Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Esim. hoitoalalla oli enemmän hoitajia töissä. Äitini jäi eläkkeelle hoitoalalta 5 vuotta sitten.
Olihan vielä 2000-luvun alussakin leppoisempaa. Esim. mä olin silloin siivoojana, ja alueiden mitoitukset olivat inhimilliset verrattuna siihen, mitä oon nykytilanteesta lukenut.
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
En osaa tuosta ajasta sanoa, mutta nykyisessä työpaikassani vuonna 2010 oli työntekijöille asetettu 40 % pienemmät ns. tulostavoitteet eli siis vaaditun työn määrä kuin mitä se on tänä vuonna. Mitään työtä helpottavia ja nopeuttavia työvälineitä tai softia tai koulutusta ei ole tällä aikavälillä tullut. Eli kyllä työtahtia on kiristetty ja paljon ja työ muutettu paljon kuormittavammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Jos haluat lukea tieteellistä tutkimusta aiheesta, olet väärässä paikassa.
Miesvaltaisilla aloilla oli ainakin vielä voimissaan management by perkele -meininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti oli. Toimistotöissä sai tupakoida, alkoholia sai ottaa työaikana, sunnuntaisin oli kaikki kiinni ja lauantainakin sulkeutui jo kahdelta. Mitoitukset oli suorittavissa töissä siedettävät ja työt jäi työpaikalle eikä tulleet kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Jos haluat lukea tieteellistä tutkimusta aiheesta, olet väärässä paikassa.
No kyllä minulle subjektiiviset kokemuksetkin kelpaa, itseasiassa haen juuri niitä. Mutta olisi kiva jos olisi esimerkkejä ja vertailua kokemusten pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ennen ehti jonku sanankin vaihtamaan työkavereiden kans ja tauoilla sai levättyä. Nykyään on ilmeisesti enemmän stressiä ja tauot menee samalla 'draivilla' kun työpäiväkin ja tauoillekin saattaa olla välillä palavereja.
Töiden jälkeen on niin väsynyt olo ettei meinaa silmiä jaksaa liikuttaa ja pää lyö tyhjää. Viikonloput meneekin sitten palautuessa.
Onneksi on kesäloma
Aloit vakityöt v. 84 kirjanpitäjänä ja ei kyllä ollut leppoisampaa, jos vertaa tähän päivään, kun ei ollut teknologia apuna. Nyt voi pitää ruokatauon ja ohjelma tekee töitä, kun ennen hakkasin sormillani laskukonetta, josta olen saanut sormiini nivelkuluman ja sormet sohottaa eri suuntiin jotka oli ennen toimistotyössä yleisiä.
En kaipaa työelämässä 80-luvulle tai muutenkaan. Nykyisin elämä helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se.
Ei ollut turhanpäiväisiä raporttien tekemistä, työntekijä teki työtä mihin oli palkattu.
Varmaan 95% tämän päivän raporteista on sellaisia, joita kukaan ei lue tai ymmärrä.
Kun töistä lähdettiin, ei tullut työviestejä tai whatsappeja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samanlaista oli, tosin töitä tein silloin 7 päivää viikossa. Nyt riittää 5 päivää viikossa, joten sanoisin että nyt on helpompaa.
Joillakin aloilla on sentään helpottanut, mutta suurimmassa osassa tuntuu olevan paljon kireämpää. Vertaan omiin vanhempiini, joista toinen oli teollisuudessa ja toinen hoitoalalla. Teollisuudessa oli pekkaspäiviä ja kaikenlaisia epävirallisia työajan lyhennyksiä, eikä siellä käsittääkseni työtahti ollut mitenkään erityisen kova. Äitini tykkäsi olla hoitoalalla, ei koskaan valittanut, paitsi vähän ennen kuin jäi eläkkeelle. Silloin oli resursseja pienennetty, tai työmäärä muuten kasvanut. Molemmat muuten käyttivät vuorotteluvapaat ynnä muut, tuolloin niitä sai helposti ja korvaukset oli paljon paremmat. Itse voin moisista vain unelmoida.
No oli. Etenkin kesäaikaan.
Vedettiin mm. punkkua lounaalla.
Espoosta saatettiin ajaan Katajanokalle lounaalle kun siellä oli hyvät safkat eräässä ravintolassa!
Keskellä päivää käytiin pelaamassa kössiä.
Joka viikko työajalla fudista ja sen jälkeen pääkonttuurin saunaosastolle syömään smörgåseja ja juomaan Lapin Kultaa ja uimaan firman uima-altaassa.
Se oli aikaa se. No sitten tuli lama 90-luvun alussa ja ökyily loppui lähes joka paikasta.
Kyllä kokemukseni mukaan oli, mutta toki kokemukseen voi vaikuttaa, että silloin olin täysin erityyppisissä tehtävissä kuin nykyään, eli en lainkaan vaativissa tehtävissä.
Mutta silloin oli paljon esim avustavaa konttorihommaa, joka oli varsin leppoisaa ja stressivapaata. En tiedä, minkälaista nykyisenkaltanen tehtäväni olisi ollut silloin.
Ei ehkä leppoista, paljon työtä, mutta osaavia ihmisiä työpaikoilla, ainakin oman kokemuksen mukaan.
Silloin yritysjohtokin oli ammattitaitoista ja sitoutunutta, pitkiä uria eikä, kuten nykyään, ovi käynyt kaikissa portaissa jatkuvasti parempien paikkojen toivossa.
Palkka riitti paljon enempään ja elämä tuntui jotenkin turvallisemmalta ja mukavammalta.
Tietysti muistot jonkin verran kultaantuneet, mutta silti mielestäni totta suurimmalta osin.
Vielä 80-luvulla työnteijän toimenkuva oli yleensä paljon suppeampi, joka asiaan oli oma työntekijänsä, joten työnmäärä pysyi kohtuullisempana. Nykyään on yhden työntekijän harteille sälytetty "kaikki" hommat, ennen niitä tekemässä oli useampi henkilö ja jokainen hoiti vain sen oman lestinsä.
Oli leppoisempaa.