Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12652)
Aloittajahan puhuu lähes jokaisessa kommentissa ex-miehensä motiiveista ex-miehensä suulla. Aika moni muukin tekee niin eipä silti. Kuitenkin tartut esim minun kommenttiini, jossa kerron omista mokistani ja huonoista käytösmalleista, sanot että mielestäsi sorrun olettamaan, että ne ovat asioita, jotka ovat entistä kumppaniani häirinneet liiton aikana. Ajatuksenihan voivat perustua ihan puolison kanssa käytyihin keskusteluihin ja häneltä saatuun palautteeseen?
Kyllä minä kirjoituksessani viittasin nimenomaan siihen, että jos kyse on keskusteluista asioista, tilanne onkin eri. Keskustelu hieman polveilee, mikä tuo haasteita, mutta pointtini oli, että tietenkään kukaan koskaan ei voi täydellisesti kertoa muuta kuin oman tarinansa. Ei siinäkään tapauksessa, että tarinasta on keskustelu toisen osapuolen kanssa. Joka tapauksessa meillä tulee aina olemaan oma subjektiivinen todellisuutemme sen suhteen, miten koimme asiat.
Joten siinä mielessä pohdinta keskustelussa, jossa et voi, et kykene kuulemaan sen toisen tarinaa, on mielestäni tyydyttävä siihen tarinaan, jonka kuulee. Voihan sitä tarinaa tietysti parannella omista subjektiivisista lähtökohdistaan käsin (mulle on käynyt näin, niin on mahdollista, että sullekin on käynyt näin) mutta silloin pitäisi myös olla valmis toteamaan, että ok, jos toinen sanoo, että ei, vaikka sulle kävi noin, niin tässä ei nyt ole siitä kyse.
Asioissa on monia puolia, se on totta ja niistä on hedelmällistä keskustella, mutta itse lähden siitä, että ennen kaikkea kuuntelen alkuperäisen tarinan esittäjän mielipidettä kokemuksestaan.
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Maratonparkuja ja muutkin järkevät. Tätä ketjua ilmestyi taas pilaamaan ilmeisesti se sama sarja-jankkaaja, joka kyseenalaistaa kaiken ja esittää omia ihmeellisiä teorioitaan. Aika poistua taas joksikin aikaa. Sarja-jankkaajalle toivottelen oikein huonoa loppupäivää.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Maratonparkuja ja muutkin järkevät. Tätä ketjua ilmestyi taas pilaamaan ilmeisesti se sama sarja-jankkaaja, joka kyseenalaistaa kaiken ja esittää omia ihmeellisiä teorioitaan. Aika poistua taas joksikin aikaa. Sarja-jankkaajalle toivottelen oikein huonoa loppupäivää.
Mukavaa päivää sinulle maratonjankkaaja /Ap /nimetön :)
Hei Ap, meitä on monta täällä, jotka ymmärtävät tilanteesi. Vaikka Sinä, MaratonParkuja ja minä kuinka väännetään rautalangasta niin kaikki eivät ymmärrä. Erimieltäkin asioista saa olla, mutta se ei palvele ketään jos taso on se, että ainoa anti on tuoda esiin se "että Ap puhuu p@skaa". Minulla ja MaratonParkujalla on omakohtaista kokemusta ihmisestä, jonka kanssa on kaikki epänormaalia, siinä on todella vain mietittävä miten itse parhaiten pärjää.
Positiivista on se, että keskustelu on käynyt taas vilkkaana. Hyviä ajatuksia herättäviä kirjoituksia omista eroista ja itsestä tehdyistä omista havannoista omassa suhteessa, ei niille havainnoille ole minusta oikeaa tai väärää vaihtoehtoa.
Tämä yksi lyhyesti kommentoiva ilkimys on sitten omaa luokkaansa, joku on pissinnyt Hänen muroihinsa. En sano muuta Hänelle kuin pus pus.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän mies ei silloin riemumielin suostu tekemään sitä aloittajalle epäedullista ja miehelle tietenkin sitten näin ollen edullista ositussopimusta? Luulisi hyvinkin nopeasti, ettei ap muuta mieltään. Joku nyt ei tässäkään mene nappiin.
Kuka on sanonut, että mies ei suostu? Eihän siitä ole ollut puhetta, vaan täällä jengi jankkaa, että ei voi olla totta että ap on päättänyt ihan itse, että ottaa takkiin osituksessa. Esitellään ihme luuloja, että hän tekee syyllistääkseen tai päästääkseen syyllisyydestään, jankataan, että ei siellä mitään jaettavaa ole, tai että siellä on velkaa, jonka mies ottaa itselleen ja mitä ihmeen muita teorioita täällä on ollut.
Ap on sanonut asiasta ainoastaan, että takkiin tulee, hän tietää sen, mutta mielenterveyttä ajatellen se on hänelle oikea päätös. Tämä on sitten riemastuttanut kaikki teoreetikot es
No miksei sitä ositusta (jotain virallista osituspaperia) sitten ole tehty. Kun molemmille se sopii. Jos mies suostuu ja aloittajallekin käy. Koettakaa nyt sitten päättää mikä siinä mättää. Onhan erosta jo pitkä aika. Saisi pois alta senkin asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän mies ei silloin riemumielin suostu tekemään sitä aloittajalle epäedullista ja miehelle tietenkin sitten näin ollen edullista ositussopimusta? Luulisi hyvinkin nopeasti, ettei ap muuta mieltään. Joku nyt ei tässäkään mene nappiin.
Kuka on sanonut, että mies ei suostu? Eihän siitä ole ollut puhetta, vaan täällä jengi jankkaa, että ei voi olla totta että ap on päättänyt ihan itse, että ottaa takkiin osituksessa. Esitellään ihme luuloja, että hän tekee syyllistääkseen tai päästääkseen syyllisyydestään, jankataan, että ei siellä mitään jaettavaa ole, tai että siellä on velkaa, jonka mies ottaa itselleen ja mitä ihmeen muita teorioita täällä on ollut.
Ap on sanonut asiasta ainoastaan, että takkiin tulee, hän tietää sen, mutta mielenterveyttä ajatellen se on hänelle oikea päätös. T
No koska mies on ensin pitkittänyt talon myyntiin laittamista ja sitten itse myymistä. Koska mies on keskittynyt apn haukkumiseen ja syyttelyyn sekä lapsille mollaamiseen eikä ole edistänyt ositusta mitenkään, päinvastoin pitkittänyt sitä. Jos luet aloituksen (muun lukemisen vaatiminen varmaan olisi liikaa) huomaat, että miehen käsitys erosta on, että hän haluaa sen, mutta ei halua tehdä mitään itse sen eteen, edes nukkua eri huoneissa.
Nyt sitä ositusta kuitenkin tehdään ja täällä jengi riehaantuu, kun ap on kertonut miten että eipä nyt kaikki taas täsmää ja vänkää paskaa.
No, hyvä jos ositusta nyt sitten tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä edelleen ihmettelen miten Maratonparkuja ja muut ap:n 100 % kannattajat ovat noin varmoja mitä on tapahtunut ja tietävät noin hyvin aloittajan asiat ja millainen se mies on ja mitä on sanonut ja tehnyt. Kun eivät tapausta kuitenkaan sen paremmin tunne oikeasti. Vai onko kyseessä jotkut tutut jotka tukevat täällä toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitä edelleen ihmettelen miten Maratonparkuja ja muut ap:n 100 % kannattajat ovat noin varmoja mitä on tapahtunut ja tietävät noin hyvin aloittajan asiat ja millainen se mies on ja mitä on sanonut ja tehnyt. Kun eivät tapausta kuitenkaan sen paremmin tunne oikeasti. Vai onko kyseessä jotkut tutut jotka tukevat täällä toisiaan.
MaratonParkuja voi vastata puolestaan. Lähtökohtaisesti uskon, mitä ihmiset kertovat omasta elämästään. Vasta siinä vaiheessa kun todistettavasti voidaan todeta, että kertomus ei ole totta, lakkaan uskomasta siihen. En siis ota autonaattiseksi lähtökohdaksi, että minun pitää tonkia, vääntää ja kääntää toisten kertomuksia kriittisin ottein, epäillä, keksiä parempia tarinoita, vertailla omaan elämääni tyyliin "ei mulle vana ole tapahtunut" ja tätä näin rataa.
Tähän asenteeseen olen tullut suurimmaksi osaksi sydämellä, mutta myös vahvalla ratiolla: en saa itselleni siitä mitään, että lähtökohtaisesti olen epäluuloinen ja -uskoinen. Se rasittaisi elämääni liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Olikin hetken asiallista keskustelua...
Guud bai
Vierailija kirjoitti:
Sitä edelleen ihmettelen miten Maratonparkuja ja muut ap:n 100 % kannattajat ovat noin varmoja mitä on tapahtunut ja tietävät noin hyvin aloittajan asiat ja millainen se mies on ja mitä on sanonut ja tehnyt. Kun eivät tapausta kuitenkaan sen paremmin tunne oikeasti. Vai onko kyseessä jotkut tutut jotka tukevat täällä toisiaan.
Saa ihmetellä. Miten ihmeessä se vaivaa Sinua näin paljon ? Onko Sinulla tapana epäillä jokaikisen ihmisen puhetta Sinulle, ajatteletko aina automaattisesti, että kaikki ihmiset puhuvat p@skaa? Kuulostaa hirmuisen raskaalta tavalta elää.
Kyllä minä lähtökohtaisesti uskon ihmisen puheisiin.
Tässä on eletty mukana kohta kaksi vuotta, ei ole mitään syytä epäillä.
Hieman hymyilyttää tuo "Ap:n 100% kannattajat". Ei täällä mitään kannattajia olla.
Minusta myötäeläminen ja vertaistuki suuntaan ja toiseen on hieno juttu, eikä maksa mitään. Suosittelen kokeilemaan.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai ei olla kannattajia...älkää viitsikö naurattaa.
Se uskoakseni joitain ärsyttää, kun nämä jotkut ulkopuoliset tietävät niin vahvasti vain toisen osapuolen kertomana millainen se toinen osapuoli on ja mitä on tapahtunut. Tuntuu ihan jopa fanaattiselta toisinaan. Voi olla tottakin, mutta aina pitäisi muistaa, että se on vain tarinan toinen puoli. On tullut monesti mieleeni, että olisi mielenkiintoista lukea ap:n miehen kertomus samasta tarinasta. Ilman, että tietävät toistensa kirjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se uskoakseni joitain ärsyttää, kun nämä jotkut ulkopuoliset tietävät niin vahvasti vain toisen osapuolen kertomana millainen se toinen osapuoli on ja mitä on tapahtunut. Tuntuu ihan jopa fanaattiselta toisinaan. Voi olla tottakin, mutta aina pitäisi muistaa, että se on vain tarinan toinen puoli. On tullut monesti mieleeni, että olisi mielenkiintoista lukea ap:n miehen kertomus samasta tarinasta. Ilman, että tietävät toistensa kirjoituksia.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi sinua ärsyttää, että toiset uskovat jonkun kertoman omasta elämästään, omista tunteistaan, omista kokemuksistaan ja tilanteestaan? Voisi olla hyvä pohtia, miksi tarvitset siinä tilanteessa jonkun toisen kertomuksen, vaihtoehtoisen tarinan, kenties ihan totuuden? Jos olisin sinä, miettisin, miksi minun on niin vaikea ottaa vastaan vain yhden ihmisen ikioma tarina.
Vierailija kirjoitti:
Se uskoakseni joitain ärsyttää, kun nämä jotkut ulkopuoliset tietävät niin vahvasti vain toisen osapuolen kertomana millainen se toinen osapuoli on ja mitä on tapahtunut. Tuntuu ihan jopa fanaattiselta toisinaan. Voi olla tottakin, mutta aina pitäisi muistaa, että se on vain tarinan toinen puoli. On tullut monesti mieleeni, että olisi mielenkiintoista lukea ap:n miehen kertomus samasta tarinasta. Ilman, että tietävät toistensa kirjoituksia.
Kyllähän tässä nyt ainakin minä olen ymmärtänyt koko ajan, että kertomukset ovat hyvin subjektiivisia ja sellaisia ovat olleet kaikki omanikin kirjoitukset. Siitähän tässä on ollut kysymys, halusta kertoa, mitä koin, että just mulle tapahtuu ja on tapahtunut. Jotkut teot, kuten vaikkapa syyttelevien viestien lähettäminen pommituksena toisaalta sitten myös kertovat jotain lähettelijästään.
Lisäksi: jos saisit lukea apn miehen kertomuksen, miksi sinä sitten uskoisit siihen? Eikö se voisi olla yhtä hyvin valetta alusta loppuun, kirjoitettu poimien vain asioita, jotka ovat itselle edullisia, jne? Toisin sanoen, kuinka paljon todella tulisit viisaammaksi, jos lähtökohta on se, että ihmisten tarinat ovat jos ei valetta, oman edun mukaisesti värittyneitä?
T: MaratonParkuja
Jos lukisin myös miehen kertomuksen niin tietenkin käsittäisin myös sen olevan hänen oma näkökantansa asioihin. Sehän on ihan päivänselvää jos vähänkään asioita ja ihmisiä ymmärtää. Miten jonkulle nyt jäi epäselväksi etten sitä käsittäisi? Saisin näistä yhteensä kuitenkin jonkinlaisen kokonaisuuden ja voisin sitten miettiä mikä mahtaisi silloin olla joku keskiarvo mitä on oikeasti tapahtunut. Jos olisi kohtia, jossa molemmat kertoisivat suunnilleen samoin niin se olisi luultavasti melko totta. Sitten taas ne kohdat jotka eroavat paljon toisistaan. Niistä sitten pitäisi osata jotain päätellä kun lisäksi edelleen lukee kokonaisuutta ja yhdistelee erilaisia pienempiä asioita. Kokoaisin kuin palapeliä ikään. Tai ristisanatehtävää.
Koko totuutta ei tietenkään tästäkään saisi selville, eikä ole tarpeenkaan, mutta paljon mielenkiintoisempaa ja oikeudenmukaisempaa kuitenkin olisi tietää miten kumpikin näkee tämän eroprosessin.
Luen paljon laidasta laitaan ja myös dekkareita. Ehkä tästä on perua tämä, että haluan analysoida ja pohtia. Kaikkia elämän osa-alueita ja ihmisiä.
Irti päästämiseen tarvitaan vain viisi askelta: pikkusormi, nimetön, keskisormi, etusormi ja peukalo.
Yleensä sellaiset ihmiset, jotka itse kusettavat ja puhuvat puuta heinää, epäilevät myös toisten toimivan samoin.
Ihan vain näin yleisenä huomiona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se uskoakseni joitain ärsyttää, kun nämä jotkut ulkopuoliset tietävät niin vahvasti vain toisen osapuolen kertomana millainen se toinen osapuoli on ja mitä on tapahtunut. Tuntuu ihan jopa fanaattiselta toisinaan. Voi olla tottakin, mutta aina pitäisi muistaa, että se on vain tarinan toinen puoli. On tullut monesti mieleeni, että olisi mielenkiintoista lukea ap:n miehen kertomus samasta tarinasta. Ilman, että tietävät toistensa kirjoituksia.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi sinua ärsyttää, että toiset uskovat jonkun kertoman omasta elämästään, omista tunteistaan, omista kokemuksistaan ja tilanteestaan? Voisi olla hyvä pohtia, miksi tarvitset siinä tilanteessa jonkun toisen kertomuksen, vaihtoehtoisen tarinan, kenties ihan totuuden? Jos olisin sinä, miettisin, miksi minun on niin vaikea ottaa vastaan vain yhden ihmisen ikioma tarina.
En ole sama, mutta osalla on varmaan samalla lailla kokemusta kuin minullakin, että menemättä edes mihinkään pershäiriöihin tai diagnooseihin, katkera ihminen osaa kääntää kaiken nurinpäin ja omaksi edukseen. Näin nimettömällä palstalla sillä ei niin suuresti ole väliä, mutta kun omassa historiassa on ihminen joka soitteli sisarukset ja työkaverit läpi ja lauloi kaikille ihan täyttä fuulaa meidän erosta. Veli soitti mulle heti ja kysyi hämmästyneenä, että onko tämä totta, ei kuulosta yhtään sinulta. Läheiset ei tietenkään uskoneet, mutta voi vain miettiä mitä muut tutut ja kylän miehet. Jos se soittelee jo läheisenikin läpi ketä ei edes tunne, niin mahtaako pitää suunsa supussa vähän etäisenpien seurassa, enpä usko. Mitäpä sitten teet? Juokset perässä korjaamassa juttuja? No thanks, ei kiinnosta tilittää yksityisasioita ympäri kyliä.
Siksi toivoisi että ihmiset pikkuisen suodattaisivat kuulemaansa ja muistaisivat, että tämä on se toinen puoli tarinasta. Kuulostaa vähän hullulta että umpivierasta ihmisestä aletaan käyttää ilmaisuja hullu ja narsisti. Voisi ehkä käyttää vähän toisenlaista tapaa tsempata. On täällä sellainen kukkia jakava kirjoittaja joka osaa tsempata lietsomatta jotain massahysteeriaa tuikituntematonta (?) kohtaan.
Sitä kutsutaan väkivallaksi. Kontrolloinniksi. Kiusaamiseksi. Valta säilyy jollain tasolla yhteisiä pakollisia asioita pitkittämällä.
On oikeastaan aika mielenkiintoista, miten vaikealta tuntuu joistakin tämä konsepti. Jos itse sortuisi psykologisoimaan, nousee mieleen (noista kirjoituksista, jotka tosin myönnän huolimattomasti lukaisseeni vain läpi), että tämäkin on jokin mielen suojaamismetodi. Halutaan siis uskoa, että tottahan kaikki nyt toimivat järkevästi.
Niin tietysti itsekin tahtoisin uskoa ja suurimmaksi osaksi uskonkin ihmisten siten toimivan. Mutta toisaalta uskon kyllä, jos joku tilanteestaan kertoo, että näin nyt ei ole. Tuo oma kokemukseni, jonka jaoin, vahvistaa käsitystäni. Siinä vaiheessa, kun oli "tilanne päällä" havaitsin sivullisten todellakin epäilevän, että tilanne olisi tosi. Minulle mm. esitettiin, että voisin miettiä, mitä sellaista haluan itselleni, joka on toiselle tärkeää, eli että koska hamstraan itselleni jotain sellaista, tilanne on solmussa. Lisäksi epäiltiin, että olen draamanhakuinen, joten en haluakaan, että tilanne laukeaa.
Kun sitten viimein ratkaisuni tein, siitäkin syyllistettiin sanoen, että kyllä nyt tuon verran selkärankaa pitäisi olla. Tiedän! Silti en kadu tekemääni ratkaisua ja mitä enemmän siitä aikaa kuluu, sen vähemmän. Nyt voin jo hymähdellä asialle. Odotan päivää, kun se naurattaa, se on jo lähelläkin.
Tai sitten voi olla, että on vain niin vaikeaa uskoa, että joku toimii erilailla kuin itse toimisi tai että jollekin on tapahtunut jotain, mitä itselle tai lähipiirille ei.
T: MaratonParkuja