Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
400 km autolla täytyy kyetä ajamaan rauhassa, eikä vihapäissä siten, että vaimo räksyttää kotona yksinäisyyttään ja avuttomuuttaan. Hermostuneena ajaminen on vaaraksi koko liikenteelle ja tielläkulkijoille. Tähän on Ap osasyyllinen jos jotain yllättävää sattuu.
Ap tilatkoon ruokaa kännykällä, kyllä se onnistuu nykyaikaisilta naisilta. Soittakoon tuttavilleen. Ehkä hävettää pyytää apua läheisiltä kun vaiva ei liioin suuri ole ollut.
Kiinnostavaa millaisen riehumisen Ap nyt järjestää kun on saanut vauvapalstaltas ihan väärää tukea, älä men heittämään miestä ulos. Kyllä asiat selviävät puhumalla. Sinä olt kateellinen kun luulet olevasi yksin unohdettuna. Lääkärit kyllä auttavat jos on pahempaa asiaa, ja itsenäinen ja flunssasta toipunut kyllä selviää yksinkin tasa-arvon nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Se mies kuitenkin sai maata siellä sängynpohjalla sairaana eikä varmaan eväänsä liikuttanut? Miesflunssahan on ihan oikea sairaus. Mieti jos tilanne olisi toisinpäin eli ap lähtisi ystävänsä häihin ja mies jäisi kipeänä hoitamaan kipeää vauvaa, niin tulisiko ymmärrystä?
Jos mies olisi flunssastaan toipumaan päin ja vauva nuhainen niin kyllä, olisi ihan ymmärrettävää että nainen lähtisi.
Ap kertoi jo aloituksessaan, että heillä oli ollut todella paha riita aiheesta. Voin vain kuvitella, että miestä ei paljoa hotsita tulla aiemmin himaan hysteerisen pirttihirmun luokse.
Mies kuitenkin sai jo eilen tietää, että vauva on otettu sairaalaan sisälle. Luulisi, että mies olisi jo ehtinyt palata takaisin kotiin. Kaverin häätkin voi juhlia niin, että pysyy itse selvinpäin. Naiselle tuo episodi kertoo vain siitä, että jos tulee tiukka paikka elämässä, miehestä ei saa apua vaan sitä pitää hakea jostain muualta. Tuollaisista ne avioerot lähtee liikkeelle.
Juuri näin. Kyllä minun mieheni olisi lähtenyt välittömästi kotiin, jos olisi kuullut, että lapsensa on joutunut sairaalaan. Ja ilman, että minä olisin sitä vaatinut.
Eikö ihmiset tunnista näitä provoja? Ap on muka niin väsynyt ja sairas sekä vauva, kukaan ei ihmettele miten jaksaa tänne runoilla pitkän aloituksen ja muita sepustuksia...
Jos olen ollut todella sairas/lapsi ollut sairas, ei minulla ole koskaan ollut aikaa/voimia tänne kirjoitella tilanteesta/tapahtumasta josta haluan avautua/jota haluan kommentoida kuin vasta sitten kun olen terve ja lapsi ollut terve.
Kun on hätätilanne, normaali ihminen toimii ensin, ratkaisee ongelmat, selvittää, keskittää voimavarat olennaiseen ja avautuu sitten jälkikäteen kun voimat palautuneet. Ja kyllä vaikuttaa samalaiselta tyhmältä provolta kuin se juhannus22.
Vierailija kirjoitti:
400 km autolla täytyy kyetä ajamaan rauhassa, eikä vihapäissä siten, että vaimo räksyttää kotona yksinäisyyttään ja avuttomuuttaan. Hermostuneena ajaminen on vaaraksi koko liikenteelle ja tielläkulkijoille. Tähän on Ap osasyyllinen jos jotain yllättävää sattuu.
Ap tilatkoon ruokaa kännykällä, kyllä se onnistuu nykyaikaisilta naisilta. Soittakoon tuttavilleen. Ehkä hävettää pyytää apua läheisiltä kun vaiva ei liioin suuri ole ollut.
Kiinnostavaa millaisen riehumisen Ap nyt järjestää kun on saanut vauvapalstaltas ihan väärää tukea, älä men heittämään miestä ulos. Kyllä asiat selviävät puhumalla. Sinä olt kateellinen kun luulet olevasi yksin unohdettuna. Lääkärit kyllä auttavat jos on pahempaa asiaa, ja itsenäinen ja flunssasta toipunut kyllä selviää yksinkin tasa-arvon nimissä.
Miksi se mies ei voinut hommata sitä ruokaa kotiin? Siis sehän oli hänen tehtävä, kun vei autonkin mennessään. No, onneksi itsellä on aivan upea ja empaattinen aviomies ja isä lapselle, joten ei ole kokemusta tuollaisista tilanteista.
Täällä huudellaan nyt todella paljon omista kokemuksista olevia asioita joilla ei ole mitään tekemistä aloituksen ja ap:n tilanteen kanssa.
-ap valinnut passata miestä kun tämä oli sairas ja Ap terve.
- ap saanut migreenin torstaina ja mies tullut kotiin töistä, hoitanut vauvan ja tuonut vain imetykselle. Ap ollut sängyssä. Perjantai aamuna keskustelu häistä on käyty, jolloin todella paha riita ja ap vaatinut miestä olla lähtemättä.
- ap:n mies on käynyt kaupassa ennen lähtöään.
- aloitus on tehty lauantaina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen joidenkin huolta joutuisiko mies ottamaan peräti palkatonta, jos lähtee kesken työpäivän auttamaan yksin itkevää, kipeää vauvaansa ja vessan lattialla makaavaa kipeää puolisoa. Kuinka tärkeä joku yhden päivän palkka on? Itse lähtisin joka tapauksessa, ihan sama mitä pomo tai joku muu ajattelee tai jääkö päivän palkka saamatta. Eihän nämä mitään jatkuvasti eteen tulevia tilanteita ole ja jatkossa voi miettiä, onko muita toimintatapoja.
Olen aikoinaan ollut työssä maksullisia lastenhoitopalveluja tarjoavassa yrityksessä. Ainakaan siellä emme käyneet tarttuvien sairauksien aikana. Muutoin olisi norot ja muut levinneet nopeasti kaikkiin asiakasperheisiin ja aiheuttaneet työntekijöiden poissaoloja.
Samaa mietin. Kyllä tuollaisiin tilanteisiin pitää sen verran olla varautunut, ettei jonkun päivän-parin puuttumaan jäänyt palkka haittaa. Ymmärsin, että ovat hyvätuloisia, joten ei tainnut ap:n tapauksessa olla kyse siitä, että päivän palkka jäisi saamatta, vaan ihan vain siitä, että työpaikan päälliköiden äijäkerhossa voi mennä maine, jos rupee neiteilemään ja lapsen tai vaimon takia kotiin kesken päivän lähtemään.
Eli mies ei ymmärrä, että perheellisenä kannattaisi hakeutua toiseen työpaikkaan, jos perheessä olevan vaaratilanteen (äiti migreenikohtauksessa, jolloin vauva lähes heitteillä) vuoksi kotiinlähdöstä tulee kerran pahaa silmää.
Hakeutua toiseen työpaikkaan koska kumppanilla on migreeni? Nyt ihan oikeasti jotain rajaa xD
Normaaleille työnantajille on ihan ok, että lapsiperheen isälle tulee välillä akuutteja tarpeita kotona. Tuossakin toimistotyö, joissa lähes aina joustava työaika, eli flexeistä vaan miinustetaan sitten se loppupäivä (tai sitten jos tilanne menee ohi päivän aikana, tekee illalla etänä päivän tunnit täyteen). Itselläni on ainakin juuri noin joustava toimistotyö ja ymmärtäväinen esimies. Jos tuollaista joustoa ei löydy, vaan on joku macho-kulttuuri työpaikalla, niin kyllä siinä sopii perheellisen miehen miettiä, että onko omiin arvoihin sopiva työpaikka (tosin ap:n mies saattaa itse kyllä kannattaa moista, kun ei hirveästi tunnu vauva ja vaimo kiinnostavan. Pitänyt kuitenkin sellaiset hankkia, varmaan että voi todistaa, ettei ole tuhkamuna :D ).
Jos mies on tuollainen vätys kuin ap:n perhe-elämän kuvauksesta saa käsityksen, en itse valittaisi yhtään, että häipyy mahdollisimman pitkäksi ajaksi pois kotoa, kun olen sairaana tai lapsi on sairas. Oikeastaan, vaikka oltaisiin ihan terveitäkin. Vastenmielinen pehmoeläin. En katselisi omassa kotona yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ei ole Ap miehen pärjäämisestä eikä kirjoittajien miesten pärjäämisestä ollutkaan kyse.
Kyse on Ap toiminnasta ja kiukuttelusta kun joutui hoitamaan toipilaana lasta. Koko palsta hehkuttaa Ap miehen olevan kurja rontti, mutta kukaan ei sano, että Ap täytyy olla vahva ja kai hän on selvinnyt näistä päivistä, vaikka on avuton yksin.
Katsotaan päätyykö Ap nyt eroon vai tajuaako oman heikkoutensa muutaman päivän yksinolon kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo homma olisi mennyt niin, että mies ei olisi ollut töistä pois minun flunssan takia (koska palkatontahan se olisi, ei minulle tullut edes mieleen vaatia semmoista, ei edes kun hoidettavia oli useampi), mutta illat olisi ottanut vastuun vauvasta että saan levätä silloin. Ja olisi hoitanut osan yöheräilyistäkin. Migreenin takia se olisi kyllä tullut kotiin. Häihin lähtö, no jos olisi oltu toipumaan päin niin olisi varmaan lähtenyt, mutta vasta la-aamuna vaikka joutuisikin heräämään aikaisin. Ja sitä ennen huolehtinut että on kaapit täynnä ruokaa. Vauvan tilan huonontuminen on ikävää, mutta ei sitä voinut tietää etukäteen joten siitä on turha miestä syyttää.
Minusta ap vaatii vähän kohtuuttomia (että mies tulisi kotiin aina kun hän on kipeä), ei kotivanhemmalla eikä vanhemmalla muutenkaan vaan ole samanlaista mahdollisuutta sairastaa rauhassa kuin työssäkäyvällä lapsettomalla. Toisaalta ei sitä miestäkään tartte palvella jos sillä on joku perusflunssa, parempi pysyä vaan loitolla ettei itse sairastuisi. Mutta mies oli kyllä ääliö kun jätti huolehtimatta että jääkaapissa on ruokaa ja että ap nyt todella jaksaa kun hän on poissa.
Tämä. Toisaalta me ei voida tietää, kuinka paha flunssa tuo oli, miehelläkin tuntui olleen kiva tauti. Ap kertoi olevansa kuumeessa ja korkeassa kuumeessa ei ole kyllä kykenevä hoitamaan vauvaa. Nythän se nähtiinkin, kun vauva joutui sairaalaan. Miehen olisi pitänyt järjestää ap:lle vähintäänkin apua, jos ei itse voinut auttaa (mutta kukapa vapaaehtoisesti tulee näinä aikoina tuollaista tautia itselleen ja perheelleen hakemaan?). Ja bilettämään lähtö oli ainakin jälkikäteen arvioiden heitteille jättö ja kurjaakin kurjempi temppu.
Niin ei tiedetä tarkemmin millainen tuo tilanne on ollut, meillä on vain ap:n kertomus siitä. Minulla ei ikinä ole ollut niin korkeaa kuumetta etten olisi kyennyt hoitamaan vauvaa, mutta varmaan jollain voi ollakin. Se "kova kuume" kun on aika subjektiivinen ilmaus. Migreenejäkin on erilaisia. Tuo maidontulon väheneminen sairastelun takia on kyllä koettu, se on sellainen asia jota ei välttämättä miehet tajua, harvemmin ne tietää imetyksestä kovinkaan paljon. En siis nyt ihan suoraan lynkkaisi miestä kauheaksi itsekkääksi hirviöksi, vaikka se nyt virhearvion tekikin. Jospa se oppisi tästä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesviha valloillaan! Ihmeen ripustautuvia naisia täällä.
Häistä on tiedetty hyvin pitkään ja että sellaiset on tulossa ja mies on niihin menossa. Ikävä juttu että ap ja vauva sairastui just , mutta silloin täytyy keksiä suunnitelma b ja c. Ei toista (miestä) hyppyytetä mielivaltaisesti oman tahdon mukaan.
Asia järjestetään niin, että tarvittaessa on joku sukulainen tai kaveri auttamassa, jääkaapissa ruokaa jne.
Häät on ihan eri asia, kuin perua joku poikien baarireissu!
Miksi käytät passiivia? Kuka järjestää ne asiat? Se sairaana oleva, jo useita vuorokausia valvonut, migreenikohtauksesta toipuva äiti, vai se terve isä ennen lähtöään? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Olis hirveää olla av-mamman mies. Mitään kompromisseja ei voida tehdä vaan kaikki tehdään naisen mielen mukaan.
Jäin tässä pohtimaan, kun oma mieheni on aina tehnyt reissuhommaa ja on aina viikon kerrallaan pois kotoa, että olisiko tässä nyt pitänyt vaatia itsekin sitten miestä lopettamaan työt josta nauttii, mitä osaa ja mistä maksetaan hyvää palkkaa niin että olen aina saanut hoitaa lapsia kotona niin kauan kun olen halunnut.
Monet flunssat ja migreenit on sairastettu ja hyvin selvitty. Organisointi ja asioiden suunnittelu.
Good for you. Sinä olet tiennyt perhettä perustaessa miehen reissutyön ja järjestänyt elämän siten, että pärjäät ilman miestä. Monet meistä av-mammoista on perustanut perheen ihan klassisen 9-17 miehen kanssa ja olettaa/olettanut, että mies tekee oman osansa lastenhoidosta ja kotitöistä. Turvaverkot on sitten sitä varten jos sekä äiti että isä on pois pelistä.
Ja tällaisissa moderneissa perheissä molemmat vanhemmat kantavat perheestä myös taloudellisen vastuun ja jakavat myös (perhevapaat ja) hoitovapaan. Niin meilläkin. Ja tosiaan mies tuli kesken päivän kotiin, kun minulla se migreeni pari krt vuodessa iski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesviha valloillaan! Ihmeen ripustautuvia naisia täällä.
Häistä on tiedetty hyvin pitkään ja että sellaiset on tulossa ja mies on niihin menossa. Ikävä juttu että ap ja vauva sairastui just , mutta silloin täytyy keksiä suunnitelma b ja c. Ei toista (miestä) hyppyytetä mielivaltaisesti oman tahdon mukaan.
Asia järjestetään niin, että tarvittaessa on joku sukulainen tai kaveri auttamassa, jääkaapissa ruokaa jne.
Häät on ihan eri asia, kuin perua joku poikien baarireissu!
Miehelle teki kuitenkin tiukkaa järjestää sinne jääkaappiin ruokaa? Ei tainnut myöskään järjestää sukulaisia tai kavereita auttamaan - tosin harva haluaa kotiinsa mitään tauteja. Miestä myös paapottiin miesflunssassa sänkyyn. Kyllä vihaan juurikin itsekkäitä miehiä.
Oletko sinä ollut kärpäsenä katossa vai mistä tiedät kuinka ap:m tilanne on mennyt, millainen mies hänellä on ja ennenkaikkea millainen ap itse on?
Voisin hyvin kuvitella, että ap on aloittanut aggressiivisen riidan ja yrittänyt estää miehensä pääsyn häihin. Jossain kohtaa oli myös mainittu että mies on käynyt kaupassa, mutta tämä(kään) ei ollut aloittajaa miellyttänyt, koska ilmeisesti ruokaa ei ollut ostettu riittävästi (hänen mielestään).
Voisin hyvin kuvitella oman mieheni tähän tilanteeseen, eikä ikipäivänä tulisi mieleenkään kieltää menemästä sinne häihin.
Olen myös 16 vuoden suhteen aikana oppinut, että miesten aivot on erilaiset kuin meidän naisten. Koska ne on miehiä.
Tarkat ohjeet saa oman matkaan laittaa edelleenkin kun kauppaan lähtee ja SANOITTAA selvällä suomen kielellä mitä tahdon ja haluan.
Ei me miehetkään ole mitään ajatusten lukijoita.
Ja korostan edelleen, että mies oli käynyt kaupassa.
On myös aika kohtuullista , että auton ottaa hän joka lähtee 400 kilometrin päähän häihin. Yhden viikonlopun pärjää kyllä kotona vauvan kanssa ilmankin ja hätätilanteessa sitten voi turvautua vaikka niihin julkisiin tai siihen taksiin.
Nyt jäitä hattuun.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset tunnista näitä provoja? Ap on muka niin väsynyt ja sairas sekä vauva, kukaan ei ihmettele miten jaksaa tänne runoilla pitkän aloituksen ja muita sepustuksia...
Jos olen ollut todella sairas/lapsi ollut sairas, ei minulla ole koskaan ollut aikaa/voimia tänne kirjoitella tilanteesta/tapahtumasta josta haluan avautua/jota haluan kommentoida kuin vasta sitten kun olen terve ja lapsi ollut terve.
Kun on hätätilanne, normaali ihminen toimii ensin, ratkaisee ongelmat, selvittää, keskittää voimavarat olennaiseen ja avautuu sitten jälkikäteen kun voimat palautuneet. Ja kyllä vaikuttaa samalaiselta tyhmältä provolta kuin se juhannus22.
Kyllä tunnistetaan. Kiva vain seurata näitä epäloogisuuksia. Katsotaan miten keplottelee itsensä ulos tästä tarinasta. Kohta varmaan mielikuvitusvauva kuollut ja mutsi päivittää ensi töikseen palstalle infoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Hö? Minun mielestä isän kuuluisi käydä siellä ensikodissa oppimassa vastuuntuntoa isänä. Ensin lapsi ja lapsen terveys ja sen jälkeen tulee muut asiat. Jos haluttaa niin kovasti bilettää ja olla kavereiden kanssa ja antaa vaimon hoitaa kodin ja vauvan niin miksi edes hankkia niitä. Jääköön poikamieheksi. Ja vielä tyhmempi kommenttisi: äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8 h/vrk? . Montako tuntia isä hoitaa kun bilettää töiden jälkeen ja tapaa kavereitaan: 0 tuntia. Oikea vuoden isä vai?
Tässä on täysimetetty vauva kyseessä, että eiköhän se perhevapaalla oleva äiti hoida sitä ihan 24/7. Äiti on myös valvonut kaikki yöt. Mies on olevinaan joku sankari, jos joskus voi tunnin verran katsoa lasta (kun se nukkuu) ja äiti saa tunnin omaa aikaa. Oikeasti, vauvavuodet on kyllä olleet mun elämäni helvetillisintä aikaa ja erohan siitä tuli. Sellaisesta katkeruudesta pääse ikinä yli.
Ja munkin ex ihan tosissaan halusi sälyttää kaiken vastuun lapsista mulle. Eron jälkeen hän ei halua lapsia ollenkaan arkena (vaikka asuu lähellä), vaan hän haluaa ainoastaan joka toisen viikonlopun. Kertoo kaiken hänen arvomaailmastaan ja voin sanoa, että miehen arvostus ropisi kyllä hänen kavereidensakin keskuudessa tuosta hyvästä. Mutta mun ex oli siis vauvavuosina hyvin samankaltainen ymmärtämätön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton, kuin miltä ap:nkin mies kuulostaa.
Mulla oli vastuuntuntoinen isä lapsella vauvavuotena ja se oli silti ihan helvettiä. Tosin, koska olen kokenut muitakin rankkoja asioita elämässäni osasin suhtautua siihen, että tämä kestää aikansa. Teini-ikä on muuten paljon kamalampaa. Ap:n tilanteessa mies olisi ehdottomasti lähtenyt ja olisin antanut mennä juurikin asenteella, että kävipä pjaska tuuri että sairastumiset osuivat samalle viikolle. Mitä enemmän siitä vauvakuplasta pääsee pois, sitä paremmin sen kestää. Ja Ap:lla ei tosiaan ole ollut mitään muuta hätää kun kiukku miestä kohtaan.
Pääsitkö sinäkin tasapuolisesti paljon pois siitä vauvakuplasta? Jos olisi ollut niin päin, että sinun ystäväsi häät, niin miehelle olisi ollut ihan fine, että olisit vaan lähtenyt? Ap:n tilanteesta tulee mieleen, ettei tuo mies kykene huolehtimaan edes itsestään sairaana, niin ei hän olisi jäänyt kotiin kipeänä kipeän vauvan kanssa ilman autoa, jos ap olisi lähtenyt juhlimaan.
Pääsin ja olisin mennyt. En edes olisi miettinyt miten mies pärjää. Aikuinen ihminen, figure it out.
Ap:n tilanne taitaa kuitenkin olla erilainen. Hänen miehensä tuskin olisi pärjännyt, kun ei pystynyt edes itseään hoitamaan sairaana.
No ihan varmasti olisi kyennyt. Ap valitsi passata. Ap ei ole kertonut, että mies olisi mitään tällaista vaatinut. Kiva tietty, mutta ei se Kerro siitä ettei mies olisi pärjännyt.
Tuskin olisi pärjännyt! Luultavasti sitä tyypillistä miesflunssan voihkimista ja valitusta sängynpohjalla. Ei varmasti hoitanut esimerkiksi vauvaa siinä ohessa.
Miksi olisi hoitanut kun toinen silloin vielä terve? Eikö koko perheelle ole parasta, että saadaan yksi tolpilleen mahdollisimman pian?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
No miksi mies ei soittanut ap:lle apuja? Esim omat vanhempansa, jotka varmasti vapaaehtoisesti mielellään olisivat tulleet tuon flunssan itselleenkin hakemaan, että poika pääsee rimpsalle.
Miksi ap ei soittanut itselleen apua? Kai hän on oikeustoimikelpoinen?
Eihän kukaan ulkopuolinen nyt tule auttamaan sairastunutta perhettä näinä aikoina. Varsinkaan siitä syystä, että taudin jo sairastaneen lapsen huoltajan tarvii päästä bilettämään. Meinaat, että joku hoitaja haluis itelleen taudin hakea siitä syystä? Ap:n kaveri lupasi kuitenkin tulla (vaikka hänelläkin pienet lapset, jotka olisivat taudin sitten saaneet), mutta ei tarvittu, kun ap ja vauva jäivät sairaalaan yöksi.
Vaikka tuota miten kääntelee, niin kyllä sen isän olisi pitänyt hoitaa hommansa, eli tukea ja hoitaa sairastavaa perhettään. Isähän sen taudin oli perheeseen tuonutkin, kun ekana sairasti.Ap:n mies ei mennyt bilettämään vaan todistamaan hyvän ystävänsä vihkimistä.
Miksi oletetaan, että isän on pakko pysyä vauvakuplassa äidin kanssa, miksi hänen tulee katkaista kaikki ihmissuhteensa vain siksi, että äiti ei suostu hoitamaan vauvaa kuin 8h/vrk? Jos lähtökohtana on se, että miehellä ei saa olla ystäviä eikä näiden kanssa saa olla, niin ei ihme, että iso osa miehistä ei halua perhettä.
Ap:n sairaudesta ei ole olemassa edes diagnoosia, migreenin voi kehittää itselleen ihan vain haluamalla kuten monia muitakin oireita.
Minusta ap:n paikka olisi jossain ensikodissa, jossa aikuiset opettaisivat, miten vauvaa hoidetaan ja miten tässä maailmassa selvitään hengissä.
Kyllä se mieskin jotain ohjausta tarvitsisi, kun ei osaa edes ruokaa ostaa jääkaappiin.
Nimenomaan. Miehen pitää opetella ja oppia, miten olla vastuullinen isä ja aikuinen.
Oma mieheni otti alusta saakka hyvin vastuuntuntoisen roolin, kiitos siitä. Yhden kerran meinasi lipsahtaa, mutta keskustelemalla selvittiin. Miehen kaveri voitti matkoja eurooppalaiseen pääkaupunkiin ja pyysi miestä mukaan (ilmaiset lennot). Matka vain sattui minun ensimmäiseksi äitienpäiväksi. Keskusteltiin, matka oli minulle sinänsä Ok mutta ajankihta ei. Sanoin, että mies saa mennä, mutta saa itse selittää sen sukulaisille ja varsinkin minun vanhemmilleni, jotka ilman muuta olisivat pienen vauvan isän reissua ja erityisesti äitienpäiväajankohtaa ihmetelleet. Ei mennyt, ymmärsi itsekin, miltä törpöltä olisi vaikuttanut.
Torppasit tarjotun matkan äitienpäivän takia?!! Ei jumalauta! Olisi ollut laskettu aika mutta joku fakkerai kaupallinen hapatuspäivä.
Mies ihan itse arvioi, ettei lähde. Toki olisi saanut lähteä, mutta olisi saanut tosiaan itse selittää tilanteen suvulle, kun väistämättä kysymyksiä olisi tullut ja väistämättä olisi tullut myös seurauksia esim miten isänpäivää olisi seuraavan kerran juhlittu hänen kohdallaan (hänellä oli tuossa vaiheessa jo kokemusta isänä isänpäivän vietosta meidän perheessä). Äitien- ja isäinpäivät ovat meidän perheessä isoja juhlia.
Äitienpäivä ja isänpäivä isoja juhlia, voi hyvä Sylvi sentään !!! Kaikkea sitä kuulee, että sen takia torpataan muut menot. Hah hah
Vierailija kirjoitti:
Täällä huudellaan nyt todella paljon omista kokemuksista olevia asioita joilla ei ole mitään tekemistä aloituksen ja ap:n tilanteen kanssa.
-ap valinnut passata miestä kun tämä oli sairas ja Ap terve.
- ap saanut migreenin torstaina ja mies tullut kotiin töistä, hoitanut vauvan ja tuonut vain imetykselle. Ap ollut sängyssä. Perjantai aamuna keskustelu häistä on käyty, jolloin todella paha riita ja ap vaatinut miestä olla lähtemättä.
- ap:n mies on käynyt kaupassa ennen lähtöään.
- aloitus on tehty lauantaina
Ap valinnut passata? Eikö se ole ihan normaalia puolin ja toisin, että jeesataan, jos toinen on sairaana? No, ilmeisesti ap:n miehelle ei ole ja sellainen tuntuu saavan paljon ymmärrystä... Tuosta kaupassa käynnistä tuli sellainen vaikutelma, että siellä on vaan käyty hätäseen yhtään miettimättä mitä kotiin oikeasti tarvitsee. Vauva kuitenkin edelleen niin kipeä, että joutui sairaalaan ja ap edelleen puolikuntoinen.
Se on kuitenkin fakta, että se äiti ei tällaista ymmärrystä saisi osakseen, jos toimisi kuten mies.
Tuleepa tästä mieleen esikoisen vauvavuosi, kun lapsi oli noin puolen vuoden ikäinen. Aloin marraskuun alussa sairastella samaan aikaan kuin lapsikin. Minulle tuli flunssa, poskiontelontulehdus, keuhkoputkentulehdus, silmätulehdus ja korvatulehdus, olikohan vielä jotain muuta. Sairastelin noin kaksi kuukautta, kuumejaksoja oli useita. Välillä yritin nukkua istualtani, kun makuulla yskitti niin pahoin. En ole koskaan oikein osannut nukkua kuumeessa vaan torkuin öisinkin pikkupätkiä. Muutamaan otteeseen katselin ikkunasta auton perävaloja, kun mies lähti viikonlopun viettoon.
Uutenavuonna mies oli poikkeuksellisesti kotona. Uudenvuoden iltana kuume laski ja olo alkoi olla, että nyt tämä loppuu. Asunto oli kuin kaatopaikka. Rupesin puolenyön aikaan tiskaamaan, mutta mies kiukutteli, miksen tule ikkunaan katsomaan ilotulitusta. Joku naapuri ampui muutaman raketin ja niitä olisi miehen kanssa pitänyt ihastella. Kyllä tuollaiset särön jättää suhteeseen.
Ihan sama onko kuumetta vai ei, myös isän täytyy kantaa vastuunsa ja hoitaa OMAA LASTAAN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
400 km autolla täytyy kyetä ajamaan rauhassa, eikä vihapäissä siten, että vaimo räksyttää kotona yksinäisyyttään ja avuttomuuttaan. Hermostuneena ajaminen on vaaraksi koko liikenteelle ja tielläkulkijoille. Tähän on Ap osasyyllinen jos jotain yllättävää sattuu.
Ap tilatkoon ruokaa kännykällä, kyllä se onnistuu nykyaikaisilta naisilta. Soittakoon tuttavilleen. Ehkä hävettää pyytää apua läheisiltä kun vaiva ei liioin suuri ole ollut.
Kiinnostavaa millaisen riehumisen Ap nyt järjestää kun on saanut vauvapalstaltas ihan väärää tukea, älä men heittämään miestä ulos. Kyllä asiat selviävät puhumalla. Sinä olt kateellinen kun luulet olevasi yksin unohdettuna. Lääkärit kyllä auttavat jos on pahempaa asiaa, ja itsenäinen ja flunssasta toipunut kyllä selviää yksinkin tasa-arvon nimissä.
Miksi se mies ei voinut hommata sitä ruokaa kotiin? Siis sehän oli hänen tehtävä, kun vei autonkin mennessään. No, onneksi itsellä on aivan upea ja empaattinen aviomies ja isä lapselle, joten ei ole kokemusta tuollaisista tilanteista.
Muutama klikkaus kännykällä ja ruokaa tuodaan kotiin, jos on hätä niin apua kyllä löytyy. Ap on dramatisoinut koko tarinan, siis täysin avutonta ja velttoa toimintaa. Notkunut täällä palstalla kun saa vettä myllyyn typeriltä puolustajilta.
Ei ole nytAp annetut neuvot oikeita. Ole ystävällinen miehellesi ja pisä itsekin perheesi koossa 3 päivää elämästä ei vaadi riehumista eikä eroamist.
Järki käteen ihan oikeesti.
Sairauspäivärahassa on karenssi, sitä aletaan maksamaan vasta 9 sairauspäivän jälkeen.