Psykologia 2023
En nähnyt tällaista ketjua vielä. Olen jo useamman vuoden seurannut näitä. Tällä kertaa on minunkin vuoroni hakea. Ensikertalaisuuden olen jo menettänyt, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ajattelin ostaa tuollaisen valmennuskurssin. Olisiko muita kiinnostuneita? Siitä, kun saa 15 % frendialen, kun mukana on väh. 4 henkilöä.
Muuten kokemusten jakoa ja vinkkejä hakuprosessiin sekä onnea kaikille hakijoille! :)
Kommentit (495)
Jyväskylän varasijat liikkuneet yhdellä - onnea sille ketä pääsi sisään! :D <3
Vierailija kirjoitti:
Työ on haastavaa, mutta samaan aikaan jotenkin todella siistiä.
Millä tavalla työ on haastavaa? Minkä koet työn ikäväksi puoleksi tai jos sellaista ei ole, niin vähemmän innostavaksi puoleksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ on haastavaa, mutta samaan aikaan jotenkin todella siistiä.
Millä tavalla työ on haastavaa? Minkä koet työn ikäväksi puoleksi tai jos sellaista ei ole, niin vähemmän innostavaksi puoleksi?
Ehkä sen, että pitää myös ymmärtää se tosi asia että kaikkia ei voi auttaa. Lastenpsykiatrialla perheillä on usein miljoona eri ongelmaa. Perheissä korostuu lapsen oireilun lisäksi usein yhteiskunnallinen huono-osaisuus, kuten vanhempien pitkäaikainen työttömyys, päihteiden käyttö ja lapsen huonot kasvuolosuhteet.
Välillä todella meinaa tulla tippa linssiin, kun juttelee esimerkiksi 7-vuotiaan ihanan lapsen kanssa, joka kertoo että molemmat vanhemmat ovat vankilassa ja nyt mummu hoitaa minua. Ihan järkyttävää välillä.
Eli sellainen ylisukupolvinen huono-osaisuus on sellaista, joka on todella haastavaa ja tuntuu että omalla työllä on hyvin pienet vaikutusmahdollisuudet sen purkamiseen. Toki aina parhaamme yritämme.
Sitten toki vaikeita puolia on ihan vaikkapa lääkäripula, joka vaikeuttaa koko tiimin työtä. Toinen todella haastava puoli on oikeuspsykologiset kysymykset eli välillä tulee tapauksia, että lapsi kertoo kokeneensa väkivaltaa kotona ja siitä sitten alkaa valtava selvitysbyrokratia, ja olen joskus jopa päässyt (joutunut) tekemään lausunnon oikeuteen, jotka ovat erittäin hankalia ainakin minulle.
Stimulus ry:n instagram sivuilta löytyy linkki fuksien telegram ryhmään! <3
Mä olen "köyhästä" (tukien varassa eläneestä) perheestä lähtöisin, toinen vanhempi on ollut työttömänä/perusduunari, toinen sairaseläkkeellä. Itse olen nyt jo +30v perheenäiti. Pääsin kuitenkin toisella yrittämällä pari vuotta sitten sisään. Kyllä se vaati paljon ponnisteluja! Olen samaa mieltä siinä, että heikommasta taustasta tulleet ovat lähtökohtaisesti eriarvoisessa asemassa kuin varakkaammasta perheestä tulleet. Kuitenkin, kun katson opiskelijakavereitani - kaikki he ovat hyvin fiksuja, ahkeria ja silti myös heterogeeninen joukko erilaisia nuoria aikuisia. Jokainen heistä on paikkansa ansainneet. Vaikka joillakin on ollut paremmat mahdollisuudet esim. käymällä valmennuskurssi, on syytä muistaa, että ei kaikki valmennuskursseilla olleet pääse sisään - silti se on vaatinut heiltä omaa ponnistelua.
Itse en käynyt maksullista valmennuskurssia, mutta sain maksuttomasta varjovalmennuksesta paljon hyötyä. Työ on kuitenkin tehtävä itse - mikään valmennuskurssi ei tee työtä puolestasi. Ei myöskään voi sokeasti luottaa valmennuskurssien opettajiin - opiskelu ei voi olla heidän varassa, vaan heidän opetus on oman opiskelun tukena. Varjovalmennuksella on erinomainen tuki esim. logiikan opetteluun! Useita luentoja logiikasta.
Minulla on lukio-opinnoista aikaa. Looginen päättely on kuitenkin aina ollut vahvuuteni. Matematiikka oli hiukan unohduksissa, mutta sitä kertasin aivan itsenäisesti pitkin talvea. Ihan peruslukiomatikkaa - yhtälöiden ratkaiseminen, prosentti- ja verrantolaskut, potenssit, neliöjuuret... Nämä on tarpeen tilastokaavoissa, logaritmit, eksponenttifunktiot. Todennäköisyyden laskusäännöt, lukion tilastomatematiikan kurssit. Nämä ei nykymuotoisessa kokeessa ole välttämättömiä, mutta minusta oli kuitenkin hyödyllistä kerrata nämä, jotta tilastomateriaalin omaksuminen ja yhtälöiden pyörittäminen oli helpompaa.
Helsingin yliopistoon on tulossa Soveltavan psykologian tutkinto-ohjelma, jossa valmistutaan psykologian kandiksi ja työ- ja organisaatiopsykologian maisteriksi. Mitä mieltä tästä? Kyseessä siis terveydenhuollon ulkopuolella asiantuntijatyöhön sijouttuva tutkinto. Eli ei saa psykologinimikettä.
''Soveltavan psykologian koulutusohjelma vastaa työelämän ja organisaatioiden psykologisen osaamisen ja asiantuntemuksen kysyntään ja tarpeeseen. Koulutusohjelma ei tähtää terveydenhuollon ammatilliseen tutkintoon, vaan antaa valmiudet psykologisen tiedon ja osaamisen käyttämiseen muissa työtehtävissä''
''Uusi soveltavan psykologian koulutusohjelma pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon niille hakijoille, jotka eivät tähtää psykologin ammattitutkintoon, mutta haluavat toimia psykologian asiantuntijana terveydenhuollon tehtävien ulkopuolelle sijoittuvissa tehtävissä.''
Mietin tässä, että tuleekohän tästä psykalle hakijoiden 2. vaihtoehto, jota ei pidetä niin arvostettuna kuin psykologinimikkeeseen johtava tutkinto? Vertaa oikeustiede vs. julkisoikeus?
Itseäni ainakin jotenkin häiritsisi, että opiskelisin psykologian aihepiirejä, mutta en saisi käyttää psykologinimikettä D:
E on oikein. Et voi noilla tiedoilla vastata siihen, mikä se äidin diagnoosi on. Veljellä on masennus ja siskolla molemmat. Ei ole sanottu, että masennusta ja ahdistusta olisi yhtä monta kappaletta ja yhteensä diagnooseja on 4.
Jep, kuten ylläoleva kirjoitti.
1. kohdan tiedoilla tiedetään, että toisella siskolla on sekä ahdistus että masennus, ja toisella siskolla ei ole mitään. Tiedossa myös, että äidillä on diagnoosi, muttei tiedetä onko kyseessä ahdistus vai masennus.
2. kohdan tiedoilla tiedetään, että toisella veljellä on masennus, muttei tiedetä muista, eli ei myöskään voida päätellä, onko äidillä ahdistus vai masennus.
Nämä tiedot yhdistettynä tiedetään:
isä: ei diagnooseja
äiti: 1 diagnoosi (masennus tai ahdistus)
sisko: ahdistus ja masennus
sisko: ei diagnooseja
veli: masennus
veli: ei diagnooseja
= 4 diagnoosia
Vierailija kirjoitti:
Helsingin yliopistoon on tulossa Soveltavan psykologian tutkinto-ohjelma, jossa valmistutaan psykologian kandiksi ja työ- ja organisaatiopsykologian maisteriksi. Mitä mieltä tästä? Kyseessä siis terveydenhuollon ulkopuolella asiantuntijatyöhön sijouttuva tutkinto. Eli ei saa psykologinimikettä.
''Soveltavan psykologian koulutusohjelma vastaa työelämän ja organisaatioiden psykologisen osaamisen ja asiantuntemuksen kysyntään ja tarpeeseen. Koulutusohjelma ei tähtää terveydenhuollon ammatilliseen tutkintoon, vaan antaa valmiudet psykologisen tiedon ja osaamisen käyttämiseen muissa työtehtävissä''
''Uusi soveltavan psykologian koulutusohjelma pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon niille hakijoille, jotka eivät tähtää psykologin ammattitutkintoon, mutta haluavat toimia psykologian asiantuntijana terveydenhuollon tehtävien ulkopuolelle sijoittuvissa tehtävissä.''
Mietin tässä, että tuleekohän tästä psykalle hakijoiden 2. vaihtoehto, jota ei pidetä niin arvostettuna kuin psykologinimikkeeseen johtava tutkinto? Vertaa oikeustiede vs. julkisoikeus?
Itseäni ainakin jotenkin häiritsisi, että opiskelisin psykologian aihepiirejä, mutta en saisi käyttää psykologinimikettä D:
Rovaniemellä on myös (ollut?) soveltavan psykologian koulutusohjelma. Ja Oulussa on (ollut?) kasvatuspsykologia. En tiedä mihin ammatteihin noista valmistuu, mutta ehkä sille on tarvetta koska tuo Rovaniemen koulutusohjelma ainakin ollut pidempään.
Ja kyllähän on niitäkin jotka ainakin omina psykologian opiskeluaikoina meni psykologiaa opiskelemaan avoimen väylän kautta ja valmistuivat filosofian maistereiksi. Ja monia eri alojen ihmisiä myös tiedän jotka lukeneet psykologiaa pitkänä sivuaineena.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju todistaa että mielenterveysongelmaiset naiset tykkäävät hakea lukemaan psykologiaa. Oikein naurattaa.
Joo, helppo nähdä että nämä kympin tytöt pilaavat alan ja sama näkyy sitten koko MT-alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju todistaa että mielenterveysongelmaiset naiset tykkäävät hakea lukemaan psykologiaa. Oikein naurattaa.
Mikä tässä naurattaa? Tuskin psykologeissa on sen enempää mt-ongelmaisia kuin muillakaan aloilla, mutta loogisestikin ihmisiä kiinnostaa usein asiat joista on omakohtaista kokemusta. Esim. hoitoalalla ja lääkiksessä on oman kokemuksen mukaan paljon niitä, joilla on kokemusta potilaan roolista (esim. sairastettu syöpä, leikkauksia tai vaikka pitkäaikaissairaus). Ja ihan vaikka amiksen autoalalta löytyy ihmisiä, jotka on pienestä asti rassaillu autoja vaikka isänsä kanssa.
Oisko aika jo päästää irti mt-ongelmien stigmatisoinnista tämmösellä "höhöö hullut naiset psykologeja" -ilkeilyllä.
Mitähän se omakohtainen kokemus näillä tyypeillä oikeasti on? Jokainen selväjärkinen ymmärtää, että se alan omakohtainen kokemus löytyisi aivan muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju todistaa että mielenterveysongelmaiset naiset tykkäävät hakea lukemaan psykologiaa. Oikein naurattaa.
Mikä tässä naurattaa? Tuskin psykologeissa on sen enempää mt-ongelmaisia kuin muillakaan aloilla, mutta loogisestikin ihmisiä kiinnostaa usein asiat joista on omakohtaista kokemusta. Esim. hoitoalalla ja lääkiksessä on oman kokemuksen mukaan paljon niitä, joilla on kokemusta potilaan roolista (esim. sairastettu syöpä, leikkauksia tai vaikka pitkäaikaissairaus). Ja ihan vaikka amiksen autoalalta löytyy ihmisiä, jotka on pienestä asti rassaillu autoja vaikka isänsä kanssa.
Oisko aika jo päästää irti mt-ongelmien stigmatisoinnista tämmösellä "höhöö hullut naiset psykologeja" -ilkeilyllä.
Mitähän se omakohtainen kokemus näillä tyypeillä oikeasti on? Jokainen selväjärkinen ymmärtää, että se alan omakohtainen kokemus löytyisi aivan muualta.
Suurin osa psykologian opiskelijoista on varmastikin mieleltään terveitä, eli sinällään "näillä tyypeillä" voi olla yleisestettynä verrattain vähän omakohtaista kokemusta. Itse kuulun niihin, joilla on omakohtaista kokemusta, ja takana on mm. vakavia traumoja ja pitkä liuta mielenterveyspuolen diagnooseja. Vaikka sairaudet ovat ehdottomasti enemmän haitta kuin voimavara elämässä, koen kuitenkin arvokkaaksi sen, että osaan aidosti samaistua oireilevan asemaan, enkä pelkästään teoriapohjaisesti listata oirekuvaa. Psykologin työssä ei ole kuitenkaan mikään välttämättömyys oireilla itse, mutta uskon, että sekin näkökulma on ajoittain tarpeen.
Kyllä sinne valikoituu opiskelemaan hyvin koulussa menestyneet. Nyt pääsee todistuksella ja hyvä niin.
Voi tulla myöhään, mutta ainakin logiikan opettaja osaa todella hyvin asiansa! Mielenkiintoisia ja hyviä vinkkejä tehtäviin. En ite ymmärrä noista mitään, mut nyt tuntuu aukeavan. Artikkeliosiota jännitän myös, harkkakokeissa oon ollut ihan hyvillä pisteillä
Hei minulta ei kysytty, mutta itse teen töitä myös psykologian ja ajattelin kertoa omia kokemuksiani!
Ehkä minulla aina vähän särähtää korvaan tämä ''ongelmien kuuntelu päivästä toiseen'', jolla kuvataan usein psykologin työtä ikään kuin se olisi pelkästään passiiviista asiakkaiden murheiden kuuntelemista. Teen töitä lastenpsykiatrialla ja oma työni on suurelta osin kaikkea muuta kuin pelkästään kuuntelua.
Työni muistuttaa ehkä vähän sellaista salapoliisin työtä. Perhe tulee lastenpsykiatrialle ja saan itse lapsen tutkittavaksi sillä välin kun vanhemmat tapaavat sosiaalityöntekijää tai lääkäriä. Saan perheen esitiedot käsiini ja lähden pohtimaan, mistä kaikesta lapsen ja perheen tilanne voisi johtua ja vaikeudet kummuta. Sitten lähden ikään kuin keräämään erilaisia johtolankoja, jolla voin hankkia näyttöä puolestaan tai vastaan omia hypoteesejani. Tutkin lasta, haastattelen vanhempia, lapsen opettajaa ja kerään tietoa siten, että voin muodostaa oman käsitykseni tilanteesta, joka tulee sitten ulos kirjallisesti psykologin lausuntona. Aika usein lapsen tilanne on normaali psyykkinen reaktio perhetilanteesta eikä lapsen oma sisäsyntyinen psyykkinen häiriö, mitä taas vanhemmat usein ehdottaa.
Työ on haastavaa, mutta samaan aikaan jotenkin todella siistiä. On todella mielenkiintoista pohtia tiimeissä muiden psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja lääkärien kanssa erilaisia ''caseja'', joihin pääsemme perehtymään. Työn arvostus on suhteellisen hyvä ja myös palkka, joka on minusta todella tärkeä arvotuksen tekijä.