Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Meillä oli mukava yhteishenki sen avulla jaksettiin. Nyt se on kadonnut ja tuntuu, että toisia arvostellaan ja mollataan joka asiassa.
Oli ainakin kesätöissä tk:n ja sairaalan osastosihteerinä. Työhön perehdytettiin mikäli alussa lomalle lähtevä oli alussa töissä yhtä aikaa ja thö oli mukavaa ja työtahti rauhallista 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla olisi hermostuttu työajasta joka nykyään kuluu sitten tietokoneen ääressä raportoidessa?
Joo. Nykyajan villitys nimeltä "tiedolla johtaminen" on syvältä. Se kun edellyttää sitä, että työsuoritukset pitää pilkuntarkasti kirjata.
Itse olen tehnyt työurani ohjelmoijana. Ensin tehtiin potilastietojärjestelmä sairaanhoitopiirille ihan itse, talon sisäisenä työnä. Sitten meidät ulkoistettiin kaupungin omistamalle firmalle, alkoi tulla kitkaa kun siirryttiin ns. tilaaja - tuottaja -malliin, eli piti ruveta pikkutarkkaan raportoimaan, mitä me tuotetaan sille tilaajalle. Sitten sekin firma ulkoistetiin yksityiselle, ja työteho romahti lopullisesti. Oli työtehtäviä, joiden kirjaamisessa raportointi- ja laskutusjärjestelmään meni enemmän aikaa kuin itse tehtävän tekemiseen.
Tätähän tämä on myös. Koodit on tehty minuuteissa, ja aika menee siihen, että työkavereilta kysyy ohjeita tunti-ilmoitusten tekemiseen, kun se on niin vaikeata. Tämä aika muuten meillä laskutetaan myös asiakkaalta. Eli asiakkaat vaativat raportointia, niin sitä myös saavat koko rahan edestä.
No miten sen ottaa.
Mun eka kesätyö 80-luvulla oli fyysisesti rankin työ, mikä mulla on ikinä ollut.
Nyt 2020-luvulla teen etätöitä omaan tahtiin kuusinkertaisella palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin äiti sanoi, että ei heitä siellä hoitokodissa ollut yhtään enempää 80-luvulla, mutta hoidokit oli parempikuntoisia. Siihen aikaan moni pääsi itse liikkumaan ainakin tuen avulla, söivät itse, istuivat ulkona ja pääkin leikkasi. Jotkut kävi jopa itse vessassa tai ainakin talutettuna. Sitten mentiin huonoon kuntoon ja kuoltiin muutamassa kuukaudessa, jopa 1-2 kk:ssa. Nykyään taas hoitokotiin tullaan täysin raatokunnossa ja sitten siellä sängyn pohjassa maataan jopa vuosia lääketieteen avulla. Tämä on tehnyt työstä raskaampaa: Hoidokit on niin heikkokuntoisia ja omaa toimintaa ei ole enää yhtään.
Nykyään tuntuu olevan tavoitteena että kaikki elävät sairauksista huolimatta mahdollisimman kauan. Nykyään hoitokotien asukkaat pumpataan täyteen lääkkeitä, paitsi kipulääkkeiden kanssa säästellään. Eikös olisi kaikille armollisempaa jos annettaisiin riittävästi kipulääkkeitä, mutta ei lääkkeitä joiden avulla puolikuolleen elinikää pitkitetään.
Eutanasia ei ole vielä laillista Suomessa. "Puoli" eutasiasta en tiedä... Kuuleehan noita juttuja.
Ihmisiltä ei oikein vaadittu mitään. Tuntuu että joihinkin töihin palkattiin porukkaa ihan vaan sen takia että olisi kivempaa porukassa. Varsinkin miesvaltaisilla aloilla palkattiin tyyppejä jotka oli hyvää kaljoitteluseuraa. Välillä juotiin töissäkin, hiljaisina aikoina fyysisissä urakkatöissä oli ihan normaalia että nukuttiin (humalaa pois) . Paljon oli tehtaita joihin pääsi kuka vaan. Töitä jotka olisi voinut hoitaa tehokkaammin.
Ei ollut niin paljoa kansainvälisiä firmoja. Ihmisten ajatukset eivät menneet jossain somemaailmassa vaan oli pakko olla tekemisissä niiden kanssa jotka oli työkavereita, ajatella sitä porukkaa melkein kuin perheenä. Työ oli työtä, mutta oltiin oikeasti läsnä. Eikä ollut erikseen röökiporukan juorurinkiä, koska poltettiin sisällä! :-)
90-luvulla minulla työuraa aloitellessani oli oma sihteeri, ei ollut kannettavaa eikä älypuhelinta. Työmatkoilla soitettiin kerran päivässä toimistolle ja kysyttiin miten menee. Nykyisin sihteeriä ei ole, toinen kollegani on irtisanottu. Olen lisäksi ottanut sisaryrityksen käytännössä yksin hoidettavakseni. Työmatkoilla esim. 10 h messupäivän lisäksi vastaan 50-100 viestiin, koska niitä ei voi jättää odottamaan. Jo 90-luvulla valitettiin, kuinka 70- ja 80-luvuilla oli helpompaa. Väittäisin tahdin vain kiihtyvän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luvulla työt olivat aina kokoaikaisia ja vakituisia ja tuo kokoaikainen oli vielä yleensä 8-16 tai ehkä joskus 7-15 tai 9-17.
Ja jos jossain oli lyhyempiä päiviä kun paikka ei ollut vaikka auki (päiväkoti, soitinliike...) sai täyden kk palkan, eikä palkkaa leikattu tuntien mukaan, näin ihmiset pidettiin poissa sosiaaliturvan piiristä, tämä oli järkevää.
Usein tehtaissa oli työaika 8-16, joka sisälsi tunnin ruokatunnin omaa aikaa.
Sori, siis 7-16
Oli lepposampaa. Mitä on lähisukulaiset kertonut.
Itse olen kokenut suuren muutoksen 90 luvulta tähän päivään. Meillä oli enemmän väkeä tekemässä töitä. Lääkeala 90 luku-tähänpäivään. Työtehtäviä, mitä joku toinen taho teki, niin myös lisätty. Nyt pitäs olla jack of all trades jotta pärjää.
80-luvulla en ollut vielä työelämässä, mutta sen tiedän että henkilöstön määrää on vähennetty ja vaatimuksia kiristetty moneen kertaan 80-luvun jälkeen.
Peruskoulun ole käynyt 80-luvulla, ja silloin kotikunnasssani oli todella pieniä luokkia. Suurimmissa luokissa oli n. 20 oppilasta. Yläasteella meillä oli n. 14 oppilaan miniluokkia. Siis kaikki luokat olivat sen kokoisia ja rinnakkaisluokkia oli todella paljon. Olin itse i-luokalla. Silti oli aikaa myös tukiopetukseen jos sellaista tarvitsi.
Valmiista tuotteista sai paremman hinnan kun Kiina kilpailu ja globalisaatio puuttui. Globalisaatio ja kiina ovat tuhonneet suomen talouden.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli mukava yhteishenki sen avulla jaksettiin. Nyt se on kadonnut ja tuntuu, että toisia arvostellaan ja mollataan joka asiassa.
80-luvulla ei ollut somea, jonne töräyttää kaikki vessanseinäkirjoitusten tasoa olevat aivopierut ja muut perusälyttömyydet. Lehtien palstoillekaan ei päästetty kaikkein sairaimpia mielipiteitä, vaan niiden esittäjät passitettiin niuvaniemeen.
Vierailija kirjoitti:
Voin antaa tähän yhden esimerkin. Siivosin 1980-luvulla opiskelijana yhtä ravintolaa, työnantaja oli Servi Systems (ISS osti tämän firman myöhemmin). Meitä oli kaksi työntekijää viitenä päivänä viikossa, kahtena työ tehtiin yksin kun toinen oli vapaalla. Työaikaa oli 4-5 tuntia, päivästä riippuen. Työn ehti tehdä hyvin, kun ei maleksinut. Tuli 90-luvun lama
. Sisareni meni tekemään samaa hommaa, samalle firmalle, samaan ravintolaan. Työ, jonka ennen teki kaksi työntekijää, piti nyt tehdä yksin, aikaa ei ollut yhtään lisätty. Oli niin kiire että ei ehtinyt edes moppivettä vaihtaa, sillä samalla tupakantuhkasta mustalla vedellä piti yrittää hosia kaikki lattiat kun aikaa ei kertakaikkiaan ollut. Hän kesti kaksi päivää ja lopetti sitten,todeten että saavat etsiä jonkun hullun siihen hommaan mutta hän ei ole hullu.
Voin taata, että siivoustyössä tahti ei ole yhtään hidastunut tuosta.
Minäkin olin servillä/ISS:llä töissä 90-luvulla. Nimi vaihtui jossain vaiheessa, mutta alunperin menin töihin servi systemsille. Tein siellä viikonlopputöitä.
Yhtä kiireistä ei ollut kuin edellisellä kirjoittajalla, mutta ihan rivakkaan tahtiin sai kyllä siivota. Puhtaat vedet ehti kuitenkin vaihtamaan tarpeen mukaan.
Sellainen siitä työstä jäi mieleen, että oksennusten siivoamisesta lupasivat maksaa lisäkorvauksen. Piti vain olla toisen siivoojan todistus että oksennusta on ollut. Ei vaan ollut sitä toista siivoojaa. Oksennuksia sen sijaan oli (ilman todistajaa) kun viikonloppuna siivosi suosittua yökerhoa. Ei niitä siivoamattakaan voinut jättää.
Varmaan sielläkin oli ollut aiemmin 2 siivoojaa, ja tehostamisen yhteydessä jätetty vanha sääntö voimaan.
Kerran sairastuin niin etten kyennyt töihin. Oli joku keuhkokuume.
Esimies raivosi puhelimessa, että sun pitää itse etsiä sijainen, kun soitin sairastumisesta. Juu, en ollut sellaisessa kunnossa että olisin kyennyt.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla en ollut vielä työelämässä, mutta sen tiedän että henkilöstön määrää on vähennetty ja vaatimuksia kiristetty moneen kertaan 80-luvun jälkeen.
Peruskoulun ole käynyt 80-luvulla, ja silloin kotikunnasssani oli todella pieniä luokkia. Suurimmissa luokissa oli n. 20 oppilasta. Yläasteella meillä oli n. 14 oppilaan miniluokkia. Siis kaikki luokat olivat sen kokoisia ja rinnakkaisluokkia oli todella paljon. Olin itse i-luokalla. Silti oli aikaa myös tukiopetukseen jos sellaista tarvitsi.
Meillä oli kyllä 70- luvulla 32 maksimi ja osa luokista niin täynnä että koulualueen rajoilla asuneet laitettiin kyläkouluihin.
Vierailija kirjoitti:
Valmiista tuotteista sai paremman hinnan kun Kiina kilpailu ja globalisaatio puuttui. Globalisaatio ja kiina ovat tuhonneet suomen talouden.
Kääntöpuolena oli sitten se, että jos rahaa ei ollut, niin oltiin kokonaan ilman. Nykyään voi ostaa sitä kiinakrääsää jos ei ole varaa maksaa paremmasta laadusta.
Köyhyys oli silloin todella köyhää 90-luvun laman aikaan. Silloin ei ollut kirppareitakaan niinkuin nykyään. Oli vain pelastusarmeija ja niissä oli todella vanhaa tavaraa ja hinnat korkeita.
Sai tupakoida, juoda pari kaljaakin eivätkä akat kotkottaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla en ollut vielä työelämässä, mutta sen tiedän että henkilöstön määrää on vähennetty ja vaatimuksia kiristetty moneen kertaan 80-luvun jälkeen.
Peruskoulun ole käynyt 80-luvulla, ja silloin kotikunnasssani oli todella pieniä luokkia. Suurimmissa luokissa oli n. 20 oppilasta. Yläasteella meillä oli n. 14 oppilaan miniluokkia. Siis kaikki luokat olivat sen kokoisia ja rinnakkaisluokkia oli todella paljon. Olin itse i-luokalla. Silti oli aikaa myös tukiopetukseen jos sellaista tarvitsi.
Meillä oli kyllä 70- luvulla 32 maksimi ja osa luokista niin täynnä että koulualueen rajoilla asuneet laitettiin kyläkouluihin.
Niistä suurista luokista puhuttiin villejä juttuja 80-luvulla. Vaikka onhan sellaisia suuria luokkia voinut joissain kunnissa olla kasarillakin.
Kuka ja milloin päätti, että elämä on hyvää silloin, kun se on todella helppoa? Nimittäin mm. tätä hiivatin sähköistymistä ja palveluiden siirtämistä nettiin perustellaan sillä, että on tarkoitus helpottaa ihmisten elämää. Ihmiset vaan voi huonommin ja huonommin koko ajan. Mitä meidän on tarkoitus tehdä sillä ajalla, joka säästyy kun ei tarvitse fyysisesti mennä pankkiin maksamaan laskua? Katsoa Netflixiäkö? Koska sitähän me tehdään. Ne viisi ihmistä, jotka haluaa mieluummin mennä torille juttelemaan mukavia ihmisille asuvat valitettavasti viidellä eri paikkakunnilla eivätkä koskaan kohtaa. Jotenkin absurdisti työelämästäkin on tullut kiireisempää ja kuormittavampaa kaiken tämän "kehityksen" tuoksinnassa.
Lopetetaan ottamasta vastaan näitä "elämää helpottavia" uudistuksia. Sanotaan, että ei kiitos, emme tarvitse, teemme itse.
Kuinka moni tälle palstalle kirjoittavista oli 80-luvulla samassa työssä kuin nyt?
no olihan se nyt moninverroin helpompaa! Ajattele nyt yrityksiä, joiden omistajat ovat kymmeniä vuosia tehostaneet niiden toimintaa. Kaikki organisaatiouudistukset ja kaikki tehokkuuslaskenta, jolla lasketaan tuottavuutta ja kehitetään. Tuottavuus on tuotanto jaettuna tuotantopanoksilla. Markkinataloudessa tuottavuutta on jatkuvasti parannettava ja se nousee jatkuvasti kun teknologiaa kehitetään, ja jokaiselle eurolle laitetaan kovempaa ja kovempaa tuottovaatimusta, jotta sen elinehto luonnossa säilyy. Markkinatalous takaa sen, että koko ajan mennään tehokkaammin ja tehokkaammin, ja siinä on leppoisuus kaukana, kun revitään kaikki tehot irti.
Ihminen on tuotannontekijä. Minä olen tuotannontekijä siinä prosessissa. Yks mutteri koneistossa. Ne firmat säilyy elossa, jotka tehostavat.