Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Juu. Naiset vetää aina erojutun kehiin kun tulee ongelmaa. Ja etenkin jos mies, (tietty,) on syypää kaikkeen niin toki hän myöntyy ja lupaa kuun taivaalta ettei lapsista tarvitse erota. Eli asiat jää oikeasti selvittämättä ja sitten myöhemmin erotaan katkerana. Tää mun mielipide.
(ja olen muuten nainen. Ja imuroin ja puunaan auton kun se nyt on vaan oikeasti kivaa ja mies ei autoista välitä ja mä taas välitän 1393)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäketju muistuttaa minua elävästi siitä, miksi päätin aikoinaan olla mieluummin yh kuin huonon miehen kanssa. Sitä lähinnä ihmettelen, mikä saa jotkut naiset vihaamaan toisia naisia niin paljon kuin täällä muutamat näyttävät vihaavan. Se on kai jotain sisäistettyä misogyniaa.
Tsemppiä ap:lle ja pistä mies koville. Jos hän ymmärtää tekemänsä virheen, niin teillä on toivoa, ellei, niin... Tämä on ratkaiseva hetki, ikään kuin ennakkotapaus suhteessanne ja viitoittaa tietä sille, miten mies tulevaisuudessa käyttäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu tosi pahalta nuorten miesten puolesta kun tätä ketjua lukee. Itsekin sellaista kasvatan, niin toivon kyllä sydämeni pohjasta että löytää itselleen kunnioittavan ja arvostavan naisen sitten kun sen aika on.
Opeta sille pojallesi, että puolisoa ei jätetä selviämään yksin, kun hän on sairas ja pyytää apua. Poikasi saa sitten samaa kohtelua osakseen. Avioliiton saa tyrittyä helposti, jos hylkää toisen, kun hän tarvitsee puolisoaan.
Nimeltään ripustautuminen, riippuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Törkeä ketju. Jos noin vihamielistä on kommentointi täällä , niin en voi edes kuvitella mitä se on ollut siellä kotona sille omalle miehelle.
Sitten odotetaan hyvää ja avuliasta käytöstä siltä kumppanilta. Katsokaa peiliin, olette aika paljon paljastaneet itsestänne ja luonteestanne.
Ap:han hoivasi miestään, kun mies oli sairaana ja mies sai ihan rauhassa levätä ja toipua. Palkaksi mies otti perheen ainoan auton ja jätti sairaan vaimonsa yksin hoitamaan sairasta vauvaa, vaikka ap hyvin painokkaasti pyysi mieheltään apua, kun koki ettei vain pysty niin sairaana lasta yksin hoitamaan.
Kenen luonteesta tämä paljastaa mitä?
Vierailija kirjoitti:
Juu. Naiset vetää aina erojutun kehiin kun tulee ongelmaa. Ja etenkin jos mies, (tietty,) on syypää kaikkeen niin toki hän myöntyy ja lupaa kuun taivaalta ettei lapsista tarvitse erota. Eli asiat jää oikeasti selvittämättä ja sitten myöhemmin erotaan katkerana. Tää mun mielipide.
(ja olen muuten nainen. Ja imuroin ja puunaan auton kun se nyt on vaan oikeasti kivaa ja mies ei autoista välitä ja mä taas välitän 1393)
Mitä tarkoitat? Kun minä sanoin, että haluan eron, niin otin sen. Ei tuollaisia heitellä ilmoille ja jäädä roikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tähän ketjuun ne kunnolliset ja täysjärkiset edes kommentoi. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu tosi pahalta nuorten miesten puolesta kun tätä ketjua lukee. Itsekin sellaista kasvatan, niin toivon kyllä sydämeni pohjasta että löytää itselleen kunnioittavan ja arvostavan naisen sitten kun sen aika on.
Opeta sille pojallesi, että puolisoa ei jätetä selviämään yksin, kun hän on sairas ja pyytää apua. Poikasi saa sitten samaa kohtelua osakseen. Avioliiton saa tyrittyä helposti, jos hylkää toisen, kun hän tarvitsee puolisoaan.
Opetan pysymään mahdollisimman kaukana kaltaisistasi.
Että apua ei pyydetä eikä sitä anneta? Voithan sinä poikasi noin kasvattaa, mutta mahtaako hän löytää samoin ajattelevaa puolisoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noloja on vaan tän ketjun jonnet/incelit/trollit, jotka eivät osaa ottaa toisia ihmisiä vielä huomioon. Ehkä ikä auttaa tuossa vielä, toivotaan niin.
Näin on. Kyllähän tässä speksit on siten, ettei tuota ap:n miehen käytöstä hyväksyttäväksi saa enää mitenkään käännettyä. Trollaavat vain.
Huonoja isiä ja puolisoita on (kuten huonoja äitejä ja puolisoita naisissakin). Omalle kohdalleni hyvän valinnan ja varmaan onnenkin avulla sattunut onneksi hellä, rakastava ja huolehtiva mies, joka on aivan erinomainen isä pojalleen. Hänellä myös mahtava isä mallinaan ollut. Luottavaisena seuraan oman pojan kasvua ja yritän parhaani mukaan tukea häntä kasvamaan hyväitsetuntoiseksi, empaattiseksi mieheksi.
Ja ei, oma mieheni, puolisoni isä tai oma isäni ei olisi toiminut kuten ap:n mies. Edes siskon mieskään ei olisi niin toiminut, vaikka joskus vähän törppö on.
Yhä parempaa draamaa tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäketju muistuttaa minua elävästi siitä, miksi päätin aikoinaan olla mieluummin yh kuin huonon miehen kanssa. Sitä lähinnä ihmettelen, mikä saa jotkut naiset vihaamaan toisia naisia niin paljon kuin täällä muutamat näyttävät vihaavan. Se on kai jotain sisäistettyä misogyniaa.
Tsemppiä ap:lle ja pistä mies koville. Jos hän ymmärtää tekemänsä virheen, niin teillä on toivoa, ellei, niin... Tämä on ratkaiseva hetki, ikään kuin ennakkotapaus suhteessanne ja viitoittaa tietä sille, miten mies tulevaisuudessa käyttäytyy.
"Pistä mies koville"? Miksi?
Mitä jos miehelle annettaisiin tämä neuvo? Tiesittekö miten yleistä on naisten miehiin kohdistama väkivalta tänäpäivänä.
Ei suhteessa ketään laiteta koville.
Vierailija kirjoitti:
Tämäketju muistuttaa minua elävästi siitä, miksi päätin aikoinaan olla mieluummin yh kuin huonon miehen kanssa. Sitä lähinnä ihmettelen, mikä saa jotkut naiset vihaamaan toisia naisia niin paljon kuin täällä muutamat näyttävät vihaavan. Se on kai jotain sisäistettyä misogyniaa.
Tsemppiä ap:lle ja pistä mies koville. Jos hän ymmärtää tekemänsä virheen, niin teillä on toivoa, ellei, niin... Tämä on ratkaiseva hetki, ikään kuin ennakkotapaus suhteessanne ja viitoittaa tietä sille, miten mies tulevaisuudessa käyttäytyy.
Mä luulen, että se johtuu siitä, että on naisia, ketkä ovat jollain tapaa riippuvaisia miehestään, ja joutuvat jäämään suhteeseen (eli muka antamaan anteeksi ja sietämään), vaikka mies toimisi todella väärin naista ja lapsiaan kohtaan. Nuo naiset täällä sitten yrittävät pönkittää omaa valintaansa jäädä huonoon suhteeseen kritisoimalla niitä naisia, ketkä ovat eronneet ja keillä menee hyvin sinkkuna.
Toinen vaihtoehto on tietysti, että linjoilla on niitä itsekkäitä miehiä, ketkä tietävät kohtelevansa puolisoon ja lapsiaan huonosti ja yrittävät lietsoa eropelkoa naisiin (siis pelkoa siitä, että naisella menisi jotenkin vielä huonommin eron jälkeen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä koen että on olemassa kaksi ja vain kaksi syytä eroamiseen, hyvässä yhteisymmärryksessä kun ensin mennään naimisiin.
Ensimmäinen on täydellinen luottamuksen menetys, minusta se on kauheaa jos toinen mene ja pettää tposen, siis mukaan tulee kolmas osapuoli. Minulle ei näin käynyt.
Toinen on jos elämäntavat muuttuvat täysin erilaisiksi. Ei siis mikään yhdistä, eikä mitäään yhteistä enää ole. Ruokailusta alkaen elämä täysin erilaista, mitäään yhdistävää ei enää löydy.
Miten teillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tässä ketjussa kirjoittajilla ole kerrottavana miehensä/vaimonsa hyviä puolia, siis hieman luettelomaisesti?
Nyt se Ap juttu muuttui jo dramaattisesti kun joku käänsi asian niin, että Ap on aina jänyt yksin.
No kyllä sillä miehelläkin on tunteet ja halu olla lapsensa kanssa. Luin vastottain ketjua, jossa mies sanoi olevansa se, jota nainen kiusaa. Ei anna isän hoitaa lapsia sillä tavalla, jolla hän haluaa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4712436/avioero-isalla-ikava-lapsia?pag…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäketju muistuttaa minua elävästi siitä, miksi päätin aikoinaan olla mieluummin yh kuin huonon miehen kanssa. Sitä lähinnä ihmettelen, mikä saa jotkut naiset vihaamaan toisia naisia niin paljon kuin täällä muutamat näyttävät vihaavan. Se on kai jotain sisäistettyä misogyniaa.
Tsemppiä ap:lle ja pistä mies koville. Jos hän ymmärtää tekemänsä virheen, niin teillä on toivoa, ellei, niin... Tämä on ratkaiseva hetki, ikään kuin ennakkotapaus suhteessanne ja viitoittaa tietä sille, miten mies tulevaisuudessa käyttäytyy.
Ei nuo kommentit miltään naisilta tule. Tähän ketjuun on taas pesiytynyt yksi tai korkeintaan kaksi mieleltään sairasta naisvihaajaa, jotka noita viestejä tehtailevat. Tyylin tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu tosi pahalta nuorten miesten puolesta kun tätä ketjua lukee. Itsekin sellaista kasvatan, niin toivon kyllä sydämeni pohjasta että löytää itselleen kunnioittavan ja arvostavan naisen sitten kun sen aika on.
Opeta sille pojallesi, että puolisoa ei jätetä selviämään yksin, kun hän on sairas ja pyytää apua. Poikasi saa sitten samaa kohtelua osakseen. Avioliiton saa tyrittyä helposti, jos hylkää toisen, kun hän tarvitsee puolisoaan.
Nimeltään ripustautuminen, riippuvuus.
Voithan sinä noin sitä nimittää, mutta miksi olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei välitä itselleen rakkaimpien henkilöiden hyvinvoinnista?
Draama menee nyt yöksi katkolle.
Toivon sydämeni pohjasta, ettei kukaan kunnollinen mies sekaannu tämän palstan , vihaisiin ja ylimielisiin naisiin. Koskaan. Millääntavoin.
Jos tuntuu että kumppania ei millään mahda löytyä ja kaikki suhteet epäonnistuu, niin sen asian korjaaminen kannattaa aloittaa aina itsestä.
Toivottavasti pääsette vielä yli tuosta vihasta.
Vierailija kirjoitti:
Juhlat on ainutkertainen tilaisuus. Pyykit ja imuroinnit on ihan yhtä tyhjän kanssa siihen verrattuna. Niillä ei ole YHTÄÄN MITÄÄN VÄLIÄ, ihan oikeasti nyt. Sinun sairastelusi on hankalaa. Jos todella et pärjää vauvan kanssa, ollaan pulassa. Migreeni kuulostaa vaikealta ja rampauttavalta, mutta ihan rehellisesti en ymmärrä aikuista ihmistä, joka tarvitsee apua arkitoimissa tai apua kotiin FLUNSSAN takia. Tämä vilpitön mielipiteeni.
Ehkä olet niitä, joilla flunssa ei vaikuta juurikaan toimintakykyyn etkä ymmärrä ettei kaikilla ole noin ja flunssaakin on eri asteista?
Minä olen yksinhuoltaja - olen aina ollut, ja kyllä pyysin ja onneksi sain apua silloin kun lapsi oli pieni ja minä flunssassa.
Vaikka flunssa ei edes olisi erityisen paha, niin pienen lapsen kanssa on vaikea levätä kunnolla ja jos ei saa levätä, flunssa helposti pahenee ja pitkittyy sellaiseksi rasittavan pitkäksi puolikuntoisuuden jaksoksi kun oikein mitään ei voi tehdä eikä elämää elää täydellä teholla.
Siispä pyysin aina apua yhdeksi-kahdeksi päiväksi lapsen kanssa heti kun flunssa iski, nukuin nuo päivät ja heräsin taas uutena ihmisenä enkä sairastunut pahemmin.
En ymmärrä näitä vähätteleviä vastauksia täällä, enkä myöskään joidenkin yksinhuoltajien marttyyrointeja.
Vierailija kirjoitti:
Toivon sydämeni pohjasta, ettei kukaan kunnollinen mies sekaannu tämän palstan , vihaisiin ja ylimielisiin naisiin. Koskaan. Millääntavoin.
Jos tuntuu että kumppania ei millään mahda löytyä ja kaikki suhteet epäonnistuu, niin sen asian korjaaminen kannattaa aloittaa aina itsestä.
Toivottavasti pääsette vielä yli tuosta vihasta.
Siis kunnolliset, hyvät miehethän on olleet empaattisia aina, ja huolehtineet lapsista jo kauan ennen kuin meitä ketään oli edes olemassa.
Se, että jotkut polveutuu epäempaattisista surkimuksista ja luulevat sellaista normaaliksi mieheydeksi ja miehen suojeluhalun perhettään kohtaan olevan joku nYkYaJaN fEmInIzZtInEn hApAtUs, kertoo vain heistä itsestään.
Ei todellakaan mitään kunnollisia ja hyviä miehiä ja perheenisiä.
Alue: Aihe vapaa
Ei me niiltä miehiltä mitään enää odoteta, ketkä ei vastuunkantoon kykene. Ne miehet on laitettu vapaille markkinoille. Saavat tehdä ihan mitä itse tykkäävät (paitsi silloin, kun lapset on heillä vähintään täysiä viikonloppuja). On muuten monelle miehelle kova paikka selvitä parin päiväkoti-ikäisen kanssa yksin edes viikonlopusta. Ja ajattele, ne lapset saattaa jopa sairastua siellä miehen luona, ja sitten se onkin mies, kenen pitää venyä. Parisuhteessa ollessa kun aina pystyi sälyttämään kaikki venymiset naiselle.