Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Ainakin töihin oli helpompi päästä. Selasit puhelinluettelosta firmat ja soitit sinne suoraan johtoon, sanoit että olen just valmistunut Vennamo Virtanen, koulutukseltani xx, työt teillä kiinnostaa miten ois. Johto sano että no tuuppas käymää ensi viikolla papereiden kanssa niin katellaa. Ja usein niin pääsi edes harkkaan, josta aukes suhteita ainakin jos ei heti työpaikkaa.
Yritäpä nyt päästä edes palkkatuettuna (ja varsinkaan sillä), et luultavasti koskaan tule edes kuulemaan johtoa puhelimen toisessa päässä, kun ulkopuolinen hr-firma hoitaa kaiken tietämättä työn luonteesta oikeasti yhtään mitään. Pitää olla kilometrin mittainen CV suosittelijoineen ja ihanan pirteä videoesittely sekä viisi kierrosta ennen kuin pääsee ehkä jollekin esimiehelle asti jutulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin tossa taannoin verotoimistosta kysellä puhelimitse yhtä kiinteistöverotuksen liittyvää asiaa, mutta ohjasi minut vero.fi sivujen kautta tekemään asiasta oikaisun. No ei onnistunut, eikä s-postiakaan sinne voi lähettää.
Sellasta tämä nykyajan työ on, ettei asiakaspalvelijatkaan saa enää pian auttaa vaan kaikki kommunikointi käydään lafkojen nettisivujen kautta.
Chattirobotit kaikista ärsyttävimpiä, eivät välillä meinaa yhdistää oikealle aspalle millään!
Vierailija kirjoitti:
Oli se leppoisampaa. Aloitin työt v. 1980 pankissa ja meidän huone oli tupakansavusta kankea. Viisi ihmistä samassa huoneessa ja kolme poltti tupakkaa, siinä meni vähintään puoli askia päivässä per nuppi. Oli jo silloin "liukuva" työaika ja perjantaisin pidettiin pitkä ruokis ja lopetettiin työt aika pian sen jälkeen. Ruokiksella perjaitana juotiin isot tuopit olutta ruoan kanssa, pomo myös.
Nykyisessä työssä oli juuri tulleet sähkökirjoituskoneet kun aloitin. Laskukoneen nauhat käännettiin ja pyöriteltiin uudelleen, käytettiin molemmin puolin. Töissä tosiaan oli kaikenlaista jäynää ja aikaa, välillä tanssittiin kun tuli radiosta hyvä kappalle, vietiin vaksi valssiin. Kaverin klemmarit laitettiin yhdeksi pötköksi kiinni toisiinsa. Halattiin usein työkavereita, tehtiin tiimityötä enemmän vaikkei siitä taidettu edes puhua.
Nyt jokainen painaa omassa huoneessaan omia juttuja, ei paljon tiedä toisten hommista. Pitää osata laidasta laitaan hirvittävä määrä lakeja, asetuksia, pykäliä (toki googesta löytyy mutta pitää olla hajulla kuitenkin ja osata etsiä), pitää muistaa kamalasti asioita, salasanoja, pysyä kärryillä. Vastuun kantoi ennen pomo, nyt vastuu omista hommista on jokaisella itsellään kun pomo ei tiedä juurikaan mitä me tehdään, Hänellä on omat hommansa eikä kateeksi käy. Tuntuu, että aivot käy kierroksilla yötä päivää,
Tuota tupakansavua ei kyllä ole ikävä. Mutta sellainen leppoisuus ja huumori on kadonnut työpaikoilta. Hampaat irvessä puurretaan entistä pienemmällä porukalla. Minäkin muistan pikku jäynät työkavereille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin tossa taannoin verotoimistosta kysellä puhelimitse yhtä kiinteistöverotuksen liittyvää asiaa, mutta ohjasi minut vero.fi sivujen kautta tekemään asiasta oikaisun. No ei onnistunut, eikä s-postiakaan sinne voi lähettää.
Sellasta tämä nykyajan työ on, ettei asiakaspalvelijatkaan saa enää pian auttaa vaan kaikki kommunikointi käydään lafkojen nettisivujen kautta.
Chattirobotit kaikista ärsyttävimpiä, eivät välillä meinaa yhdistää oikealle aspalle millään!
Omasta mielestäni vielä tuotakin ärsyttävämpää on takaisinsoittopalvelu. Siis oletetaan, että ihmisillä on mahdollisuus ja halua odotella luurin perässä jopa päiviä ilman mitään tietoa milloin yhteyttä otetaan, tai onko takaisinsoittojen yläraja (ennen ainakin meidän kunnassa 50 kpl) tullut täyteen. Takaisinsoittopalvelu on pelkästään kehitetty siksi, että pyritään välttelemään asiakaspalvelua.
Vierailija kirjoitti:
Yritin tossa taannoin verotoimistosta kysellä puhelimitse yhtä kiinteistöverotuksen liittyvää asiaa, mutta ohjasi minut vero.fi sivujen kautta tekemään asiasta oikaisun. No ei onnistunut, eikä s-postiakaan sinne voi lähettää.
Sellasta tämä nykyajan työ on, ettei asiakaspalvelijatkaan saa enää pian auttaa vaan kaikki kommunikointi käydään lafkojen nettisivujen kautta.
Kaikkein tehokkaimmin ovat linnoittautuneet pankit, ainakaan Osuuspankki suurin piirtein sanoo: "älkää soittako meille, me soitamme teille". Eli jos haluat lainan, älä odota, että voisit kysellä virkailijalta mitään etukäteen, vaan tee lainahakemus, ja sitten odottelet, milloin pankki vastaa. Kun hakemusta käsitellään, et saa edes kanssasi asioineen virkailijan puhelinnumeroa, jos tulee jotain ongelmaa, vaan voit laittaa viestitoiminnolla viestin, johon vastataan ties milloin. Todella syvältä. Omassa prosessina pankki teki myös kaksi eri virhettä, jotka viivästyttivät hakemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä ollut, aikataulut oli jo siihen aikaan tiukat, pakkaamossa lihatehtaassa ei kiinnostanut oliko silloin naisilla painorajat raskaiden laatikoiden nosteluun. Yhtä kiirettä oli pakata kauppoihin leipälaatikot ja kahviloihin vietävät tuotteet. Kahviloissa piti olla valmiiksi niiden auettua heti tuoretta tuotetta tarjolla.
Siivojien työt oli aikataulutettu jo silloin niin tiukiksi, ettei jälki voinut olla millään muuta, kuin hmm välttävää.
Tehdasompelimossa jos olit pääsemässä oikein urakkaan, tuli kellokalle viereen ja kas kumma kun taas panosta nostettin työtahtiin ja tuntiliksaan.
Nämä oli nuorena ja mieleen jääneinä tehtyjä töitä.
Tietokoneiden tultua ja esim toimistoissa työssä niiden kehittymisen myötä huomasin yleisen väsymisen jatkuviin vaihtuviin ja työn ohessa opeteltaviin uusiin ohjelmistohin. Ei tahti ole vähentynyt, mutta minkä robotti/kone voi tehdä, sitä vähemmän ihmisiä tarvitaan tekijöiksi ja se mitä jää on asiantuntijatyötä. En käytä kaupoissa itsepalvelu/pikakassaa tai muutakaan ostosten käyttöihin tarkoitteuja ns sujuvuuteen tarkoittettuja ostosten lukijakapuloita, ihmisille vielä töitä ajatuksella.
Hopis taksijonossa tyttöjen ympäröimänä! Tuttu näky 80-luvulta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hopeakettu täysvalkoisissa! kirjoitti:
Hopis taksijonossa tyttöjen ympäröimänä! Tuttu näky 80-luvulta!
Jee!
Hopeakettu täysvalkoisissa! kirjoitti:
Hopis taksijonossa tyttöjen ympäröimänä! Tuttu näky 80-luvulta!
Hienoa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli aikaa tehdä työ kunnolla. Nykyään pitää hutiloida.
Tämä! Yksi vanhempi tuttava (on ollut varhaiskavatuksessa töissä) sanoi, että 90-luvun lamassa otettiin ensin löysät pois, mikä oli silloin aluksi ihan hyvä asia, mutta sitten meno vaan jatkui samaa rataa, vaikka löysiä ei enää ollut ja nyt tilanne on täysin hullu. Tai siis oli jo silloin kun hän eläköityi kymmenen vuotta sitten, nykyään tilanne taitaa olla vielä hullumpi.
Ei se "löysien pois ottaminen" ollut alunperinkään mikään hyvä asia - käytäppä niistä löysistä nimitystä "pelivara" niin saatat ymmärtää.
Tässä simppelisti sanottuna syy nykyiseen työpahoinvointiin. Plus ahneuden sokaisemien tollojen tollous.
Olen tullut työelämään 90-luvun lopulla ja tälläiset, sinänsä pienet ja paperilla mitättömät muutokset ajaa ihmiset "hulluiksi":
Vuonna 1998 oli osastolla sihteeri. Kun kävit sen kerran tai kaksi vuodessa työmatkalla, niin menit huikkaamaan sihteerin ovelle, että olit reissussa ja tämä joko muisti tai kirjoitti lapulla, koska ja missä. Sitten korvaukset tipahti tilille. Sitten viisaudessaan joku mitoitti, että tuo työhän on "3 minuutin duuni" ja yksikään työntekijä ei siihen luhistu, että sen pari kertaa vuodessa käyttää tuon "3 minuuttia" itse matkalaskun tekemiseen. Näinhän se paperilla onkin. Mutta kun sitä työkalua ei normaalisti käytä, sieltä yrittää arpoa oikeat kohdat jne. Sitten juokset kysymään työkaverilta, että mihin se pitikään laittaa... ja pahimmillaan joku hallinnosta palauttaa laskun väärin tehtynä. Etsit intrasta ohjeita jne. Se työ on raastavaa. Se keskeyttää muun tekemisen, ärsyttää ja siihen meneekin jotain ihan muuta kuin "3 minuuttia".
Näitä pieniä tehtäviä on sälytetty työntekijöille sillä ajatuksella, ettei kyse ole isosta jutusta. Mutta kun se ei ollut iso juttu sille, joka niitä teki jatkuvasti. Lisäksi se katkoo koko ajan tekemistä, kun joudut aina aivot kääntämään seuraavaan asentoon ja turhauttavaa pienen asian säätäminen.
Tämä koskee kaikkea. Ennen oltuasi pois töistä, se oli sillä selvä. Sitten yhtäkkiä sinun piti itse taas työkaluun X kirjata se poissaolosi ja jos olet kerran kolmeen vuoteen pois, se saattaa olla yllättävän monimutkaista ja tuskallista, koska monessa paikassa järjestelmät on tosi vanhoja ja omituisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin kotoa aina töihin lepäämään. Lisäksi siellä oli turvallista.
Usein mentiin juttelemaan työkaverin työhuoneeseen tai norkoiltiin käytävällä tai kahvihuoneen liepeillä. Välillä toki jotain työtä tehtiin. Tämä on ihan totta! Palavereja pidettiin usein ja kahvia juotiin. Kiirettä oli vain kun virallinen työaika lähestyi loppuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikin kaveri istui aina pari tuntia päivässä vessassa ja istui siellä lukemassa päivän lehdet.
Jotkut olivat jatkuvasti työmatkoilla. Iso osa heidän palkoistaan olikin matka- ja päivärahakorvauksia. Jos johonkin firman laitteeseen tuli maailmalla vika tai häiriö ei sitä kukaan paikallinen osannut korjata. Asentaja lähti aina Suomesta vaikka minne Vinku-Intiaan sitä korjaamaan ja asentaja tienasi isot rahat. Lisäksi matkaili siinä samalla.
Mumme kirjoitti:
Ei ollut. Kirjoituskoneella kirjoitettiin, ei ollut tietokoneita tai tekstinkäsittelyohjelmia. Avokonttoreissa tupakoitiin. Pornokalentereita seinillä ja seksuaalista ahdistelua.
Oi niitä aikoja..huoh !
Töitä oli paljon, kuten nytkin. Työilmapiiri oli jotenkin rennompi, juttu luisti tauoilla enkä muista että ketään olisi jätetty ulkopuolelle. Vaihtuvuus oli vähäisempää, notkuttiin vuosia samassa paikassa ja pitkät työurat samojen ihmisten kanssa loi jopa elinikäisiä ystävyyssuhteita. Myöhemmin tuli tämä työpaikkojen vitsaus eli konsultit jotka tulivat "parantamaan työilmapiiriä" ja tehostamaan työskentelyä, rampattiin kuuntelemassa kuinka työt tulee hoitaa tehokkaasti jne. Luulisi työnantajien ymmärtävän kuinka suuri etu ja säästö on pysyvä henkilökunta ja panostaisivat siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleinen toimistotyö oli nimenomaan leppoisampaa tai näin sanovat kaikki ne eläkeikää lähestyvät, jotka ovat olleet jo 80-luvulla töissä julkisella sektorilla. Enää 20 vuoteen tämä ei ole pitänyt paikkaansa.
Onhan työnkuva muuttunutkin radikaalisti esim. pankeissa. 80- luvulla saattoi pikkukylän pankissakin olla 12 kassahenkilöä pitkän tiskin takana. Tuolloin kun kaikki pankkiasiat piti hoitaa konttorissa paikanpäällä. Nykyään kassa on auki kahtena päivänä viikossa muutaman tunnin yhden henkilön voimin.
Nykyään pienen kebab-kioskin tiskin takana saattaa olla kuusi miestä !
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla jotkut pystyivät isoilla rakennuksilla kantaa lautaa olkapäillä edestakaisin jopa kuukausien ajan.
..Samaa lautaa !
Yritin tossa taannoin verotoimistosta kysellä puhelimitse yhtä kiinteistöverotuksen liittyvää asiaa, mutta ohjasi minut vero.fi sivujen kautta tekemään asiasta oikaisun. No ei onnistunut, eikä s-postiakaan sinne voi lähettää.
Sellasta tämä nykyajan työ on, ettei asiakaspalvelijatkaan saa enää pian auttaa vaan kaikki kommunikointi käydään lafkojen nettisivujen kautta.