Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Tiskit ja pyykit voi odottaa. Nyt on kesä ja vauva pärjää pelkässä vaipassa, vaikka kaikki vaatteet olisivat likaisia. Aikuinen pärjää pelkällä leivällä tai noutoruualla hyvin ja siihen ei astioita tarvita. Yksi juomalasikin riittää yhdelle aikuiselle.
Miehen kanssa yhdessä hoitelette sitten pyykit, siivoukset ja tiskit. Jatkatte normaalia arkea, kun hän palaa. Ei sekään ole oikein, että kun mies palaa kotiin, että viskataan vauva syliin ja aletaan vaatia koko talon täydellistä siivousta välittömästi.
Minusta pitää muistaa, että molemmilla aikuisilla on oikeus nauttia myös ystävien seurasta aika ajoin. On todella epäreilua, että osoitat mieltäsi tälläisessä tilanteessa, jossa toinen on odottanut hauskaa viikonloppua puoli vuotta. Ystävyyssuhteista kannattaa pitää kiinni. Ne lisäävät hyvinvointia. Myös sinulla on oikeus olla välillä yötä pois vauvan luota ja olla ystävien tai läheisten seurassa.
Teillä kävi huono tuuri, kun sattui nämä sairastumiset samalle viikolle. Yritä päästä yli,vaikka voi olla hankalaa.
Tiedän, että perhevapaalla ollessa maailma alkaa pyöriä neljän seinän sisällä nopeasti ja puoliso alkaa näyttää yhdeltä hoidettavalta lisää. Ei se kotona olo herkkua aina ole. Myös miehesi kannattaa pitää pätkä perhevapaata, jotta hänkin saa itsevarmuutta lapsen ja kodinhoidon kanssa. Tsemppiä! Tähän kohtaan sattui huono tuuri, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.
Niin, että mies on saanut rentoutua koko viikonlopun ja sitten on epäreilua, että hän sen jälkeen joutuisi hoitamaan omaa lastaan ja siivoamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Vihkiminen kestää alle tunnin, hääjuhlat muutaman tunnin sen päälle. Matkoineen tuo olisi hoitunut 12 tunnissa. Jostain syystä mies kuitenkin on poissa 48 h, vaikka vauva ja lapsi sairaana.
400 km juhlapaikalle. Voi hyvänen aika teitä . Minkälaisia tossuja teillä on miehenä?
Vierailija kirjoitti:
Tiskit ja pyykit voi odottaa. Nyt on kesä ja vauva pärjää pelkässä vaipassa, vaikka kaikki vaatteet olisivat likaisia. Aikuinen pärjää pelkällä leivällä tai noutoruualla hyvin ja siihen ei astioita tarvita. Yksi juomalasikin riittää yhdelle aikuiselle.
Miehen kanssa yhdessä hoitelette sitten pyykit, siivoukset ja tiskit. Jatkatte normaalia arkea, kun hän palaa. Ei sekään ole oikein, että kun mies palaa kotiin, että viskataan vauva syliin ja aletaan vaatia koko talon täydellistä siivousta välittömästi.
Minusta pitää muistaa, että molemmilla aikuisilla on oikeus nauttia myös ystävien seurasta aika ajoin. On todella epäreilua, että osoitat mieltäsi tälläisessä tilanteessa, jossa toinen on odottanut hauskaa viikonloppua puoli vuotta. Ystävyyssuhteista kannattaa pitää kiinni. Ne lisäävät hyvinvointia. Myös sinulla on oikeus olla välillä yötä pois vauvan luota ja olla ystävien tai läheisten seurassa.
Teillä kävi huono tuuri, kun sattui nämä sairastumiset samalle viikolle. Yritä päästä yli,vaikka voi olla hankalaa.
Tiedän, että perhevapaalla ollessa maailma alkaa pyöriä neljän seinän sisällä nopeasti ja puoliso alkaa näyttää yhdeltä hoidettavalta lisää. Ei se kotona olo herkkua aina ole. Myös miehesi kannattaa pitää pätkä perhevapaata, jotta hänkin saa itsevarmuutta lapsen ja kodinhoidon kanssa. Tsemppiä! Tähän kohtaan sattui huono tuuri, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.
Ihanaa tällainen rauhallinen järjen ääni! Migreeni on kurjaa, mutta se oli ohi jo perjantaina. Viikonloppu selvitään välttämättömällä, sen jälkeen siivotaan yhdessä sotkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen joidenkin huolta joutuisiko mies ottamaan peräti palkatonta, jos lähtee kesken työpäivän auttamaan yksin itkevää, kipeää vauvaansa ja vessan lattialla makaavaa kipeää puolisoa. Kuinka tärkeä joku yhden päivän palkka on? Itse lähtisin joka tapauksessa, ihan sama mitä pomo tai joku muu ajattelee tai jääkö päivän palkka saamatta. Eihän nämä mitään jatkuvasti eteen tulevia tilanteita ole ja jatkossa voi miettiä, onko muita toimintatapoja.
Olen aikoinaan ollut työssä maksullisia lastenhoitopalveluja tarjoavassa yrityksessä. Ainakaan siellä emme käyneet tarttuvien sairauksien aikana. Muutoin olisi norot ja muut levinneet nopeasti kaikkiin asiakasperheisiin ja aiheuttaneet työntekijöiden poissaoloja.
Samaa mietin. Kyllä tuollaisiin tilanteisiin pitää sen verran olla varautunut, ettei jonkun päivän-parin puuttumaan jäänyt palkka haittaa. Ymmärsin, että ovat hyvätuloisia, joten ei tainnut ap:n tapauksessa olla kyse siitä, että päivän palkka jäisi saamatta, vaan ihan vain siitä, että työpaikan päälliköiden äijäkerhossa voi mennä maine, jos rupee neiteilemään ja lapsen tai vaimon takia kotiin kesken päivän lähtemään.
Eli mies ei ymmärrä, että perheellisenä kannattaisi hakeutua toiseen työpaikkaan, jos perheessä olevan vaaratilanteen (äiti migreenikohtauksessa, jolloin vauva lähes heitteillä) vuoksi kotiinlähdöstä tulee kerran pahaa silmää.
No saihan se mies perjantainkin töistä vapaaksi hääreissun takia, vähintään puoli päivää, jos lähtö oli klo 12. Ap latasi aloituksen pari tuntia lähdön jälkeen. Moni omikronin läpikäynyt tietää, ettei silloin saa selvää sanaa suusta, saati naputeltua pitkän tarinan somepalstalle. Vauvapalsta tai riitely yhtään mistään kenenkään kanssa ovat viimeiset asiat mielessä, kun kituu hengen ahdistuksessa sängyssä eikä aivot toimi yhtään. Eikä jää siihen, luulee jo parantuneensa, kun pari kuukautta myöhemmin alkaa tulla hirveitä kramppeja, totaalisia väsymyskausia, sydämen hypersykettä, verenkierron ja hermoston toimintahäiriöitä jne. Ne aaltoilee, menee viikoiksi pois, sitten tulee yhä pahempana yllättäen takaisin. Kannattaa varautua ja tehdä miehen kanssa suunnitelma ja strategia, miten toimitte jatkossa, kun vauva, ap tai mies alkaa oireilla kummallisesti. Jäätävä virus ja jatkuvasti muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen joidenkin huolta joutuisiko mies ottamaan peräti palkatonta, jos lähtee kesken työpäivän auttamaan yksin itkevää, kipeää vauvaansa ja vessan lattialla makaavaa kipeää puolisoa. Kuinka tärkeä joku yhden päivän palkka on? Itse lähtisin joka tapauksessa, ihan sama mitä pomo tai joku muu ajattelee tai jääkö päivän palkka saamatta. Eihän nämä mitään jatkuvasti eteen tulevia tilanteita ole ja jatkossa voi miettiä, onko muita toimintatapoja.
Olen aikoinaan ollut työssä maksullisia lastenhoitopalveluja tarjoavassa yrityksessä. Ainakaan siellä emme käyneet tarttuvien sairauksien aikana. Muutoin olisi norot ja muut levinneet nopeasti kaikkiin asiakasperheisiin ja aiheuttaneet työntekijöiden poissaoloja.
Samaa mietin. Kyllä tuollaisiin tilanteisiin pitää sen verran olla varautunut, ettei jonkun päivän-parin puuttumaan jäänyt palkka haittaa. Ymmärsin, että ovat hyvätuloisia, joten ei tainnut ap:n tapauksessa olla kyse siitä, että päivän palkka jäisi saamatta, vaan ihan vain siitä, että työpaikan päälliköiden äijäkerhossa voi mennä maine, jos rupee neiteilemään ja lapsen tai vaimon takia kotiin kesken päivän lähtemään.
Eli mies ei ymmärrä, että perheellisenä kannattaisi hakeutua toiseen työpaikkaan, jos perheessä olevan vaaratilanteen (äiti migreenikohtauksessa, jolloin vauva lähes heitteillä) vuoksi kotiinlähdöstä tulee kerran pahaa silmää.
Hakeutua toiseen työpaikkaan koska kumppanilla on migreeni? Nyt ihan oikeasti jotain rajaa xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Kyllä se mieskin jotain ohjausta tarvitsisi, kun ei osaa edes ruokaa ostaa jääkaappiin.
Nimenomaan. Miehen pitää opetella ja oppia, miten olla vastuullinen isä ja aikuinen.
Oma mieheni otti alusta saakka hyvin vastuuntuntoisen roolin, kiitos siitä. Yhden kerran meinasi lipsahtaa, mutta keskustelemalla selvittiin. Miehen kaveri voitti matkoja eurooppalaiseen pääkaupunkiin ja pyysi miestä mukaan (ilmaiset lennot). Matka vain sattui minun ensimmäiseksi äitienpäiväksi. Keskusteltiin, matka oli minulle sinänsä Ok mutta ajankihta ei. Sanoin, että mies saa mennä, mutta saa itse selittää sen sukulaisille ja varsinkin minun vanhemmilleni, jotka ilman muuta olisivat pienen vauvan isän reissua ja erityisesti äitienpäiväajankohtaa ihmetelleet. Ei mennyt, ymmärsi itsekin, miltä törpöltä olisi vaikuttanut.
Torppasit tarjotun matkan äitienpäivän takia?!! Ei jumalauta! Olisi ollut laskettu aika mutta joku fakkerai kaupallinen hapatuspäivä.
Mies ihan itse arvioi, ettei lähde. Toki olisi saanut lähteä, mutta olisi saanut tosiaan itse selittää tilanteen suvulle, kun väistämättä kysymyksiä olisi tullut ja väistämättä olisi tullut myös seurauksia esim miten isänpäivää olisi seuraavan kerran juhlittu hänen kohdallaan (hänellä oli tuossa vaiheessa jo kokemusta isänä isänpäivän vietosta meidän perheessä). Äitien- ja isäinpäivät ovat meidän perheessä isoja juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Hö? Minun mielestä isän kuuluisi käydä siellä ensikodissa oppimassa vastuuntuntoa isänä. Ensin lapsi ja lapsen terveys ja sen jälkeen tulee muut asiat. Jos haluttaa niin kovasti bilettää ja olla kavereiden kanssa ja antaa vaimon hoitaa kodin ja vauvan niin miksi edes hankkia niitä. Jääköön poikamieheksi. Ja vielä tyhmempi kommenttisi: äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8 h/vrk? . Montako tuntia isä hoitaa kun bilettää töiden jälkeen ja tapaa kavereitaan: 0 tuntia. Oikea vuoden isä vai?
Tässä on täysimetetty vauva kyseessä, että eiköhän se perhevapaalla oleva äiti hoida sitä ihan 24/7. Äiti on myös valvonut kaikki yöt. Mies on olevinaan joku sankari, jos joskus voi tunnin verran katsoa lasta (kun se nukkuu) ja äiti saa tunnin omaa aikaa. Oikeasti, vauvavuodet on kyllä olleet mun elämäni helvetillisintä aikaa ja erohan siitä tuli. Sellaisesta katkeruudesta pääse ikinä yli.
Ja munkin ex ihan tosissaan halusi sälyttää kaiken vastuun lapsista mulle. Eron jälkeen hän ei halua lapsia ollenkaan arkena (vaikka asuu lähellä), vaan hän haluaa ainoastaan joka toisen viikonlopun. Kertoo kaiken hänen arvomaailmastaan ja voin sanoa, että miehen arvostus ropisi kyllä hänen kavereidensakin keskuudessa tuosta hyvästä. Mutta mun ex oli siis vauvavuosina hyvin samankaltainen ymmärtämätön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton, kuin miltä ap:nkin mies kuulostaa.
Mulla oli vastuuntuntoinen isä lapsella vauvavuotena ja se oli silti ihan helvettiä. Tosin, koska olen kokenut muitakin rankkoja asioita elämässäni osasin suhtautua siihen, että tämä kestää aikansa. Teini-ikä on muuten paljon kamalampaa. Ap:n tilanteessa mies olisi ehdottomasti lähtenyt ja olisin antanut mennä juurikin asenteella, että kävipä pjaska tuuri että sairastumiset osuivat samalle viikolle. Mitä enemmän siitä vauvakuplasta pääsee pois, sitä paremmin sen kestää. Ja Ap:lla ei tosiaan ole ollut mitään muuta hätää kun kiukku miestä kohtaan.
Pääsitkö sinäkin tasapuolisesti paljon pois siitä vauvakuplasta? Jos olisi ollut niin päin, että sinun ystäväsi häät, niin miehelle olisi ollut ihan fine, että olisit vaan lähtenyt? Ap:n tilanteesta tulee mieleen, ettei tuo mies kykene huolehtimaan edes itsestään sairaana, niin ei hän olisi jäänyt kotiin kipeänä kipeän vauvan kanssa ilman autoa, jos ap olisi lähtenyt juhlimaan.
No se olisi tietysti soittanut sen äidille ja äiti olisi tullut hoitamaan.
Huom. Omankin lapsen asioista voi ja kannattaa tehdä lastensuojeluun huoli-ilmoitus, kun tilanne sitä vaatii. Sossu käy katsomassa isän kyvyn hoitaa perhettä ja alkaa tarjota tukitoimia, jos katsoo aiheelliseksi. Isä voisi käydä muiden isien kanssa vertaistukiryhmässä, jossa harjoitellaan vanhemman vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesviha valloillaan! Ihmeen ripustautuvia naisia täällä.
Häistä on tiedetty hyvin pitkään ja että sellaiset on tulossa ja mies on niihin menossa. Ikävä juttu että ap ja vauva sairastui just , mutta silloin täytyy keksiä suunnitelma b ja c. Ei toista (miestä) hyppyytetä mielivaltaisesti oman tahdon mukaan.
Asia järjestetään niin, että tarvittaessa on joku sukulainen tai kaveri auttamassa, jääkaapissa ruokaa jne.
Häät on ihan eri asia, kuin perua joku poikien baarireissu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Hö? Minun mielestä isän kuuluisi käydä siellä ensikodissa oppimassa vastuuntuntoa isänä. Ensin lapsi ja lapsen terveys ja sen jälkeen tulee muut asiat. Jos haluttaa niin kovasti bilettää ja olla kavereiden kanssa ja antaa vaimon hoitaa kodin ja vauvan niin miksi edes hankkia niitä. Jääköön poikamieheksi. Ja vielä tyhmempi kommenttisi: äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8 h/vrk? . Montako tuntia isä hoitaa kun bilettää töiden jälkeen ja tapaa kavereitaan: 0 tuntia. Oikea vuoden isä vai?
Tässä on täysimetetty vauva kyseessä, että eiköhän se perhevapaalla oleva äiti hoida sitä ihan 24/7. Äiti on myös valvonut kaikki yöt. Mies on olevinaan joku sankari, jos joskus voi tunnin verran katsoa lasta (kun se nukkuu) ja äiti saa tunnin omaa aikaa. Oikeasti, vauvavuodet on kyllä olleet mun elämäni helvetillisintä aikaa ja erohan siitä tuli. Sellaisesta katkeruudesta pääse ikinä yli.
Ja munkin ex ihan tosissaan halusi sälyttää kaiken vastuun lapsista mulle. Eron jälkeen hän ei halua lapsia ollenkaan arkena (vaikka asuu lähellä), vaan hän haluaa ainoastaan joka toisen viikonlopun. Kertoo kaiken hänen arvomaailmastaan ja voin sanoa, että miehen arvostus ropisi kyllä hänen kavereidensakin keskuudessa tuosta hyvästä. Mutta mun ex oli siis vauvavuosina hyvin samankaltainen ymmärtämätön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton, kuin miltä ap:nkin mies kuulostaa.
Mulla oli vastuuntuntoinen isä lapsella vauvavuotena ja se oli silti ihan helvettiä. Tosin, koska olen kokenut muitakin rankkoja asioita elämässäni osasin suhtautua siihen, että tämä kestää aikansa. Teini-ikä on muuten paljon kamalampaa. Ap:n tilanteessa mies olisi ehdottomasti lähtenyt ja olisin antanut mennä juurikin asenteella, että kävipä pjaska tuuri että sairastumiset osuivat samalle viikolle. Mitä enemmän siitä vauvakuplasta pääsee pois, sitä paremmin sen kestää. Ja Ap:lla ei tosiaan ole ollut mitään muuta hätää kun kiukku miestä kohtaan.
Pääsitkö sinäkin tasapuolisesti paljon pois siitä vauvakuplasta? Jos olisi ollut niin päin, että sinun ystäväsi häät, niin miehelle olisi ollut ihan fine, että olisit vaan lähtenyt? Ap:n tilanteesta tulee mieleen, ettei tuo mies kykene huolehtimaan edes itsestään sairaana, niin ei hän olisi jäänyt kotiin kipeänä kipeän vauvan kanssa ilman autoa, jos ap olisi lähtenyt juhlimaan.
Pääsin ja olisin mennyt. En edes olisi miettinyt miten mies pärjää. Aikuinen ihminen, figure it out.
Ap:n tilanne taitaa kuitenkin olla erilainen. Hänen miehensä tuskin olisi pärjännyt, kun ei pystynyt edes itseään hoitamaan sairaana.
No ihan varmasti olisi kyennyt. Ap valitsi passata. Ap ei ole kertonut, että mies olisi mitään tällaista vaatinut. Kiva tietty, mutta ei se Kerro siitä ettei mies olisi pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiskit ja pyykit voi odottaa. Nyt on kesä ja vauva pärjää pelkässä vaipassa, vaikka kaikki vaatteet olisivat likaisia. Aikuinen pärjää pelkällä leivällä tai noutoruualla hyvin ja siihen ei astioita tarvita. Yksi juomalasikin riittää yhdelle aikuiselle.
Miehen kanssa yhdessä hoitelette sitten pyykit, siivoukset ja tiskit. Jatkatte normaalia arkea, kun hän palaa. Ei sekään ole oikein, että kun mies palaa kotiin, että viskataan vauva syliin ja aletaan vaatia koko talon täydellistä siivousta välittömästi.
Minusta pitää muistaa, että molemmilla aikuisilla on oikeus nauttia myös ystävien seurasta aika ajoin. On todella epäreilua, että osoitat mieltäsi tälläisessä tilanteessa, jossa toinen on odottanut hauskaa viikonloppua puoli vuotta. Ystävyyssuhteista kannattaa pitää kiinni. Ne lisäävät hyvinvointia. Myös sinulla on oikeus olla välillä yötä pois vauvan luota ja olla ystävien tai läheisten seurassa.
Teillä kävi huono tuuri, kun sattui nämä sairastumiset samalle viikolle. Yritä päästä yli,vaikka voi olla hankalaa.
Tiedän, että perhevapaalla ollessa maailma alkaa pyöriä neljän seinän sisällä nopeasti ja puoliso alkaa näyttää yhdeltä hoidettavalta lisää. Ei se kotona olo herkkua aina ole. Myös miehesi kannattaa pitää pätkä perhevapaata, jotta hänkin saa itsevarmuutta lapsen ja kodinhoidon kanssa. Tsemppiä! Tähän kohtaan sattui huono tuuri, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.
Ihanaa tällainen rauhallinen järjen ääni! Migreeni on kurjaa, mutta se oli ohi jo perjantaina. Viikonloppu selvitään välttämättömällä, sen jälkeen siivotaan yhdessä sotkut.
Äiti on lapsen kanssa osastolla eikä pysty nyt kotia siustimään. Pitäiskö sen miehen äidin tulla kotiin auttelemaan, kun isukki vähän rentoutuu? Kun on jäänyt lapsenkasvatus aikanaan puolitiehen. Ainakaan vastuuntuntoa ja empatiaa ei ole kehittynyt ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiskit ja pyykit voi odottaa. Nyt on kesä ja vauva pärjää pelkässä vaipassa, vaikka kaikki vaatteet olisivat likaisia. Aikuinen pärjää pelkällä leivällä tai noutoruualla hyvin ja siihen ei astioita tarvita. Yksi juomalasikin riittää yhdelle aikuiselle.
Miehen kanssa yhdessä hoitelette sitten pyykit, siivoukset ja tiskit. Jatkatte normaalia arkea, kun hän palaa. Ei sekään ole oikein, että kun mies palaa kotiin, että viskataan vauva syliin ja aletaan vaatia koko talon täydellistä siivousta välittömästi.
Minusta pitää muistaa, että molemmilla aikuisilla on oikeus nauttia myös ystävien seurasta aika ajoin. On todella epäreilua, että osoitat mieltäsi tälläisessä tilanteessa, jossa toinen on odottanut hauskaa viikonloppua puoli vuotta. Ystävyyssuhteista kannattaa pitää kiinni. Ne lisäävät hyvinvointia. Myös sinulla on oikeus olla välillä yötä pois vauvan luota ja olla ystävien tai läheisten seurassa.
Teillä kävi huono tuuri, kun sattui nämä sairastumiset samalle viikolle. Yritä päästä yli,vaikka voi olla hankalaa.
Tiedän, että perhevapaalla ollessa maailma alkaa pyöriä neljän seinän sisällä nopeasti ja puoliso alkaa näyttää yhdeltä hoidettavalta lisää. Ei se kotona olo herkkua aina ole. Myös miehesi kannattaa pitää pätkä perhevapaata, jotta hänkin saa itsevarmuutta lapsen ja kodinhoidon kanssa. Tsemppiä! Tähän kohtaan sattui huono tuuri, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.
Ihanaa tällainen rauhallinen järjen ääni! Migreeni on kurjaa, mutta se oli ohi jo perjantaina. Viikonloppu selvitään välttämättömällä, sen jälkeen siivotaan yhdessä sotkut.
Tuo kommentoimasi aiempi kuulostaisi järkevältä, jos tilanne olisi ollut se, että ap:lla on olo, että mies kuitenkin välittää, ja jos mies olisi pyrkinyt helpottamaan ap:n ja vauvan viikonloppua ennen lähtöään (antanut vaimonsa levätä, tehnyt ruuat valmiiksi, niin ettei tarvitse kuin lämmittää, sopinut jonkun kanssa, että joku tulee auttamaan, jos esim. migreenikohtaus taas tulee, sanonut, että soitat heti, jos tulee joku hätä jne.). Nyt mies vain lähti ja ap:lle jäi olo, ettei mies välitä hänestä ja vauvasta yhtään, vaan ap on yksin.
En siis täysin tuomitse hääkeikkaa, jos mies olisi muutoin varmistanut, että kotona on kaikki hyvin silloin, mutta sen tuomitsen, että vaikka toinen sanoi tarvitsevansa apua, mies vain häipyi järjestämättä mitään apuja (muka kävi kaupassa, mutta jääkaapissa ei ollut syötävää, eli varmaan oli ostanut jotain raaka-aineita ja ajatellut, että vaimonsa sitten kokkailee sairaana sairaan vauvan kanssa). Se on todella törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa miehistä on valitettavasti tuollaisia itsekkäitä omaan napaan tuijottelijoita.
Toisaalta ymmärrän häihin lähtemisen, mutta mies olisti voinut edes järjestää sinulle ruokaa ja jonkun avuksi vauvan hoitoon.
Mieti tarkkaan haluatko enempää lapsia tuollaisen ihmisen kanssa. Antaisin sairastaa jatkossa ihan rauhassa ja keskittyisin omiin juttuihin ja vauvan hoitoon.
Se, että mies käy töissä ei ole mikään tekosyy yrittää jättää kaikki vauvanhoito kokonaan sinun harteille, koska onhan se mies ollut sitä vauvaa tekemässä ja haluamassa.
Olis hirveää olla av-mamman mies. Mitään kompromisseja ei voida tehdä vaan kaikki tehdään naisen mielen mukaan.
Jäin tässä pohtimaan, kun oma mieheni on aina tehnyt reissuhommaa ja on aina viikon kerrallaan pois kotoa, että olisiko tässä nyt pitänyt vaatia itsekin sitten miestä lopettamaan työt josta nauttii, mitä osaa ja mistä maksetaan hyvää palkkaa niin että olen aina saanut hoitaa lapsia kotona niin kauan kun olen halunnut.
Monet flunssat ja migreenit on sairastettu ja hyvin selvitty. Organisointi ja asioiden suunnittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesviha valloillaan! Ihmeen ripustautuvia naisia täällä.
Häistä on tiedetty hyvin pitkään ja että sellaiset on tulossa ja mies on niihin menossa. Ikävä juttu että ap ja vauva sairastui just , mutta silloin täytyy keksiä suunnitelma b ja c. Ei toista (miestä) hyppyytetä mielivaltaisesti oman tahdon mukaan.
Asia järjestetään niin, että tarvittaessa on joku sukulainen tai kaveri auttamassa, jääkaapissa ruokaa jne.
Häät on ihan eri asia, kuin perua joku poikien baarireissu!
Miehelle teki kuitenkin tiukkaa järjestää sinne jääkaappiin ruokaa? Ei tainnut myöskään järjestää sukulaisia tai kavereita auttamaan - tosin harva haluaa kotiinsa mitään tauteja. Miestä myös paapottiin miesflunssassa sänkyyn. Kyllä vihaan juurikin itsekkäitä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Ja munkin ex ihan tosissaan halusi sälyttää kaiken vastuun lapsista mulle. Eron jälkeen hän ei halua lapsia ollenkaan arkena (vaikka asuu lähellä), vaan hän haluaa ainoastaan joka toisen viikonlopun. Kertoo kaiken hänen arvomaailmastaan ja voin sanoa, että miehen arvostus ropisi kyllä hänen kavereidensakin keskuudessa tuosta hyvästä. Mutta mun ex oli siis vauvavuosina hyvin samankaltainen ymmärtämätön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton, kuin miltä ap:nkin mies kuulostaa.
Me too, myös ex-mieheni käyttäytyi samantyylisesti vauva-aikana. Eron jälkeen ei halunnut tavata lastaan kuin satunnaisesti. Omilla ehdoillaan. Jos ei ollut muuta tekemistä isällä. Usein sovitut tapaamiset peruuntuivat tai keskytyivät yllättäen, jos kaveri oli soittanut ja ehdottanut tapaamista ja isä toi lapsen takaisin. Lapsi oli aika pyörällä päästään. Aikuinen mies siis kyseessä, ei teini.
Ap. kaikki sympatia ja empatia sinulle!
Ei kannata vaatia ihan tuommoista symbioosia kenenkään kanssa. Edes sen oman miehen. Ei kuulostaa terveeltä olla noin riippuvainen , kuin moni täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Se mies kuitenkin sai maata siellä sängynpohjalla sairaana eikä varmaan eväänsä liikuttanut? Miesflunssahan on ihan oikea sairaus. Mieti jos tilanne olisi toisinpäin eli ap lähtisi ystävänsä häihin ja mies jäisi kipeänä hoitamaan kipeää vauvaa, niin tulisiko ymmärrystä?
Jos mies olisi flunssastaan toipumaan päin ja vauva nuhainen niin kyllä, olisi ihan ymmärrettävää että nainen lähtisi.
Ap kertoi jo aloituksessaan, että heillä oli ollut todella paha riita aiheesta. Voin vain kuvitella, että miestä ei paljoa hotsita tulla aiemmin himaan hysteerisen pirttihirmun luokse.
Mies kuitenkin sai jo eilen tietää, että vauva on otettu sairaalaan sisälle. Luulisi, että mies olisi jo ehtinyt palata takaisin kotiin. Kaverin häätkin voi juhlia niin, että pysyy itse selvinpäin. Naiselle tuo episodi kertoo vain siitä, että jos tulee tiukka paikka elämässä, miehestä ei saa apua vaan sitä pitää hakea jostain muualta. Tuollaisista ne avioerot lähtee liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Hö? Minun mielestä isän kuuluisi käydä siellä ensikodissa oppimassa vastuuntuntoa isänä. Ensin lapsi ja lapsen terveys ja sen jälkeen tulee muut asiat. Jos haluttaa niin kovasti bilettää ja olla kavereiden kanssa ja antaa vaimon hoitaa kodin ja vauvan niin miksi edes hankkia niitä. Jääköön poikamieheksi. Ja vielä tyhmempi kommenttisi: äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8 h/vrk? . Montako tuntia isä hoitaa kun bilettää töiden jälkeen ja tapaa kavereitaan: 0 tuntia. Oikea vuoden isä vai?
Tässä on täysimetetty vauva kyseessä, että eiköhän se perhevapaalla oleva äiti hoida sitä ihan 24/7. Äiti on myös valvonut kaikki yöt. Mies on olevinaan joku sankari, jos joskus voi tunnin verran katsoa lasta (kun se nukkuu) ja äiti saa tunnin omaa aikaa. Oikeasti, vauvavuodet on kyllä olleet mun elämäni helvetillisintä aikaa ja erohan siitä tuli. Sellaisesta katkeruudesta pääse ikinä yli.
Ja munkin ex ihan tosissaan halusi sälyttää kaiken vastuun lapsista mulle. Eron jälkeen hän ei halua lapsia ollenkaan arkena (vaikka asuu lähellä), vaan hän haluaa ainoastaan joka toisen viikonlopun. Kertoo kaiken hänen arvomaailmastaan ja voin sanoa, että miehen arvostus ropisi kyllä hänen kavereidensakin keskuudessa tuosta hyvästä. Mutta mun ex oli siis vauvavuosina hyvin samankaltainen ymmärtämätön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton, kuin miltä ap:nkin mies kuulostaa.
Mulla oli vastuuntuntoinen isä lapsella vauvavuotena ja se oli silti ihan helvettiä. Tosin, koska olen kokenut muitakin rankkoja asioita elämässäni osasin suhtautua siihen, että tämä kestää aikansa. Teini-ikä on muuten paljon kamalampaa. Ap:n tilanteessa mies olisi ehdottomasti lähtenyt ja olisin antanut mennä juurikin asenteella, että kävipä pjaska tuuri että sairastumiset osuivat samalle viikolle. Mitä enemmän siitä vauvakuplasta pääsee pois, sitä paremmin sen kestää. Ja Ap:lla ei tosiaan ole ollut mitään muuta hätää kun kiukku miestä kohtaan.
Pääsitkö sinäkin tasapuolisesti paljon pois siitä vauvakuplasta? Jos olisi ollut niin päin, että sinun ystäväsi häät, niin miehelle olisi ollut ihan fine, että olisit vaan lähtenyt? Ap:n tilanteesta tulee mieleen, ettei tuo mies kykene huolehtimaan edes itsestään sairaana, niin ei hän olisi jäänyt kotiin kipeänä kipeän vauvan kanssa ilman autoa, jos ap olisi lähtenyt juhlimaan.
Pääsin ja olisin mennyt. En edes olisi miettinyt miten mies pärjää. Aikuinen ihminen, figure it out.
Ap:n tilanne taitaa kuitenkin olla erilainen. Hänen miehensä tuskin olisi pärjännyt, kun ei pystynyt edes itseään hoitamaan sairaana.
No ihan varmasti olisi kyennyt. Ap valitsi passata. Ap ei ole kertonut, että mies olisi mitään tällaista vaatinut. Kiva tietty, mutta ei se Kerro siitä ettei mies olisi pärjännyt.
Omaa isääni seuranneena: ei ole kyllä niin sairasta ja säälittävää kuin mies miesflunssassa (oma mieheni on reipas tapaus, harvoin flunssassa ja silloinkin omatoiminen). Normaaliin empatiaan (ja perhe-elämään) kuuluu se, että sairasta autetaan, viedään kuumaa juotavaa ja särkylääkettä. Oksutaudissa siivotaan toisen roiskeet ihan sen vuoksi, ettei lisää potilaita tule. Näin ainakin meillä toimitaan puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Hö? Minun mielestä isän kuuluisi käydä siellä ensikodissa oppimassa vastuuntuntoa isänä. Ensin lapsi ja lapsen terveys ja sen jälkeen tulee muut asiat. Jos haluttaa niin kovasti bilettää ja olla kavereiden kanssa ja antaa vaimon hoitaa kodin ja vauvan niin miksi edes hankkia niitä. Jääköön poikamieheksi. Ja vielä tyhmempi kommenttisi: äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8 h/vrk? . Montako tuntia isä hoitaa kun bilettää töiden jälkeen ja tapaa kavereitaan: 0 tuntia. Oikea vuoden isä vai?
Tässä on täysimetetty vauva kyseessä, että eiköhän se perhevapaalla oleva äiti hoida sitä ihan 24/7. Äiti on myös valvonut kaikki yöt. Mies on olevinaan joku sankari, jos joskus voi tunnin verran katsoa lasta (kun se nukkuu) ja äiti saa tunnin omaa aikaa. Oikeasti, vauvavuodet on kyllä olleet mun elämäni helvetillisintä aikaa ja erohan siitä tuli. Sellaisesta katkeruudesta pääse ikinä yli.
Ja munkin ex ihan tosissaan halusi sälyttää kaiken vastuun lapsista mulle. Eron jälkeen hän ei halua lapsia ollenkaan arkena (vaikka asuu lähellä), vaan hän haluaa ainoastaan joka toisen viikonlopun. Kertoo kaiken hänen arvomaailmastaan ja voin sanoa, että miehen arvostus ropisi kyllä hänen kavereidensakin keskuudessa tuosta hyvästä. Mutta mun ex oli siis vauvavuosina hyvin samankaltainen ymmärtämätön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton, kuin miltä ap:nkin mies kuulostaa.
Mulla oli vastuuntuntoinen isä lapsella vauvavuotena ja se oli silti ihan helvettiä. Tosin, koska olen kokenut muitakin rankkoja asioita elämässäni osasin suhtautua siihen, että tämä kestää aikansa. Teini-ikä on muuten paljon kamalampaa. Ap:n tilanteessa mies olisi ehdottomasti lähtenyt ja olisin antanut mennä juurikin asenteella, että kävipä pjaska tuuri että sairastumiset osuivat samalle viikolle. Mitä enemmän siitä vauvakuplasta pääsee pois, sitä paremmin sen kestää. Ja Ap:lla ei tosiaan ole ollut mitään muuta hätää kun kiukku miestä kohtaan.
Pääsitkö sinäkin tasapuolisesti paljon pois siitä vauvakuplasta? Jos olisi ollut niin päin, että sinun ystäväsi häät, niin miehelle olisi ollut ihan fine, että olisit vaan lähtenyt? Ap:n tilanteesta tulee mieleen, ettei tuo mies kykene huolehtimaan edes itsestään sairaana, niin ei hän olisi jäänyt kotiin kipeänä kipeän vauvan kanssa ilman autoa, jos ap olisi lähtenyt juhlimaan.
Pääsin ja olisin mennyt. En edes olisi miettinyt miten mies pärjää. Aikuinen ihminen, figure it out.
Ap:n tilanne taitaa kuitenkin olla erilainen. Hänen miehensä tuskin olisi pärjännyt, kun ei pystynyt edes itseään hoitamaan sairaana.
No ihan varmasti olisi kyennyt. Ap valitsi passata. Ap ei ole kertonut, että mies olisi mitään tällaista vaatinut. Kiva tietty, mutta ei se Kerro siitä ettei mies olisi pärjännyt.
Tuskin olisi pärjännyt! Luultavasti sitä tyypillistä miesflunssan voihkimista ja valitusta sängynpohjalla. Ei varmasti hoitanut esimerkiksi vauvaa siinä ohessa.
Ap:n tilanne taitaa kuitenkin olla erilainen. Hänen miehensä tuskin olisi pärjännyt, kun ei pystynyt edes itseään hoitamaan sairaana.