Tytär suree vartaloaan ja koettaa jatkuvasti laihduttaa koska kokee näyttävänsä ystäviensä rinnalla lihavalta. Ihan normaalipainosa hän on, heillä vain on erinlaiset kropan mallit!

No kuvitelkaapa että ne erillaist kehotyypit ovat samassa perheessä! Isäni on hyvin laiha vaikka syö kuin hevonen,mummi oli samanlainen. Äitini taas on pienirintainen mutta vatsakas ja lanteikas. Siskoni peri sitten isäni kropan ja minä äidin, meillä on vain kaksi vuotta ikäeroa ja teininä ahdistuin pahoin kun  tajusin miten hoikka sisko on minuun verrattuna.  Tämä johti anoreksiaan ja masennukseen. Kipuilen asian kanssa vieläkin, sisko melkein 40 ja viiden lapsen äiti mutta edelleen laiha kuin tikku. 

Vierailija kirjoitti:

No kuvitelkaapa että ne erillaist kehotyypit ovat samassa perheessä! Isäni on hyvin laiha vaikka syö kuin hevonen,mummi oli samanlainen. Äitini taas on pienirintainen mutta vatsakas ja lanteikas. Siskoni peri sitten isäni kropan ja minä äidin, meillä on vain kaksi vuotta ikäeroa ja teininä ahdistuin pahoin kun  tajusin miten hoikka sisko on minuun verrattuna.  Tämä johti anoreksiaan ja masennukseen. Kipuilen asian kanssa vieläkin, sisko melkein 40 ja viiden lapsen äiti mutta edelleen laiha kuin tikku. 

Meilläkin oli tällaista. Tosin äitini ja isäni olivat läskejä, joita myös kaikki äitini suvun naiset ovat, isorintaisia, isokokoisia, ronskeja, rumia ja miesmäisiä naisia kaikki. Tietysti itsestänikin tuli sitten tällainen. Ilmeisesti sitten isäni äiti, joka kuoli jo ennen syntymääni oli pienikokoinen, siro, pienirintainen ja sirompi ja naisellisempi nainen. Siskoni tuli sitten tällainen. Tämä on ollut kova paikka. Siskoni oli jopa raskaana laihempi kuin mitä itse olen normaalisti. Raskauden myötä siskolle ei myöskään jäänyt kiloja, vaan hetkessä palasi normaaleihin mittoihinsa. Itse en laihdu millään. Olen luopunut vaikka mistä, mutta en vain laihdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Jos lapsesi on samaa mallia kuin minä eikä etenkään erikoisen urheilullinen niin kyllähän noilla mitoilla hieman pulskahko on.

Silti älä missään tapauksessa sitä hänelle kerro vaan ennemminkin ala ohjaamaan häntä aiempaa liikunnallisempaan elämäntapaan ja etenkin sellaisiin lajeihin joissa syvät keskivartalon lihakset joutuu hommiin. Lisäksi ihan tavallinen lenkkeily on tosi hyvä laji oppia jo teininä, koska sitä voi harrastaa tavallaan ihan ilmaiseksi ja missä vaan, koska vaan.

On sitten aikuisena jo valmiina elämässä liikunnallisuus ja nuo lajit kyllä auttaa muokkaamaan sitä kroppaakin parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään.

Ja tietenkin jos ruokavalio on hurjan karkki, sipsi, pikaruoka ym painotteinen niin siinäkin on syytä alkaa ohjata terveellisempään suuntaan. Nuorellakin voi olla rasvamaksaa/2-tyypin diabetesta ja huonolla ruokavaliolla sellaisen varmasti hankkii viimeistään aikuisena.

Voi jumalauta tätä palstaa. Ei syömishäiriön kanssa flirttailevan, vielä kehittymässä olevan teinin kehonkuvaa paranneta sillä, että tätä aletaan kannustamaan urheilemaan. Varsinkin kun sä et tiedä ollenkaan ap:n teinin urheilullisuudesta tai ruokavaliosta - paitsi että tällä hetkellä närppii ruokaansa ja on ahdistunut painostaan, joten ruokavalio ei todennäköisesti ole pikaruokapainotteinen. Ihan älytöntä tulla selittämään tuollaista tällaiseen ketjuun. Voin kertoa, että jos kehonkuvan kanssa painivalle teinitytölle menee selittämään tuollaista, niin hänelle se on ilmiselvä merkki siitä, että myös ympäristö pitää häntä läskinä, ja on pakko laihduttaa vielä enemmän ja vielä nopeammin.

Tiedoksi sulle, että paperilla samat mitat voivat myös näyttää eri ihmisillä todella erilaisilta. Itse olen lyhyt ja mun mitat kuulostaa aina siltä, että varmaan olisin vähän pulskahko, mutta jostain syystä todellisuudessa olen hyvin sirorakenteinen ja hoikka, lukuunottamatta pientä alavatsan pömppistä, mikä nyt suurimmalla osalla naisista on. Yritin vuosikaudet kadottaa sitä aika extreme-anoreksiatyylillä, ei onnistunut, nykyään onneksi tajuan, ettei tarvitsekaan onnistua.

Nonni. Nyt sitten liikunnalliseen elämäntapaan ohjaaminen/kasvattaminenkin on jotain laihuuden ihannointia ja syömishäiriön aiheuttamista.

Voi luoja.

Liikunnallisuus on tärkeää ihan terveyden kannalta läpi elämän ja mitä nuorempana tämän omaksuu omaksi elämäntavakseen niin sen parempi. Syviä lihaksia keskivartalossa tarvitaan sitä enemmän mitä enemmän elämässä on istumista työn/opiskelun takia. Ja kun ikää tulee niin kyseisillä lihaksilla pidetään yllä hyvää tasapainoa sekä ehkäistään jopa virtsankarkailua. Näiden treenaaminen tulee ihan bonuksena kun harrastaa vaikka joogaa. Kropan liikkuvuudesta kannattaa muutenkin pitää huolta. Lisäksi ihan vaan pelkkä ryhdin paraneminen vaikuttaa huikeasti siihen miltä oma peilikuva näyttää.

Lenkkeily taasen pitää huolta aerobisesta kunnosta joka sitten on tärkeää toisella tavalla. Ylipäätään harrastukset on tärkeitä teini-iässä ettei se elämä mene sitten yhdeksi somessa ja kaupungilla notkumiseksi vaan sitä tekee jotain oikeasti järkevääkin.

Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin kun tietynlainen liikunnallisuus kuuluu normiarkeen jo teininä. Huomattavasti helpompaa kaikin puolin kuin jos näitä alkaa vasta lähempänä keski-ikää ottaa osaksi elämää. Silloin kun yleensä on jo näitä liikkumattomuuden aiheuttamia terveysmurheitakin.

Lisäksi liikkumalla siitä omasta kropastaan alkaa tykkäämään ihan uudella tavalla. Näkee ja kokee sen mihin se pystyy niistä mahdollisista makkaroista huolimatta. Ja myös sen, ettei sitä jaksa jos ei syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Jos lapsesi on samaa mallia kuin minä eikä etenkään erikoisen urheilullinen niin kyllähän noilla mitoilla hieman pulskahko on.

Silti älä missään tapauksessa sitä hänelle kerro vaan ennemminkin ala ohjaamaan häntä aiempaa liikunnallisempaan elämäntapaan ja etenkin sellaisiin lajeihin joissa syvät keskivartalon lihakset joutuu hommiin. Lisäksi ihan tavallinen lenkkeily on tosi hyvä laji oppia jo teininä, koska sitä voi harrastaa tavallaan ihan ilmaiseksi ja missä vaan, koska vaan.

On sitten aikuisena jo valmiina elämässä liikunnallisuus ja nuo lajit kyllä auttaa muokkaamaan sitä kroppaakin parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään.

Ja tietenkin jos ruokavalio on hurjan karkki, sipsi, pikaruoka ym painotteinen niin siinäkin on syytä alkaa ohjata terveellisempään suuntaan. Nuorellakin voi olla rasvamaksaa/2-tyypin diabetesta ja huonolla ruokavaliolla sellaisen varmasti hankkii viimeistään aikuisena.

Voi jumalauta tätä palstaa. Ei syömishäiriön kanssa flirttailevan, vielä kehittymässä olevan teinin kehonkuvaa paranneta sillä, että tätä aletaan kannustamaan urheilemaan. Varsinkin kun sä et tiedä ollenkaan ap:n teinin urheilullisuudesta tai ruokavaliosta - paitsi että tällä hetkellä närppii ruokaansa ja on ahdistunut painostaan, joten ruokavalio ei todennäköisesti ole pikaruokapainotteinen. Ihan älytöntä tulla selittämään tuollaista tällaiseen ketjuun. Voin kertoa, että jos kehonkuvan kanssa painivalle teinitytölle menee selittämään tuollaista, niin hänelle se on ilmiselvä merkki siitä, että myös ympäristö pitää häntä läskinä, ja on pakko laihduttaa vielä enemmän ja vielä nopeammin.

Tiedoksi sulle, että paperilla samat mitat voivat myös näyttää eri ihmisillä todella erilaisilta. Itse olen lyhyt ja mun mitat kuulostaa aina siltä, että varmaan olisin vähän pulskahko, mutta jostain syystä todellisuudessa olen hyvin sirorakenteinen ja hoikka, lukuunottamatta pientä alavatsan pömppistä, mikä nyt suurimmalla osalla naisista on. Yritin vuosikaudet kadottaa sitä aika extreme-anoreksiatyylillä, ei onnistunut, nykyään onneksi tajuan, ettei tarvitsekaan onnistua.

Öyh-öyh-öyh.

Puhut itse positiivisesti myös omasta painosta.

Vierailija kirjoitti:

No kuvitelkaapa että ne erillaist kehotyypit ovat samassa perheessä! Isäni on hyvin laiha vaikka syö kuin hevonen,mummi oli samanlainen. Äitini taas on pienirintainen mutta vatsakas ja lanteikas. Siskoni peri sitten isäni kropan ja minä äidin, meillä on vain kaksi vuotta ikäeroa ja teininä ahdistuin pahoin kun  tajusin miten hoikka sisko on minuun verrattuna.  Tämä johti anoreksiaan ja masennukseen. Kipuilen asian kanssa vieläkin, sisko melkein 40 ja viiden lapsen äiti mutta edelleen laiha kuin tikku. 

Tämä on kyllä kova paikka teinille. Itsellä aika pitkälle sama tilanne, paitsi siskolla ei ole 5 lasta 😄. Kun kaikki sukulaiset, opettajat, terkkari jne. Ihailee sitä siskoa, ja mua kiusattiin lihavuudesta, ihan perheenkin toimesta. En ollut edes ylipainoinen, mutta luulin olevani ihan järkky tankkeri kun tuohon kokoeroon kiinnitettiin viikoittain huomiota. Myös luonteessani/persoonassani oli ilmeisesti pahoja puutteita, koska olin ujo.

https://yle.fi/uutiset/3-12225590

Kannattaisi lopettaa se leivän mässyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Minkä ikäinen hän on? Lasten ja nuorten bmi-taulukon mukaan hän on iästä riippuen joko ylipainoinen tai ihan sillä rajalla. Teini-iän jälkeen lähes kaikki saavat lisää painoa kymmenen, kaksikymmentä kiloa. Siitä voit laskea totuuden.

Meillä oli samaa, mä sit kyllästyin siihen läski läski hokemiseen ja riisuin itseni alusvaatteisilleni ja kysyin näytänkö minä läskiltä? (Meillä hyvin samanlainen ruumiinrakenne tyttäreni kanssa) Et näytä. Kerroin että pidän vartalomalliani upeana ja vaikka 3 lasta olen sillä kantanut niin se on silti upea. Ja että niin on hänkin. Käytiin paljon keskusteluja itsensä hyväksymisestä ja terveestä itsetunnosta.

Ollaan lyhyitä ja kurvikkaita (ei siis "kurvikkaita") vaan esimerkiksi itselläni erottuu vatsalihakset mutta lantion leveys on 101cm ja rinnat E kuppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Minkä ikäinen hän on? Lasten ja nuorten bmi-taulukon mukaan hän on iästä riippuen joko ylipainoinen tai ihan sillä rajalla. Teini-iän jälkeen lähes kaikki saavat lisää painoa kymmenen, kaksikymmentä kiloa. Siitä voit laskea totuuden.

Pituudesta päätellen hän on lähellä suomalaisen naisen keskipituutta (168), elikä aikuisten painotaulukot lienevät se, mitä tässä sovelletaan?

Ulkonäkö on niin paljon muuta kuin laihuus, kuten tyylikkäitä vaatteita, paksuja hiuksia, hyvää ihoa ja virheettömiä hampaita. Huomion voi ohjata vaivihkaa muualle pakonomaisesta painonhallinnasta. Ei hyvän itsetunnon tae tarvitse olla BM-indeksi, joka heiluu 19 tietämillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Minkä ikäinen hän on? Lasten ja nuorten bmi-taulukon mukaan hän on iästä riippuen joko ylipainoinen tai ihan sillä rajalla. Teini-iän jälkeen lähes kaikki saavat lisää painoa kymmenen, kaksikymmentä kiloa. Siitä voit laskea totuuden.

Pituudesta päätellen hän on lähellä suomalaisen naisen keskipituutta (168), elikä aikuisten painotaulukot lienevät se, mitä tässä sovelletaan?

No ei todellakaan. Sitä sovelletaan ihan iän mukaan. On aivan eri asia olla 14 kuin 44, vaikka olisi samanpituinen. Teinin normaalia kehitystä on olla hoikka, jopa laiha aikuisten mittapuulla. Ihan vapaasti saa alapeukuttaa, jos totuus häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Jos lapsesi on samaa mallia kuin minä eikä etenkään erikoisen urheilullinen niin kyllähän noilla mitoilla hieman pulskahko on.

Silti älä missään tapauksessa sitä hänelle kerro vaan ennemminkin ala ohjaamaan häntä aiempaa liikunnallisempaan elämäntapaan ja etenkin sellaisiin lajeihin joissa syvät keskivartalon lihakset joutuu hommiin. Lisäksi ihan tavallinen lenkkeily on tosi hyvä laji oppia jo teininä, koska sitä voi harrastaa tavallaan ihan ilmaiseksi ja missä vaan, koska vaan.

On sitten aikuisena jo valmiina elämässä liikunnallisuus ja nuo lajit kyllä auttaa muokkaamaan sitä kroppaakin parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään.

Ja tietenkin jos ruokavalio on hurjan karkki, sipsi, pikaruoka ym painotteinen niin siinäkin on syytä alkaa ohjata terveellisempään suuntaan. Nuorellakin voi olla rasvamaksaa/2-tyypin diabetesta ja huonolla ruokavaliolla sellaisen varmasti hankkii viimeistään aikuisena.

Voi jumalauta tätä palstaa. Ei syömishäiriön kanssa flirttailevan, vielä kehittymässä olevan teinin kehonkuvaa paranneta sillä, että tätä aletaan kannustamaan urheilemaan. Varsinkin kun sä et tiedä ollenkaan ap:n teinin urheilullisuudesta tai ruokavaliosta - paitsi että tällä hetkellä närppii ruokaansa ja on ahdistunut painostaan, joten ruokavalio ei todennäköisesti ole pikaruokapainotteinen. Ihan älytöntä tulla selittämään tuollaista tällaiseen ketjuun. Voin kertoa, että jos kehonkuvan kanssa painivalle teinitytölle menee selittämään tuollaista, niin hänelle se on ilmiselvä merkki siitä, että myös ympäristö pitää häntä läskinä, ja on pakko laihduttaa vielä enemmän ja vielä nopeammin.

Tiedoksi sulle, että paperilla samat mitat voivat myös näyttää eri ihmisillä todella erilaisilta. Itse olen lyhyt ja mun mitat kuulostaa aina siltä, että varmaan olisin vähän pulskahko, mutta jostain syystä todellisuudessa olen hyvin sirorakenteinen ja hoikka, lukuunottamatta pientä alavatsan pömppistä, mikä nyt suurimmalla osalla naisista on. Yritin vuosikaudet kadottaa sitä aika extreme-anoreksiatyylillä, ei onnistunut, nykyään onneksi tajuan, ettei tarvitsekaan onnistua.

Nonni. Nyt sitten liikunnalliseen elämäntapaan ohjaaminen/kasvattaminenkin on jotain laihuuden ihannointia ja syömishäiriön aiheuttamista.

Voi luoja.

Liikunnallisuus on tärkeää ihan terveyden kannalta läpi elämän ja mitä nuorempana tämän omaksuu omaksi elämäntavakseen niin sen parempi. Syviä lihaksia keskivartalossa tarvitaan sitä enemmän mitä enemmän elämässä on istumista työn/opiskelun takia. Ja kun ikää tulee niin kyseisillä lihaksilla pidetään yllä hyvää tasapainoa sekä ehkäistään jopa virtsankarkailua. Näiden treenaaminen tulee ihan bonuksena kun harrastaa vaikka joogaa. Kropan liikkuvuudesta kannattaa muutenkin pitää huolta. Lisäksi ihan vaan pelkkä ryhdin paraneminen vaikuttaa huikeasti siihen miltä oma peilikuva näyttää.

Lenkkeily taasen pitää huolta aerobisesta kunnosta joka sitten on tärkeää toisella tavalla. Ylipäätään harrastukset on tärkeitä teini-iässä ettei se elämä mene sitten yhdeksi somessa ja kaupungilla notkumiseksi vaan sitä tekee jotain oikeasti järkevääkin.

Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin kun tietynlainen liikunnallisuus kuuluu normiarkeen jo teininä. Huomattavasti helpompaa kaikin puolin kuin jos näitä alkaa vasta lähempänä keski-ikää ottaa osaksi elämää. Silloin kun yleensä on jo näitä liikkumattomuuden aiheuttamia terveysmurheitakin.

Lisäksi liikkumalla siitä omasta kropastaan alkaa tykkäämään ihan uudella tavalla. Näkee ja kokee sen mihin se pystyy niistä mahdollisista makkaroista huolimatta. Ja myös sen, ettei sitä jaksa jos ei syö.

Kuten monessa muussakin asiassa, kaikki riippuu kontekstista. Tietenkään liikunnalliseen elämäntapaan kannustaminen ei itsessään ole paha asia. Mutta tässä ap:n tyttären tilanteessa se viesti, minkä se lähettää - tai miten tyttö todennäköisesti sitä tulkitsisi - olisi juuri tuo mitä sanoin, eli että äidinkin mielestä olisi syytä laihduttaa. Ja sitä viestiä ei kannata antaa vartaloltaan yhä kehittymässä olevalle nuorelle, joka on selvästi jo itse liukumassa syömishäiriön suuntaan. Monet nuoret tytöt ovat äärimmäisen epävarmoja vartalostaan ja minusta kaikista tärkeintä olisi tässä vaiheessa koettaa saada sitä kohennettua sitä kehonkuvaa - ei niin, että viesti on se, että saat muokattua vartaloasi kun liikut enemmän, jolloin alat myös tykkäämään siitä. Tämä on sama viesti, jonka löytää jokaiselta syömishäiriöfoorumilta: omasta kehosta voi tykätä vasta kun se täyttää tietyt standardit, joita kohti sitten mennään keinolla millä hyvänsä.  Ei auta, vaikka se viesti olisi puettu tuollaiseen terveellisyyssanomaan.

Tätä pitää nyt miettiä ennen kaikkea sen nuoren näkökulmasta. Jos hänen itsetuntonsa on niin heikoilla, että laihduttaa jatkuvasti ja vielä tuollaisilla epäterveellisillä tavoilla, niin silloin on hyvin todennäköistä, että hän myös tulkitsee ympäristön antamia viestejä tähän aiheeseen liittyen todella herkästi ja on taipuvainen tulkitsemaan ne vääristyneillä tavoilla. Et voi olettaa, että hän kuulee tuon sinun puheenvuoron tuossa henkisessä tilassa samalla tavalla kuin terve aikuinen. Muistan itse, miten tuossa iässä samanlaisessa tilanteessa ihan jokainen pieninkin vihje siitä, että olisin läski, oli automaattisesti syy jättää taas yksi lounas tai aamupala välistä.

Sinun ei myöskään tarvitse selittää minulle tai kenellekään muullekaan liikunnan etuja, kaikki varmasti tietävät ne muutenkin. Ap:n tyttären tilanteessa mielenterveys on kuitenkin nyt se, mikä on vaarassa. Joillain tuollainen oireilu menee itsestään ohi ja heille kehittyy terve minäkuva eikä asia enää vuoden-parin päästä vaivaa, mutta monille tuo on vuosikausien syömishäiriöhelvetin alku. Usein syömishäiriö ottaa aluksi ortoreksian muodon, jolloin juuri terveellisyys on se mitä tavoitellaan. Siksikään ei välttämättä ole niin hyvä tuoda liikaa esiin noita terveysaspekteja, olettaen siis, että ap:n lapsi lähtökohtaisesti on elämäntavoiltaan perusterveellinen nuori, lukuunottamatta tätä nykyistä oireilua. Jos haluaa kannustaa liikkumaan, niin koettaisin tehdä sen niin, että lähtökohtana olisi vain löytää jotain oikeasti hauskaa liikunnallista tekemistä ilman että ajatuksena olisi laihduttaa.

No voi jumalauta, jos nuori on 165 cm ja 62 kg on pyöreä, niin mihin tää maailma on mennyt. Ihan tavallinen on.

(jatkoa edelliseen)

Mutta edelleen: me ei edes tiedetä ap:n lapsen liikkumattomuudesta tai liikkuvaisuudesta yhtään mitään, nämä oli sinun omia päätelmiä jotka teit sen perusteella, millaisissa mitoissa lapsi on. On hyvin mahdollista ellei jopa todennäköistä, että lapsi jo harrastaa liikuntaa, jos on jatkuvasti laihdutuskuureilla. Toivon todella, ettei se ole samanlaista kuin oma liikunnan harrastamiseni oli samankaltaisessa tilanteessa, eli että käydään vaikka väkisin sillä lenkillä, vaikkei olla syöty juuri mitään päivällä ja jo parin kilometrin jälkeen pyörryttää. Syömishäiriö on oikeasti sen verran katala, vakava ja helposti pitkäaikainen sairaus, että ottaisin sen mahdollisuuden vakavammin kuin mahdollisen pienen pyöreyden. Pienesti pyöreänä voi elää hyvää, onnellista ja tervettä elämää, syömishäiriöisenä ei näistä mitään.

Ap:n lapsen painoindeksi on muuten 22.8, joka on normaalipainossa eikä edes millään muotoa ylipainon rajoilla, joten se pyöreyskin on tässä vaiheessa lähinnä sun korvien välissä. Ja kyllä, katsoin painoindeksin sekä aikuisten että lasten laskurilla muutamalla eri iällä, ja kaikissa paino on ihan normaalipainon sisällä, kuten ap jo aluksi sanoikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Jos lapsesi on samaa mallia kuin minä eikä etenkään erikoisen urheilullinen niin kyllähän noilla mitoilla hieman pulskahko on.

Silti älä missään tapauksessa sitä hänelle kerro vaan ennemminkin ala ohjaamaan häntä aiempaa liikunnallisempaan elämäntapaan ja etenkin sellaisiin lajeihin joissa syvät keskivartalon lihakset joutuu hommiin. Lisäksi ihan tavallinen lenkkeily on tosi hyvä laji oppia jo teininä, koska sitä voi harrastaa tavallaan ihan ilmaiseksi ja missä vaan, koska vaan.

On sitten aikuisena jo valmiina elämässä liikunnallisuus ja nuo lajit kyllä auttaa muokkaamaan sitä kroppaakin parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään.

Ja tietenkin jos ruokavalio on hurjan karkki, sipsi, pikaruoka ym painotteinen niin siinäkin on syytä alkaa ohjata terveellisempään suuntaan. Nuorellakin voi olla rasvamaksaa/2-tyypin diabetesta ja huonolla ruokavaliolla sellaisen varmasti hankkii viimeistään aikuisena.

Voi jumalauta tätä palstaa. Ei syömishäiriön kanssa flirttailevan, vielä kehittymässä olevan teinin kehonkuvaa paranneta sillä, että tätä aletaan kannustamaan urheilemaan. Varsinkin kun sä et tiedä ollenkaan ap:n teinin urheilullisuudesta tai ruokavaliosta - paitsi että tällä hetkellä närppii ruokaansa ja on ahdistunut painostaan, joten ruokavalio ei todennäköisesti ole pikaruokapainotteinen. Ihan älytöntä tulla selittämään tuollaista tällaiseen ketjuun. Voin kertoa, että jos kehonkuvan kanssa painivalle teinitytölle menee selittämään tuollaista, niin hänelle se on ilmiselvä merkki siitä, että myös ympäristö pitää häntä läskinä, ja on pakko laihduttaa vielä enemmän ja vielä nopeammin.

Tiedoksi sulle, että paperilla samat mitat voivat myös näyttää eri ihmisillä todella erilaisilta. Itse olen lyhyt ja mun mitat kuulostaa aina siltä, että varmaan olisin vähän pulskahko, mutta jostain syystä todellisuudessa olen hyvin sirorakenteinen ja hoikka, lukuunottamatta pientä alavatsan pömppistä, mikä nyt suurimmalla osalla naisista on. Yritin vuosikaudet kadottaa sitä aika extreme-anoreksiatyylillä, ei onnistunut, nykyään onneksi tajuan, ettei tarvitsekaan onnistua.

Öyh-öyh-öyh.

Sullahan olikin kerrassaan järkevää argumentaatiota ja ajatuksia herättäviä ajatuksia! Kiitos, että tulit jakamaan ne tähän ketjuun. Ilman sinua ja kaltaisiasi tämä palsta ei olisi näin hieno paikka.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on niin ikävä. Minulle kehittyi siitä syömishäiriö vuosikymmeniksi kun yritin olla saman kokoinen kuin kaverini. Siis painaa yhtä paljon. Kaverini painoi 52kg ja minä 54kg. Tietysti koin itseni lihavaksi hänen rinnallaan ja yritin epätoivoisesti laihduttaa 52 kiloon tai alle. Sitä en ottanut huomioon että kaveri oli noin 150cm ja minä 170cm pitkä. Joten tietysti näin itseni myös yhtä paksuna kuin tämä lyhyempi kaverini ja luulin näyttäväni samalta kuin hän.

Piti tullakin sanomaan, että nyt on ap.n hyvä pitää tytärtään tarkasti silmällä. Omalla tyttärelläni anoreksia lähti kehittymään juuri tuollaisista ajatuksista. Helvetillinen sairaus koko perheelle. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Tuolla pituudella ollaan normaalipainon ylärajalla, ehkä jopa vähän ylipainoinen, riippuen vartalon rakenteesta.

Ei ikinä kannata tänne palstalle mittoja kertoa. Se on ihan sama mitkä ne mitat on, niin löytyy 20 tyyppiä joiden mielestä on läski. Sen jälkeen keskitytään vain nälvimään ja "neuvomaan" kuinka syömishäiriöinen teini saisi laihdutettua.