Psykologia 2023
En nähnyt tällaista ketjua vielä. Olen jo useamman vuoden seurannut näitä. Tällä kertaa on minunkin vuoroni hakea. Ensikertalaisuuden olen jo menettänyt, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ajattelin ostaa tuollaisen valmennuskurssin. Olisiko muita kiinnostuneita? Siitä, kun saa 15 % frendialen, kun mukana on väh. 4 henkilöä.
Muuten kokemusten jakoa ja vinkkejä hakuprosessiin sekä onnea kaikille hakijoille! :)
Kommentit (495)
Vierailija kirjoitti:
Psykologia on ollut itsellekin unelma oikeastaan aina. Toisaalta välillä herää kysymys, että onko kyseessä todella unelma, vai alkaako se olla jo päähänpinttymä. Ihmiset, minä mukaan lukien, ovat valmiita näkemään suunntatonta vaivaa ja kuluttamaan loputtomasti vuosia tuon unelman tavoitteluun, mutta onko varmuutta, että työelämä olisi sitten juuri sitä unelmaa? Varmasti se olisi antoisaa, mutta toisaalta antoisia aloja voi olla muitakin. Harmi, kun työtä pääsee kokeilemaan vasta suunnattoman työmäärän jälkeen.
Ylipäätään minusta olisi hyvä, jos jotenkin yhteiskunnallisesti satsattaisi enemmän siihen, että ihmiset löytäisivät oman polkunsa ja uransa, jolla kukoistavat. Nyt tuo valinta jää paljolti mielikuvien varaan. Itsellänikin meni ensimmäinen yliopistotutkinto hukkaan, tekniikka ei ollutkaan mun juttu. Olisiko se ihmismieli sitten? Vai mitä kohti tässä pitäisi lähteä? Olisipa joku simulaattori, jossa tutkia asiaa ja itselle parhaiten sopivaa työtä ja alaa!
Erittäin hyvin sanottu! Itsekin miettinyt, että olisiko se itse työ sitten niin hohdokasta. Ja löytyisikö edes mieluista työpaikkaa? Todellisuudessahan psykologipulaa ei ole olemassa vaan kyse on siitä, että kunnalliset paikat ovat huonosti palkattuja. Varmasti myös huonosti johdettuja ja huonot työolot. Kyse kohtaanto-ongelmasta kuten sairaanhoitajapulassakin.
Itse valmistuin 8 vuotta sitten yhteen suosituimmista ja trendikkäimmistä aloista, mutta työ ei ollut hohdokasta. Työpaikkakiusaamista ja erittäin huonoa johtamista.
Oulun valintakoejono nytkähti pari paikkaa. Itselleni ei mitään auta, mutta ehkä joku varasijalta 2 sai nyt paikan 😊
Miksi te psykologiasta haaveilevat, mutta jo useamman kerran turhaan yrittäneet ette hae vaikka sosionomiksi? Sosiaalityöhönkin on toisaalta hyvin vaikea päästä, joten kai sitäkään on yrittää. Itse haaveilin valtiotieteellisestä ja hainkin monta kertaa turhaan. Jossakin vaiheessa sitten lopetin. Tosin tässä hakemisen aikana olin jo ehtinyt käymään ammatillisen koulutuksen ja suorittamaan muita korkeakouluopintoja ja käymään AMK:ta. Kun viimeisen kerran hain puuttui AMK-tutkinnosta enää työharjoittelu. Toki vieläkin haaveilen valtiotieteellisestä, kuten olen tehnyt koko aikuisikäni, mutta tiedän myös, että kohdallani ei ole mitään mahdollista päästä opiskelemaan. En ole ensikertalainen kun AMK-tutkinnon olen suorittanut, olen jo vanha ja ikivanha lukio ja ylioppilastodistukseni on huono. Ehkä menen vielä avoimeen opiskelemaan sosiaalitieteitä, mutta tuonkaan kanssa ei ole yksinkertaista kun aikoinaan suoritin avoimessa yliopistossa kahden aineen perusopinnot, enkä tiedä pitäisikö aloittaa alusta vai miten tuon kanssa on.
Koska sosionomin työt ovat ihan erilaisia kuin psykologin työt. Kaikki psykologit eivät tee klassista terapiatyötä, jota pidetään maallikoiden mielestä psykologin työnkuvana.
Miksei todistusvalinta varasijat liiku? Eikös niiden pitäisi liikkua kun aletaan ottamaan paikkoja vastaan?
Milloinkohan maisterihaun tulokset tulevat? Mikä aikataulu niissä on ollut edeltävinä vuosina?
Jep eli noin 70% vähintään piti saada raakapisteistä (Joensuu) ja Helsinkiin vähintään 79%.
Tutustuin vasta nyt tuohon Helsingin maisterihakuun. Yllätyin miten vähän sinne on hakijoita per opiskelupaikka. Mistä johtuu?
Oliko jollain tietoa mitkä pääsykokeiden pisterajat oli kaikkialla oli, etenkin turku ja helsinki kiinnostaa? Ja mitä pistemääriä sisään päässeet oli saanut eli kuinka paljon pisteet oli yli rajan?
Vierailija kirjoitti:
Jep eli noin 70% vähintään piti saada raakapisteistä (Joensuu) ja Helsinkiin vähintään 79%.
Ei riitä 70%, koska miinuksia tuli pakosti. Vähintään 80% oikein joensuuhunkin
Vierailija kirjoitti:
Oliko jollain tietoa mitkä pääsykokeiden pisterajat oli kaikkialla oli, etenkin turku ja helsinki kiinnostaa? Ja mitä pistemääriä sisään päässeet oli saanut eli kuinka paljon pisteet oli yli rajan?
Turussa oli 85.85 (enskat) ja 82.95 (kaikki). Tampereella 85 / 83.6. Jyväskylässä 81.65 / 79.6. Muista kaupungeista mulla ei ole tietoa.
Onko kellään tietoa että onko mahdollista toisen tutkinto-ohjelman sivuaineena tehdä psykologian perus- ja aineopinnot, hakea avoimen väylän kautta psykologian kandi + filosofian maisteri -ohjelmaan, ja sitten psykan kandin jälkeen hakea maisterihaussa psykologian maisteriohjelmaan?
Itse mietin tätä ihan samaa. Osaako joku vastata?
Vierailija kirjoitti:
Miksei todistusvalinta varasijat liiku? Eikös niiden pitäisi liikkua kun aletaan ottamaan paikkoja vastaan?
Tätä siis tarkoitin äsköisellä
Itsellä tällä hetkellä todistusvalinta varasija 9. Ouluun ja pisteitä 130,5. Onkohan mitään mahdollisuutta päästä? Toiveena oli että yli 130 olis riittänyt kun viimevuoden rajan 127,9.
Apua! Kuinka pitkään meni palkeista tuloksiin normihaun kohdalla? Taas saa jännittää
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tällä hetkellä todistusvalinta varasija 9. Ouluun ja pisteitä 130,5. Onkohan mitään mahdollisuutta päästä? Toiveena oli että yli 130 olis riittänyt kun viimevuoden rajan 127,9.
En tiedä miksi varasijat on olleet niin pitkään pysähdyksissä tänä vuonna, mutta en vielä heittäis toivoa kokonaan. Viime vuonna vielä heinäkuun puolivälissä ollu 128,7 ja siitäkin tosiaan vielä tipahtanu. Uskon että sulla on mahdollisuus, mutta saattaa joutua jännittämään pitkään.
Tällä hetkellä Oulussa paikan on ottaneet vastaan 12/42, eli voi olla että nuo 30 vielä miettii tai jonottelee ylimpiin toiveisiin.
Mikä oli sun alkuperäinen varasija? Jodelin mukaan viime vuonna päässy 25. sijalta.
Laitan vielä tänne ku mun viime vuoden jännitys on niin hyvin dokumentoituna puhelimessa 😀
Eli 28.6. ollu 129,3 ja 18.7. tuo 128,7. Oma varasija tuona aikana muuttui 28 -> 10. En siis päässyt sisään tuolloin, mutta toivottavasti tästä on apua!
Psykologia on ollut itsellekin unelma oikeastaan aina. Toisaalta välillä herää kysymys, että onko kyseessä todella unelma, vai alkaako se olla jo päähänpinttymä. Ihmiset, minä mukaan lukien, ovat valmiita näkemään suunntatonta vaivaa ja kuluttamaan loputtomasti vuosia tuon unelman tavoitteluun, mutta onko varmuutta, että työelämä olisi sitten juuri sitä unelmaa? Varmasti se olisi antoisaa, mutta toisaalta antoisia aloja voi olla muitakin. Harmi, kun työtä pääsee kokeilemaan vasta suunnattoman työmäärän jälkeen.
Ylipäätään minusta olisi hyvä, jos jotenkin yhteiskunnallisesti satsattaisi enemmän siihen, että ihmiset löytäisivät oman polkunsa ja uransa, jolla kukoistavat. Nyt tuo valinta jää paljolti mielikuvien varaan. Itsellänikin meni ensimmäinen yliopistotutkinto hukkaan, tekniikka ei ollutkaan mun juttu. Olisiko se ihmismieli sitten? Vai mitä kohti tässä pitäisi lähteä? Olisipa joku simulaattori, jossa tutkia asiaa ja itselle parhaiten sopivaa työtä ja alaa!