Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Voimia ja halauksia so. Et sinä lapsia menetä usko pois.

Siperia opettaa.

Ja hyvä että olet avoimesti kertonut mitä lasten päätös heille käytännössä tarkoittaa.

Nyt keskityt hetken itseesi ja omaan vointiin.

Olet lapsille läsnä kun he ovat luonasi.

Minun esikoisen oli tarkoitus olla enemmän isällään ja hetken olikin, kunnnes aika nopeasti alkoi viihtymään luonani vaikka täältä on pitempi matka kouluun. Jne.

Tuo on rakkautta luovuttaa lasten takia, olet hyvä äiti muista se. Se ei katoa mihinkään.

Lähisuvussani on pari tuollaista 28v.n exän yh-naisen kaltaista naista, joilla on liuta lapsia eri miesten kanssa. Kun he päättävät napsia itselleen seuraavan miehen, oli tämä sitten vapaa tai varattu, siinä ei paljon hoosiannat auta. Minua on vuosien saatossa hämmästyttänyt mm se, minkälainen mies avioituu tällaisen naisen neljänneksi tai peräti viidenneksi aviomieheksi.

Teoriani kesän -22 juuri ennen kesälomaa 28v:n niskaan heitetystä ekasta uutispommista on sellainen, että yh on joko kieputtanut miestä vihjailuilla siitä, että saattaa olla raskaana ja/tai vaatimalla vaatinut miestä viettämään tulevan kesäloman hänen ja lapsikatraansa kanssa. Miehen pää on hajonnut tästä puristuksesta. Olihan hän toki valehdellut jo siihen mennessä vaikka kuinka ja paljon, mutta tuossa kohtaa miehen äly ei riittänyt parempiin lisävalheisiin 28v:lle kuin valehtelemalla, että ei tunnu enää miltään, masentaa ja pitää saada olla yksin.

Yh on edelleen salarakas, vaikka onkin julkistanut suhteensa Facessa. Mikäs vakityttöystävä hän on, kun ei ole vieläkään tullut esitellyksi miehen pojalle! Minulle ei ikinä koskaan milloinkaan tule menemään jakeluun näiden kakkosnaisten ajatusmaailma. 

En osaa edes kuvitella, miten 28v:n exän pää hajoaa entisestään, kun hän joutuu kohtaamaan poikansa, vanhempansa ja muut valherakennelmansa tullessa kaikkien tietoisuuteen koko komeudessaan.

Sen verran kerron itsestäni, että exäni kakkosnainen tiesi olevansa varatun miehen kanssa. Nainen oli ilmeisesti itsekin varattu. V*tuttaa suunnattomasti, ettei kukaan tullut kertomaan minulle mitään. Menetin vuosia patologisen valehtelijan kanssa.

Olen niiiin onnellinen puolestasi 28v. sen johdosta, että kohtasit Mökkimiehen ennen kuin exän Iso Vale tuli ilmi! Toivon sinulle kaikkea mahdollista hyvää matkallesi ja tuleville vuosille!

Tuosta turhasta valehtelemisesta ja pettämisestä. Teini-ikäinen tytär oli nähnyt isänsä kaupungilla tämän uusimman naisystävän kanssa vaikka isällä oli kotona avovaimo. Isä sellainen sarjapettäjä siis. Eli minun ei tarvinnut hänestä kertoa mitään, tytär itse tuli järkyttyneenä kotiin.

Sitten isä erosi avovaimosta ja muutti uuden naisystävän kanssa toiseen kaupunkiin. Lapset olivat tavanneet tämän uuden avovaimon. Siitä noin vuoden päästä lapset kuulivat isän parhaalta ystävältä, että isä ja uusi avovaimo ovat menneet naimisiin. Herttainen tytär soittaa isälleen ja onnittelee häntä naimisiin menon johdosta, mutta isä kieltää heidän menneen naimisiin. Miksi?

Todella hämmentävää ja ristiriitaa aiheuttavaa valehtelemista teinille. Kuitenkin he olivat oikeasti menneet naimisiin. Lapset joutuivat turhaan kyselemään ympäriinsä tästä naimisiin menosta. Taaskaan minun ei tarvinnut kertoa isästä mitään vaan ihan itse paljasti toiminnallaan itsensä.

Onneksi tyttärellä on hieno aviomies. Oli onni, että erosin lasten isästä jo varhain ja että isä muutti toiseen kaupunkiin. Näin lapset altistuivat vähemmän isän häiriintyneelle käyttäytymiselle. 

Voin pahoin tuosta lasten menetyksestä. AP tarvis vaan niin paljon hyvää! Tuntuu pahalta hänen puolesta. Kunpa elämä antais vielä hyvää! Yritä jaksaa!

28v yhdessä. Sitä vaan hämmästyy tästä maailman menosta. Oli mukava lukea tarinaasi, että kyse ei ole kuitenkaan pettämisestä. Eikö tässä maailmassa ole yhtään rehellisyyttä jäljellä?

Vierailija kirjoitti:

Lähisuvussani on pari tuollaista 28v.n exän yh-naisen kaltaista naista, joilla on liuta lapsia eri miesten kanssa. Kun he päättävät napsia itselleen seuraavan miehen, oli tämä sitten vapaa tai varattu, siinä ei paljon hoosiannat auta. Minua on vuosien saatossa hämmästyttänyt mm se, minkälainen mies avioituu tällaisen naisen neljänneksi tai peräti viidenneksi aviomieheksi.

Teoriani kesän -22 juuri ennen kesälomaa 28v:n niskaan heitetystä ekasta uutispommista on sellainen, että yh on joko kieputtanut miestä vihjailuilla siitä, että saattaa olla raskaana ja/tai vaatimalla vaatinut miestä viettämään tulevan kesäloman hänen ja lapsikatraansa kanssa. Miehen pää on hajonnut tästä puristuksesta. Olihan hän toki valehdellut jo siihen mennessä vaikka kuinka ja paljon, mutta tuossa kohtaa miehen äly ei riittänyt parempiin lisävalheisiin 28v:lle kuin valehtelemalla, että ei tunnu enää miltään, masentaa ja pitää saada olla yksin.

Yh on edelleen salarakas, vaikka onkin julkistanut suhteensa Facessa. Mikäs vakityttöystävä hän on, kun ei ole vieläkään tullut esitellyksi miehen pojalle! Minulle ei ikinä koskaan milloinkaan tule menemään jakeluun näiden kakkosnaisten ajatusmaailma. 

En osaa edes kuvitella, miten 28v:n exän pää hajoaa entisestään, kun hän joutuu kohtaamaan poikansa, vanhempansa ja muut valherakennelmansa tullessa kaikkien tietoisuuteen koko komeudessaan.

Sen verran kerron itsestäni, että exäni kakkosnainen tiesi olevansa varatun miehen kanssa. Nainen oli ilmeisesti itsekin varattu. V*tuttaa suunnattomasti, ettei kukaan tullut kertomaan minulle mitään. Menetin vuosia patologisen valehtelijan kanssa.

Olen niiiin onnellinen puolestasi 28v. sen johdosta, että kohtasit Mökkimiehen ennen kuin exän Iso Vale tuli ilmi! Toivon sinulle kaikkea mahdollista hyvää matkallesi ja tuleville vuosille!

Kiitos kirjoituksestasi.

Vaikka tämä kaikki tieto tuli itselleni todella yllätyksenä niin yllättävän "kevyesti" pystyin asian kohtaamaan. Iso osa tunneteaktiosta oli harmitusta pojan puolesta. En exältä moneen otteeseen eron vaiheissa pyytänyt kuin rehellisyyttä ja tämä kaikki oli lopputulos ainoaan asiaan joka oli minulle tärkeätä. Kerroin monesti kuinka paljon rakastan, mutta että annan vapauden. Ei halunnut vapautta, kaikki muuttuu vielä hyväksi kun saa päänsä kuntoon jne. Oli julmaa pitää minua siinä.

Poika ja isä eivät ole vielä kohdanneet näiden uusien tietojen jälkeen, mutta Facebookista päätellen juhannuksena on esitelty tyttöystävä lapsineen vanhemmille. Tunnen exäni vanhemmat niin hyvin, että Tiedän sen olleen heille vaikea asia.

Ja onhan minulla omat ajatukset exän nykyisestä, mutta toisaalta syyllinen on exä valintoineen. Olen ihan varma, että jonkinlaisesta ikäkriisistä osittain kyse, mutta toisaalta ei sillä väliä. Kunnioitus minulla meni.

Itse en haikaillut suhteemme aikana mitään muuta ja olisin varmasti elänyt tyytyväisenä elämäni loppuun asti, mutta tämä kutkutus sisuksissani mitä tunnen mökkimiestä kohtaan on aika ihanaa. Että pääsin tämänkin vielä kokemaan, valtavan intohimon mikä ei ole laantunut tämän reilun 5 kk:n aikana. Se tunne kun olet toisen kanssa ja toinen on kiinnostunut Sinusta, haluaa koskettaa, pussailla, kävellä käsikädessä (Huom. 50 v ja 57 v), pitkät kiinnostavat keskustelut jne. Ja itse nautin nyt tästä itsenäisestä elämästä, mutta niin että minulla on se lämpö ja läheisyys olemassa.

Ei minulla huonosti ole asiat.

Lähde menee lapset mukaan hae kaupungin vuokra kämppää

Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.

Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Siitä noin vuoden päästä lapset kuulivat isän parhaalta ystävältä, että isä ja uusi avovaimo ovat menneet naimisiin. Herttainen tytär soittaa isälleen ja onnittelee häntä naimisiin menon johdosta, mutta isä kieltää heidän menneen naimisiin. Miksi?

Todella hämmentävää ja ristiriitaa aiheuttavaa valehtelemista teinille. Kuitenkin he olivat oikeasti menneet naimisiin. Lapset joutuivat turhaan kyselemään ympäriinsä tästä naimisiin menosta. . 

Siis täähän on jo ihan sairasta käytöstä isältä.

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.

Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.

Mä olen kyllä ihan eri mieltä.

Ikinä en voisi tehdä noin omille lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.

Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.

Tämä! Sitten kun et jousta niin ex saa sinut näyttämään pahalta ihmiseltä. Voi kettu mikä mies, onneksi on ex.

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.

Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.

Niin minullahan ei ole omia lapsia, mutta. Ymmärrän ajatuksen, siis sen, että nyt olisi toimittava siten kuin AP on pakotettu ja painostettu toimimaan + tuossa kuviossa tosiaan käy niin, että ex kyökkää rahat ja AP maksaa viulut.

Ymmärrän myös erittäin hyvin välitila-ajattelun: asiat ovat tavallaan sopimatta edelleen, kun sovituista asioista ei pidetä kiinni. Asiat siis voivat taas ja taas muuttua, aina on läsnä epävarmuus, että ex vetääkin lapset takaisin, vaikka ollaan keritty jo tottua kivaan yhdessäoloon ja sopimukset on jääneet paperinpaloiksi.

Ymmärrän ihan vtuksen takia takaisin iskemisen tarpeenkin: ottakaa ja eläkää nyt ihan kaikki siten, kuten olette valinneet, minun osaltani tämä on tässä, sinne niin siitä ja siitäs saitte.

Tässä on nyt vain yksi ongelma. Minä en usko, että AP kykenee rakentamaan yhtään mitään strategiaa, tekemään yhtään vakaata pitävää päätöstä, tms. jota ex ei tulisi ainakin pyrkimään rikkomaan manipuloinnillaan. On ihan sama, päättääkö AP, että lapset saavat tulla jos ovat tullakseen vai onko hän jämeränä ja pitää kiinni sovitusta. Ex joka tapauksessa, jokaisessa tilanteessa tulee kääntämään kelkkansa siihen suuntaan, että AP kärsii, lapsilla on syyllinen olo jompaan kumpaan suuntaan jne.

Lisäksi on nyt kuitenkin kohtuutonta vastuullistaa lapset lopulta ymmärtämään, mitä isän manipulointi tarkoittaa. Jos he sen ymmärtäisivät, tai ymmärtäisivät tulleensa manipuloiduiksi, ei manipulointi tietenkään olisi onnistunutkaan. Lisäksi aivan tarpeeksi kamala tulee olemaan se tilanne, kun todellisuus lapsille valkenee (jos, totta kai toivomme, että ei ikinä! mutta emme varmaan usko siihen). Ei siinä tarvita etukäteisuhkauksia ja jälkeenpäin mitäs minä sanoin-asenteita.

Sen vuoksi oma neuvoni APlle on: jos haluat olla järkevä, ole järjetön! Tee tässä asiassa juuri siten, kun oma sydämesi sanoo. Kaikessa. Jos et halua ottaa lapsia, kun ei ole sinun vuoro, kerrot sen. Että sovittiin, että olette isällä, minä olen nyt väsynyt, sairas, minulla on menoa, jne. Mutta jos toivot, että he tulevat, tietysti otat vastaan ja ruokit hyvin ja nautitte yhteisestä ajasta.

Nimittäin et sinä onnistu kuitenkaan "iskemään takaisin" tai olemaan exää yhden askeleen edellä, hän on ammattilainen. Lisäksi, miksi sinä lyhyttä ihmiselämää semmoiseen kilpajuoksuun edes tuhlaisit?

Ja ennen kaikkea: edelleen pitäisi lapsia siinä välissä, jossa te kaksi mittelette tosiaankin kumpi tässä viimeisen sanan sanoo. On nyt sovittu, että ex.

Vaan sehän tarkoittaakin, että sanat on nyt sanottu ja sinä olet VAPAA tekemään JUURI siten kuin tahdot. Jos se tarkoittaa, että syötte hyvin ja pidätte kivaa exän lapsivuorolla, no, oh well.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.

Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.

Tämä kirjoitus on saanut alapeukkuja, mutta tuo alun teksti Ap:n exän läpinäkyvästä toiminnasta tavoitteineen on ihan varmasti totta.

Ja suurin motivaatio on satuttaa Ap:ta, exä tietää että lapset ovat se tärkein asia Ap:lle (tietenkin) ja tietää myös, että Ap ei pyöri ylimääräisessä rahakasassa. Tuo käytös on niin iljettävää, halveksuttavaa, että ei minulla riitä sanat kuvaamaan sitä. Suututtaa.

Sydämestä riipaisee Ap:n tuska tässä asiassa ja ymmärrän Ap:n ajatuksen antaa periksi juuri lapsien takia, jotta lapset eivät joudu olemaan välikappaleena tässä. Ei tässä kuitenkaan Ap ole hylkäämässä lapsiaan.

Me kaikki, jotka olemme seuranneet ketjua alusta asti tiedämme, ettei Ap:n exään sovellu mitkään normit ja Ap:n on pakko miettiä asioita sen mukaan.

Todella Ap toivon, että pärjäät ja jaksat ja muistat, että olet mielettömän upea äiti lapsillesi. Ei lapset Sinua hylkää.

On varmasti totta, että ex on tässä se voittaja. Ja hakee juuri sitä, että rahat ja lapset hänellä.

Siihen en kuitenkaan lähde, että kieltäisin lapsiani tulemasta. Heidän on päästävä sieltä pois aina kun haluavat. Ja tämä on aina heidän koti, mihin saavat tulla miten haluavat.

Ei minulla ole heille tarjota kun koti ja ruokaa. Mihinkään huvituksiin ei rahat riitä. Sen olen heille tehnyt selväksi, että isä vastaa sitten kaikesta, kun näin valitsette, jos päättää olla jotain kustantamatta, sitten olette ilman. Minulla ei tämän päätöksen jälkeen ole enää mahdollista kustantaa mitään.

En jaksa ajatella voittajia ja häviäjiä. Minä tässä häviän, se on selvä. Teen sen siksi, kuten sanoin, että lasteni ei tarvitse enää kestää sitä kamalaa painostusta. Voivat sitten kulkea vapaasti, kun ei tarvitse olla isällä kunnes asiat selviää.

Vaikea, raskas, kamala päätös. Mutta en voi muutakaan.

Enkä kestä sitä kiristyvää kontrollia mikä kuristaa narua mun kaulaan exän toimesta. Nyt heti jo tiukemmin.

Vähän kun behm laulaa, että saat kaiken, mutta mua et saa.

Jonain päivänä puhun vakavan keskustelun lasteni kanssa, kunhan heidät näen. Jotta ymmärtävät asioiden ja päätösten taustat.

Vaikka joudun lapsista luopumaan, heitä on koskaan hylkää. Täällä on aina koti ja ruokaa, turva. Mutta siinäpä se sitten onkin.

Isällä saadaan elää kun aikuiset.

Ap

Mitä oli se rakkaus tai "rakkaus", joka sai teidät alunperin näiden pettäjien kanssa yhteen? Oliko se vain luonnon keino saada ihmiset lisääntymään, eli ihan fyysistä? Ja lisänä yhteiskunnan paine pariutua. Oliko se vain toisen ihmisen käyttämistä jonkinlaisena huumeena?

Tiedän että kysymys voi olla vähän liian suora ja satuttava vakikirjoittajille, mutta haluan herätellä nuoria lukijoita, että ei parisuhteeseen riitä se, että seksi on hyvää.

Oma kokemukseni nuoruudesta on, että kuvittelin rakkaudeksi kun ekan kerran kohtasin seksuaalisesti taitavan miehen, koska yhdistin nautintoni häneen ja kuvittelin, että en saisi sitä muilta. Mies oli tietysti pelimies. Menin siitä aika sekaisin sitten, enkä koskaan perustanut perhettä, koska olen ns yhden miehen nainen.

Oli tullut useampi kommentti tuohon väliin kun kirjoitin edellistä.

Se, kun ex sai eilen ns.tuulta purjeisiinsa näkyy heti. Kuten sanoin, rengas kiristyy ja kuristaa.

En osaa enkä jaksa pelata mitään pelejä kehittää suunnitelmia miten lopulta saisin haluamani.

Ei onnistu, enkä halua käyttää energiaani semmoiseen. En halua käyttää energiaani exään enää yhtään.

Nyt mä nostan kädet pystyyn ja annan olla. Katsotaan sitten miten tämä elämä etenee. Ei se ole paras ratkaisu lapsille, elää isän mielivallan alla. Mutta itse ne sinne haluaa. Enkä mä voi sille mitään koska ovat jo niin isoja. Isänsä mielestä jo aikuisia.

Mun on jatkettava eteenpäin. Itseni ja lasteni vuoksi.

Ex on mulle ihan sama.

Nyt jo tulee koulusta viestiä poissaoloista, kun nukutaan pommiin. Minä vastaan vaan että en tiedä, on ollut isällään.

Ehkä joskus? Tuskin kuitenkaan, koska mähän olen kuitenkin kaikkeen syyllinen, ex hoksaisi miten paljon tein, vaikka mielestään en ikinä mitään tehnyt.

Samantien kun tuon kirjoitin, ymmärsin, että turha edes miettiä tai toivoa moista. Ei se tule koskaan tajuamaan yhtään mitään. Koska minäminäminäminäminäminäminä. Hän on suuri ja mahtava joka on upea isä, mestari kasvattaja jonka on pitänyt hakea minusta avioero kasvatusnäkemysten eroavaisuuksien vuoksi.

Mä itken nyt tän viikonlopun. Ehkä vielä sen jälkeenkin. Jos kuitenkin saisin nukuttua jossain vaiheessa. Sitten viimeistään niiden seuraavien meille neuvottujen käyntien jälkeen, milloin sitten ovatkaan, ehkä parin kolmen viikon päästä ja joskus siitä sitten seuraava, sitten, kun olen siellä puhunut suuni puhtaaksi. Kertonut KAIKEN tästä mestarikasvattajasta, isänä ja ihmisenä. Sen jälkeenkin mä varmaan vielä olen romuna ja itken. Mutta, sitten mä nousen. Mä nousen tän kaiken yläpuolelle ja haistatan exälle pitkän #^#<@%@<.

Ositus tulee olemaan lastenleikkiä tän rinnalla. Koska sillä ei ole mulle mitään merkitystä.

Taitaa olla niin, että se millä mä pystyn satuttamaan on se, että ex todella menettää mut elämästään täysin ja lopullisesti, totaalisesti.

Tämä ajatus tuli päähäni ihan just tässä ja nyt tätä kirjoittaessa. Sen enempää en ole ehtinyt pohtia.

Ap

28, olen todella pahoillani puolestasi. Olen valitettavasti samaa mieltä kuin moni muu tässä ketjussa, että eksäsi kaksoiselämä on todennäköisesti jatkunut jo vuosia. Erilleen muutto ja suhteen julkistaminen eivät tapahdu heti kun suhde on alkanut, vaan luultavasti paljon paljon myöhemmin. Eksäsi on myös osoittanut, että osaa pelata kahta naista. Hän on valitettavasti tehnyt niin luultavasti jo vuosia. Eniten minua pistää vihaksi juuri tuo epärehellisyys ja sinun roikottaminen. Poltin siitä päreeni monta kertaa kun luin tekstiäsi. Minusta on aivan luokatonta roikottaa toista ikään kuin varalla. Lisäksi hän on vielä uhriutunut, paennut masennuksen taakse. Vaikka masennusta olisi oikeasti ollutkin, sehän ei ole teidän avoliiton rikkoutumisen ja rakkauden loppumisen syy, vaan pettäminen ja kaksoiselämä toisen naisen kanssa.

Ap, olen sanaton. Kirjoituksesi on täynnä tuskaa ja sitä lukiessa tulee hyvin paha mieli. Minulla ei riitä sanoja, mitä ajattelen eksästäsi. Haluaisin vain sanoa, että pidä sydän ja ovi auki lapsille aina. Älä koskaan hylkää heitä. Toivon myös, että saat keskusteluapua vaikka työterveydestä. Olet nyt isossa kriisissä ja tarvitset voimia.

M36, mielellään kuulisin kuulumisiasi. Ja sitäkin, herättääkö esimerkiksi 28 tarina sinussa jotain ajatuksia.

28 v yhdessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.

Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.

Tämä kirjoitus on saanut alapeukkuja, mutta tuo alun teksti Ap:n exän läpinäkyvästä toiminnasta tavoitteineen on ihan varmasti totta.

Ja suurin motivaatio on satuttaa Ap:ta, exä tietää että lapset ovat se tärkein asia Ap:lle (tietenkin) ja tietää myös, että Ap ei pyöri ylimääräisessä rahakasassa. Tuo käytös on niin iljettävää, halveksuttavaa, että ei minulla riitä sanat kuvaamaan sitä. Suututtaa.

Sydämestä riipaisee Ap:n tuska tässä asiassa ja ymmärrän Ap:n ajatuksen antaa periksi juuri lapsien takia, jotta lapset eivät joudu olemaan välikappaleena tässä. Ei tässä kuitenkaan Ap ole hylkäämässä lapsiaan.

Me kaikki, jotka olemme seuranneet ketjua alusta asti tiedämme, ettei Ap:n exään sovellu mitkään normit ja Ap:n on pakko miettiä asioita sen mukaan.

Todella Ap toivon, että pärjäät ja jaksat ja muistat, että olet mielettömän upea äiti lapsillesi. Ei lapset Sinua hylkää.

Tässä skenaariossa pettää logiikka/narsismin väärinymmärtäminen. Mikäli ap:n ex olisi se jätetty ja se narsisti, niin silloin dynamiikka menisi noin. Nimittäin narsistiselle ihmiselle jätetyksi tuleminen on massiivinen loukkaus, joka rikkoo hänen illuusionsa kaikkivoipaisuudesta ja vahvistaa syvällä olevaa häpeää, sekä hyvin heikkoa itsetuntoa. Ja kun näitä vaikeita tunteita ei pysty itsessä kestämään, eikä käsittelemään nostattaa se raivoa ja vihaa, joka kohdistuu kumppaniin ja valitettavan usein välikäden kautta myös yhteisiin lapsiin.

Tässä tarinassa se on kuitenkin ap:n ex, joka on ilmaissut eron haluamisen ja laittanutkin eron ym. asiat vireille ja ap on hangoitellut vastaan. Ex puolestaan elää jo uudessa suhteessa. Viimeinkin. Ap on vitkutellut ja tehnyt exälle eron hankalaksi ja uskon, että ex on kurkkua myöten täynnä ja tuskin jaksaa muuta kuin olla helpottunut. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä oli se rakkaus tai "rakkaus", joka sai teidät alunperin näiden pettäjien kanssa yhteen? Oliko se vain luonnon keino saada ihmiset lisääntymään, eli ihan fyysistä? Ja lisänä yhteiskunnan paine pariutua. Oliko se vain toisen ihmisen käyttämistä jonkinlaisena huumeena?

Tiedän että kysymys voi olla vähän liian suora ja satuttava vakikirjoittajille, mutta haluan herätellä nuoria lukijoita, että ei parisuhteeseen riitä se, että seksi on hyvää.

Oma kokemukseni nuoruudesta on, että kuvittelin rakkaudeksi kun ekan kerran kohtasin seksuaalisesti taitavan miehen, koska yhdistin nautintoni häneen ja kuvittelin, että en saisi sitä muilta. Mies oli tietysti pelimies. Menin siitä aika sekaisin sitten, enkä koskaan perustanut perhettä, koska olen ns yhden miehen nainen.

Kaikkea ei voi niputtaa, mutta yleensähän asia on siis ihan päinvastoin. Eli että ihastutaan, rakastutaan, mennään yhteen sen mukavan ihmisen kanssa, jonka kanssa eletään ihan tavallista, mukavaa elämää, tietysti tähtihetkineen ja aallonpohjineen. Yhdessä on koettu yhtä toista ja yhtätoista, tuettu, eletty, rakastettu ja kasvateltu yhteisiä lapsia.

Mutta sitten kuvaan astuu seksi, joka vie ihmisen mukanaan, koska tulee ikäkriisi tai jotain vastaavaa, elämä on aina tätä samaa, ei tämä meidän 25+ vuotta rakkautta ollutkaan, vaikka ihmisparka kuvittelikin niin. Nyt vasta hän on kohdannut sielunkumppanin ja vasta nyt on silmät auennut sille, mitä on oikea rakkaus. Ei se ole tätä meidän haaleaa tiskivettä, se on elämänmakuista draivia!

Sanon ihminen, enkä mies, sillä näinhän voi käydä ihan kumman sukupuolen kanssa tahansa, ei tämä ole sukupuolisidonnaista.

Eli päinvastoin, ensin todellakin osataan rakastaa ja antaa ja jossain vaiheessa sitten sen rikkoo toisen ihmisen käyttäminen huumeena. Joillekin se on rakkaus tai "rakkaus", mutta pahasti kun epäilen, että siinä aika usein nimenomaan on kyseessä "rakkaus" ja addiktio toiseen ihmiseen huumeena, halutaan säilyttää myös se turvallinen parisuhde siellä taustalla, kun tiedetään, että jossain kohtaa fixit loppuu ja tulee reflat. Siksi petetään.  Ja kuten olemme nähneet, kuka härskimmin, kuka ovelammin, kuka pahemmin, kuka mitenkin.

Siitä en mene sanomaan, onko tämä joku luonnonlaki, toivoisin vain, että ihminen alkaisi pikku hiljaa oppia niitä syvempiä luiskaotsa-aivojaan hallitsemaan, jos siitä on kyse.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oli se rakkaus tai "rakkaus", joka sai teidät alunperin näiden pettäjien kanssa yhteen? Oliko se vain luonnon keino saada ihmiset lisääntymään, eli ihan fyysistä? Ja lisänä yhteiskunnan paine pariutua. Oliko se vain toisen ihmisen käyttämistä jonkinlaisena huumeena?

Tiedän että kysymys voi olla vähän liian suora ja satuttava vakikirjoittajille, mutta haluan herätellä nuoria lukijoita, että ei parisuhteeseen riitä se, että seksi on hyvää.

Oma kokemukseni nuoruudesta on, että kuvittelin rakkaudeksi kun ekan kerran kohtasin seksuaalisesti taitavan miehen, koska yhdistin nautintoni häneen ja kuvittelin, että en saisi sitä muilta. Mies oli tietysti pelimies. Menin siitä aika sekaisin sitten, enkä koskaan perustanut perhettä, koska olen ns yhden miehen nainen.

Kaikkea ei voi niputtaa, mutta yleensähän asia on siis ihan päinvastoin. Eli että ihastutaan, rakastutaan, mennään yhteen sen mukavan ihmisen kanssa, jonka kanssa eletään ihan tavallista, mukavaa elämää, tietysti tähtihetkineen ja aallonpohjineen. Yhdessä on koettu yhtä toista ja yhtätoista, tuettu, eletty, rakastettu ja kasvateltu yhteisiä lapsia.

Mutta sitten kuvaan astuu seksi, joka vie ihmisen mukanaan, koska tulee ikäkriisi tai jotain vastaavaa, elämä on aina tätä samaa, ei tämä meidän 25+ vuotta rakkautta ollutkaan, vaikka ihmisparka kuvittelikin niin. Nyt vasta hän on kohdannut sielunkumppanin ja vasta nyt on silmät auennut sille, mitä on oikea rakkaus. Ei se ole tätä meidän haaleaa tiskivettä, se on elämänmakuista draivia!

Sanon ihminen, enkä mies, sillä näinhän voi käydä ihan kumman sukupuolen kanssa tahansa, ei tämä ole sukupuolisidonnaista.

Eli päinvastoin, ensin todellakin osataan rakastaa ja antaa ja jossain vaiheessa sitten sen rikkoo toisen ihmisen käyttäminen huumeena. Joillekin se on rakkaus tai "rakkaus", mutta pahasti kun epäilen, että siinä aika usein nimenomaan on kyseessä "rakkaus" ja addiktio toiseen ihmiseen huumeena, halutaan säilyttää myös se turvallinen parisuhde siellä taustalla, kun tiedetään, että jossain kohtaa fixit loppuu ja tulee reflat. Siksi petetään.  Ja kuten olemme nähneet, kuka härskimmin, kuka ovelammin, kuka pahemmin, kuka mitenkin.

Siitä en mene sanomaan, onko tämä joku luonnonlaki, toivoisin vain, että ihminen alkaisi pikku hiljaa oppia niitä syvempiä luiskaotsa-aivojaan hallitsemaan, jos siitä on kyse.

T: MaratonParkuja

Kiitos antoisasta näkökulmasta. Kun itse en ole ns parisuhdeihminen, niin on vaikea hahmottaa pitkään parisuhteissa olleiden motiiveja. Ehkä se viidenkympin villitys on kaipuuta ns lisääntymisaikaiseen kiihkoon. Itse ajattelen niin, että on olemassa lisääntymisparisuhteet (yhteiskunnan ihanne) ja sitten ne kaikki muut. Kaikki ei sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oli se rakkaus tai "rakkaus", joka sai teidät alunperin näiden pettäjien kanssa yhteen? Oliko se vain luonnon keino saada ihmiset lisääntymään, eli ihan fyysistä? Ja lisänä yhteiskunnan paine pariutua. Oliko se vain toisen ihmisen käyttämistä jonkinlaisena huumeena?

Tiedän että kysymys voi olla vähän liian suora ja satuttava vakikirjoittajille, mutta haluan herätellä nuoria lukijoita, että ei parisuhteeseen riitä se, että seksi on hyvää.

Oma kokemukseni nuoruudesta on, että kuvittelin rakkaudeksi kun ekan kerran kohtasin seksuaalisesti taitavan miehen, koska yhdistin nautintoni häneen ja kuvittelin, että en saisi sitä muilta. Mies oli tietysti pelimies. Menin siitä aika sekaisin sitten, enkä koskaan perustanut perhettä, koska olen ns yhden miehen nainen.

Kaikkea ei voi niputtaa, mutta yleensähän asia on siis ihan päinvastoin. Eli että ihastutaan, rakastutaan, mennään yhteen sen mukavan ihmisen kanssa, jonka kanssa eletään ihan tavallista, mukavaa elämää, tietysti tähtihetkineen ja aallonpohjineen. Yhdessä on koettu yhtä toista ja yhtätoista, tuettu, eletty, rakastettu ja kasvateltu yhteisiä lapsia.

Mutta sitten kuvaan astuu seksi, joka vie ihmisen mukanaan, koska tulee ikäkriisi tai jotain vastaavaa, elämä on aina tätä samaa, ei tämä meidän 25+ vuotta rakkautta ollutkaan, vaikka ihmisparka kuvittelikin niin. Nyt vasta hän on kohdannut sielunkumppanin ja vasta nyt on silmät auennut sille, mitä on oikea rakkaus. Ei se ole tätä meidän haaleaa tiskivettä, se on elämänmakuista draivia!

Sanon ihminen, enkä mies, sillä näinhän voi käydä ihan kumman sukupuolen kanssa tahansa, ei tämä ole sukupuolisidonnaista.

Eli päinvastoin, ensin todellakin osataan rakastaa ja antaa ja jossain vaiheessa sitten sen rikkoo toisen ihmisen käyttäminen huumeena. Joillekin se on rakkaus tai "rakkaus", mutta pahasti kun epäilen, että siinä aika usein nimenomaan on kyseessä "rakkaus" ja addiktio toiseen ihmiseen huumeena, halutaan säilyttää myös se turvallinen parisuhde siellä taustalla, kun tiedetään, että jossain kohtaa fixit loppuu ja tulee reflat. Siksi petetään.  Ja kuten olemme nähneet, kuka härskimmin, kuka ovelammin, kuka pahemmin, kuka mitenkin.

Siitä en mene sanomaan, onko tämä joku luonnonlaki, toivoisin vain, että ihminen alkaisi pikku hiljaa oppia niitä syvempiä luiskaotsa-aivojaan hallitsemaan, jos siitä on kyse.

T: MaratonParkuja

Kiitos antoisasta näkökulmasta. Kun itse en ole ns parisuhdeihminen, niin on vaikea hahmottaa pitkään parisuhteissa olleiden motiiveja. Ehkä se viidenkympin villitys on kaipuuta ns lisääntymisaikaiseen kiihkoon. Itse ajattelen niin, että on olemassa lisääntymisparisuhteet (yhteiskunnan ihanne) ja sitten ne kaikki muut. Kaikki ei sovi kaikille.

Joo siis minä itsehän edustan myös tuota kaikkea muuta😂 mutta tämmöiseen tulokseen olen tullut siis nimenomaisesti pettämisen ollessa kyseessä.

Muut pitkien ja lyhyiden ja muiden parisuhteiden asiat ovat mielestäni jotain ihan muuta, mutta näin olen ymmärtänyt ns. perinteisen pettämisen kaavan menevän useammin kuin siten, että pettämiseen päädyttäisiin siksi, että on valittu vain seksuaalisesti miellyttävä tyyppi.

T: MaratonParkuja