Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen naisen, joka haikailee 80-90-luvulle, pitäisi lukea Eveliina Talvitien kirjan "Keitäs tyttö kahvia", jotta ymmärtäisi suomalaisen naisen aseman yhteiskunnassa ja työelämässä. Useimmat haikailevat sellaisen perään, mistä ei ole omakohtaista kokemusta, vaan kuulopuheista poimitaan rusinat.
Kirja kertoo suomalisista naisista, jotka ovat "huipulla".
Esim. Mari Kiviniemen tarina Keskustapuolueen puh.joht. ja pääministerinä, Tarja Halonen, Päivi Räsänen, Suvi-Anne Siimes jne.Haikailu voisi loppua, kun faktat tulevat pöydälle.
Jos nainen halusi vielä 90-luvulla edetä uralla tai saada palkan korotuksen, piti suostua ja sietää millaista kohtelua tahansa, koska päätösvala oli setämiehillä. Itse olin tuohon aikaan työelämässä päälikkötasolla, niin vieläkin muistan sitä aikaa kauhun sekaisin tuntein ja en todella kaipaa sitä aikaa. Ja toivon todella, ettei samaa kohtelua koskaan koe tyttären tytär tai yksikään nuori nainen.Ap. kannattaisi tutustua omaan historiaan, jotta voi ymmärtää menneisyyttä ja tulevaisuutta.
Olen ollut DI hommissa jo 80-luvulla ilman mitään keitäs tyttö kahvia ongelmia. Kahvia keitti/keittää vuorollaan niin miehet kuin naisetkin.
t. DI nainenMonilla kuitenkin oli.
Ote kirjasta
Esim. Helsingin Sanomien toimittaja Mattiesko Hyvönen laati vuonna 1991 artikkelin lehteen otsikolla
"Arkadianmäen prinsessat". Artikkelissä jaoteltiin naiskansanedustajat ryhmiin "kaunistus, tahvotavallinen tai rumistus"
Sirkka-liisa Anttila sai suuri rintaisemman tittelin ja Heidi Hautalaa kehoitettiin ottamaan rillit, jotta näyttäisi sievemmältä ja Eva Biaudet näyttää kauniimmilta, kun on sivuttain, eikä suorassa. Elisabeth Rehnin pitäisi näyttää useammin rotusääriään jne.Ja tämä kaikki Suomen suurimmassa päivälehdessä v. 1991. Ei taitaisi tänä päivänä enää mennä läpi ja kertoo naisen asemasta 90-luvulla.
" Ei taitaisi tänä päivänä enää mennä läpi"
Ei niin, tänä päivänä sen sijaan mies (Timo Soini) päätyy lehden kanteen, kun tämä nousee uima-altaasta maha roikkuen ja puoli takapuolta esillä.
https://www.seiska.fi/Uutiset/Seiskan-paljastava-kansijuttu-hakellytti-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta esimiehet saattoivat simputtaa, seksismi oli yleistä ja vaatimus tasa-arvosta uutta. Ihan mitä tahansa saattoi sanoa nuorelle tytölle, siis ihan mitä tahansa. Jossain osastolla roikkui nakutytöt seinillä ja yleinen hörskiyskilpailu keskeyttintyöt jos nuori ja nätti meni huoneeseen. Pomon neuvo oli että sanontakas ja kasvata paksumpi nahka.
Työn seurantaa oli vähemmän koska siihen ei ollut välineitä. Ne jotkanpystyivät saattoivat lusmuilla ja varsinkin johtoportaassa ryypättiin paljon asiakkaitten kanssa. Ei enää yhtö kovasyi kuin 70-luvulla, mutta vichy ruokajuoma asiakaslounaalla yleistyi vasta 90-luvulla.
Itsekin muistan tuon sovinismin ja siitä selvitäkseen jo nuoret naiset oppivat pamauttamaan verbaalisesti takaisin eli kovikset pärjäsivät. Tuntuu että tuo kovan pahasuisen naisen malli on edelleen voimissaan. HYvin surullista, että miehet (okei, iso osa heistä) ei tajunnut kaivavansa törkeilyllään omaa kuoppaansa, ei yksikään nainen arvosta rivoja tai kaksimielisiä vitsejä työpaikallaan. Ja herkempiluonteiset saattoivat pettyä miehiin sydänjuuria myöten, etenkin jos vielä kotona vähäteltiin naisia. Itse koin tuon kaiken ja pitkä tie on siitä ollut kasvaa itsetuntoiseksi vakaaksi naiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Sitä voi jokainen kokeilla itse esim. toimistotöissä.
Tekee jonkun taulukon, jossa tuhat saraketta ja vetäisee sen Excelillä.
Vai kirjoittaako käsin jonkun taulukon ensiksi 4h, laskee ne laskukoneella ja sitten kirjoittaa puhtaaksi kirjoituskoneella, johon tarvitaan käsivoimaa ja kun taulukko on valmis, tuntuuko käsissä ja nivelissä mitään.
Esimerkiksi käsinkorjoittaminen on fyysisesti raskasta, jos sitä tekee monta tuntia ja vaatii erilaista tarkkuutta ja näkökykyä, kuin tietotekniikalla, jossa virheet helppo korjata.
Niin, ennen tehtiin 1-2 taulukkoa päivässä. Nykyaikana joutuisit tekemään sen 100 kpl noita samaisia Exceleitä 8 h työpäivän aikana - ja työnantaja voisi vaatia sinua vielä tekemään toisetkin 100. Ei kuormita välttämättä enää sormia, mutta aivoja ja hermoja kylläkin.
Ennen valtion ja kuntien virastoissa noudatettiin kesätyöaikaa, jolloin virastot olivat auki kesäaikana klo 8-15 eikä klo 8-16 kuten syksystä kevääseen. Tuosta kesätyöajasta valitettavasti luovuttiin vuonna 1994 eikä sitä edes korvattu paremmalla palkalla vaikka työaika piteni.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin isäni työpaikalla valtion virastossa oli pingispöytä, jota myös ilmeisen ahkerasti käytettiin. Toisaalta silloin ei voinut työaikana somettaa kuten nykyään.
Nykyisin jos joku istuu työhuoneessa tietokoneen ääressä, hän voi yhtä hyvin kirjoittaa nettifoorumille, pelata pasianssia tai tehdä niitä varsinaisia töitä, joista hänelle maksetaan. Töissä on kolme astetta: töissä käyminen, töissä oleminen ja se haastavin taso eli töiden tekeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla otettiin huomioon työntekijöitten oikeuksia ja meno oli huomattavasti leppoisampaa kuin nykyisin. Jos sinulla oli tehtävä, esim suunnittelusellainen, siihen sai varata aikaa niin paljon kuin tehtävän suorittamiseen meni sen täydellistämiseksi. Nykyisin annetaan jokin määräaika ja kenkää tulee helposti jos et ole ahkeroinut yötäpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin äiti sanoi, että ei heitä siellä hoitokodissa ollut yhtään enempää 80-luvulla, mutta hoidokit oli parempikuntoisia. Siihen aikaan moni pääsi itse liikkumaan ainakin tuen avulla, söivät itse, istuivat ulkona ja pääkin leikkasi. Jotkut kävi jopa itse vessassa tai ainakin talutettuna. Sitten mentiin huonoon kuntoon ja kuoltiin muutamassa kuukaudessa, jopa 1-2 kk:ssa. Nykyään taas hoitokotiin tullaan täysin raatokunnossa ja sitten siellä sängyn pohjassa maataan jopa vuosia lääketieteen avulla. Tämä on tehnyt työstä raskaampaa: Hoidokit on niin heikkokuntoisia ja omaa toimintaa ei ole enää yhtään.
Nykyään tuntuu olevan tavoitteena että kaikki elävät sairauksista huolimatta mahdollisimman kauan. Nykyään hoitokotien asukkaat pumpataan täyteen lääkkeitä, paitsi kipulääkkeiden kanssa säästellään. Eikös olisi kaikille armollisempaa jos annettaisiin riittävästi kipulääkkeitä, mutta ei lääkkeitä joiden avulla puolikuolleen elinikää pitkitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neoliberalismin seuraksena kaikista tehtävistä on puristettu ilmat pois ja esim. hallinnon eläköityessä ei ole palkattu uusia vaan tehtävät on jaettu kaikille työntekijöille. Hallinnolliset tehtävät ovat lisääntyneet lähes joka työssä. Lisäksi esim. turvamääräykset ja dokumentointivelvoitteet ovat lisääntyneet ja lainsäädäntö tiukentunut monessa tehtävässä. Tämä on tuonut lisää hallinnollisia ja muita tehtäviä, jotka pitää tehdä muun työn lisäksi. Kehittähankkeet ovat tulleet rytinällä ja moni työ on jatkuvaa kehittämistä ja hankehumppaa. Tämä tietenkin perustyön päälle. Laadun arviointi ja kehittäminen ja kilpailu on lisääntynyt. Asiakkaat ovat tietoisempia ja vaativampia. Kansainväliset markkinat ovat kuluttajan saatavilla paremmin kuin ennen ja se lisää painetta laatuun ja palveluun ja hintaa, joka pakottaa kiristämään tuotantoa. Kaikkea on tullut niin paljon lisää, että monessa työssä se varsinainen työ jää kaiken muun jalkoihin. Että on todellakin muuttunut työ 80-luvusta!
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan yksi mummo kertoi minulle, että kun hän valmistui sairaanhoitajaksi, hän meni suoraan koulusta palvelukodin johtajaksi.
Hyviin töihin saattoi päästä ilman papereita. Nyt siivojankin pitää olla tuplamaisteri puhtaanapidosta, että kelpaa. Paitsi jos on orjana töitä tekevä ulkomaalainen.
Totta. Koulutusvaatimuksissa on menty jo liian pitkälle, siksi on työvoimapulaakin kun ei mikään riitä.
Eräässä työpaikassa osa työkavereista oli ollut jo 30 vuotta. Kellään heistä ei ollut aikanaan mitään erityistä koulutusta, silti saivat heti taloon tultuaan vakityön. Meiltä uusilta taas vaadittiin 2 eri tutkintoa, että vakitöitä edes tarjottiin. Työ oli silti aivan samaa kuin aiemminkin, toki tietotekniikka tullut kuvioihin ja työmäärät moninkertaistuneet. Kertoivat myös että aiemmin oli aikaa jutella työkavereiden kanssa ja työt hoidettiin hyvin, nyt oli jatkuva loputon kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa tuosta ajasta sanoa, mutta nykyisessä työpaikassani vuonna 2010 oli työntekijöille asetettu 40 % pienemmät ns. tulostavoitteet eli siis vaaditun työn määrä kuin mitä se on tänä vuonna. Mitään työtä helpottavia ja nopeuttavia työvälineitä tai softia tai koulutusta ei ole tällä aikavälillä tullut. Eli kyllä työtahtia on kiristetty ja paljon ja työ muutettu paljon kuormittavammaksi.
Tämähän se on tulevaisuus: länsimaalainen saa painaa hommia kolmen edestä, koska kehitysmaalainen kyllä muuten ne tekee ja vielä halvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin äiti sanoi, että ei heitä siellä hoitokodissa ollut yhtään enempää 80-luvulla, mutta hoidokit oli parempikuntoisia. Siihen aikaan moni pääsi itse liikkumaan ainakin tuen avulla, söivät itse, istuivat ulkona ja pääkin leikkasi. Jotkut kävi jopa itse vessassa tai ainakin talutettuna. Sitten mentiin huonoon kuntoon ja kuoltiin muutamassa kuukaudessa, jopa 1-2 kk:ssa. Nykyään taas hoitokotiin tullaan täysin raatokunnossa ja sitten siellä sängyn pohjassa maataan jopa vuosia lääketieteen avulla. Tämä on tehnyt työstä raskaampaa: Hoidokit on niin heikkokuntoisia ja omaa toimintaa ei ole enää yhtään.
Nykyään tuntuu olevan tavoitteena että kaikki elävät sairauksista huolimatta mahdollisimman kauan. Nykyään hoitokotien asukkaat pumpataan täyteen lääkkeitä, paitsi kipulääkkeiden kanssa säästellään. Eikös olisi kaikille armollisempaa jos annettaisiin riittävästi kipulääkkeitä, mutta ei lääkkeitä joiden avulla puolikuolleen elinikää pitkitetään.
Katsos, nykysuomessa kun on hyvä olo kielletty. Kipua täytyy kestää eikä nukahtamislääkkeitä tai rauhoittavia anneta, mieluummin jotain neuroleptejä, jotka tuhoavat ihmisten aivot ja saavat voimaan aivan helvetin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhat patut jäivät eläkkeelle ja kahvitaukokulttuuri kuoli pois entiseltä työpaikaltani ainakin. Tulijoita oli mutta eivät viihtyneet. Motivoivaa opettaa samat asiat uudelleen ja uudelleen ja hoitaa omat hommat sivussa. Sitten lopetin itsekin.
Kasarilla oli paljon yksinkertaisempaa. Teit vaan duunisi ja lähdit kotiin. Palkka oli suhteessa paljon parempi. Jos jotain "ongelmaa" oli duunipaikalla, joko liitto tai työsuojelu hoiti homman välittömästi kuntoon, mukaanlukien palkkaturva.
Oli hyvä olla työssä. Duunarilla, kuin myös työnjohdolla, oli selvät sävelet. Uskoisin, että myös pomoilla oli mukavampaa ja selkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Esim. hoitoalalla oli enemmän hoitajia töissä. Äitini jäi eläkkeelle hoitoalalta 5 vuotta sitten.
Olihan vielä 2000-luvun alussakin leppoisempaa. Esim. mä olin silloin siivoojana, ja alueiden mitoitukset olivat inhimilliset verrattuna siihen, mitä oon nykytilanteesta lukenut.
no, itse asiassa oli selvästi vähemmän hoitajia töissä. Meillä on vaan säädetty atk jutuilla ja hallinnolla homma niin, että tuottavuus on laskenut kuin lehmän häntä. 70-luvulla jo terveyskeskuslääkäri pystyi vastaanottamaan kolminkertaisen määrän potilaita nykyiseen verrattuna.
Keva puolella 1 hoitaja, 8 asukasta 80-luvulla Nykyään 1 hoitaja 3 asukasta.
Joten henkilökuntaa oli paljon vähemmänOliskohan ollut hieman lääkitymmät asiakkaat ennen? Ja sitä kautta helpommat.
Ennen vanhainkotiin pääsi hyväkuntoisetkin eläkeläiset. Nykyään pitää olla vakavia muistiongelmia tai liikuntakyky heikentynyt rankasti, ennen kuin laitospaikka heltiää.
Ihan toisen käden tietoa 80- luvulta vanhemmalta polvelta:
Jos asuit maalla, opit tekemään töitä lapsesta asti.
Vanhempi polvi piti tärkeänä, että lapsi opetettiin ja totutettiin työntekoon jo 5-vuotiaasta.
Nykynuorissa on heidän mielestään se vika, että heitä ei ole lapsesta asti opetettu ruumiilliseen työhön vaan huvituksiin.
Monet vanhukset kärsivät toimettouudesta, kun ovat tottuneet tekemään jatkuvasti jotain työtä ja heidä aivonsa ovat oppineet toimeliaisuuteen.
Työ maalla oli elämäntapa.
Kaupungissa yleisimpiä hommia oli liukuhihnatyöt tehtaassa. Ne eivät olleet mitään ihannehommia. Tylsää, monotonista puurtamista, huonot työasennot, selkäkipuja, kova melu.
Virastotyöaika kirjoitti:
Ennen valtion ja kuntien virastoissa noudatettiin kesätyöaikaa, jolloin virastot olivat auki kesäaikana klo 8-15 eikä klo 8-16 kuten syksystä kevääseen. Tuosta kesätyöajasta valitettavasti luovuttiin vuonna 1994 eikä sitä edes korvattu paremmalla palkalla vaikka työaika piteni.
Miksi toimistotyöaika on lyhyempi kuin yleistyöaika, onko se joku jäänne 80-luvulta? Kuukausipalkka kuitenkin sama.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tietenkin perustyön päälle. Laadun arviointi ja kehittäminen ja kilpailu on lisääntynyt. Asiakkaat ovat tietoisempia ja vaativampia. Kansainväliset markkinat ovat kuluttajan saatavilla paremmin kuin ennen ja se lisää painetta laatuun ja palveluun ja hintaa, joka pakottaa kiristämään tuotantoa. Kaikkea on tullut niin paljon lisää, että monessa työssä se varsinainen työ jää kaiken muun jalkoihin. Että on todellakin muuttunut työ 80-luvusta!
Työ on muuttunut tähän suuntaan kyllä. Mutta toisaalta asiakkaat ei ole oikeasti valmiita maksamaan näistä parannuksista. Nytkin omalla kohdalla käynyt niin, että se firma, joka teki asiat "taiteen sääntöjen mukaisesti" meni nurin.
Nyt sitten uudessa työpaikassa ihmettelen, kun jäljellä on alalla yritykset, jotka menee kaikki alta riman, eikä edes hävetä. Hyvä sinänsä niin. Onpahan vähän rennompaa. Mutta hienot ajatukset/aikeet meni pesuveden mukana viemäriin
Vierailija kirjoitti:
Vanhat patut jäivät eläkkeelle ja kahvitaukokulttuuri kuoli pois entiseltä työpaikaltani ainakin. Tulijoita oli mutta eivät viihtyneet. Motivoivaa opettaa samat asiat uudelleen ja uudelleen ja hoitaa omat hommat sivussa. Sitten lopetin itsekin.
Ainakin ICT-alalla tämmöinen porukan vaihtuminen voi romauttaa firman suorituskyvyn täysin.
Asiaan, jonka joku entinen työntekijä teki parissa tunnissa meneekin viikko. Voi olla todella vaikeaa tulkita jonkun edellisen koodarin ohjelmia, jotka kauheaa sotkua. Sinänsä olisi paljon fiksumpaa vähän höllätä työtahtia, ettei vaihtuvuus ole niin suuri.
Vierailija kirjoitti:
80 luvulla työt olivat aina kokoaikaisia ja vakituisia ja tuo kokoaikainen oli vielä yleensä 8-16 tai ehkä joskus 7-15 tai 9-17.
Ja jos jossain oli lyhyempiä päiviä kun paikka ei ollut vaikka auki (päiväkoti, soitinliike...) sai täyden kk palkan, eikä palkkaa leikattu tuntien mukaan, näin ihmiset pidettiin poissa sosiaaliturvan piiristä, tämä oli järkevää.
Usein tehtaissa oli työaika 8-16, joka sisälsi tunnin ruokatunnin omaa aikaa.
Ainakin isäni työpaikalla valtion virastossa oli pingispöytä, jota myös ilmeisen ahkerasti käytettiin. Toisaalta silloin ei voinut työaikana somettaa kuten nykyään.