmastokeskusteluun erityisesti arvofilosofian näkökulmasta.

3. Vaikka Nietzscheä voi pitää merkittävänä filosofina, niin hänen ansionsa ja merkityksensä ovat hieman toisaalla.

4. Kun puhutaan ilmastoasioita koskevista väittämistä, niin filosofia opettaa kriittisyyteen sekä argumenttien analysoimiseen, ja siksi filosofia on ratkaisevan tärkeää, jotta kykenee muodostamaan maailmankuvaa ja -käsitystä.

Et vastannut kysymykseen. Oletko opetellut väistelyn taidon joltakin filosofilta? Muuten en näe sivistystä neppailussasi.

Hänhän vastasi eksplisiittisesti kohdassa 2. 

Ei hän kertonut miten erityisesti arvofilosofia liitty asiaan. Tyhjää pyörittelyä.

Oletko vähän unessa? Ilmastokeskustelu on alusta loppuun arvokeskustelua. Yksinkertaistettuna siinä ovat vastakkain luontoarvot ja taloudelliset arvot. Yksi haluaa himmata päästöjä, jotta luonto ei kärsisi. Toinen sanoo, että talouden pitää kasvaa ja luonnosta viis.

Nietzsche varoitteli lauma-ajattelusta, sillä suurten massojen arvokäsitykset ovat kuin tyhjyyttään kumisevia tynnyreitä. Hän ihannoi itsenäistä ajattelijaa, joka kykenee itsenäisesti arvioimaan, mikä on tärkeää ja mikä ei.

Ole hyvä, tässä rautalangasta väännetty tiivis vastaus.

Kyl mä sanoisin et ihmislajin selviäminen on jotakin muuta kuin arvokysymys mut miten vaan.

Kysymys on nimenomaisesti arvoista. Jos ilmastonmuutoksen torjuminen olisi kaikkien jakama arvo, sen eteen toki tehtäisiin paljon enemmän. Mutta kun kaikki eivät jaa tuota arvoa. 

Ilmastonmuutos, kuten kaikki asiat on politiikkaa.

Se ei ole yksinkertainen asia. Postmoderni maailma ei taivu ratkomaan monimutkaisia ongelmia, ne yksinkertaistetaan. Yksinkertaisista ongelmista taas tehdään monimutkaisia.

Niin moni ihminen arvottaa tärkeämmäksi esim. työpaikat, ihmisten mahdollisuudet elää säällistä elämää nyt, saada palkkaa ja vaurautta. Tai esim. saada ja kasvattaa lapsiaan. 

Mitä muutakaan käytännössä yksittäinen ihminen voisi tehdä? Ei ainakaan käden liimaaminen Rubensin tauluun auta yhtään ilmastoa, ainoastaan hyvesignaloi ahdistunutta mieltä.

Sivistystä ja klassikkojen tuntemusta arvostetaan edelleen. Tiettyihin piireihin ei ole mitään asiaa, jos mokaat tai et tunne historiaa ja omaa klassista sivistystä. Jopa Suomessa vaikka lähinnä arvostus on ennallaan muualla kuin täällä.

Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ansiokkaasti siivonnut loogisuuden, ratkaisukeskeisyyden, realismin ja faktat pois nuorten maailmankuvasta. Tilalla on tarjolla postmoderni ahdistus, josta ideologia saa voimansa. Kätevää.

Somea, Instaa ,tiktok, Netflix sarja ja räp-lyriikoita. Siinä eväät nykysivisyykseen.

Käyn tietovisoissa. Hämmästelen, kun ei saa yhtään 30. kysymyksestä oikein kuin arvaamalla monivalinnan.

upeaa akateemiset kuivat harputkin pääsivät pätemään ja korostamaan itseään todellisuudessa eivät osaa sauvoihinsa paristoja vaihtaa pitäskö olla latinaksi jota ovat yrittäneet 40-60v sitten opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes pitäisi arvostaa? Sitä kun on vaikeaa ellei mahdotonta muuttaa rahaksi. Toki jos rahaa löytyy paljon jo valmiiksi ennestään, voi tyylin ja imagon vuoksi vähän syventyäkin noihin asioihin, mutta mikään ei ole yhtä turha ja säälittävä ilmestys kuin jokin kusiköyhä pätkätyöhumanisti kirpparivaatteissaan, joka on tuhlannut elämänsä jonkin ketään kiinnostamattoman itseisarvoisen (eli arvottoman) kulttuuriroskan parissa näpertelyyn ja apurahojen kerjäämiseen.

Eli näkisit rahan olevan keskeisintä elämässä?

Ainakin omavalintaista vähävaraisuutta pidän äärimmäisen halveksittavana.

Miksi?

Koska olin itse pitkään sellainen. Luin yliopistossa kirjallisuutta ja taideaineita, valmistuin maisteriksi asti huippuarvosanoin ja jatko-opintopaikka kohti väitöskirjaa oli varma. Sitten aloin miettiä, mitä haluan elämältäni. Haluanko kituutella surkeilla tuloilla ja kerjäämällä apurahaa sellaisten asioiden pyörittelyyn, jotka ovat selvästikin niin tärkeitä, että niiden parissa työskennelläkseen joutuu anelemaan laihaa, epävarmaa ja pätkittäistä apua ties miltä säätiöiltä, vai mennä oikeisiin töihin, joissa työn arvo on kiistaton ja korvaus maksetaan markkinalähtöisesti kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan?

Vastausta ei tarvinnut pitkään miettiä. Lähdin vastavalmistuneena maisterina koulutusta vaatimattomiin hanttihommiin (koska turha koulutukseni ei pätevöittänyt mihinkään, millä olisi aitoa arvoa tai kysyntää), joista pikkuhiljaa olen ylennyt haastavampiin tehtäviin. Koen saavani työstäni ansaitsemani korvauksen ja työlläni olevan arvoa. Ei tarvitse kerjätä. Ja yhtäkään kauno- tai tietokirjaa en liioin ole avannut sen koommin, kun viimeisen kerran suljin yliopiston oven takanani.

Tämä oli hyvä kommentti.

Vanhan mallin sivistyksellä ei valitettavasti ole kauheasti käyttöä arkielämässä, ellet kuulu hyvin pieneen piiriin ihmisiä. Minkä tahansa tiedon ylläpitäminen on haasteellista, jos aika on rajoitettu.

Olen sivistystä painottaneesta kodista ja päädyin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta ja kieliä. Tein opintojeni ohessa hanttihommia ja ihastuin niiden järkevyyteen. Kävin läpi lainaamani kommentoijan kuvailemat ajatusprosessit: miksi taistelisin tietäni alalle, jossa minua ei oikeasti tarvita ja joka johtaa kilpailuun, köyhyyteen ja pätkätöihin? Vaihdoin ammatilliseen aikuiskoulutukseen, hankin perusduunin ja olen ollut onnellinen.

Yritän harrastaa sivistäviä asioita edelleen mutta todellisuudessa ihmisellä on hyvin vähän vapaa-aikaa työn ohessa. Työttömyysjaksoilla olen kylläkin ehtinyt opiskella avoimessa yliopistossa ja muutenkin toteuttaa tätä puolta itsestäni. En kuitenkaan ota enää erityistä painetta itseni sivistämisestä. Mitä siitä, jos jokin latinan fraasi unohtuu. Sanakirjan sijaan tartun johonkin hyvään, eskapistiseen romaaniin, jos lukuaikaa löytyy.

Kirjallisuuden ja kielten opiskelijoista suuri osa valmistuu opettajiksi. Pieni osa heistä jää yliopistolle, tutkimaan. Jos sivistyksellä ei ole käyttöä arkielämässä, niin koulua ei sitten ehkä lasketa arkielämäksi?

(Toki siis kielten ja kirjallisuuden opiskelijoille on monia muitakin urapolkuja esim. kustannus- ja media-alalla ihan nyt muutamia mainitakseni. Puhumattakaan siitä, että sivistyksellä on itseisarvoakin, ei pelkästään sitä, että sen voi muuttaa rahaksi. Mutta jos työelämästä puhutaan, niin eivät kaikki halua tehdä käytönnönläheistä duunarihommaa, vaan monet haluavat tehdä niitä yleissivistystä vaativia asioita ihan työkseenkin. Ja näkyy olevan kova tarve yleissivistykselle: täällä ja vaikkapa nyt iltapäivälehtien palstoilla kovasti haukutaan vaikkapa toimittajia, jotka eivät tiedä tai osaa sitä tai tätä asiaa, liittyivätpä nämä asiat siten yleistietoon tai kielten (oman tai vieraan) osaamiseen. Mistä nämä taidot sitten saadaan, jos klassinen sivistys on hölynpölyä ja tarpeetonta?)

Tämä!

Sivistyksestä ja kirjallisuuden tutkimuksesta on tullut sitä, että mietitään oliko Tolkien rasisti vai sovinisti, ja onko soveliasta kutsua Rowling puhumaan Pottereista. Ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Sivistyksestä ja kirjallisuuden tutkimuksesta on tullut sitä, että mietitään oliko Tolkien rasisti vai sovinisti, ja onko soveliasta kutsua Rowling puhumaan Pottereista. Ei hyvää päivää.

Pitääkö Peppi Pitkätossut poistaa kirjastoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistyksestä ja kirjallisuuden tutkimuksesta on tullut sitä, että mietitään oliko Tolkien rasisti vai sovinisti, ja onko soveliasta kutsua Rowling puhumaan Pottereista. Ei hyvää päivää.

Pitääkö Peppi Pitkätossut poistaa kirjastoista?

Örkkien presentaatio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenköhän intresseissä on pitää kansa tyhmänä ja historiaa tuntemattomina? Valtaapitävien. Miten tää koronan varjossa tpahtunut totalitarismin nousu olisi saatu aikaan jos lampaat kykenisivät ajattelemaan?

Ymmärryksen tasosta kertoo jotain, että alapeukutusten määrä voitti. Mitä hyötyä on osata latinaa ja tuntea historiaa, jos niitä ei pysty yhdistämään kokonaisuuksien ymmärtämiseen ja nykytapahtumien käsittämiseen?

Oikea kriittisyys on jätetty systeemin ulkopuolelle pudonneille, ei-akateemisille. Joilta taas tietty syvyys puuttuu.

Nykyisin oikea kriittisyys tuppaa tarkoittamaan sitä, että kouluja käymättömät laiskat ja tylsämieliset ihmiset ovat valmiita kuittaamaan humpuukiksi koko länsimaisen tieteen vuosituhantisen tradition ja saavutukset, mutta kuitenkin uskovat kritiikittä jokaisen vaihtoehtoisen faktan, jonka joku kiilusilmäinen skitsofreenikko paasaa YouTube-videolla.

Melkoisen kärjistetty näkemys. Ite lähtisin mielummin sanomaan, että kouluttautumaton saattaa kyseenalaistaa JOITAiN tieteen saavutuksia. Tai yhtä hyvin koulutettukin saattaa niin tehdä. Ja jotkut katsoo videoita, joissa puhutaan aiheista jotka menee vastoin yleisiä käsityksiä. Eikä niitä välttämättä sokeasti uskota, vaan tutustutaan rohkeasti eri asioihin ja itse sitten tunnustellaan minkälaista informaatioo haluaa lähteä uskomaan ja ottaa osaksi maailmankuvaa. Loppupeleissä jokainen itse päättää mitä tietoa uskoo ja mitkä tahot on luotettavia. Pidän erittäin kapeakatseisena sitä, että esim valtamedian uutisointiin kriittisesti suhtautuvien ajatellaan sokeasti uskovan jotain mv-lehteä tai psykoositubettajia

Tässäpä tämä ongelman ydin tulikin. Kysymys ei ole päätettävästä asiasta. Missä ***kutin kohdassa ollaan menty niin metsään, että ihminen pitää "tietoon uskomista" noin vain henkilökohtaisesti päätettävissä olevana asiana?! Osaisiko joku vastata? Liittyykö tämä postmodernismin läpilyöntiin? Postmodernismi kun lyö koko kansan läpi, niin lopputulos on tämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupeleissä jokainen itse päättää mitä tietoa uskoo ja mitkä tahot on luotettavia.

Tämäpä vaarallisinta onkin. Jotta kykenisi arvioimaan tahojen ja väittämien luotettavuutta, pitäisi opiskella melkoisesti esimerkiksi filosofiaa. 

Trump on sellainen kaveri, jonka mielestä on makuasia, uskooko vaikkapa ilmastoasioissa tieteen edustajia vai tubettajia vai poliitikkoa.

Voi sitä pitää vaarallisenakin. Tahojen ja väittämien luotettavuutta voi kuka vain arvioida, mutta toki filosofiasta voi olla apua. Lisäks, tiede on aivan hyvä väline jossain tilanteissa, mutta siihen halutaan nojata aivan liikaa.[/quote]

Mistä tällaisia ihmisiä, kuten tämän kirjoittaja on, tulee? Auttakaa! Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenköhän intresseissä on pitää kansa tyhmänä ja historiaa tuntemattomina? Valtaapitävien. Miten tää koronan varjossa tpahtunut totalitarismin nousu olisi saatu aikaan jos lampaat kykenisivät ajattelemaan?

Ymmärryksen tasosta kertoo jotain, että alapeukutusten määrä voitti. Mitä hyötyä on osata latinaa ja tuntea historiaa, jos niitä ei pysty yhdistämään kokonaisuuksien ymmärtämiseen ja nykytapahtumien käsittämiseen?

Oikea kriittisyys on jätetty systeemin ulkopuolelle pudonneille, ei-akateemisille. Joilta taas tietty syvyys puuttuu.

Nykyisin oikea kriittisyys tuppaa tarkoittamaan sitä, että kouluja käymättömät laiskat ja tylsämieliset ihmiset ovat valmiita kuittaamaan humpuukiksi koko länsimaisen tieteen vuosituhantisen tradition ja saavutukset, mutta kuitenkin uskovat kritiikittä jokaisen vaihtoehtoisen faktan, jonka joku kiilusilmäinen skitsofreenikko paasaa YouTube-videolla.

Melkoisen kärjistetty näkemys. Ite lähtisin mielummin sanomaan, että kouluttautumaton saattaa kyseenalaistaa JOITAiN tieteen saavutuksia. Tai yhtä hyvin koulutettukin saattaa niin tehdä. Ja jotkut katsoo videoita, joissa puhutaan aiheista jotka menee vastoin yleisiä käsityksiä. Eikä niitä välttämättä sokeasti uskota, vaan tutustutaan rohkeasti eri asioihin ja itse sitten tunnustellaan minkälaista informaatioo haluaa lähteä uskomaan ja ottaa osaksi maailmankuvaa. Loppupeleissä jokainen itse päättää mitä tietoa uskoo ja mitkä tahot on luotettavia. Pidän erittäin kapeakatseisena sitä, että esim valtamedian uutisointiin kriittisesti suhtautuvien ajatellaan sokeasti uskovan jotain mv-lehteä tai psykoositubettajia

Kysymyshän on siitä, että sivistynyt pystyy kritisoimaan joitain asioita perustellusti. Kouluttamaton voi kritisoida ainoastaan fiiliksellä ja mutulla. 

Niinkö meinaat? Kouluttamaton ei pysty tutustuun eri aiheisiin esim kirjastossa ja netissä? Koulu on ainut paikka missä oppii "oikeaa tietoa"?

Oleellisin oppi on lähdekritiikki, netistä sitä ei opi. 

Netissähän sen oppii parhaiten, koska siellä on yleensä aina mukana kommentteja ja erilaisia näkökulmia käsiteltävään asiaan.

Lienee ehkä turhaa haaskata itseään tähän, mutta asia on tärkeä ja rautalanka ehkä hyödyllinen. Netissä et voi koskaan tietää kommentoijien taustoja ja tietomäärää näkökulmien taustalla. Toisin on tieteessä, siksi niitä titteleitä jaetaan. Tohtori tietää enemmän kuin maisteri, tosin ei asiasta kuin asiasta, vaan omasta erityisalastaan. Ihmiskunta on päässyt näin pitkälle juuri sillä, että aiempien tutkijasukupolvien tieto on käytettävissä ja sen päälle rakennetaan.

Tiede tarjoaa erilaisia näkökulmia käsiteltävään asiaan, esim. monitieteisen tutkimuksen kautta, mutta kysymys ei ole mistään "kommenteista" vaan siitä, että ihmiskunnan parhaimmat yksilöt käyttävät muiden parhaiden yksilöiden (aiemmat tutkijapolvet) rakentamaa kehikkoa, jonka sisällä he pyrkivät ylittämään itsensä ja siihenastisen tiedon rajat.

Netistä saatavan opin jossa on "mukana kommentteja" ja "erilaisia näkökulmia käsiteltävään asiaan" voi rinnastaa siihen, että käy silloin tällöin huvikseen hölkkäämässä vs. Usain Bolt vetää maailmanennätystä - sitä on tiede ja sen tulokset parhaimmillaan, ja siinä on netissä opiskellun ja (tieteen tuloksiin perustuvan opetussuunnitelman mukaisen) koulussa opiskellun aineksen ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenköhän intresseissä on pitää kansa tyhmänä ja historiaa tuntemattomina? Valtaapitävien. Miten tää koronan varjossa tpahtunut totalitarismin nousu olisi saatu aikaan jos lampaat kykenisivät ajattelemaan?

Ymmärryksen tasosta kertoo jotain, että alapeukutusten määrä voitti. Mitä hyötyä on osata latinaa ja tuntea historiaa, jos niitä ei pysty yhdistämään kokonaisuuksien ymmärtämiseen ja nykytapahtumien käsittämiseen?

Oikea kriittisyys on jätetty systeemin ulkopuolelle pudonneille, ei-akateemisille. Joilta taas tietty syvyys puuttuu.

Nykyisin oikea kriittisyys tuppaa tarkoittamaan sitä, että kouluja käymättömät laiskat ja tylsämieliset ihmiset ovat valmiita kuittaamaan humpuukiksi koko länsimaisen tieteen vuosituhantisen tradition ja saavutukset, mutta kuitenkin uskovat kritiikittä jokaisen vaihtoehtoisen faktan, jonka joku kiilusilmäinen skitsofreenikko paasaa YouTube-videolla.

Melkoisen kärjistetty näkemys. Ite lähtisin mielummin sanomaan, että kouluttautumaton saattaa kyseenalaistaa JOITAiN tieteen saavutuksia. Tai yhtä hyvin koulutettukin saattaa niin tehdä. Ja jotkut katsoo videoita, joissa puhutaan aiheista jotka menee vastoin yleisiä käsityksiä. Eikä niitä välttämättä sokeasti uskota, vaan tutustutaan rohkeasti eri asioihin ja itse sitten tunnustellaan minkälaista informaatioo haluaa lähteä uskomaan ja ottaa osaksi maailmankuvaa. Loppupeleissä jokainen itse päättää mitä tietoa uskoo ja mitkä tahot on luotettavia. Pidän erittäin kapeakatseisena sitä, että esim valtamedian uutisointiin kriittisesti suhtautuvien ajatellaan sokeasti uskovan jotain mv-lehteä tai psykoositubettajia

Tiede ja faktat pystytään todistamaan oikeiksi , joten ei ole valintakysymys mihin haluaa uskoa. Huuhaa on huuhaata eikä uskolla faktaksi muutu.

On valintakysymys mihin haluaa uskoa, jotkut tekee sen valinnan tietoisesti ja jotkut vaan ottaa vastaan sen mitä annetaan. Tiede kehittyy jatkuvasti, ja sellaiset mitä pidetään faktana voikin myöhemmin tiedon lisääntyessä osoittautua epätodeksi.

Näin on, mutta vaaditaan koko aiemman vallitsevan tieteen tuntemus (ko. alalta) sekä korkein mahdollinen tutkijan koulutus, jotta pystyy osoittamaan tieteen siihenastiset tulokset epätodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenköhän intresseissä on pitää kansa tyhmänä ja historiaa tuntemattomina? Valtaapitävien. Miten tää koronan varjossa tpahtunut totalitarismin nousu olisi saatu aikaan jos lampaat kykenisivät ajattelemaan?

Ymmärryksen tasosta kertoo jotain, että alapeukutusten määrä voitti. Mitä hyötyä on osata latinaa ja tuntea historiaa, jos niitä ei pysty yhdistämään kokonaisuuksien ymmärtämiseen ja nykytapahtumien käsittämiseen?

Oikea kriittisyys on jätetty systeemin ulkopuolelle pudonneille, ei-akateemisille. Joilta taas tietty syvyys puuttuu.

Nykyisin oikea kriittisyys tuppaa tarkoittamaan sitä, että kouluja käymättömät laiskat ja tylsämieliset ihmiset ovat valmiita kuittaamaan humpuukiksi koko länsimaisen tieteen vuosituhantisen tradition ja saavutukset, mutta kuitenkin uskovat kritiikittä jokaisen vaihtoehtoisen faktan, jonka joku kiilusilmäinen skitsofreenikko paasaa YouTube-videolla.

Melkoisen kärjistetty näkemys. Ite lähtisin mielummin sanomaan, että kouluttautumaton saattaa kyseenalaistaa JOITAiN tieteen saavutuksia. Tai yhtä hyvin koulutettukin saattaa niin tehdä. Ja jotkut katsoo videoita, joissa puhutaan aiheista jotka menee vastoin yleisiä käsityksiä. Eikä niitä välttämättä sokeasti uskota, vaan tutustutaan rohkeasti eri asioihin ja itse sitten tunnustellaan minkälaista informaatioo haluaa lähteä uskomaan ja ottaa osaksi maailmankuvaa. Loppupeleissä jokainen itse päättää mitä tietoa uskoo ja mitkä tahot on luotettavia. Pidän erittäin kapeakatseisena sitä, että esim valtamedian uutisointiin kriittisesti suhtautuvien ajatellaan sokeasti uskovan jotain mv-lehteä tai psykoositubettajia

Kysymyshän on siitä, että sivistynyt pystyy kritisoimaan joitain asioita perustellusti. Kouluttamaton voi kritisoida ainoastaan fiiliksellä ja mutulla. 

Niinkö meinaat? Kouluttamaton ei pysty tutustuun eri aiheisiin esim kirjastossa ja netissä? Koulu on ainut paikka missä oppii "oikeaa tietoa"?

Mitä on "oikea tieto"?

Käytin sitä lähinnä viittaamaan tietoon, joka vaikuttaa yleisesti paljon hyväksyttävämmältä, koska se on hankittu koulun penkiltä.

Miksi koulun penkillä hankittu tieto vaikuttaa hyväksyttävämmältä kuin muualla hankittu?

No olisko siks kun sitä pidetään yleisesti hyväksyttävämpänä ja arvostetumpana ja parempana

Tiede on sellainen asia, että se perustuu faktoihin ja tiede pohjaa aina aiempaan tietämykseen. Tieto ei siis ilmaannu minään mutuna tyhjästä, vaan perustuu aiempaan tietoon. Koulussa opetetaan strukturoidusti tieteeseen perustuen. 

Ja kun aiempi tieto osoittautuu vääräksi, niin mitä käy siihen pohjautuvalle tiedolle?

Hyvin harvoin mikään aiempi tieto osoittautuu sataprosenttisesti ja selkeästi vääräksi. Joskus käy ilmi, että esim. aiemmissa tutkimuksissa (joista on saatettu tehdä esimerkiksi yhteiskuntapoliittisia suosituksia kohtalokkain seurauksin) on huijattu, esimerkkinä vaikkapa yhdysvaltalainen sokerialan lobbaus niin, että rasva on pahin vihollinen ruokavaliossa ja sokeri ei ole ongelma. Mutta tämäkin on sangen harvinaista, eikä se poista sitä asiaa ("aiempaa tutkimustulosta"), että liiallisessa määrin myös rasva on ongelmallista ruokavaliossa. Pääsääntöisesti ns. arkijärjellä varustetut, tasapainoiseen elämään ja ruokavalioon tottuneet (opetetut) ihmiset eivät koe tämäntyyppisen aiemman tiedon vääräksi osoittautumista millään tavalla ongelmalliseksi, eikä siitä ole usein vaikutuksia ihmisten elämään. (Ikävä kyllä ei myöskään ruokateollisuuteen, mutta se on eri kysymys.) Media näitä "uusia tutkimustuloksia" usein markkinoi, koska epävarmuus asioista lisää lehtien menekkiä. Mutta varsinaisen tieteen kehittymisen kannalta niillä ei ole suurta merkitystä.

Ylipäänsä esitetty kysymys kertoo siitä, ettei sen esittäjä tunne tieteen toimintamekanismeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupeleissä jokainen itse päättää mitä tietoa uskoo ja mitkä tahot on luotettavia.

Tämäpä vaarallisinta onkin. Jotta kykenisi arvioimaan tahojen ja väittämien luotettavuutta, pitäisi opiskella melkoisesti esimerkiksi filosofiaa. 

Trump on sellainen kaveri, jonka mielestä on makuasia, uskooko vaikkapa ilmastoasioissa tieteen edustajia vai tubettajia vai poliitikkoa.

Voi sitä pitää vaarallisenakin. Tahojen ja väittämien luotettavuutta voi kuka vain arvioida, mutta toki filosofiasta voi olla apua. Lisäks, tiede on aivan hyvä väline jossain tilanteissa, mutta siihen halutaan nojata aivan liikaa.[/quote]

Mistä tällaisia ihmisiä, kuten tämän kirjoittaja on, tulee? Auttakaa! Kertokaa!

Voin aivan itse kertoa. Keskeytin kaksoistutkinnon ja hieman kannabista polteltuani ja vapaaehtoisesti syrjäydyttyäni tajusin yhteiskunnan ajavan vain omaa etuaan, ei yksilön parasta mitä olin jostain syystä sitä ennen luullut. Onko lisäkysymyksiä?

Kerro Googlaamatta mitä toisessa maailmansodassa tapahtui.