Lue keskustelun säännöt.
Onko sähköpyörässä järkeä, jos pyöräily on ennen kaikkea liikunta ja painonpudotusmuoto?
Kipuillut sen kanssa, että hommaanko maantiepyörän sähköllä vai ilman. Minulle pyöräily on vain liikuntamuoto. Muuten liikkumiset tapahtuu autolla. Mahtaako olla mitää järkeä sähköpyörässä silloin?
Kommentit (1536)
Vierailija kirjoitti:
Mutta sotatilassa sä et lataa mitään on käytettävä lihasvoimaa. Joten pidä varalla manuaaliset välineet.
Missä hiivatin sotatilassa? Mitä sä höpötät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole sähköinen polkupyörä, vaan käytännössä sähkö-crossimopo. Polkemisella saadaan lähinnä säädeltyä kaasua.
Eli et ole ikinä kokeillut, mutta osaat silti esittää vankan mielipiteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköpyörässä on järkeä vain jos matkalla on merkittävästi korkeuseroja tai matka on liian pitkä (esim yli 10km).
Sähköpyörän ehdottomasti huonoin puoli on paino, joten sillä ei ole kovin kiva ajaa jos akku on loppu syystä tai toisesta.
Kun testasin kaverin sähköpyörää niin onhan tuo pe jos pari kolme kertaa polkaisee ja vauhti kyyhtyy yli 25 ja avustus loppuu. Käytännöössä saa lähes kokoajan ajaa ilman avustusta
No jos kerran jaksat ajaa koko ajan yli 25 km/h, olet aika kovakuntoinen. Mutta lienet huomannut ohittavasti sillä vauhdilla useimmat pyöräilijät? Joten olisikohan kenties mahdollista, että vähemmän hyväkuntoisille se sähköavustus voisi olla ihan hyvä juttu?
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Minulle tuo sähköpyöräily on töissä käymisen helpottamiseen. Voisin tietenkin ajaa joka työpäivä autollakin sen 16 kilometriä töihin ja sitten toiset mokomat takaisin (tietenkin olettaen ettei asuntoni ole työpäivän aikana mystisesti siirtynyt työpaikkaa lähemmäksi, tai vaihtoehtoisesti kauemmaksi).
Tehokkaampaa on kuitenkin ajaa se 16 km (32 km) ilman sähköä.
Mä en hommaisi sähköpyörää. Jos kerran liikunnan ja energiankulutuksen takia pyöräilet. Tai siis itse en hommannut. Lisäksi ajan työmatkat 11 km suuntaansa pyörällä. Toki, jos on aikaa sähköpyöräillä 100 km, niin sitten. Itse pyöräilen viikonloppuisin 30-50 km lenkkejä, enempää ei ole aikaa eikä kiinnostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähköpyörässä on järkeä vain jos matkalla on merkittävästi korkeuseroja tai matka on liian pitkä (esim yli 10km).
Sähköpyörän ehdottomasti huonoin puoli on paino, joten sillä ei ole kovin kiva ajaa jos akku on loppu syystä tai toisesta.
Tuo on sinun mielipiteesi. Varmaan omalta kohdaltasi pitää paikkansa, mutta millä perustella yleistät sen koskemaan muita?
Eikä se akku lopu yllättäen kesken, kun vaan vähän seuraa sen lataustilaa, eikä lähde pitemmälle matkalla kuin mitä se kestää.
Sähköpyörät on vain laiskoja varten,enää jakseta polkea edes itse. Typerää touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähköpyörät on vain laiskoja varten,enää jakseta polkea edes itse. Typerää touhua.
Kaikista typerintä on esittää mielipiteitä asioista, joistaa ei tiedä mitään. Vai oletko ikinä kokeillut sähköavusteista pyörää?
Uusi pyörä, laadukas sellainen, on joka tapauksessa hyvä hankinta ja edistää terveellistä elämäntapaa.
Varsinkin jos nykyinen pyöräsi on vanha renkkana, jota ei ole ikuna huollettu, niin yllätyt kuinka hyvältä uudella hyvällä pyörällä ajaminen tuntuu.
Sähköllä tai ilman, aivan sama, kunhan teet päätöksen ja alat pyöräillä säännöllisesti. Tuskin kadut kumpaakaan valintaa.
Muista sitten huoltaa/huollattaa uutta ajokkiasi ja vieläpä putsata siitä säännöllisesti, niin hyvä tuntu pyöräilystä säilyy, etkä malta olla pysymättä pois satulasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähköpyörät on tarkoitettu vammaisille,mutta hyvähän se on että heillekkin on mahdollisuus pyöräilyn iloihin.
Vierailija kirjoitti:
No liikunta itsessään on melko onneton laihdutusmuoto.
Ei se ole laihdutusmuoto, vaan yksi osa sitä. Laihduttaessa on erittäin tärkeää liikkua. Muuten rasvan mukana sulavat pois myös lihaksetkin. Sen valitettavasti huomaa, ketkä ovat kyllä laihtuneet, mutta eivät liikkuneet. Eivät ole terveen näköisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Länkyttäjillä ei leikkaa.
Melkein kaikki on kokeilleet hikipyörää. Harva tykkää. Ja ne harvat toki jatkakoot veivustaan.
Kaikkien kannattaa kokeilla sähkistä! Minulle (kymmeniä liikuntamuotoja kokeilleelle) siitä tuli hengenpelastajani. Sokeri- ja verenpainetaudit ja puolet painostani on tippuneet tien varteen. Rahaa säästyy ja olen löytänyt päivittäisen naatinnon.
Mä en hankkisi sähköpyörää, jos ainoa tarkoitus on liikunta. Mutta riippuu ihan mitä sillä pyörällä tykkää tehdä. Sähkö mahdollistaa erilaiset matkat ja jos sen kanssa pyöräily on kivempaa niin voi hyvinkin kannattaa. Ehkä voisi vuokrata kokeeksi ensin sähköpyörän niin näkisi, tulisiko sitä käytettyä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköpyörässä on järkeä vain jos matkalla on merkittävästi korkeuseroja tai matka on liian pitkä (esim yli 10km).
Sähköpyörän ehdottomasti huonoin puoli on paino, joten sillä ei ole kovin kiva ajaa jos akku on loppu syystä tai toisesta.
Tuo on sinun mielipiteesi. Varmaan omalta kohdaltasi pitää paikkansa, mutta millä perustella yleistät sen koskemaan muita?
Eikä se akku lopu yllättäen kesken, kun vaan vähän seuraa sen lataustilaa, eikä lähde pitemmälle matkalla kuin mitä se kestää.
Kyllä minulla loppuu akku kesken, eihän se sinällään yllätys ole vaan omaa huolimattomuutta kun ei muista ladata tai kuvittelee että kyllä se vielä tämän lenkin kestää. Sitten saakin hikoilla ylämäissä kun pyörä painaa niin paljon. Aina on kyllä perille silti päässyt ja kasvaapa kuntokin.
Lisäksi se paino haittaa jos pyörää lastaa auton kyytiin (perus telineiden kantavuus ei riitä) tai jos joutuu varastoon laittaessa nostamaan pyörää. Nykyään on tosin tullut sellaisia ultrakevyitä sähköpyörämalleja jotka painaa alle 20kg, sellaisen hankkisin jos olisin nyt sähkistä ostamassa, vaikka akku sitten kestäisi vähemmän aikaa.
Kaikki liikunta on hyvää ja auttaa hyvän sokeritasapainon ylläpitämistä, järkevän aterioinnin kanssa. Pyöräily ( Sähkö/ perinteinen ) on yhtä tehokas tapa kuluttaa kaloreita kuin kävelykin, mutta tietenkin matka on pidempi. Matkalla on siis väliä, ei vastuksella tai vauhdilla. Kysymyshän on se, mitä ominaisuuksia siltä liikunnalta halutaan. Kuntosali tai omat lihasharjoittelut ovat loistava tapa ylläpitää painoa tasaisena ja verensokerit kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Länkyttäjillä ei leikkaa.
Melkein kaikki on kokeilleet hikipyörää. Harva tykkää. Ja ne harvat toki jatkakoot veivustaan.
Kaikkien kannattaa kokeilla sähkistä! Minulle (kymmeniä liikuntamuotoja kokeilleelle) siitä tuli hengenpelastajani. Sokeri- ja verenpainetaudit ja puolet painostani on tippuneet tien varteen. Rahaa säästyy ja olen löytänyt päivittäisen naatinnon.
Aika harvat on kokeilleet oikeasti hyvää ja kevyttä "hikipyörää", jonkun ruosteisen mummomankelin tai Jopon ja kevyen laadukkaan vaihdepyörän ero on kuin yöllä ja päivällä. Jotkut sähköpyörätkin on ihan karseita ajaa verrattuna hyvään sähköttömään. Paras tosiaan olisi, jos pääsisi kunnolla testaamaan eri vaihtoehdot ja valitsemaan sitten omiin tarpeisiin ja mieltymyksiin sopivan. Jollekin se on sähköinen, jollekin ei.
Vierailija kirjoitti:
Ajan kysymys kun markkinoille tulee sähköavusteisia kuntopyöriä! -vässyköille :D
Kuntopyörähän toimii kuin sähköpyörä, saa säädettyä vastuksen mieleisekseen, kovempaan tai kevyempään treeniin.
Maantiepyöräilijäthän pyöräilee tyypillisesti kovempaa kuin sen 25km/h, joten jos sellaista harrastaa niin sähköpyörä ei välttämättä ole kauhean järkevä, ennemmin satsaa hyvään ja kevyeen sähköttömään. Tosin taitaa niitä sähköavusteisia maantiepyöriäkin nykyään olla olemassa. Jos on kuitenkin huonohko kunto, jotain terveyspulmaa, hirmu isoja mäkiä halutuilla reiteillä, haluaa pyöräillä maastossa, varsinkin mäkisessä, tai käyttää pyörää vaikkapa niihin työmatkoihin niin silloin sähköpyörä voi olla erinomaisen hyvä hankinta.
Vai ei 5 km matka tavispyörällä ole liikuntaa? Ei ehkä jossain Pohjanmaalla, mutta muualla tuohon matkaan voi mahtua viisikin jyrkkää ylämäkeä, jolloin käveleminen on huomattavasti kevyempää.
Varmasti 50-luvulla oli avustavalla polttomottorilla toimivia polkupyöriä. Oliko myös Suomessa, vai pelkästään Saksassa, kyselkää sopivilta 80 vuotiailta pyöräilijöiltä, jotka olivat kiinnostuneita apumoottoreista. Itse olen köyhistä oloista syrjäiseltä maaseudulta tullut ja ehkä liian nuorikin tietämään noista kulkuneuvoista. Mielestäni jos 50-luvulla ne olivat hyväksyttyjä, niin ainakin näillä alkuperäisillä laitteilla pitäisi olla oikeus ajaa vielä tänäkin päivänä, elokuussa 2024.