Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Tämä on hyvä keskustelu, mutta näemmä eilen illalla tänne pesiytyi joku jankkaaja esiintymään välillä naisena ja välillä taas omana itsenään, eli perusulina. Ehdottaisin, että hänen kommentit jätetään täysin huomiotta, eikä lähdetään niihin mukaan vastailemalla. Trolli kyllästyy, kun ei saa huomiota ja keskustelu pysyy mielenkiintoisena.
Kurjaa, että jollain on noin paha olla itsensä kanssa, mutta meidän tehtävä ei ole pönkittää häntä ruokkimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poikani olisi ap:n miehen tilanteessa ihmettelisin todella paljon Jos hän jättäisi lapsuudenystäväsä häät välistä sen takia ettei miniä selviä flunssasta vauvan kanssa. Ja siis selvisihän ne. Totesin molemmille, että jatkossa pidätte huolen että tilanteet hoidetaan fiksummin ja riitelemättä, pyydetään apua Jos tarvii, mutta kenenkään minuutta ei sivuuteta vauvan takia. Kummankaan. Siitä ei seuraa kun onnettomia ihmisiä sen jälkeen kun lapsi ei ole enää lainassa.
Tietysti priorisoidaan menoja, mutta nyt oli kyseessä lapsuudenystävä häät ja flunssa. *ttu flunssa. Tietysti ne voi kehittyä miksi vaan, mutta lähtökohta on ollut flunssa.
Sitten, kun sinun poikasi makaa kuumeessa, miniäsi sanoo hänelle, että *ttu se on vaan flunssa, joten soita äidillesi, jos et pärjää. Kyllä hän jonkun tärkeän menon itselleen keksii.
Nyt ei ollut kyse mistään väkisin väännetystä menosta, vaan lapsuudenystävän pitkään tiedossa olleista häistä. Ja jos poikani soittaisi minulle, että nyt väsyttää kun oli flunssaa että en pärjää vauvan kanssa, niin pyörittelisin kyllä silmiäni. Ehdottomasti minäkin vastaavasti lähtisi. Auttaisin molempia, mutta kertoisin kyllä että välillä vauva-arki vaan on todella rankkaa ja jos siitä kestävää pohjaa haluaa itselleen ja parisuhteelleen rakentaa, niin välillä se edellyttää että hoidetaan yksin että toinen pääsee lapsuudenystävän häihin.
Miksi olet hankkinut lapsia, jos asenteesi omaa poikaasi kohtaan on tuollainen, että pyörittelisit silmiäsi jos poika soittaisi sinulle olevansa väsynyt ja kipeänä yksin vauvan kanssa?
Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että läheisen ystävän häät on tärkeät (ellei ole joku sarja-avioituja kyseessä) ja on ymmärrettävää haluta mennä sinne.
Jotain apua sinne kotiin pitäisi silti yhdessä järjestää ja juhliin lähtevän vähintäänkin siivota ennen lähtöään kämppä, hommata ruokaa ym.
Onhan tuo nyt aivan absurdi ajatus, että samaan aikaan toinen vauvan vanhemmista bailaa iloisena kamujen kanssa kun toinen yrittää vaan kipeänä selviytyä kipeän vauvan kanssa sotkuisessa kämpässä ilman ruokaa ym.
Hei! Kyllä on naurettavia/huvittavia mietintöjä. Minulla 12 lasta ja kaikki olen lähes yksin hoitanut, kun mieheni ollut matkatöissä yms. Hän ei ole siis pystynyt viemään hoitoihinkaan ym eikä pitänyt esim kesälomia kun yrittäjä. aivan hyvin olen pärjännyt. miettikää miten esim sota-aikana kaikki työt oli naisten vastuulla. Minusta nykynaiset tosi raakkujia ja tyhjästä.
Lapset sitten isompana auttaneet eli oppineet ottamaan vastuuta ja itsekin menestyneet tosi hyvin. Ja lasteni puolisot kyllä jakavat lastenhoito vastuun.
Käyttäjä20155 kirjoitti:
Hei! Kyllä on naurettavia/huvittavia mietintöjä. Minulla 12 lasta ja kaikki olen lähes yksin hoitanut, kun mieheni ollut matkatöissä yms. Hän ei ole siis pystynyt viemään hoitoihinkaan ym eikä pitänyt esim kesälomia kun yrittäjä. aivan hyvin olen pärjännyt. miettikää miten esim sota-aikana kaikki työt oli naisten vastuulla. Minusta nykynaiset tosi raakkujia ja tyhjästä.
Lapset sitten isompana auttaneet eli oppineet ottamaan vastuuta ja itsekin menestyneet tosi hyvin. Ja lasteni puolisot kyllä jakavat lastenhoito vastuun.
Siis sota-aikoina ja muina kriisiaikoinahan ihmiset on vaan yrittäneet selviytyä ja pysyä hengissä, en ymmärrä miksi kenenkään pitäisi lähteä rauhanaikana vetämään jotain sota-aikalarppia vauvansa hyvinvoinnin kustannuksella?
Sinä kuulostat kyllä itse todella huvittavalta raakkujalta ja kovistelijalta, onneksi en saanut tuollaista naisen mallia kotoa.
On olemassa eräs lintulaji, jonka naaras flirttailee empaattisen, huolehtivan, kiltin, pesää rakentavan ja ruokaa tuovan uroksen kanssa. Näyttää tavanomaiselta pariutumiskuviolta. Parittelun tapahduttua naaras kuitenkin lentää heti sivummalle ja ruikkii siemennesteet ulos kehostaan. Uros jää rakentamaan pesää. Sillä aikaa naaras parittelee toisen uroksen kanssa, sellaisen aggressiivisemman ja reviiriä puolustavan, jollain tapaa suuremman ja dominoivamman, joka ei kuitenkaan ole huolehtijatyyppiä. Hedelmöitynyt naaras palaa asumaan huolehtijauroksen rakentamaan pesään, syö sen tuomat ruuat, ja hautoo samalla munat, jotka kuitenkin se alfauros on siittänyt. Aikamoinen strategia. Tulee menestyvämpiä yksilöitä, kun ei ole nyhverögeenit, mutta kuitenkin täydellinen ylläpito ja taattu huolenpito.
Tämä oli sir David Attenborough'n luontodokkarisarjassa, jossa käsiteltiin eläinkunnan erilaisia perhemalleja. On hassua kuvitella, että ihmislajillakaan olisi vain yksi tapa olla perhe tai parisuhde. Loogisempaa on, että meilläkin on eri tyypeillä erilaisia strategioita, biologisia, geneettisiä ja kulttuurisia. Kama Sutra (se alkuperäinen versio) ei ole vain seksitapaopas vaan puhuu myös erilaisten tyyppien erilaisista yhteensopivuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä20155 kirjoitti:
Hei! Kyllä on naurettavia/huvittavia mietintöjä. Minulla 12 lasta ja kaikki olen lähes yksin hoitanut, kun mieheni ollut matkatöissä yms. Hän ei ole siis pystynyt viemään hoitoihinkaan ym eikä pitänyt esim kesälomia kun yrittäjä. aivan hyvin olen pärjännyt. miettikää miten esim sota-aikana kaikki työt oli naisten vastuulla. Minusta nykynaiset tosi raakkujia ja tyhjästä.
Lapset sitten isompana auttaneet eli oppineet ottamaan vastuuta ja itsekin menestyneet tosi hyvin. Ja lasteni puolisot kyllä jakavat lastenhoito vastuun.
Aloittaja ja hänen miehensä ovat lähteneet lapsiperhe-elämään sillä ajatuksella, että ovat tasa-arvoisia. Se, että sinä olet valinnut hoitaa yksin lapsilaumaa miehen reissatessa ei poista aloittajan miehen vastuuta omasta lapsestaan.
Voi taivas nyt sentään. Jos AP on kertakaikkiaan noin huono äiti, niin kannattiko oikeesti edes hankkia lasta!? Kannattaisi ehkä nyt oikeesti miettiä, jos sen lapsen antaisi pikkuisen paremmille huolehtijoille... Niin kerta kaikkiaan ketuttaa nähdä tuollaisia perheitä eikä niille tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koviksilla ärsyttää naiset joilla on tunteet ja tottuneet hoivaan ja huolenpitoon elämässään.
Itse tunsin joskus tuollaisen ketjussakin esillä olevan kovisnaisen joka äimisteli ja suunnilleen naureskeli toisten heikkoudelle, itkulle liian vähäpätöisistä asioista jne.
Hän oli kasvanut epäempaattisessa, tunneilmapiiriltään kylmässä kodissa ja muisteli joskus itkeneensä lapsena iltaisin sängyssä äitiä, mutta äiti ei koskaan tullut, koska isä kielsi.
Isä oli väkivaltainen.
Aina kun huomaan jonkun naisen olevan kova, kuolettaneen jotain arvokasta sisältään ja häiriintyvän muiden naisten herkkyydestä, tarpeesta oikeudenmukaiseen kohteluun ja empatiaan, tunnen lähinnä sääliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönsi että miehellä vastuullinen työ. Eli varmaan myös pitkää päivää tekee. Eli työssäkäyvänkö pitäisi yöt valvoa?? Eikä nykypäivänä jäädä pois töistä noin vaan. Mikään työpaikka ei ole muutenkaan varma tänä päivänä.
Mun vastuullisessa työssä oleva exä (palkka n. 6500e/kk, eli ei johtaja, mutta päällikkö) myönsi, että töissä on helpompaa kuin lasten kanssa kotona. Sunnuntaina huokasi aina, että ihanaa, kun pääsee töihin lepäämään.
Teen itsekin vastaavia hommia ja voin sanoa, että kyllä vaan on töissä helpompaa. Jos on tottunut keskittymään rauhassa, kaikki keskeytykset pienten lasten kanssa on raivostuttavia (esim. tiskikoneen täytön aikana kävit välissä vaihtamassa yhden kakkavaipan, laittamassa tutin takaisin paikalleen, estämässä taaperoa kiipeämästä pöydälle jne. jne.). Saa hitsi edes tiskikonetta täytettyä!
Ja se valvominen, se on todellakin 1000 kertaa kamalampaa kuin yksikään vastuullinen työ.
No ei todellakaan ole. Olen töissä päiväkodissa, ryhmässä, jossa on 16 lasta iältään 0-3v. Meitä on kolme aikuista siellä. Yksi töissä klo 6.15-13.54, toinen 8-15.39 ja kolmas 9.36-17.15. Eli yksin olet aika usein koko joukon kanssa ja lopun aikaa kaksin eli kummallakin 8 kpl yksi tai kaksi tai kolme vuotiasta lasta hoidettavana, ruokittavana, pestävänä, siliteltävänä, laastaroitavana, niistettävänä, pyyhittävänä, pestävänä, riisuttavana... No, nukuttamassa unille on kaikki kolme, eli vain 5, 33 lasta kullakin. Palkka on pk-seudulla n. 2000,- /kk. Ja tätä joka ikinen työpäivä.
Lapset tuodaan hoitoon kipeinä ja sen seurauksena sairastuu muutkin, henkilöstö ja muut lapset. Siellä tehdään töitä lähes aina flunssaisena tai vatsataudissa, pieni kuume ja päänsärky ei riitä poissaolon syyksi. Muutenhan pk-paikat olisivat kiinni 350 pv vuodessa. Ei sinne saa mitään sairaslomasijaisia.
6500,-/kk palkka ja helpompaa työtä päällikkönä kuin 1-3 lapsen hoito kotona, kahden vanhemman toimesta. Itkettää.
Irtisanoudun työstäni tämän viikon aikana. Sitten enää yksi kuukausi. Työ päiväkodissa on nykyään yhtä helvettiä, kuten voitte kuvitella.
Aville laittomasta ryhmästä ja toiminnasta ilmoitus (myös velvollisuus työ- ja virkasuhteessa), teillä 4:n kasvattajan lapsimäärä, jos kaikki kerran alle 3v. Osapäiväisiäkään ei voi suhdelukujen yli ottaa ja talossa pitää olla suhdeluvut koko päivän kunnossa. Teillä ylittyy myös nukkarissa.
Ei, vaan lapset ovat 0-3v. Osa on "jo" 3. Kyseessä on kolmen kasvattajan ja siis 21 lapsen ryhmä. Näin lakia, lasten oikeutta hyvinvointiin ja henkilöstön työhyvinvointia nykyään kierretään, koska korona-aikana syntyi niin paljon vauvoja. Enää ei ole pienten ryhmiä, joissa max 12 alle 3v ja 3 kasvattajaa. Tehdään esim. 0-4-vuotiaiden valtavan suuria ryhmiä. Aina, kun joku täyttää 3 vuotta, niin sen kuukauden alusta ryhmässä katsotaan vapautuneen 0,75 paikkaa ja tietokone valitsee välittömästi jonosta seuraavan vauvan tai uhmaikäisen mukaan ryhmään. Sillä ei ole mitään merkitystä, millaisia persoonia tai tuen tarvitsijoita pienet ovat, kukin kehittyy omassa tahdissaan, kone katsoo vain sotun ja eikun sullotaan mukaan joukkoon. Lisäksi nykyään moni vielä 3-vuotiaskin on vaipoissa!
Avia ei vähempää kiinnosta, näitä ilmoituksia tulee niin valtavasti ja kaikki hoidetaan kysymällä johdolta, miten menee. Ja aina "menee hienosti". Paitsi niillä lapsilla ja niillä hoitajilla, jotka sen työn tekevät.
Luulisi, että kodeissa menisi paremmin, kun yleensä vain 1 tai 2 lasta ja kaksi kasvattajaa. Monella lapset hoitaa joku muu klo 7-17, joten vanhemmille jää vain viikonloput ja arkena aamu ja iltatoimet oman lapsen kanssa, yöllä nukutaan suurin osa ajasta. Kuka ne lapset oikeasti kasvattaa? Silloin, kun lapset ovat hereillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poikani olisi ap:n miehen tilanteessa ihmettelisin todella paljon Jos hän jättäisi lapsuudenystäväsä häät välistä sen takia ettei miniä selviä flunssasta vauvan kanssa. Ja siis selvisihän ne. Totesin molemmille, että jatkossa pidätte huolen että tilanteet hoidetaan fiksummin ja riitelemättä, pyydetään apua Jos tarvii, mutta kenenkään minuutta ei sivuuteta vauvan takia. Kummankaan. Siitä ei seuraa kun onnettomia ihmisiä sen jälkeen kun lapsi ei ole enää lainassa.
Tietysti priorisoidaan menoja, mutta nyt oli kyseessä lapsuudenystävä häät ja flunssa. *ttu flunssa. Tietysti ne voi kehittyä miksi vaan, mutta lähtökohta on ollut flunssa.
Sitten, kun sinun poikasi makaa kuumeessa, miniäsi sanoo hänelle, että *ttu se on vaan flunssa, joten soita äidillesi, jos et pärjää. Kyllä hän jonkun tärkeän menon itselleen keksii.
Nyt ei ollut kyse mistään väkisin väännetystä menosta, vaan lapsuudenystävän pitkään tiedossa olleista häistä. Ja jos poikani soittaisi minulle, että nyt väsyttää kun oli flunssaa että en pärjää vauvan kanssa, niin pyörittelisin kyllä silmiäni. Ehdottomasti minäkin vastaavasti lähtisi. Auttaisin molempia, mutta kertoisin kyllä että välillä vauva-arki vaan on todella rankkaa ja jos siitä kestävää pohjaa haluaa itselleen ja parisuhteelleen rakentaa, niin välillä se edellyttää että hoidetaan yksin että toinen pääsee lapsuudenystävän häihin.
Miksi olet hankkinut lapsia, jos asenteesi omaa poikaasi kohtaan on tuollainen, että pyörittelisit silmiäsi jos poika soittaisi sinulle olevansa väsynyt ja kipeänä yksin vauvan kanssa?
Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että läheisen ystävän häät on tärkeät (ellei ole joku sarja-avioituja kyseessä) ja on ymmärrettävää haluta mennä sinne.
Jotain apua sinne kotiin pitäisi silti yhdessä järjestää ja juhliin lähtevän vähintäänkin siivota ennen lähtöään kämppä, hommata ruokaa ym.
Onhan tuo nyt aivan absurdi ajatus, että samaan aikaan toinen vauvan vanhemmista bailaa iloisena kamujen kanssa kun toinen yrittää vaan kipeänä selviytyä kipeän vauvan kanssa sotkuisessa kämpässä ilman ruokaa ym.
Ja olen ihan samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että lähtö olisi pitänyt hoitaa fiksummin. Nythän tälle ei ap tai mies antanut mahdollisuutta, vaan tilanteessa vänkättiin juupas eipäs vaihtoehtoja, kumpikaan ei kuunnellut tai ajatellut toisen tarpeita eikä ratkaisuja pyritty löytämään. Seurauksena uhriutumista ja liian hätäinen lähtö häihin.
Itse näen Ongelmana nimenomaan keskustelun kärjistymisen vastuunkantoon ja miehet vaan bailaa ja on sikoja raiteille. Kyse ei ole siitä, vaan tasa-arvoisesti molemmat huolehtii ja keskustelee omista ja toisen tarpeista. Yhdessä niiden turvaamiseen etsitään ratkaisua. Ap:n miehen tarve häihin lähdöstä oli ihan perusteltu ja ymmärrettävä, samalla kun Ap ihan perustellusti olisi voinut toivoa helpotusta kotona olemiseen. Ihan molemminpuolisella kunnioituksella ja keskustelulla tilanteelta olisi voinut välttyä.
Jos lopputulema on se, että mies vaan toimi väärin, niin kumpikaan ei opi asiasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poikani olisi ap:n miehen tilanteessa ihmettelisin todella paljon Jos hän jättäisi lapsuudenystäväsä häät välistä sen takia ettei miniä selviä flunssasta vauvan kanssa. Ja siis selvisihän ne. Totesin molemmille, että jatkossa pidätte huolen että tilanteet hoidetaan fiksummin ja riitelemättä, pyydetään apua Jos tarvii, mutta kenenkään minuutta ei sivuuteta vauvan takia. Kummankaan. Siitä ei seuraa kun onnettomia ihmisiä sen jälkeen kun lapsi ei ole enää lainassa.
Tietysti priorisoidaan menoja, mutta nyt oli kyseessä lapsuudenystävä häät ja flunssa. *ttu flunssa. Tietysti ne voi kehittyä miksi vaan, mutta lähtökohta on ollut flunssa.
Sitten, kun sinun poikasi makaa kuumeessa, miniäsi sanoo hänelle, että *ttu se on vaan flunssa, joten soita äidillesi, jos et pärjää. Kyllä hän jonkun tärkeän menon itselleen keksii.
Nyt ei ollut kyse mistään väkisin väännetystä menosta, vaan lapsuudenystävän pitkään tiedossa olleista häistä. Ja jos poikani soittaisi minulle, että nyt väsyttää kun oli flunssaa että en pärjää vauvan kanssa, niin pyörittelisin kyllä silmiäni. Ehdottomasti minäkin vastaavasti lähtisi. Auttaisin molempia, mutta kertoisin kyllä että välillä vauva-arki vaan on todella rankkaa ja jos siitä kestävää pohjaa haluaa itselleen ja parisuhteelleen rakentaa, niin välillä se edellyttää että hoidetaan yksin että toinen pääsee lapsuudenystävän häihin.
Miksi olet hankkinut lapsia, jos asenteesi omaa poikaasi kohtaan on tuollainen, että pyörittelisit silmiäsi jos poika soittaisi sinulle olevansa väsynyt ja kipeänä yksin vauvan kanssa?
Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että läheisen ystävän häät on tärkeät (ellei ole joku sarja-avioituja kyseessä) ja on ymmärrettävää haluta mennä sinne.
Jotain apua sinne kotiin pitäisi silti yhdessä järjestää ja juhliin lähtevän vähintäänkin siivota ennen lähtöään kämppä, hommata ruokaa ym.
Onhan tuo nyt aivan absurdi ajatus, että samaan aikaan toinen vauvan vanhemmista bailaa iloisena kamujen kanssa kun toinen yrittää vaan kipeänä selviytyä kipeän vauvan kanssa sotkuisessa kämpässä ilman ruokaa ym.Ja olen ihan samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että lähtö olisi pitänyt hoitaa fiksummin. Nythän tälle ei ap tai mies antanut mahdollisuutta, vaan tilanteessa vänkättiin juupas eipäs vaihtoehtoja, kumpikaan ei kuunnellut tai ajatellut toisen tarpeita eikä ratkaisuja pyritty löytämään. Seurauksena uhriutumista ja liian hätäinen lähtö häihin.
Itse näen Ongelmana nimenomaan keskustelun kärjistymisen vastuunkantoon ja miehet vaan bailaa ja on sikoja raiteille. Kyse ei ole siitä, vaan tasa-arvoisesti molemmat huolehtii ja keskustelee omista ja toisen tarpeista. Yhdessä niiden turvaamiseen etsitään ratkaisua. Ap:n miehen tarve häihin lähdöstä oli ihan perusteltu ja ymmärrettävä, samalla kun Ap ihan perustellusti olisi voinut toivoa helpotusta kotona olemiseen. Ihan molemminpuolisella kunnioituksella ja keskustelulla tilanteelta olisi voinut välttyä.
Jos lopputulema on se, että mies vaan toimi väärin, niin kumpikaan ei opi asiasta mitään.
Sulta menee nyt noista aloittajan ja miehen tarpeista puhuessa oleellinen ohi. Kummankin vanhemman tarpeet ovat toissijaisia, kun kotona on 4 kk ikäinen vauva. Vauvan tarpeiden tulee olla ykkösprioriteetti kummallekin vanhemmalle. Aloittaja ei puhunut mitään omista tarpeistaan vaan sanoi, ettei pärjää sairaana vauvan kanssa, eli oli huolissaan vauvan tarpeista. Aloittajan mies viis veisasi vauvansa tarpeista ja asetti omat tarpeensa etusijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poikani olisi ap:n miehen tilanteessa ihmettelisin todella paljon Jos hän jättäisi lapsuudenystäväsä häät välistä sen takia ettei miniä selviä flunssasta vauvan kanssa. Ja siis selvisihän ne. Totesin molemmille, että jatkossa pidätte huolen että tilanteet hoidetaan fiksummin ja riitelemättä, pyydetään apua Jos tarvii, mutta kenenkään minuutta ei sivuuteta vauvan takia. Kummankaan. Siitä ei seuraa kun onnettomia ihmisiä sen jälkeen kun lapsi ei ole enää lainassa.
Tietysti priorisoidaan menoja, mutta nyt oli kyseessä lapsuudenystävä häät ja flunssa. *ttu flunssa. Tietysti ne voi kehittyä miksi vaan, mutta lähtökohta on ollut flunssa.
Sitten, kun sinun poikasi makaa kuumeessa, miniäsi sanoo hänelle, että *ttu se on vaan flunssa, joten soita äidillesi, jos et pärjää. Kyllä hän jonkun tärkeän menon itselleen keksii.
Nyt ei ollut kyse mistään väkisin väännetystä menosta, vaan lapsuudenystävän pitkään tiedossa olleista häistä. Ja jos poikani soittaisi minulle, että nyt väsyttää kun oli flunssaa että en pärjää vauvan kanssa, niin pyörittelisin kyllä silmiäni. Ehdottomasti minäkin vastaavasti lähtisi. Auttaisin molempia, mutta kertoisin kyllä että välillä vauva-arki vaan on todella rankkaa ja jos siitä kestävää pohjaa haluaa itselleen ja parisuhteelleen rakentaa, niin välillä se edellyttää että hoidetaan yksin että toinen pääsee lapsuudenystävän häihin.
Olisiko tällä yksinpärjäämisellä sitten syytä siihen, että syntyvyys laskee.
Itse jäin vauva-aikana niin yksin, että ahdistaa edes muistella. Parisuhde on luonnollisesti jo päättynyt, sitä ei mikään enää sen jälkeen olisi saanut korjattua.
Uusi parisuhde jo on, mutten aio enää hankkia enempää lapsia. Nyt kun esikoinen on jo isompi, niin en aio enää ottaa riskiä siitä, että joutuisin samaan tilanteeseen, eli selviämään yksinäni vauva-arjen keskellä, arvosteluita kuunnellen.
Edelleenkin tästä jutusta puuttuu tärkeä asia; toisen osapuolen näkemys tapahtuneesta. Se pitäisi tietää ennenkuin mennään neuvomaan ja kannustetaan jättämään mies samantien. Eihän oikeuskaan anna päätöstään kuulematta molempia osapuolia. Kukaan ei tiedä mitä oikeasti on tapahtunut vaillinaisen jutun perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä olisi tehty kompromissi häiden suhteen, mies olisi tietenkin mennyt mutta vasta lauantai aamuna ja tarvittaessa tullut kotiin häiden jälkeen yöllä.
Yksi äiti ei tule viikonloppua toimeen lapsen kanssa. Ei ole jo aikaisemmin varautunut siihen, että ruokinnassa voi tulla vaikeuksia, niinhän hän sanoi, että lapsi alkoi kuvumaan nesteen puutteessa. Kyllä tässä on hieman lapsellisuuteen kalskahtava henkilö kyseessä. Mies meni suunnitelmien mukaan, mutta vaimo heittääntyi vaaralliseksi ja käytti lasta nyt vastahyökkäykseen. Ei ollut oikein mitä kotona tapahtui miehen poissa ollessa.
Varoitus lapsen käyttämisestä hyökkäykseen, eli siinäs nyt näet mitä tapahtuu kun et ole kotona.
Olisiko tapahtuma ollut samanlainen jos mies olisi ollut työmatkalla?
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin tästä jutusta puuttuu tärkeä asia; toisen osapuolen näkemys tapahtuneesta. Se pitäisi tietää ennenkuin mennään neuvomaan ja kannustetaan jättämään mies samantien. Eihän oikeuskaan anna päätöstään kuulematta molempia osapuolia. Kukaan ei tiedä mitä oikeasti on tapahtunut vaillinaisen jutun perusteella.
Tämä on vapaamuotoinen keskustelupalsta, ei oikeussali. Eihän täällä voisi keskustella juuri mistään, koska niin aloittaja kuin keskustelijat voivat antaa vain oman, yksipuolisen näkemyksensä tai selontekonsa tapahtuneesta.
Mielestäni on loppujen lopuksi yhdentekevää, miten tapahtumat ovat edenneet. Kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei jätä sairasta vauvaansa vajaakuntoisen ihmisen huollettavaksi ja lähde yönylireissuun.
Ei tarvis tulla enää kotiin tuolta reissulta. Näytti mikä on tärkeää ja oma perhe ei ole edes top kolmosessa sillä listalla.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa eräs lintulaji, jonka naaras flirttailee empaattisen, huolehtivan, kiltin, pesää rakentavan ja ruokaa tuovan uroksen kanssa. Näyttää tavanomaiselta pariutumiskuviolta. Parittelun tapahduttua naaras kuitenkin lentää heti sivummalle ja ruikkii siemennesteet ulos kehostaan. Uros jää rakentamaan pesää. Sillä aikaa naaras parittelee toisen uroksen kanssa, sellaisen aggressiivisemman ja reviiriä puolustavan, jollain tapaa suuremman ja dominoivamman, joka ei kuitenkaan ole huolehtijatyyppiä. Hedelmöitynyt naaras palaa asumaan huolehtijauroksen rakentamaan pesään, syö sen tuomat ruuat, ja hautoo samalla munat, jotka kuitenkin se alfauros on siittänyt. Aikamoinen strategia. Tulee menestyvämpiä yksilöitä, kun ei ole nyhverögeenit, mutta kuitenkin täydellinen ylläpito ja taattu huolenpito.
Tämä oli sir David Attenborough'n luontodokkarisarjassa, jossa käsiteltiin eläinkunnan erilaisia perhemalleja. On hassua kuvitella, että ihmislajillakaan olisi vain yksi tapa olla perhe tai parisuhde. Loogisempaa on, että meilläkin on eri tyypeillä erilaisia strategioita, biologisia, geneettisiä ja kulttuurisia. Kama Sutra (se alkuperäinen versio) ei ole vain seksitapaopas vaan puhuu myös erilaisten tyyppien erilaisista yhteensopivuuksista.
Vertaat sitten yhtä lajia (ihminen) koko eläinkuntaan? Käyttäytyminen on lajille ominaista, strategiat eivät vaihtele lajin sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti ei tule viikonloppua toimeen lapsen kanssa. Ei ole jo aikaisemmin varautunut siihen, että ruokinnassa voi tulla vaikeuksia, niinhän hän sanoi, että lapsi alkoi kuvumaan nesteen puutteessa. Kyllä tässä on hieman lapsellisuuteen kalskahtava henkilö kyseessä. Mies meni suunnitelmien mukaan, mutta vaimo heittääntyi vaaralliseksi ja käytti lasta nyt vastahyökkäykseen. Ei ollut oikein mitä kotona tapahtui miehen poissa ollessa.
Varoitus lapsen käyttämisestä hyökkäykseen, eli siinäs nyt näet mitä tapahtuu kun et ole kotona.
Olisiko tapahtuma ollut samanlainen jos mies olisi ollut työmatkalla?
Minulle on joskus kaverin mies soittanut, että voinko mennä heille vaimon seuraksi ja auttaa lastenhoidossa, kun hänellä on työmatka.
Oli soittanut myös isälleen ja pyysi isäänsä kuskaamaan minut heille, käymään kaupassa siinä jne.
Itse siis olin autoton opiskelija, jolla oli aikaa mutta ei rahaa.
Menin, ja oli mukavat kolme päivää.
Alue: Aihe vapaa
Nyt ei ollut kyse mistään väkisin väännetystä menosta, vaan lapsuudenystävän pitkään tiedossa olleista häistä. Ja jos poikani soittaisi minulle, että nyt väsyttää kun oli flunssaa että en pärjää vauvan kanssa, niin pyörittelisin kyllä silmiäni. Ehdottomasti minäkin vastaavasti lähtisi. Auttaisin molempia, mutta kertoisin kyllä että välillä vauva-arki vaan on todella rankkaa ja jos siitä kestävää pohjaa haluaa itselleen ja parisuhteelleen rakentaa, niin välillä se edellyttää että hoidetaan yksin että toinen pääsee lapsuudenystävän häihin.