Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

"Et voi luottaa muihin kuin itseesi tässä elämässä."

Ilman luottamusta ei voisi enää rakastua/rakastaa. Luottamus menee vain siihen, joka on pettänyt sen luottamuksen. 

Miten eloon tämä ketju on herännyt, hienoa!

Vierailija kirjoitti:

...jatkuu

En sano, etteikö joskus toisen hauras vaikkapa itsemurha-altis tila ja tällaiset suuremmat mielenterveyden haasteet voisi olla ihan tottakin. Tai toinen todella manipuloi suhteessa ja jatkamaan suhdetta. Kuten sanottua, usein kuitenkin se, ettei halua toista "satuttaa" kertomalla totuutta, on kuitenkin tekosyy ja itsepetosta. Sekä tilanteen kontrollointia toisen yli ns. omaksi eduksi, ja niin, ettei itse näyttäytyisi niin huonossa valossa.

Muuten ymmärtäisin tavallaan aika pitkällekin mitä tarkoitat, mutta itselleni jää edelleen silti aivan auki mielestäni se aika oleellinenkin kysymys siitä, että oliko suhteessa exän puolelta todella manipulo

Itsemurhalla uhkaamista ja lääkkeitten heiluttelua naamalla. Autolla kaahaamista pihasta uhkailuja huudellen. Läheisiä laittoi asialle kyselemään ja vetoamaan. Kirjeitä, itkemistä. Kertomuksia mitä psykologi tai äiti, joku kaveri,  kuka milloinkin on minun käytöksestä päätellyt. Outoja oireita kuten suolisto, tai hermostollisia jotka johtuu mun aiheuttamasta stressistä. Lääkäri epäilee vakavaa sairauttakin välillä. Töistä huonoa palautetta koska vuokseni ei voi keskittyä työhön.  Tällaista kun käyttäydyin kuulemma etäisesti. Sekä kun en halunnut muuttaa yhteen. Oli mahdotonta keskustella mistään yhtään ikävästä aiheesta kun se meni aina riehumiseksi. En jaksa näitä nyt kaivella enempää ollutta ja mennyttä ja tiedän että seuraavaksi alkaa rääpiminen että kehtaankin vielä syyttää häntä omasta pettämisestä. 

"En jaksa näitä nyt kaivella enempää ollutta ja mennyttä ja tiedän että seuraavaksi alkaa rääpiminen että kehtaankin vielä syyttää häntä omasta pettämisestä."

Ei sun tarviikaan. Oli musta epäkorrektia toiselta kommentoijalta tarttua kiinni suhun tuollaisella intensiteetillä. 

'Itsemurhalla uhkaamista ja lääkkeitten heiluttelua naamalla. Autolla kaahaamista pihasta uhkailuja huudellen. Läheisiä laittoi asialle kyselemään ja vetoamaan. Kirjeitä, itkemistä. Kertomuksia mitä psykologi tai äiti, joku kaveri,  kuka milloinkin on minun käytöksestä päätellyt. Outoja oireita kuten suolisto, tai hermostollisia jotka johtuu mun aiheuttamasta stressistä. Lääkäri epäilee vakavaa sairauttakin välillä. Töistä huonoa palautetta koska vuokseni ei voi keskittyä työhön.  Tällaista kun käyttäydyin kuulemma etäisesti. Sekä kun en halunnut muuttaa yhteen. Oli mahdotonta keskustella mistään yhtään ikävästä aiheesta kun se meni aina riehumiseksi. En jaksa näitä nyt kaivella enempää ollutta ja mennyttä ja tiedän että seuraavaksi alkaa rääpiminen että kehtaankin vielä syyttää häntä omasta pettämisestä. '

Tuohan on ollut silkkaa henkistä väkivaltaa! Oliko sinulla itselläsi ketään ihmistä, joka olisi tukenut sinua vai olitko aivan yksin? 

Tähkäpää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...jatkuu

En sano, etteikö joskus toisen hauras vaikkapa itsemurha-altis tila ja tällaiset suuremmat mielenterveyden haasteet voisi olla ihan tottakin. Tai toinen todella manipuloi suhteessa ja jatkamaan suhdetta. Kuten sanottua, usein kuitenkin se, ettei halua toista "satuttaa" kertomalla totuutta, on kuitenkin tekosyy ja itsepetosta. Sekä tilanteen kontrollointia toisen yli ns. omaksi eduksi, ja niin, ettei itse näyttäytyisi niin huonossa valossa.

Muuten ymmärtäisin tavallaan aika pitkällekin mitä tarkoitat, mutta itselleni jää edelleen silti aivan auki mielestäni se aika oleellinenkin kysymys siitä, että oliko suhteessa exän puolelta t

Itsemurhalla uhkaamista ja lääkkeitten heiluttelua naamalla. Autolla kaahaamista pihasta uhkailuja huudellen. Läheisiä laittoi asialle kyselemään ja vetoamaan. Kirjeitä, itkemistä. Kertomuksia mitä psykologi tai äiti, joku kaveri,  kuka milloinkin on minun käytöksestä päätellyt. Outoja oireita kuten suolisto, tai hermostollisia jotka johtuu mun aiheuttamasta stressistä. Lääkäri epäilee vakavaa sairauttakin välillä. Töistä huonoa palautetta koska vuokseni ei voi keskittyä työhön.  Tällaista kun käyttäydyin kuulemma etäisesti. Sekä kun en halunnut muuttaa yhteen. Oli mahdotonta keskustella mistään yhtään ikävästä aiheesta kun se meni aina riehumiseksi. En jaksa näitä nyt kaivella enempää ollutta ja mennyttä ja tiedän että seuraavaksi alkaa rääpiminen että kehtaankin vielä syyttää häntä omasta pettämisestä. 

Kiitos. Pahoittelut kun taisin vähän painostaa kertomaan millaisista asioista oli hänen osaltaan kyse. Mutta tämä selventääkin tilannetta, suhdetta ja hänen osuuttaan paljon. Kuulostaa aika pahalta, manipuloivalta, väkivaltaiseltakin, käytökseltä. Et sitten tarkoittanut tosiaan mitään normaalia pahaa mieltä ja tunteiden ilmaisua "romahtamisella"...

Tuo exällä "henkisiä ongelmia" pelkkänä tekosyynä on vain niin yleinen punalippuläppä. Luin kirjoituksesi uudestaan ja moni asia näyttätyy aika eri valossa nyt. 

Vierailija kirjoitti:

"En jaksa näitä nyt kaivella enempää ollutta ja mennyttä ja tiedän että seuraavaksi alkaa rääpiminen että kehtaankin vielä syyttää häntä omasta pettämisestä."

Ei sun tarviikaan. Oli musta epäkorrektia toiselta kommentoijalta tarttua kiinni suhun tuollaisella intensiteetillä. 

Jaahas taas. Kertoisiko joku nyt sitten ne säännöt mitä saa kommentoida. Kun kertoa saa kaikesta mutta jos sitä sitten halutaan kommentoida niin on väärin. Ja toisaalta taas saadaan olla uskomatta mitä joku kirjoittaa ja aina vaan laittaa uusi vväännös ja väitös tyyliin niin jos suhde on jotain. Samassa siis ollaan eli toisia kirjoittajia haukutaan, hulluiksikin jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...jatkuu

En sano, etteikö joskus toisen hauras vaikkapa itsemurha-altis tila ja tällaiset suuremmat mielenterveyden haasteet voisi olla ihan tottakin. Tai toinen todella manipuloi suhteessa ja jatkamaan suhdetta. Kuten sanottua, usein kuitenkin se, ettei halua toista "satuttaa" kertomalla totuutta, on kuitenkin tekosyy ja itsepetosta. Sekä tilanteen kontrollointia toisen yli ns. omaksi eduksi, ja niin, ettei itse näyttäytyisi niin huonossa valossa.

Muuten ymmärtäisin tavallaan aika pitkällekin mitä tarkoitat, mutta itselleni jää edelleen silti aivan auki mielestäni se aika oleellinenkin kysymys siitä, että oliko suhteessa exän puolelta t

Musta ongelma ei ollut pettämisessä, vaan siinä, että et saanut itseäsi lähteämään heti suhteen alussa. Itsekin tiesit, että et kunnioita tai rakasta ihmistä, silti jäit larppaamaan hyvää ihmistä, joka ei jätä. Selvästi tyypillä on ollut pahoja mt-ongelmia, joihin tarvii ammattiapua. Sinä olit toksinen suhde, jota parempi ilman. Senkin voisi myöntää, että vaikka ei tarkoita, niin vaan pahentaa tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

'Itsemurhalla uhkaamista ja lääkkeitten heiluttelua naamalla. Autolla kaahaamista pihasta uhkailuja huudellen. Läheisiä laittoi asialle kyselemään ja vetoamaan. Kirjeitä, itkemistä. Kertomuksia mitä psykologi tai äiti, joku kaveri,  kuka milloinkin on minun käytöksestä päätellyt. Outoja oireita kuten suolisto, tai hermostollisia jotka johtuu mun aiheuttamasta stressistä. Lääkäri epäilee vakavaa sairauttakin välillä. Töistä huonoa palautetta koska vuokseni ei voi keskittyä työhön.  Tällaista kun käyttäydyin kuulemma etäisesti. Sekä kun en halunnut muuttaa yhteen. Oli mahdotonta keskustella mistään yhtään ikävästä aiheesta kun se meni aina riehumiseksi. En jaksa näitä nyt kaivella enempää ollutta ja mennyttä ja tiedän että seuraavaksi alkaa rääpiminen että kehtaankin vielä syyttää häntä omasta pettämisestä. '

Tästä tulikin mieleeni, että kukaan teistä koskaan kokenut fyysistä väkivaltaa suhteessa? Mä seurustelin kerran vuosia tällaisen kanssa. Hyvä, etten oikeasti päässyt hengestäni. Tuommoisen väkivaltaisen ihmisen kanssa ei tietenkään haluakaan mitään vakavaa, mutta irtikään ei pääse ainakaan helposti ja heti.

Gestapo Helga ist zurück. Se siitä sitten.

Fyysiseen väkivaltaan kuuluu myös kiinteästi henkinen väkivalta ja kaikenlainen muukin sairas juttu, kuten ristikuulustelut, it*semurhalla uhkailutkin ja kaikenlainen yleinen sekoilu ja todella huono kohtelu. Eipä ole ihme, että kumppani alkaa silloin katsella vieraisiin pöytiin, jos ei heti pääse eroon tällaisesta hullusta.

Vierailija kirjoitti:

"Et voi luottaa muihin kuin itseesi tässä elämässä."

Ilman luottamusta ei voisi enää rakastua/rakastaa. Luottamus menee vain siihen, joka on pettänyt sen luottamuksen. 

Tietenkin lähtökohtaisesti on sellainen perusluottamus. Mutta siinäkään ei kannata olla sinisilmäinen höynäytettävä. Siis en tarkoita nyt sitä, että pitäisi koko ajan epäillä eikä pystyisi yhtään luottamaan, vaan tarkoitan sellaista realistista asennetta, että tuokin kumppani tuossa voi minua pettää, mutta ei ajattele sitä aktiivisesti. 

Ei tosissaan kiinnosta kaivella vanhoja mut luuletteko et tuo heti alkaa tuolla tavalla? Tuskin oisin paininut syyllisyyden kanssa jos alusta asti suhteessa ois mennyt kommunikointi noin. Ex oli alussa ihana ihminen ja mä hänelle paras ihminen jota koskaan oli tavannut.

Vierailija kirjoitti:

Kiva että 28 on pysynyt ketjussa, vaikka muut nimimerkilliset nostivat kytkintä <3

Eivät kaikki nimimerkilliset sentään nostaneet kytkintä, AP:han ilmoittautui ihan vähän aikaa sitten, ja nyt myös Tähkäpää.

Kuka tietää, vaikka Hukassakin uskaltautuisi taas jossain vaiheessa paikalle, kun ketju on rauhoittunut ja vastaanotto voisi nyt olla lempeämpi. Ainakin itse kuulisin kovin mielelläni, miten hänen tilanteensa kehittyy. Hukassa, tervetuloa takaisin, kun siltä tuntuu. Toivottavasti voit hyvin ja olet voimissasi!

Niin sorry vielä, huomasin nyt vasta kysymyksiä.. En puhunut oikeastaan kellekään suhteesta.  Puoliso oli samalla ainoo uskottu voitteko kuvitella. Ei ole sisaruksia,  vanhemmat on jo tuonpuoleisessa. Lapsuuden kodissa pidettiin yksityisasiat omana tietona. Suhde oli niin ristiriitainen ja outo.  Niikun sanoin, oltiin toisilleen tuki ja turva, mut samalla sitä asetelmaa ei saanut horjuttaa. Toinen päätti yksin mikä on suhteen tunneilmasto jos ymmärrätte. Se mistä minä pystyin itse päättää oli asiat mitä jätin tekemättä. Esim yhteen muutto. Hänen oli vaikea hyväksyä että on jotain mitä hän ei pysty yksin päättää. Näistä tuli loputon taistelu muttei ikinä niin et puhutaan suoraan,  vaan aina vihjailua ja vaikuttamista raivostumisten jostain pikkuasiasta kautta, tai dramaattisena surenisena ja itsesäälinä, jopa itsensä vahingoittamisena. Tiesin et jos tuohon taivun menetän loputkin omasta päätösvallasta. Joka päivä siinä vaikutuspiirissä, vielä niin et vastaan hänestä taloudellisesti myös. Tähän ei pystynyt lähteen. Työpsykologilla näistä puhuttiin ja eniten osui oikeestaan kun hän sanoi et multa on aika iso oletus et puolison mailma romahtaa jos lähden. En ollut koskaan ees kyseenalaistanut sitä hetkenkään. Se oli aivan kun ohjelmoitu mun päähän luonnonlaiksi. Eron jälkeen ex nousi jaloilleen heti kun huomasi ettei muhun enää vaikuta mikään mitä hän tekee. Vaikutti oikeasti mut oon hyvä näyttelijä.