Tytär suree vartaloaan ja koettaa jatkuvasti laihduttaa koska kokee näyttävänsä ystäviensä rinnalla lihavalta. Ihan normaalipainosa hän on, heillä vain on erinlaiset kropan mallit!

Vierailija kirjoitti:

No voi jumalauta, jos nuori on 165 cm ja 62 kg on pyöreä, niin mihin tää maailma on mennyt. Ihan tavallinen on.

Ei olisi ollut tavallinen muutama vuosikymmenen sitten. Miesmuisti on aika lyhyt. Minun nuoruudessa olisi ollut tuhti tyttö, jos jostain yläkoululaisesta puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä kannata tänne palstalle mittoja kertoa. Se on ihan sama mitkä ne mitat on, niin löytyy 20 tyyppiä joiden mielestä on läski. Sen jälkeen keskitytään vain nälvimään ja "neuvomaan" kuinka syömishäiriöinen teini saisi laihdutettua.

No mitäpä siihen voi muuta vastata, kun ihminen itse ottaa aloituksensa kärjeksi, että teini on normaalipainoinen mutta pitää turhaan itseään lihavana ja sitten antaa mitat, joiden mukaan aivan objektiivisilla, lääketieteen kriteereillä lapsi on pyöreä? Onko ok leimata teini esimerkiksi kehonkuvan häiriöstä kärsiväksi, kun hän oikeasti näkee itse totuuden, että vähän ylimääräistä on?

Ap voisi vähin äänin rukata koko perheen ruokavaliota. Luultavasti paino-ongelma on perheessä muillakin, niinhän se yleensä menee. Millekään dieetille ei tietenkään lievästi ylipainoista lasta pidä laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Toki äitinä ja naisena ymmärrän huolen ja pahan mielen lapsen kärsimyksestä. Mutta jos siirretään tunteet syrjään, on noiden mittojen mukaan ihan fakta, että teini on pyöreä.

Itse olin 18-vuotiaana 160 cm ja 45 kg, eikä tuolloin kasarilla sitä edes pidetty minään laihuutena, koska kaikki olivat samanlaisia. Nyt sitten viisikymppisenä olen siellä ylipainon rajalla eli 63 kg. Ei kyseinen teinikään tuohon painoon jää.

Vanhemmat ovat valitettavasti nykyään täysin sokeutuneita lasten ylipainolle. Moni ei edes tiedä, että lapsille on oma bmi-taulukko vaan kuvitellaan, että kun aikuisten taulukon mukaan ei olla ylipainoisia, kaikki on ok.

Kehopositiivisuudesss on puolensa, mutta ylipaino on silti terveysriski. Lasten ylipaino on kasvava ongelma. Sitä ei auta se, että vanhemmat kiistävät totuuden.

Olit 18-vuotiaana lyhyempi kuin ap:n tytär 13 v. eikä sinulla ollut ns. rinnan- tai lantionympärystä.

Itsellä oli sama paino ja pituus kuin sinulla ja sain koko ajan kuulla että olen liian laiha ja luut kolisee, en ollut kauhean sirorakenteinen.

Tämänkin syyn takia se ylipaino kasvaa. Luetaan näitä juttuja ja päätellään että pitää syödä vaan vettä ja leipää ettei liho (jostain syystä teinit ajattelee näin).

Sitten joku sanoo ettei leipää kannata syödä koska se lihottaa, ja plopp, kohta meillä on anorektikkoteini siinä kasvamassa.

Ihan normaalipainoiselta kuulostaa, mutta ruokavaliohan ei ole terveellinen. Siitä tulee ongelmia kuten lähes kaikille teineille, jotka yrittävät laihduttaa.

Anna hänen olla, mutta kehu ja arvosta häntä. Kun itsetunto kohenee, ajatusmaailma omasta kehosta usein muuttuu ajan kanssa.

Ap sanoi "noin 62 kiloa" eli ilmeisesti silmämääräinen arviointi, lapsihan voi painaa 60 kiloa yhtä hyvin. Joka tapauksessa en olisi painosta huolissani etenkin, kun ap mainitsi lapsen olevan vesipaastolla!

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään mitään rakentavia ehdotuksia siihen, miten tytöt saataisiin paremmin hyväksymään erilaiset vartalot ja sen, ettei instakuvien todellisuus ole oikeaa todellisuutta? 

Olen ehkä liian vanha vastaamaan tähän, mutta mulla vaikutti vanhempien asenne. Molemmat palvoivat laihuutta. Koin olevani vääränlainen.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi lopettaa se leivän mässyttäminen.

Sun kannattaisi lopettaa tuo paskan oksentaminen tänne. Ihan vinkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki äitinä ja naisena ymmärrän huolen ja pahan mielen lapsen kärsimyksestä. Mutta jos siirretään tunteet syrjään, on noiden mittojen mukaan ihan fakta, että teini on pyöreä.

Itse olin 18-vuotiaana 160 cm ja 45 kg, eikä tuolloin kasarilla sitä edes pidetty minään laihuutena, koska kaikki olivat samanlaisia. Nyt sitten viisikymppisenä olen siellä ylipainon rajalla eli 63 kg. Ei kyseinen teinikään tuohon painoon jää.

Vanhemmat ovat valitettavasti nykyään täysin sokeutuneita lasten ylipainolle. Moni ei edes tiedä, että lapsille on oma bmi-taulukko vaan kuvitellaan, että kun aikuisten taulukon mukaan ei olla ylipainoisia, kaikki on ok.

Kehopositiivisuudesss on puolensa, mutta ylipaino on silti terveysriski. Lasten ylipaino on kasvava ongelma. Sitä ei auta se, että vanhemmat kiistävät totuuden.

Olit 18-vuotiaana lyhyempi kuin ap:n tytär 13 v. eikä sinulla ollut ns. rinnan- tai lantionympärystä.

Itsellä oli sama paino ja pituus kuin sinulla ja sain koko ajan kuulla että olen liian laiha ja luut kolisee, en ollut kauhean sirorakenteinen.

Tämänkin syyn takia se ylipaino kasvaa. Luetaan näitä juttuja ja päätellään että pitää syödä vaan vettä ja leipää ettei liho (jostain syystä teinit ajattelee näin).

Sitten joku sanoo ettei leipää kannata syödä koska se lihottaa, ja plopp, kohta meillä on anorektikkoteini siinä kasvamassa.

Ihan normaalipainoiselta kuulostaa, mutta ruokavaliohan ei ole terveellinen. Siitä tulee ongelmia kuten lähes kaikille teineille, jotka yrittävät laihduttaa.

Siis mitähän ihmettä? Totta kai minulla oli rinnat ja vieläpä c-kupit ja selvästi erottuva lantio. Menkat olivat alkaneet 13v joten toki olin jo naisen mallinen, tosin nykymittapuulla hoikka. Mistähän mahdoit päätellä, ettei minulla ollut rinnan- tai lantionympärystä? Tai mitä se edes tarkoittaa?

Ja ap:n tytär on siis 13? No sitten hän on ylipainoinen ilman muuta. Kyllä terkkari tämän kertoo jos kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Minkä ikäinen hän on? Lasten ja nuorten bmi-taulukon mukaan hän on iästä riippuen joko ylipainoinen tai ihan sillä rajalla. Teini-iän jälkeen lähes kaikki saavat lisää painoa kymmenen, kaksikymmentä kiloa. Siitä voit laskea totuuden.

Pituudesta päätellen hän on lähellä suomalaisen naisen keskipituutta (168), elikä aikuisten painotaulukot lienevät se, mitä tässä sovelletaan?

No ei todellakaan. Sitä sovelletaan ihan iän mukaan. On aivan eri asia olla 14 kuin 44, vaikka olisi samanpituinen. Teinin normaalia kehitystä on olla hoikka, jopa laiha aikuisten mittapuulla. Ihan vapaasti saa alapeukuttaa, jos totuus häiritsee.

Tuolla logiikalla ylipainoinen voi muuttua normaalipainoiseksi yössä. Ei sekään kuulosta oikealta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä onhan samanlainen ongelma. Paras kaveri on kuin kuivan kesän orava, kun oma tyttöni on ihan normaalipainoinen (ei edes normaalipainon ylärajoilla). Jatkuvasti yrittää laihduttaa ja sitten on surullinen, kun ei pystykään olemaan syömättä. Pari vuotta painittu tämän asian kanssa. Käynyt terveydenhoitajan ja koulupsykologin juttusillakin, mutta toistaiseksi niistä käynneistä mitään hyötyä ei ole ollut. Vertailee itseään jatkuvasti ystäväänsä. En tiedä miten saisin hänet vakuuttuneeksi, että on ihana ja kaunis tyttö. Surullista, kun 13-vuotiaana jo paineet ulkonäöstä.

Nii-in, sua surettaa tyttäresi puolesta, mutta samaan hengenvetoon nimittelet hänen ystäväänsä. Näen tässä pienen ristiriidan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä kannata tänne palstalle mittoja kertoa. Se on ihan sama mitkä ne mitat on, niin löytyy 20 tyyppiä joiden mielestä on läski. Sen jälkeen keskitytään vain nälvimään ja "neuvomaan" kuinka syömishäiriöinen teini saisi laihdutettua.

No mitäpä siihen voi muuta vastata, kun ihminen itse ottaa aloituksensa kärjeksi, että teini on normaalipainoinen mutta pitää turhaan itseään lihavana ja sitten antaa mitat, joiden mukaan aivan objektiivisilla, lääketieteen kriteereillä lapsi on pyöreä? Onko ok leimata teini esimerkiksi kehonkuvan häiriöstä kärsiväksi, kun hän oikeasti näkee itse totuuden, että vähän ylimääräistä on?

Ap voisi vähin äänin rukata koko perheen ruokavaliota. Luultavasti paino-ongelma on perheessä muillakin, niinhän se yleensä menee. Millekään dieetille ei tietenkään lievästi ylipainoista lasta pidä laittaa.

Millä lääketieten kriteereillä hän on pyöreä? Miten sellainen määritellään?

Johan se bmi on laskettu ihan lapsenkin bmi:n mukaan. Ja oli normaali.

Meillä käynnistyi vuosien syömishäiriö-hel vetti kun terveydenhoitaja antoi tuolloin 13vuotiaalle mukaan lapun annettavaksi äidille ja tottakai tytär luki sen, siinä olivat pituus ja paino ja verenpaine sekä saatesanat "yhtään ei kyllä  tarvitsisi Ainolle tulla  painoa enää". Tytsky oli 168 cm pitkä  ja painoi 65kiloa, tervydenhoitajan sanojen vuoksi alkoi kuitenkin kuntoilla juosten rappusissa, polkien minun  kuntopyörääni  ja syöden tuskin mitään. Lopputulos: anoreksia ja pallottelua paikasta toiseen, kun pikkukaupungissa ei ollut keinoja hoitaa 45 kiloiseksi kuihtunutta teiniä.  Voitte uskoa miten raivokkaan puhelun soitin tälle terkalle!  Mistä tuli sitten selvittely koulun rehtori ja viranomaisten kanssa kun olin kuulemma tulossa koululle vetämään  köniin. Saatoin sanoa niin, en ole varma, olin vain  niin vihainen. Mitään vastuuta tämä terkka ei sanoistaan ottanut kun teki kuulemma vain työtään.

Nyt tytsky on 20vuotias ja parempaan suuntaan menty kiitos ihanan poikakaverin, mutta syömisen kanssa ongelmia luultavasti loppuelämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä onhan samanlainen ongelma. Paras kaveri on kuin kuivan kesän orava, kun oma tyttöni on ihan normaalipainoinen (ei edes normaalipainon ylärajoilla). Jatkuvasti yrittää laihduttaa ja sitten on surullinen, kun ei pystykään olemaan syömättä. Pari vuotta painittu tämän asian kanssa. Käynyt terveydenhoitajan ja koulupsykologin juttusillakin, mutta toistaiseksi niistä käynneistä mitään hyötyä ei ole ollut. Vertailee itseään jatkuvasti ystäväänsä. En tiedä miten saisin hänet vakuuttuneeksi, että on ihana ja kaunis tyttö. Surullista, kun 13-vuotiaana jo paineet ulkonäöstä.

Ihanaa kuulla että muillakin on  vastaavia ongelmia!  Vaikka eihän siinä mitään ihanaa ole, että kaunis normaalipainoinen tyttö pitää itseään lihavana  ja näännyttää itseään :(

Ap

Miksi on ihanaa kuulla että joku toinen kärsii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuvitelkaapa että ne erillaist kehotyypit ovat samassa perheessä! Isäni on hyvin laiha vaikka syö kuin hevonen,mummi oli samanlainen. Äitini taas on pienirintainen mutta vatsakas ja lanteikas. Siskoni peri sitten isäni kropan ja minä äidin, meillä on vain kaksi vuotta ikäeroa ja teininä ahdistuin pahoin kun  tajusin miten hoikka sisko on minuun verrattuna.  Tämä johti anoreksiaan ja masennukseen. Kipuilen asian kanssa vieläkin, sisko melkein 40 ja viiden lapsen äiti mutta edelleen laiha kuin tikku. 

Tämä on kyllä kova paikka teinille. Itsellä aika pitkälle sama tilanne, paitsi siskolla ei ole 5 lasta 😄. Kun kaikki sukulaiset, opettajat, terkkari jne. Ihailee sitä siskoa, ja mua kiusattiin lihavuudesta, ihan perheenkin toimesta. En ollut edes ylipainoinen, mutta luulin olevani ihan järkky tankkeri kun tuohon kokoeroon kiinnitettiin viikoittain huomiota. Myös luonteessani/persoonassani oli ilmeisesti pahoja puutteita, koska olin ujo.

Tuo vertailu on kyllä ihan kamalaa. Tunsin aikoinani sisarukset, jotka molemmat olivat millä tahansa mittarilla todella nättejä. Vanhempi oli enemmän sellainen "kasvokaunotar", sievät sirot piirteet, valtavan paksu tukka ja kropaltaan pieni ja siro. Nuorempi oli myös kasvoiltaan sievä, paljon siskoaan pidempi ja kroppa kuin barbilla. Hän joskus sanoi, että varsinkin teininä otti aika lailla pannuun, kun sukulaiset ja tuttavat ihastelivat vanhemmalle "oletpas sinä taas kaunistunut!", hänelle sanottiin aina, että oletpas sinä kasvanut :D Valitti, että tunsi itsensä aina todella rumaksi siskonsa rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Minkä ikäinen hän on? Lasten ja nuorten bmi-taulukon mukaan hän on iästä riippuen joko ylipainoinen tai ihan sillä rajalla. Teini-iän jälkeen lähes kaikki saavat lisää painoa kymmenen, kaksikymmentä kiloa. Siitä voit laskea totuuden.

Pituudesta päätellen hän on lähellä suomalaisen naisen keskipituutta (168), elikä aikuisten painotaulukot lienevät se, mitä tässä sovelletaan?

No ei todellakaan. Sitä sovelletaan ihan iän mukaan. On aivan eri asia olla 14 kuin 44, vaikka olisi samanpituinen. Teinin normaalia kehitystä on olla hoikka, jopa laiha aikuisten mittapuulla. Ihan vapaasti saa alapeukuttaa, jos totuus häiritsee.

Tuolla logiikalla ylipainoinen voi muuttua normaalipainoiseksi yössä. Ei sekään kuulosta oikealta.

No johonkin ne rajat pitää vetää. Toki esimerkiksi murrosiän ajoittuminen vaikuttaa paljon ja vaihtelee yksilöillä. Oikea paino tytölle, jolla on ollut kuukautiset kolme vuotta, on varmasti eri kuin tytölle, jolla ne ovat vasta alkaneet, vaikka he olisivat samanikäisiä ja - pituisia. Mutta nuo taulukot tehdään tilastollisten keskiarvojen mukaan, kuten muutkin kasvukäyrät yms.

On kyllä huvittavaa, että täällä alapeukutetaan ihan yksinkertaista faktaa, kuten lasten ja nuorten bmi-taulukon olemassaoloa. Mitä sillä yritetään viestiä? Harmittaako teitä ihan henkilökohtaisella tasolla, että semmoinen on olemassa vai mikä lienee syy? Sama kuin alapeukuttaisi sitä, että aurinko nousee huomenna. Kyse ei ole mielipiteestä vaan faktasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Jos lapsesi on samaa mallia kuin minä eikä etenkään erikoisen urheilullinen niin kyllähän noilla mitoilla hieman pulskahko on.

Silti älä missään tapauksessa sitä hänelle kerro vaan ennemminkin ala ohjaamaan häntä aiempaa liikunnallisempaan elämäntapaan ja etenkin sellaisiin lajeihin joissa syvät keskivartalon lihakset joutuu hommiin. Lisäksi ihan tavallinen lenkkeily on tosi hyvä laji oppia jo teininä, koska sitä voi harrastaa tavallaan ihan ilmaiseksi ja missä vaan, koska vaan.

On sitten aikuisena jo valmiina elämässä liikunnallisuus ja nuo lajit kyllä auttaa muokkaamaan sitä kroppaakin parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään.

Ja tietenkin jos ruokavalio on hurjan karkki, sipsi, pikaruoka ym painotteinen niin siinäkin on syytä alkaa ohjata terveellisempään suuntaan. Nuorellakin voi olla rasvamaksaa/2-tyypin diabetesta ja huonolla ruokavaliolla sellaisen varmasti hankkii viimeistään aikuisena.

Voi jumalauta tätä palstaa. Ei syömishäiriön kanssa flirttailevan, vielä kehittymässä olevan teinin kehonkuvaa paranneta sillä, että tätä aletaan kannustamaan urheilemaan. Varsinkin kun sä et tiedä ollenkaan ap:n teinin urheilullisuudesta tai ruokavaliosta - paitsi että tällä hetkellä närppii ruokaansa ja on ahdistunut painostaan, joten ruokavalio ei todennäköisesti ole pikaruokapainotteinen. Ihan älytöntä tulla selittämään tuollaista tällaiseen ketjuun. Voin kertoa, että jos kehonkuvan kanssa painivalle teinitytölle menee selittämään tuollaista, niin hänelle se on ilmiselvä merkki siitä, että myös ympäristö pitää häntä läskinä, ja on pakko laihduttaa vielä enemmän ja vielä nopeammin.

Tiedoksi sulle, että paperilla samat mitat voivat myös näyttää eri ihmisillä todella erilaisilta. Itse olen lyhyt ja mun mitat kuulostaa aina siltä, että varmaan olisin vähän pulskahko, mutta jostain syystä todellisuudessa olen hyvin sirorakenteinen ja hoikka, lukuunottamatta pientä alavatsan pömppistä, mikä nyt suurimmalla osalla naisista on. Yritin vuosikaudet kadottaa sitä aika extreme-anoreksiatyylillä, ei onnistunut, nykyään onneksi tajuan, ettei tarvitsekaan onnistua.

Nonni. Nyt sitten liikunnalliseen elämäntapaan ohjaaminen/kasvattaminenkin on jotain laihuuden ihannointia ja syömishäiriön aiheuttamista.

Voi luoja.

Liikunnallisuus on tärkeää ihan terveyden kannalta läpi elämän ja mitä nuorempana tämän omaksuu omaksi elämäntavakseen niin sen parempi. Syviä lihaksia keskivartalossa tarvitaan sitä enemmän mitä enemmän elämässä on istumista työn/opiskelun takia. Ja kun ikää tulee niin kyseisillä lihaksilla pidetään yllä hyvää tasapainoa sekä ehkäistään jopa virtsankarkailua. Näiden treenaaminen tulee ihan bonuksena kun harrastaa vaikka joogaa. Kropan liikkuvuudesta kannattaa muutenkin pitää huolta. Lisäksi ihan vaan pelkkä ryhdin paraneminen vaikuttaa huikeasti siihen miltä oma peilikuva näyttää.

Lenkkeily taasen pitää huolta aerobisesta kunnosta joka sitten on tärkeää toisella tavalla. Ylipäätään harrastukset on tärkeitä teini-iässä ettei se elämä mene sitten yhdeksi somessa ja kaupungilla notkumiseksi vaan sitä tekee jotain oikeasti järkevääkin.

Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin kun tietynlainen liikunnallisuus kuuluu normiarkeen jo teininä. Huomattavasti helpompaa kaikin puolin kuin jos näitä alkaa vasta lähempänä keski-ikää ottaa osaksi elämää. Silloin kun yleensä on jo näitä liikkumattomuuden aiheuttamia terveysmurheitakin.

Lisäksi liikkumalla siitä omasta kropastaan alkaa tykkäämään ihan uudella tavalla. Näkee ja kokee sen mihin se pystyy niistä mahdollisista makkaroista huolimatta. Ja myös sen, ettei sitä jaksa jos ei syö.

Etkö sä tosiaan tajua, että jos äiti alkaa nyt puhumaan että alapa kuule harrastamaan liikuntaa, niin se on kova kolaus tyttärelle! "Äitikin pitää minua läskinä". 

Sitä paitsi sä et edes tiedä mitään tämän tytön liikuntatavoista!

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ostelee paljon herkkuja ja energiajuomia ja  jos yksi on tikunlaiha läpipasko ja toinen lihoo kilon yhdestä suklaapalastakin niin se se on aika inhottava ja epäreilu  tilanne.

Kysehän on suoliston erilaisesta mikrobiomista. Yksi antibioottikuuri sotkee sen jopa puolesta vuodesta kahteen vuoteen saakka.

Vierailija kirjoitti:

Meillä onhan samanlainen ongelma. Paras kaveri on kuin kuivan kesän orava, kun oma tyttöni on ihan normaalipainoinen (ei edes normaalipainon ylärajoilla). Jatkuvasti yrittää laihduttaa ja sitten on surullinen, kun ei pystykään olemaan syömättä. Pari vuotta painittu tämän asian kanssa. Käynyt terveydenhoitajan ja koulupsykologin juttusillakin, mutta toistaiseksi niistä käynneistä mitään hyötyä ei ole ollut. Vertailee itseään jatkuvasti ystäväänsä. En tiedä miten saisin hänet vakuuttuneeksi, että on ihana ja kaunis tyttö. Surullista, kun 13-vuotiaana jo paineet ulkonäöstä.

Noista turhista laihdutusyrityksistä ei välttämättä seuraa mitään hyvää. Johtaa helposti ahmismishäiriöön tai bulimiaan ja painon jojoiluun. Olisi hyvä jos lapsi ymmärtäisi, että parempi olla siinä itselle sopivassa painossa kerran se on ihan terve ja normaali paino. Ahmimishäiriöisenä ja jojolaihduttajana pilaa kroppansa ja kiloja vain kertyy iän myötä. Pian huomaa, että onkin oikeasti lihava ja entiseen paluu on vaikeata.

Vierailija kirjoitti:

Meillä käynnistyi vuosien syömishäiriö-hel vetti kun terveydenhoitaja antoi tuolloin 13vuotiaalle mukaan lapun annettavaksi äidille ja tottakai tytär luki sen, siinä olivat pituus ja paino ja verenpaine sekä saatesanat "yhtään ei kyllä  tarvitsisi Ainolle tulla  painoa enää". Tytsky oli 168 cm pitkä  ja painoi 65kiloa, tervydenhoitajan sanojen vuoksi alkoi kuitenkin kuntoilla juosten rappusissa, polkien minun  kuntopyörääni  ja syöden tuskin mitään. Lopputulos: anoreksia ja pallottelua paikasta toiseen, kun pikkukaupungissa ei ollut keinoja hoitaa 45 kiloiseksi kuihtunutta teiniä.  Voitte uskoa miten raivokkaan puhelun soitin tälle terkalle!  Mistä tuli sitten selvittely koulun rehtori ja viranomaisten kanssa kun olin kuulemma tulossa koululle vetämään  köniin. Saatoin sanoa niin, en ole varma, olin vain  niin vihainen. Mitään vastuuta tämä terkka ei sanoistaan ottanut kun teki kuulemma vain työtään.

Nyt tytsky on 20vuotias ja parempaan suuntaan menty kiitos ihanan poikakaverin, mutta syömisen kanssa ongelmia luultavasti loppuelämänsä. 

Minulla samanlainen kokemus, paitsi että terkka ei laittanut mitään lappua vanhemmille vaan sanoi minulle suoraan, että painoa ei saa enempää tulla. Normaalipainoinenhan minä olin, mutta sen kommentin jälkeen aloin pelätä olevani jäätävä läski ja siitä alkoi laihdutuskierre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä käynnistyi vuosien syömishäiriö-hel vetti kun terveydenhoitaja antoi tuolloin 13vuotiaalle mukaan lapun annettavaksi äidille ja tottakai tytär luki sen, siinä olivat pituus ja paino ja verenpaine sekä saatesanat "yhtään ei kyllä  tarvitsisi Ainolle tulla  painoa enää". Tytsky oli 168 cm pitkä  ja painoi 65kiloa, tervydenhoitajan sanojen vuoksi alkoi kuitenkin kuntoilla juosten rappusissa, polkien minun  kuntopyörääni  ja syöden tuskin mitään. Lopputulos: anoreksia ja pallottelua paikasta toiseen, kun pikkukaupungissa ei ollut keinoja hoitaa 45 kiloiseksi kuihtunutta teiniä.  Voitte uskoa miten raivokkaan puhelun soitin tälle terkalle!  Mistä tuli sitten selvittely koulun rehtori ja viranomaisten kanssa kun olin kuulemma tulossa koululle vetämään  köniin. Saatoin sanoa niin, en ole varma, olin vain  niin vihainen. Mitään vastuuta tämä terkka ei sanoistaan ottanut kun teki kuulemma vain työtään.

Nyt tytsky on 20vuotias ja parempaan suuntaan menty kiitos ihanan poikakaverin, mutta syömisen kanssa ongelmia luultavasti loppuelämänsä. 

Minulla samanlainen kokemus, paitsi että terkka ei laittanut mitään lappua vanhemmille vaan sanoi minulle suoraan, että painoa ei saa enempää tulla. Normaalipainoinenhan minä olin, mutta sen kommentin jälkeen aloin pelätä olevani jäätävä läski ja siitä alkoi laihdutuskierre.

Minulle sanottiin 11v ihan samoilla sanoilla. Ei siis mitään lappua vanhemmille, ei ollut tapana 80 luvulla. Olin 150 cm ja 45 kg. Syömishäiriöhän siitä seurasi. Kasvoi vielä 30 cm mutta painoa ei sitten juurikaan tullut lisää. (Ennen kuin aikuisena). Lopunikää kärsin syömisasioista ja fyysinenkin terveys kärsi lopullisesti.