Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12516)
Vierailija kirjoitti:
...jatkuu
Yksi aikainen kulmapiste näyttää olleen tässä tilanteessa se, ettei kertoja eronnut suhteestaan, vaikka hänellä oli jo ennen toisen suhteen solmimista voimakas tunne ja halu eroon. Miksi näin? Oliko yksin jääminen pelottavaa, vai mitä kaikkia syitä tässä taustalla mahtoi olla? Tulee myös kuva, ettei tämä ensimmäinen suhde ollut vielä edes kestänyt kovin pitkään, eikä yhdessäkään esimerkiksi asuttu tai ollut yhteisiä lapsia, jotka monesti nostavat kynnystä eroon.
Miksi tuli pakkomielle saada ensimmäinen suhde toimimaan vielä toiseen ihastumisen ja rakastumisen jälkeenkin? Peittämään pettämisen jälkeen ehkä myös omaa syyllisyyttä ja sitä miten oli jo toiminut, suojaamaan myös omaa kuvaa itsestä? Oli ehkä vaikea kohdata sitä, että itse ei 1. Kuunnellut itseään siinä, kun jo ennen pettämistä olisi halunnut lopettaa suhteen, mutta esitti toiselle että asiat on hyvin 2. Petti ja piti salasuhdetta.
En halua käydä ruotimaan yksityiskohtia kun en kuitenkaan syytä exää, hänellä oli omat henkiset ongelmat. Kuten sanoin jo oli mulla pelko hänen romahtamisesta jos saan aikaiseksi lähdettyä. Otan vastuun siitä että olin helppo ympäripuhuttava tuntemaan että ihmisen hyvinvointi on minun vastuulla ja syy myös minun jos ei hän voi hyvin. Siinä on omaa henkilökohtaista traumaa mulla taustalla, josta hän oli tietoinen kyllä. Pidimme yhtä kuitenkin reilu 6 vuotta jona aikana suhteen etenimisestä käytiin keskustelua jonka yhteydessä tunsin voimakasta syyllisyyttä kun hän oli murtunut tuntiessaan itsensä torjutuksi. Kun hänellä tuli epävarmuutta tahdostani jatkaa suhteessa hän piti entistä tiukemmin kiinni.Tarvitsin uutta suhdetta että sain kerättyä voiman taistella itseni irti. Tän asian suhteen olin heikko, ei sitä ole vaikeaa myöntää. Itselle pitäisi olla rehellinen ihan ensin. Ei valheella voi suojata toista ihmistä pettymykseltä tai itseä syyllisyydeltä sen paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päinvastoin, pettäjänä ja pettäjän kumppanina ihmettelen tätä. En ole yhtäkään pettämistä lähipiirissäkään kohdannut jossa suhde olisi aivan yksi taivas ja sitten kehitetään sivusuhde. Yksittäisiä vieraissa käyntejä suhteiden alkupuolella kyllä, mutta ei pitkäaikaista kakkospuolisoa ihanassa pitkässä liitossa."
Tämä nyt on näitä sun ääripään määreitä. Niitä onkin aika vaikea löytää. Sitten jos katsotaan semmoisia ihan hyviä suhteita jotka kuitenkaan ei ole niin huonoja kuten vaikka kuvailit, eli siis läheisyyttä jne muuta löytyy niin voi alkaakin löytyä eri tavalla. Eivät siis ole yksi taivas, mutta niin hyviä, että on todella yllättävää, että toinen on halunnut pettää. Ei olisi uskonut, että haluaa, siis.
Tai jos puhutaan ihan vaan pettämisestä, eikä mistään pitkäaikaisesta kakkospuolisosta, niin alkaa löytymään vielä enemmän. Meidän tapauk
No tuskin on mikään yksittäinen poikkeus tämä pari. Aika tavallistakin on, että ihmiset ajattelee, että parisuhteesta voi ikään kuin ottaa pienen tauon, toinen ei saa koskaan tietää, vaan eletään se suhde sitten loppuun mikä milläkin tavalla tietämättä, että tätäkin siellä on ollut. Ja ei tiedä muutkaan, ei siis voi vierestäkään tietää, että suhteessa on tätä ollut. Niin sitten kuvitellaan, että harvinaista poikkeusta, ei vaan mun tuttavapiirissä.
Lainaus: "Minusta myöskään seksuaalinen pettäminen ei todella ole mikään ainoa asia, jolla toista voi suhteessa pahasti satuttaa tai pettää, ja toimia toista kohtaan huonosti. Vasta täälläkin nostettiin esimerkiksi esiin toisen hylkääminen / välinpitämätön kohtelu, niin emotionaalinen kuin käytönnön tasollakin, vaikkapa toisen sairastuttua. Myös esim. toisen vähättely, halveksunta tai toisen ylikävely hänelle tärkeissä asioissa, on kaikki huonoja ja satuttavia toimintatapoja jne. Usein se on myös se valehtelu, varsinkin pidempään jatkunut, ehkä se rikkovin osuus pettämisessäkin. Valehtelu ja vedätys muissakin tärkeissä asioissa läheiseltä on satuttavaa."
Ylläoleva teksti on kyllä niin totta.
Itse olisin saattanut jopa pettämisen antaa anteeksi (en toki pitkään jatkunutta salasuhdetta). Se seksuaalinen asia ei olisi maailmaani kaatanut. Se valheiden määrä, mikä omassakin tarinassani eteeni tuli, pikkuhiljaa uusia valheita lisää ja lisää. Silmiin katsoen valheita ja se tunne, kun tajuat "että, valheita valheiden päälle". Ja tajuat, että tiedät totuuden vain niistä asioista mistä toinen jäänyt kiinni. Ei ollut mitään mahdollisuutta jatkaa yhdessä. Ja kun annoit toiselle mahdollisuuden "helppoon" lähtöön, heti ensimmäisenä päivänä "shokissa" kysyin onko toista naista (vastaus ei). Ilmoitin kuitenkin, että jos toisella paha olla kanssani niin päästän irti.
Luottamuksen menetys on viimeinen niitti itselleni.
28 v yhdessä
On kyllä jotenkin karmivaa, että miehestä kuoriutuu täydellinen sika ja valehtelija 28 vuoden jälkeen. Luulisi, että tuossa vaiheessa ollaan jo niin hitsauduttu yhteen, ettei edes kehtaisi kusettaa noin valtavia asioita. Että haluaisi ollakin toisen luottamuksen arvoinen ja siksikään ei ryhtyisi perseilemään salaa.
Musta on oikeastaan vähän kumma, että jonkun on vaikea käsittää ihmisten tekevän joskus tai aika useinkin aivan itsekkäitä ja lyhytnäköisiä päätöksiä. Että ei aina siellä takana on jokin ratkaisematon ongelma, jota toinen pitäisi saada mukaan ratkomaan.
Eikä ole tarkoitus toista loukata. Näin on itsellekin käynyt. Muutamaan otteeseen tapailin työkaveria kyseenalaisissa merkeissä, enkä edes jälkeen päin ole ajatellut, että sillä olisi mitään merkitystä mun ja puolison suhteessa oikeasti. Hän ei saa koskaan tietää ja niin on paras.
Toisaalta itsellä ei montakaan kaveria ole, kenelle ei näin olisi missään vaiheessa liittoa käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se valheiden määrä, mikä omassakin tarinassani eteeni tuli, pikkuhiljaa uusia valheita lisää ja lisää. Silmiin katsoen valheita ja se tunne, kun tajuat "että, valheita valheiden päälle". Ja tajuat, että tiedät totuuden vain niistä asioista mistä toinen jäänyt kiinni. Ei ollut mitään mahdollisuutta jatkaa yhdessä.
Tämä. Tästä tajuaa, ettet ikinä voi tuntea toista, vaikka olisit ollut koko aikuiselämäsi ja enemmänkin toisen puolisona. Et voi luottaa muihin kuin itseesi tässä elämässä. Karu oppiläksy sinänsä.
Vierailija kirjoitti:
Musta on oikeastaan vähän kumma, että jonkun on vaikea käsittää ihmisten tekevän joskus tai aika useinkin aivan itsekkäitä ja lyhytnäköisiä päätöksiä.
Mun on vaikea käsittää. Ihmiset on erilaisia. Itse haluan käyttäytyä selänkin takana siten, että voin katsoa itseäni peilistä. Joillakin ihmisillä on moraali ja empatiakyky. Toisilla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on vaikea ymmärtää tätä: 3 vuotta ja 15000 kommenttia tätä keskustelua ja ties kuin paljon muita. Koskaan en ole törmännyt kertomukseen, jossa olisi semihuono suhde ja toinen jää kiinni sivusuhteesta.
Looginen päätelmä on että vain hyvissä ja erinomaisissa suhteissa pidetään sivussa toista suhdetta 🤷
"Elin siis jatkuvassa valheessa, mutta en hänen mielestään, sillä hän oli vastannut kysyttyyn totuudenmukaisesti. Oli minun omalla vastuullani, miten kysymyksen asettelin. Toki, myöhemmin ei kysymysten asettelukaan auttanut kun kysyin "petätkö sinä minua" tai "onko sulla joku toinen nainen" niin hän saattoi perustella itselleen kielteisen vastauksen olevan rehellinen siksi, että ei pitänyt sitä pettämisenä tai ei hänellä varsinaisesti ollut toista naista, koska sitä vaan nähtiin silloin tällöin ja käytiin panemassa."
Tunnen tyypin. Toiselle naiselle hän sanoo, että on "pakkoavioliitossa", mutta hän voi sen instituution sääntöjä rikkoa. Eli liittoa ei kuitenkaan voi särkeä, ymmärräthän. Hän kertoilee aikaisemmasta monen vuoden sivusuhteestaan, että oli siinä "panttivankina". Ja kauhistelee ex-sivua, että oli puhunut panosta. Kulttuuripersoona!
Nyt voin jo nauraa (siis meillä ei ollut seksisuhdetta), mutta todellakin, että tuommoisiakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jotenkin karmivaa, että miehestä kuoriutuu täydellinen sika ja valehtelija 28 vuoden jälkeen. Luulisi, että tuossa vaiheessa ollaan jo niin hitsauduttu yhteen, ettei edes kehtaisi kusettaa noin valtavia asioita. Että haluaisi ollakin toisen luottamuksen arvoinen ja siksikään ei ryhtyisi perseilemään salaa.
Niin, en minäkään ymmärrä. Tänä vuonna exä minulle sanoi, että "ei voi ymmärtää mikä häneen meni" ja totesi, että ymmärränhän että minussa ei ollut mitään vikaa. Kuuntelin toki, mutta en kysynyt mitään enkä yrittänyt jatkaa keskustelua aiheesta. Aikoinaan olisin kaivannut totuutta moneen asiaan.
Ja silti tuota "sikaa" en osaa täysin allekirjoittaa, 100% valehtelija kyllä ja minua kohtaan käyttäytyi sikamaisesti. Jälkikäteen sanoisin, että pelkuri oli.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikea ymmärtää tätä: 3 vuotta ja 15000 kommenttia tätä keskustelua ja ties kuin paljon muita. Koskaan en ole törmännyt kertomukseen, jossa olisi semihuono suhde ja toinen jää kiinni sivusuhteesta.
Looginen päätelmä on että vain hyvissä ja erinomaisissa suhteissa pidetään sivussa toista suhdetta 🤷
Väärä logiikka. Oikea on, että niissä ei ole mitään kertomista. On niin tavallista, että menee perseelleen ja ollaan kyllästytty ja toinen pettää ja jättää. Ei tosiaankaan yllätys kummallekaan, eikä mitään tänne kirjoitettavaa. Omani oli juuri tuollainen. Meni hyvin, sitten semisti ja sitten vähän huonommin. Hetken aikaa paremmin ja sitten taas blääh. Ei mitenkään kummaa, että toinen siitä häipyi toisen matkaan. En tiedä, voiko sitä edes sanoa pettämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus: "Musta on oikeastaan vähän kumma, että jonkun on vaikea käsittää ihmisten tekevän joskus tai aika useinkin aivan itsekkäitä ja lyhytnäköisiä päätöksiä. Että ei aina siellä takana on jokin ratkaisematon ongelma, jota toinen pitäisi saada mukaan ratkomaan."
Tietyllä lailla samaa mieltä, että kaikenlaisia tyhmyyksiä tehdään jotka usein saattavat osoittautua virheeksikin, mutta toisaalta jos pettämisestä puhutaan niin pitäisi aikuisen ihmisen myös osata hillitä itseään. Olen myös samaa mieltä siitä, "että siellä takana ei aina ole parisuhdeongelmaa" vaan ongelma voi olla ihan sen pettäjän omassa mielessä.
Eihän nämä mustavalkoisia asioita aina ole, mutta jos esim. työpaikkaihastuksen antaa kasvaa salasuhteeksi niin se on valinta. Ja toki oikeus on ihastua, mutta ensin asiat selväksi puolison kanssa.
28 v yhdessä
Lainaus: "Tämä. Tästä tajuaa, ettet ikinä voi tuntea toista, vaikka olisit ollut koko aikuiselämäsi ja enemmänkin toisen puolisona. Et voi luottaa muihin kuin itseesi tässä elämässä. Karu oppiläksy sinänsä."
Kirjoittamasi on aivan totta. Itselleni se "suurin oppi eron jälkeen". Aika karua, mutta näin se on.
28v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikea ymmärtää tätä: 3 vuotta ja 15000 kommenttia tätä keskustelua ja ties kuin paljon muita. Koskaan en ole törmännyt kertomukseen, jossa olisi semihuono suhde ja toinen jää kiinni sivusuhteesta.
Looginen päätelmä on että vain hyvissä ja erinomaisissa suhteissa pidetään sivussa toista suhdetta 🤷
Et ehkä huomannut mutta itse olen ainakin kertonut juuri tuollaisesta. Lapsen isä petti kun lapsi oli muutaman vuoden ikäinen, toistuvasti. En ihmettele, ottaen huomioon suhteemme kylmyyden. Saattaa tosin olla ettei kukaan muu ole viitsinyt kertoa vastaavista kokemuksista, sen verran nimittäin sain lokaa kun kehtasin tulla kertomaan kokemuksia toisenlaisesta näkökulmasta.
Kiva että 28 on pysynyt ketjussa, vaikka muut nimimerkilliset nostivat kytkintä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt on muualtakin kuullut niin yllättävän yleistä on, että pettäjä ei halua erota tai muuttaa mitään liitossaan. Kunhan haluaa vaan siihen päälle muuta. Paljonkin vaivaa nähdään peittelyssä.
Tämä. On kahdenlaisia pettäjiä. Osa pettää sillä mielellä, että kun tarpeeksi hyvä osuu kohdalle, niin sitten jätetään oma kumppani.
Toiset pettävät sillä mielellä, että ei missään nimessä haluta erota, mutta halutaan salaa pitää omaa hupia, omaa kivaa, omaa jännitystä. Jotkut siis haluavat pitää kahta eri kumppania tai useampaakin. On se pääsuhde ja sitten salassa ja sivussa pidetään yhtä tai useampaa ja tosissaan ei mitään aikomustakaan erota. Siinä saa yhdistettyä kai sitten kätevästi turvallisen arjen ja sitten kevyen huvin siinä sivussa. Mitäs siinä, että siinä särkyy loppujen lopuksi useampikin sydän.
Mun mies kuului siihen
Mun exukko kuuluu noihin olla suhteessa ja pitää pikkuhupia siinä sivussa.
Erottiin mun alotuksesta. Parasta. Mielummin yksin kun kynnysmattona paska suhteessa.
Te joita kohddllaan huonosti, erotkaa, paskan paska käytös menee aina vaan huonompaa.
Etsi kuulemma jännitystä.
Vierailija kirjoitti:
En halua käydä ruotimaan yksityiskohtia kun en kuitenkaan syytä exää, hänellä oli omat henkiset ongelmat. Kuten sanoin jo oli mulla pelko hänen romahtamisesta jos saan aikaiseksi lähdettyä. Otan vastuun siitä että olin helppo ympäripuhuttava tuntemaan että ihmisen hyvinvointi on minun vastuulla ja syy myös minun jos ei hän voi hyvin. Siinä on omaa henkilökohtaista traumaa mulla taustalla, josta hän oli tietoinen kyllä. Pidimme yhtä kuitenkin reilu 6 vuotta jona aikana suhteen etenimisestä käytiin keskustelua jonka yhteydessä tunsin voimakasta syyllisyyttä kun hän oli murtunut tuntiessaan itsensä torjutuksi. Kun hänellä tuli epävarmuutta tahdostani jatkaa suhteessa hän piti entistä tiukemmin kiinni.Tarvitsin uutta suhdetta että sain kerättyä voiman taistella itseni irti. Tän asian suhteen olin heikko, ei sitä ole vaikeaa myöntää. Itselle pitäisi olla rehellinen ihan ensin. Ei valheella voi suojata toista ihmistä pettymykseltä tai itseä syyllisyydeltä sen paremmin.
No jos kertoo, että toinen itse asiassa oli alunperin manipuloinut suhteessa, niin ehkä odottaisin vähän selvennystä ja perusteluja väitteeseen ja millasta tämä manipulointi on ollut. Ja että tämä asia tulisi ilmi jollain tavalla tapahtumista kerrottaessa. Nyt on edelleen on vain ylimalkaiset vihjailut toisen "henkisistä ongelmista" ja siitä, että ex on halunnut "pitää kiinni" suhteesta. Että "romahti" kun suhteen jatkoa aiemmin oli kyseenalaistettu. Ja mitä sen sijaan kerroit tarkemmin omasta toiminnastasi, niin se kyllä näyttäytyi useammassa kohtaa epärehelliselle, manipuloivallekin.
Tuo toisen "henkiset ongelmat" ja pelko siitä ettei toinen kestäisi eroa, on vain niin tavallinen tekosyy valehteluun ja siihen, ettei lähde suhteesta. Kun todellisuudessa itse vain ei kykene rehellisyyteen ja kohtamaan itseään ja omia toimiaan, tunteitaan ja motiiveitaan, ja kertomaan niistä suoraselkäisesti myös toiselle. Kuten 28 vuotta kirjoitti, kyse on siis pelkuruudesta.
On erittäin yleistä näin vierittää syy omista huonoista valheellisista toimintamalleistaan (osin) toiselle. Ja on totta, että ihmiset tosiaan voivat murtua, jos oma rakas valehtelee, vedättää ja pettää. Tuo on vähän erikoinen toimintamalli siis koittaa säästää toista, jolla on "henkisiä ongelmia".
jatkuu...
...jatkuu
En sano, etteikö joskus toisen hauras vaikkapa itsemurha-altis tila ja tällaiset suuremmat mielenterveyden haasteet voisi olla ihan tottakin. Tai toinen todella manipuloi suhteessa ja jatkamaan suhdetta. Kuten sanottua, usein kuitenkin se, ettei halua toista "satuttaa" kertomalla totuutta, on kuitenkin tekosyy ja itsepetosta. Sekä tilanteen kontrollointia toisen yli ns. omaksi eduksi, ja niin, ettei itse näyttäytyisi niin huonossa valossa.
Muuten ymmärtäisin tavallaan aika pitkällekin mitä tarkoitat, mutta itselleni jää edelleen silti aivan auki mielestäni se aika oleellinenkin kysymys siitä, että oliko suhteessa exän puolelta todella manipulointia, vai oliko kyse enemmin kuitenkin omista asioistasi; omasta suhtautumisestasi ja peloistasi, rohkeuden ja rehellisyyden puutteesta, osin ehkä vääristä motiiveista ylipäätään suhteelle ja siitä kiinni pitämiselle (esim. takana epäonnistunut edellinen suhde), ja traumoistakin, joita vähän avasitkin.
Ei ole manipulointia esimerkiksi, että sanoo kovasti rakastavansa ja haluavansa saada suhteen toimimaan. Murtuminen ja itkeminen ei ole tavallisesti manipulointia, vaan ihan rehellistä omien tunteiden normaalia ilmaisemista. Esim. itsemurhalla uhkailu tms. ja tällaisen aseena käyttäminen taas sitten olisi jo toinen asia.
Mieleeni jäi myös tuo, kun kirjoitit, että "kuitenkaan en täysin koskaan kunnioittanut puolisoa." Mitään varsinaisia kunnon ongelmia ei silti suhteessa koskaan ollut. hmm.
Pahoitteut "kovistelusta". Kiitos kuitenkin edelleen kun jaoit oman kokemuksesi. Minulle näkökulmasi näyttäytyy kuitenkin edelleen näillä tiedoin aika klassisena "pettäjän" toimintana ja sen selittelynä kliseineenkin, yksinkertaisuudessaan siis rehellisyyden vaikeutena.
"Mieleeni jäi myös tuo, kun kirjoitit, että "kuitenkaan en täysin koskaan kunnioittanut puolisoa."
Tuo ja se, että 6 v ollut epävarma suhteen etenemisestä. Oliko siis vain seksisuhde? Ja eikö semmoinen pettäminen juuri romahduta; sitäkö ei siis aikaisemmin huomioitu. Ihan klassista. Tyypille sopisi semmoinen rautarouva, joka ei anna paljon tilaa haahuilla, vaan se on ota tai jätä. Ja sitt kova kuri. (vähän läpälläkin...)
"Asiaan toki löytynee se yksi poikkeus kuten lähes kaikkeen."