Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

"28 v yhdessä" mies joutui näköjään naispuolisen narskun uhriksi.

Että silleen.

Millä tämä nainen nyt on diagnosoitu narskuksi? Eiköhän 28:n mies ole tässä nyt se mulkku ja vaikka narskukin.

Ruotsissa on hyvä sana tuollaisille. Fegis= pelkuriraukkis

28 v yhdessä kirjoitti:

Kyseessä ei ollut minulta salaaminen vaan ihan keksittyjä tarinoita mm. eräästä työmatkasta.

Exä myös kertoi minulle tänä kesänä, että on pitänyt vain muutamia kesälomapäiviä, yritin siis ehdottaa, että veisi poikansa vaikka mökille tms. Niin totuushan oli ihan toinen, eli useampi mökkireissu uuden perheensä kanssa, pitkiä pelimatkoja uuden naisen kanssa asuntoautolla yms.

Ymmärrätkö, "yhdessä 28v", että nämä valheet, joista sait hänet Facebookin avulla kiinni, ovat vain jäävuoren huippu?

Hän on järjestelmällisesti valehdellut tekemisistään. Ei se niin mene, että vain nuo muutamat kerrat olisi valehdellut minne menee ja mitä tekee, ja juuri sattumalta vain noista kerroista jäi kiinni. Hän on varmasti kymmeniä kertoja "ollut töissä", "ollut työmatkalla", "mennyt harrastukseen", "ollut paikassa x", mutta tosiasiassa hän on ollut sen naisensa kanssa. Hän vain ei jäänyt siitä kiinni.

Facebook paljasti vain murto-osan totuudesta.

Totuus on jotain paljon järkyttävämpää ja kammottavampaa, enkä usko, että tuon tyyppinen täydellisen kusettamiseen ja pettämiseen pystyvä ihminen tulisi sulle jälkikäteen kertomaan totuuden tekemisistään. Ei tule tapahtumaan. Ei todellakaan.

Vaikka joku tuolla sua yllytti puhumaan ja sopimaan, mä olen aivan eri linjoilla.

Sä tiedät jo nyt ihan tarpeeksi, saat vielä sattumalla asioita selville nyt jälkikäteen ja miehesi ei tule paljastamaan sulle mitään ylimääräisiä kusetuksiaan, joista ei jäänyt aikoinaan kiinni. Hän vie ne mukanaan hautaan. Hän on sen tyyppinen mies.

Sun ei tarvitse miehes kanssa näistä enää jauhaa, sillä hän ei tule kertomaan totuutta kaikista reissuistaan ja pettämisistään, eikä sun tarvi olla miehes kanssa missään väleissä, ei edes lapsen takia. 

28 v yhdessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28v yhdessä täällä.

Tällä hetkellä romuna ja viimeiseen vuorokauteen on mahtunut vain kyyneleitä ja töitä.

Eilen alkoi tapahtumaa ja selviämään asioita, joita minun on vaikea sulattaa. Yritin viimeiset 5kk rakastaa toista terveeksi, tuntosarvet koko ajan pystyssä, että annan tilaa ja että en vaadi mitään liikaa jne. Pidin kiinni epätoivoisesti ja halusin uskoa, että parempaan päin ollaan menossa. Ei menty ja viimeiset viikot oli helvettiä kun näin kuinka paha olla miehellä on. En pysty enää auttamaan.

Nyt tuli ehkä miehellä pohja vastaan, eli romahti täysin ja nyt on ensimmäistä kertaa saikulla. Nyt vihdoinkin mies on pystynyt minulle puhumaan ja mies ei ole ollut kunnossa yli vuoteen, totesi itse, että olisi pitänyt hakea apua jo kauan aikaan sitten. Mies on nyt ihan tsompi, eli masennuslääkkeiden lisäksi käytössä nukahtamislääkkeet ja rauhoittavat.

Miehellä ollut jo pidempään toinen kämppä ja vuokrasuhde voimassa joulukuun loppuun, eli osa työkeikoista ei ole ollut oikeita työkeikkoja vaan mieheni on hakeutunut sinne kun oikein pahalta on tuntunut.

Nyt päädyttiin tai esitin toiveen, että mies siirtyy sinne kokonaan, ei tarvitse valehdella missä on eikä tarvitse miellyttää ketään. Mies siis itse kertoi kuinka on vaan yrittänyt miellyttää kaikkia jne. Lapselle on nyt kerrottu missä mennään. Nyt miehen on vaan hoidettava itsensä kuntoon, minä en pysty parantamaan, rakastan niin, että sattuu, mutta päästin irti.

Mieheni toiveesta eletään nyt näin marras- ja joulukuu. Sanoin, että tammikuussa laitetaan asunto myyntiin, ei kiirehditä vielä. Itse en halua ostaa tätä asuntoa, uusi elämä vaatii kokonaan uuden alun.

Seison mieheni rinnalla edelleen ja tärkeintä on saada mies kuntoon, mutta ilman luottamusta ei ole mitään. Itse teen nyt surutyötä eron takia.

Tällä mennään nyt.

Tässä kirjoituksesi viime marraskuulta.

Nyt varmaan näet koko kuvion uusin silmin. 

Miehelläsi tuossa kohtaa oli jo tuo salasuhde ollut varmasti reippaasti yli vuoden ja oireili sitä.

Totta.

Kipeätä teki lukea tuo viesti näin uuden tiedon varassa.

Exä muuten kirjoitti siihen tekstiviestiin jossa mainitsi "että ei ole siltä miltä näyttää" ja haluaa keskustella myös, että ei ole ollut oma itsensä pariin-kolmeen vuoteen. No, sen se "uusi" suhde on varmaan viennyt.

Mennyt on nyt mennyttä ja jotain peruuttamatonta tapahtui nyt, mutta se on varma että ystävä en pysty olemaan exän kanssa enää. Ikävä kyllä, tuhosi itse nyt sen mahdollisuuden. On siis taas yrittänyt elämääni enemmän.

Yhteinen poika meillä on ja sen kanssa on elettävä.

Minua nauratti myös tuo viesti, jossa hyvin kuvailevasti kerrottiin salakämpän olemassa olosta. Ai että niin, sinnehän ne puhehousut sitten hukkui eikä seksin huuruista niitä voinutkaan löytää, kun ei eteensä näe...Lisäksi mustaa huumoriani herätteli tuo "en ole ollut oma itseni 2-3 vuoteen". No älä! Mutta se tässä kiinnostaa, että kukas sinä sitten olet?

Itselleni nimenomaan käsittämätöntä on, että exällä olisi ollut niin monta paikkaa, jossa sanoa, että tilanne on kyllä valitettavasti tämä. Mutta ei. Uutta valhetta, halia ja possunpihvinpaistoa kehiin. Siitä ei kai voi päätellä oikeastaan mitään muuta kuin sen, että hän on häröisästi ajatellut, että ensin "elää tämän suhteen" ja sitten palaa kotiin. Kai hän itsekin tietää, että tuskin on tälle naiselle mikään loppuelämän ratkaisu. Koko ajan suhdetta on väkisinkin sentään rajoittanut (tai no toivon, että on!! kai ne lapset sentään naiselle jotain painaa!) se fakta, että lapsia, käsittääkseni vielä aika pieniä, on kuvioissa 5. 

Nainen todennäköisesti myös on ollut aktiivinen suhteen julkistamisen suhteen, näinhän se yleensä menee. Ja emme tosiaankaan tiedä, mitä hän väleistänne tietää, sillä ex nyt ainakin on osoittanut kykynsä antaa ymmärtää, mitä haluaa toisen ymmärtävän. Vähän pelonsekaisesti katson, miten sanomatta mitään voi vedättää hommaa aivan kuten tahtoo. Pelottava kyky.

Eli tuskin sinnekään päin asiat todellakaan ovat, miltä näyttävät.

Mä niin kiitän kohtaloa ja sytytän pienen uhrikokon kosmolle Mökkimiehestä! Sillä muutoin olisi ehkä vaikeampi ollut torjua se mies, joka nyt tulee ovellesi kertomaan, että hän ei ollenkaan tiedä, mitä tapahtui, mutta hän ei ollut se, joka nämä teot ja valehtelut teki, se oli joku muu, joka hän siis ei tietenkään itsenään ole, mutta nyt hän on takaisin oma itsensä ja kuule eikö me voida vaan unohtaa tämä hänen eeh...masennuskautensa, jonka vallassa hän epätoivoissaan teki tekoja. Voimme kenties jopa kuulla, että se johtui alun perin kyllä vain siitä, että hän aina tuntenut huonommuutta rinnallasi, ei koskaan oikein tuntenut, että on sinun arvoisesi, niin sitten siinä kävi näin. Eli voithan sinäkin nyt tässä peiliin katsoa, että kuinka meidän näin kävi. Ei hyvästä suhteesta lähdetä 5 lapsen äidin matkaan!

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28v yhdessä täällä.

Tällä hetkellä romuna ja viimeiseen vuorokauteen on mahtunut vain kyyneleitä ja töitä.

Eilen alkoi tapahtumaa ja selviämään asioita, joita minun on vaikea sulattaa. Yritin viimeiset 5kk rakastaa toista terveeksi, tuntosarvet koko ajan pystyssä, että annan tilaa ja että en vaadi mitään liikaa jne. Pidin kiinni epätoivoisesti ja halusin uskoa, että parempaan päin ollaan menossa. Ei menty ja viimeiset viikot oli helvettiä kun näin kuinka paha olla miehellä on. En pysty enää auttamaan.

Nyt tuli ehkä miehellä pohja vastaan, eli romahti täysin ja nyt on ensimmäistä kertaa saikulla. Nyt vihdoinkin mies on pystynyt minulle puhumaan ja mies ei ole ollut kunnossa yli vuoteen, totesi itse, että olisi pitänyt hakea apua jo kauan aikaan sitten. Mies on nyt ihan tsompi, eli masennuslääkkeiden lisäksi käytössä nukahtamislääkkeet ja rauhoittavat.

Miehellä ollut jo pidempään toinen kämppä ja vuokrasuhde voimassa joulukuun loppuun, eli osa työkeikoista ei ole ollut oikeita työkeikkoja vaan mieheni on hakeutunut sinne kun oikein pahalta on tuntunut.

Nyt päädyttiin tai esitin toiveen, että mies siirtyy sinne kokonaan, ei tarvitse valehdella missä on eikä tarvitse miellyttää ketään. Mies siis itse kertoi kuinka on vaan yrittänyt miellyttää kaikkia jne. Lapselle on nyt kerrottu missä mennään. Nyt miehen on vaan hoidettava itsensä kuntoon, minä en pysty parantamaan, rakastan niin, että sattuu, mutta päästin irti.

Mieheni toiveesta eletään nyt näin marras- ja joulukuu. Sanoin, että tammikuussa laitetaan asunto myyntiin, ei kiirehditä vielä. Itse en halua ostaa tätä asuntoa, uusi elämä vaatii kokonaan uuden alun.

Seison mieheni rinnalla edelleen ja tärkeintä on saada mies kuntoon, mutta ilman luottamusta ei ole mitään. Itse teen nyt surutyötä eron takia.

Tällä mennään nyt.

Tässä kirjoituksesi viime marraskuulta.

Nyt varmaan näet koko kuvion uusin silmin. 

Miehelläsi tuossa kohtaa oli jo tuo salasuhde ollut varmasti reippaasti yli vuoden ja oireili sitä.

Totta.

Kipeätä teki lukea tuo viesti näin uuden tiedon varassa.

Exä muuten kirjoitti siihen tekstiviestiin jossa mainitsi "että ei ole siltä miltä näyttää" ja haluaa keskustella myös, että ei ole ollut oma itsensä pariin-kolmeen vuoteen. No, sen se "uusi" suhde on varmaan viennyt.

Mennyt on nyt mennyttä ja jotain peruuttamatonta tapahtui nyt, mutta se on varma että ystävä en pysty olemaan exän kanssa enää. Ikävä kyllä, tuhosi itse nyt sen mahdollisuuden. On siis taas yrittänyt elämääni enemmän.

Yhteinen poika meillä on ja sen kanssa on elettävä.

Minua nauratti myös tuo viesti, jossa hyvin kuvailevasti kerrottiin salakämpän olemassa olosta. Ai että niin, sinnehän ne puhehousut sitten hukkui eikä seksin huuruista niitä voinutkaan löytää, kun ei eteensä näe...Lisäksi mustaa huumoriani herätteli tuo "en ole ollut oma itseni 2-3 vuoteen". No älä! Mutta se tässä kiinnostaa, että kukas sinä sitten olet?

Itselleni nimenomaan käsittämätöntä on, että exällä olisi ollut niin monta paikkaa, jossa sanoa, että tilanne on kyllä valitettavasti tämä. Mutta ei. Uutta valhetta, halia ja possunpihvinpaistoa kehiin. Siitä ei kai voi päätellä oikeastaan mitään muuta kuin sen, että hän on häröisästi ajatellut, että ensin "elää tämän suhteen" ja sitten palaa kotiin. Kai hän itsekin tietää, että tuskin on tälle naiselle mikään loppuelämän ratkaisu. Koko ajan suhdetta on väkisinkin sentään rajoittanut (tai no toivon, että on!! kai ne lapset sentään naiselle jotain painaa!) se fakta, että lapsia, käsittääkseni vielä aika pieniä, on kuvioissa 5. 

Nainen todennäköisesti myös on ollut aktiivinen suhteen julkistamisen suhteen, näinhän se yleensä menee. Ja emme tosiaankaan tiedä, mitä hän väleistänne tietää, sillä ex nyt ainakin on osoittanut kykynsä antaa ymmärtää, mitä haluaa toisen ymmärtävän. Vähän pelonsekaisesti katson, miten sanomatta mitään voi vedättää hommaa aivan kuten tahtoo. Pelottava kyky.

Eli tuskin sinnekään päin asiat todellakaan ovat, miltä näyttävät.

Mä niin kiitän kohtaloa ja sytytän pienen uhrikokon kosmolle Mökkimiehestä! Sillä muutoin olisi ehkä vaikeampi ollut torjua se mies, joka nyt tulee ovellesi kertomaan, että hän ei ollenkaan tiedä, mitä tapahtui, mutta hän ei ollut se, joka nämä teot ja valehtelut teki, se oli joku muu, joka hän siis ei tietenkään itsenään ole, mutta nyt hän on takaisin oma itsensä ja kuule eikö me voida vaan unohtaa tämä hänen eeh...masennuskautensa, jonka vallassa hän epätoivoissaan teki tekoja. Voimme kenties jopa kuulla, että se johtui alun perin kyllä vain siitä, että hän aina tuntenut huonommuutta rinnallasi, ei koskaan oikein tuntenut, että on sinun arvoisesi, niin sitten siinä kävi näin. Eli voithan sinäkin nyt tässä peiliin katsoa, että kuinka meidän näin kävi. Ei hyvästä suhteesta lähdetä 5 lapsen äidin matkaan!

T: MaratonParkuja

Tuo on erittäin todennäköistä ja olenkin elänyt tuon läpi. Oli aika kamalaa huomata, että ei vain minulle, vaan minusta ja koko tilanteesta oli valehdeltu. Mieluummin melkein olisin toivonut, että siellä olisi ollut ns. klassinen, vihattu toinen nainen, joka ei välitä mistään mitään kunhan saa pienten lasten isän koukkuunsa.

Kamppailin todella paljon sen kanssa, että toisaalta en halunnut sotkeutua koko asiaan mitenkään kun enhän minä ollut mitään sotkenutkaan, mutta toisaalta koin että ymmärrän että toinenkin haluaa vastauksia ja on oikeutettu totuuteen tai ainakin semmoiseen totuuteen jonka minä tiesin.

Joten siihen voi joutua vielä 28v varautumaan, että sillä toisellakin on kysymyksiä ja mitä sitten haluat tehdä vastata vai ei.

Kiitos jälleen kommenteista.

En todellakaan ole siinä luulossa, että exän suhde alkoi vasta vuoden vaihteesta, jolloin nykyinen teki siitä näkyvän. Ja ei siellä ole yhtään yhteiskuvaa / pariskuntakuvaa, eli exäni ei poseeraa yhdessäkään kuvassa. Nimenomaan kyseessä on mökkipaikkoja, tuttu asuntoauto ja joissakin kuvissa exä seisoo jossakin kaukana hahmona. Ja lisäksi siis exäni on liitetty niihin julkaisuihin.

Loppujen lopuksi kun mietin, niin ei minun ole tarve tietää enempää, minulle riittää tämä tieto kuinka häikäilemättömästi minua kohteli, piti varalla, antoi minun olla huolissani masennuksesta, valehteli, petti yms.

En halua antaa synninpäästöä, enkä ymmärtämällä helpottaa toisen oloa, en halua edes ystävänä päästää lähelle, en tee tuollaisella ihmisellä mitään. Teoilla on seuraukset, pitäkööt tunkkinsa. Toivottavasti kaikki hänen tekeminen on ollut kaiken sen arvoista, että pystyy katsomaan itseänsä peilistä vielä myöhemminkin.

Minä selviän tästäkin, eikä tämä minua rikkonut, ei tullut enää edes kyyneliä. Pojan puolesta satutti eniten ja valehtelun määrä järkytti.

En minä halua kuulla lisää valheita, en voisi uskoa sanaakaan enää.

28 v yhdessä kirjoitti:

Kiitos jälleen kommenteista.

En todellakaan ole siinä luulossa, että exän suhde alkoi vasta vuoden vaihteesta, jolloin nykyinen teki siitä näkyvän. Ja ei siellä ole yhtään yhteiskuvaa / pariskuntakuvaa, eli exäni ei poseeraa yhdessäkään kuvassa. Nimenomaan kyseessä on mökkipaikkoja, tuttu asuntoauto ja joissakin kuvissa exä seisoo jossakin kaukana hahmona. Ja lisäksi siis exäni on liitetty niihin julkaisuihin.

Loppujen lopuksi kun mietin, niin ei minun ole tarve tietää enempää, minulle riittää tämä tieto kuinka häikäilemättömästi minua kohteli, piti varalla, antoi minun olla huolissani masennuksesta, valehteli, petti yms.

En halua antaa synninpäästöä, enkä ymmärtämällä helpottaa toisen oloa, en halua edes ystävänä päästää lähelle, en tee tuollaisella ihmisellä mitään. Teoilla on seuraukset, pitäkööt tunkkinsa. Toivottavasti kaikki hänen tekeminen on ollut kaiken sen arvoista, että pystyy katsomaan itseänsä peilistä vielä myöhemminkin.

Minä selviän tästäkin, eikä tämä minua rikkonut, ei tullut enää edes kyyneliä. Pojan puolesta satutti eniten ja valehtelun määrä järkytti.

En minä halua kuulla lisää valheita, en voisi uskoa sanaakaan enää.

Mulla meni myös tämä juttu jotenkin sivusta (ollaanko me enää toisistamme sivussa...) jotenkin tosi paljon ihon alle. Olen kaikesta sanomastasi 100 % samaa mieltä, en näe, mitä oikeastaan hän voisi sanoa enää. Miksi pitäisi kuunnella.

Tässä varmaan reagoin myös oman historiani kautta, eli kun niin pitkään juutuin siihen "juttelun" syöveriin, joka lopulta joka tapauksessa rikkoi enemmän kuin korjasi, mikä mukamas oli olevinaan sen tarkoitus. Eli vastaus johonkin kysymykseen herätti vain uuden kysymyksen jne jne jne.

Ja tiedätkö, tai en tiedä, oletko huomannut, en ole tainnut kertaakaan sanoa, että olen pahoillani puolestasi. Kun en ole. Ei sinulla tässä ole mitään pahoiteltavaa tai surtavaa. Sanon, että tämä on karmaisevaa, koska sitä se on. Hänen toimintansa on suorastaan ällistyttävää typeryydessään.

Pojasta ajattelen, että kyllähän tämä nyt hänenkin palasensa paikalleen loksauttaa. Miehen kannalta ikävä kyllä. Poika on jo sen ikäinen, että ymmärtää todellakin, mitä tapahtui. Sinä oikeastaan enää et voi edes vaikuttaa siihen, mitä hän tästä ajattelee, koska nyt on kyse vain ja ainoastaan enää heidän välisestä suhteestaan. He ovat (poikakin lähes tulkoon) kaksi aikuista miestä, jotka arvioivat toisiaan aikuisten miesten mittareilla. Haluaisinko olla tuollaisen kaveri?

Sekin tässä on, että pojaltakin loppuu huoli isän voinnista, eli ei tarvitse ajatella, että jos me täällä kotona, mitä me täällä kotona voimme tehdä, että isä voisi paremmin. No ei ole juu niiden seinien sisällä vastuu.

Totuus on merkillinen asia. Niin kamalan satuttava toisinaan, mutta aina tervehdyttävä. Ja aina paljastuu.

Ai niin ja edelliseltä todella hyvä huomio, jota itse en osannut edes ajatella: tässä nyt tosiaan voi kolmaskin pyrkiä sotkeentumaan soppaan, olisi jopa oireellista, että mies usuttaa häntä asialle konsteillaan, kun itse ei saa sinulta vastinetta. Minun kantani on luonnollisesti, että siihenkään suuntaan ja etenkään siihen suuntaan et ole yhtään tippaa tai vastausta velkaa.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"28 v yhdessä" mies joutui näköjään naispuolisen narskun uhriksi.

Että silleen.

Millä tämä nainen nyt on diagnosoitu narskuksi? Eiköhän 28:n mies ole tässä nyt se mulkku ja vaikka narskukin.

Viisi lasta kolmelle eri miehelle kertoo kaiken tarvittavan luonteesta ja siitä, ettei kykene pitkäkestoisiin suhteisiin ja tarjoamaan vakaata ydinperhettä lapselle. Vaan tämä toistetaan peräti kolme eri kertaa ja peräti viidelle lapselle.

28 v yhdessä kirjoitti:

Kiitos jälleen kommenteista.

En todellakaan ole siinä luulossa, että exän suhde alkoi vasta vuoden vaihteesta, jolloin nykyinen teki siitä näkyvän. Ja ei siellä ole yhtään yhteiskuvaa / pariskuntakuvaa, eli exäni ei poseeraa yhdessäkään kuvassa. Nimenomaan kyseessä on mökkipaikkoja, tuttu asuntoauto ja joissakin kuvissa exä seisoo jossakin kaukana hahmona. Ja lisäksi siis exäni on liitetty niihin julkaisuihin.

Loppujen lopuksi kun mietin, niin ei minun ole tarve tietää enempää, minulle riittää tämä tieto kuinka häikäilemättömästi minua kohteli, piti varalla, antoi minun olla huolissani masennuksesta, valehteli, petti yms.

En halua antaa synninpäästöä, enkä ymmärtämällä helpottaa toisen oloa, en halua edes ystävänä päästää lähelle, en tee tuollaisella ihmisellä mitään. Teoilla on seuraukset, pitäkööt tunkkinsa. Toivottavasti kaikki hänen tekeminen on ollut kaiken sen arvoista, että pystyy katsomaan itseänsä peilistä vielä myöhemminkin.

Minä selviän tästäkin, eikä tämä minua rikkonut, ei tullut enää edes kyyneliä. Pojan puolesta satutti eniten ja valehtelun määrä järkytti.

En minä halua kuulla lisää valheita, en voisi uskoa sanaakaan enää.

Tämä.

Oon aivan samaa mieltä kanssasi, että älä ole missään tekemisissä enää äijän kanssa (muuta kuin pakollinen lapseen liittyvä).

Hän kusetti sua törkeimmällä mahdollisimmalla tavalla ja vuosikausia. Ei ihme, että vähän äijää stressasi hänen kuvionsa. 

Ja kuitenkin äijä selkeästi valitsi tuon toisen naisen. Jos hän olisi halunnut sinut, hän olisi lopettanut salasuhteen tai itseasiassa, ei olisi edes aloittanut salasuhdetta.

Et voisi ikinä enää luottaa mieheesi edes ystävänä, hän tyri todella pahasti kaiken.

Ihan kuin yhteisillä 28 vuodella ei ollut mitään merkitystä. Hän ei seissyt rinnallasi ja pitänyt puoliasi. Hän kääntyi sua vastaan ja kusetti, pimitti tietoja ja nussi toista naista. Ja koko ajan piti sua varalla, että mikäli tuo uusi suhde ei ota tuulta alleen, niin voi hissun kissun palata takaisin maitojunalla. Että silleen.

Lokakuussa 2022 oli asiat näin

Vierailija kirjoitti:

Tänään on itselläni jälleen todella huono päivä. Nämä kodin seinät kaatuu päälle, tämä etätyön teko ei kyllä palvele sydänsuruissa ja yksinäisyydessä rämpivää ihmistä.

Mies on reissussa neljä päivää ja lapsi meni suoraan koulusta yökylään kaverillensa. Yksin olen. Elän hirmuisessa erosurussa, vaikka ei olla erottu. Vaistoni huutaa, että tämä on lopun alkua ja vain eron siirtämistä eteenpäin. Parempina päivinä ajattelen, että minulle riittää tämä, että elämme kämppiksinä, pidämme lapsen kodin ehjänä ja jaamme taloudellisen taakaan. Sillä emme riitele, vaan kun mieheni on kotona niin mulla on edes jutteluseuraa.

Ongelmana on se, että rakastan niinkuin olen rakastanut 28 vuotta ja tämä tekee järkyttävän kipeätä, mitään merkkejä ei ole paremmasta, ihan oikeasti olen alkanut miettimään kuinka kauan pystyn elämään näin. Pahinta on yksinäisyys, jota nyt vihaan, eli kerran kuukaudessa suunnilleen näen yhtä ystävääni, mutta tarvitsisin jotakin ilonlähdettä useammin. Ei 49 vuotiaana enää löydä ystäviä ja varsinkin kun elää erakkona etätöitä tehdessä.

Minä olen ollut uskollinen miehelleni 28 vuotta, mutta nyt tämä läheisyyden puute ja yksinäisyys on saanut miettimään että onko ainoa keinoa lähteä baariin iskemään yhden illan seuraa, jotta saa edes hetkeksi seuraa ja kosketusta. Tuskin tuntuisi miehestä miltään. Todellisuus kuitenkin on, että en minä siihen pystyisi kuitenkaan.

Mieheni on tuon sairauden kanssa kyllä täysi jästipää, eli alkuun vitkutteli lääkityksen aloituksen kanssa 6 viikkoa ja ero oli valtava kun lääkkeet alkoi vaikuttamaan, elettiin 1,5 kk selkeästi parempaa aikaa kunnes mieheni totesi, että lääkkeet eivät sovi hänelle. Sai uudet lääkkeet ja minulle selvisi pikkuhiljaa, että ei edes hakenut niitä ja nyt on ollut syömättä lääkkeitä 3 viikkoa ja se alkaa näkymään, mutta mikäs teet jos toinen ei halua syödä lääkkeitä.

Kyllä mä sanon, että jos tästä syksystä selviän oma pääkoppa ehjänä niin ihme on.

En tiedä mistä löytäisin iloa juuri nyt.

Tässä alkaa nyt jonkinlainen 50v kriisi iskemään niskaan ja vetää jotenkin järkyttävän surun puolelle tajuta, että juuri tässä vaiheessa elämää ja täysin yllättäen olet menettämässä elämäsi rakkauden.

Tämä oli nyt tällainen oma terapia ja tunteiden vuodatus "paperille".

Kiitos ja anteeksi. T: 28v

Ei kai nyt mies syönyt lääkkeitä, kun ei ollut oikeaa masennusta vaan toinen nainen.

Hänhän kykeni koko tuon ajan olemaan paljon töissä, reissutöissä ja jopa harrastuksissa. Ei silloin olla vakavasti masentuneita.

Eikä taatusti ollut missään työreissussa tuota neljää päivää.

Hän on elänyt täydellistä kaksoiselämää.

Syyskuussa 2022  "28v yhdessä" nimimerkin mies oireilee niin pahasti ja se johtuu toisesta naisesta ja salasuhteesta, jota ylläpitää salaa "28v yhdessä" tietämättä.

Ehkä nyt opimme oikeasti, miten pettävä mies käyttäytyy, mitkä ovat pettämisen merkit, miten mies oireilee.

Ei olla enää sinisilmäisiä.

Ja olikohan miehellä edes koronaa, vai oliko sekin syy saada olla poissa pidempään salarakkaan tykönä.

Mikäs muuten toi kakkoskotivaihtoehto on ollu? Meni multa ihan ohi aikoinaan.

Eli heti kun kakkoskotivaihtoehto loppui, mies vuokrasi sinulta salaa tietämättä sen salaluukkunsa lokakuussa?

Vierailija kirjoitti:

Se 28 vuotta yhdessä ollut kyllä lukee ketjua, mutta oma elämä kipuiluineen ottaa niin lujille, että ei ole oikein sanoja mihinkään.

Ap:n puolesta olen surullinen, eli kun vielä rakastaa niin ero on todella raastavaa. Itselläni on vaihe kun mietin katkerana menneitä vuosia ja kaikkea mitä ollaan koettu miehen kanssa yhdessä siis pääosin hyvää, mutta koen surua siitäkin. Ihan kun minua olisi jotenkin huijattu, olisi helpompi jos näin suurta rakkautta ei olisi ikinä ollutkaan.

Meillä on ollut parempia hetkiä välillä ja miehen masennus on ollut paremmassa tilassa, mutta mies oli kotona jälleen 4 vuorokautta ja ahdistus iski eilen, ensin tulee ihan fyysiset oireet ja sitä ei ole helppoa katsoa vieressä.

Oltiin olosuhteiden "pakosta" erossa 8 yötä ennen tätä. Lähdin itse tekemään etätöitä keskelle korpea (mies heitti) ja mies lähti sitten siitä työkeikalle. Miehelle iski kurkkukipu + kuume ja pyynnöstäni tehtiin testi ja koronahan se oli. Pyynnöstäni sitten oltiin useampi yö sitten vielä erossa.

Itseäni vaivaa nyt se fakta, että mieheni juoksee nyt karkuun niitä syitä, jotka sillä masennuksen aiheuttaa.

En ole nalkuttava vaimo vaan vaimo joka kävelee munankuorilla koko ajan, annan miehelleni kotona tilaa jne. Pakko alkaa hyväksymään se, että voi olla, että joudun tekemään ne päätökset mihin mies ei pysty.

Meillä oli ns hyvä viikonloppu eiliseen asti, ainoastaan sillä totuudella, että itkin ja paljon salaa.

Ei mieheni ole henkisesti läsnä, läheisyyttä ei ole lainkaan ja se syö minua sisältäpäin.

Nyt syksy pelottaa kun se meidän kakkoskotivaihtoehto loppuu, eli kahden viikon päästä ei ole sitä pakopaikkaa johon toinen voi hakeutua.

Ollaan kyllä sitten tosiasioiden äärellä. Itse rakastan niin paljon, että toivoisin elämämme jatkuvan, mutta tuolla sisimmässäni kylvää sellainen tietoisuus, että en voi olla näin yksinäinen ja surullinen suhteessa ..... en millään. Ja kun en pysty miestäni auttamaan.

Haluan kyllä korostaa, että mieheni ei ole ilkeä tai inhottava, kuskaa + huolehtii asioista ja näen, että yrittää. Lääkitys on vienyt sen järkyn aivosumun + saamattomuuden pois.

Ei ole helppoa, masennuksen vielä kestäisin vaikka kuinka vaikuttaisi parisuhteeseen, mutta itselleni tulee tunne, että mies ei masennuksestaan nyt toivu tekemättä isoja muutoksia elämäänsä. Työstään tykkää kovasti ja harrastuksistaan eli vaihtoehdoksi enää jää perhe.

Purin ajatuksiani taas.

Ap:lle halaus ja Tuumaustauolle hyvää syksyä.

Koko ketju alkaa tällaisilla sanoille:

Vierailija kirjoitti:

Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.

Kyllä tällaisesta lauseesta oikeasti pitäisi tajuta, että mies on aivan tosissaan haluamassa eroa ja on aivan varmasti jo toinen nainen katsottuna. Ja turha enää venkoilla ja sinisilmäisesti uskoa, etteikö toista naista olisi.

Mulle kävi siis samalla tavalla. Pitkä liitto ja lapset.

Mies sanoi yhtäkkiä kesken tavallisen arkipäivän, ettei enää rakasta. Noh, toinen nainenhan se sieltä sitten paljastui, jäi kiinni. Ei myöntänyt siis.

Ko ukkuunjäänyt on helppo irrottaa, varsinkin alamittaiset tai huonolaatuiset suhteet. Sinne vaan veteen takaisin kasvamaan

Vierailija kirjoitti:

Minua nauratti myös tuo viesti, jossa hyvin kuvailevasti kerrottiin salakämpän olemassa olosta. Ai että niin, sinnehän ne puhehousut sitten hukkui eikä seksin huuruista niitä voinutkaan löytää, kun ei eteensä näe...

Lisäksi mustaa huumoriani herätteli tuo "en ole ollut oma itseni 2-3 vuoteen". No älä! Mutta se tässä kiinnostaa, että kukas sinä sitten olet?

Minäpä vastaan:

Olen pettäjä ja patologinen valehtelija ja olen nussinut viiden äidin lasta selkäsi takana monen vuoden ajan ja jopa hommannut salakämpän tätä salasuhdetta varten. Olen ollut paljon "reissuissa", "työmatkoilla", "ylitöissä", "töissä", "harrastuksissa" ja "muissa menoissa x", mutta tosiasiassa olen järjestelmällisesti vienyt eteenpäin tätä salasuhdetta vaimoltani salaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nauratti myös tuo viesti, jossa hyvin kuvailevasti kerrottiin salakämpän olemassa olosta. Ai että niin, sinnehän ne puhehousut sitten hukkui eikä seksin huuruista niitä voinutkaan löytää, kun ei eteensä näe...

Lisäksi mustaa huumoriani herätteli tuo "en ole ollut oma itseni 2-3 vuoteen". No älä! Mutta se tässä kiinnostaa, että kukas sinä sitten olet?

Minäpä vastaan:

Olen pettäjä ja patologinen valehtelija ja olen nussinut viiden äidin lasta selkäsi takana monen vuoden ajan ja jopa hommannut salakämpän tätä salasuhdetta varten. Olen ollut paljon "reissuissa", "työmatkoilla", "ylitöissä", "töissä", "harrastuksissa" ja "muissa menoissa x", mutta tosiasiassa olen järjestelmällisesti vienyt eteenpäin tätä salasuhdetta vaimoltani salaa.

Oho, mikä typo. Siis "olen nussinut viiden lapsen äitiä".

:D 

Tässä kirjoitus kesäkuulta 2022.

Koko teksti kirkuu sitä faktaa, että mies pettää ja hänellä on toinen nainen. Ja "yhdessä 28v" sen vaistoaa. Muistakaa naiset, teidän vaistonne ei ole väärässä! Kyllä nää jutut vain tajuaa.

Vierailija kirjoitti:

Itken ja luen, sillä Ap:n kirjoittama teksti on kuin omasta kynästäni.

28 vuotta ollaan oltu mieheni kanssa, yksi lähes 17 vuotias lapsi meillä on. Minä rakastan edelleen niin paljon, että sattuu. Mieheni ei ole osannut puhua tunteista ikinä.

Noin kaksi kuukautta olen vaistonut, että kaikki ei ole hyvin ja olen yrittänyt kysyä asiasta. Pieniä hetkiä ja asioita kun vaistoni on yrittänyt varottaa.

Nyt sunnuntaina mieheni ilmoitti, että hänen pää on sekaisin, kaikki on yhtä harmaata massaa ja mikään ei tunnu miltään eikä hän tiedä mitä haluaa elämältään. Ainoastaan työssä ja eräässä kausiluontoisessa harrastuksessa on mitään järkeä enää. Enempää hän ei nyt pysty puhumaan kun hänen pitää kuulemma saada oma pää kuntoon ensin.

Tämän parin kuukauden aikana mieheni on aika-ajoin ollut paikalla, mutta ei läsnä, ekan kerran ikinä torjunut läheisyyteni (kerran, mutta seksiä on ollut), menot on hänellä lisääntynyt, outoa ärsyyntymistä ja ilkeilyäkin ollut jne niin ja tämän viikon jälkeen alkava loma on ahdistanut Häntä suunnattomasti.

Tekisin ihan mitä vaan, että mieheni rakastaisi minua jälleen.

Kipeetä tekee niin, että en pysty syömään enkä nukkumaan ja ihan oksennan.

Tätä ei onneksi mieheni näe, sillä on työmatkalla ja kaksi yötä pois. Päästän kyllä Hänet menemään, sillä jos rakkaus loppuu niin se loppuu.

Se on vaan jäätävää kun itse on niin rakastunut edelleen, iloinnut siitä kuinka asuntolainakin saatu maksettua juuri jne. Kuvittelin vielä lauantaina, että elämme elämämme loppuun asti yhdessä.

Ensimmäisen vuorokauden vielä ajattelin, että kun täytämme tänä vuonna molemmat 50 v, että kyseessä olisi jonkinlainen 50 v kriisi, mutta mitä enemmän asiaa mietin ja niitä merkkejä niin kyllä se rakkaus on vaan loppunut.

En rehellisesti tiedä miten tästä selviää 😭

Pettämisen merkkejä:

- mies sanoo suoraan, että nyt tökkii, mutta kaikki on epämääräistä (kun eihän hän voi paljastaa toisen naisen olevan kaiken syynä)

- mies vain epämääräisesti puhuu, ettei tiedä mitä haluaa

- sanoo, ettei voi puhua (no, ei kai, koska ei voi paljastaa toista naista eikä muuta puhuttavaa olekaan siis, kun ei ole oikeaa masennusta yms. mistä voisi puhua)

- vaimon vaisto varoittaa

- mies kuitenkin menee into pinkeänä töihin (sotii masennusta yms. vastaan)

- mies menee harrastuksiin mielellään (ylityöt ja varsinkin työreissut ja harrastukset ovat peitetarina salasuhteelle)

- mies ei ole henkisesti läsnä. On paikalla fyysisesti, mutta ei henkisesti, sulkeutunut

- mies torjuu seksin (kokee pettävänsä salarakasta, seksintarve on muutenkin jo tyydytetty)

- omat menot lisääntyy (käy tapaamassa toista naista)

- ärsyyntynyt

- ilkeilee (usein oma vaimo alkaa ärsyttää pettäjää)

- yhteinen tuleva loma ahdistaa

Pettämisen merkki:

- vaimo vaistoaa, ettei mies enää rakasta

Nyt varmaan on kaikille tullut selväksi, että 28 exä on pettänyt. Että sinällään varsinaisesti mitään ei enää oikein auta se, että kaivellaan noita vanhoja tekstejä ja tuodaan niitä framille vääntämään veistä haavassa. Meni taas perille, että nussittu on.

Olen yksi, jolla on tilanne päällä, joten en arvostaisi, että saisin nyt lukea tuota samaa koko ajan, tiedän kyllä itsekin. Nyt on kyse enää eteenpäinmenosta ei noiden vanhojen kaivelusta vierestä tekee pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28v yhdessä täällä.

Tällä hetkellä romuna ja viimeiseen vuorokauteen on mahtunut vain kyyneleitä ja töitä.

Eilen alkoi tapahtumaa ja selviämään asioita, joita minun on vaikea sulattaa. Yritin viimeiset 5kk rakastaa toista terveeksi, tuntosarvet koko ajan pystyssä, että annan tilaa ja että en vaadi mitään liikaa jne. Pidin kiinni epätoivoisesti ja halusin uskoa, että parempaan päin ollaan menossa. Ei menty ja viimeiset viikot oli helvettiä kun näin kuinka paha olla miehellä on. En pysty enää auttamaan.

Nyt tuli ehkä miehellä pohja vastaan, eli romahti täysin ja nyt on ensimmäistä kertaa saikulla. Nyt vihdoinkin mies on pystynyt minulle puhumaan ja mies ei ole ollut kunnossa yli vuoteen, totesi itse, että olisi pitänyt hakea apua jo kauan aikaan sitten. Mies on nyt ihan tsompi, eli masennuslääkkeiden lisäksi käytössä nukahtamislääkkeet ja rauhoittavat.

Miehellä ollut jo pidempään toinen kämppä ja vuokrasuhde voimassa joulukuun loppuun, eli osa työkeikoista ei ole ollut oikeita työkeikkoja vaan mieheni on hakeutunut sinne kun oikein pahalta on tuntunut.

Nyt päädyttiin tai esitin toiveen, että mies siirtyy sinne kokonaan, ei tarvitse valehdella missä on eikä tarvitse miellyttää ketään. Mies siis itse kertoi kuinka on vaan yrittänyt miellyttää kaikkia jne. Lapselle on nyt kerrottu missä mennään. Nyt miehen on vaan hoidettava itsensä kuntoon, minä en pysty parantamaan, rakastan niin, että sattuu, mutta päästin irti.

Mieheni toiveesta eletään nyt näin marras- ja joulukuu. Sanoin, että tammikuussa laitetaan asunto myyntiin, ei kiirehditä vielä. Itse en halua ostaa tätä asuntoa, uusi elämä vaatii kokonaan uuden alun.

Seison mieheni rinnalla edelleen ja tärkeintä on saada mies kuntoon, mutta ilman luottamusta ei ole mitään. Itse teen nyt surutyötä eron takia.

Tällä mennään nyt.

Tässä kirjoituksesi viime marraskuulta.

Nyt varmaan näet koko kuvion uusin silmin. 

Miehelläsi tuossa kohtaa oli jo tuo salasuhde ollut varmasti reippaasti yli vuoden ja oireili sitä.

Totta.

Kipeätä teki lukea tuo viesti näin uuden tiedon varassa.

Exä muuten kirjoitti siihen tekstiviestiin jossa mainitsi "että ei ole siltä miltä näyttää" ja haluaa keskustella myös, että ei ole ollut oma itsensä pariin-kolmeen vuoteen. No, sen se "uusi" suhde on varmaan viennyt.

Mennyt on nyt mennyttä ja jotain peruuttamatonta tapahtui nyt, mutta se on varma että ystävä en pysty olemaan exän kanssa enää. Ikävä kyllä, tuhosi itse nyt sen mahdollisuuden. On siis taas yrittänyt elämääni enemmän.

Yhteinen poika meillä on ja sen kanssa on elettävä.

Minua nauratti myös tuo viesti, jossa hyvin kuvailevasti kerrottiin salakämpän olemassa olosta. Ai että niin, sinnehän ne puhehousut sitten hukkui eikä seksin huuruista niitä voinutkaan löytää, kun ei eteensä näe...Lisäksi mustaa huumoriani herätteli tuo "en ole ollut oma itseni 2-3 vuoteen". No älä! Mutta se tässä kiinnostaa, että kukas sinä sitten olet?

Itselleni nimenomaan käsittämätöntä on, että exällä olisi ollut niin monta paikkaa, jossa sanoa, että tilanne on kyllä valitettavasti tämä. Mutta ei. Uutta valhetta, halia ja possunpihvinpaistoa kehiin. Siitä ei kai voi päätellä oikeastaan mitään muuta kuin sen, että hän on häröisästi ajatellut, että ensin "elää tämän suhteen" ja sitten palaa kotiin. Kai hän itsekin tietää, että tuskin on tälle naiselle mikään loppuelämän ratkaisu. Koko ajan suhdetta on väkisinkin sentään rajoittanut (tai no toivon, että on!! kai ne lapset sentään naiselle jotain painaa!) se fakta, että lapsia, käsittääkseni vielä aika pieniä, on kuvioissa 5. 

Nainen todennäköisesti myös on ollut aktiivinen suhteen julkistamisen suhteen, näinhän se yleensä menee. Ja emme tosiaankaan tiedä, mitä hän väleistänne tietää, sillä ex nyt ainakin on osoittanut kykynsä antaa ymmärtää, mitä haluaa toisen ymmärtävän. Vähän pelonsekaisesti katson, miten sanomatta mitään voi vedättää hommaa aivan kuten tahtoo. Pelottava kyky.

Eli tuskin sinnekään päin asiat todellakaan ovat, miltä näyttävät.

Mä niin kiitän kohtaloa ja sytytän pienen uhrikokon kosmolle Mökkimiehestä! Sillä muutoin olisi ehkä vaikeampi ollut torjua se mies, joka nyt tulee ovellesi kertomaan, että hän ei ollenkaan tiedä, mitä tapahtui, mutta hän ei ollut se, joka nämä teot ja valehtelut teki, se oli joku muu, joka hän siis ei tietenkään itsenään ole, mutta nyt hän on takaisin oma itsensä ja kuule eikö me voida vaan unohtaa tämä hänen eeh...masennuskautensa, jonka vallassa hän epätoivoissaan teki tekoja. Voimme kenties jopa kuulla, että se johtui alun perin kyllä vain siitä, että hän aina tuntenut huonommuutta rinnallasi, ei koskaan oikein tuntenut, että on sinun arvoisesi, niin sitten siinä kävi näin. Eli voithan sinäkin nyt tässä peiliin katsoa, että kuinka meidän näin kävi. Ei hyvästä suhteesta lähdetä 5 lapsen äidin matkaan!

T: MaratonParkuja

Tuo on erittäin todennäköistä ja olenkin elänyt tuon läpi. Oli aika kamalaa huomata, että ei vain minulle, vaan minusta ja koko tilanteesta oli valehdeltu. Mieluummin melkein olisin toivonut, että siellä olisi ollut ns. klassinen, vihattu toinen nainen, joka ei välitä mistään mitään kunhan saa pienten lasten isän koukkuunsa.

Kamppailin todella paljon sen kanssa, että toisaalta en halunnut sotkeutua koko asiaan mitenkään kun enhän minä ollut mitään sotkenutkaan, mutta toisaalta koin että ymmärrän että toinenkin haluaa vastauksia ja on oikeutettu totuuteen tai ainakin semmoiseen totuuteen jonka minä tiesin.

Joten siihen voi joutua vielä 28v varautumaan, että sillä toisellakin on kysymyksiä ja mitä sitten haluat tehdä vastata vai ei.

Menee ohi 28 tarinasta mutta varmaan muustakin saa puhua, kun itsellä on nyt juuri tuo tilanne.

Alkaa paljastua kaikenlaista, mitä mm minusta on sanottu, mitä minun tehneen ja mitään sellaista ei ole ollut. En voi kieltää toisen tunteita mitä on minua kohtaan tuntenut, mutta esimerkiksi mitään hysteeristä soittelua työpaikalle en ole tehnyt vaikka mies on niin toiselle väittänyt, että olen niin sekaisin että vielä ei voi lähteä.

Kyllä tiedä, ei tarvitse opastaa, että tämä onkin ihan tavallista, mutta kun se vaan tuntuuniin eriltä sitten kun omalle kohdalle tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nauratti myös tuo viesti, jossa hyvin kuvailevasti kerrottiin salakämpän olemassa olosta. Ai että niin, sinnehän ne puhehousut sitten hukkui eikä seksin huuruista niitä voinutkaan löytää, kun ei eteensä näe...

Lisäksi mustaa huumoriani herätteli tuo "en ole ollut oma itseni 2-3 vuoteen". No älä! Mutta se tässä kiinnostaa, että kukas sinä sitten olet?

Minäpä vastaan:

Olen pettäjä ja patologinen valehtelija ja olen nussinut viiden äidin lasta selkäsi takana monen vuoden ajan ja jopa hommannut salakämpän tätä salasuhdetta varten. Olen ollut paljon "reissuissa", "työmatkoilla", "ylitöissä", "töissä", "harrastuksissa" ja "muissa menoissa x", mutta tosiasiassa olen järjestelmällisesti vienyt eteenpäin tätä salasuhdetta vaimoltani salaa.

Oho, mikä typo. Siis "olen nussinut viiden lapsen äitiä".

:D 

Ai kaameata, mä luin tyylikkäästi kirjoituksesi huomaamatta tuota Typoa. Ups.