Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12644)
Vierailija kirjoitti:
Nyt varmaan on kaikille tullut selväksi, että 28 exä on pettänyt. Että sinällään varsinaisesti mitään ei enää oikein auta se, että kaivellaan noita vanhoja tekstejä ja tuodaan niitä framille vääntämään veistä haavassa. Meni taas perille, että nussittu on.
Olen yksi, jolla on tilanne päällä, joten en arvostaisi, että saisin nyt lukea tuota samaa koko ajan, tiedän kyllä itsekin. Nyt on kyse enää eteenpäinmenosta ei noiden vanhojen kaivelusta vierestä tekee pahaa.
Minut on myös jätetty puskista salarakkaan takia, pitkä suhde ja lapset.
Itse taas saan jotain sairasta voimantunnetta, kun oikein pengon kaiken paskan, mitä kusetettiin, kun toinen nainen paljastuikin sieltä takaa. Mies ei aluksi myöntänyt toista naista, vaan jäi siitä sitten kiinni. Kun käy kaiken paskan kunnolla läpi, sitten pääsee ihan eri tavalla eteenpäin. Kun tajuan, millaisen kusettajan kanssa olinkaan yhdessä vuosikymmenet.
28:llehan on vasta viikko sitten selvinnyt, että hänen miehellään oli toinen nainen ja on yhä tuon naisen kanssa. Ja suhde ilmeisesti kestänyt 2-3 vuotta. Ap luuli miehensä olevan vain masentunut, vaisto varoitteli, mutta eihän tuollaista petturuutta pysty pitkäaikaisesta kumppanista uskomaan.
Tää on siis melko tuore asia ja karu fakta päin naamaa, joka ei mene ohi sillä, että se vain painettaisiin käsittelemättä jonnekkin. Asia tulee käsitellä, repiä auki, käydä kaikki se paska läpi ja sitten jättää taakseen.
Jos asioita ei käsittele, ne tulee pintaan, jopa vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos jälleen kirjoituksista.
Kipeätä tekee lukea noita yli vuosi sitten kirjoittamiani tekstejä kaiken uuden tiedon valossa. Melkein toivoisin, että niitä ei nosteltaisi erikseen esiin, sieltähän ne löytyy. Toki, toisaalta ymmärrän, että ovat hyviä esimerkkejä jollekin toiselle joka on samassa tilanteessa.
Onhan se tosissaan myönnettävä, että täällä yksi nainen joka meni lankaan. Vihaan kyllä exääni juuri tällä hetkellä niin paljon, että oksettaa, mutta en halua tähän vihan tunteeseen jäädä.
Kaikki saa toki kirjoittaa mitä haluaa, mutta kyllä minulle kuviot on jo selvinneet ja nyt ymmärrän monia asioita paremmin.
Ja kun ajattelen minua ja Ap:ta niin molemmillahan nyt sitten kävi näin, että jälkikäteen selvisi, että exällä on ollut pitkään jo uusi.
Exäni muuten sanoi minulle kesäkuussa (2023), että ei hänellä ole ketään. Alan kyllä nyt ihan miettimään tuota exän pääkoppaa, valehtelee silloinkin kun ei kysytä mitään.
Nyt on tilanne se, että minun on siirryttävä eteenpäin, että tämä pahaolon tunne ei jää päälle. Luen kyllä palstaa, mutta yritän nyt olla enää pyörittämättä näitä päässäni. Nyt tiedän ihan tarpeeksi jättääkseni ihmisen kokonaan taakseni, menneisyyteen.
28 v yhdessä kirjoitti:
Kiitos jälleen kirjoituksista.
Kipeätä tekee lukea noita yli vuosi sitten kirjoittamiani tekstejä kaiken uuden tiedon valossa. Melkein toivoisin, että niitä ei nosteltaisi erikseen esiin, sieltähän ne löytyy. Toki, toisaalta ymmärrän, että ovat hyviä esimerkkejä jollekin toiselle joka on samassa tilanteessa.
Onhan se tosissaan myönnettävä, että täällä yksi nainen joka meni lankaan. Vihaan kyllä exääni juuri tällä hetkellä niin paljon, että oksettaa, mutta en halua tähän vihan tunteeseen jäädä.
Kaikki saa toki kirjoittaa mitä haluaa, mutta kyllä minulle kuviot on jo selvinneet ja nyt ymmärrän monia asioita paremmin.Ja kun ajattelen minua ja Ap:ta niin molemmillahan nyt sitten kävi näin, että jälkikäteen selvisi, että exällä on ollut pitkään jo uusi.
Exäni muuten sanoi minulle kesäkuussa (2023), että ei hänellä ole ketään. Alan kyllä nyt ihan miettimään tuota exän pääkoppaa, valehtelee silloinkin kun ei kysytä mitään.
Nyt on tilanne se, että minun on siirryttävä eteenpäin, että tämä pahaolon tunne ei jää päälle. Luen kyllä palstaa, mutta yritän nyt olla enää pyörittämättä näitä päässäni. Nyt tiedän ihan tarpeeksi jättääkseni ihmisen kokonaan taakseni, menneisyyteen.
Onneksi sulla on mökkimies! Mä niin toivon, että toi mökkimies paljastuu luottamuksesi arvoiseksi, eikä tuu pettää sun luottamusta (millään tasolla).
Sun miehes on kyllä kusettanu sua niin paljon, että herääpä kysymys, että kuinka rehellinen hän ylipäänsä on ollut tuon 28 vuoden aikana...
Ihan käsittämätöntä, että ihminen, jonka pitäisi olla sun suurin turvaverkkosi, turvasatamasi, se, keneen voisit luottaa henkesi, onkin kusettanut sua vuosikausia pahiten, miten vain voi.
Jopa salakämpän mennyt vuokraamaan, tää on oikeesti melkein kuin jostain leffasta. Mitäköhän ne kerrostalon asukkaatkin on miettineet, että täällä käy satunnaisesti joku keski-iän kriisissä pyöriskelevä keski-ikäinen äijä jonku nuoremman hottis mimmin kanssa, muttei kumpikaan vaikuta asuvan kämpässä vakituisesti. Kyllä naapuritkin näkee ja huomaa kaikenlaista.
Tapsa-67 kirjoitti:
Kaikilla olisi paljon helpompaa ja kivempaa tämä elämä, kun asioista voisi puhua suoraan parisuhteessa. Mutta se, että ollaan naimisissa yleensä laittaa ihmiset sellaiseen häkkiin, josta tuntuu ettei ole pois pääsyä. Ei kehdata erota, ei kehdata rikkoa perhettä ja lasten kotia, ei kehdata sitä tai tätä, koska yhteiskunta jotenkin sitten tulee arvostelemaan. Sitten kun rakkaus loppuu aletaan vehtaamaan toisen selän takana ja aiheutetaan enemmän häpeää, pahaa oloa-satutetaan enemmän kun se, että jossain kohtaa sanottaisiin suoraan, ettei oikeasti enää rakasta, halua eikä halua olla toisen kanssa enää yhdessä. Vaan järjestetään tällaisia vuosin kestäviä erodraamoja, salaillaan, juostaan selän takana jne. Ei voi ymmärtää. Tuollahan näitä on myös Tinder pullollaan: "en saa kotona seksiä ja läheisyyttä, niin haen sitä täältä"? Sellaisessa maailmassako me elämme? Miksi et voi sanoa puolisollesi suoraan, ettet enää häntä halua? Senkun sanot.
Kiitos Tapsa kirjoituksesta.
Juuri noin, olisi sattunut vain kerran. Tällä hetkellä pystyisin kunnioittamaan lapseni isää. 28v kestänyt suhde olisi saanut kauniimman lopun. Ei pitkäkään suhde ole elinkautinen, toisella on oikeus lähteä. 1v 3kk sitten kaikki alkoi minun osaltani, mutta miehen osalta kaikesta päätellen jopa 2-3 vuotta sitten. Olisin ansainnut vapauden heti itselleni.
M36 ei varmaan uskalla kirjottaa, kun täällä on niin pal sontaa. Harmi. Lukisin kyllä mielelläni hänen kuulumisiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28
Onneks on mökkimies. Ja poika. Ja ystäviä. Ja ulkomaanreissu!
Unoha hetkeks tää kurja, ja nauti! Lämmöstä! Kaikenlaisesta... paitsi olut ja viini viileänä🥂
Tuumis🌻
Haluan vielä kommentoida, että exäni työnkuvaan on aina kuulunut työreissut n. 15 vuotta ja exäni on aina harrastanut joukkuelajeja, että työreissut + liikuntaharrastukset eivät ole kokonaan "salatapaamisia" olleet, toki varmasti osittain viimeisimmät ajat.
Lisäksi se salakämppä tuli lokakuussa, marraskuussa sain tietää ja tiedän myös ettei exäni maksanut vuokraa kun vasta tammikuun alusta ja tämä tieto ei ole exältä vaan tunnen kuvion muita osapuolia. Ovat kyllä muualla harrastaneen lempeä ennen sitä, ei ainakaan meidän kotona, sillä teen työtä etänä. Aivan sama.
Ja siitä naisesta olen nähnyt paljon kuvia, eikä kyseessä mikään ihan nuori "vosu", voisin väittää, että jopa vain 5 vuotta nuorempi. Lapset eivät ole ihan pieniä, vähintään kouluikäisiä kaikki ja näyttäisi, että ainakin yhdet kaksoset. Nuorimmat voisivat olla 3-4 luokkalaisia, tämä toki vaan arvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28
Onneks on mökkimies. Ja poika. Ja ystäviä. Ja ulkomaanreissu!Unoha hetkeks tää kurja, ja nauti! Lämmöstä! Kaikenlaisesta... paitsi olut ja viini viileänä🥂
Tuumis🌻
Onneksi on mökkimies ja poika + muutama tärkeä ystävä.
Nyt keskityn Heihin.
Ja vain 1,5 työpäivää ja sitten alkaa kesäloman viimeinen viikko. Ei montaa yötä kun näen mökkimiehen ja lennämme yhdessä lomalle. Saan 6 päivää käpertyä kainaloon, kävellä käsi kädessä, pussailla, tutustua itselleni vieraaseen maahan. Auts, kyllä odotan.
IHANAA.
28 v yhdessä kirjoitti:
Haluan vielä kommentoida, että exäni työnkuvaan on aina kuulunut työreissut n. 15 vuotta ja exäni on aina harrastanut joukkuelajeja, että työreissut + liikuntaharrastukset eivät ole kokonaan "salatapaamisia" olleet, toki varmasti osittain viimeisimmät ajat.
Lisäksi se salakämppä tuli lokakuussa, marraskuussa sain tietää ja tiedän myös ettei exäni maksanut vuokraa kun vasta tammikuun alusta ja tämä tieto ei ole exältä vaan tunnen kuvion muita osapuolia. Ovat kyllä muualla harrastaneen lempeä ennen sitä, ei ainakaan meidän kotona, sillä teen työtä etänä. Aivan sama.
Ja siitä naisesta olen nähnyt paljon kuvia, eikä kyseessä mikään ihan nuori "vosu", voisin väittää, että jopa vain 5 vuotta nuorempi. Lapset eivät ole ihan pieniä, vähintään kouluikäisiä kaikki ja näyttäisi, että ainakin yhdet kaksoset. Nuorimmat voisivat olla 3-4 luokkalaisia, tämä toki vaan arvio.
Joo, eli nuorimmat lapset noin 10-vuotiaita? Silloin nainen on mitä luultavimmin noin 40-45-vuotias, mitä luultavimmin (kun on jo kolme lasta ennen tuotakin).
Aika ikävää, että jotkut ovat tienneet miehesi salasuhteesta, mutta kukaan ei ole sinulle kertonut siitä. Muistan, kun ton lauseen kirjoitit johonkin. Eihän noi salasuhteet oikeasti salassa pysy, niistä usein tietää moni ja aihe on niin herkullinen, että "älä kerro kenellekään" lause oikein usuttaa juoruilemaan ja silloin asiasta tietää TOSI moni ihminen. Varmaan tuntuu paskalta, että sinä oot täysin tietämätön kuviosta ja niin moni siitä tiesi.
Mikä se teidän kakkoskotikuvio oli, josta jouduitte luopumaan syyskuussa?
Mies on siis heti sun selän takana hommannu uuden luukun.
Se, että miehelläs oli reissuhommia viimeiset 15 vuotta ja paljon harrasti, niin hänellä on ollut jo valmiina alibi. Siis hän on taatusti hyödyntänyt noita, kun onkin oikeasti mennyt tapaamaan tuota naista.
Niinkuin hän jäikin facessa jälkikäteen kiinni ainaki yhdestä työreissusta, joka ei ollu työreissuu nähnykkään.
Varaudu myös siihen, että vaikka kuinka haluaisit jättää tämän kuvion taaksesi, sitä tullaan hieromaan sun naamaan tasaisin väliajoin. Totuuden rippeitä tulee tipahtelemaan syliisi sattuman kaupalla vielä kuukausien ja vuosien ajan. Oli sen lähteenä joku ihminen, facebook, kalenterimerkinnät, se nainen itse, sun lapsi tai muut läheisemmät tai kaukaisemmat tuttavuudet, jotka haluavat sanoa sulle, mitä tietävät. Se vyyhti lähtee kääriytymään auki näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28
Onneks on mökkimies. Ja poika. Ja ystäviä. Ja ulkomaanreissu!Unoha hetkeks tää kurja, ja nauti! Lämmöstä! Kaikenlaisesta... paitsi olut ja viini viileänä🥂
Tuumis🌻
Onneksi on mökkimies ja poika + muutama tärkeä ystävä.
Nyt keskityn Heihin.
Ja vain 1,5 työpäivää ja sitten alkaa kesäloman viimeinen viikko. Ei montaa yötä kun näen mökkimiehen ja lennämme yhdessä lomalle. Saan 6 päivää käpertyä kainaloon, kävellä käsi kädessä, pussailla, tutustua itselleni vieraaseen maahan. Auts, kyllä odotan.
IHANAA.
Pakko sanoa, että tää sun irtiotto kaikesta tästä paskasta tulee kaikista parhaimpaan ajankohtaan. Oot just saanut selville jotain aivan järisyttävää (toinen nainen ollutkin kuvioissa monta vuotta) ja oot varmaan tietämättäsi jonkinlaisessa shokkitilassa.
Nyt pääset oikeesti ihan eri kuvioihin, eri maahan ja ihan eri ajatuksiin.
Toivon, että mökkimies paljastuu hyväksi tyypiksi yhä ja teillä olis tosi hyvä reissu.
Nyt ei ees tartte enää ees potea huonoa omaatuntoa "yksinään olevasta vähän raukasta, entisestä miehestä, joka on vielä kaiken lisäksi masentunut".
28, anteeksi, nyt en pysty kommentoimaan sun tilannetta. Olen kyllä lukenu viestit mutta kapasiteetti ei nyt riitä muuhun kun itsekkäästi tähän omaan henkilökohtaiseen helv@%@^tiin
Näin tämä menee, miten olen jo ennalta tiennyt. Nyt mun pitää päästää irti mun lapsista. Se on ainoa viisas teko. Ihan sen vuoksi, että saavat rauhan. Pääsevät pois isän painostuksesta asian suhteen. Minä aikuisena kestän, lasten pitää saada rauha. Ja rauhaa ne ei saa ennen kun mä luovutan.
Mennään "lasten" toiveiden mukaan. Toivotaan, että kaikki menee hyvin, jos ei, sitten oppivat kantapään kautta.
Toivottavasti niiden äitipuoli on hyvä tyyppi.
Toivottavasti ne kuitenki tulis täälläkin käymään.
Raha on rahaa, lasten hyvinvointi on tärkeämpää. Nyt ne kokee henkistä väkivaltaa ja painostusta kun heidät laitetaan valitsemaan vanhemmistaan. En halua sitä niille, niin vetäydyn. Annan periksi.
Näin tämä meni.
Pitkiin aikoihin en ole ollut näin rikki. Onko tämä jo pohja? Ja täältä nyt sitten ylös?
Elämä on täynnä vaikeita valintoja. Ja mun on nyt valittava lasten paras, vaikka se ei ole lasten paras. Mutta, kun ne lapset on sumutettu niin kuvittelemaan, niin en minä muuta voi.
Jos jotain hyvää, exän kohtaaminen ei enää tunnu millekkään. Sillä ihmisellä ei ole mun silmissä mitään arvoa. Ei yhtään mitään.
Vielä muutaman pakollisen keskusyelun lastenasioista "viranomaisten" kanssa hänen kanssaan käyn. Ja sit annan olla. Tästä ei seuraa mitään. Jos koitan pitää lasten edun puolia, on edessä vaan vuosien taisto. Siitä ei hyödy kukaan.
Mä päästän nyt mun lapsista irti, koska rakastan niitä niin paljon. Varmasti elämäni vaikein päätös. Mä en halua että ne joutuu tarpomaan tätä samaa suota missä minä olen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kyllä lapset ajan mittaan huomaavat kuviot ihan itse.
Nyt keskityt omaan jaksamiseesi ja jätät mielessäsi lapset isänsä hoteisiin- älä enää maksa harrastuksia ym ylimääräisiä kuluja.
Varmasti tilanne on raskas mutta menee ohi. Kaikkea hyvää sinulle💐
Voi Ap, en tiedä mitä sanoa. Halaus. En osaa neuvoa.
Olemme todenneet tämän 1v + 3kk:n aikana useasti, että matka on kovin kuoppainen ja ylä+alamäkiä riittää.
Nyt on ollut alamäkeä molemmilla.
Ja älä ikinä pahoittele, että et kommentoi minun tilannetta. Itse myös luin viikonloppuna + alkuviikosta ketjua, mutta en pystynyt kommentoimaan, olin niin omassa usvassa. Ja helpotti kuitenkin kirjoittaa tänne.
Tekee niin pahaa, että joudut kokemaan tuon kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapsa-67 kirjoitti:
Kaikilla olisi paljon helpompaa ja kivempaa tämä elämä, kun asioista voisi puhua suoraan parisuhteessa. Mutta se, että ollaan naimisissa yleensä laittaa ihmiset sellaiseen häkkiin, josta tuntuu ettei ole pois pääsyä. Ei kehdata erota, ei kehdata rikkoa perhettä ja lasten kotia, ei kehdata sitä tai tätä, koska yhteiskunta jotenkin sitten tulee arvostelemaan. Sitten kun rakkaus loppuu aletaan vehtaamaan toisen selän takana ja aiheutetaan enemmän häpeää, pahaa oloa-satutetaan enemmän kun se, että jossain kohtaa sanottaisiin suoraan, ettei oikeasti enää rakasta, halua eikä halua olla toisen kanssa enää yhdessä. Vaan järjestetään tällaisia vuosin kestäviä erodraamoja, salaillaan, juostaan selän takana jne. Ei voi ymmärtää. Tuollahan näitä on myös Tinder pullollaan: "en saa kotona seksiä ja läheisyyttä, niin haen sitä täältä"? Sellaisessa maailmassako me elämme? Miksi et voi sanoa puolisollesi suoraan, ettet enää häntä halua? Senkun sanot.
Tapsa,
kiitos kirjoituksestasi. Osut naulan kantaan.
Miksi ihmiset eivät voi olla rehellisiä a) itselleen, b) puolisolleen, c) ystäville, sukulaisille, naapureille, työkavereille? On kunniakkaampaa kertoa miten asia todellisuudessa on, kuin johtaa toista tai toisia harhaan puhumalla palturia ja esittämällä jotakin outoa roolia kulissien keskellä. Erota voi myös kunniakkaasti ja entistä kumppania arvostaen.
Miksi se itsensä ja toisen irti päästäminen huonosta suhteesta on niin käsittämättömän vaikeaa useimmille?
Kunhan Ap nyt pidät huoli siitä, että jos lapset jää paperilla isälleen ja jos sulle tulee elarit maksettavaksi, niin käytännössä ei saa käydä niin että lapset kuitenkin pääosin viettää ajansa sun kanssa/kotona ja sä lopulta kustannat niiden kulut.
Vierailija kirjoitti:
28, anteeksi, nyt en pysty kommentoimaan sun tilannetta. Olen kyllä lukenu viestit mutta kapasiteetti ei nyt riitä muuhun kun itsekkäästi tähän omaan henkilökohtaiseen helv@%@^tiin
Näin tämä menee, miten olen jo ennalta tiennyt. Nyt mun pitää päästää irti mun lapsista. Se on ainoa viisas teko. Ihan sen vuoksi, että saavat rauhan. Pääsevät pois isän painostuksesta asian suhteen. Minä aikuisena kestän, lasten pitää saada rauha. Ja rauhaa ne ei saa ennen kun mä luovutan.
Mennään "lasten" toiveiden mukaan. Toivotaan, että kaikki menee hyvin, jos ei, sitten oppivat kantapään kautta.
Toivottavasti niiden äitipuoli on hyvä tyyppi.
Toivottavasti ne kuitenki tulis täälläkin käymään.
Raha on rahaa, lasten hyvinvointi on tärkeämpää. Nyt ne kokee henkistä väkivaltaa ja painostusta kun heidät laitetaan valitsemaan vanhemmistaan. En halua sitä niille, niin vetäydyn. Annan periksi.Näin tämä meni.
Pitkiin aikoihin en ole ollut näin rikki. Onko tämä jo pohja? Ja täältä nyt sitten ylös?
Elämä on täynnä vaikeita valintoja. Ja mun on nyt valittava lasten paras, vaikka se ei ole lasten paras. Mutta, kun ne lapset on sumutettu niin kuvittelemaan, niin en minä muuta voi.
Jos jotain hyvää, exän kohtaaminen ei enää tunnu millekkään. Sillä ihmisellä ei ole mun silmissä mitään arvoa. Ei yhtään mitään.
Vielä muutaman pakollisen keskusyelun lastenasioista "viranomaisten" kanssa hänen kanssaan käyn. Ja sit annan olla. Tästä ei seuraa mitään. Jos koitan pitää lasten edun puolia, on edessä vaan vuosien taisto. Siitä ei hyödy kukaan.
Mä päästän nyt mun lapsista irti, koska rakastan niitä niin paljon. Varmasti elämäni vaikein päätös. Mä en halua että ne joutuu tarpomaan tätä samaa suota missä minä olen.
Ap
Minä näen kuten toisetkin, että ei tämä ole luovuttamista, vaan rohkea, vaikea päätös. Minäkin uskon siihen, että lapset tulevat kyllä näkemään tilanteen. Ainut, mitä voit tehdä, on viestiä, että sinun ovi on aina auki. Turhaa ehkä nyt sanoa, että sitten kun isänne pettää taas, vaan todeta vain, että missä hyvänsä tilanteessa. Ja että sinun luoksesi tuleminen ei ole sinulle muuta kuin iloa, tilantessa missä hyvänsä.
Täällä joku anti tosi hyvän neuvon, että jos nyt sitten keskittyisi siihen mitä saa. Se ei korvaa, ei tietenkään, mutta siis että ei kantaisi huonoa omaatuntoakaan siitä, että nyt on aikaa harrastaa, tavata ihmisiä, tutustua uusiin, ehkä siihen työkaveriin, jonka kanssa on pitänyt mennä kahville, mutta aika ei oikein ole koskaan riittänyt. Lukea se kirja, joka on ollut yöpöydällä jo pitkään.
Nyt vaan on sen aika. Ja kun on, älä sorru ajattelemaan, että teet tätä lasten kustannuksella, kun just siitä EI ole kysymys. Joku sanoi senkin hyvin, että mitä paremmin sinä voit nyt siellä, sen helpompaa tämä on lapsille.
Tapsan kirjoitus herätti myös ajatuksia, siltäkin kantilta, että miksi me teemme toisille niin vaikeaksi rehellisyyden? Tarkoitan, että jokuhan siinä on, että ihmiset eivät meinaa uskaltaa olla rehellisiä, se on ikään kuin meidän kaikkien kauppa. Tätä pitää ihan miettiä, että onko omassa elämässä, kommunikoinnissa, jne. jotain sellaista, joka estää lähellä olevia kertomasta totuutta (muissakin kuin parisuhdeasioissa). Kuinka avoimesti oikeasti otan ihmiset vastaan ja teen elämästä heille rehellisempää?
Aina täältä saa uutta pohdittavaa.
T: MaratonParkuja
No, jos siihen mennään, pitää sitten alkaa uudelleen vääntämään asiasta. Nyt tän on vaan loputtava. Mutta, sitä ennen puhun suuni puhtaaksi.
Vierailija kirjoitti:
No, jos siihen mennään, pitää sitten alkaa uudelleen vääntämään asiasta. Nyt tän on vaan loputtava. Mutta, sitä ennen puhun suuni puhtaaksi.
Tästä jäi nimimerkki näköjään pois, eli Ap kirjotti.
Ja tuohon kommenttiin ennen Maratonparkujaa.
Jatkamalla vääntöä vain pitkitän taistoa. Ex ei tule antamaan periksi. Ja myllyttää lapsia minkä ehtii. Tänään oli aamulla soittanut tyttärelle kouluun ja tentannut asumiskuvioita. Ja minun väittää ahdistelevan.
Vielä kun lapset isoja ja niiden sana painaa, on mun aika turha taistella. Ja vaikka saisinki itselleni ja lapsille kelpoisen ratkaisun lopulta. Menee siinä matkalla meiltä kaikilta mielenterveys.
Ihan sama mulle mitä ex asiasta puhuu, paukuttaa henkseleitään miten on parempi vanhempu jne.
Mun silmissä se on arvoton täysin arvoton ihminen. Inhottava, oksettava, alhainen kuvatus.
Säästän lapseni siltä paineelta ja puristukselta antamalla olla. Itkiessä on mennyt koko päivä. Tiedän, että ex käyttää saamaansa asemaa mua vastaan kaikin mahdollisin tavoin. Mutta jospa ne lapset säästyis. Ja jos lapset itse haluaa olla isällä, sit ne haluaa, oli tarkotusperät ja syyt heidän päätökseen miten valheelliset tahansa.
Ehkä ne jonain päivänä palaa. Ehkä ei. Mun sydän on rikki ja palasina, mä päästän irti ja annan lapsilleni tasasemman elämän, heidän ei enää tarvitse alistua isänsä peleille. Ainakaan tästä aiheesta.
Olen myös sanonut heille, että valinta on sitten teillä tämä ja tarkottaa sitä että isä vastaa kaikesta. Ja jos päättää olla jotain maksamatta, ei mulla ole siihen sanottavaa, eikä myöskään mahdollisuutta maksaa. Se on asia mikä pitää tiedostaa, ja asia minkä kanssa pitää sitten vaan elää.
Samalla mä pelastan itseni, siltä ettei mun tarvitse vääntää asioista vuosia.
En halua.
Tää kuoppa ja aallonpohja on syvä. Olen pelännyt tätä peliä lasten suhteen kauan. Se, että esikoinenkin siihen meni, yllätti minutkin. Ja tää sattuu. Tää on just se että multa viedään lapset. Se mitä olen pelännyt. Vaikka ne sieltä palaisi, vaikka kävisivät, vaikka eivät mua unohtaisi. En ikinä ikinä olisi halunnut menettää niiden arjesta ja elämästä yhtään. Saatika tämmöstä määrittelemätöntä aikaa jolloin joku tekee kaikkensa kääntääkseen ne mua vastaan. Tää sattuu. Sattuu tosi paljon. Tätä tuskaa olen jo aiemmin kokenut yhden lapsen kohdalla, nyt menee toinen. Koskahan kolmas? Tää itku vaan tulee.
Mutta, kyllä mä täältäkin nousen. Ja opin elämään tämän tilanteen kanssa.
Tää on pahinta mitä ex ikinä koskaan on mulle tehnyt. Kaikista pahinta. Ja tekee sen tahallaan, koska tietää että lapset sattuu muhun eniten.
Mä vihaan ja halveksin sitä miestä. Enemmän halveksin kun vihaan. Se on jotain semmosta mitä en voi tähän kirjottaa tai tää sensuroidaan.
Ap
Kaikilla olisi paljon helpompaa ja kivempaa tämä elämä, kun asioista voisi puhua suoraan parisuhteessa. Mutta se, että ollaan naimisissa yleensä laittaa ihmiset sellaiseen häkkiin, josta tuntuu ettei ole pois pääsyä. Ei kehdata erota, ei kehdata rikkoa perhettä ja lasten kotia, ei kehdata sitä tai tätä, koska yhteiskunta jotenkin sitten tulee arvostelemaan. Sitten kun rakkaus loppuu aletaan vehtaamaan toisen selän takana ja aiheutetaan enemmän häpeää, pahaa oloa-satutetaan enemmän kun se, että jossain kohtaa sanottaisiin suoraan, ettei oikeasti enää rakasta, halua eikä halua olla toisen kanssa enää yhdessä. Vaan järjestetään tällaisia vuosin kestäviä erodraamoja, salaillaan, juostaan selän takana jne. Ei voi ymmärtää. Tuollahan näitä on myös Tinder pullollaan: "en saa kotona seksiä ja läheisyyttä, niin haen sitä täältä"? Sellaisessa maailmassako me elämme? Miksi et voi sanoa puolisollesi suoraan, ettet enää häntä halua? Senkun sanot.