Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Tiskit ja pyykit voi odottaa. Nyt on kesä ja vauva pärjää pelkässä vaipassa, vaikka kaikki vaatteet olisivat likaisia. Aikuinen pärjää pelkällä leivällä tai noutoruualla hyvin ja siihen ei astioita tarvita. Yksi juomalasikin riittää yhdelle aikuiselle.
Miehen kanssa yhdessä hoitelette sitten pyykit, siivoukset ja tiskit. Jatkatte normaalia arkea, kun hän palaa. Ei sekään ole oikein, että kun mies palaa kotiin, että viskataan vauva syliin ja aletaan vaatia koko talon täydellistä siivousta välittömästi.
Minusta pitää muistaa, että molemmilla aikuisilla on oikeus nauttia myös ystävien seurasta aika ajoin. On todella epäreilua, että osoitat mieltäsi tälläisessä tilanteessa, jossa toinen on odottanut hauskaa viikonloppua puoli vuotta. Ystävyyssuhteista kannattaa pitää kiinni. Ne lisäävät hyvinvointia. Myös sinulla on oikeus olla välillä yötä pois vauvan luota ja olla ystävien tai läheisten seurassa.
Teillä kävi huono tuuri, kun sattui nämä sairastumiset samalle viikolle. Yritä päästä yli,vaikka voi olla hankalaa.
Tiedän, että perhevapaalla ollessa maailma alkaa pyöriä neljän seinän sisällä nopeasti ja puoliso alkaa näyttää yhdeltä hoidettavalta lisää. Ei se kotona olo herkkua aina ole. Myös miehesi kannattaa pitää pätkä perhevapaata, jotta hänkin saa itsevarmuutta lapsen ja kodinhoidon kanssa. Tsemppiä! Tähän kohtaan sattui huono tuuri, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden pitäisi mennä hoitamaan vauvaa mutta ei vauvan isän????
Mitä aksuaalista v177ua mä just luin?
Ne on näitä miesreppanan puolustajia... Ihan ymmärrettävää, ettei miesreppana osaa edes ostaa ruokaa jääkaappiin, kun on uusi ja jännittävä tilanne. Miesreppana sairastaa sängynpohjalla paapottuna miesflunssaa ja se ohitetaan täysin, mutta räkytetään naiselle, että sen pitäisi pystyä kyllä hoitamaan sairaan itsensä ja sairaan vauvansa ihan yksin ilman autoa ja tyhjällä jääkaapilla, koska sehän on nainen (tai soittaa tukiverkoille, että tulkaa hoitamaan meitä ja hakemaan tautia perheellenne myös)! Miesreppana saa lähteä pitkästä aikaan tapaamaan ystäviään, vaikka tilanne olisi mikä. Naiselle tuollainen ei tietenkään olisi hyväksyttävää millään muotoa.
Nainen ihan itse ryhtyi marttyyriksi ja paapomaan miestä, kukaan ei vaatinut. Vastapainoksi nainen sitten vaatii miestä lopettamaan oman elämisensä.
Jos olisin ap:n mies, niin eroaisin. Elatusmaksu on kuitenkin vain muutama satanen, se on pieni hinta siitä, että saa hengittää vapaasti.
Voit hengittää ihan vapaasti. Sinun luonteellasi ei ole eikä tule olemaan perhettä.
Nyt voisin melkein väittää tämän keskustelun perusteella, että vastaajat jotka eivät suu vaahdossa huuda itsekästä m*ulkkua ja vaadi eroa ovat juuri niitä, joilla se perhe on ja pysyy.
Totta.27 vuotta oltu yhdessä. Ap:n puolella olen mutta tapahtunut ei tarkoita että erota pitäisi eikä se kuulu muiden huudeltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää viestiketju ei voi olla totta. Ei näin vähä-älyisiä imbesillejä voi suomalaiset naiset ja äidit olla. Hävettää .
Flunssan takia mies ei saa mennä häihin, joita on tammikuusta asti odotettu? Äiti ei pärjää yhtä viikonloppua vauvan kanssa?
Huhhei.
Ap pärjää jatkossa hyvin lapsen kanssa kahdestaan ja mies voi juhlia vaikka joka viikonloppu. Ero on ihan hyvä ratkaisu.
Koska mies oli kuitenkin ilmeisesti ulkoisesti kunnollinen, tulee jonkinlainen yhteishuolto. Todennäköisesti mies juhlii siis vain joka toinen viikonloppu jatkossa, ja ap voi sitten joka toinen viikonloppu juhlia myös <3
Ei tuollainen mies ota lastaan viikonlopuksi luokseen. Siinähän voi jäädä joku baarireissu väliin.
Ap itse on kertonut ketjussa, että tähän asti mies on hoitanut vastuunsa eli eiköhän tuosta tule viikko/viikko -lapsi alusta alkaen, ap saa opetella elämään omaa elämäänsä migreeneineen ja mies huolehtii lapsesta kuten on ap:n sanojen mukaan tähänkin asti huolehtinut tätä yhtä ainoaa kaveriviikonloppua lukuunottamatta.
Mitään eroa ei ole tulossa. Ihan itse täällä keksitte että ap eroaa. Ap ei ole sanaakaan sanonut että eroaisi.
Vauva on pieni ja tämä varmaan ensimmäinen pahempi kerta, kun miehen itsekkyys ja vastuuttomuus iskee kasvoille. Tämän ap todennäköisesti katsoo sormien läpi, muttei unohda. Elämä jatkuu, ja näitä tilanteita tulee lisää. Mahdollisesti tulee toinen lapsikin. Lopulta mies joko tekee jonkun täysin anteeksiantamattoman tempun tai vaihtoehtoisesti tuollaisia itsekkäitä ja vastuuttomia pienempiä temppuja tulee lopulta niin paljon, että ero jossain vaiheessa on väistämätön. Harva osaa kehittää empatiakykyään tai vastuuntuntoaan, jos sitä ei luonnostaan ole. Vastuuntunto on muuten miehissä outo juttu. Munkin ex oli vastuullisessa, hyväpalkkaisessa työssä, mutta lapsistaan ei osannut ottaa yhtään vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Tiskit ja pyykit voi odottaa. Nyt on kesä ja vauva pärjää pelkässä vaipassa, vaikka kaikki vaatteet olisivat likaisia. Aikuinen pärjää pelkällä leivällä tai noutoruualla hyvin ja siihen ei astioita tarvita. Yksi juomalasikin riittää yhdelle aikuiselle.
Miehen kanssa yhdessä hoitelette sitten pyykit, siivoukset ja tiskit. Jatkatte normaalia arkea, kun hän palaa. Ei sekään ole oikein, että kun mies palaa kotiin, että viskataan vauva syliin ja aletaan vaatia koko talon täydellistä siivousta välittömästi.
Minusta pitää muistaa, että molemmilla aikuisilla on oikeus nauttia myös ystävien seurasta aika ajoin. On todella epäreilua, että osoitat mieltäsi tälläisessä tilanteessa, jossa toinen on odottanut hauskaa viikonloppua puoli vuotta. Ystävyyssuhteista kannattaa pitää kiinni. Ne lisäävät hyvinvointia. Myös sinulla on oikeus olla välillä yötä pois vauvan luota ja olla ystävien tai läheisten seurassa.
Teillä kävi huono tuuri, kun sattui nämä sairastumiset samalle viikolle. Yritä päästä yli,vaikka voi olla hankalaa.
Tiedän, että perhevapaalla ollessa maailma alkaa pyöriä neljän seinän sisällä nopeasti ja puoliso alkaa näyttää yhdeltä hoidettavalta lisää. Ei se kotona olo herkkua aina ole. Myös miehesi kannattaa pitää pätkä perhevapaata, jotta hänkin saa itsevarmuutta lapsen ja kodinhoidon kanssa. Tsemppiä! Tähän kohtaan sattui huono tuuri, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.
Nythän se vauva saa vaatteet talon puolesta sairaalasta, vauva hoidon sairaalasta ja äiti saa samalla (itsekin sairaana) levähtää siellä. Win-win. Mies voi parannella rauhassa juhlapaikalla krapulaa. Pitäisikö vähän vielä loiventaa ja pitää vaikka maanantaina vapaata?
Ihmettelen joidenkin huolta joutuisiko mies ottamaan peräti palkatonta, jos lähtee kesken työpäivän auttamaan yksin itkevää, kipeää vauvaansa ja vessan lattialla makaavaa kipeää puolisoa. Kuinka tärkeä joku yhden päivän palkka on? Itse lähtisin joka tapauksessa, ihan sama mitä pomo tai joku muu ajattelee tai jääkö päivän palkka saamatta. Eihän nämä mitään jatkuvasti eteen tulevia tilanteita ole ja jatkossa voi miettiä, onko muita toimintatapoja.
Olen aikoinaan ollut työssä maksullisia lastenhoitopalveluja tarjoavassa yrityksessä. Ainakaan siellä emme käyneet tarttuvien sairauksien aikana. Muutoin olisi norot ja muut levinneet nopeasti kaikkiin asiakasperheisiin ja aiheuttaneet työntekijöiden poissaoloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden pitäisi mennä hoitamaan vauvaa mutta ei vauvan isän????
Mitä aksuaalista v177ua mä just luin?
Ne on näitä miesreppanan puolustajia... Ihan ymmärrettävää, ettei miesreppana osaa edes ostaa ruokaa jääkaappiin, kun on uusi ja jännittävä tilanne. Miesreppana sairastaa sängynpohjalla paapottuna miesflunssaa ja se ohitetaan täysin, mutta räkytetään naiselle, että sen pitäisi pystyä kyllä hoitamaan sairaan itsensä ja sairaan vauvansa ihan yksin ilman autoa ja tyhjällä jääkaapilla, koska sehän on nainen (tai soittaa tukiverkoille, että tulkaa hoitamaan meitä ja hakemaan tautia perheellenne myös)! Miesreppana saa lähteä pitkästä aikaan tapaamaan ystäviään, vaikka tilanne olisi mikä. Naiselle tuollainen ei tietenkään olisi hyväksyttävää millään muotoa.
Nainen ihan itse ryhtyi marttyyriksi ja paapomaan miestä, kukaan ei vaatinut. Vastapainoksi nainen sitten vaatii miestä lopettamaan oman elämisensä.
Jos olisin ap:n mies, niin eroaisin. Elatusmaksu on kuitenkin vain muutama satanen, se on pieni hinta siitä, että saa hengittää vapaasti.
Voit hengittää ihan vapaasti. Sinun luonteellasi ei ole eikä tule olemaan perhettä.
Nyt voisin melkein väittää tämän keskustelun perusteella, että vastaajat jotka eivät suu vaahdossa huuda itsekästä m*ulkkua ja vaadi eroa ovat juuri niitä, joilla se perhe on ja pysyy.
Päin vastoin. Me, joilla on pitkä parisuhde hyvän miehen kanssa, tiedämme, ettei tuollaiseen tarvitse eikä kannata tyytyä. On myös kunnollisia vastuullisia miehiä ja isiä. Ja sellaisista ei erota. Ja sellaiset tajuavat olevansa täsmälleen yhtä paljon vastuussa lapsistaan kuin vaimonsakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Itselläni on ainakin neurologin tekemä diagnoosi migreenistä. Mitä sä siis höpiset?
Eikä tässä ollut kyse siitä, että äiti hoitaa vauvaa vain 8h päivässä vaan 24/7 kipeänä, samalla kun vauva on kipeä. Uni on jokaisen ihmisen tarve, ei ainoastaan miesten. Samoin lepo. Olen ollut samassa tilanteessa kuin ap, mutta oma mieheni oppi ensimmäisen kerran jälkeen, koska pistin sen ymmärtämään mitä oli tehnyt mitä tulee huvituksiin.
Työn suhteen on hankala juttu. Omani suhtautui minuun halveksivasti, koska kehtasin valittaa hänen viikon pituisten työmatkojen aikana, jolloin olin ainakin kaksi kertaa flunssassa sekä itse että lapset. Flunssien päälle piti raahata koko porukka pihalle kerran päivässä kun lunta tuli kymmeniä senttejä päivässä, ja piti kolata ja varmistaa pihasta pois pääsy mahdollisten lääkärikäyntien takia, ja kyllä niitäkin välillä tosiaan tuli. Kotiin tultuaan mies ensimmäisenä kommentoi kodin sotkua. Melkein tuli ero, mutta Koronan myötä saatiin tilanne korjattua kun ei työmatkojakaan enää tullut. Kummasti se mies on nyt viime aikoina ihmetellyt lasten hoidon raskautta kun olen itsekin nyt työelämässä, ja hän hoitaa puolet lasten sairastumisista, ja ovat sentään jo isoja eivätkä heräile tunnin välein kipeinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Hö? Minun mielestä isän kuuluisi käydä siellä ensikodissa oppimassa vastuuntuntoa isänä. Ensin lapsi ja lapsen terveys ja sen jälkeen tulee muut asiat. Jos haluttaa niin kovasti bilettää ja olla kavereiden kanssa ja antaa vaimon hoitaa kodin ja vauvan niin miksi edes hankkia niitä. Jääköön poikamieheksi. Ja vielä tyhmempi kommenttisi: äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8 h/vrk? . Montako tuntia isä hoitaa kun bilettää töiden jälkeen ja tapaa kavereitaan: 0 tuntia. Oikea vuoden isä vai?
Ja vaikka äiti nyt jostain syystä hoitaisi vauvaa vain sen 8 tuntia/vrk niin miten se estää miestä tapaamasta kavereitaan? Äideille on ihan normi tilanne että vauva otetaan mukaan minne vaan meneekin, joten miksei mies voi nähdä kavereitaan vauvan kanssa? Vai onko se bilettäminen ja juopottelu miehille ainoa tapa viettää aikaa kavereitten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Hö? Minun mielestä isän kuuluisi käydä siellä ensikodissa oppimassa vastuuntuntoa isänä. Ensin lapsi ja lapsen terveys ja sen jälkeen tulee muut asiat. Jos haluttaa niin kovasti bilettää ja olla kavereiden kanssa ja antaa vaimon hoitaa kodin ja vauvan niin miksi edes hankkia niitä. Jääköön poikamieheksi. Ja vielä tyhmempi kommenttisi: äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8 h/vrk? . Montako tuntia isä hoitaa kun bilettää töiden jälkeen ja tapaa kavereitaan: 0 tuntia. Oikea vuoden isä vai?
Tässä on täysimetetty vauva kyseessä, että eiköhän se perhevapaalla oleva äiti hoida sitä ihan 24/7. Äiti on myös valvonut kaikki yöt. Mies on olevinaan joku sankari, jos joskus voi tunnin verran katsoa lasta (kun se nukkuu) ja äiti saa tunnin omaa aikaa. Oikeasti, vauvavuodet on kyllä olleet mun elämäni helvetillisintä aikaa ja erohan siitä tuli. Sellaisesta katkeruudesta pääse ikinä yli.
Ja munkin ex ihan tosissaan halusi sälyttää kaiken vastuun lapsista mulle. Eron jälkeen hän ei halua lapsia ollenkaan arkena (vaikka asuu lähellä), vaan hän haluaa ainoastaan joka toisen viikonlopun. Kertoo kaiken hänen arvomaailmastaan ja voin sanoa, että miehen arvostus ropisi kyllä hänen kavereidensakin keskuudessa tuosta hyvästä. Mutta mun ex oli siis vauvavuosina hyvin samankaltainen ymmärtämätön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton, kuin miltä ap:nkin mies kuulostaa.
Mulla oli vastuuntuntoinen isä lapsella vauvavuotena ja se oli silti ihan helvettiä. Tosin, koska olen kokenut muitakin rankkoja asioita elämässäni osasin suhtautua siihen, että tämä kestää aikansa. Teini-ikä on muuten paljon kamalampaa. Ap:n tilanteessa mies olisi ehdottomasti lähtenyt ja olisin antanut mennä juurikin asenteella, että kävipä pjaska tuuri että sairastumiset osuivat samalle viikolle. Mitä enemmän siitä vauvakuplasta pääsee pois, sitä paremmin sen kestää. Ja Ap:lla ei tosiaan ole ollut mitään muuta hätää kun kiukku miestä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatteko kuulla hauskan tositarinan minun ja ex-miehen tilanteesta? Ehkä tää ap lohduttaa sua vähän. Lasten ollessa vielä päiväkodissa, soitettiin sieltä kesken päivän hakemaan, kun isompi oli alkanut oksentaa. No minä töistä sitten kiireen vilkkaa hakemaan lapset kotiin. Meni pari tuntia niin toinenkin aloitti. Informoin miestä ja pyysin tuomaan Jaffaa ja suolakeksejä mukana. Mies soittikin sitten just ennen kuin hällä ois työpäivä loppunut, että kuule, eihän mun kannata tulla kotiin kun tulisin myös sitten kipeeksi, otin hotellin. Soitellaan huomenna.
Minä tulin yöllä myös kipeeksi, oli aivan kaoottista auttaa lapsia ja itse roikkua pöntöllä. Mies vietti lopulta kaksi yötä hotellissa. Myöhemmin kuulin toisessa yhteydessä, että oli vielä ollut istumassa iltaa kavereidensa kanssa hienossa ravintolassa, samaan aikaan kun minä elin elämäni tuskallisimpia hetkiä kotona yrittäen helpottaa lasten oloa ja samalla ravata itse vessassa. Onneksi naapuri toi ovelle Jaffaa. Ja onneksi vatsatauti menee nopeasti ohi. Niin meni muuten avioliittokin.
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillinen tilanne. Miehet aina yliarvioi naisten jaksamisen. Esikoisen kanssa vielä jotenkin taivuin ja annoin miehen mennä ja yritin jaksaa. Nyt kolmannen lapsen kohdalla ei enää käy. Jos mies ei tajua, että on perheellinen ja lapsista huolehtiminen menee juhlien ym. edelle niin tietää, että kotiin ei ole tulemista ja avioeropaperit odottaa. Esikoisen kanssa lopulta väsyin niin pahasti, kun olin yrittänyt viimeisilleni jaksaa vastaavissa tilanteissa, että lopulta aloin ilmoittaa, että jos nyt menet, kun minä en ole lapsenhoitokuntoinen, lapsemme on heitteillä, hänellä ei ole lähettyvillä ketään huolehtimiseen kykyenevää aikuista ja ainoa, mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä, on soittaa lastensuojelu apuun. Ja näin olisin oikeasti tehnyt, koska oma väsymykseni erään flunssan yhteydessä meni jo yli. Sen jälkeen on yhteistyötoiminut ja tässä sitä nyt ollaan, kolmen lapsen kanssa ja pärjätään nykyään. Kumpikin hoitaa osuutensa ja mieskin hyväksynyt, että lasten ollessa pieniä elämä menee lasten mukaan eikä kivojen juhlien perässä. Kun lapset isompia, sitä ehtii taas eikä se sairastuminen aina satu niiden kivojen juttujen kanssa päällekäin. Toiset tarvitsee vähän enemmän herättelyä siihen vanhemman rooliin havahtumiseen. Tsemppiä! Ja sanoisin, että tiukka linja näissä asioissa mueluummin aiemmin kuin myöhemmin ennen kuin olet ihan rikki, se ei ole lapsenkaan ja oikeastaan varsinkaan lapsen etu.
Jo esikoisen jälkeen oli tuollaisia ongelmia ja nyt teillä on kolme lasta..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen joidenkin huolta joutuisiko mies ottamaan peräti palkatonta, jos lähtee kesken työpäivän auttamaan yksin itkevää, kipeää vauvaansa ja vessan lattialla makaavaa kipeää puolisoa. Kuinka tärkeä joku yhden päivän palkka on? Itse lähtisin joka tapauksessa, ihan sama mitä pomo tai joku muu ajattelee tai jääkö päivän palkka saamatta. Eihän nämä mitään jatkuvasti eteen tulevia tilanteita ole ja jatkossa voi miettiä, onko muita toimintatapoja.
Olen aikoinaan ollut työssä maksullisia lastenhoitopalveluja tarjoavassa yrityksessä. Ainakaan siellä emme käyneet tarttuvien sairauksien aikana. Muutoin olisi norot ja muut levinneet nopeasti kaikkiin asiakasperheisiin ja aiheuttaneet työntekijöiden poissaoloja.
Samaa mietin. Kyllä tuollaisiin tilanteisiin pitää sen verran olla varautunut, ettei jonkun päivän-parin puuttumaan jäänyt palkka haittaa. Ymmärsin, että ovat hyvätuloisia, joten ei tainnut ap:n tapauksessa olla kyse siitä, että päivän palkka jäisi saamatta, vaan ihan vain siitä, että työpaikan päälliköiden äijäkerhossa voi mennä maine, jos rupee neiteilemään ja lapsen tai vaimon takia kotiin kesken päivän lähtemään.
Eli mies ei ymmärrä, että perheellisenä kannattaisi hakeutua toiseen työpaikkaan, jos perheessä olevan vaaratilanteen (äiti migreenikohtauksessa, jolloin vauva lähes heitteillä) vuoksi kotiinlähdöstä tulee kerran pahaa silmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillinen tilanne. Miehet aina yliarvioi naisten jaksamisen. Esikoisen kanssa vielä jotenkin taivuin ja annoin miehen mennä ja yritin jaksaa. Nyt kolmannen lapsen kohdalla ei enää käy. Jos mies ei tajua, että on perheellinen ja lapsista huolehtiminen menee juhlien ym. edelle niin tietää, että kotiin ei ole tulemista ja avioeropaperit odottaa. Esikoisen kanssa lopulta väsyin niin pahasti, kun olin yrittänyt viimeisilleni jaksaa vastaavissa tilanteissa, että lopulta aloin ilmoittaa, että jos nyt menet, kun minä en ole lapsenhoitokuntoinen, lapsemme on heitteillä, hänellä ei ole lähettyvillä ketään huolehtimiseen kykyenevää aikuista ja ainoa, mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä, on soittaa lastensuojelu apuun. Ja näin olisin oikeasti tehnyt, koska oma väsymykseni erään flunssan yhteydessä meni jo yli. Sen jälkeen on yhteistyötoiminut ja tässä sitä nyt ollaan, kolmen lapsen kanssa ja pärjätään nykyään. Kumpikin hoitaa osuutensa ja mieskin hyväksynyt, että lasten ollessa pieniä elämä menee lasten mukaan eikä kivojen juhlien perässä. Kun lapset isompia, sitä ehtii taas eikä se sairastuminen aina satu niiden kivojen juttujen kanssa päällekäin. Toiset tarvitsee vähän enemmän herättelyä siihen vanhemman rooliin havahtumiseen. Tsemppiä! Ja sanoisin, että tiukka linja näissä asioissa mueluummin aiemmin kuin myöhemmin ennen kuin olet ihan rikki, se ei ole lapsenkaan ja oikeastaan varsinkaan lapsen etu.
Jo esikoisen jälkeen oli tuollaisia ongelmia ja nyt teillä on kolme lasta..?
Etkö ymmärrä lukemaasi? "Esikoisen jälkeen on yhteistyö toiminut" Nainen pisti kovan kovaa vasten ja tepsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Hö? Minun mielestä isän kuuluisi käydä siellä ensikodissa oppimassa vastuuntuntoa isänä. Ensin lapsi ja lapsen terveys ja sen jälkeen tulee muut asiat. Jos haluttaa niin kovasti bilettää ja olla kavereiden kanssa ja antaa vaimon hoitaa kodin ja vauvan niin miksi edes hankkia niitä. Jääköön poikamieheksi. Ja vielä tyhmempi kommenttisi: äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8 h/vrk? . Montako tuntia isä hoitaa kun bilettää töiden jälkeen ja tapaa kavereitaan: 0 tuntia. Oikea vuoden isä vai?
Tässä on täysimetetty vauva kyseessä, että eiköhän se perhevapaalla oleva äiti hoida sitä ihan 24/7. Äiti on myös valvonut kaikki yöt. Mies on olevinaan joku sankari, jos joskus voi tunnin verran katsoa lasta (kun se nukkuu) ja äiti saa tunnin omaa aikaa. Oikeasti, vauvavuodet on kyllä olleet mun elämäni helvetillisintä aikaa ja erohan siitä tuli. Sellaisesta katkeruudesta pääse ikinä yli.
Ja munkin ex ihan tosissaan halusi sälyttää kaiken vastuun lapsista mulle. Eron jälkeen hän ei halua lapsia ollenkaan arkena (vaikka asuu lähellä), vaan hän haluaa ainoastaan joka toisen viikonlopun. Kertoo kaiken hänen arvomaailmastaan ja voin sanoa, että miehen arvostus ropisi kyllä hänen kavereidensakin keskuudessa tuosta hyvästä. Mutta mun ex oli siis vauvavuosina hyvin samankaltainen ymmärtämätön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton, kuin miltä ap:nkin mies kuulostaa.
Mulla oli vastuuntuntoinen isä lapsella vauvavuotena ja se oli silti ihan helvettiä. Tosin, koska olen kokenut muitakin rankkoja asioita elämässäni osasin suhtautua siihen, että tämä kestää aikansa. Teini-ikä on muuten paljon kamalampaa. Ap:n tilanteessa mies olisi ehdottomasti lähtenyt ja olisin antanut mennä juurikin asenteella, että kävipä pjaska tuuri että sairastumiset osuivat samalle viikolle. Mitä enemmän siitä vauvakuplasta pääsee pois, sitä paremmin sen kestää. Ja Ap:lla ei tosiaan ole ollut mitään muuta hätää kun kiukku miestä kohtaan.
Pääsitkö sinäkin tasapuolisesti paljon pois siitä vauvakuplasta? Jos olisi ollut niin päin, että sinun ystäväsi häät, niin miehelle olisi ollut ihan fine, että olisit vaan lähtenyt? Ap:n tilanteesta tulee mieleen, ettei tuo mies kykene huolehtimaan edes itsestään sairaana, niin ei hän olisi jäänyt kotiin kipeänä kipeän vauvan kanssa ilman autoa, jos ap olisi lähtenyt juhlimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillinen tilanne. Miehet aina yliarvioi naisten jaksamisen. Esikoisen kanssa vielä jotenkin taivuin ja annoin miehen mennä ja yritin jaksaa. Nyt kolmannen lapsen kohdalla ei enää käy. Jos mies ei tajua, että on perheellinen ja lapsista huolehtiminen menee juhlien ym. edelle niin tietää, että kotiin ei ole tulemista ja avioeropaperit odottaa. Esikoisen kanssa lopulta väsyin niin pahasti, kun olin yrittänyt viimeisilleni jaksaa vastaavissa tilanteissa, että lopulta aloin ilmoittaa, että jos nyt menet, kun minä en ole lapsenhoitokuntoinen, lapsemme on heitteillä, hänellä ei ole lähettyvillä ketään huolehtimiseen kykyenevää aikuista ja ainoa, mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä, on soittaa lastensuojelu apuun. Ja näin olisin oikeasti tehnyt, koska oma väsymykseni erään flunssan yhteydessä meni jo yli. Sen jälkeen on yhteistyötoiminut ja tässä sitä nyt ollaan, kolmen lapsen kanssa ja pärjätään nykyään. Kumpikin hoitaa osuutensa ja mieskin hyväksynyt, että lasten ollessa pieniä elämä menee lasten mukaan eikä kivojen juhlien perässä. Kun lapset isompia, sitä ehtii taas eikä se sairastuminen aina satu niiden kivojen juttujen kanssa päällekäin. Toiset tarvitsee vähän enemmän herättelyä siihen vanhemman rooliin havahtumiseen. Tsemppiä! Ja sanoisin, että tiukka linja näissä asioissa mueluummin aiemmin kuin myöhemmin ennen kuin olet ihan rikki, se ei ole lapsenkaan ja oikeastaan varsinkaan lapsen etu.
Jo esikoisen jälkeen oli tuollaisia ongelmia ja nyt teillä on kolme lasta..?
Niin luitko tuota kommenttia loppuun asti? Tässä tapauksessa oli käynyt niin onnekkaasti että mies oli kasvanut vastuuseensa ja oppinut esikoisen aikana tehdyistä virheistä, eikä enää jätä vaimoa pulaan. Minusta tämmöisetkin tarinat on ihan hyviä, minäkin olen sitä mieltä ettei vielä ekasta virheestä tarvitse lopullisesti tuomita. Ihminen on oppivainen. Toki kovin montaa vastaavaa tilannetta ei kannata sietää, koska kaikki ei mitä ilmeisimmin opi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei voi olla pois jos minä olen kipee ja ei ole yksi tai 2kertaa kun olen oksentanut ja tärissy kuumeessa ja hoitanut vauvaa, kerran on ollut oikee käsi paketissa ja varvaskin murtunut, ja kauheita hetkiä ne on kun joutuu sinnittämään..influenssassa lähti taju ja kun tokenin sain ryömittyä puhelimeen ja soitettua miehelle ja silloin tuli kotiin. Muuten otan nappia ja sinnitän. Mutta mies tekee sen verran, että kaapit on täynnä syötävää ja tosiaan teen vaan minimin, mies siivoaa ja käyttää lapset ulkona jos ne on terveitä kun tulee töistä. Nuo juhlat ymmärrän, että oli tärkeät ja olisin sopinut itse, että mies lähtee vasta la ja tulee su takas eli lyhyempi reissu. Se vaan on, että äitiydestä ei saa sairaslomaa, onneksi itse en nykyään juuri enää sairasta, liuta lapsia on tehnyt hyvän vastustuskyvyn.
Isyydestä onneksi saa lomaa aina kun haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Kyllä se mieskin jotain ohjausta tarvitsisi, kun ei osaa edes ruokaa ostaa jääkaappiin.
Nimenomaan. Miehen pitää opetella ja oppia, miten olla vastuullinen isä ja aikuinen.
Oma mieheni otti alusta saakka hyvin vastuuntuntoisen roolin, kiitos siitä. Yhden kerran meinasi lipsahtaa, mutta keskustelemalla selvittiin. Miehen kaveri voitti matkoja eurooppalaiseen pääkaupunkiin ja pyysi miestä mukaan (ilmaiset lennot). Matka vain sattui minun ensimmäiseksi äitienpäiväksi. Keskusteltiin, matka oli minulle sinänsä Ok mutta ajankihta ei. Sanoin, että mies saa mennä, mutta saa itse selittää sen sukulaisille ja varsinkin minun vanhemmilleni, jotka ilman muuta olisivat pienen vauvan isän reissua ja erityisesti äitienpäiväajankohtaa ihmetelleet. Ei mennyt, ymmärsi itsekin, miltä törpöltä olisi vaikuttanut.
Torppasit tarjotun matkan äitienpäivän takia?!! Ei jumalauta! Olisi ollut laskettu aika mutta joku fakkerai kaupallinen hapatuspäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Hö? Minun mielestä isän kuuluisi käydä siellä ensikodissa oppimassa vastuuntuntoa isänä. Ensin lapsi ja lapsen terveys ja sen jälkeen tulee muut asiat. Jos haluttaa niin kovasti bilettää ja olla kavereiden kanssa ja antaa vaimon hoitaa kodin ja vauvan niin miksi edes hankkia niitä. Jääköön poikamieheksi. Ja vielä tyhmempi kommenttisi: äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8 h/vrk? . Montako tuntia isä hoitaa kun bilettää töiden jälkeen ja tapaa kavereitaan: 0 tuntia. Oikea vuoden isä vai?
Tässä on täysimetetty vauva kyseessä, että eiköhän se perhevapaalla oleva äiti hoida sitä ihan 24/7. Äiti on myös valvonut kaikki yöt. Mies on olevinaan joku sankari, jos joskus voi tunnin verran katsoa lasta (kun se nukkuu) ja äiti saa tunnin omaa aikaa. Oikeasti, vauvavuodet on kyllä olleet mun elämäni helvetillisintä aikaa ja erohan siitä tuli. Sellaisesta katkeruudesta pääse ikinä yli.
Ja munkin ex ihan tosissaan halusi sälyttää kaiken vastuun lapsista mulle. Eron jälkeen hän ei halua lapsia ollenkaan arkena (vaikka asuu lähellä), vaan hän haluaa ainoastaan joka toisen viikonlopun. Kertoo kaiken hänen arvomaailmastaan ja voin sanoa, että miehen arvostus ropisi kyllä hänen kavereidensakin keskuudessa tuosta hyvästä. Mutta mun ex oli siis vauvavuosina hyvin samankaltainen ymmärtämätön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton, kuin miltä ap:nkin mies kuulostaa.
Mulla oli vastuuntuntoinen isä lapsella vauvavuotena ja se oli silti ihan helvettiä. Tosin, koska olen kokenut muitakin rankkoja asioita elämässäni osasin suhtautua siihen, että tämä kestää aikansa. Teini-ikä on muuten paljon kamalampaa. Ap:n tilanteessa mies olisi ehdottomasti lähtenyt ja olisin antanut mennä juurikin asenteella, että kävipä pjaska tuuri että sairastumiset osuivat samalle viikolle. Mitä enemmän siitä vauvakuplasta pääsee pois, sitä paremmin sen kestää. Ja Ap:lla ei tosiaan ole ollut mitään muuta hätää kun kiukku miestä kohtaan.
Pääsitkö sinäkin tasapuolisesti paljon pois siitä vauvakuplasta? Jos olisi ollut niin päin, että sinun ystäväsi häät, niin miehelle olisi ollut ihan fine, että olisit vaan lähtenyt? Ap:n tilanteesta tulee mieleen, ettei tuo mies kykene huolehtimaan edes itsestään sairaana, niin ei hän olisi jäänyt kotiin kipeänä kipeän vauvan kanssa ilman autoa, jos ap olisi lähtenyt juhlimaan.
Pääsin ja olisin mennyt. En edes olisi miettinyt miten mies pärjää. Aikuinen ihminen, figure it out.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Hö? Minun mielestä isän kuuluisi käydä siellä ensikodissa oppimassa vastuuntuntoa isänä. Ensin lapsi ja lapsen terveys ja sen jälkeen tulee muut asiat. Jos haluttaa niin kovasti bilettää ja olla kavereiden kanssa ja antaa vaimon hoitaa kodin ja vauvan niin miksi edes hankkia niitä. Jääköön poikamieheksi. Ja vielä tyhmempi kommenttisi: äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8 h/vrk? . Montako tuntia isä hoitaa kun bilettää töiden jälkeen ja tapaa kavereitaan: 0 tuntia. Oikea vuoden isä vai?
Tässä on täysimetetty vauva kyseessä, että eiköhän se perhevapaalla oleva äiti hoida sitä ihan 24/7. Äiti on myös valvonut kaikki yöt. Mies on olevinaan joku sankari, jos joskus voi tunnin verran katsoa lasta (kun se nukkuu) ja äiti saa tunnin omaa aikaa. Oikeasti, vauvavuodet on kyllä olleet mun elämäni helvetillisintä aikaa ja erohan siitä tuli. Sellaisesta katkeruudesta pääse ikinä yli.
Ja munkin ex ihan tosissaan halusi sälyttää kaiken vastuun lapsista mulle. Eron jälkeen hän ei halua lapsia ollenkaan arkena (vaikka asuu lähellä), vaan hän haluaa ainoastaan joka toisen viikonlopun. Kertoo kaiken hänen arvomaailmastaan ja voin sanoa, että miehen arvostus ropisi kyllä hänen kavereidensakin keskuudessa tuosta hyvästä. Mutta mun ex oli siis vauvavuosina hyvin samankaltainen ymmärtämätön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton, kuin miltä ap:nkin mies kuulostaa.
Mulla oli vastuuntuntoinen isä lapsella vauvavuotena ja se oli silti ihan helvettiä. Tosin, koska olen kokenut muitakin rankkoja asioita elämässäni osasin suhtautua siihen, että tämä kestää aikansa. Teini-ikä on muuten paljon kamalampaa. Ap:n tilanteessa mies olisi ehdottomasti lähtenyt ja olisin antanut mennä juurikin asenteella, että kävipä pjaska tuuri että sairastumiset osuivat samalle viikolle. Mitä enemmän siitä vauvakuplasta pääsee pois, sitä paremmin sen kestää. Ja Ap:lla ei tosiaan ole ollut mitään muuta hätää kun kiukku miestä kohtaan.
Aivan. Eli ap olisi selviytynyt tilanteesta paljon paremmin, jos miestä ei olisi kuviossa ollenkaan. Pettymykset, riitely, kiukku, ärtymys jne. on oikeasti todella kuluttavaa. Mies ei pelkästään ole hyödytön, vaan hän vielä kuormittaa em. asioilla (sekä sillä, että vaatii itse passausta esim. ollessaan miesflunssassa) jo muutenkin kuormittunutta äitiä.
Ja ettei mene yleistämisen puolelle, mainittakoon, että on olemassa myös miehiä, keiden vaikutus äidin ja sitä kautta vauvan hyvinvointiin on positiivinen vauvavuotena. Ystävälläni oli tällainen mies. Mies esim. teki lyhennettyä työpäivää vauvavuotena (heillä oli koliikkivauva), ettei väsyneen vaimonsa tarvinnut montaa tuntia olla yksin sekoamispisteessä. Mies myös lähti aina aamuisin ennen töitään vaunulenkille vauvan kanssa, että jos vaimonsa oli valvonut yön, sai hän hetken nukkua ennen kuin jäi päiväksi yksin.
Samaan aikaan oma nyt jo ex-mieheni oli tuollainen ap:n miestä vastaava. Kontrasti kaverin mieheen oli aika suuri. Ja kaikki tarinan osalliset hyvätuloisia, joten esim. taloudellinenkin vastuu oli meillä jaettu tasan, että oli täysin epäreilua, että kaikki lapsen vuoksi venyminen kaatui vain mun niskaani.
Alue: Aihe vapaa
Tässä on täysimetetty vauva kyseessä, että eiköhän se perhevapaalla oleva äiti hoida sitä ihan 24/7. Äiti on myös valvonut kaikki yöt. Mies on olevinaan joku sankari, jos joskus voi tunnin verran katsoa lasta (kun se nukkuu) ja äiti saa tunnin omaa aikaa. Oikeasti, vauvavuodet on kyllä olleet mun elämäni helvetillisintä aikaa ja erohan siitä tuli. Sellaisesta katkeruudesta pääse ikinä yli.
Ja munkin ex ihan tosissaan halusi sälyttää kaiken vastuun lapsista mulle. Eron jälkeen hän ei halua lapsia ollenkaan arkena (vaikka asuu lähellä), vaan hän haluaa ainoastaan joka toisen viikonlopun. Kertoo kaiken hänen arvomaailmastaan ja voin sanoa, että miehen arvostus ropisi kyllä hänen kavereidensakin keskuudessa tuosta hyvästä. Mutta mun ex oli siis vauvavuosina hyvin samankaltainen ymmärtämätön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton, kuin miltä ap:nkin mies kuulostaa.