Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12652)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikista viesteistä, joissa olen saanut terveisiä. En itse usein kirjoita, kun kuulumiseni on 'sitä samaa'. Hauska 28, kun vertasit itseäsi minuun, tunnistit tuon 'me vastaan muu maailma'. Luulen vaan, että jos meille ero tulisi, mitään "mökkimiestä" ei tielleni osuisi😉.
Mutta ukkosmyrskyterveiset
Tuumis🌻
Älä sano Tuumis, elämä on yllätyksiä täynnä, nurkan takana voi lymyillä oma mökkimies.
Eikä Teille mitään eroa tule, ihana että olette yhdessä. Jokainen tarina on erilainen.
Huomenna mökkimies palaa Suomeen ja jokaikinen päivä on viestejä tullut. Hyvin on mennyt (aikuisten) lasten kanssa, mutta ikävä on selkeästi. Huomenna pääsen viekkuun nukkumaan.
28v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn puolestani, että mitäpä jos oliskin niin, että Ap olisi herkkänahkainen uhriutuva narsisti, ns covert narcissist ja olisi henkisesti painostanut ja ahdistanut perhettään vuosia?
Tätä juuri tarkoitan. Minun rationi toimii sillä tavalla, että näin "keskustellen" keskustelussa ei ole mitään järkeä. Yksi kertoo tarinaansa, toinen jossittelee jollain mitäs jos-jutuilla - mitä keskustelua siinä voi edes syntyä? Lähtökohtana toinen yksin puhelee, koska eihän häntä kuunnella tai uskota ja toinen viihdyttää itseään kummallisilla teorioilla siitä, mitä ensimmäinen sanoo.
Sinulla tai minulla ei ole mitään mahdollisuutta saada tietää, vaikka jossittelisimme kuinka, mitään muuta kuin sen, mitä täällä kerrotaan. Sen vuoksi itse ajattelen, että siinä pidättäy
Kommentoija 5481 olet selvästi uusi tässä langassa 😀 Tämä hiljeni jo talvella ihan syystä. Otsikko saa aina jonkun uuden haksahtamaan kuvitelmaan että tässä olisi ajatuksena tsempata kaikenlaisia eron keskellä kamppailevia irti menneistä ja puhtaalta pöydältä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Lainauksia:
"Mutta pakkohan on avioerossa tehdä jonkinlainen osituspaperi. Ei mies voi sitä loputtomiin vetkutella" - Kyllä, mutta minusta Ap:n tapauksessa mies yrittää tehdä kiusaa monella eri tavalla", varmasti haluaisi jopa "taistella" asiasta ja pitää Ap piinassa mahdollisimman pitkään.
"Olisihan se silloin selvempää kaikkien jatkaa elämää kun miehellä on uusi kumppanikin. Keskeneräinen ositus vaivaa luultavasti häntäkin kun asuvat yhdessä" - Toivottavasti tällä et tarkoita uutta kumppania, tämä asia ei kuulu uudelle kumppanille millään lailla. Ap:n ei todellakaan tarvitse huomioida ko. naisen tunteita tai tarpeita mihinkään suuntaan.
Sivusta seurannut.
Taas näköjään luettiin viestini tietynväristen silmälasien läpi. Kirjoitin siis siksi näin, koska perustelin miksi ihmeessä miehen on niin vaikeaa tehdä sitä ositusta kuin ap kertoo. En siis näe, kuten sanoin, mitään järkevää syytä hänen ositusta pitkittää tai olla hankala. Pointtini oli se, kun ap kertoo miehen tekevän kiusaa ja hän ei ala taistelemaan jne. En oikein usko sitä, vaan juuri, ettei jaettavaa ole tai on paljon velkaa joka osin lankeaisi ap:lle.
Kun miehellä on jo uusi elämä menossa ja lapsetkin hänen luonaan niin juuri sen vuoksi osituksen luulisi olevan hänelle tärkeää. Sen vuoksi mainitsin uuden kumppanin, että tulevaa elämää ajatellen heidän molempien. Että en oikein usko, että mies jotenkin tekee kiusaa tässä ko. tilanteessa.
En mielestäni missään kohtaa sanonut tai edes vihjannut, että aloittajan pitäisi mitenkään huomioida miehen uutta puolisoa. Ei pidäkään. Mutta sen annoin ymmärtää, että MIEHEN luulisi haluavan varsin nopeasti saada ositukset sun muut entisen elämän juttu kuntoon ja pois päiväjärjestyksestä. Kun on jo uusi kumppani jonka kanssa asuu.
Tässäkin huomaa miten eri tavalla me luemme ja käsitämme kirjoitetut kommentit. Ja myös, miten paljon siihen vaikuttaa miltä puolelta asioita katsoo. Monelle eronneelle naiselle jo pienkin (tuntemattomankin) ex-miehen tai uuden kumppanin maininta hiukankaan myönteisessä tai edes neutraalissa sävyssä on kuin punainen vaate näissä keskusteluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainauksia:
"Mutta pakkohan on avioerossa tehdä jonkinlainen osituspaperi. Ei mies voi sitä loputtomiin vetkutella" - Kyllä, mutta minusta Ap:n tapauksessa mies yrittää tehdä kiusaa monella eri tavalla", varmasti haluaisi jopa "taistella" asiasta ja pitää Ap piinassa mahdollisimman pitkään.
"Olisihan se silloin selvempää kaikkien jatkaa elämää kun miehellä on uusi kumppanikin. Keskeneräinen ositus vaivaa luultavasti häntäkin kun asuvat yhdessä" - Toivottavasti tällä et tarkoita uutta kumppania, tämä asia ei kuulu uudelle kumppanille millään lailla. Ap:n ei todellakaan tarvitse huomioida ko. naisen tunteita tai tarpeita mihinkään suuntaan.
Sivusta seurannut.
Taas näköjään luettiin viestini tietynväristen silmälasien läpi. Kirjoitin siis siksi näin, koska perustelin miksi ihmeessä miehen on niin vaikeaa tehdä
Luulisi luulisi luulisi ja luulisi. Niinhän sitä luulisi, mutta kun kaikki ihmiset eivät toimi siten kuin heidän luulisi. Sinähän saat tietysti uskoa, että elämä toimii niin kuin sinä luulisit, vaikka muut toista kertovat. Itse ajattelen, että luulisi voivan uskoa, että hankaliakin ihmisiä on.
Sitä paitsi jos kyse olisi siitä, että talosta on vain velkaa jaettavana, ei ap voisi kieltäytyä sitä jakamasta sanomalla, että enpäs ota velkojani itselleni. Sen sijaan saatavista hän voi kieltäytyä. Luulisi tämänkin jo jokaisen ymmärtävän.
Ärsyttävää jankkaamista, minkä vuoksi en ole jaksanut keskusteluun edes liittyä ja ihmettelen tuon maratonparkujankin kärsivällisyyttä tätä asiaa selittää.
En oikein usko sitä, vaan juuri, ettei jaettavaa ole tai on paljon velkaa joka osin lankeaisi ap:lle.
Oletatko siis, että avioeron osituksessa on sellainen mahdollisuus, että vain toteaa, että onpas tuota velkaa paljon, mutta minäpä kieltäydyn omalta osin sitä maksamasta? Voi itku kun olisin tiennyt oman eroni aikana tuosta mahdollisuudesta, niin todellakaan en olisi joutunut exän tekemien velkojen maksajaksi!
Ja jos jaettavaa ei olisi, niin eihän siinä mitään ositustakaan olisi. Voi pyhä jysäys ihmisten yksinkertaisuutta ja halua keksiä muille tarinoita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulen, että mies on luvannut ottaa velat kontolleen ja myös pitää sitten talon/asunnon, että lapset saavat siellä asua. Se on joku ositussopimus/kirjaus mikä pitäisi tehdä. Ehkä ap pelkää tällä sopimuksella jotenkin lasten menetystä tai ettei ole oikeutta tavata tms. Saattaa siksi itse pitkittää. Eihän hänellä ole oikeastaan mitään menetettävääkään vaikkei ositusta tehdä. Hänelle saattaa olla lasten takia parempikin tilanne, se että asiat ovat auki. Kun emme tiedä mikä on asioiden takana.
Mutta ap antaa ymmärtää, että jaettavaa olisi enemmänkin ja "hän ei ala siitä taistelemaan".
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että mies on luvannut ottaa velat kontolleen ja myös pitää sitten talon/asunnon, että lapset saavat siellä asua. Se on joku ositussopimus/kirjaus mikä pitäisi tehdä. Ehkä ap pelkää tällä sopimuksella jotenkin lasten menetystä tai ettei ole oikeutta tavata tms. Saattaa siksi itse pitkittää. Eihän hänellä ole oikeastaan mitään menetettävääkään vaikkei ositusta tehdä. Hänelle saattaa olla lasten takia parempikin tilanne, se että asiat ovat auki. Kun emme tiedä mikä on asioiden takana.
Mutta ap antaa ymmärtää, että jaettavaa olisi enemmänkin ja "hän ei ala siitä taistelemaan".
Mielenkiintoista. Miksi sinä luulet, että ap valehtelisi täällä todellisesta tilanteesta ja että sinun luulosi jollain tavalla ovat perusteltuja = mihin perustat nämä luulosi? Onko sinulla tapana tulla tänne foorumille kertomaan aivan puuta heinää tarinaa?
Ao sitä paitsi ei ole sanonut, että ositusta ei tehdä, vaan aivan päinvastoin, että nimenomaan se tehdään ja tehdään juuri sellainen, minkälaisen mies haluaa = aplle epäedullinen. Mitäs sinä siitä luulet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin [heh] että miehelle sopii oikein hyvin että Ap lähtee liitosta tyhjin käsin.
Yleinen elämänkokemus vain osoittaa, että tuollainen ratkaisu otetaan sopivassa kohdassa esille vielä vuosien päästäkin ja se ei taas olisi sitä irti päästämistä.
Onhan heitä toki sellaisiakin jotka aina laittavat toiset ihmiset etusijalle ja luopuvat sovun vuoksi kaikesta omastaan. Jos, JOS, kuitenkin tämän luopumisen teon nostaa vielä jälkikäteen esille, vaikka anonyymilla keskustelupalstalla, niin silloin saatetaan epäillä marttyyriksi.
-Disclamer: ensimmäinen lause sisältää oletuksia. Kaksi jälkimmäistä kappaletta täyttä spekulaatiota yleisellä tasolla liittyen kirjoittajan henkilökohtaisiin kokemuksiin ja havaintoihin omasta elinpiiristään sekä lukemistaan printti- sekä elektronisista julkaisuista.
Vierailija kirjoitti:Mutta
En oikein usko sitä, vaan juuri, ettei jaettavaa ole tai on paljon velkaa joka osin lankeaisi ap:lle.
Oletatko siis, että avioeron osituksessa on sellainen mahdollisuus, että vain toteaa, että onpas tuota velkaa paljon, mutta minäpä kieltäydyn omalta osin sitä maksamasta? Voi itku kun olisin tiennyt oman eroni aikana tuosta mahdollisuudesta, niin todellakaan en olisi joutunut exän tekemien velkojen maksajaksi!
Ja jos jaettavaa ei olisi, niin eihän siinä mitään ositustakaan olisi. Voi pyhä jysäys ihmisten yksinkertaisuutta ja halua keksiä muille tarinoita!
Minä tiedän osituksia joissa toinen ottaa kaikki velat ja esimerkiksi asunnon. Näin on varmaan mieskin ehdottanut, mutta jostain syystä sekään ei taida käydä aloittajalle. Yleensähän, tiedän sen toki, varat ja velat lasketaan yhteen ja jaetaan kummallekin tasan. Jos jää velkaa niin sitten jää. Kuten sinulle, ikävää.
Vaikka ei ole jaettavaa on tehtävä virallinen osituskirja. Mutta sekään ei taida aloittajalle sopia. Hänhän on moneen otteeseen sanonut, ettei hänen eronsa ole tavanomainen tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että mies on luvannut ottaa velat kontolleen ja myös pitää sitten talon/asunnon, että lapset saavat siellä asua. Se on joku ositussopimus/kirjaus mikä pitäisi tehdä. Ehkä ap pelkää tällä sopimuksella jotenkin lasten menetystä tai ettei ole oikeutta tavata tms. Saattaa siksi itse pitkittää. Eihän hänellä ole oikeastaan mitään menetettävääkään vaikkei ositusta tehdä. Hänelle saattaa olla lasten takia parempikin tilanne, se että asiat ovat auki. Kun emme tiedä mikä on asioiden takana.
Mutta ap antaa ymmärtää, että jaettavaa olisi enemmänkin ja "hän ei ala siitä taistelemaan".
Mielenkiintoista. Miksi sinä luulet, että ap valehtelisi täällä todellisesta tilanteesta ja että sinun luulosi jollain tavalla ovat perusteltuja = mihin perustat nämä luulosi? Onko sinulla tapana tulla tänne foorumille kertomaan aivan puuta heinää tarina
Sanon, että se on aloittajan oma kertomus se. Hänkin voi puhua tällä foorumilla puuta heinää.
Luuletko muuten ihan tosissasi, että ihmiset ylipäätään puhuvat täällä aina totta? Etteivät väritä tai muunna totuutta?
No onpa tämä täällä taas. Oikeasti on minun mielestäni todella outoa, miten vaikeaa on uskoa, että joku voi laittaa mielenterveytensä rahallisen edun edelle. AP on selkeästi sanonut, että on valmis tekemään itselleen epäedullisen osituksen (tämä teille, jotka jankkaatte, että hän ei sitä halua tehdä) ja että hän suinkaan ei ole valmis siihen sen vuoksi, että "ajattelisi toisia", vaan täysin oman itsensä, oman mielenterveytensä vuoksi.
Kuten sanottua, minä en näe siinä mitään ihmeellistä ja olen ollut samassa tilanteessa itsekin. Päätös ei ollut helppo, vaan sai minut tuntemaan itseni ei suinkaan pyhimykseksi eikä edes marttyyriksi, vaan ihan vaan luuseriksi. Vtutti todella, että voimia taistella ei ollut.
AP on käynyt läpi paljon itsetutkistelua, saanut vertaistukea ja psykologin apua. Mutta tällä palstalla luullaan silti kovin vankalta pohjalta ties mitä asioita. Alan ikävä kyllä muistaa, miksi en ole ketjussa viihtynyt.
Mutta utelias kun olen, kyllä jään miettimään, onko todella useankin mielestä taloudellinen etu itselle tärkeämpi kuin mielenterveys?
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että mies on luvannut ottaa velat kontolleen ja myös pitää sitten talon/asunnon, että lapset saavat siellä asua. Se on joku ositussopimus/kirjaus mikä pitäisi tehdä. Ehkä ap pelkää tällä sopimuksella jotenkin lasten menetystä tai ettei ole oikeutta tavata tms. Saattaa siksi itse pitkittää. Eihän hänellä ole oikeastaan mitään menetettävääkään vaikkei ositusta tehdä. Hänelle saattaa olla lasten takia parempikin tilanne, se että asiat ovat auki. Kun emme tiedä mikä on asioiden takana.
Mutta ap antaa ymmärtää, että jaettavaa olisi enemmänkin ja "hän ei ala siitä taistelemaan".
Mielenkiintoista. Miksi sinä luulet, että ap valehtelisi täällä todellisesta tilanteesta ja että sinun luulosi jollain tavalla ovat perusteltuja = mihin perustat nämä luulosi? Onko sinulla tapana tulla tä
En luule vaan ihan tässä sinä demonstroit, miten ihmiset täällä puhuu puuta heinää luulojensa perusteella. En vaan ymmärrä, että joku sanoo asian X, sinä tulet kertomaan, että luulen, että asia on Y. Itselle tommonen toiminta on jotain ihan älyttömyyttä. Miksi ihmeessä ikinä väittäisin, että eeeeei toi ole X vaan Y.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että mies on luvannut ottaa velat kontolleen ja myös pitää sitten talon/asunnon, että lapset saavat siellä asua. Se on joku ositussopimus/kirjaus mikä pitäisi tehdä. Ehkä ap pelkää tällä sopimuksella jotenkin lasten menetystä tai ettei ole oikeutta tavata tms. Saattaa siksi itse pitkittää. Eihän hänellä ole oikeastaan mitään menetettävääkään vaikkei ositusta tehdä. Hänelle saattaa olla lasten takia parempikin tilanne, se että asiat ovat auki. Kun emme tiedä mikä on asioiden takana.
Mutta ap antaa ymmärtää, että jaettavaa olisi enemmänkin ja "hän ei ala siitä taistelemaan".
Mielenkiintoista. Miksi sinä luulet, että ap valehtelisi täällä todellisesta tilanteesta ja että sinun luulosi jollain tavalla ovat perusteltuja = mihin perustat nämä luulosi? Onko sinulla tapana tulla tänne foorumille kertomaan aivan puuta heinää tarina
En ole sama mutta ymmärrän täysin sen ettei halua tehdä riitaa omaisuudesta. Kun lähdin avoliitostani oli meillä suurimpien hankintojen jako ihan selvä kun velat oli 50/50 ja kiinteistöomistus 50/50. Irtaimiston jätin kumppanille sovun vuoksi. Mun motiivini oli erosyyllisyys, myötätunto ja sovun säilyttäminen, joten on helppo elää ratkaisun kanssa vielä vuosia myöhemmin.
Toivottavasti kaikki tekevät ratkaisuja sen pohjalta minkä kanssa parhaiten itse on sovussa vuosien päästäkin. Ei pelosta, yhteenpaluun toivossa tai syyllistääkseen.
Neuvoni kaikille kaikissa ihmissuhdeongelmissa: katse pois sieltä mitä se toinen osapuoli miettii ja sinne mitä minä itse tarvitsen jotta voisin tässä uudessa tilanteessa hyvin ja jatkossa myös. Syyllistäminen ei ihan oikeasti tuo hyvinvointia yhdellekään osapuolelle, ei edes itselle, vaikka olisikin sellainen epäilys, ettei se toinen muuten ymmärrä kuinka paljon on minulta vienyt ja minä yksin tunnen kaiken kivun, toinen ei yhtään. Kipua ei vähene jakaen, se vähenee vain hoitamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän mies ei silloin riemumielin suostu tekemään sitä aloittajalle epäedullista ja miehelle tietenkin sitten näin ollen edullista ositussopimusta? Luulisi hyvinkin nopeasti, ettei ap muuta mieltään. Joku nyt ei tässäkään mene nappiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän mies ei silloin riemumielin suostu tekemään sitä aloittajalle epäedullista ja miehelle tietenkin sitten näin ollen edullista ositussopimusta? Luulisi hyvinkin nopeasti, ettei ap muuta mieltään. Joku nyt ei tässäkään mene nappiin.
Kuka on sanonut, että mies ei suostu? Eihän siitä ole ollut puhetta, vaan täällä jengi jankkaa, että ei voi olla totta että ap on päättänyt ihan itse, että ottaa takkiin osituksessa. Esitellään ihme luuloja, että hän tekee syyllistääkseen tai päästääkseen syyllisyydestään, jankataan, että ei siellä mitään jaettavaa ole, tai että siellä on velkaa, jonka mies ottaa itselleen ja mitä ihmeen muita teorioita täällä on ollut.
Ap on sanonut asiasta ainoastaan, että takkiin tulee, hän tietää sen, mutta mielenterveyttä ajatellen se on hänelle oikea päätös. Tämä on sitten riemastuttanut kaikki teoreetikot esitelemän luulojaan. Ei kukaan ole väittänyt, että mies ei suostu tähän ositukseen, ainakaan ap ei ole.
Sitä kutsutaan väkivallaksi. Kontrolloinniksi. Kiusaamiseksi. Valta säilyy jollain tasolla yhteisiä pakollisia asioita pitkittämällä.
Näistä samoista syistä talon myyntiä hidastettiin viimeiseen asti.
Minäkin edelleen ajoittain hämmästyn sitä, miten joku voi asioista ajatella, tarkoitan exää. Mutta ei niissä teoissa ja ajatuksissa ole mitään järkeä. Ei ajatella lasten, ei uuden kumppanin ei kenenkään tunteita, vain ja ainoastaan kiusan tekemistä. Valtaa ja kontrollia.
Ei sitä kukaan tervepäinen ymmärräkkään.
Enkä minä jaksa asiasta enempää jankata. Jos joku ei halua ymmärtää, hän ei ymmärrä. Onneksi on ihmisiä jotka ymmärtävät.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5458: luulen että tuo kommentoija viittaa enemmän näihin narsistipuheisiin mitkä liittyy aloittajan eroon. Siitä yhteiselämästä tai sen loppumisesta ei ole hirveästi kuultu sitä kolikon toista puolta. Nimittäin joka tarinassa on se toinenkin puoli.
Siitä juuri onkin kyse, että jokainen voi kertoa vain oman tarinansa. Silloin mielestäni on olennaista kuunnella sitä tarinaa, enkä näe suurta hyötyä siitä, että tarinaa kuunnellessaan vain jankkaa, miten kerrot nyt vain oman puolesi tai keksiä kuvitteellisia narratiiveja tai kertojalle oman mielensä mukaan motiiveja siitä, miksi se tarina on muodostunut tällaiseksi.
Ja tosiaan, vaikka kuinka itse katsoisi oppineensa eron jälkeen itsestään virheitä, joita on tehnyt, sekin on vain kolikon yksi puoli, ellei ole hirveästi kuultu toisen kantaa.
Kysyn suoraan tätäkin: mitä järkeä täällä on keskustella mis
Aloittajahan puhuu lähes jokaisessa kommentissa ex-miehensä motiiveista ex-miehensä suulla. Aika moni muukin tekee niin eipä silti. Kuitenkin tartut esim minun kommenttiini, jossa kerron omista mokistani ja huonoista käytösmalleista, sanot että mielestäsi sorrun olettamaan, että ne ovat asioita, jotka ovat entistä kumppaniani häirinneet liiton aikana. Ajatuksenihan voivat perustua ihan puolison kanssa käytyihin keskusteluihin ja häneltä saatuun palautteeseen?
Onko aloittajan mies todella sanonut, että aikoo tuhota aloittajan, viedä häneltä lapset, viedä häneltä kaiken, pitää häntä luuserina ja hölmönä hyväksikäytettävänä jne? Jos on, niin yhdyn kyllä näkemykseen tämän miehen suorastaan sadistisesta luonteesta. Vai olisiko kuitenkin niin, että aloittajakin kertoo vain omia olettamuksiaan? Miksi siis on ok esittää mahdollisimman tuomittavia oletuksia keskusteluun osallistumattomien motiiveista, kyseenalaistaa toisten keskustelijoiden kertomuksia omista suhdeasioistaan ja samaan aikaan pitää tiukasti kiinni siitä, että aloittajan kertoma tarina muita ihmisiä koskevine diagnooseineen on 100% totuus ja sitä ei pidä haastaa edes ehdottamalla aloittajalle vaihtoehtoisia tapoja lähestyä eroa ja siihen liittyviä sopimuksia?
Ellei ole niin, että kirjoittaja itse tietää aloittajan kertomusten olevan 100% totta kuten hän ne kaiken pohdinnan ja terapian jälkeen hahmottaa. Kuinka kirjoittaja voisi olla siitä 100% varma, hmmm.
ex-miehensä motiiveista ex-miehensä suulla
Ja lasten myös.. Se käänti minut epäilemään kuka tossa kuviossa on se väkivallantekijä. Sorry mutta lasten kohdalla pitäis aina vanhemman niellä ylpeys ja kateus. en ees perustele, ero on tarpeeksi iso kriisi nuoressa elämässä ilman huolta vanhemmista.
5474: joku kysyi onko kukaan, onko aloittaja, tunnistanut mitään omassa toiminnassaan joka olisi myötävaikuttanut eron syntymiseen ja sen eskaloitumiseen vaikeaksi.
Mutta sinä olet nyt tämän keskustelun moderoijana tilanteen tasalla ja sanot ettei tällaista ole. Nythän se vastaus on siis saatu, kiitos. Ja mitä olen seurannut keskustelua niin suoraan aloittajan näppäimistöltä, veikkaan minä.