Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12644)
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussani on pari tuollaista 28v.n exän yh-naisen kaltaista naista, joilla on liuta lapsia eri miesten kanssa.
Kun he päättävät napsia itselleen seuraavan miehen, oli tämä sitten vapaa tai varattu, siinä ei paljon hoosiannat auta.
Minua on vuosien saatossa hämmästyttänyt mm se, minkälainen mies avioituu tällaisen naisen neljänneksi tai peräti viidenneksi aviomieheksi.
Ei saisi nauraa, mutta tää oli hauskasti sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.
Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.Tämä kirjoitus on saanut alapeukkuja, mutta tuo alun teksti Ap:n exän läpinäkyvästä toiminnasta tavoitteineen on ihan varmasti totta.
Ja suurin motivaatio on satuttaa Ap:ta, exä tietää että lapset ovat se tärkein asia Ap:lle (tietenkin) ja tietää myös, että Ap ei pyöri ylimääräisessä rahakasassa. Tuo käytös on niin iljettävää, halveksuttavaa, että ei minulla riitä sanat kuvaamaan sitä. Suututtaa.
Sydämestä riipaisee Ap:n tuska tässä asiassa ja ymmärrän Ap:n ajatuksen antaa periksi juuri lapsien takia, jotta lapset eivät joudu olemaan välikappaleena tässä. Ei tässä kuitenkaan Ap ole hylkäämässä lapsiaan.
Me kaikki, jotka olemme seuranneet ketjua alusta asti tiedämme, ettei Ap:n exään sovellu mitkään normit ja Ap:n on pakko miettiä asioita sen mukaan.Todella Ap toivon, että pärjäät ja jaksat ja muistat, että olet mielettömän upea äiti lapsillesi. Ei lapset Sinua hylkää.
Tässä skenaariossa pettää logiikka/narsismin väärinymmärtäminen. Mikäli ap:n ex olisi se jätetty ja se narsisti, niin silloin dynamiikka menisi noin. Nimittäin narsistiselle ihmiselle jätetyksi tuleminen on massiivinen loukkaus, joka rikkoo hänen illuusionsa kaikkivoipaisuudesta ja vahvistaa syvällä olevaa häpeää, sekä hyvin heikkoa itsetuntoa. Ja kun näitä vaikeita tunteita ei pysty itsessä kestämään, eikä käsittelemään nostattaa se raivoa ja vihaa, joka kohdistuu kumppaniin ja valitettavan usein välikäden kautta myös yhteisiin lapsiin.
Tässä tarinassa se on kuitenkin ap:n ex, joka on ilmaissut eron haluamisen ja laittanutkin eron ym. asiat vireille ja ap on hangoitellut vastaan. Ex puolestaan elää jo uudessa suhteessa. Viimeinkin. Ap on vitkutellut ja tehnyt exälle eron hankalaksi ja uskon, että ex on kurkkua myöten täynnä ja tuskin jaksaa muuta kuin olla helpottunut.
Höpsistä. Tulit sitten takaisin samaa riitaa haastamaan ja jankuttamaan. Toivon, että sinut tällä kertaa jätetään tekemään sitä itseksesi.
En tiedä, miten monta psykologin tutkintoa sinulla on takanasi, mutta minulle omassa terapiassani, jota kävin sen jälkeen kun olin erosin vaikeasta suhteesta narsmismipiirteisen (huom: ei häntäkään diagnosoitu narsistiksi), korostettiin, että jos ihmisellä on näitä piirteitä, on aivan sama, onko hän jättäjä vai jätetty, hän tekee juuri noin kuin sinä tuossa: selittää kaikki asiat, mitkä häntä itseään satuttavat tai harmittavat, toisen syyksi. Myös kertoo olevansa helpottunut, kun oikeasti kihisee kostonhalua jne.
Joten: äläppä taas viitsi jaksaa ja jatkaa.
Yliopistotutkintona psykologiasta voi tietenkin olla vain yksi tutkinto, paitsi jos suorittaa jatko-opintoja niin voi olla maisteri, lisensiaatti ja tohtorikin. Joku voi olla myös useamman oppialan maisteri, lisensiaatti tai tohtori.
Teillä on omituisia käsityksiä toisten kommenteista ja kommentoijista. Tässä linkki asiantuntijan selvitykseen, niin ei tarvitse höpsitellä.
Elätkö parisuhteessa vain omien käsitystesi mukaan ja toista kontrolloiden? Pariterapeutti sanoo, että narsistiselle ihmiselle ero tulee aina yllätyksenä.
https://www.terve.fi/artikkelit/elatko-parisuhteessa-kuin-narsisti
Vierailija kirjoitti:
Mitä oli se rakkaus tai "rakkaus", joka sai teidät alunperin näiden pettäjien kanssa yhteen? Oliko se vain luonnon keino saada ihmiset lisääntymään, eli ihan fyysistä? Ja lisänä yhteiskunnan paine pariutua. Oliko se vain toisen ihmisen käyttämistä jonkinlaisena huumeena?
Tiedän että kysymys voi olla vähän liian suora ja satuttava vakikirjoittajille, mutta haluan herätellä nuoria lukijoita, että ei parisuhteeseen riitä se, että seksi on hyvää.
Oma kokemukseni nuoruudesta on, että kuvittelin rakkaudeksi kun ekan kerran kohtasin seksuaalisesti taitavan miehen, koska yhdistin nautintoni häneen ja kuvittelin, että en saisi sitä muilta. Mies oli tietysti pelimies. Menin siitä aika sekaisin sitten, enkä koskaan perustanut perhettä, koska olen ns yhden miehen nainen.
Minulla, 28v yhdessä oli kyllä erilainen alku pitkälle suhteelle. Eli olimme exän kanssa monta vuotta hyviä ystäviä ja pikkuhiljaa se muuttui rakkaudeksi. Paineita minulla ei ollut siitä, että rinnalla pitäisi olla joku tai, että lapsia pitäisi tehdä. Olimme molemmat sitä mieltä, että lapset on ihania, mutta ei niitä kaikkien tarvitse tehdä. Vasta sitten 30 v:nä mieli muuttui ja poikamme oli kovin toivottu. Seksielämämme oli hyvää ja runsasta alusta suhteen loppuun ja vielä sen jälkeenkin. Exä siis on kuulunut elämääni 15 vuotiaasta tähän 50 v ikään.
Jos puhutaan seksuaalisesti taitavasta miehestä niin sellainen minulla on nyt ja voinkin ensimmäistä kertaa sanoa ja ymmärtää kuinka ihminen voi hullaantua hyvästä seksistä. Kyllä siinä voi pitkässä parisuhteessa ollut unohtaa puolisonsa ja lapsensa jos antaisi pelkästään halujensa viedä. "Antaa pikkusormen ja se vei koko käden". Ja en hyväksy pettämistä laisinkaan, minut jätettiin toisen naisen takia.
Rakkaus on vaikea laji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.
Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.Tämä kirjoitus on saanut alapeukkuja, mutta tuo alun teksti Ap:n exän läpinäkyvästä toiminnasta tavoitteineen on ihan varmasti totta.
Ja suurin motivaatio on satuttaa Ap:ta, exä tietää että lapset ovat se tärkein asia Ap:lle (tietenkin) ja tietää myös, että Ap ei pyöri ylimääräisessä rahakasassa. Tuo käytös on niin iljettävää, halveksuttavaa, että ei minulla riitä sanat kuvaamaan sitä. Suututtaa.
Sydämestä riipaisee Ap:n tuska tässä asiassa ja ymmärrän Ap:n ajatuksen antaa periksi juuri lapsien takia, jotta lapset eivät joudu olemaan välikappaleena tässä. Ei tässä kuitenkaan Ap ole hylkäämässä lapsiaan.
Me kaikki, jotka olemme seuranneet ketjua alusta asti tiedämme, ettei Ap:n exään sovellu mitkään normit ja Ap:n on pakko miettiä asioita sen mukaan.Todella Ap toivon, että pärjäät ja jaksat ja muistat, että olet mielettömän upea äiti lapsillesi. Ei lapset Sinua hylkää.
Tässä skenaariossa pettää logiikka/narsismin väärinymmärtäminen. Mikäli ap:n ex olisi se jätetty ja se narsisti, niin silloin dynamiikka menisi noin. Nimittäin narsistiselle ihmiselle jätetyksi tuleminen on massiivinen loukkaus, joka rikkoo hänen illuusionsa kaikkivoipaisuudesta ja vahvistaa syvällä olevaa häpeää, sekä hyvin heikkoa itsetuntoa. Ja kun näitä vaikeita tunteita ei pysty itsessä kestämään, eikä käsittelemään nostattaa se raivoa ja vihaa, joka kohdistuu kumppaniin ja valitettavan usein välikäden kautta myös yhteisiin lapsiin.
Tässä tarinassa se on kuitenkin ap:n ex, joka on ilmaissut eron haluamisen ja laittanutkin eron ym. asiat vireille ja ap on hangoitellut vastaan. Ex puolestaan elää jo uudessa suhteessa. Viimeinkin. Ap on vitkutellut ja tehnyt exälle eron hankalaksi ja uskon, että ex on kurkkua myöten täynnä ja tuskin jaksaa muuta kuin olla helpottunut.
Höpsistä. Tulit sitten takaisin samaa riitaa haastamaan ja jankuttamaan. Toivon, että sinut tällä kertaa jätetään tekemään sitä itseksesi.
En tiedä, miten monta psykologin tutkintoa sinulla on takanasi, mutta minulle omassa terapiassani, jota kävin sen jälkeen kun olin erosin vaikeasta suhteesta narsmismipiirteisen (huom: ei häntäkään diagnosoitu narsistiksi), korostettiin, että jos ihmisellä on näitä piirteitä, on aivan sama, onko hän jättäjä vai jätetty, hän tekee juuri noin kuin sinä tuossa: selittää kaikki asiat, mitkä häntä itseään satuttavat tai harmittavat, toisen syyksi. Myös kertoo olevansa helpottunut, kun oikeasti kihisee kostonhalua jne.
Joten: äläppä taas viitsi jaksaa ja jatkaa.
Miksi koet erilaisen näkökulman ja faktatiedon riidan haastamiseksi?
Minulla on hieman erilainen näkemys kuin joillakin täällä. Uskon nimenomaan niin, että vahva seksuaalinen vetovoima ja kemia on juuri se liima, joka saa parit yhteen ja pitää myös parit yhdessä. Luulen, että suhteet ovat paljon suuremmassa riskissä kaatua, jos tällaista vetovoimaa ei ole. Enkä myöskään usko, että se olennaisesti hiipuu kymmenienkään vuosien jälkeen, jos on oikea ihminen. Rakkaus on toki paljon laajempi käsite, mutta ilman tuota vetovoimaa näen parisuhteen enemmänkin ystävyyssuhteena.
Voi olla, että olen tässä suhteessa onnekas ja varmastikin on myös niin, että näkökulmia ja kokemuksia on laidasta laitaan. Mutta itse uskoisin näin.
Kuitenkaan en tässä ota kantaa näihin pettämiskuvioihin, sillä kokemusta ei ole. On vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa elää kaksoiselämää. Jos nykyinen suhde ei tyydytä, olisi minusta reilua kaikille osapuolille erota ja vasta sen jälkeen alkaa viritellä uusia suhteita. Vaikea on uskoa siihenkään, että kaksoiselämää elävät pettäjät itsekään voivat hyvin tällaisessa kuviossa, ainakaan kovin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.
Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.Mä olen kyllä ihan eri mieltä.
Ikinä en voisi tehdä noin omille lapsilleni.
Kyllä, todella järkyttäviä neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos siihen mennään, pitää sitten alkaa uudelleen vääntämään asiasta. Nyt tän on vaan loputtava. Mutta, sitä ennen puhun suuni puhtaaksi.
Tästä jäi nimimerkki näköjään pois, eli Ap kirjotti.
Ja tuohon kommenttiin ennen Maratonparkujaa.
Jatkamalla vääntöä vain pitkitän taistoa. Ex ei tule antamaan periksi. Ja myllyttää lapsia minkä ehtii. Tänään oli aamulla soittanut tyttärelle kouluun ja tentannut asumiskuvioita. Ja minun väittää ahdistelevan.
Vielä kun lapset isoja ja niiden sana painaa, on mun aika turha taistella. Ja vaikka saisinki itselleni ja lapsille kelpoisen ratkaisun lopulta. Menee siinä matkalla meiltä kaikilta mielenterveys.Ihan sama mulle mitä ex asiasta puhuu, paukuttaa henkseleitään miten on parempi vanhempu jne.
Mun silmissä se on arvoton täysin arvoton ihminen. Inhottava, oksettava, alhainen kuvatus.Säästän lapseni siltä paineelta ja puristukselta antamalla olla. Itkiessä on mennyt koko päivä. Tiedän, että ex käyttää saamaansa asemaa mua vastaan kaikin mahdollisin tavoin. Mutta jospa ne lapset säästyis. Ja jos lapset itse haluaa olla isällä, sit ne haluaa, oli tarkotusperät ja syyt heidän päätökseen miten valheelliset tahansa.
Ehkä ne jonain päivänä palaa. Ehkä ei. Mun sydän on rikki ja palasina, mä päästän irti ja annan lapsilleni tasasemman elämän, heidän ei enää tarvitse alistua isänsä peleille. Ainakaan tästä aiheesta.
Olen myös sanonut heille, että valinta on sitten teillä tämä ja tarkottaa sitä että isä vastaa kaikesta. Ja jos päättää olla jotain maksamatta, ei mulla ole siihen sanottavaa, eikä myöskään mahdollisuutta maksaa. Se on asia mikä pitää tiedostaa, ja asia minkä kanssa pitää sitten vaan elää.
Samalla mä pelastan itseni, siltä ettei mun tarvitse vääntää asioista vuosia.
En halua.
Tää kuoppa ja aallonpohja on syvä. Olen pelännyt tätä peliä lasten suhteen kauan. Se, että esikoinenkin siihen meni, yllätti minutkin. Ja tää sattuu. Tää on just se että multa viedään lapset. Se mitä olen pelännyt. Vaikka ne sieltä palaisi, vaikka kävisivät, vaikka eivät mua unohtaisi. En ikinä ikinä olisi halunnut menettää niiden arjesta ja elämästä yhtään. Saatika tämmöstä määrittelemätöntä aikaa jolloin joku tekee kaikkensa kääntääkseen ne mua vastaan. Tää sattuu. Sattuu tosi paljon. Tätä tuskaa olen jo aiemmin kokenut yhden lapsen kohdalla, nyt menee toinen. Koskahan kolmas? Tää itku vaan tulee.
Mutta, kyllä mä täältäkin nousen. Ja opin elämään tämän tilanteen kanssa.Tää on pahinta mitä ex ikinä koskaan on mulle tehnyt. Kaikista pahinta. Ja tekee sen tahallaan, koska tietää että lapset sattuu muhun eniten.
Mä vihaan ja halveksin sitä miestä. Enemmän halveksin kun vihaan. Se on jotain semmosta mitä en voi tähän kirjottaa tai tää sensuroidaan.Ap
Ota huomioon, että ex saattaa kiristää myös sun lapsia tyyliin, jos ette muuta tänne niin teen äitinne elämästä helvettiä tms. Lapsesi eivät kerro sinulle kaikkea, vaan yrittävät myös omalta osaltaan suojella sinua isältään ja hänen tekemisiltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.
Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.
Olen nähnyt yhden eron, jossa isälle tärkein asia oli saada kaikki omaisuus itselleen ja varmistaa tilanne, että ei joutuisi maksamaan ikinä senttiäkään elatusmaksuja lapsistaan. Tappeli osituksessa niin rumasti että väsytti vaimonsa ja sitten halusi lapset itselleen että ei joutuisi maksamaan elatusmaksuja. Valehteli ja juonitteli ja esitti vuoden isää, vaikka ei ollut aiemmin ollut lasten asioista kiinnostunut pätkääkään. Sai talon, rahat ja lapset. Jollain kohdalla lapset sitten palautuivat äidilleen, mutta maksuihin ei tullut muutosta. Usea saa raivoamisella tahtonsa lävitse ja luulee sitten olleensa oikeassa. Oma ex sanoi lastenvalvojalla, että jos joutuu maksamaan elatusmaksuja niin ei sitten enää suostu tapaamaan lastaan enää. Että tällasia kukkasia! Erossa suurin suru oli se minkälaisen isän olin lapselleni valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuurankukka kirjoitti:
28, olen todella pahoillani puolestasi. Olen valitettavasti samaa mieltä kuin moni muu tässä ketjussa, että eksäsi kaksoiselämä on todennäköisesti jatkunut jo vuosia. Erilleen muutto ja suhteen julkistaminen eivät tapahdu heti kun suhde on alkanut, vaan luultavasti paljon paljon myöhemmin. Eksäsi on myös osoittanut, että osaa pelata kahta naista. Hän on valitettavasti tehnyt niin luultavasti jo vuosia. Eniten minua pistää vihaksi juuri tuo epärehellisyys ja sinun roikottaminen. Poltin siitä päreeni monta kertaa kun luin tekstiäsi. Minusta on aivan luokatonta roikottaa toista ikään kuin varalla. Lisäksi hän on vielä uhriutunut, paennut masennuksen taakse. Vaikka masennusta olisi oikeasti ollutkin, sehän ei ole teidän avoliiton rikkoutumisen ja rakkauden loppumisen syy, vaan pettäminen ja kaksoiselämä toisen naisen kanssa.
Ap, olen sanaton. Kirjoituksesi on täynnä tuskaa ja sitä lukiessa tulee hyvin paha mieli. Minulla ei riitä sanoja, mitä ajattelen eksästäsi. Haluaisin vain sanoa, että pidä sydän ja ovi auki lapsille aina. Älä koskaan hylkää heitä. Toivon myös, että saat keskusteluapua vaikka työterveydestä. Olet nyt isossa kriisissä ja tarvitset voimia.
M36, mielellään kuulisin kuulumisiasi. Ja sitäkin, herättääkö esimerkiksi 28 tarina sinussa jotain ajatuksia.
Kiitos Kuurankukka kirjoituksestasi.
Mietin itse aiemmin M36:sta. Isona erona on tietty se, että en ole raskaana ja toiseksi minä exänä en tiennyt miehellä olevan toista naista. Mutta tavallaan olin se exä jonka luona mies kävi "kotia fiksailemassa" ja lempeä harrastamassa ja exäni "tyttiksellä" ei varmasti mitään hajua asiasta. Totuus nyt kuitenkin on se, että monta kuukautta olemme samaa miestä lämmitelleet ja en tajua miten asia nyt naurattaa minua, sillä en todellakaan olisi koskenut jos tämän olisin tiennyt, aloitteet tuli exältä. Todella julmaa toimintaa exältäni, meitä molempia naisia kohtaan. Kyllä se nykyinen varmasti ollut siinä luulossa, että olemme lopullisesti eronneet jo ennen huhtikuuta. Ehkä se on tämä ikä, että tämä ei järkytä enempää. Onnittelisin nykyistä siitä minkälaisen helmen löysi itsellensä.
Olimme jonkinverran exän kanssa tekemisissä ennen näitä uusia käänteitä ja minusta tuntui hyvältä se, että en todellakaan tuntenut mitään rakkauden tai kaipuun tunteita. Ainoastaan syvää ystävyyttä ja ajattelin, että pystymme niin jatkamaan ja ajattelin kuinka hienoa se on lapsemme takia jne.
No, se muuttui nyt en halua tuollaista ihmistä lähelleni. Olen asian kanssa jo ihan Sinut, onneksi vihakin helpotti, sillä se söi omaa sisintäni. Anteeksi ei tarvitse antaa, eikä ihmistä päästää enää elämääni, en aio antaa selitellä sillä luultavasti heräisi vaan lisää kysymyksiä ja edessä olisi lisää valheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.
Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.Olen nähnyt yhden eron, jossa isälle tärkein asia oli saada kaikki omaisuus itselleen ja varmistaa tilanne, että ei joutuisi maksamaan ikinä senttiäkään elatusmaksuja lapsistaan. Tappeli osituksessa niin rumasti että väsytti vaimonsa ja sitten halusi lapset itselleen että ei joutuisi maksamaan elatusmaksuja. Valehteli ja juonitteli ja esitti vuoden isää, vaikka ei ollut aiemmin ollut lasten asioista kiinnostunut pätkääkään. Sai talon, rahat ja lapset. Jollain kohdalla lapset sitten palautuivat äidilleen, mutta maksuihin ei tullut muutosta. Usea saa raivoamisella tahtonsa lävitse ja luulee sitten olleensa oikeassa. Oma ex sanoi lastenvalvojalla, että jos joutuu maksamaan elatusmaksuja niin ei sitten enää suostu tapaamaan lastaan enää. Että tällasia kukkasia! Erossa suurin suru oli se minkälaisen isän olin lapselleni valinnut.
Mitäpä lastenvalvoja tuumasi noin avoimeen epäsosiaalisuuteen ja epäkypsyyteen? Vieläpä typeryyteen, kun menee avautumaan tuolleen juurikin lastenvalvojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.
Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.Tämä kirjoitus on saanut alapeukkuja, mutta tuo alun teksti Ap:n exän läpinäkyvästä toiminnasta tavoitteineen on ihan varmasti totta.
Ja suurin motivaatio on satuttaa Ap:ta, exä tietää että lapset ovat se tärkein asia Ap:lle (tietenkin) ja tietää myös, että Ap ei pyöri ylimääräisessä rahakasassa. Tuo käytös on niin iljettävää, halveksuttavaa, että ei minulla riitä sanat kuvaamaan sitä. Suututtaa.
Sydämestä riipaisee Ap:n tuska tässä asiassa ja ymmärrän Ap:n ajatuksen antaa periksi juuri lapsien takia, jotta lapset eivät joudu olemaan välikappaleena tässä. Ei tässä kuitenkaan Ap ole hylkäämässä lapsiaan.
Me kaikki, jotka olemme seuranneet ketjua alusta asti tiedämme, ettei Ap:n exään sovellu mitkään normit ja Ap:n on pakko miettiä asioita sen mukaan.Todella Ap toivon, että pärjäät ja jaksat ja muistat, että olet mielettömän upea äiti lapsillesi. Ei lapset Sinua hylkää.
Tässä skenaariossa pettää logiikka/narsismin väärinymmärtäminen. Mikäli ap:n ex olisi se jätetty ja se narsisti, niin silloin dynamiikka menisi noin. Nimittäin narsistiselle ihmiselle jätetyksi tuleminen on massiivinen loukkaus, joka rikkoo hänen illuusionsa kaikkivoipaisuudesta ja vahvistaa syvällä olevaa häpeää, sekä hyvin heikkoa itsetuntoa. Ja kun näitä vaikeita tunteita ei pysty itsessä kestämään, eikä käsittelemään nostattaa se raivoa ja vihaa, joka kohdistuu kumppaniin ja valitettavan usein välikäden kautta myös yhteisiin lapsiin.
Tässä tarinassa se on kuitenkin ap:n ex, joka on ilmaissut eron haluamisen ja laittanutkin eron ym. asiat vireille ja ap on hangoitellut vastaan. Ex puolestaan elää jo uudessa suhteessa. Viimeinkin. Ap on vitkutellut ja tehnyt exälle eron hankalaksi ja uskon, että ex on kurkkua myöten täynnä ja tuskin jaksaa muuta kuin olla helpottunut.
Höpsistä. Tulit sitten takaisin samaa riitaa haastamaan ja jankuttamaan. Toivon, että sinut tällä kertaa jätetään tekemään sitä itseksesi.
En tiedä, miten monta psykologin tutkintoa sinulla on takanasi, mutta minulle omassa terapiassani, jota kävin sen jälkeen kun olin erosin vaikeasta suhteesta narsmismipiirteisen (huom: ei häntäkään diagnosoitu narsistiksi), korostettiin, että jos ihmisellä on näitä piirteitä, on aivan sama, onko hän jättäjä vai jätetty, hän tekee juuri noin kuin sinä tuossa: selittää kaikki asiat, mitkä häntä itseään satuttavat tai harmittavat, toisen syyksi. Myös kertoo olevansa helpottunut, kun oikeasti kihisee kostonhalua jne.
Joten: äläppä taas viitsi jaksaa ja jatkaa.
Miksi koet erilaisen näkökulman ja faktatiedon riidan haastamiseksi?
Täällä koetaan kaikki muut kuin myötäkarvaan silittävät mielipiteet riidan haastamissasi ja jankuttamiseksi.
Ja on ihan väärä luulo, että täällä on vain yksi ja sama "jankuttaja".
On useampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.
Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.Olen nähnyt yhden eron, jossa isälle tärkein asia oli saada kaikki omaisuus itselleen ja varmistaa tilanne, että ei joutuisi maksamaan ikinä senttiäkään elatusmaksuja lapsistaan. Tappeli osituksessa niin rumasti että väsytti vaimonsa ja sitten halusi lapset itselleen että ei joutuisi maksamaan elatusmaksuja. Valehteli ja juonitteli ja esitti vuoden isää, vaikka ei ollut aiemmin ollut lasten asioista kiinnostunut pätkääkään. Sai talon, rahat ja lapset. Jollain kohdalla lapset sitten palautuivat äidilleen, mutta maksuihin ei tullut muutosta. Usea saa raivoamisella tahtonsa lävitse ja luulee sitten olleensa oikeassa. Oma ex sanoi lastenvalvojalla, että jos joutuu maksamaan elatusmaksuja niin ei sitten enää suostu tapaamaan lastaan enää. Että tällasia kukkasia! Erossa suurin suru oli se minkälaisen isän olin lapselleni valinnut.
Mitäpä lastenvalvoja tuumasi noin avoimeen epäsosiaalisuuteen ja epäkypsyyteen? Vieläpä typeryyteen, kun menee avautumaan tuolleen juurikin lastenvalvojalle.
Onkohan aloittaja ja exänsä päässeet yksimielisyyteen elareista.
Nythän aloittaja ilmeisesti joutuu maksamaan elareita jos lapset asuvat pääsääntöisesti isällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua hiukan ihmetyttää, kun aiemmin käskettiin poistumaan joitain, kommentoijia perustellen kun halutaan pitää ketju "hyvän mielen ketjuna".
Aikamoinen hyvänmielenketju näköjään onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas ap. Exäsi toiminta on todella läpinäkyvää ja arvattavaa, en olisi olettanutkaan muuta aiempien viestien perusteella. Hänellä on selvä suunnitelma: lapset ja rahat paperilla hänelle, mutta heti päätöksen jälkeen hän alkaa lapsia syyllistää, että viettäkääpä aikaanne nyt äidin luona kun se on ihan yksin. Ja olettaa että sinä otat ne avosylin vastaan joka ikinen kerta milloin vaan kun hän ne sinulle tuuppaa tai lapset oma-aloitteisesti tulevat. Tämä tulee olemaan se kaikkein kriittisin ja vaikein paikka sinulle heti alussa. Jos annat lasten kyläillä luonasi miten sattuu, tarjoat niille ruokaa ja käytte kivoissa paikoissa sinun kustannuksella (ja vaikka se olisikin oma tahtosi), exä on silloin voittanut koko potin. Vaikein paikka tulee olemaan se, että miten pystyt pitämään tiukat rajat, vai tietääkö ex, että et pysty siihen ja hänen suunnitelmansa nojaa täysin tähän. Siksi olisi siis tärkeää, että lapset tulee alussa käymään vain silloin kuin on äiti-viikonloppu. Ei koskaan muulloin. Ainakin näin ihan alkuun, jotta annat selvän signaalin exälle että hänen suunnitelmansa ei ehkä sittenkään toimi. Ja mahdollisesti sitten sinulla olisi paikka iskeä takaisin ja sopia asiat uusiksi kun ex ja lapsetkin ymmärtää, että pysyt tässä tiukkana. Muuten jäätte tähän kummalliseen välitilaan vuosiksi, josta vain ex hyötyy.
Toki virallisina äiti-viikonloppuina panostat noihin hetkiin täysillä lasten kanssa. Mutta et taivu vaikka kuinka lapset anelee tai exällä on työmatka tms jolloin lapset saatava hoitoon. Niin, ja siis todella tärkeää olisi lapsille kertoa nyt tässä vaiheessa se, että jos isän valitsevat eikä viikko-viikko, niin se on sitten niin, että eivät voi vierailla luonasi kuin sovittuina viikonloppuina. Ja selität miksi (siis ei siksi että et rakasta vaan päinvastoin, tämä on pitkällä tähtäimellä heidän etu). Tärkeää on ettei käytöksesi tule lapsille yllätyksenä. Nythän ex on todennäköisesti kiristänyt lapsia, että jos valitsette äidin niin isää ette enää näe, ja satuilee heille että vain tällä ratkaisulla on mahdollista saada molemmat vanhemmat.Olen nähnyt yhden eron, jossa isälle tärkein asia oli saada kaikki omaisuus itselleen ja varmistaa tilanne, että ei joutuisi maksamaan ikinä senttiäkään elatusmaksuja lapsistaan. Tappeli osituksessa niin rumasti että väsytti vaimonsa ja sitten halusi lapset itselleen että ei joutuisi maksamaan elatusmaksuja. Valehteli ja juonitteli ja esitti vuoden isää, vaikka ei ollut aiemmin ollut lasten asioista kiinnostunut pätkääkään. Sai talon, rahat ja lapset. Jollain kohdalla lapset sitten palautuivat äidilleen, mutta maksuihin ei tullut muutosta. Usea saa raivoamisella tahtonsa lävitse ja luulee sitten olleensa oikeassa. Oma ex sanoi lastenvalvojalla, että jos joutuu maksamaan elatusmaksuja niin ei sitten enää suostu tapaamaan lastaan enää. Että tällasia kukkasia! Erossa suurin suru oli se minkälaisen isän olin lapselleni valinnut.
Mitäpä lastenvalvoja tuumasi noin avoimeen epäsosiaalisuuteen ja epäkypsyyteen? Vieläpä typeryyteen, kun menee avautumaan tuolleen juurikin lastenvalvojalle.
Lastenvalvoja ei sanonut mitään, katsoi vaan vähän pitkään. Silloin ajattelin, että kai ne miehet on sitten kaikki samanlaisia lastenvalvojan luona, kun ei mitään kommenttia eikä reaktiota tullut. Itse totesin miehen uhkaukseen, että onpa surullista jos et halua pitää yhteyttä omaan lapseesi.
Mä en jaksa enää. Tää on niin syvältä.
Ehkä se on ihan totta, että minä olin se uhriutiva narsisti. Hankala, itsepäinen jäärä joka käänsi kaiken toisen syyksi. Toinen sitten reagoi siihen miten hankala minä olin räjähtelemällä pahaa oloaan. Ja nyt kun mua ei ole, kaikki on paremmin. Ei ne lapset muuten olisi sinne isälleen halunneet. Epäonnistuja, huono äiti. Ette tekään voi tietää. Teillä on vain minun kertomat asiat. Totta joka sana, mutta totenahan narsistit omaa totuttaan pitävät. Kääntävät ja syyttävät. Kait se on niin, että ex juoksi mua karkuun kaikki vuodet, yritti viimeisenä tekona vielä mennä naimisiin kanssani, kun sekään ei auttanut, lopulta rakastui pitkäaikaiseen ystävään jonka kanssa oli meidänkin suhdetta ruotinut vuosia ja uskalsi erota.
Nyt mun on nieltävä kyyneleeni ja jatkettava elämää yhden lapsen kanssa. Tosin, vielä sekin isälleen päätyy. Siinä vaiheessa pakkaan kamat ja lähden. Lapsilla on siellä uusi perhe, hyvä olla ja se siitä. Puhpah pelistä pois. Sinne meni äiti. Mitäpä sillä tekee
Katkeraa. Kyllä. Hajottavaa, kyllä. Olen rikki, palasina, epätoivonen, hylätty, epäonnistunut, syrjäytetty, merkityksetön, huono.
Ja tämä oli vaan pakko purkaa. Tää on vaan nyt se tai nämä niitä tunteita mitä mun sisällä velloo. Vaikka tiesin iskuja odottaa, en tiennyt että tää vie taas näin pohjalle. Haluan vain pois ja unohtaa kaiken.
Itsesäälissä vellova katkera surullinen Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa enää. Tää on niin syvältä.
Ehkä se on ihan totta, että minä olin se uhriutiva narsisti. Hankala, itsepäinen jäärä joka käänsi kaiken toisen syyksi. Toinen sitten reagoi siihen miten hankala minä olin räjähtelemällä pahaa oloaan. Ja nyt kun mua ei ole, kaikki on paremmin. Ei ne lapset muuten olisi sinne isälleen halunneet. Epäonnistuja, huono äiti. Ette tekään voi tietää. Teillä on vain minun kertomat asiat. Totta joka sana, mutta totenahan narsistit omaa totuttaan pitävät. Kääntävät ja syyttävät. Kait se on niin, että ex juoksi mua karkuun kaikki vuodet, yritti viimeisenä tekona vielä mennä naimisiin kanssani, kun sekään ei auttanut, lopulta rakastui pitkäaikaiseen ystävään jonka kanssa oli meidänkin suhdetta ruotinut vuosia ja uskalsi erota.Nyt mun on nieltävä kyyneleeni ja jatkettava elämää yhden lapsen kanssa. Tosin, vielä sekin isälleen päätyy. Siinä vaiheessa pakkaan kamat ja lähden. Lapsilla on siellä uusi perhe, hyvä olla ja se siitä. Puhpah pelistä pois. Sinne meni äiti. Mitäpä sillä tekee
Katkeraa. Kyllä. Hajottavaa, kyllä. Olen rikki, palasina, epätoivonen, hylätty, epäonnistunut, syrjäytetty, merkityksetön, huono.
Ja tämä oli vaan pakko purkaa. Tää on vaan nyt se tai nämä niitä tunteita mitä mun sisällä velloo. Vaikka tiesin iskuja odottaa, en tiennyt että tää vie taas näin pohjalle. Haluan vain pois ja unohtaa kaiken.
Itsesäälissä vellova katkera surullinen Ap
Höpö höpö ap, asia on nyt ihan päinvastoin. Kertomasi mukaan mielestäni ansaitsisit vuoden äiti palkinnon, ja uskon että lapsesi ajattelevat aivan samoin.
Oletko nyt miettinyt ettet vaan tee pahaa karhunpalvelusta heille? Mitä muutakaan lapset tässä tilanteessa voivat tehdä kuin valita isänsä, se on selvästi ainut vaihtoehto jossa he pystyvät saamaan molemmat, näin minäkin valitsisin. Paperilla isä ja pidetään näin hänet tyytyväisenä ja toisaalta tiedetään että äidin syli ja koti on aina avoinna. Win-win lapsen näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa enää. Tää on niin syvältä.
Ehkä se on ihan totta, että minä olin se uhriutiva narsisti. Hankala, itsepäinen jäärä joka käänsi kaiken toisen syyksi. Toinen sitten reagoi siihen miten hankala minä olin räjähtelemällä pahaa oloaan. Ja nyt kun mua ei ole, kaikki on paremmin. Ei ne lapset muuten olisi sinne isälleen halunneet. Epäonnistuja, huono äiti. Ette tekään voi tietää. Teillä on vain minun kertomat asiat. Totta joka sana, mutta totenahan narsistit omaa totuttaan pitävät. Kääntävät ja syyttävät. Kait se on niin, että ex juoksi mua karkuun kaikki vuodet, yritti viimeisenä tekona vielä mennä naimisiin kanssani, kun sekään ei auttanut, lopulta rakastui pitkäaikaiseen ystävään jonka kanssa oli meidänkin suhdetta ruotinut vuosia ja uskalsi erota.Nyt mun on nieltävä kyyneleeni ja jatkettava elämää yhden lapsen kanssa. Tosin, vielä sekin isälleen päätyy. Siinä vaiheessa pakkaan kamat ja lähden. Lapsilla on siellä uusi perhe, hyvä olla ja se siitä. Puhpah pelistä pois. Sinne meni äiti. Mitäpä sillä tekee
Katkeraa. Kyllä. Hajottavaa, kyllä. Olen rikki, palasina, epätoivonen, hylätty, epäonnistunut, syrjäytetty, merkityksetön, huono.
Ja tämä oli vaan pakko purkaa. Tää on vaan nyt se tai nämä niitä tunteita mitä mun sisällä velloo. Vaikka tiesin iskuja odottaa, en tiennyt että tää vie taas näin pohjalle. Haluan vain pois ja unohtaa kaiken.
Itsesäälissä vellova katkera surullinen Ap
Sure. Raivoa. Itke. Ja sure.
Suru ottaa oman aikansa ja paikkansa.
Tottakai. Ihmisiä olemme. Jos ei oltaisi niin ei tuntuisi missään.
28 v yhdessä kirjoitti:
Mutta tavallaan olin se exä jonka luona mies kävi "kotia fiksailemassa" ja lempeä harrastamassa ja exäni "tyttiksellä" ei varmasti mitään hajua asiasta.
Totuus nyt kuitenkin on se, että monta kuukautta olemme samaa miestä lämmitelleet ja en tajua miten asia nyt naurattaa minua, sillä en todellakaan olisi koskenut jos tämän olisin tiennyt, aloitteet tuli exältä. Todella julmaa toimintaa exältäni, meitä molempia naisia kohtaan. Kyllä se nykyinen varmasti ollut siinä luulossa, että olemme lopullisesti eronneet jo ennen huhtikuuta. Ehkä se on tämä ikä, että tämä ei järkytä enempää. Onnittelisin nykyistä siitä minkälaisen helmen löysi itsellensä.
Olimme jonkinverran exän kanssa tekemisissä ennen näitä uusia käänteitä ja minusta tuntui hyvältä se, että en todellakaan tuntenut mitään rakkauden tai kaipuun tunteita. Ainoastaan syvää ystävyyttä ja ajattelin, että pystymme niin jatkamaan ja ajattelin kuinka hienoa se on lapsemme takia jne.
No, se muuttui nyt en halua tuollaista ihmistä lähelleni. Olen asian kanssa jo ihan Sinut, onneksi vihakin helpotti, sillä se söi omaa sisintäni. Anteeksi ei tarvitse antaa, eikä ihmistä päästää enää elämääni, en aio antaa selitellä sillä luultavasti heräisi vaan lisää kysymyksiä ja edessä olisi lisää valheita.
Itse asiassa, silloin, kun selviää jotain aivan törkeää, esim. sinun tilanteeessasi, tunteet ns. katoaa. Yhtäkkiä ei tunne mitään. Se on mielen keino suojella sinun psyykettäsi. Silloin yhtäkkiä on silleen, että mitä hittoa, en tunne mitään, ei tunnu missään. Tällainen olotila voi kestää viikkoja tai kuukausia tai tulla ja mennä aaltoillen.
Saman läpikäyneenä (eli mies jäi kiinni vasta minut jätettyään, että oli jättänyt minut toisen naisen takia), voin sanoa, että ne tunteet kyllä tulee sieltä vielä.
Välillä taas tulee hetkiä, ettei "tunnu missään". Sitten tulee suunnatonta raivoa, epätoivoa ja kaikkea mahdollista. Raivovaihe kesti mulla noin 8 kk. Sen jälkeen en enää tuntenut raivoa.
Sä joudut ikäänkuin nyt uudelleen käymään eroprosessin läpi, kun nyt työstät sen oikean syyn eli toisen naisen takia tämä eronne tapahtui. Aiemmin luulit, että miehesi oli vain masentunut. Ja ehkä tunsit huonoa omaatuntoa mökkimiehestäsi, kun luulit, että masentunut miesrukkasi se on yksin.
Ja vasta pääset työstämään sitä, että miehesi valehteli sinulle vuosikaudet silmät ja suut täyteen samalla pitäen toista naista ja puntaroiden, kumman valitsee loppupeleissä.
Varaudu, että käyt tuota prosessia mielessäsi läpi monta vuotta. Ei tietenkään non stop, vaan silleen, että viikottain se tulee mieleesi.
Ärsyttävintä on unet.
Kun mies oli jättäny mut, niin vuoteen en nähnyt hänestä yhtäkään unta. Sen jälkeen yhtäkkiä aloin nähdä unia, jossa olemme ihan normaalisti yhdessä, niinkuin olimme aina. Olimme 20 vuotta yhdessä.
Sitten aamulla herään, että niin, se olikin unta.
Höpsistä. Tulit sitten takaisin samaa riitaa haastamaan ja jankuttamaan. Toivon, että sinut tällä kertaa jätetään tekemään sitä itseksesi.
En tiedä, miten monta psykologin tutkintoa sinulla on takanasi, mutta minulle omassa terapiassani, jota kävin sen jälkeen kun olin erosin vaikeasta suhteesta narsmismipiirteisen (huom: ei häntäkään diagnosoitu narsistiksi), korostettiin, että jos ihmisellä on näitä piirteitä, on aivan sama, onko hän jättäjä vai jätetty, hän tekee juuri noin kuin sinä tuossa: selittää kaikki asiat, mitkä häntä itseään satuttavat tai harmittavat, toisen syyksi. Myös kertoo olevansa helpottunut, kun oikeasti kihisee kostonhalua jne.
Joten: äläppä taas viitsi jaksaa ja jatkaa.