Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Pääseekö esim. mummo hoitamaan vauvaa pariksi päivää? Lähde luonnonpuistoon pariksi päiväksi ja jätä "mies" ihmettelemään miten tuttipullo lämmitetään. Minunkin miehellä "raskas ja vaativa" työ, minä lepään laakereilla neljän pienen lapsen kanssa joka päivä kotona ja nautin suuria etuuksia ei mistään.
Pidä puolesi nainen, kukaan ei tee sitä puolestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäketju muistuttaa minua elävästi siitä, miksi päätin aikoinaan olla mieluummin yh kuin huonon miehen kanssa. Sitä lähinnä ihmettelen, mikä saa jotkut naiset vihaamaan toisia naisia niin paljon kuin täällä muutamat näyttävät vihaavan. Se on kai jotain sisäistettyä misogyniaa.
Tsemppiä ap:lle ja pistä mies koville. Jos hän ymmärtää tekemänsä virheen, niin teillä on toivoa, ellei, niin... Tämä on ratkaiseva hetki, ikään kuin ennakkotapaus suhteessanne ja viitoittaa tietä sille, miten mies tulevaisuudessa käyttäytyy.
"Pistä mies koville"? Miksi?
Mitä jos miehelle annettaisiin tämä neuvo? Tiesittekö miten yleistä on naisten miehiin kohdistama väkivalta tänäpäivänä.
Ei suhteessa ketään laiteta koville.
Tämä! Ketään ei kuulu pistää koville suhteessa, vaan keskustella asiat aikuismaisesti läpi. Koville pistäminen kuulostaa lapselliselta yläastemeiningiltä, mikä ei kuulu aikuiseen elämään eikä parisuhteeseen. Todellakaan suhteessa ei ketään laiteta koville.
Miehen tulee hoitaa oma osansa perheestä ja taloudesta. Etenkin kun nainen on sairaana. Sitä on turha kiertää ja muuksi yrittää mussuttaa. Niin se vain on.
Näitä vastuuttomia mies lapsia on palsta täynnä. Toisissa keskusteluissa ne sitten itkee kun ei saa naista ja naisille "kelpaa vain laatikkoleuka".
Naisille kelpaa tosimies, joka kantaa vastuunsa yhteisestä elämästä.
Kuvitellaanpa ap tilanne sellaiseksi että hän olisi yh. Olisi pärjättävä tuli mitä tuli.
Olin yh kun nuorin lapseni syntyi, ikäeroa lapsilla 1 v 7 kk.
Mies petti joten siinä syy eroon.
En ollut heikkoa tekoa, pärjäsin kahden lapsen kanssa silloinkin kun itse olin kipeänä, tai lapset sairasteli. Sairaalareissujakin oli. Toki oli tilanteita joissa jouduin turvautumaan muiden apuun, onneksi oli lähisukulaiset n. 100 km päässä ja hätätilanteissa käytettävissä.
Minullakin on migreeni. Oli pieni vauva ja taapero, kohtaus iski. Ei auttanut muuta kuin selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Muutaman yön huonosti nukkuminen tai kovan migreenikohtauksen jälkeinen tila vastaa parin promillen humalaa. AP:llä oli nämä molemmat. Hän EI ollut kykenevä hoitamaan pientä vauvaa. Nämä samat ihmiset, jotka täällä ulvovat kuorossa että ap oli vaan laiska tai tyhmä, olisivat ihan varmasti lynkanneet ihmisen, joka jättäisi nelikuisen vauvan kännisen aikuisen hoitoon.
Hävetkää.
Hmmm.. minulle on sanottu koulussa, että töissä esimiehen puolelta ettei migreeni ole tekosyy olla suunittelematta ja tekemättä asioita. Tiedän minkälaisia kovat migreenikohtaukset ovat, ja silloin ei todellakaan ole kykeneväinen normaaleihin askareihin. Harmi vain, kun opettaja sekä esimies olivat molemmat vahvasti eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa ap tilanne sellaiseksi että hän olisi yh. Olisi pärjättävä tuli mitä tuli.
Olin yh kun nuorin lapseni syntyi, ikäeroa lapsilla 1 v 7 kk.
Mies petti joten siinä syy eroon.
En ollut heikkoa tekoa, pärjäsin kahden lapsen kanssa silloinkin kun itse olin kipeänä, tai lapset sairasteli. Sairaalareissujakin oli. Toki oli tilanteita joissa jouduin turvautumaan muiden apuun, onneksi oli lähisukulaiset n. 100 km päässä ja hätätilanteissa käytettävissä.
Minullakin on migreeni. Oli pieni vauva ja taapero, kohtaus iski. Ei auttanut muuta kuin selvitä.
Niin? Mitalinko haluat?
Ap:lla on mies, joka on toinen lapsen huoltajista ja jolla kuuluisi täten olla velvollisuuksia lastaan kohtaan, vaikkei vaimostaan välitäkään. Miten tämä verrantuu sinun tilanteeseesi?
Vierailija kirjoitti:
Muutaman yön huonosti nukkuminen tai kovan migreenikohtauksen jälkeinen tila vastaa parin promillen humalaa. AP:llä oli nämä molemmat. Hän EI ollut kykenevä hoitamaan pientä vauvaa. Nämä samat ihmiset, jotka täällä ulvovat kuorossa että ap oli vaan laiska tai tyhmä, olisivat ihan varmasti lynkanneet ihmisen, joka jättäisi nelikuisen vauvan kännisen aikuisen hoitoon.
Hävetkää.
No mites sitten jos nää eroaa (kuten täällä suositellaan) ja ap jää kokonaan yksin? Ja tulee migreeni ja flunssa ja lapsi on kipeä. Mites sitten hoituu hommat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa ap tilanne sellaiseksi että hän olisi yh. Olisi pärjättävä tuli mitä tuli.
Olin yh kun nuorin lapseni syntyi, ikäeroa lapsilla 1 v 7 kk.
Mies petti joten siinä syy eroon.
En ollut heikkoa tekoa, pärjäsin kahden lapsen kanssa silloinkin kun itse olin kipeänä, tai lapset sairasteli. Sairaalareissujakin oli. Toki oli tilanteita joissa jouduin turvautumaan muiden apuun, onneksi oli lähisukulaiset n. 100 km päässä ja hätätilanteissa käytettävissä.
Minullakin on migreeni. Oli pieni vauva ja taapero, kohtaus iski. Ei auttanut muuta kuin selvitä.
Mitä ajat takaa? Että aloittajan pitäisi olla kiitollinen vauvastaan viisveisaavasta miehestä, koska sinä olet yksinhuoltaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman yön huonosti nukkuminen tai kovan migreenikohtauksen jälkeinen tila vastaa parin promillen humalaa. AP:llä oli nämä molemmat. Hän EI ollut kykenevä hoitamaan pientä vauvaa. Nämä samat ihmiset, jotka täällä ulvovat kuorossa että ap oli vaan laiska tai tyhmä, olisivat ihan varmasti lynkanneet ihmisen, joka jättäisi nelikuisen vauvan kännisen aikuisen hoitoon.
Hävetkää.
No mites sitten jos nää eroaa (kuten täällä suositellaan) ja ap jää kokonaan yksin? Ja tulee migreeni ja flunssa ja lapsi on kipeä. Mites sitten hoituu hommat?
Ajattelitko, että eron tullen miehen vastuu lapsistaan katoaa kuin taikaiskusta? Saattaa laki ja viranomaiset olla toista mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa ap tilanne sellaiseksi että hän olisi yh. Olisi pärjättävä tuli mitä tuli.
Olin yh kun nuorin lapseni syntyi, ikäeroa lapsilla 1 v 7 kk.
Mies petti joten siinä syy eroon.
En ollut heikkoa tekoa, pärjäsin kahden lapsen kanssa silloinkin kun itse olin kipeänä, tai lapset sairasteli. Sairaalareissujakin oli. Toki oli tilanteita joissa jouduin turvautumaan muiden apuun, onneksi oli lähisukulaiset n. 100 km päässä ja hätätilanteissa käytettävissä.
Minullakin on migreeni. Oli pieni vauva ja taapero, kohtaus iski. Ei auttanut muuta kuin selvitä.
Mutta kun aloittaja ei ole yh. Yleensä parisuhteessa ollessa voi luottaa sihen että toinen auttaa jo toinen on sairas...
Yksinhuoltajat ovat sankareita kaikki. Pärjäävät oli tilanne mikä tahansa.
Varmuusvara pitää olla ainakin viikoksi mielellään kahdeksi.
Pitää osata suunnitella etukäteen elämäänsä.
Vaikka olisi tervekin niin talvipakkasella voi olla mahdoton lähteä kahden pienen lapsen kanssa hoitamaan kauppa-asioita. Puskurivaraston pitäminen on normaalia.
Kipeänäkin on lapsena hoidettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman yön huonosti nukkuminen tai kovan migreenikohtauksen jälkeinen tila vastaa parin promillen humalaa. AP:llä oli nämä molemmat. Hän EI ollut kykenevä hoitamaan pientä vauvaa. Nämä samat ihmiset, jotka täällä ulvovat kuorossa että ap oli vaan laiska tai tyhmä, olisivat ihan varmasti lynkanneet ihmisen, joka jättäisi nelikuisen vauvan kännisen aikuisen hoitoon.
Hävetkää.
No mites sitten jos nää eroaa (kuten täällä suositellaan) ja ap jää kokonaan yksin? Ja tulee migreeni ja flunssa ja lapsi on kipeä. Mites sitten hoituu hommat?
Hoituihan ne nytkin ilman miestä, mutta tuossa skenaariossa jäisi vaan se pettymys pois siitä, että mies ei välitä omasta lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa ap tilanne sellaiseksi että hän olisi yh. Olisi pärjättävä tuli mitä tuli.
Olin yh kun nuorin lapseni syntyi, ikäeroa lapsilla 1 v 7 kk.
Mies petti joten siinä syy eroon.
En ollut heikkoa tekoa, pärjäsin kahden lapsen kanssa silloinkin kun itse olin kipeänä, tai lapset sairasteli. Sairaalareissujakin oli. Toki oli tilanteita joissa jouduin turvautumaan muiden apuun, onneksi oli lähisukulaiset n. 100 km päässä ja hätätilanteissa käytettävissä.
Minullakin on migreeni. Oli pieni vauva ja taapero, kohtaus iski. Ei auttanut muuta kuin selvitä.
Kyllähän sitä ihminen selviytyy ja pärjää, kun on pakko. Itsekin opin sen jo lapsena alkoholistiperheessä. Mutta voitko vielä selittää, miksi parisuhteessa pitäisi pärjätä yksin, jos on tervejärkinen ja vastuuntuntoinen puoliso? Mielestäni yksin selviytyminen on kohtuullisempaa yksin, kuin parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäketju muistuttaa minua elävästi siitä, miksi päätin aikoinaan olla mieluummin yh kuin huonon miehen kanssa. Sitä lähinnä ihmettelen, mikä saa jotkut naiset vihaamaan toisia naisia niin paljon kuin täällä muutamat näyttävät vihaavan. Se on kai jotain sisäistettyä misogyniaa.
Tsemppiä ap:lle ja pistä mies koville. Jos hän ymmärtää tekemänsä virheen, niin teillä on toivoa, ellei, niin... Tämä on ratkaiseva hetki, ikään kuin ennakkotapaus suhteessanne ja viitoittaa tietä sille, miten mies tulevaisuudessa käyttäytyy.
"Pistä mies koville"? Miksi?
Mitä jos miehelle annettaisiin tämä neuvo? Tiesittekö miten yleistä on naisten miehiin kohdistama väkivalta tänäpäivänä.
Ei suhteessa ketään laiteta koville.
Tämä! Ketään ei kuulu pistää koville suhteessa, vaan keskustella asiat aikuismaisesti läpi. Koville pistäminen kuulostaa lapselliselta yläastemeiningiltä, mikä ei kuulu aikuiseen elämään eikä parisuhteeseen. Todellakaan suhteessa ei ketään laiteta koville.
Koville pistäminen tässä tarkoittaa sitä, että mies ei saa luikerrella tilanteesta ilman mitään selityksiä vaan hänen pitää oikeasti pohtia, löytääkö hän toiminnastaan mitään, minkä olisi voinut tehdä toisin ja miten hän jatkossa vastaavissa tilanteissa toimisi. Jos mies ei suostu keskustelemaan, ei näe toiminnassaan mitään vikaa eikä suostu puhumaan, miten jatkossa toimisi, niin se suhde on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman yön huonosti nukkuminen tai kovan migreenikohtauksen jälkeinen tila vastaa parin promillen humalaa. AP:llä oli nämä molemmat. Hän EI ollut kykenevä hoitamaan pientä vauvaa. Nämä samat ihmiset, jotka täällä ulvovat kuorossa että ap oli vaan laiska tai tyhmä, olisivat ihan varmasti lynkanneet ihmisen, joka jättäisi nelikuisen vauvan kännisen aikuisen hoitoon.
Hävetkää.
No mites sitten jos nää eroaa (kuten täällä suositellaan) ja ap jää kokonaan yksin? Ja tulee migreeni ja flunssa ja lapsi on kipeä. Mites sitten hoituu hommat?
Hoituihan ne nytkin ilman miestä, mutta tuossa skenaariossa jäisi vaan se pettymys pois siitä, että mies ei välitä omasta lapsestaan.
Ja nainen huomasi, että miehestä ei tiukan paikan tullen ole mitään apua, joten jatkossakaan miestä ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on katkeria akkoja linjoilla. En ihmettele yhtään jos on ero tullut, eihän tuommoisten kaikkitietäväien kanssa kykene yhteiseloon. Omassa ajattelutavassa ja toimintamallissa ei kertakaikkiaan nähdä mitään vikaa.
Mä en jaksaisi tuommoisia ihmisiä varmaan viikkoakaan.Ja nämä vielä pauhaavat ja uhkailevat erolla. Huh huh. Onneksi olen sinkkumies vaikka ikää on jo 35v.
Ei se ole erolla uhkailua vaan vaihtoehtojen antamista. Kaikkea ei tarvitse sietää eikä ilman sanomista poismuuttaminen ole fiksua.
Nyt tehdään niin kuin MINÄ haluan tai... Syytellen latelet vaihtoehdot pöytään. Kuulostaa uhkailulta eikä yhtään aikuismaiselta käytökseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman yön huonosti nukkuminen tai kovan migreenikohtauksen jälkeinen tila vastaa parin promillen humalaa. AP:llä oli nämä molemmat. Hän EI ollut kykenevä hoitamaan pientä vauvaa. Nämä samat ihmiset, jotka täällä ulvovat kuorossa että ap oli vaan laiska tai tyhmä, olisivat ihan varmasti lynkanneet ihmisen, joka jättäisi nelikuisen vauvan kännisen aikuisen hoitoon.
Hävetkää.
No mites sitten jos nää eroaa (kuten täällä suositellaan) ja ap jää kokonaan yksin? Ja tulee migreeni ja flunssa ja lapsi on kipeä. Mites sitten hoituu hommat?
Ajattelitko, että eron tullen miehen vastuu lapsistaan katoaa kuin taikaiskusta? Saattaa laki ja viranomaiset olla toista mieltä.
Laki ja viranomaiset eivät voi pakottaa etävanhempaa eron jälkeen tekemään yhtään mitään muuta kuin maksamaan elatusmaksua.
Johan on ongelmia paratiisissa. Meillä mies sanoi heti, ettei tarvitse epäillä mistään mutta mies on muutenkin huolehtiva kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa ap tilanne sellaiseksi että hän olisi yh. Olisi pärjättävä tuli mitä tuli.
Olin yh kun nuorin lapseni syntyi, ikäeroa lapsilla 1 v 7 kk.
Mies petti joten siinä syy eroon.
En ollut heikkoa tekoa, pärjäsin kahden lapsen kanssa silloinkin kun itse olin kipeänä, tai lapset sairasteli. Sairaalareissujakin oli. Toki oli tilanteita joissa jouduin turvautumaan muiden apuun, onneksi oli lähisukulaiset n. 100 km päässä ja hätätilanteissa käytettävissä.
Minullakin on migreeni. Oli pieni vauva ja taapero, kohtaus iski. Ei auttanut muuta kuin selvitä.
Ei tämä mikään pissimiskilpailu ole. Kyllähän apkin selvisi mutta luottamus siihen omaan kumppaniin meni ainakin hetkellisesti. Ihan niinkuin sinulla, kun miehesi petti.
Parisuhteessa ainakin yleensä luotetaan siihen, että se kumppani on tukena hyvinä ja huonoina hetkinä. Ap:n mies ei ollut huonona hetkenä tukena ja apuna. Kyse ei oikeastaan ole edes häihin lähdöstä, koska sekin olisi voinut olla ok, jos olisi huolehtinut, että kotona kaikki on kunnossa ja antanut ap:n levätä pyydettäessä ennen reissua. Ap:n mies jätti kokonaan huomioimatta kumppaninsa huonon olon. Puhumattakaan pienestä vauvasta.
Meillä mies hoitaa autot, mä hoidan pyykit. Ei tasavertaisuus tarkoita välttämättä sitä, että molemmat pitää huolen omistaan. Mun mielestä tasavertaisuus tarkoittaa sitä, että molemmat pitää yhtä lailla huolta vähän kaikesta, omistussuhteista huolimatta. Käytännössä siis asioista huolehtiminen jaetaan kullekin perheelle sopivalla tavalla niin, ettei kumpikaan puolisoista kuormitu liikaa.
Minä uskon, että paras parisuhde syntyy, kun aina laittaa toisen itsensä edelle. Tämän vaan tulee toteutua molemmilla, ei vain toisella. Harvat tässä onnistuu, ei meilläkään parisuhde sellaista auvoa ole. Tärkeintä kuitenkin on tasapaino, kyky asettua toisen asemaan ja miettiä mitä itse kyseisessä tilanteessa toivoisi. Harmillisen monelta mieheltä tämä kyky puuttuu, mutta se ei välttämättä ole suoraan näiden miesten vika. Kysehän on enemmänkin tästä mies ei puhu eikä pussaa kulttuurista, ja miehiin iskostetuista kovista arvoista mihin täällä on kasvettu. Onneksi asia on hiljalleen muuttumassa, mutta pitkä siinäkin on tie.