Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Aloitin toimittajan työt 1990-luvun lopussa. Käytössäni oli vain lankapuhelin, kännykät oli vain esimiehillä.
Meillä oli kämäset nettisivut, jonne teimme muutaman jutun per viikko. Työpäivät olivat normaalin pituisia. Kerran kuussa joutui lehden lähestyvän julkaisupäivän takia olemaan töissä ehkä tunnin puolitoista pidempään.
Ruokatauoilla ehti hyvin käydä syömässä. Kahvitaukoja varten mentiin puoleksi tunniksi muualle.
Työt jäivät töihin, osaksi jo senkin takia, koska kännykkää ei ollut.
Viikonloppuisin ei koskaan tehty töitä. Sitä varten piti saada ylityömääräys. En muista, että olisin tuolloin ollut koskaan töissä viikonloppuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla en ollut vielä työelämässä, mutta sen tiedän että henkilöstön määrää on vähennetty ja vaatimuksia kiristetty moneen kertaan 80-luvun jälkeen.
Peruskoulun ole käynyt 80-luvulla, ja silloin kotikunnasssani oli todella pieniä luokkia. Suurimmissa luokissa oli n. 20 oppilasta. Yläasteella meillä oli n. 14 oppilaan miniluokkia. Siis kaikki luokat olivat sen kokoisia ja rinnakkaisluokkia oli todella paljon. Olin itse i-luokalla. Silti oli aikaa myös tukiopetukseen jos sellaista tarvitsi.
Meillä oli kyllä 70- luvulla 32 maksimi ja osa luokista niin täynnä että koulualueen rajoilla asuneet laitettiin kyläkouluihin.
Niistä suurista luokista puhuttiin villejä juttuja 80-luvulla. Vaikka onhan sellaisia suuria luokkia voinut joissain kunnissa olla kasarillakin.
Olihan meilläkin (+30 000 asukkaan vanhassa kaupungissa) vähän pienemmässä koulussa kolmannella ja neljännellä 32 oppilaan luokka. Aika levoton joukkio, joka pysyi vain hyvän opettajan ansiosta jokseenkin hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin toimittajan työt 1990-luvun lopussa. Käytössäni oli vain lankapuhelin, kännykät oli vain esimiehillä.
Meillä oli kämäset nettisivut, jonne teimme muutaman jutun per viikko. Työpäivät olivat normaalin pituisia. Kerran kuussa joutui lehden lähestyvän julkaisupäivän takia olemaan töissä ehkä tunnin puolitoista pidempään.
Ruokatauoilla ehti hyvin käydä syömässä. Kahvitaukoja varten mentiin puoleksi tunniksi muualle.
Työt jäivät töihin, osaksi jo senkin takia, koska kännykkää ei ollut.
Viikonloppuisin ei koskaan tehty töitä. Sitä varten piti saada ylityömääräys. En muista, että olisin tuolloin ollut koskaan töissä viikonloppuisin.
Omaa kännykkää ei sitten voinut käyttää töissään, vai?
Ainakin mulla (rakennusalan hommissa, 90-luvun lopulla) oman kännykän käytöstä maksettiin työkalukorvaus. Joku könttäkorvaus käyttöpäiviltä tai pidemmistä puheluista minuuttien mukaan. Työkännykän sain vasta jotain vuonna 2006. Puhelin oli uusi, mutta numero vanha.
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisampaa. Olin 90-luvulla valtion virastossa töissä. Silloin työntekijöillä oli jo tietokoneet, mutta aluksi ei ollut sähköpostia ja kun se tuli, vasta mietittiin että mitähän tuolla tehdään ja lähetettiin koeviesti seinäntakaiselle työkaverille! Sama juttu internet-yhteyden kanssa. Kännyköitä työnanantajan puolesta ei ollut.
Seurauksena sitten se, että työt tehtiin nykynäkökulmasta ehkä vähän vanhanaikaisesti, mutta sähköpostin kaltaisia häiriötekijöitä ei ollut. Toki ei ollut teknologian aikaansaamia tehokkuuksiakaan, mutta töistä kun poistuttiin niin pääsi henkisesti vapaalle.
1990-luvulla oli lama, ja valtiolla haluttiin saada aikaan säästöjä. Tämän seurauksena osaston väki väheni (poistuneiden tilalle ei palkattu ketään, ei ainakaan pysyvästi), ja kyllä työtahti sen seurauksena kiristyi, kun pienemmällä porukalla piti hoitaa työt edelleen.
Toi sähköpostikommentti oli hauska. Samoin me ihmeteltiin, mitä sillä tekee. Tuttu oli K nimisessä suuressa keskusliikkeessä. Kerroin hälle, et meillä (pikkufirmassa) on sähköposti. Hän tuumas, et heilläkin on, muttei varmaan toimi kuin talon sisällä... kokeiltiin ja tsadaa kyllä vaan toimi. Voi niitä aikoja
Päätteitä tuli alkuun yksi. Pomo vitsaili että peecee veecee...
Alkuun tulosteet oli heikkoja. Sinivalkoiseen viirupaperiin tulostettiin viisinkertaisena tuoteraportit kerran viikossa myyjille. Voi sitä poloa, joka sai himmeimmän alimman kopion🤔
Ei niin kauhea kiirus ollut, nykyään on tehtyä kiirettä, pitää muka olla niin tehokas, no ei pidä. Kukaan ei vain uskalla kokeilla vähentää tahtia, kun se yksi a8na työpaikka on tie onneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän riippuu siitä missä töissä olut. Metsäliiton savustettua Serlachiukset ulos alkoi Mäntässäkin yhtä 'leppoisat ajat' kuin Hakkaraisen otettua ohjaksiinsa konkurssikypsän Yhtyneet Paperitehtaat. Ei Suomessa koskaan kaikilla ole ollut 'leppoisaa'.
Koulutusta vaadittiin vähemmän, nykyään pitää suunnilleen olla maisteri johonkin tstossa istumiseen, vaikka tosiasiallisesti hommat kyllä.oppisi vähemmälläkin, kunnon perehdytys, mutta kun kukaan ei halua antaa sitä, koska kilpailu, selkäänpuukotus ja kateus on päällimmäisenä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virkoja kyllä oli auki 80-luvulla, oli kiva pomppia virasta toiseen, kun alkoi ketuttaa se työn vähyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvulla työnteijän toimenkuva oli yleensä paljon suppeampi, joka asiaan oli oma työntekijänsä, joten työnmäärä pysyi kohtuullisempana. Nykyään on yhden työntekijän harteille sälytetty "kaikki" hommat, ennen niitä tekemässä oli useampi henkilö ja jokainen hoiti vain sen oman lestinsä.
Tätä olin itsekin tulossa kirjoittamaan. Juuri näin. 80-luvulla kukin vastasi omasta toimenkuvastaan mutta siinä se olikin. Oli osastonsihteerit ja matkasihteerit jotka hoitivat hallinnollisen sälän ja hyvin hoitivatkin! Ihan kullan arvoisia ihmisiä ja todella rautaisia ammattilaisia omassa työnkuvassaan! Ei pitänyt itse puljailla matkalaskujen ja matkavarausten kanssa. Sen kun vaan ilmoitti asiasta sihteerille joka rautaisella ammattitaidolla hoiti asiat. Ei tarvinnut klikkailla pitkin järjestelmiä sormi suussa hankkimassa Purchase Order numeroita jokaiselle pikku ostolle kun sihteeri hoiti tämän. Ja sihteereitä oli niin paljon että heidänkin työkuormansa oli sopivan leppoisa.
Nyt työntekijästä on tehty joku mikä lienee moniosaaja jonka pitää osata ja ehtiä tehdä kaiken oman työnsä ohessa suunnilleen jo vahtimestarinkin työt kaikkien hallinnollisten töiden lisäksi jonka sihteerit aiemmin tekivät
Nykyään hotellihuoneen saa varattua muutamassa minuutissa, korkeintaan menee 5-10min.
Vielä 80-luvulla siihen meni tunti.
Ensin matkustaja etsi paperikalenterista hotellin nimen ja vei sen paperilapulle sihteerille ja sihteeri etsi kunkin läänin monta senttiä paksusta puhelinluettelosta numeron tai soitti numerotuedusteleen ja tilasi puhelun hotelliin ja kun hotelli vastasi, pyydettiin huonevaraukseen jne. jne. ja tähän oli vierähtänyt helposti tunti.
Nyt teknilogian avulla, homma hoituu hetkessä, ilman välikäsiä.
Yrityksissä käytetään yhtä palveluntarjoajaa, jolla on oma portaali jota pitää käyttää. Siihen on omat tunnukset, joita pitää kysyä. Salasana vanhenee puolen vuoden välein. Portaali saattaa uudistua puolen vuoden välein. Lisäksi jonkun on pitänyt muistaa laittaa sun profiili kuntoon (esim. Firman tiedot ja luottokortti maksutietoihin).
Jos matkustat muutaman kerran vuodessa, ei rutiinia tule ja jokainen kerta on kuin ensimmäinen kerta.
Sitten täytyy matkan jälkeen tehdä vielä matkalasku, luonnollisesti eri järjestelmään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on siinä, että kun keksitään uutta tekniikkaa niin sitä ei käytetä helpottamaan työtä. Sitä käytetään vain ja ainoastaan tehostamaan sitä.
Tästä syystä pieni ryhmä saa yhä enemmän rahaa ja työntekijät saavat enemmän vastuuta ja stressiä samalle työajalle.
Pahinta on se, että aina syyllistetään työntekijää holtittomasta tuhlaamisesta, jos rahat eivät riitä. Kukaan ei kuitenkaan kysy yritysjohtajilta eikö heille riittäisi 300 miljoonaa 500 miljoonan euron sijasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on, että silloin oli välillä hyvin pitkiäkin koulutuksia, vaikka viikon atk-kurssi, jolle uudet työntekijät menivät, ja muita pitkiä koulutuksia. Oli erityiset työntekijöille tarkoitetut koulutuskeskukset, hulppeat, merenrantapaikoilla. Nykyään kaikki koulutukset on nopeat pakolliset eikä niihinkään oikein pysty keskittymään, kun työt painaa päälle.
Minun perushoitaja-äitini kävi viikon "koulutusmatkalla" työnantajan piikkiin Espanjassa. Pari kertaa kävivät katsomassa paikallisessa sairaalassa meininkiä, muuten olivat rannalla ottamassa aurinkoa ja lounailla. Työnantaja maksoi kaiken. Haluaisin nähdä nykypäivänä saman.
Minäkin olen ollut nuorena työntekijänä viisi viikkoa koulutuksessa Turussa, asuttiin Hamburger Börsissä. Tilataksi haki maanantaina, ja perjantaina takaisin, 300 km matkaa. Olin valtion virassa. Ja monta muuta turhanpäiväistä kurssia😅
Työajalla käytiin hakemassa leipomosta herkkuja yms, työtahti oli leppoisa, perjantaina aikaisin kotiin. Ei nykypäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulutusta vaadittiin vähemmän, nykyään pitää suunnilleen olla maisteri johonkin tstossa istumiseen, vaikka tosiasiallisesti hommat kyllä.oppisi vähemmälläkin, kunnon perehdytys, mutta kun kukaan ei halua antaa sitä, koska kilpailu, selkäänpuukotus ja kateus on päällimmäisenä mielessä.
Nykyään, jos on terveysvaivoja niin siivooja tai keittäjä siirretään toimistotöihin esim. koulusihteeriksi, koska heillä on jo vakituinen työpaikka.
Sitten taas tradenomeja on työttömänä. Itsellä myös terveysvaivaa joten olen aina 6 kuukautta palkkatukityössä ja 2 vuotta kotona. No voi nukkua klo 10. 00 asti aamulla kotona + päikkärit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutusta vaadittiin vähemmän, nykyään pitää suunnilleen olla maisteri johonkin tstossa istumiseen, vaikka tosiasiallisesti hommat kyllä.oppisi vähemmälläkin, kunnon perehdytys, mutta kun kukaan ei halua antaa sitä, koska kilpailu, selkäänpuukotus ja kateus on päällimmäisenä mielessä.
Nykyään, jos on terveysvaivoja niin siivooja tai keittäjä siirretään toimistotöihin esim. koulusihteeriksi, koska heillä on jo vakituinen työpaikka.
Sitten taas tradenomeja on työttömänä. Itsellä myös terveysvaivaa joten olen aina 6 kuukautta palkkatukityössä ja 2 vuotta kotona. No voi nukkua klo 10. 00 asti aamulla kotona + päikkärit.
Tätä vielä 20 vuotta. 2 vuoden lomajaksot on kyllä kivoja, kun toimistotöitä ei riitä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli paljon leppoisampaa, oi niitä aikoja!
Kannattaa ottaa terveitä asiantuntijoiksi ja jättää sairaat työttömät vallan kotiin. Näin varmistamme, ettei avustajia ja hoitajia riitä eikä siivoojia.
Lehdessä oli, että 10 vuoden sisällä ei kaikille eläkeläisille riitä hoitajia ja viranomaiset olettavat, että omaiset hoitavat työnsä ohessa omat eläkkeellä olevat vanhempansa, myös silti, että heillä on pieniä lapsia.
Itsellä lapset muuttavat kohta kotoa pois ja toinen vanhempi kuollut. Terveyden puolesta voin tehdä vain toimistotöitä eli 6 kuukautta palkkatuella ja 2 vuoden lomajakso.
Tasan ei mene nallekarkit. Monelle työssäkäyvälle voi tulla burnout, kun hoitavat 8 tunnin työpaivän lisäksi omia lapsia ja eläkeläisiä.
Eläkeläisille ei ole siivouspalveluita. Joko omaiset siivoavat tai siivous on ostettava siivousyritykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa terveitä asiantuntijoiksi ja jättää sairaat työttömät vallan kotiin. Näin varmistamme, ettei avustajia ja hoitajia riitä eikä siivoojia.
Lehdessä oli, että 10 vuoden sisällä ei kaikille eläkeläisille riitä hoitajia ja viranomaiset olettavat, että omaiset hoitavat työnsä ohessa omat eläkkeellä olevat vanhempansa, myös silti, että heillä on pieniä lapsia.
Itsellä lapset muuttavat kohta kotoa pois ja toinen vanhempi kuollut. Terveyden puolesta voin tehdä vain toimistotöitä eli 6 kuukautta palkkatuella ja 2 vuoden lomajakso.
Tasan ei mene nallekarkit. Monelle työssäkäyvälle voi tulla burnout, kun hoitavat 8 tunnin työpaivän lisäksi omia lapsia ja eläkeläisiä.
Eläkeläisille ei ole siivouspalveluita. Joko omaiset siivoavat tai siivous on ostettava siivousyritykseltä.
Ajatelkaa yksinhuoltajia, joille tulee vielä lisäksi omien vanhempien hoito.
Eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa terveitä asiantuntijoiksi ja jättää sairaat työttömät vallan kotiin. Näin varmistamme, ettei avustajia ja hoitajia riitä eikä siivoojia.
Lehdessä oli, että 10 vuoden sisällä ei kaikille eläkeläisille riitä hoitajia ja viranomaiset olettavat, että omaiset hoitavat työnsä ohessa omat eläkkeellä olevat vanhempansa, myös silti, että heillä on pieniä lapsia.
Itsellä lapset muuttavat kohta kotoa pois ja toinen vanhempi kuollut. Terveyden puolesta voin tehdä vain toimistotöitä eli 6 kuukautta palkkatuella ja 2 vuoden lomajakso.
Tasan ei mene nallekarkit. Monelle työssäkäyvälle voi tulla burnout, kun hoitavat 8 tunnin työpaivän lisäksi omia lapsia ja eläkeläisiä.
Eläkeläisille ei ole siivouspalveluita. Joko omaiset siivoavat tai siivous on ostettava siivousyritykseltä.
Työnantajat ottavat nuoremman ja terveen ja sitten itketään, kun ei saada siivoustöihin ketään eikä ihmiset saa avustajaa, on hoitajapula ja pula ravintola-alan työntekijöistä.
Eläkeläiset ei saa avustajaa. Heidät on karsittu avustajapalveluista pois, koska kaikille tulee sairauksia eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin aloilla on sentään helpottanut, mutta suurimmassa osassa tuntuu olevan paljon kireämpää. Vertaan omiin vanhempiini, joista toinen oli teollisuudessa ja toinen hoitoalalla. Teollisuudessa oli pekkaspäiviä ja kaikenlaisia epävirallisia työajan lyhennyksiä, eikä siellä käsittääkseni työtahti ollut mitenkään erityisen kova. Äitini tykkäsi olla hoitoalalla, ei koskaan valittanut, paitsi vähän ennen kuin jäi eläkkeelle. Silloin oli resursseja pienennetty, tai työmäärä muuten kasvanut. Molemmat muuten käyttivät vuorotteluvapaat ynnä muut, tuolloin niitä sai helposti ja korvaukset oli paljon paremmat. Itse voin moisista vain unelmoida.
Kyllä niitä pekkasia on ihan vieläkin, yli 10kpl vuodessa ja ei tarvi pitää lauantaina, niinkuin osa lomista.
Terveisiä teollisuuden alalta :)
Oli helpompaa, ihmiset eivät myöskään tuijottaneet puhelimia jatkuvasti. Eikä joka asiassa viilattu pilkkua. Työt kelpasi kaikille. Ei ollut ininää joka asiasta tai palkan riittävyydestä. Oli sitä suomalaista sisua vielä tallella.