Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?

Ihmiset eivät ainakaan kuvitelleet tai odottaneet maailman olevan täydellinen, vaan kestivät keskeneräisyyttä paremmin.

Kummitätini työskenteli viestintätehtävissä 80-luvulla. Tuolloin riitti, että osasi kirjoittaa ja puhua. Tekstejä ja kielenhuoltoa pääosin ja yhteydenpitoa median kanssa.

Nykyään viestintäihmisen tulee osata teksi, video, grafiikka, kuvaaminen, editointi, 17 eri somekanavaa, analytiikka ja esiintyminen. Työtehtävät ovat valtavasti monipuolisempia ja vaativia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.

Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.

Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.

Olen eri, mutta just noin se oli. Jos oli töitä vailla, ei tarvinnut sen kummemmin mitään hakemuksia väsätä, eikä mistään cv:stä edes puhttu. Sen kun otti puhelinluettelon käteen ja alkoi soitella eri paikkoihin, eikä aikaakaan kun oli työpaikka tiedossa. Tai sitten katsoi ilmoitukset sunnuntain hesarista ja haki mieleisiinsä. Ihan omasta kokemuksesta väitän että työn määrä todellakin oli paljon kohtuullisempi ja palkka hyvä siihen nähden että tuohon aikaan minulla ei ollut mihinkään ammattiin edes koulutusta. Niin. Ja tosiaan sekin että kouluttamatonkin löysi töitä helposti.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ja milloin päätti, että elämä on hyvää silloin, kun se on todella helppoa? Nimittäin mm. tätä hiivatin sähköistymistä ja palveluiden siirtämistä nettiin perustellaan sillä, että on tarkoitus helpottaa ihmisten elämää. Ihmiset vaan voi huonommin ja huonommin koko ajan. Mitä meidän on tarkoitus tehdä sillä ajalla, joka säästyy kun ei tarvitse fyysisesti mennä pankkiin maksamaan laskua? Katsoa Netflixiäkö? Koska sitähän me tehdään. Ne viisi ihmistä, jotka haluaa mieluummin mennä torille juttelemaan mukavia ihmisille asuvat valitettavasti viidellä eri paikkakunnilla eivätkä koskaan kohtaa. Jotenkin absurdisti työelämästäkin on tullut kiireisempää ja kuormittavampaa kaiken tämän "kehityksen" tuoksinnassa.

Lopetetaan ottamasta vastaan näitä "elämää helpottavia" uudistuksia. Sanotaan, että ei kiitos, emme tarvitse, teemme itse.

En jaa kyllä tätä "utopiaa", minulle se on kauhukuva. Kyllä mä keksin hyviinkin tekemistä säästyvälle ajalle. Kuinka tylsä ja epäluova täytyy olla jos ei keksi? Eikä siinä Netflixissäkään mitään vikaa ole. Eläkkeellähän sinne asti elävät pääsee kokeilemaan, ja useimmat tuntuu kovasti nauttivan toimettomuudesta.

Ongelma ei olekaan se että asiat olisi helpottunut liikaa ja meillä olisi sen seurauksena liikaa aikaa, vaan se että meitä kiristetään entistä enemmän vaikka koneet helpottaa - jolloin meillä lopulta on jäljellä oikeasti vähemmän aikaa ja voimavaroja. Tämä on poliittinen valinta että koneiden tuomaa helpottamista ei olekaan käytetty ihmisten vapauttamiseen vaan toiminnan tehostamiseen, niin että ihmisten täytyy sitten vastineeksi tehdä paljon enemmän hommia koska koneet helpottaa.

Laitan kevennykseksi esimerkin 1980-luvun toimistohuumorista. Kuulin tämän aikanaan kesätyöpaikassa vakituiselta toimihenkilöltä: " Hänen silmänsä olivat tummat, suuret ja kosteat kuin jätkän jalat."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla en ollut vielä työelämässä, mutta sen tiedän että henkilöstön määrää on vähennetty ja vaatimuksia kiristetty moneen kertaan 80-luvun jälkeen.

Peruskoulun ole käynyt 80-luvulla, ja silloin kotikunnasssani oli todella pieniä luokkia. Suurimmissa luokissa oli n. 20 oppilasta. Yläasteella meillä oli n. 14 oppilaan miniluokkia. Siis kaikki luokat olivat sen kokoisia ja rinnakkaisluokkia oli todella paljon. Olin itse i-luokalla. Silti oli aikaa myös tukiopetukseen jos sellaista tarvitsi.

Meillä oli kyllä 70- luvulla 32 maksimi ja osa luokista niin täynnä että koulualueen rajoilla asuneet laitettiin kyläkouluihin.

Kun menin lukion ensimmäiselle luokalle 1980-luvun alussa, niin sillä luokalla oli 37 pitkän matematiikan valinnutta oppilasta. Sen ohella taisi olla kolme muuta rinnakkaisluokkaa samassa lukiossa. Kolmannen luokan keväällä tuolta luokalta ainoastaan 23 oppilasta kirjoitti ylioppilaaksi, sillä osa oli jäänyt luokalle pitkän matematiikan, toisen kotimaisen tai jonkun vieraan kielen takia.

Silloinen koulujärjestelmä ei ollut ainakaan samanlaista pehmoilua kuin nykyisin vaan yo-kirjoitukset tuli läpäistä yhdellä kertaa ja reaaliaineista sai vain yhden arvosanan. Ainoastaan keväällä reputtaneet kirjoittivat syksyllä ylioppilaiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ja milloin päätti, että elämä on hyvää silloin, kun se on todella helppoa? Nimittäin mm. tätä hiivatin sähköistymistä ja palveluiden siirtämistä nettiin perustellaan sillä, että on tarkoitus helpottaa ihmisten elämää. Ihmiset vaan voi huonommin ja huonommin koko ajan. Mitä meidän on tarkoitus tehdä sillä ajalla, joka säästyy kun ei tarvitse fyysisesti mennä pankkiin maksamaan laskua? Katsoa Netflixiäkö? Koska sitähän me tehdään. Ne viisi ihmistä, jotka haluaa mieluummin mennä torille juttelemaan mukavia ihmisille asuvat valitettavasti viidellä eri paikkakunnilla eivätkä koskaan kohtaa. Jotenkin absurdisti työelämästäkin on tullut kiireisempää ja kuormittavampaa kaiken tämän "kehityksen" tuoksinnassa.

Lopetetaan ottamasta vastaan näitä "elämää helpottavia" uudistuksia. Sanotaan, että ei kiitos, emme tarvitse, teemme itse.

En jaa kyllä tätä "utopiaa", minulle se on kauhukuva. Kyllä mä keksin hyviinkin tekemistä säästyvälle ajalle. Kuinka tylsä ja epäluova täytyy olla jos ei keksi? Eikä siinä Netflixissäkään mitään vikaa ole. Eläkkeellähän sinne asti elävät pääsee kokeilemaan, ja useimmat tuntuu kovasti nauttivan toimettomuudesta.

Ongelma ei olekaan se että asiat olisi helpottunut liikaa ja meillä olisi sen seurauksena liikaa aikaa, vaan se että meitä kiristetään entistä enemmän vaikka koneet helpottaa - jolloin meillä lopulta on jäljellä oikeasti vähemmän aikaa ja voimavaroja. Tämä on poliittinen valinta että koneiden tuomaa helpottamista ei olekaan käytetty ihmisten vapauttamiseen vaan toiminnan tehostamiseen, niin että ihmisten täytyy sitten vastineeksi tehdä paljon enemmän hommia koska koneet helpottaa.

Totta. Ja jokaisella intanssilla, pankilla ja virastolla on omanlaiset nettisivut ja omanlainen ohjelma. Kun oppii yhden, ei osaa muita, ja kun versiota "nostetaan", se pitää opetella taas uudelleen.

Kun tuota vertaa paperiaikaan, joka tietysti oli kömpelöä ja asiakirjat painoivat, vaativat fyysistä arkistotilaa ja paperinvalmistus kulutti metsiä, niin miten helppoa silloin oli vain kirjoittaa asiansa paperikirjeeseen tai paperilomakkeelle tai lukea asiakkaan posti kirjeestä, ohjeet kirjasta tai opasvihosta, johon saattoi tehdä myös omia merkintöjä ja alleviivauksia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät ainakaan kuvitelleet tai odottaneet maailman olevan täydellinen, vaan kestivät keskeneräisyyttä paremmin.

Asuntojen suhteen oltiin valmiimpia aluksi muuttamaan vähän pienempään asuntoon, jotta ei olisi tarvinnut ottaa älyttömän isoa asuntolainaa. Sitten kun se pienempi asunto oli saatu maksettua, sitä voitiin käyttää pesämunana sen suuremman asunnon hankkimista varten. Pankitkin taisivat silloin vielä puhua tavoitesäästämisestä eikä vain edullisista kulutusluotoista.

Itse olin lapsena paljon sairaalassa 80-luvulla ja muistan että monesti hoitaja teki mulle ranskanletin ja pelasin useamman hoitajan kanssa kimbleä yms. Tuskin nykyään lastenosaston hoitajilla on aikaa tällaiseen.

Työelämän aloitin 2000-luvun alussa kaupan alalla, ja olen alalla edelleen. Kun vertaa sitä aikaa nykyhetkeen niin henkilökuntaa oli paljon enemmän ja melkein kaikilla oli täydet tunnit tai 30-35h/vko sopimus, nykyään juuri kellään ei ole täysiä tunteja ja harvalla edes 30h. Töitä tehtiin ennen myös leppoisammalla tahdilla ja koska kauppa meni la kiinni klo 18 ja oli sunnuntait suljettuna, niin erilaisia henkilökunnan virkistysiltoja oli lauantai-iltaisin monta kertaa vuodessa. Lisäksi henkilökunta-alennus oli suurempi mitä nykyään. Eikä tarvinnut vapaa-ajallaan lukea mitään teamsia eikä päivittää sisältöä kaupan somekanaviin. Joo, tätä tehdään nykyään siis kotona vapaa-ajalla.

Ennen aikaan esim jokaisessa koulussa oli oma terveydenhoitaja, joka päivysti siellä toimistossaan koko ajan, jos jollekin tulee vaikka haava sormeen. Nykyään terkkarit kiertävät usean koulun välillä, ja vastuulla on moninkertainen määrä oppilaita.

Itse olin postialalla noin 20 vuotta. Jo siinä ajassa piirit kasvoivat nelinkertaisiksi. Ennen kotiin pääsi aamupäivällä kun postit oli jaettu, palkka juoksi tietenkin työpäivän loppuun saakka vaikka työntekijä veti jo lonkkaa kotona. Nykyään piirit on tehty sellaisiksi ettei kukaan kerkeä niitä jakaa, joten koko työaika (pahimmillaan 10 h) menee hullussa kiireessä, ja silti postia jää jakamatta.. Työt ainakin tuplaantuivat siis..

Muistan esimerkiksi että ihan pienessäkin ruokakaupassa saattoi olla kymmenenkin ihmistä töissä. Nykyään on vain 2 kerrallaan, toinen kassalla. Tottakai teknologia on paljon muuttunut asioita, esimerkiksi kassojen ei enää tarvitse näppäillä hintoja vaan ne piipataan viivakoodista. Mutta silti. Olin kaupassa töissä juuri siihen aikaan kun alettiin tehostaa ja ottamaan yhdestä ihmisestä kaikki irti. En enää jaksanut tehdä vapaa ajallani mitään, en ikään kuin pystynyt rauhoittumaan enää yölläkään kun koko päivän mennyt tuli pyrstön alla ja silti en ihan kaikkea saanut tehtyä. Myös sellainen välinpitämättömyys työntekijöitä kohtaan on tullut normaaliksi. Tavallista rividuunaria ei arvosteta eikä palkita, isot herrat vaan jakelee toisilleen bonuksia kun firmalla menee niin hyvin.

Yhtenä esimerkkinä vaikkapa se, että meillä firmalla menee paremmin kuin koskaan ja silti me työntekijät emme saa mitään parannuksia työoloihimme. Ei edes uusia työtuoleja kun vanhat on jo ihan risoja eikä niissä säädöt enää toimi. Ilmastointiakaan meille ei ole luvattu, että hikoilu jatkunee tulevinakin kesinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli leppoisempaa.

Perustele, vertaile. Millä tavalla?

Esim. hoitoalalla oli enemmän hoitajia töissä. Äitini jäi eläkkeelle hoitoalalta 5 vuotta sitten.

Olihan vielä 2000-luvun alussakin leppoisempaa. Esim. mä olin silloin siivoojana, ja alueiden mitoitukset olivat inhimilliset verrattuna siihen, mitä oon nykytilanteesta lukenut.

En ole asiantuntija - äitini oli hoitoalalla töissä (sairaanhoitajana sairaalassa), hän jäi eläkkeelle 90-luvulla. Äidin mukaan aiemmin oli helpompaa, koska henkilökunta oli erikoistunutta: oli esimerkiksi erikseen kylvettäjät jotka tulivat ja kylvettivät potilaat. Hänen mukaansa tämä oli helpompaa, koska kaikkien ei tarvinnut osata kaikkea, vaan erikoistuttiin. Nyt ei kaiketi näin enää ole.

Luokkakoot meillä oli suurimmillaan 70-luvun puolivälissä. 4. luokka oppikoulua, meitä oli 45 luokassa. Seuraavana vuonna alkoi peruskoulu, ja tuli yksi lisäluokka ikäisiini.

Kyllä ollaan kuitenkin aika paljon varmasti menty eteenpäin varsinkin mitä tulee työturvallisuuteen kun miettii, että 1980-luvulla esim. Pohjois-Englannissa ja varmaan Suomessakin oli kaupunkeja, joissa iso osa miehistä työskenteli kaivosteollisuudessa. Saattoivat viettää jopa 12h päivässä maan alla pimeissä hiilikaivoksissa hengittäen hiiltä ja moni jopa tupakoikin lisäksi. Sitä kun tekee vuosikymmeniä, niin on keuhkot aika heikossa jamassa nopeasti ja moni varmasti kuolikin ennen aikojaan. Muutenkin uskon, että monessa samanlaisessa "työläisammatissa"  esim. rakennustyömailla, työskentely oli paljon turvattomampaa kuin nykyään.

Oli leppoisampaa. Olin 90-luvulla valtion virastossa töissä. Silloin työntekijöillä oli jo tietokoneet, mutta aluksi ei ollut sähköpostia ja kun se tuli, vasta mietittiin että mitähän tuolla tehdään ja lähetettiin koeviesti seinäntakaiselle työkaverille! Sama juttu internet-yhteyden kanssa. Kännyköitä työnanantajan puolesta ei ollut.

Seurauksena sitten se, että työt tehtiin nykynäkökulmasta ehkä vähän vanhanaikaisesti, mutta sähköpostin kaltaisia häiriötekijöitä ei ollut. Toki ei ollut teknologian aikaansaamia tehokkuuksiakaan, mutta töistä kun poistuttiin niin pääsi henkisesti vapaalle.

1990-luvulla oli lama, ja valtiolla haluttiin saada aikaan säästöjä. Tämän seurauksena osaston väki väheni (poistuneiden tilalle ei palkattu ketään, ei ainakaan pysyvästi), ja kyllä työtahti sen seurauksena kiristyi, kun pienemmällä porukalla piti hoitaa työt edelleen.

Työt oli mitoitettu ennen hyvin.Nykyään ei ehdi tekemään töitään 8 tunnissa ja taukoja ei ehdi pitämään kunnolla . Joten on työtahti kiihtynyt. Aloitin työt vuonna 1977

Oli kevyempää. Olen saman tyyppisissä tehtävissä, jopa samassa työpaikassa pitkään katsellut tätä, vaikkakin olen ylennyt. Koko ajan kun ihmisiä on jäänyt eläkkeelle, heidän tilalle ei vain palkata enää uutta. Työt jaetaan jäljelle jääneille.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni tälle palstalle kirjoittavista oli 80-luvulla samassa työssä kuin nyt?

Aika moni meistä juuri tähän kysymykseen vastanneista.

Aloittelin vuonna -87, ja minulla oli oma iso työhuone ja assistentti, vaikka tulin suoraan koulusta.

Palkoista sai vastauksen palkkasihteeriltä, tileistä pääkirjanpitäjältä. Oikeusasioissa auttoi hallintosihteeri.

Nyt olen urani huipulla, eikä minulla ole edes omaa työpistettä, ja käytännössä esimiehenä hoidan siinä sivussa alaisilleni vähän palkanlaskijan, taloussihteerin, henkilöstösihteerin, arkistosihteerin ja hallintosihteerin tehtäviä.

Koska heidät on näiden vuosien aikana joko ulkoistettu, tai heillä on niin paljon työtä, että vastaus tulee kahden viikon päästä, jos tulee. Tai vastaus on "esimies tarkistaa".

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ollaan kuitenkin aika paljon varmasti menty eteenpäin varsinkin mitä tulee työturvallisuuteen kun miettii, että 1980-luvulla esim. Pohjois-Englannissa ja varmaan Suomessakin oli kaupunkeja, joissa iso osa miehistä työskenteli kaivosteollisuudessa. Saattoivat viettää jopa 12h päivässä maan alla pimeissä hiilikaivoksissa hengittäen hiiltä ja moni jopa tupakoikin lisäksi. Sitä kun tekee vuosikymmeniä, niin on keuhkot aika heikossa jamassa nopeasti ja moni varmasti kuolikin ennen aikojaan. Muutenkin uskon, että monessa samanlaisessa "työläisammatissa"  esim. rakennustyömailla, työskentely oli paljon turvattomampaa kuin nykyään.

Onhan se tietyllä tapaa leppoisampaa, että ei ole koko ajan työnantaja nalkuttamassa hengitys-, silmä- tai kuulosuojaimista tai joistain oikeanlaisista työhanskoista. Voi tehdä vaan ja rööki palaa koko ajan :D Tuolloin oli työnantajallekin varmasti paljon helpompaa kun ei ollut kaikenmaailman säädöksiä rajoittamassa vaan pystyi takomaan rautaa $$£££ kuva silmissä. Nykyään on säädökset, rajoitukset ja kaikenlaiset testit ja enää ei voi niin vaan palkata 15v  paikallisia poikia työmaille..... saati antaa ihmisten työskennellä puutteellisissa työvälineissä.

Nykyajan somekulttuuri on todella kuluttavaa. Monesti kun aamulla selaa tunnin kännykkää on jo henkisesti niin naatti ettei tahdo jaksaa töihin edes lähteä. Sitten illalla samaa rumbaa yöhön asti. Sen huomaa vasta kun siitä luopuu.