Psykologia 2023

Hei ennustajat, liikkuuko koevalintajonot enää? Oon kärkipäässä mm Oulu ja Jns enkä oo ensikertalainen 😶🌫

Menehän trolli muualle täältä. Kateus ei pue ketään.

Kuinka paljon helsingin valintakoejono liikkuu logopediaan??? Jos kellään mitään hajua niin kertokaa pliis!

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon helsingin valintakoejono liikkuu logopediaan??? Jos kellään mitään hajua niin kertokaa pliis!

Noista on aina tosi vaikea sanoa, mutta olin viime vuonna 5. ja 7. varasijoilla Tampereelle ja Joensuuhun eikä jonot liikkunu ollenkaan :/

1/2

Moikka kaikki! Olen 2018 psykalle sisään päässyt ei-ensikertalainen, ja vuosittaisena perinteenäni on edelleen ollut käydä lukemassa tätä ketjua. Vertaistuki oli hakuvaiheessa korvaamatonta, joten löydän itseni aina täältä keväisin symppaamasta ja tsemppaamasta kaikkia hakuprosessissa kärvisteleviä. Ajattelin nyt kirjoittaa omasta kokemuksestani, jos siitä olisi jotain iloa muille samankaltaisessa tilanteessa oleville.

Hain kaksi kertaa ennen v. 2020 pääsykoeuudistusta, joten nykyisestä pääsykokeesta tai sisäänpääsytavasta (todistusvalinta, yhteinen koe logopedian kanssa jne.) minulla ei ole juurikaan kommentoitavaa. Sen kuitenkin tiedän, että pääsykoe ja siihen valmistautuminen on aivan h*lvetillinen kärvistelyprosessi, joka raastaa fyysisesti ja psyykkisesti. Iso hatunnosto siis kaikille sen läpikäyneille lopputuloksesta riippumatta!

Pääsin toisella hakukerralla sisään. Ensimmäisellä kerralla tein päätöksen hakemisesta melko spontaanisti (silloiseen työhön kypsyneenä), joten ehdin aloittaa tilaston valmennuskurssin helmikuussa. Kahden kuukauden kurssi ei kohdallani riittänyt, sillä etenemistahti oli tosi nopea, eikä n. 10 vuoden tauko matikan opiskelusta auttanut asiaa. Pääsykoe meni kuitenkin yllättävän hyvin (varasija 40), ja päätin, että toisella kerralla on "pakko mennä sisään". Otinkin sitten 7 kuukauden tilaston valmennuskurssin, eli lokakuusta pääsykokeeseen asti kävin 2 kertaa viikossa 3h valmennuksessa ja lopun ajan laskin yksin tai hakukavereiden kanssa (Veera Rosama Valmennuskeskukselta on aivan mahtava opettaja, pieni shout out hänelle tähän väliin!). Tein samalla osa-aikaisesti töitä, mutta keskityin pänttäämiseen. Ihan älytön ponnistus, siis ÄLYTÖN. Toki se palkitsi opiskelupaikalla, mutta sellainen kiirastuli tuo hakuprosessi on, että vieläkin nousee sitä ajatellessa pieni tuskanhiki pintaan 😅.

2/2

Olen jo lukioikäisenä ollut vakaasti sitä mieltä, että haluan opiskella psykologiaa, mutta abivuoden aivopierun jälkeen päädyin toiselle alalle, josta siis minulla on aiempi tutkinto. Aina on ollut selvää, että "vielä joskus" sinne psykalle haluan, mutta meni useampi vuosi ennen kuin opiskelu tuntui taas ajankohtaiselta. Olin n. 30-vuotias aloittaessani kandivaiheen. Pohdin jonkin aikaa olisiko fiksumpaa tehdä kandi- ja aineopinnot avoimessa ja pyrkiä suoraan maisteriin, koska aiemman tutkinnon osalta siihen olisi ollut mahdollisuus. Päädyin kuitenkin hakemaan kandiin, koska ei siitä pääsykokeesta olisi kuitenkaan päässyt maisterihaussa eroon. En saanut aiemmasta tutkinnosta (amk) hyväksiluettua mitään, ja virkamiesruotsikin täytyi käydä vanhentumisen takia uudestaan.

Nyt siis 5 vuotta takana ja enää harjoittelu edessä ennen valmistumista. Olen käynyt koko ajan osa-aikaisesti töissä, n. 2 työvuoroa viikossa. Lisäksi olen tehnyt kesät töitä. Muuten olen rahoittanut opiskelua säästöillä, aikuiskoulutustuella, opintotuella, opintolainalla ja asumistuella. Siirtyminen "uraohjuksesta" opiskelijaksi oli aluksi vaikeaa, ja kävin läpi jonkinlaisen identiteettikriisin. Olen kuitenkin koko tämän 5 vuoden ajan kokenut olevani juuri siellä, missä minun kuuluukin olla. Olen myös iloinen siitä, että polkuni tähän pisteeseen on juuri sellainen kuin se on. Minulla on nyt näin n. 10 vuotta vanhempana paljon enemmän annettavaa kuin jos olisin valmistunut psykologiksi reilu parikymppisenä.

Tämän pitkän monologin myötä se, mitä haluan sanoa, on: se on mahdollista! Alan vaihtaminen on erityisesti ei-ensikertalaisille tällä hetkellä valitettavan hankalaa, muttei mahdotonta. Kovasti tsemppiä teille, jotka ette tällä hakukerralla päässeet sisään. Nyt on ok olla pettynyt! Toivon kuitenkin, että jos psykologia tuntuu siltä omalta jutulta, jaksatte hyvin ansaitun loman ja hengähdystauon jälkeen yrittää uudestaan. Kaikesta raastavuudesta huolimatta se oli ainakin omalla kohdalla sen arvoista.

Hyvää kesää kaikille!

Itse lähden ensimmäiseen pääsykokeeseen (tänä keväänä) jälkikäteen tosi naiivina (olisi pitänyt lukea tätä ketjua). Vaikuttaa, että artikkelien hyvällä osaamisella ja maalaisjärjellä ei pitkälle pötki, kuten olin kuvitellut. Vaikuttaa, että pitäisi olla massia mennä kalliille valmennuskurssilla (hinta siis oikeesti toista tonnia?!) ja lopettaa säännöllinen päivätyö.  Ja tämäkään tuskin riittäisi, vaan sama pitäisi tehdä todennäköisesti monta vuotta peräjälkeen.

Tuntuu, että hakuprosessi on mennyt sellaiseksi, että ne, kenellä elämäntilanne ja rahatilanne on oikeanlainen, vain pääsevät sisään, tai sitten pitää olla aivan erityinen lahjakkuus. Itse olen menestynyt aikoinaan hyvin koulussa, kirjoittanut matikasta ja psykologiasta ällät, menestynyt hyvin työelämässä ja ollut aina ahkera ja hyvä opiskelija ja työntekijä - niin nou nou. Ei riitä mihinkään.

No, ensi vuonna pitää harjoitella matikkaa ja logiikkaa, en harjoitellut yhtään, luulin että perusälli riittää! Aika ei ainakaan riittänyt kokeessa, kun puuttui harjoitellut tavat ratkaista ko. kysymykset.

Mutta kaikenkaikkiaan tuntuu kohtuuttomalta uhrata niin paljon pääsykoetta varten, kun näin vanhempana sitä on työ ja perhekin ja rahaakin pitäisi saada jostain perheen elättämiseen. En tiedä, onko tämä katkerasti ajateltu, mutta alkaako psykologian tieteenala eriytyä elitistiseksi ja onnekkaiden tähtien alla syntyneiden hallitsemaksi, kun tuntuu, että kaikki pitäisi uhrata sen eteen, ja omata hurjat määrät ylimääräistä rahaa? En tiedä, millainen hakuprosessin pitäisi olla, mutta tuntuu, että nyt siinä joku mättää..

Jatkan vielä, että uhrasin kuitenkin kokonaisen vuoden psykologialle tehden ensin perusopinnot ja sitten viimeisen kuukauden luin jokaisen vapaan hetken pääsykokeisiin, ja artikkelit osasinkin hyvin. Mutta virhe oli luottaa perusälliin matikassa ja logiikassa. Tosin en olisi enempää ehtinyt kokeen eteen tehdä, kun sain ne perusopinnot valmiiksi työn ohessa juuri ennen artikkeleiden julkaisia.

Ja edelleen jatkan, että tuon avautumisen pointti oli se, että pääsykoevalinnassa pitäisi painottua hakijan potentiaali ja soveltuvuus, eikä hakijan käytettävissä olevat resurssit. Nyt tuntuu, että viimesijaisesti asian ratkaisee käytettävissä olevat resurssit (aika ja varallisuus). Nyt moni yhtä soveltuva ja pontetiaalinen hakija, kenellä ei ole riittävästi rahaa ja aikaa, karsiutuvat auttamattomasti ulos.

Kaikki sisäänpäässeet ovat taatusti lahjakkaita ja älyllisesti paikkansa ansainneet, siitä ei ole epäilystä. Mutta prosessiin liittyy mielestäni ikävänä sivujuonteena nyt liikaa ulkoiset olosuhteet ja ns. hyväosaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysymys: jotka ette päässet nyt niin haetteko ensi vuonna ja monesko hakukerta? Mä hain nyt ekan kerran, en päässyt vaikka kävin valmennuskurssin, ikää tulee mittariin 40 ens vuonna joten alanvaihto olis kiva tapahtua suht pian. Haen uudestaan ens vuonna.

Minkä valmennuskurssin kävit? Olitko tyytyväinen?

Kävin eazyn/valmennuskeskuksen kurssin. En ollut tyytyväinen etenkään tilaston opetukseen, opettaja oletti että on tietty taso, selitti asioita hätäisesti ja ainakaan minun käymälläni kurssilla ei käyty juurikaan logiikan tehtäviä. Loppupeleissä tilaston aineistossa oli 4 kaavaa ja tehtävät joita näihin käytiin kurssilla olivat liian helppoja verrattuna niihin joita kokeessa kysyttiin. Osa artikkeliopettajista oli ihan mahtavia, mutta mahtui joukkoon myös aivan onnetonta opetusta josta laitoin palautteen. Kallis kurssi oli lisäksi mutta niin nuo ovat.

Nyymi123 kirjoitti:

1/2

Moikka kaikki! Olen 2018 psykalle sisään päässyt ei-ensikertalainen, ja vuosittaisena perinteenäni on edelleen ollut käydä lukemassa tätä ketjua. Vertaistuki oli hakuvaiheessa korvaamatonta, joten löydän itseni aina täältä keväisin symppaamasta ja tsemppaamasta kaikkia hakuprosessissa kärvisteleviä. Ajattelin nyt kirjoittaa omasta kokemuksestani, jos siitä olisi jotain iloa muille samankaltaisessa tilanteessa oleville.

Hain kaksi kertaa ennen v. 2020 pääsykoeuudistusta, joten nykyisestä pääsykokeesta tai sisäänpääsytavasta (todistusvalinta, yhteinen koe logopedian kanssa jne.) minulla ei ole juurikaan kommentoitavaa. Sen kuitenkin tiedän, että pääsykoe ja siihen valmistautuminen on aivan h*lvetillinen kärvistelyprosessi, joka raastaa fyysisesti ja psyykkisesti. Iso hatunnosto siis kaikille sen läpikäyneille lopputuloksesta riippumatta!

Pääsin toisella hakukerralla sisään. Ensimmäisellä kerralla tein päätöksen hakemisesta melko spontaanisti (silloiseen työhön kypsyneenä), joten ehdin aloittaa tilaston valmennuskurssin helmikuussa. Kahden kuukauden kurssi ei kohdallani riittänyt, sillä etenemistahti oli tosi nopea, eikä n. 10 vuoden tauko matikan opiskelusta auttanut asiaa. Pääsykoe meni kuitenkin yllättävän hyvin (varasija 40), ja päätin, että toisella kerralla on "pakko mennä sisään". Otinkin sitten 7 kuukauden tilaston valmennuskurssin, eli lokakuusta pääsykokeeseen asti kävin 2 kertaa viikossa 3h valmennuksessa ja lopun ajan laskin yksin tai hakukavereiden kanssa (Veera Rosama Valmennuskeskukselta on aivan mahtava opettaja, pieni shout out hänelle tähän väliin!). Tein samalla osa-aikaisesti töitä, mutta keskityin pänttäämiseen. Ihan älytön ponnistus, siis ÄLYTÖN. Toki se palkitsi opiskelupaikalla, mutta sellainen kiirastuli tuo hakuprosessi on, että vieläkin nousee sitä ajatellessa pieni tuskanhiki pintaan 😅.

Minkälaisia työpaikkoja aiot hakea ja mistä päin Suomea? Onko unelmatyöpaikostasi kilpailua?

Psykologiaan on niin paljon hakijoita, että sisälle päässeet ovat varmaankin aivan ikäluokkansa huippuyksilöitä. Onko se huono asia?

Itse olen tavannut työssäni paljon nuoria psykologeja. He ovat poikkeuksetta olleet hyvin ahkeria ja älykkäitä työntekijöitä. Mielestäni psykologian valintamenettely on tuottanut työmarkkinoille erinomaisia psykologeja.

Valitettavasti elämässä vain on niin, että rikkailla on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin köyhillä.

Rikas saa paremman opiskelupaikan, vanhemmat ostavat yksiön Helsingistä. Rikas pääsee valmennuskursseille ja opiskelemaan, minne haluaa. Rikas mies saa todennäköisesti paremman vaimon kuin köyhä mies...

Elämä on, pakko hyväksyä.

Rikkailla ihmisillä on monesti myös paremmat geenit. Älykkyys ja ahkeruus periytyvät ainakin jossain määrin. Rikas mies voi valita nuorista naisista itselleen sen, jolla on paras geeniperimä: kauniit kasvot ja miellyttävä luonne. Monille naisille miehen varallisuus on tärkeää. Ei ole ollenkaan sattumaa, että kuninkaallisten lapset ovat kauniita ja hyväkäytöksisiä.

Psykologiassa tutkitaan myös edellä mainittuja asioita: mitkä tekijät vaikuttavat elämässä menestymiseen, parin valintaan jne.

Rikkaat vievät opiskelupaikat kirjoitti:

Psykologiaan on niin paljon hakijoita, että sisälle päässeet ovat varmaankin aivan ikäluokkansa huippuyksilöitä. Onko se huono asia?

Itse olen tavannut työssäni paljon nuoria psykologeja. He ovat poikkeuksetta olleet hyvin ahkeria ja älykkäitä työntekijöitä. Mielestäni psykologian valintamenettely on tuottanut työmarkkinoille erinomaisia psykologeja.

Valitettavasti elämässä vain on niin, että rikkailla on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin köyhillä.

Rikas saa paremman opiskelupaikan, vanhemmat ostavat yksiön Helsingistä. Rikas pääsee valmennuskursseille ja opiskelemaan, minne haluaa. Rikas mies saa todennäköisesti paremman vaimon kuin köyhä mies...

Elämä on, pakko hyväksyä.

Rikkailla ihmisillä on monesti myös paremmat geenit. Älykkyys ja ahkeruus periytyvät ainakin jossain määrin. Rikas mies voi valita nuorista naisista itselleen sen, jolla on paras geeniperimä: kauniit kasvot ja miellyttävä luonne. Monille naisille miehen varallisuus on tärkeää. Ei ole ollenkaan sattumaa, että kuninkaallisten lapset ovat kauniita ja hyväkäytöksisiä.

Psykologiassa tutkitaan myös edellä mainittuja asioita: mitkä tekijät vaikuttavat elämässä menestymiseen, parin valintaan jne.

Olen tuo aiempi "avautuja", enkä väitä vastaan kanssasi. Pyrin tänä vuonna ensimmäistä kertaa, ja silmäni avautuivat, kuinka räikeästi edellä mainittu on totta. Olen itsekin yksi näistä hyväosaisista sikäli, että voin jäädä ensi vuodeksi töistä poista tai ainakin vähentää reilusti tunteja, koska minulla on hyvin tienaava mies, joka tukee hankettani. Sikäli kun hyväosaisuus ruokkii hyviä asioita elämässä, niin tekee myös huono-osaisuus. On viitteitä, että alempi sosioekonominen asema tai erityinen huono-osaisuus altistaa enemmän myös mielenterveydenhäiriöille. Jos pääsisi psykologiksi, pystyisi jotenkin tekemään jotain tämän kahtiajaon aihepiirissä, vaikka elämän lähtökohtaista epäreiluutta ei voi mitenkään poistaa. Valitettavasti hyvät geenit, varallisuus, älykkyy, jopa kauneus kulkevat osaltaan käsikädessä. Jos haluaisi työskennellä työskennellä elämän epäreiluuden aihepiirissä enemmänkin, kannattaisi opiskella sosiaalityötä. Psykologia tieteenalana kuitenkin kiinnostaa enemmän. Ensi vuonna olen monin tavoi viisaampi pääsykokeeseen harjoittelussa ja minulla on siihen enemmän resursseja käytettävissä. Katsotaan miten käy. Jos menestyminen kokeessa ei näillä keinoin kohene, voi rehellisesti syyttää omaa lahjattomuuttaan.

On koko ajan itkuinen ja ahistava olo kun en päässyt sisään. Luin koko talven ja kevään ja kävin salilla lantionostoja tekemässä ja kasvatin hartiapituisen suoran tukan ja katsoin kaikki Tempparit ym tarkkaan. Olen myös laiha. Olen TÄYDELLINEN MUTTEN PÄÄSSYT SISÄÄN YHYY😫

Ja edelleen jatkan, että vaikka yllä oleva (rikkaat vievät opiskelupaikat- nimimerkin kirjoitus) on pitkälti totta, minusta se ei automaattisesti ole oikein. Psykologeiksi valmistuvat ovat epäilemättä lahjakkaita ja sinnikkäitä, ja yleensä myös kaikin puolin hyväosaisia. Nykyinen valintamenettely ruokkii edellä mainittua kehityskulkua ja kahtiajaon syvenemistä. Sama se on tietysti lääkiksessä ja monilla muillakin aloilla. Minusta olisi kuitenkin myös syytä yhteiskunnallisesti miettiä keinoja "tasata tilejä", vaikka se olisi itseltänkin pois, koska koen olevani hyväosainen. Yksi syy haluuni päästä opiskelemaan psykologiaa olisi juurikin päästä kohentamaan huonompiosaisten asioita. Elämä on epäreilua, mutta vastoin kuin "rikkaat vievät opiskelupaikat" -nimimerkki kirjoittaa, sitä ei ole pakko hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleen jatkan, että vaikka yllä oleva (rikkaat vievät opiskelupaikat- nimimerkin kirjoitus) on pitkälti totta, minusta se ei automaattisesti ole oikein. Psykologeiksi valmistuvat ovat epäilemättä lahjakkaita ja sinnikkäitä, ja yleensä myös kaikin puolin hyväosaisia. Nykyinen valintamenettely ruokkii edellä mainittua kehityskulkua ja kahtiajaon syvenemistä. Sama se on tietysti lääkiksessä ja monilla muillakin aloilla. Minusta olisi kuitenkin myös syytä yhteiskunnallisesti miettiä keinoja "tasata tilejä", vaikka se olisi itseltänkin pois, koska koen olevani hyväosainen. Yksi syy haluuni päästä opiskelemaan psykologiaa olisi juurikin päästä kohentamaan huonompiosaisten asioita. Elämä on epäreilua, mutta vastoin kuin "rikkaat vievät opiskelupaikat" -nimimerkki kirjoittaa, sitä ei ole pakko hyväksyä.

Vai lahjakkaita!😆🤣😂

Tunnen yhden bimbon joka oli ennen mainostoimistossa ja nykyäön psykologi.

Jaahas, trollit valtaavat taas ketjun ja kohta poistetaan kaikki viestit, nekin, jossa yritetään keskustella ilmiöitä rakentavasti. Täytyypä poistua takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleen jatkan, että vaikka yllä oleva (rikkaat vievät opiskelupaikat- nimimerkin kirjoitus) on pitkälti totta, minusta se ei automaattisesti ole oikein. Psykologeiksi valmistuvat ovat epäilemättä lahjakkaita ja sinnikkäitä, ja yleensä myös kaikin puolin hyväosaisia. Nykyinen valintamenettely ruokkii edellä mainittua kehityskulkua ja kahtiajaon syvenemistä. Sama se on tietysti lääkiksessä ja monilla muillakin aloilla. Minusta olisi kuitenkin myös syytä yhteiskunnallisesti miettiä keinoja "tasata tilejä", vaikka se olisi itseltänkin pois, koska koen olevani hyväosainen. Yksi syy haluuni päästä opiskelemaan psykologiaa olisi juurikin päästä kohentamaan huonompiosaisten asioita. Elämä on epäreilua, mutta vastoin kuin "rikkaat vievät opiskelupaikat" -nimimerkki kirjoittaa, sitä ei ole pakko hyväksyä.

Mikä olisi parempi tapa valita opiskelijat psykologiaan ja lääkikseen? Kaikille hakijoille on samat pääsykokeet, arvostelu tapahtuu anonyymisti. Älykkäimmät, ahkerimmat ja nopeimmat saavat parhaat pisteet. Työmarkkinoille valmistuu älykkäitä, ahkeria ja pystyviä psykologeja ja lääkäreitä.

Pitäisikö järjestää erilliset pääsykokeet vaikkapa niille hakijoille, joiden älykkyysosamäärä on alle 90? Pitäisikö yliopistossa järjestettää helpotettuja kursseja näille henkilöille. Normiopiskelijoilta vaaditaan tentin läpäisemiseksi vähintään 50% maksimipistemäärästä. Esim. jos kirurgian tentin maksimipistemäärä on 80, normiopiskelijan pitää saada vähintään 40 pistettä läpäistäkseen kurssin. Pitäisikö mukautetun lääkiksen suorittajilta vaatia kirurgian tentin läpäisyrajaksi esim. 15 pistettä? Haluaisitko mennä sellaisen psykologin/lääkärin potilaaksi, joka on suorittanut mukautetun lääkiksen?

Työelämässä on myös kovat paineet. Potilaita tulee liukuhihnalta, työt pitää tehdä nopeasti ja ajallaan. Pitää olla hyvä stressinsietokyky, tehtyjä virheitä ei saa jäädä suremaan.

Yliopistoon mukautettuja kursseja? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleen jatkan, että vaikka yllä oleva (rikkaat vievät opiskelupaikat- nimimerkin kirjoitus) on pitkälti totta, minusta se ei automaattisesti ole oikein. Psykologeiksi valmistuvat ovat epäilemättä lahjakkaita ja sinnikkäitä, ja yleensä myös kaikin puolin hyväosaisia. Nykyinen valintamenettely ruokkii edellä mainittua kehityskulkua ja kahtiajaon syvenemistä. Sama se on tietysti lääkiksessä ja monilla muillakin aloilla. Minusta olisi kuitenkin myös syytä yhteiskunnallisesti miettiä keinoja "tasata tilejä", vaikka se olisi itseltänkin pois, koska koen olevani hyväosainen. Yksi syy haluuni päästä opiskelemaan psykologiaa olisi juurikin päästä kohentamaan huonompiosaisten asioita. Elämä on epäreilua, mutta vastoin kuin "rikkaat vievät opiskelupaikat" -nimimerkki kirjoittaa, sitä ei ole pakko hyväksyä.

Mikä olisi parempi tapa valita opiskelijat psykologiaan ja lääkikseen? Kaikille hakijoille on samat pääsykokeet, arvostelu tapahtuu anonyymisti. Älykkäimmät, ahkerimmat ja nopeimmat saavat parhaat pisteet. Työmarkkinoille valmistuu älykkäitä, ahkeria ja pystyviä psykologeja ja lääkäreitä.

Pitäisikö järjestää erilliset pääsykokeet vaikkapa niille hakijoille, joiden älykkyysosamäärä on alle 90? Pitäisikö yliopistossa järjestettää helpotettuja kursseja näille henkilöille. Normiopiskelijoilta vaaditaan tentin läpäisemiseksi vähintään 50% maksimipistemäärästä. Esim. jos kirurgian tentin maksimipistemäärä on 80, normiopiskelijan pitää saada vähintään 40 pistettä läpäistäkseen kurssin. Pitäisikö mukautetun lääkiksen suorittajilta vaatia kirurgian tentin läpäisyrajaksi esim. 15 pistettä? Haluaisitko mennä sellaisen psykologin/lääkärin potilaaksi, joka on suorittanut mukautetun lääkiksen?

Työelämässä on myös kovat paineet. Potilaita tulee liukuhihnalta, työt pitää tehdä nopeasti ja ajallaan. Pitää olla hyvä stressinsietokyky, tehtyjä virheitä ei saa jäädä suremaan.

Opiskelupaikkaa eivät saa älykkäimmät, ahkerimmat ja nopeimmat, vaan lisäksi ja ennen kaikkea älykkäimmät, ahkerimmat ja nopeimmat hyväosaisista. Itse pääsin sisälle erittäin huonoista lähtökohdista huolimatta pelkällä älykkyydellä, ilman resursseja ahkeruuteen tai varoja valmennuskursseihin.

Kuitenkin joku hyväosaisempi jolla on aikaa ja voimavaroja (resursseja olla ahkera) ja rahaa (valmennuskursseihin, työstä pois jäämiseen), ja mahdollisesti myös muuten hyvät lähtökohdat (esim. kotoa omaksutut oppimistaidot ja opittu uteliaisuus esim. lukemiseen korkeakoulutettujen vanhempien myötä) ei tarvitse välttämättä tavallista suurempaa älykkyyttä lainkaan, ja toisaalta jos itse olisin hyväosainen ja käytössä olisi muitakin valtteja kuin äly, olisin todennäköisesti päässyt sisälle jo edellisvuosina.

Eriarvoisuus on Suomessa(kin) kasvava ongelma. Tietenkään sen ratkaiseminen ei todellakaan ole helppo nakki tai ratkea simppelisti esim. helpotetuilla kokeilla, mutta ongelman voi silti tiedostaa.

Yliopistoon mukautettuja kursseja? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleen jatkan, että vaikka yllä oleva (rikkaat vievät opiskelupaikat- nimimerkin kirjoitus) on pitkälti totta, minusta se ei automaattisesti ole oikein. Psykologeiksi valmistuvat ovat epäilemättä lahjakkaita ja sinnikkäitä, ja yleensä myös kaikin puolin hyväosaisia. Nykyinen valintamenettely ruokkii edellä mainittua kehityskulkua ja kahtiajaon syvenemistä. Sama se on tietysti lääkiksessä ja monilla muillakin aloilla. Minusta olisi kuitenkin myös syytä yhteiskunnallisesti miettiä keinoja "tasata tilejä", vaikka se olisi itseltänkin pois, koska koen olevani hyväosainen. Yksi syy haluuni päästä opiskelemaan psykologiaa olisi juurikin päästä kohentamaan huonompiosaisten asioita. Elämä on epäreilua, mutta vastoin kuin "rikkaat vievät opiskelupaikat" -nimimerkki kirjoittaa, sitä ei ole pakko hyväksyä.

Mikä olisi parempi tapa valita opiskelijat psykologiaan ja lääkikseen? Kaikille hakijoille on samat pääsykokeet, arvostelu tapahtuu anonyymisti. Älykkäimmät, ahkerimmat ja nopeimmat saavat parhaat pisteet. Työmarkkinoille valmistuu älykkäitä, ahkeria ja pystyviä psykologeja ja lääkäreitä.

Pitäisikö järjestää erilliset pääsykokeet vaikkapa niille hakijoille, joiden älykkyysosamäärä on alle 90? Pitäisikö yliopistossa järjestettää helpotettuja kursseja näille henkilöille. Normiopiskelijoilta vaaditaan tentin läpäisemiseksi vähintään 50% maksimipistemäärästä. Esim. jos kirurgian tentin maksimipistemäärä on 80, normiopiskelijan pitää saada vähintään 40 pistettä läpäistäkseen kurssin. Pitäisikö mukautetun lääkiksen suorittajilta vaatia kirurgian tentin läpäisyrajaksi esim. 15 pistettä? Haluaisitko mennä sellaisen psykologin/lääkärin potilaaksi, joka on suorittanut mukautetun lääkiksen?

Työelämässä on myös kovat paineet. Potilaita tulee liukuhihnalta, työt pitää tehdä nopeasti ja ajallaan. Pitää olla hyvä stressinsietokyky, tehtyjä virheitä ei saa jäädä suremaan.

Missaat pointtini. Hyväksyttyjen hakijoiden pitää olla erittäin älykkäitä ja lahjakkaita ja puheesi mukautuksesta kuulostaa ikävältä trollaukselta. Kyse on siitä, että hakijoissa on paljon erittäin älykkäitä ja lahjakkaita, mutta kaikilla ei ole saman verran resurrsseja valmistautua kokeeseen. Siihen vaikuttaa osaltaan esimerkiksi varallisuus, mutta myös elämäntilanne. Tällä hetkellä esimerkiksi työssäkäyvät kokeeseen valmistujat ovat aika eri asemassa nuorempiin verrattuna. En tiedä, millainen pääsykokeen pitäisi olla, jotta ulkoiset olosuhteet eivät vaikuttaisi prosessiin niin paljon (käytettävissä oleva aika ja varallisuus). Siinäpä tuhannen taalan kysymys. Tuskin tuota asiaa voi hakumenettelystä millään kunnolla karsia, vaan aina rahalla+älykkyydellä pääsee pidemmälle kuin pelkällä älykkyydellä. Rahalla voi tässä tapauksessa ostaa lukuaikaa ja valmennusta. Aion tylysti käyttää hyväosaisuuttani tulevassa haussa hyväksi ja ostaa aikaa ja valmennusta. Minusta se on kuitenkin epäreilua, koska kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Ja tämä asia koskee erityisesti siis alanvaihtajia.