Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12664)
...jatkuu
Voithan sinä perustaa ketjun nimenomaan vaikka tällaiseen itsetutkiskeluun ja omien puutteiden, virheiden ja ominaisuuksien pohdinnasta jos haluat. Tai mitä ikinä. Jännä asenne tulla nillittämään ja negaamaan, jos muut puhuu eri aiheista kuin sinä, tai kirjoittavat eri näkökulmista. Tuontyyppinen lähestymistapa harvemmin johtaa positiiviseen vastakaikuun. Itse voit kirjoittaa noista mainitsemistasi aiheista kuitenkin aivan vapaasti.
Narsismiin, johon viittasit, en nyt ala tähän kommentoimaan, se on laaja aihe myös. Jos aihe kiinnostaa, niin siitä löytyy kyllä nykyään valtavasti tietoa ja vaikka hyviä youtube-videoitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys:
Mutta toiseen kysymykseen: jos siis miehesi toteaisi yhtenä päivänä, että tämä on ohi ja saisit tietää hänellä olleen suhde sivussa muutaman vuoden ja he muuttaisivat lennosta yhteen, et olisi yhtään yllättynyt? Ei harmittaisi? Toteaisitko todella tyynesti, että no tämä se näistä minun vioistani sitten seurasi?
Vastaus:
voisin kuvitella että mieheni tunteet laimenisivat, ainakin jos tuo kaikki edellä olisi jatkuvaa. Sen sijaan uskottomuuden kautta lähteminen tuntuisi vähän yllättävältä, koska hän tietää, ettei ole mitään mitä ei voisi ottaa puheeksi ilman jotain kohtuuttomia seurauksia.
Vastakommentti:
et nyt oikein vastannut kysymykseen musta: olisiko se siis ok, jos mies jostain syystä nyt kuitenkin päättäisi lähteä pitkän sivusuhteen kautta? Ymmärtäisitkö sitäkin ratkaisua?
Öhh.
Vierailija kirjoitti:
...jatkuu
Voithan sinä perustaa ketjun nimenomaan vaikka tällaiseen itsetutkiskeluun ja omien puutteiden, virheiden ja ominaisuuksien pohdinnasta jos haluat. Tai mitä ikinä. Jännä asenne tulla nillittämään ja negaamaan, jos muut puhuu eri aiheista kuin sinä, tai kirjoittavat eri näkökulmista. Tuontyyppinen lähestymistapa harvemmin johtaa positiiviseen vastakaikuun. Itse voit kirjoittaa noista mainitsemistasi aiheista kuitenkin aivan vapaasti.
Narsismiin, johon viittasit, en nyt ala tähän kommentoimaan, se on laaja aihe myös. Jos aihe kiinnostaa, niin siitä löytyy kyllä nykyään valtavasti tietoa ja vaikka hyviä youtube-videoitakin.
Ok, sinä kirjoitit suhteesta, jossa toinen osapuoli on jos ei narsisti niin aika vakavasti narsistipiirteinen. Niitä on arviolta 2% suomalaisista aikuisista, sitä en tiedä onko osuus suurempi vai pienempi suhteessa elävissä ihmisissä.
Tämä ketju taas käsittelee irti päästämistä pitkästä suhteesta toisen halutessa eroa. Minä ehdotan, että irti päästämisessä auttaa se kun käsittelee myös oman osuutensa suhteen päättymisessä. Näin käsittääkseni ehdottaa ihan eroterapiakin.
Yksi henkilö myöntää olevansa vähän kärsimätön ja äkkipikainen, kimittävä ja vetäytyvä, kestävänsä huonosti kritiikkiä ja vaativansa kumppanilta perusteluja koska pitää tiukasti kiinni omista mielipiteistään olipa asia pieni tai iso. Yksi myöntää että päättää aina kaikesta mutta vain koska mies ei koskaan halua päättää mistään. Kumpikaan heistä ei tosin yhdistä näitä heikkouksia mihinkään eroon, vaan ilmeisesti hyvin voivaan suhteeseen.
Kerron omista puutteistani ja luonteeni huonoista puolista, (eli siis nykyisen ja osin mennen suhteeni huonoista puolista, tekstihygienisistä syistä jätin kuvaamatta ne hyvät puolet, olkoon ne sitten eri kirjoituksen aiheena) jonka jälkeen saan kuulla että suhteeni kuulostaa tosi vaikealta, olen outo standardien asettelija ja että on ihan sama miten pyykit ripustaa narulle. Lisäksi kuulen että mieheni on poikkeuksellisen kädetön, mutta toisaalta myös että hän luultavasti haluaa lähteä nykimään koska minä vien hänet äärirajoilleen. Kaikki tämä siitä, että nalkutan kotona kuin äitinsä helmoissa peterpanina elävälle miehelle, vetäydyn läheisyydestä väsyneenä ja pahantuulisena ja edellytän hyvää hygieniaa lakanapainiin.
Ja minä olen se joka negaa?
Ok.
Joku piti tätä keskustelua sisäänpäinlämpiävänä sisäpiirin kiusaamisrinkinä. Ei kovin vaikeaa nähdä miksi..Verratkaa huvikseen mitä nimimerkilliselle kommentoidaan hänen ärsyttävistä piirteistä parisuhteessa vs nimimerkittömälle 😉
Testasin muuten yhtä juttua pari päivää ja 5 sivua sitten. Ja homma meni just niinku arvasinkin 😅 Tietäjät tietää!
Olen pudonnut kärryiltä siitä että kuka tässä keskustelussa on kuka ja mistä kukakin kirjoittaa. Miksei voi käyttää nimimerkkiä, edes vaikka jotain numeroa tai mitä vaan? Olisi niiiiin paljon helpompi seurata keskustelun kulkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärinymmärryksissä ei aina ole kyse edes kielellisistä asioista, vaikka epäilenkin meidän välillämme olevan jonkinlaisen eron käsitteiden ymmärtämisessä (olet varmaankin länsi-Suomesta). Monesti kyse on ihan arvoistakin. Esim sinun mielestäsi perheellinen on perheettömän yläpuolella, minä en ajattele niin. Minä näen että perhe on lahja, eikä se että toinen ei sellaista lahjaa ole saanut, tai on sen peräti menettänyt, tee heistä eri arvoisia ihmisinä. Samoin kun perheen itselleen saa rakennettua, on täysin normaalia pelätä sen menettämistä, eikä jonkin epätoivoisen alempitasoisen ihmisen merkki.
Olet kova olettelemaan. En ole Länsi-Suomesta ja ymmärtämisellä ymmärrän ymmärtämistä. Siitä sinä puhuit, etkä väärinymmärtämisestä. Lisäksi mitä ihmettä, siis todellakin sinä olet esittänyt, että jos te eroatte, miehellesi ei jää mitään, mutta sinulla on edelleen perhe, lapsi ja mökki. Ei tällä mitään tekemistä minun arvojeni kanssa. Tosin en ole saanut selvää, mitä tämä perheellinen/perheetön aspekti lopultakaan sinullekaan merkitsee, enkä siitäkään, miksi näitä asioita ylipäätään on ollut tarvis listailla.
Mutta selvemmin sanottuna: ei, meillä ei käy niin. että kun mieheni esittää jonkun perustelun, en ymmärrä sitä tai väärinymmärrän sen. Me olemme todellakin ihan kommunikaatioon kykeneviä ja osaamme selkeästi ilmaista ajatuksiamme toisillemme. Mieheni on kenties vielä selkokielisempi kuin minä. Arvomme kohtaavat useimmissa asioissa ja niissä jossa ei, saamme aikaan mielenkiintoisia keskusteluja.
Kanssasi on vähän raskasta keskustella, kun kysyt jotain ja perään esität oman täysin tuulesta temmatun spekulaatiosi vastaukseksi. Tuntuu myös, että vastausta et edes lue, vaan siirryt seuraaviin, kummallisiin oletuksiin.
Taidan jättää tämän liian turhauttavana tähän.
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt onkin ollut harvinaisen pitkiä kommentteja. Osaan seurata Maratoonarin ja tämän standardihenkilön juttuja. Myös kyllä niitä muutamia, jotka ottavat kantaa tämänhetkiseen melko mielenkiintoiseen aiheeseen.
Eri asiaan: Tämän tästä nousee esille, että miten ne kumppanin epämieluisat puolet pystyy huomaamaan ennen kuin asutaan yhdessä. Olen kyllä sitä mieltä, ettei niitä pysy pitempään peittelemään jos esimerkiksi on noin vuosi seurusteltu ja kuitenkin vietetty aikaa kummankin huushollissa ja jopa matkustettu yhdessä.
Hajamielinen avainten ja kännykän ja mitä milloinkin hukkaava on hajamielinen seurustellessakin. Niitä on ihan varmaan etsitty monestikin jo ennen yhteenmuuttoa. Jos on huolimaton, ovet jäävät lukitsematta tai raolleen, mitä nyt milloinkin jättääkin tekemättä, niin on huolimaton seurustellessakin. Nämä ovat jääneet jo seurustellessa. Sottainen ja huono siivoamaan tai muuta vastaavaa piirrettä, näitä on näkynyt jo seurustellessa. Tämä henkilö ei pysty pitämään kämppäänsä siistinä tai olemaan sottaamatta ja jättämättä tavaroitaan levälleen toisen luona jos on kuukausia tai pitempään seurusteltu. Jo muutama vierailu toisen kämpässä paljastaa mikä on miehiään/naisiaan.
Eivät nämä ole piirteitä jotka sitten putkahtavat yllättäen ja pyytämättä kuin entisen naisen faxit. Selkeitä merkkejä on kyllä ollut jos on halunnut ne nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Väärinymmärryksissä ei aina ole kyse edes kielellisistä asioista, vaikka epäilenkin meidän välillämme olevan jonkinlaisen eron käsitteiden ymmärtämisessä (olet varmaankin länsi-Suomesta). Monesti kyse on ihan arvoistakin. Esim sinun mielestäsi perheellinen on perheettömän yläpuolella, minä en ajattele niin. Minä näen että perhe on lahja, eikä se että toinen ei sellaista lahjaa ole saanut, tai on sen peräti menettänyt, tee heistä eri arvoisia ihmisinä. Samoin kun perheen itselleen saa rakennettua, on täysin normaalia pelätä sen menettämistä, eikä jonkin epätoivoisen alempitasoisen ihmisen merkki.
Olet kova olettelemaan. En ole Länsi-Suomesta ja ymmärtämisellä ymmärrän ymmärtämistä. Siitä sinä puhuit, etkä väärinymmärtämisestä. Lisäksi mitä ihmettä, siis todellakin sinä olet esittänyt, että jos te eroatte, miehellesi ei jää mitään, mutta sinulla on edelleen perhe, lapsi ja mökki. Ei tällä mitään teke
Ja sinusta ei ole tuulesta temmattu väite että tuon mielestä miehelle ei jää mitään.
missä niin sanotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt onkin ollut harvinaisen pitkiä kommentteja. Osaan seurata Maratoonarin ja tämän standardihenkilön juttuja. Myös kyllä niitä muutamia, jotka ottavat kantaa tämänhetkiseen melko mielenkiintoiseen aiheeseen.
Eri asiaan: Tämän tästä nousee esille, että miten ne kumppanin epämieluisat puolet pystyy huomaamaan ennen kuin asutaan yhdessä. Olen kyllä sitä mieltä, ettei niitä pysy pitempään peittelemään jos esimerkiksi on noin vuosi seurusteltu ja kuitenkin vietetty aikaa kummankin huushollissa ja jopa matkustettu yhdessä.
Hajamielinen avainten ja kännykän ja mitä milloinkin hukkaava on hajamielinen seurustellessakin. Niitä on ihan varmaan etsitty monestikin jo ennen yhteenmuuttoa. Jos on huolimaton, ovet jäävät lukitsematta tai raolleen, mitä nyt milloinkin jättääkin tekemättä, niin on huolimaton seurustellessakin. Nämä ovat jääneet jo seurustellessa. Sottainen ja huono siivoamaan tai muuta vastaavaa piirret
Miksi otat niin vahvasti kantaa siihen mikä jonkun toisen suhteessa on niin vakava asia että kantapäät on pantava vastakkain? Eiköhän lähes joka suhteessa jostain välillä kinastella, tämä on nyt näitten kestoaihe. Eiköhän tuo oo yleisin riitelyn aihe suhteissa. Ei kai kaikki sotkuiset eroa sentään
Kuinkahan iso osa tästä riitelystä on taas saman ihmisen kirjoittamaa oman pään sisäistä riitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yksi henkilö myöntää olevansa vähän kärsimätön ja äkkipikainen, kimittävä ja vetäytyvä, kestävänsä huonosti kritiikkiä ja vaativansa kumppanilta perusteluja koska pitää tiukasti kiinni omista mielipiteistään olipa asia pieni tai iso. Yksi myöntää että päättää aina kaikesta mutta vain koska mies ei koskaan halua päättää mistään. Kumpikaan heistä ei tosin yhdistä näitä heikkouksia mihinkään eroon, vaan ilmeisesti hyvin voivaan suhteeseen."
Miksi yhdistäisivät näitä omia vikoja eroon sen enempää kuin säkään omia? Ei ainakaan MP tapauksessa vaikuta siltä että ero olisi tulossakaan.
Sulla tosin ehkä on, koska ootte jo miehen kanssa puhuneet eron mahdollisuudesta erimielisyyksien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Joku piti tätä keskustelua sisäänpäinlämpiävänä sisäpiirin kiusaamisrinkinä. Ei kovin vaikeaa nähdä miksi..Verratkaa huvikseen mitä nimimerkilliselle kommentoidaan hänen ärsyttävistä piirteistä parisuhteessa vs nimimerkittömälle 😉
Testasin muuten yhtä juttua pari päivää ja 5 sivua sitten. Ja homma meni just niinku arvasinkin 😅 Tietäjät tietää!
Onko täällä muita merkillisiä kuin MP ja hän saa ainakin aika ärsyttää huttua takas koko ajan. Kummasti sillä pokka pitää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt onkin ollut harvinaisen pitkiä kommentteja. Osaan seurata Maratoonarin ja tämän standardihenkilön juttuja. Myös kyllä niitä muutamia, jotka ottavat kantaa tämänhetkiseen melko mielenkiintoiseen aiheeseen.
Eri asiaan: Tämän tästä nousee esille, että miten ne kumppanin epämieluisat puolet pystyy huomaamaan ennen kuin asutaan yhdessä. Olen kyllä sitä mieltä, ettei niitä pysy pitempään peittelemään jos esimerkiksi on noin vuosi seurusteltu ja kuitenkin vietetty aikaa kummankin huushollissa ja jopa matkustettu yhdessä.
Hajamielinen avainten ja kännykän ja mitä milloinkin hukkaava on hajamielinen seurustellessakin. Niitä on ihan varmaan etsitty monestikin jo ennen yhteenmuuttoa. Jos on huolimaton, ovet jäävät lukitsematta tai raolleen, mitä nyt milloinkin jättääkin tekemättä, niin on huolimaton seurustellessakin. Nämä ovat jääneet jo seurustellessa. Sotta
En minä ota mitään kantaa tässä kenenkään eroamisiin. Kommenttini koski sitä kun jotkut ovat sanoneet ettei näitä itselleen harmittavia piirteitä ole huomannut ennekuin yhdessä asuessa. Minä kirjoitin, että Jos ei olla menty yhteen hyvin nopeasti niin ovat tulleet kyllä esille. Tähän otin kantaa.
Miten nyt tämäkin väännettiin johonkin toisten eron ehdotteluun. Jokainen päättäköön omista eroistaan ja sietämisistään ihan itse.
Ok, sinä kirjoitit suhteesta, jossa toinen osapuoli on jos ei narsisti niin aika vakavasti narsistipiirteinen. Niitä on arviolta 2% suomalaisista aikuisista, sitä en tiedä onko osuus suurempi vai pienempi suhteessa elävissä ihmisissä.
Tämä ketju taas käsittelee irti päästämistä pitkästä suhteesta toisen halutessa eroa. Minä ehdotan, että irti päästämisessä auttaa se kun käsittelee myös oman osuutensa suhteen päättymisessä. Näin käsittääkseni ehdottaa ihan eroterapiakin.
Yksi henkilö myöntää olevansa vähän kärsimätön ja äkkipikainen, kimittävä ja vetäytyvä, kestävänsä huonosti kritiikkiä ja vaativansa kumppanilta perusteluja koska pitää tiukasti kiinni omista mielipiteistään olipa asia pieni tai iso. Yksi myöntää että päättää aina kaikesta mutta vain koska mies ei koskaan halua päättää mistään. Kumpikaan heistä ei tosin yhdistä näitä heikkouksia mihinkään eroon, vaan ilmeisesti hyvin voivaan suhteeseen.
Kerron omista puutteistani ja luonteeni huonoista puolista, (eli siis nykyisen ja osin mennen suhteeni huonoista puolista, tekstihygienisistä syistä jätin kuvaamatta ne hyvät puolet, olkoon ne sitten eri kirjoituksen aiheena) jonka jälkeen saan kuulla että suhteeni kuulostaa tosi vaikealta, olen outo standardien asettelija ja että on ihan sama miten pyykit ripustaa narulle. Lisäksi kuulen että mieheni on poikkeuksellisen kädetön, mutta toisaalta myös että hän luultavasti haluaa lähteä nykimään koska minä vien hänet äärirajoilleen. Kaikki tämä siitä, että nalkutan kotona kuin äitinsä helmoissa peterpanina elävälle miehelle, vetäydyn läheisyydestä väsyneenä ja pahantuulisena ja edellytän hyvää hygieniaa lakanapainiin.
Ja minä olen se joka negaa?
Ok.
Kirjoituksessani mihin vastailit, oli kyse yleisesti ottaen selvästi kaltoinkohtelevista, hyvin epäsuhtaisista ja dynamiikaltaan epäterveistä suhteista.
Ja jos joillekin eri nimikkeille aletaan lätkimään prosentteja, niin yhteensä jo narsisteja, psykopaatteja ja sosiopaatteja on joidenkin arvioiden mukaan jopa lähelle 10 %. Piirteiset päälle. Miehissä osuus on suurempi kuin naisissa, mutta molemmista kyllä löytyy. Myrkyllisiä suhteita on lisäksi muitakin. Harvinaista?
Jokainen saa tehdä omat tulkintansa, vaikka sitten jo siitäkin, mitä eri kokemuksia ja näkökulmia ja aiheita ketjun otsikko irtipäästämisen vaikeudesta voi kattaa.
Sulla vaikuttaa kuitenkin olevan aika kontrollinhaluiset käsitykset siitä, mitä ja mistä muut saisivat mielestäsi kirjoittaa ja miltä kantilta. Kova naputus siitä jo monessa viestissä. Pitäiskö vähän relata sen suhteen? Muiden kirjoituksista minä taas en vastaa, enkä kommentoi nyt enää muuhun nillitykseen.
Kirjoituksessani mihin vastailit, oli kyse yleisesti ottaen selvästi kaltoinkohtelevista, hyvin epäsuhtaisista ja dynamiikaltaan epäterveistä suhteista.
Ja jos joillekin eri nimikkeille aletaan lätkimään prosentteja, niin yhteensä jo narsisteja, psykopaatteja ja sosiopaatteja on joidenkin arvioiden mukaan jopa lähelle 10 %. Piirteiset päälle. Miehissä osuus on suurempi kuin naisissa, mutta molemmista kyllä löytyy. Myrkyllisiä suhteita on lisäksi muitakin. Harvinaista?
Jokainen saa tehdä omat tulkintansa, vaikka sitten jo siitäkin, mitä eri kokemuksia ja näkökulmia ja aiheita ketjun otsikko irtipäästämisen vaikeudesta voi kattaa.
Sulla vaikuttaa kuitenkin olevan aika kontrollinhaluiset käsitykset siitä, mitä ja mistä muut saisivat mielestäsi kirjoittaa ja miltä kantilta. Kova naputus siitä jo monessa viestissä. Pitäiskö vähän relata sen suhteen? Muiden kirjoituksista minä taas en vastaa, enkä kommentoi nyt enää muuhun nillitykseen.
Sama jatkaa:
Tällaisista kaltoinkohtelevista suhteista irtipäästäminen ja asioiden käsittely, voi olla myös erityisen vaikeaa ja haastavaa, ja osin erilaista verrattuana eroihin ns. normaalimmista suhteista. Eron käsittelyssä on hyvä huomioida silloin vähnän eri seikkoja, juuri myös tuon oman osuuden pohtimisen suhteen. Tästä jo aiemmin siis enemmän kirjoitinkin.
ööö, no nyt on meikäläinen pudonnut kärryiltä jo monta viestiä sitten, että mitä tämä hyvin monisanainen nimimerkitön kirjoittaja nyt hakee. Taitaa olla oman pään sisällön pyörittämistä/tajunnanvirtaa ja toki tarpeellista aina joskus sekin, mutta toivooko siis täältä vertaistukea tai kommentointia .
Mutta en nyt valitettavasti yksinkertaisuuttani osaa kommentoida mitään, mutta onneksi nyt on lämmintä tulossa ja lähipäivät taidan viihtyä mieluummin ulkoilmoissa kuin vauva-palstalla. Mukavaa loppuviikkoa muillekin.
t.Leski
Vierailija kirjoitti:
Olen pudonnut kärryiltä siitä että kuka tässä keskustelussa on kuka ja mistä kukakin kirjoittaa. Miksei voi käyttää nimimerkkiä, edes vaikka jotain numeroa tai mitä vaan? Olisi niiiiin paljon helpompi seurata keskustelun kulkua
No just samaa meinaan. On niin monta juttua menossa, en vaan pysty seuraamaan. Kovin paljon kieltäytyvät nimimerkeistä, mutta tämä on tulos.
Tuumis
Tässä ihmettelee kuka kukin on
Minä taas tuumaan että nimimerkitön ei nyt huomaa kun provotaan ihan tahallaan 😄 Eihän tää keskustelu ole pitkään aikaan elänyt mistään muusta kuin vänkäämisestä ja vastakkainasettelusta joten sitä haetaan ny ihan vängällä. Ei millään pahalla niin mukava kun onkin että vakkareilla on asiat mukavasti, ei kukaan jaksa kovin kiinnostuu tarinoinnista jostain arkipäiväisistä sattumuksista. Mut aina löytyy joku joka menee näihin tahallisiin väärinymmärtåmisiin ja maalitolppien siirtelyihin. MP on tässä jo mestarillinen. Bravo👏 Jos tykkää.
Kirjoitit nyt itse aika erilaisista asioista ja tilanteista, kuin millaisesta suhteesta ja asioista minä nimenomaan tuossa kommentissani kirjoitin.
Jos puhutaan esim. mainitsemastasi pettämisen kautta huonosta suhteesta ja alistetusta asemasta irrottautumisesta, niin se on aika toinen aihe, kuin mistä minä kirjoitin. Ja kyllä moni nainenkin on huonosta tai muuten päähänsä tulleesta suhteesta lähdön hoitanut pettämällä. Ei ole välttämättä kaikkein reiluin teko tosiaan, mutta kuitenkin aika eri asia, kuin mitä aihetta itse ruodin omassa kirjoituksessani.
Kysymys minulle, miksi rakkaus loppuu? Jos mitään isoa vikaa toisessa ei varsinaisesti ei ole?
Valtavan suuri aihe. Siihenhän on niin paljon erilaisia syitä, ja joskus esim. sellaista aidosti toisesta ihmisenä välitävää epäitsekästä rakkautta ei kauheasti edes aina ole ollutkaan. Rakkauttakin on niin monensorttista, joskus se on kissankultaakin vain.
On tietenkin yleisesti ottaen aika selvää, että ihmisillä on usein vaikeuksia nähdä ja myöntää niitä omia virheitään tai omaa osuuttaan muuten asioiden kulkuun. Toisista niitä epäkohtia kun näkee usein niiiin paljon helpommin. Ja kuten tosiaan tuossa aiemmin jo kirjoitinkin, niin ihan tavallisiakin ominaisuuksia toisessa, omasta vinkkelistä katsoessaan, tulkitsee helpommin viaksi, kuin jotain vastavaa itsessään. "Vian" määrite on usein suhteellinen ja subjektiivinen.
Joskus on kuitenkin niin, että ns. normaalit viat ja puutteet jäävät tuollaisessa selvästi kaltoinkohtelevassa suhteessa kyllä hyvinkin epärelevanteiksi. Luonteeltaan näin toimivilla ihmisillä on lisäksi usein taipumus valita kumppanikseen niitä huomaavaisia ja empaattisia ihmisiä. Sukupuolet voivat olla kummin päin vain. Mielestäni ruodin kuitenkin kirjoittamaani aihetta jo kohtuu paljon, mutta jos aihe on jotenkin vieras tms., niin ehkä siitä ei saa sitten kunnolla kiinni. Joka tapauksessa oma pointtini näytti menneen sinulta aika ohi.
Minusta on myös selvää, että keskustelupastalla kirjoitetaan usein paljon nimenomaan vähän dramaattisemmista suhdeasioista. Sellainen herättää muut komentoimaan paljon enemmän kuin jokin "kasvettiin erilleen" -juttu. En voi mitään sille, jos vauva-palstan aiheet ja kirjoitusten näkökulmat eivät ole mieleesi :D Ei moni ole minunkaan mieleeni.
jatkuu...