Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Kyllä sul kuule pitää mennä nyt ihan itse kaivamaan ne tiedot jostakin. Luuletko että täällä ihmisillä jotain tilastoja valmiina? Käsittämätöntä laiskuutta.
Hae se tieto. Kyllä siitä on tietoa. Siitä on varmasti tehnyt tutkimuksia ja tilastoja. Ihmiset kertovat täällä kokemuksistaan koita uskoa niitä. Tai sitten luet niitä tilastoja. Ihan itse.
Ihme rutisija. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin arvostettiinkin työtä enemmän kuin nykyään. Nykyään kaikkien pitää päästä opiskelemaan, niin kuka hemmetti ne sitten tekee ne kivat työt. Ja maksetaanko niistä. Ihan älytöntä kaikkien pitää päästä opiskelemaan opiskelemaan opiskelen opiskelemaan. Pitää osata arvostaa. Työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Kyllä sul kuule pitää mennä nyt ihan itse kaivamaan ne tiedot jostakin. Luuletko että täällä ihmisillä jotain tilastoja valmiina? Käsittämätöntä laiskuutta.
Hae se tieto. Kyllä siitä on tietoa. Siitä on varmasti tehnyt tutkimuksia ja tilastoja. Ihmiset kertovat täällä kokemuksistaan koita uskoa niitä. Tai sitten luet niitä tilastoja. Ihan itse.
Ihme rutisija. 🙄
Aivan, kuulostaa siltä että aapee makaa sängyllä syö popcornia ja syljeskelee kattoon ja kritisoi ihmisten mielipiteitä. Ei viitsi itse tikkua ristiin pistää. 😩😩😩..
Vierailija kirjoitti:
Aloit vakityöt v. 84 kirjanpitäjänä ja ei kyllä ollut leppoisampaa, jos vertaa tähän päivään, kun ei ollut teknologia apuna. Nyt voi pitää ruokatauon ja ohjelma tekee töitä, kun ennen hakkasin sormillani laskukonetta, josta olen saanut sormiini nivelkuluman ja sormet sohottaa eri suuntiin jotka oli ennen toimistotyössä yleisiä.
En kaipaa työelämässä 80-luvulle tai muutenkaan. Nykyisin elämä helpompaa.
Tämä. Myös toimistotöissä kirjoituskoneella piti hakata pankkisiirrot ja juosta pankkiin,jossa virkailija työnsi ne sivuun koska oli tuotu liian myöhään. Kirjanpitotulosteet haettiin toisesta pankista, laatikkokaupalla papereita, väärät luvut, koko höskä hävitykseen, ja parin päivän päästä uusi juttu. Koiraverovastaavana sai kuunnella traagisia juttuja, oma lapsi oli kotona hoitajan kanssa koska oli pakko olla töissä tuuraamassa kesäisin myös palkanlaskijaa. Maatalouslomittajat vaativat etumaksua, ja jättivät menemättä töihin ja joivat kottaamansa rahat. Juosta piti sinne sun tänne, ja haukut sai kun kokouskahveille osti epähuomiossa mustikkapiirakoita kun muuta ei lähikaupassa ollut. Kokousväki joka koostui eri puoluelaisista, oli varsin leuhkaa porukkaa. Jos kopioit esityslistat väärässä järjestyksessä (peilikuvanahan ne piti) tuli huuto. Jos veit esityslistat puheenjohtajalle, ja työnsit väärästä ovesta sisään, tuli huutoa, koska herra isoherra ei ymmärtänyt komentaa muijaansa katsomaan myös siitä toisesta eteisestä. Nykyään on niin helppoa, tosin 80-luvulla häivyin kunnan hommista, yhtä helvettiä. Ihan liikaa porukkaa, riitoja porukoiden välillä, ja palkkaa piti maksaa tyhjästä. No noin on kyllä nykyäänkin, mutta juosta ei tarvitse mihinkään, eikä nykyään saa sortaa alempia, automaatio hoitaa paljon asioita, ei oikeastaan tarvitsen tietää mitään, koska verottajakin neuvoo netissä ilmoitusten teon. Tyhmäkin pärjää hyvin nykyään, eikä tarvitse ulkoa osata postinumeroita tai osoitteita, puhelinnumeroita, silloin kun istui sentraalisantrana kunnan puhelinkeskuksessa. Jessus, nyt vasta muistan miten kauheata se oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Tuolloin ei ollut mitään digilaitteita mitkä oli käytännössä pakko omistaa. Ei ollut 30€ kännylaskuja, ei ollut nettilaskua, jne jne. Nykyään ilman puhelinta ja nettiä eläminen on melko vaikeaa ellei sitten halua käyttää kirjastonkoneita mutta niistäkin luovutaan pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin oli. Paljon oli täysin turhia työtehtäviä mitkä vain keksitty jotta kaikilla olisi töitä. Linja-autossa oli kuskin lisäksi rahastaja ja pitemmillä matkoilla jonkinlainen tarjoilia. Roska-autossa oli aina kaksi miestä, toinen ajoi ja toinen kävi hakemassa roskapöntön.
Massatyöttömyys selittyy noiden poistumisella ja silti haaveillaan tuollaisesta työllisyydesta vaikka ei kuitenkaan haluta palkata uusia työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Silloin ei sählätty ja oli tarpeeksi työntekijöitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sai myös kaikenlaista extrakivaa firmoista, tavaraa jaettiin ilmaiseksi.
Koko ajan on tullut lisää tehostamisvaatimuksia. Ennen oli sillä tavalla leppoisampaa, että vielä 1990-luvullakin käytiin työporukan kanssa joka päivä kimpassa lounaalla eikä sitä niin tarkkaan kellotettu, usein meni yli puoli tuntia, mutta puhuttiin siinä kyllä usein työasioitakin. Kahvitauko oli osaston yhteinen, ja joka päivä kokoonnuttiin kahville saman pöydän ääreen, kahvinkeittovuoro oli viikoittain jokaisella. Oli kunnia-asia hoitaa oma vuoro hyvin ja huolehtia että pöydässä on jotain herkkujakin kahvin kanssa, vähintään keksiä tai suklaata, jos ei ollut leipojatyyppi.
Nykyään tuntuu, että ei kukaan mitään lounastaukoja ehdi pitää, hotkaisee jotain evästä jossain välissä jos ehtii, tai hakee kahvihuoneesta kahvia mukiin omalle koneelle, kun ei ehdi pitää edes kahvitaukoa. Silloin ennenkin tehtiin kyllä töitä ihan tehokkaasti ja keskittyneesti, mutta aikataulut ei olleet niin kireitä kuin nykyään. Työt pystyi tekemään paremmin. Koko ajan ei ollut sellainen tunne, että mennään sieltä, missä rima on matalin, ja sammutetaan vain tulipalot, kuten nykyään on pakko tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmapiiri oli työpaikoilla erilainen. Sitä on vaikea selittää nuoremmille.
Silloin kun tehtiin niin tehtiin täysillä, mutta kahvi ja ruokatauot oli tyyliin tunnin ja meininki oli rentoa.
Oltiin monta kertaa työpäivän aikana välillä 100% off, ja sitten taas on. Ei koko ajan sähläämässä kuten nykyään.
Työteko oli ennen periodimaisempaa. Oltiin joko 100% tai 0%. Välillä runtattiin ja välillä jauhettiin paskaa kahvihuoneessa.
Ei, sitten vuoden 1950- se oli vielä jälleen rakentamisen aikaa Yhä enemmän tuli koneita, jotka korvasi käsin tehdyn työn ja vielä tulee vaan lisää tulee robotteja jotka korvaa ihmisen ! ja aina vaan halutaan saavuttaa tuottoa ja se Stressaa ihmistä kun pitää kilpailla robotin , automaation kanssa!
Kiirettä sitä on jatkuvasti!
Työttömyyttä , sairautta mm . Loppuun palamista, ilmenee .
Työkyvttöminen määrä vain kasvaa.
Kyllä! Ennen oli leppoisampaa Ei niin paljon Hoitajat valittaneet palkastaan eikä lakkoileet , eikä tehtaita mennyt niin paljon konkurssiin.
Syitä on Paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnettu paskatöitä, siivoja oli ammatti muiden joukossa ja niihin hommiin pääsi ihan vaan menemällä. Nyt pitää olla monivuotinen koulutus, alueet on järkyttävät eikä niitä kukaan saa siivottua siihen aikaan kuin pitäisi. Ja sitten pitäisi jaksaa koko ajan hymyillä, kun on niin helvetin hauskaa siivota muiden paskoja minimipalkalla minimiaikaan. Sitten ihmetellään, kun ei kukaan halua siivoamaan.
Minun elämän pahimmat ylityöputket oli 1980-luvulla, niissä mentiin jo laillisuuden rajoja hipoen ja joskus yli. Silloin tosin ylityöt sai rahana ylityökertoimilla eikä liukumina, jotka annetaan vapaana tunti tunnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan vähän työpaikasta. Menin 80-luvulla töihin ja duunipaikka oli vanha teollisuusyritys, joka ei silloin vielä ollut osa kansainvälistä konsernia, eikä pörssilistautunut. Töitä paiskittiin, mutta oikein hyvässä ilmapiirissäja inhimillisellä meiningillä. Ei ollut tuottavuuskonsultteja, organisaatiomuutoksen spesialisteja ja muuta sellaista koko ajan pyörimässä nurkissa ja jatkuvasti sekoittamassa pakkaa. Sellaiseksi homma muuttui vasta kuin kv-konserni osti puljun. Yt-neuvotteluja oli joka toinen vuosi ja porukkaa laitettiin pihalle. Jatkuvaa uudelleenjärjestelyä ja ulkoistamista. Ulkoistamisen seurauksena osa työntekijöistä jatkoi täsmälleen samoja hommia, mutta uusina työntekijöinä toisen firman palveluksessa ja huonommalla palkalla. Se vasta tekikin hyvää yhteishengelle.
TYÖTURVALLISUUS:
80-luvun rakennustyömaalla. = ei kypäriä, suojalaseja, turvakenkiä. Asbesti ja kvartsipölyä oli ilma sakeana. Ei kunnon putoamisuojia, nostimet alkeellisia, useat ammattiryhmät ryyppäsi työaikana ja kalman haju oli usein työssä läsnä.
Autokorjaamoissa jarrut ja kytkimet olivat asbestipölyn peitossa.
Työllä oli tarkoitus ja merkitys. Nykyajan työnimikkeet kuulostaa siltä ettei todellisuudessa tehdä mitään, vaan ne on vain olemassa sen takia että yritykset saa enemmän tukia. Pöytälaatikkopelleilyä oli 80% vähemmän. ;)
Ei voi tietää koska jätin työt jo aikoja sitten. Mutta vuonna 1983 sai liksaa 50 mk/ tunti kun oli työmaalla odottelemassa. Liksa nousi kun urakka alkoi. Sitten oli liikuttava vähän vilkkaammin hiekkapuhalllusletkun kanssa. Vaan lakkasi sekin huvittamasta. Olen pysytellyt köyhänä vähemmällä vaivalla.
Tupakkatauoilla pystyi menemään chillailemaan ja bamlaamaan. Ei ollut metoo meininkiä.
80-luvulla sihteerit puhtaaksikirjoittivat muistiot ja muut paperit. Silloin saattoi keskittyä varsinaisiin hommiin.
Ei kvin leppoisaa, mutta siitä maksettiin. Eikä ollut sinimustafassari perskokkarehallitusta heikentämässä duunarin toimeentuloa.