Miten löytää uusia ystäviä aikuisena, kun oikeasti yrittää ja ei vaan löydä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla tökkii kirjoituksessasi tuo miten kirjoitat ihmisistä. Tutustumisen aloittaminen uudelleen esimerkiksi, .... Ihan kuin sillä ei olisi mitään arvoa, että vaan vietetään aikaa yhdessä vaikkapa töissä, harrastuksissa, puistossa, whatever, vaan kaiken pitäisi olla syvällistä ja näin ennenkuin sillä on mitään arvoa. Sinänsä ymmärrän kaipuusi, varmasti valtaosa kaipaa sydänystäviä satunnaisempien tuttujen rinnalle, mutta sellainen ystävyys ei muodostu väkisin. Ja valtaosa ihan kivoistakin ihmisistä jää korkeintaan "kiva ihminen" -tasolle. Ja sekin, että halveksut äitipiirien trendivaatekeskusteluja kertoo sinusta ihmisenä jotain. Ystäviä saa siten, että on aidosti kiinnostunut heidän mielenkiinnon kohteistaan ja jakaa niitä. Ei sillä, että vain odottelee suhteiden syvenemistä, että päästään ns oikeisiin asioihin.

Minä taas ajattelen eri tavalla. Kyllä tiedän etten tule saamaan ystävää trendivaatetyypistä, joten jos käytän aikaani hänen(ja vain hänen asioidensa, koska minähän en häntä kiinnosta) asioidensa kuunteluun ja tutustumiseen sitä kautta, niin en kyllä saa itse siitä lopulta yhtään mitään. 

Tämä on minusta hassua. Kukaan ihminen ei ole vain trendivaatetyyppi. Ja trendikkäät vaatteet tuskin sulkevat pois sitä, että on todella kiva ja kiinnostunut monenlaisesta. Myönnän, että itse pidän muodin seuraamisesta ja mielelläni siitä keskustelen, mutta omissa ystävissäni on tässä suhteessa ihan laidasta laitaan porukkaa. On sellaisia, joita ei kiinnosta pätkääkään, on intohimoisia kierrättäjiä, ja sitten sellaisiakin, jotka ovat vielä paljon syvemmällä muodin ja ulkonäön maailmassa kuin mitä itse olen.

Kyllä sen ystävyyden määrittelee ihan muut asiat kuin se, ollaanko kiinnostuneita vaatteista vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla tökkii kirjoituksessasi tuo miten kirjoitat ihmisistä. Tutustumisen aloittaminen uudelleen esimerkiksi, .... Ihan kuin sillä ei olisi mitään arvoa, että vaan vietetään aikaa yhdessä vaikkapa töissä, harrastuksissa, puistossa, whatever, vaan kaiken pitäisi olla syvällistä ja näin ennenkuin sillä on mitään arvoa. Sinänsä ymmärrän kaipuusi, varmasti valtaosa kaipaa sydänystäviä satunnaisempien tuttujen rinnalle, mutta sellainen ystävyys ei muodostu väkisin. Ja valtaosa ihan kivoistakin ihmisistä jää korkeintaan "kiva ihminen" -tasolle. Ja sekin, että halveksut äitipiirien trendivaatekeskusteluja kertoo sinusta ihmisenä jotain. Ystäviä saa siten, että on aidosti kiinnostunut heidän mielenkiinnon kohteistaan ja jakaa niitä. Ei sillä, että vain odottelee suhteiden syvenemistä, että päästään ns oikeisiin asioihin.

Mä taas ymmärrän aloittajaa. Kaipaan ystäviä, tuttuja on jo elämässä tarpeeksi. Tuttujen kanssa yhteydenpito on pintapuolista ja rajoittuu lähinnä siihen, kun nähdään sattumalta jossain. Ystävän kanssa on erilaista ja voi jutella asioista, joista tuttujen kanssa ei voi. Yhteistäkin pitää olla, jotta ystävyys voi muodostua. Senkin tajuan, että kaikkia ei trendivaatekeskustelut kiinnosta ja mielenkiinnonkohteita ei jaa. Vai oletko sinä todella kiinnostunut viettämään aikaa ihmisen kanssa, jonka arvomaailma on aivan erilainen kuin omasi ja hänen harrastuksensa on todella kaukana siitä, miten itse vietät aikaa?

No ei minuakaan sinänsä kiinnosta trendivaatekeskustelu, mutta ei se auta ihmisiin tutustumisessa, jos ei suhtaudu arvostavasti siihen, mikä heitä kiinnostaa. Kyllä niissä puistoporukoissa muustakin puhutaan, se vaan paistaa läpi jos ihminen asettuu tuollaisen "pinnallisen jauhamisen" yläpuolelle. Ymmärsin jotenkin tekstistä, että aloittaja kuitenkin haluaisi niiden puistossa olevien äitienkin kanssa yrittää tutustua.

Haluan vaan tällä sanoa, että jos ei tuttavuusvaiheessa aidosti vaikuta siltä, että arvostaa ihmisiä, ei tuttavuus koskaan päädy ystävyysasteelle. Siksi kannattaa tutkia sitä, millainen se oma tapa viestiä on.

Kun minulla oli pieni lapsi, oli läheisessä puistossa "puistoporukka". Siellä kävi joku 5 äitiä lapsineen minun lisäkseni. Kun muita ei ollut paikala kuin minä ja lapseni, niin jokainen heistä oli oikein ystävällinen minua kohtaan, mutta heti jos tuli joku muu äiti niin seurastani lähdettiin ja mentiin sivummalle. Lapset saatettiin jättää siihen minun huolehdittavakseni kuitenkin. Siellä kävi eräs äiti myös, joka oli asunut paikkakunnalla vain vähän aikaa. Hän pyysi meitä kaikkia lapsensa synttäreille tiettynä päivänä. Kaikki me sanottiin että kiitos kutsusta, tottakai tullaan. 

Kun päivä koitti, niin minä ja lapseni olimme ainoita synttäreillä. Kukaan muu heistä ei tullut. 

No olimme siinä pari tuntia, ja oli oikein mukavaa. 

Seuraavana päivänä puistossa oli taas kaikki äidit lapsineen, ja naureskelivat kun kukaan ei ollut mennyt synttäreille. Minä sanoin olleeni siellä kyllä, ja sitten naureskelivat minuakin ja utelivat että miltäs siellä näytti. Kun kysyin mikä homman nimi on, niin he salaperäisesti vain vihjailivat että se äitihän ei ole ihan normaali, että voivoi, eikö sinulle kukaan ole sitä kertonut.

tuo oli oikeastaan viimeinen kerta kun yritin edes saada mitään äitituttavia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kysyttiin miksi perheellisten yksinäisyys saa alapeukkuja? 

En itse ole alapeukuttanut, mutta annanpa perheettömän naisen näkökulman tähän. Mulla on yksi kaveri, jolla on mies ja lapsi, ja joka silti valittaa olevansa yksinäinen. Tapaamisten suunnittelu hänen kanssaan on vaikeaa, koska viikonloppuisin hän lähtee miehen ja lapsen kanssa mökilleen. Lomilla hän haluaa matkustaa miehensä ja lapsensa kanssa ja juhlapyhät hän viettää - kuinkas ollakaan - miehensä ja lapsensa kanssa. Mulle hän ehdottaa lounastreffejä kaupungilla, jolloin aikaa on se max. tunti. Ei siinä syvällisiä ehdi keskustelemaan.

Perheettömillä tai yksinhuoltajilla (silloin kun lapset ovat puolisolla) on usein aikaa ja halua pidempään yhdessäoloon, jolloin ystävyys voi syventyä. Tuo yllämainittu ystävä esim. ei koskaan kysy mitä teen jouluna tai juhannuksena -ei tarvitse, koska hänen ei koskaan tarvitse vaivata päätään moisella, koska perhe on itsestäänselvästi aina hänen kanssaan tärkeinä päivinä. Mulle juhlapyhät ovat aika kipeäkin asia, kun en yhtään tiedä saanko seuraa, vaikka pyytäisin. Lisäksi perheelliset voivat jakaa huolensa ja asuntovelkansakin jonkun kanssa.

Itse olen juuri ostamassa asuntoa ja tuskailen kaikkia asioita, jota tässä taloustilanteessa täytyy muistaa huomioida. Ei ole ketään kenen kanssa jakaa riskiä tai huolta! Perheelliset tuntuvat usein pitävän tilannettaan itsestäänselvyytenä, vaikka oikeasti he ovat todella oikeutettua kun vierellä on aina joku. Sinkulla ei tärkeintä tai vaikeina hetkinä ole välttämättä ketään. Perheelliset vaikuttavat sinkun näkökulmasta kiittämättömiltä, siksi ne alapeukut.

TÄMÄ!

En ole itse koskaan ollut tervetullut kenenkään ystäväni mökille, poislukien entisen kaveripiirin yhteiset mökkijutut. Minun ja mieheni mökille taas on tervetulleita kaikki. Näiden 8v aikana mökillämme on käynyt tasan 2 kaveria, josita toinen on yksinäinen ja toinen ei. Kukaan muu ei halua tulla, vaikka mainostaisi olevansa  yksinäinen. Jouluisin valitetaan että ollaan yksin, ja kun sanon että meillä on aina ovi auki, niin kiitetään, mutta ei tulla. Jopa jos järjestämme selkeän tapahtuman, esim. synttäri, tai saunaillan, niin ei tulla. Kertakaikkiaan kukaan yksinäinen ei tule, ei vaikka kuinka kutsuttaisiin ja pyydettäisiin, mutta sitten valittavat yksinäisyyttään.

Minäkin olen paljon yksikseni, koska minulla ei ole kavereita, on vain mies. Minua ei ole ikinä kutsuttu mihinkään jotta olisin voinut edes vastata kutsuun myöntävästi.

Minä olen sellainen, jolle tarttuu kavereita, ystäviä ja satunnaisempia tuttuja matkaan jatkuvasti. Töissä, harrastuksissa, opiskelukavereita, hiekkalaatikkoporukoista, somestakin olen muutaman ihan hyvän kaverin saanut. En osaa sanoa mikä sen tekee varsinaisesti, mutta olen supersosiaalinen, nautin kaiken tasoisista ihmissuhteista ja olen valmis kuuntelemaan, auttamaan ja aina kiinnostunut.

Ehkä vinkkinä voisin sanoa, että tosiaan olemalla kiinnostunut ja pyrkimällä ainakin nauttimaan ihan kaikentasoisista vuorovaikutustilanteissa saa ihmiset pitämään itsestään. Itsestään pitää myös rohkeasti antaa, kertoa vaikka omasta perheestä, harrastuksista ja jonkinverran myös jotain henkilökohtaisempaa ja päästää ihmiset kiinni siihen, kuka sinä pohjimmiltasi olet. Mutta vaikeaa se on oikeasti sanoittaa täysin miksi esim itse saan helposti ystäviä. Ihmisrakkaus ja ystävällisyys ehkä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla tökkii kirjoituksessasi tuo miten kirjoitat ihmisistä. Tutustumisen aloittaminen uudelleen esimerkiksi, .... Ihan kuin sillä ei olisi mitään arvoa, että vaan vietetään aikaa yhdessä vaikkapa töissä, harrastuksissa, puistossa, whatever, vaan kaiken pitäisi olla syvällistä ja näin ennenkuin sillä on mitään arvoa. Sinänsä ymmärrän kaipuusi, varmasti valtaosa kaipaa sydänystäviä satunnaisempien tuttujen rinnalle, mutta sellainen ystävyys ei muodostu väkisin. Ja valtaosa ihan kivoistakin ihmisistä jää korkeintaan "kiva ihminen" -tasolle. Ja sekin, että halveksut äitipiirien trendivaatekeskusteluja kertoo sinusta ihmisenä jotain. Ystäviä saa siten, että on aidosti kiinnostunut heidän mielenkiinnon kohteistaan ja jakaa niitä. Ei sillä, että vain odottelee suhteiden syvenemistä, että päästään ns oikeisiin asioihin.

Mä taas ymmärrän aloittajaa. Kaipaan ystäviä, tuttuja on jo elämässä tarpeeksi. Tuttujen kanssa yhteydenpito on pintapuolista ja rajoittuu lähinnä siihen, kun nähdään sattumalta jossain. Ystävän kanssa on erilaista ja voi jutella asioista, joista tuttujen kanssa ei voi. Yhteistäkin pitää olla, jotta ystävyys voi muodostua. Senkin tajuan, että kaikkia ei trendivaatekeskustelut kiinnosta ja mielenkiinnonkohteita ei jaa. Vai oletko sinä todella kiinnostunut viettämään aikaa ihmisen kanssa, jonka arvomaailma on aivan erilainen kuin omasi ja hänen harrastuksensa on todella kaukana siitä, miten itse vietät aikaa?

No ei minuakaan sinänsä kiinnosta trendivaatekeskustelu, mutta ei se auta ihmisiin tutustumisessa, jos ei suhtaudu arvostavasti siihen, mikä heitä kiinnostaa. Kyllä niissä puistoporukoissa muustakin puhutaan, se vaan paistaa läpi jos ihminen asettuu tuollaisen "pinnallisen jauhamisen" yläpuolelle. Ymmärsin jotenkin tekstistä, että aloittaja kuitenkin haluaisi niiden puistossa olevien äitienkin kanssa yrittää tutustua.

Haluan vaan tällä sanoa, että jos ei tuttavuusvaiheessa aidosti vaikuta siltä, että arvostaa ihmisiä, ei tuttavuus koskaan päädy ystävyysasteelle. Siksi kannattaa tutkia sitä, millainen se oma tapa viestiä on.

Kun minulla oli pieni lapsi, oli läheisessä puistossa "puistoporukka". Siellä kävi joku 5 äitiä lapsineen minun lisäkseni. Kun muita ei ollut paikala kuin minä ja lapseni, niin jokainen heistä oli oikein ystävällinen minua kohtaan, mutta heti jos tuli joku muu äiti niin seurastani lähdettiin ja mentiin sivummalle. Lapset saatettiin jättää siihen minun huolehdittavakseni kuitenkin. Siellä kävi eräs äiti myös, joka oli asunut paikkakunnalla vain vähän aikaa. Hän pyysi meitä kaikkia lapsensa synttäreille tiettynä päivänä. Kaikki me sanottiin että kiitos kutsusta, tottakai tullaan. 

Kun päivä koitti, niin minä ja lapseni olimme ainoita synttäreillä. Kukaan muu heistä ei tullut. 

No olimme siinä pari tuntia, ja oli oikein mukavaa. 

Seuraavana päivänä puistossa oli taas kaikki äidit lapsineen, ja naureskelivat kun kukaan ei ollut mennyt synttäreille. Minä sanoin olleeni siellä kyllä, ja sitten naureskelivat minuakin ja utelivat että miltäs siellä näytti. Kun kysyin mikä homman nimi on, niin he salaperäisesti vain vihjailivat että se äitihän ei ole ihan normaali, että voivoi, eikö sinulle kukaan ole sitä kertonut.

tuo oli oikeastaan viimeinen kerta kun yritin edes saada mitään äitituttavia.

"Oleta hyvää" toimii aina. Tottakai joskus jossain porukassa voi olla outo dynamiikka, mutta kuten itsekin sanot, pienemmissä ryhmissä nuokin äidit ovat olleet sinulle tosi kivoja. Pohjimmiltaan ihmiset ovat kivoja ja haluavat olla sosiaalisia ja miellyttäviä. Sillä ajatuksella kannattaisi minusta olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla tökkii kirjoituksessasi tuo miten kirjoitat ihmisistä. Tutustumisen aloittaminen uudelleen esimerkiksi, .... Ihan kuin sillä ei olisi mitään arvoa, että vaan vietetään aikaa yhdessä vaikkapa töissä, harrastuksissa, puistossa, whatever, vaan kaiken pitäisi olla syvällistä ja näin ennenkuin sillä on mitään arvoa. Sinänsä ymmärrän kaipuusi, varmasti valtaosa kaipaa sydänystäviä satunnaisempien tuttujen rinnalle, mutta sellainen ystävyys ei muodostu väkisin. Ja valtaosa ihan kivoistakin ihmisistä jää korkeintaan "kiva ihminen" -tasolle. Ja sekin, että halveksut äitipiirien trendivaatekeskusteluja kertoo sinusta ihmisenä jotain. Ystäviä saa siten, että on aidosti kiinnostunut heidän mielenkiinnon kohteistaan ja jakaa niitä. Ei sillä, että vain odottelee suhteiden syvenemistä, että päästään ns oikeisiin asioihin.

Minä taas ajattelen eri tavalla. Kyllä tiedän etten tule saamaan ystävää trendivaatetyypistä, joten jos käytän aikaani hänen(ja vain hänen asioidensa, koska minähän en häntä kiinnosta) asioidensa kuunteluun ja tutustumiseen sitä kautta, niin en kyllä saa itse siitä lopulta yhtään mitään. 

Tämä on minusta hassua. Kukaan ihminen ei ole vain trendivaatetyyppi. Ja trendikkäät vaatteet tuskin sulkevat pois sitä, että on todella kiva ja kiinnostunut monenlaisesta. Myönnän, että itse pidän muodin seuraamisesta ja mielelläni siitä keskustelen, mutta omissa ystävissäni on tässä suhteessa ihan laidasta laitaan porukkaa. On sellaisia, joita ei kiinnosta pätkääkään, on intohimoisia kierrättäjiä, ja sitten sellaisiakin, jotka ovat vielä paljon syvemmällä muodin ja ulkonäön maailmassa kuin mitä itse olen.

Kyllä sen ystävyyden määrittelee ihan muut asiat kuin se, ollaanko kiinnostuneita vaatteista vai ei.

Meinaatko ettei tuota sinusta huomaa kun kanssasi viettää aikaa? Kyllä sen huomaa kuka on vain ja ainoastaan orientoitunut muiden kanssa ollessaan niihin omiin mielenkiinnonkohteisiinsa niin, ettei muusta keskusteleminen oikein käy. Häntä kiinnostaa muiden puhe vain silloin kun ne kohdistuvat tähän hänen mielenkiinnonkohteeseensa. Kaikki käännetään siihen, ja jos joku alkaa puhua muusta, niin tämä ei joko osallistu, hymähtelee, tai alkaa vain puhua päälle sitä omaa juttuaan. 

Mun yksi pitkäaikainen kaveri kääntyi tällaiseksi, ja hänen kanssaan ei meillä enää yhtteistä ole, koska kaiken puhuttavan pitää liittyä niihen kahteen asiaan josta HÄN haluaa puhua.

Kyllä tuolla trendivaatehommalla tarkoitettiin tällaista ihmisitä. Sen huomaa kyllä melko nopeasti mitkä asiat ovat toiselle puhumisen/kuuntelemisen väärtejä, ja mikäli jollain on kapea näkemys mielenkiintoisista keskustelunaiheista, niin ei sen kanssa pärjää kukaan muu kuin toinen samanlainen.

Että aivan turha kääntää sivuraiteelle keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla tökkii kirjoituksessasi tuo miten kirjoitat ihmisistä. Tutustumisen aloittaminen uudelleen esimerkiksi, .... Ihan kuin sillä ei olisi mitään arvoa, että vaan vietetään aikaa yhdessä vaikkapa töissä, harrastuksissa, puistossa, whatever, vaan kaiken pitäisi olla syvällistä ja näin ennenkuin sillä on mitään arvoa. Sinänsä ymmärrän kaipuusi, varmasti valtaosa kaipaa sydänystäviä satunnaisempien tuttujen rinnalle, mutta sellainen ystävyys ei muodostu väkisin. Ja valtaosa ihan kivoistakin ihmisistä jää korkeintaan "kiva ihminen" -tasolle. Ja sekin, että halveksut äitipiirien trendivaatekeskusteluja kertoo sinusta ihmisenä jotain. Ystäviä saa siten, että on aidosti kiinnostunut heidän mielenkiinnon kohteistaan ja jakaa niitä. Ei sillä, että vain odottelee suhteiden syvenemistä, että päästään ns oikeisiin asioihin.

Mä taas ymmärrän aloittajaa. Kaipaan ystäviä, tuttuja on jo elämässä tarpeeksi. Tuttujen kanssa yhteydenpito on pintapuolista ja rajoittuu lähinnä siihen, kun nähdään sattumalta jossain. Ystävän kanssa on erilaista ja voi jutella asioista, joista tuttujen kanssa ei voi. Yhteistäkin pitää olla, jotta ystävyys voi muodostua. Senkin tajuan, että kaikkia ei trendivaatekeskustelut kiinnosta ja mielenkiinnonkohteita ei jaa. Vai oletko sinä todella kiinnostunut viettämään aikaa ihmisen kanssa, jonka arvomaailma on aivan erilainen kuin omasi ja hänen harrastuksensa on todella kaukana siitä, miten itse vietät aikaa?

No ei minuakaan sinänsä kiinnosta trendivaatekeskustelu, mutta ei se auta ihmisiin tutustumisessa, jos ei suhtaudu arvostavasti siihen, mikä heitä kiinnostaa. Kyllä niissä puistoporukoissa muustakin puhutaan, se vaan paistaa läpi jos ihminen asettuu tuollaisen "pinnallisen jauhamisen" yläpuolelle. Ymmärsin jotenkin tekstistä, että aloittaja kuitenkin haluaisi niiden puistossa olevien äitienkin kanssa yrittää tutustua.

Haluan vaan tällä sanoa, että jos ei tuttavuusvaiheessa aidosti vaikuta siltä, että arvostaa ihmisiä, ei tuttavuus koskaan päädy ystävyysasteelle. Siksi kannattaa tutkia sitä, millainen se oma tapa viestiä on.

Kun minulla oli pieni lapsi, oli läheisessä puistossa "puistoporukka". Siellä kävi joku 5 äitiä lapsineen minun lisäkseni. Kun muita ei ollut paikala kuin minä ja lapseni, niin jokainen heistä oli oikein ystävällinen minua kohtaan, mutta heti jos tuli joku muu äiti niin seurastani lähdettiin ja mentiin sivummalle. Lapset saatettiin jättää siihen minun huolehdittavakseni kuitenkin. Siellä kävi eräs äiti myös, joka oli asunut paikkakunnalla vain vähän aikaa. Hän pyysi meitä kaikkia lapsensa synttäreille tiettynä päivänä. Kaikki me sanottiin että kiitos kutsusta, tottakai tullaan. 

Kun päivä koitti, niin minä ja lapseni olimme ainoita synttäreillä. Kukaan muu heistä ei tullut. 

No olimme siinä pari tuntia, ja oli oikein mukavaa. 

Seuraavana päivänä puistossa oli taas kaikki äidit lapsineen, ja naureskelivat kun kukaan ei ollut mennyt synttäreille. Minä sanoin olleeni siellä kyllä, ja sitten naureskelivat minuakin ja utelivat että miltäs siellä näytti. Kun kysyin mikä homman nimi on, niin he salaperäisesti vain vihjailivat että se äitihän ei ole ihan normaali, että voivoi, eikö sinulle kukaan ole sitä kertonut.

tuo oli oikeastaan viimeinen kerta kun yritin edes saada mitään äitituttavia.

"Oleta hyvää" toimii aina. Tottakai joskus jossain porukassa voi olla outo dynamiikka, mutta kuten itsekin sanot, pienemmissä ryhmissä nuokin äidit ovat olleet sinulle tosi kivoja. Pohjimmiltaan ihmiset ovat kivoja ja haluavat olla sosiaalisia ja miellyttäviä. Sillä ajatuksella kannattaisi minusta olla.

Ei pitänyt kyllä tuossa porukassa yhtään paikkaansa :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla tökkii kirjoituksessasi tuo miten kirjoitat ihmisistä. Tutustumisen aloittaminen uudelleen esimerkiksi, .... Ihan kuin sillä ei olisi mitään arvoa, että vaan vietetään aikaa yhdessä vaikkapa töissä, harrastuksissa, puistossa, whatever, vaan kaiken pitäisi olla syvällistä ja näin ennenkuin sillä on mitään arvoa. Sinänsä ymmärrän kaipuusi, varmasti valtaosa kaipaa sydänystäviä satunnaisempien tuttujen rinnalle, mutta sellainen ystävyys ei muodostu väkisin. Ja valtaosa ihan kivoistakin ihmisistä jää korkeintaan "kiva ihminen" -tasolle. Ja sekin, että halveksut äitipiirien trendivaatekeskusteluja kertoo sinusta ihmisenä jotain. Ystäviä saa siten, että on aidosti kiinnostunut heidän mielenkiinnon kohteistaan ja jakaa niitä. Ei sillä, että vain odottelee suhteiden syvenemistä, että päästään ns oikeisiin asioihin.

Mä taas ymmärrän aloittajaa. Kaipaan ystäviä, tuttuja on jo elämässä tarpeeksi. Tuttujen kanssa yhteydenpito on pintapuolista ja rajoittuu lähinnä siihen, kun nähdään sattumalta jossain. Ystävän kanssa on erilaista ja voi jutella asioista, joista tuttujen kanssa ei voi. Yhteistäkin pitää olla, jotta ystävyys voi muodostua. Senkin tajuan, että kaikkia ei trendivaatekeskustelut kiinnosta ja mielenkiinnonkohteita ei jaa. Vai oletko sinä todella kiinnostunut viettämään aikaa ihmisen kanssa, jonka arvomaailma on aivan erilainen kuin omasi ja hänen harrastuksensa on todella kaukana siitä, miten itse vietät aikaa?

No ei minuakaan sinänsä kiinnosta trendivaatekeskustelu, mutta ei se auta ihmisiin tutustumisessa, jos ei suhtaudu arvostavasti siihen, mikä heitä kiinnostaa. Kyllä niissä puistoporukoissa muustakin puhutaan, se vaan paistaa läpi jos ihminen asettuu tuollaisen "pinnallisen jauhamisen" yläpuolelle. Ymmärsin jotenkin tekstistä, että aloittaja kuitenkin haluaisi niiden puistossa olevien äitienkin kanssa yrittää tutustua.

Haluan vaan tällä sanoa, että jos ei tuttavuusvaiheessa aidosti vaikuta siltä, että arvostaa ihmisiä, ei tuttavuus koskaan päädy ystävyysasteelle. Siksi kannattaa tutkia sitä, millainen se oma tapa viestiä on.

Kun minulla oli pieni lapsi, oli läheisessä puistossa "puistoporukka". Siellä kävi joku 5 äitiä lapsineen minun lisäkseni. Kun muita ei ollut paikala kuin minä ja lapseni, niin jokainen heistä oli oikein ystävällinen minua kohtaan, mutta heti jos tuli joku muu äiti niin seurastani lähdettiin ja mentiin sivummalle. Lapset saatettiin jättää siihen minun huolehdittavakseni kuitenkin. Siellä kävi eräs äiti myös, joka oli asunut paikkakunnalla vain vähän aikaa. Hän pyysi meitä kaikkia lapsensa synttäreille tiettynä päivänä. Kaikki me sanottiin että kiitos kutsusta, tottakai tullaan. 

Kun päivä koitti, niin minä ja lapseni olimme ainoita synttäreillä. Kukaan muu heistä ei tullut. 

No olimme siinä pari tuntia, ja oli oikein mukavaa. 

Seuraavana päivänä puistossa oli taas kaikki äidit lapsineen, ja naureskelivat kun kukaan ei ollut mennyt synttäreille. Minä sanoin olleeni siellä kyllä, ja sitten naureskelivat minuakin ja utelivat että miltäs siellä näytti. Kun kysyin mikä homman nimi on, niin he salaperäisesti vain vihjailivat että se äitihän ei ole ihan normaali, että voivoi, eikö sinulle kukaan ole sitä kertonut.

tuo oli oikeastaan viimeinen kerta kun yritin edes saada mitään äitituttavia.

"Oleta hyvää" toimii aina. Tottakai joskus jossain porukassa voi olla outo dynamiikka, mutta kuten itsekin sanot, pienemmissä ryhmissä nuokin äidit ovat olleet sinulle tosi kivoja. Pohjimmiltaan ihmiset ovat kivoja ja haluavat olla sosiaalisia ja miellyttäviä. Sillä ajatuksella kannattaisi minusta olla.

Ei pitänyt kyllä tuossa porukassa yhtään paikkaansa :D 

No kuten sanoin, ryhmiin voi muodostua outo dynamiikka, mutta se ei poissulje sitä, että yksilöinä nämä ihmiset voivat olla todella mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla tökkii kirjoituksessasi tuo miten kirjoitat ihmisistä. Tutustumisen aloittaminen uudelleen esimerkiksi, .... Ihan kuin sillä ei olisi mitään arvoa, että vaan vietetään aikaa yhdessä vaikkapa töissä, harrastuksissa, puistossa, whatever, vaan kaiken pitäisi olla syvällistä ja näin ennenkuin sillä on mitään arvoa. Sinänsä ymmärrän kaipuusi, varmasti valtaosa kaipaa sydänystäviä satunnaisempien tuttujen rinnalle, mutta sellainen ystävyys ei muodostu väkisin. Ja valtaosa ihan kivoistakin ihmisistä jää korkeintaan "kiva ihminen" -tasolle. Ja sekin, että halveksut äitipiirien trendivaatekeskusteluja kertoo sinusta ihmisenä jotain. Ystäviä saa siten, että on aidosti kiinnostunut heidän mielenkiinnon kohteistaan ja jakaa niitä. Ei sillä, että vain odottelee suhteiden syvenemistä, että päästään ns oikeisiin asioihin.

Minä taas ajattelen eri tavalla. Kyllä tiedän etten tule saamaan ystävää trendivaatetyypistä, joten jos käytän aikaani hänen(ja vain hänen asioidensa, koska minähän en häntä kiinnosta) asioidensa kuunteluun ja tutustumiseen sitä kautta, niin en kyllä saa itse siitä lopulta yhtään mitään. 

Tämä on minusta hassua. Kukaan ihminen ei ole vain trendivaatetyyppi. Ja trendikkäät vaatteet tuskin sulkevat pois sitä, että on todella kiva ja kiinnostunut monenlaisesta. Myönnän, että itse pidän muodin seuraamisesta ja mielelläni siitä keskustelen, mutta omissa ystävissäni on tässä suhteessa ihan laidasta laitaan porukkaa. On sellaisia, joita ei kiinnosta pätkääkään, on intohimoisia kierrättäjiä, ja sitten sellaisiakin, jotka ovat vielä paljon syvemmällä muodin ja ulkonäön maailmassa kuin mitä itse olen.

Kyllä sen ystävyyden määrittelee ihan muut asiat kuin se, ollaanko kiinnostuneita vaatteista vai ei.

Meinaatko ettei tuota sinusta huomaa kun kanssasi viettää aikaa? Kyllä sen huomaa kuka on vain ja ainoastaan orientoitunut muiden kanssa ollessaan niihin omiin mielenkiinnonkohteisiinsa niin, ettei muusta keskusteleminen oikein käy. Häntä kiinnostaa muiden puhe vain silloin kun ne kohdistuvat tähän hänen mielenkiinnonkohteeseensa. Kaikki käännetään siihen, ja jos joku alkaa puhua muusta, niin tämä ei joko osallistu, hymähtelee, tai alkaa vain puhua päälle sitä omaa juttuaan. 

Mun yksi pitkäaikainen kaveri kääntyi tällaiseksi, ja hänen kanssaan ei meillä enää yhtteistä ole, koska kaiken puhuttavan pitää liittyä niihen kahteen asiaan josta HÄN haluaa puhua.

Kyllä tuolla trendivaatehommalla tarkoitettiin tällaista ihmisitä. Sen huomaa kyllä melko nopeasti mitkä asiat ovat toiselle puhumisen/kuuntelemisen väärtejä, ja mikäli jollain on kapea näkemys mielenkiintoisista keskustelunaiheista, niin ei sen kanssa pärjää kukaan muu kuin toinen samanlainen.

Että aivan turha kääntää sivuraiteelle keskustelua.

Okei, no itse en tunne tällaisia ihmisiä, joten olen ehkä jäävi sanomaan. Poikkeuksetta tuntemani ihmiset osaavat kyllä ihan laajasti puhua eri aiheista. Sinänsä omanapaisia tyyppejä löytyy aina, mutta se on eri asia.

Suosittelen lämpimästi hakeutumaan mukaan esimerkiksi Partioon, 4H:lle tai johonkin muuhun vastaavaan toimintaan! Itse ja suurin osa tutuistani on löytänyt tuolta uusia ystäviä. Voit halutessasi vaikka alkaa vetää jotain ryhmää/kerhoa, osallistua vaikka tapahtumien järjestämisessä yms. Löytyy nopeasti hyviä tyyppejä! Jokin muukin harrastusryhmä tai vapaaehtoistyö oman mielenkiinnon mukaan (harrastajateatteri, SPR yms) voi luoda nopeasti ympärillesi ihania ihmisiä!

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi hakeutumaan mukaan esimerkiksi Partioon, 4H:lle tai johonkin muuhun vastaavaan toimintaan! Itse ja suurin osa tutuistani on löytänyt tuolta uusia ystäviä. Voit halutessasi vaikka alkaa vetää jotain ryhmää/kerhoa, osallistua vaikka tapahtumien järjestämisessä yms. Löytyy nopeasti hyviä tyyppejä! Jokin muukin harrastusryhmä tai vapaaehtoistyö oman mielenkiinnon mukaan (harrastajateatteri, SPR yms) voi luoda nopeasti ympärillesi ihania ihmisiä!

Ihan totta! Itse olen saanut koulun vanhempainyhdistyksessä toimiessani tosi kivoja ystäviä. Meitä tietty yhdistää se halu vaikuttaa lasten asioihin ja näin, mutta ajan kanssa on löytynyt muutakin yhteistä. Toinen mistä olen löytänyt yhden ystävän on ratsastusseuran hallitustyöskentely. Sitä kun yhdessä järjestää nuorille tapahtumia, kummasti on aikaa jutella ja bondata.

Joskus ystävystymisen vaikeutena voi olla ihan vain kärsimättömyys. Ei malteta tutustua tarpeeksi moniin ihmisiin eikä riittävän pitkään. Mutta eihän parisuhdettakaan synny niin, että lähtee tänään baariin ajatuksella, että tulee valomerkin jälkeen baarista tulevan aviopuolisonsa kanssa ulos. Pitää tavata ja tutustua tosi moniin ihmisiin ennenkuin se oikea löytyy. Niin parinvalinnassa kuin ystävystymisessäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla tökkii kirjoituksessasi tuo miten kirjoitat ihmisistä. Tutustumisen aloittaminen uudelleen esimerkiksi, .... Ihan kuin sillä ei olisi mitään arvoa, että vaan vietetään aikaa yhdessä vaikkapa töissä, harrastuksissa, puistossa, whatever, vaan kaiken pitäisi olla syvällistä ja näin ennenkuin sillä on mitään arvoa. Sinänsä ymmärrän kaipuusi, varmasti valtaosa kaipaa sydänystäviä satunnaisempien tuttujen rinnalle, mutta sellainen ystävyys ei muodostu väkisin. Ja valtaosa ihan kivoistakin ihmisistä jää korkeintaan "kiva ihminen" -tasolle. Ja sekin, että halveksut äitipiirien trendivaatekeskusteluja kertoo sinusta ihmisenä jotain. Ystäviä saa siten, että on aidosti kiinnostunut heidän mielenkiinnon kohteistaan ja jakaa niitä. Ei sillä, että vain odottelee suhteiden syvenemistä, että päästään ns oikeisiin asioihin.

Minä taas ajattelen eri tavalla. Kyllä tiedän etten tule saamaan ystävää trendivaatetyypistä, joten jos käytän aikaani hänen(ja vain hänen asioidensa, koska minähän en häntä kiinnosta) asioidensa kuunteluun ja tutustumiseen sitä kautta, niin en kyllä saa itse siitä lopulta yhtään mitään. 

Tämä on minusta hassua. Kukaan ihminen ei ole vain trendivaatetyyppi. Ja trendikkäät vaatteet tuskin sulkevat pois sitä, että on todella kiva ja kiinnostunut monenlaisesta. Myönnän, että itse pidän muodin seuraamisesta ja mielelläni siitä keskustelen, mutta omissa ystävissäni on tässä suhteessa ihan laidasta laitaan porukkaa. On sellaisia, joita ei kiinnosta pätkääkään, on intohimoisia kierrättäjiä, ja sitten sellaisiakin, jotka ovat vielä paljon syvemmällä muodin ja ulkonäön maailmassa kuin mitä itse olen.

Kyllä sen ystävyyden määrittelee ihan muut asiat kuin se, ollaanko kiinnostuneita vaatteista vai ei.

Meinaatko ettei tuota sinusta huomaa kun kanssasi viettää aikaa? Kyllä sen huomaa kuka on vain ja ainoastaan orientoitunut muiden kanssa ollessaan niihin omiin mielenkiinnonkohteisiinsa niin, ettei muusta keskusteleminen oikein käy. Häntä kiinnostaa muiden puhe vain silloin kun ne kohdistuvat tähän hänen mielenkiinnonkohteeseensa. Kaikki käännetään siihen, ja jos joku alkaa puhua muusta, niin tämä ei joko osallistu, hymähtelee, tai alkaa vain puhua päälle sitä omaa juttuaan. 

Mun yksi pitkäaikainen kaveri kääntyi tällaiseksi, ja hänen kanssaan ei meillä enää yhtteistä ole, koska kaiken puhuttavan pitää liittyä niihen kahteen asiaan josta HÄN haluaa puhua.

Kyllä tuolla trendivaatehommalla tarkoitettiin tällaista ihmisitä. Sen huomaa kyllä melko nopeasti mitkä asiat ovat toiselle puhumisen/kuuntelemisen väärtejä, ja mikäli jollain on kapea näkemys mielenkiintoisista keskustelunaiheista, niin ei sen kanssa pärjää kukaan muu kuin toinen samanlainen.

Että aivan turha kääntää sivuraiteelle keskustelua.

Okei, no itse en tunne tällaisia ihmisiä, joten olen ehkä jäävi sanomaan. Poikkeuksetta tuntemani ihmiset osaavat kyllä ihan laajasti puhua eri aiheista. Sinänsä omanapaisia tyyppejä löytyy aina, mutta se on eri asia.

Mulla on sama kokemus ihmisistä kuin sullakin. En tunne ketään, jota kiinnostaisi vain yksi ainoa asia maailmassa eikä koskaan puhuisi mistään muusta kuin siitä. Monet ihmissuhteet alkavat kuitenkin usein siten, että on jokin asia (sama opiskelupaikka, sama työpaikka, sama asuinalue, sama harrastus jne) , joka on molemmille yhteinen. Ja alussa keskustelut tietenkin pyörivät tämän yhteisen asia tiimoilla. Mutta ajan myötä yhteinen juttu on jo niin puhki keskusteltu, että väkisinkin tulee keskusteltua myös muista asioista. Ja keskusteluista sitten huomaa, että toisella on jokin muukin juttu, josta molemmat ovat kiinnostuneita. Yhteisiä juttuja on siinä vaiheessa sitten jo kaksi ja ajan myötä tulee kolmas, neljäs jne. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kukaan ole toisen klooni. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka olisi kiinnostunut kaikista mua kiinnostavista asioista, mutta ei kuitenkaan mistään sellaisesta, mistä minä en ole kiinnostunut. Mulla on hyvä ystävä, joka on intohimoinen leipuri. Mulla taas on jauhopeukalo keskellä kämmentä. Se, että juttelen ystäväni kanssa leipomisesta, ei suinkaan tarkoita, että mun pitäisi itsekin alkaa leipomaan. Riittää, että olen kiinnostunut hänestä ja hänen elämästään, johon leipominen nyt vaan kuuluu. Ei toiseen ihmiseen pidä yrittää tutustua jokin "check list" mukanaan ja ruksata siitä heti keskustelujen edetessä listalla olevia asioita. Ja sitten pettyä, kun toinen tykkääkin jostain, mistä itse ei tykkää. Toki elämänsä aikana tutustuu lukuisiin ihmisiin, joiden kanssa ei ole oikein mitään yhteistä. Mutta eihän kaikista ihmisistä ole tarkoituskaan tulla ystäviä. Ei edes niistä, jotka ovat olleet kanssasi samassa työpaikassa jo 30 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla tökkii kirjoituksessasi tuo miten kirjoitat ihmisistä. Tutustumisen aloittaminen uudelleen esimerkiksi, .... Ihan kuin sillä ei olisi mitään arvoa, että vaan vietetään aikaa yhdessä vaikkapa töissä, harrastuksissa, puistossa, whatever, vaan kaiken pitäisi olla syvällistä ja näin ennenkuin sillä on mitään arvoa. Sinänsä ymmärrän kaipuusi, varmasti valtaosa kaipaa sydänystäviä satunnaisempien tuttujen rinnalle, mutta sellainen ystävyys ei muodostu väkisin. Ja valtaosa ihan kivoistakin ihmisistä jää korkeintaan "kiva ihminen" -tasolle. Ja sekin, että halveksut äitipiirien trendivaatekeskusteluja kertoo sinusta ihmisenä jotain. Ystäviä saa siten, että on aidosti kiinnostunut heidän mielenkiinnon kohteistaan ja jakaa niitä. Ei sillä, että vain odottelee suhteiden syvenemistä, että päästään ns oikeisiin asioihin.

Mä taas ymmärrän aloittajaa. Kaipaan ystäviä, tuttuja on jo elämässä tarpeeksi. Tuttujen kanssa yhteydenpito on pintapuolista ja rajoittuu lähinnä siihen, kun nähdään sattumalta jossain. Ystävän kanssa on erilaista ja voi jutella asioista, joista tuttujen kanssa ei voi. Yhteistäkin pitää olla, jotta ystävyys voi muodostua. Senkin tajuan, että kaikkia ei trendivaatekeskustelut kiinnosta ja mielenkiinnonkohteita ei jaa. Vai oletko sinä todella kiinnostunut viettämään aikaa ihmisen kanssa, jonka arvomaailma on aivan erilainen kuin omasi ja hänen harrastuksensa on todella kaukana siitä, miten itse vietät aikaa?

No ei minuakaan sinänsä kiinnosta trendivaatekeskustelu, mutta ei se auta ihmisiin tutustumisessa, jos ei suhtaudu arvostavasti siihen, mikä heitä kiinnostaa. Kyllä niissä puistoporukoissa muustakin puhutaan, se vaan paistaa läpi jos ihminen asettuu tuollaisen "pinnallisen jauhamisen" yläpuolelle. Ymmärsin jotenkin tekstistä, että aloittaja kuitenkin haluaisi niiden puistossa olevien äitienkin kanssa yrittää tutustua.

Haluan vaan tällä sanoa, että jos ei tuttavuusvaiheessa aidosti vaikuta siltä, että arvostaa ihmisiä, ei tuttavuus koskaan päädy ystävyysasteelle. Siksi kannattaa tutkia sitä, millainen se oma tapa viestiä on.

Kun minulla oli pieni lapsi, oli läheisessä puistossa "puistoporukka". Siellä kävi joku 5 äitiä lapsineen minun lisäkseni. Kun muita ei ollut paikala kuin minä ja lapseni, niin jokainen heistä oli oikein ystävällinen minua kohtaan, mutta heti jos tuli joku muu äiti niin seurastani lähdettiin ja mentiin sivummalle. Lapset saatettiin jättää siihen minun huolehdittavakseni kuitenkin. Siellä kävi eräs äiti myös, joka oli asunut paikkakunnalla vain vähän aikaa. Hän pyysi meitä kaikkia lapsensa synttäreille tiettynä päivänä. Kaikki me sanottiin että kiitos kutsusta, tottakai tullaan. 

Kun päivä koitti, niin minä ja lapseni olimme ainoita synttäreillä. Kukaan muu heistä ei tullut. 

No olimme siinä pari tuntia, ja oli oikein mukavaa. 

Seuraavana päivänä puistossa oli taas kaikki äidit lapsineen, ja naureskelivat kun kukaan ei ollut mennyt synttäreille. Minä sanoin olleeni siellä kyllä, ja sitten naureskelivat minuakin ja utelivat että miltäs siellä näytti. Kun kysyin mikä homman nimi on, niin he salaperäisesti vain vihjailivat että se äitihän ei ole ihan normaali, että voivoi, eikö sinulle kukaan ole sitä kertonut.

tuo oli oikeastaan viimeinen kerta kun yritin edes saada mitään äitituttavia.

"Oleta hyvää" toimii aina. Tottakai joskus jossain porukassa voi olla outo dynamiikka, mutta kuten itsekin sanot, pienemmissä ryhmissä nuokin äidit ovat olleet sinulle tosi kivoja. Pohjimmiltaan ihmiset ovat kivoja ja haluavat olla sosiaalisia ja miellyttäviä. Sillä ajatuksella kannattaisi minusta olla.

Ei pitänyt kyllä tuossa porukassa yhtään paikkaansa :D 

No kuten sanoin, ryhmiin voi muodostua outo dynamiikka, mutta se ei poissulje sitä, että yksilöinä nämä ihmiset voivat olla todella mukavia.

Kyllä sellainen ihminen on vain paska, joka on yhdelle mukava ja kiusaa toista. Ei tästä pääse yli eikä ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla tökkii kirjoituksessasi tuo miten kirjoitat ihmisistä. Tutustumisen aloittaminen uudelleen esimerkiksi, .... Ihan kuin sillä ei olisi mitään arvoa, että vaan vietetään aikaa yhdessä vaikkapa töissä, harrastuksissa, puistossa, whatever, vaan kaiken pitäisi olla syvällistä ja näin ennenkuin sillä on mitään arvoa. Sinänsä ymmärrän kaipuusi, varmasti valtaosa kaipaa sydänystäviä satunnaisempien tuttujen rinnalle, mutta sellainen ystävyys ei muodostu väkisin. Ja valtaosa ihan kivoistakin ihmisistä jää korkeintaan "kiva ihminen" -tasolle. Ja sekin, että halveksut äitipiirien trendivaatekeskusteluja kertoo sinusta ihmisenä jotain. Ystäviä saa siten, että on aidosti kiinnostunut heidän mielenkiinnon kohteistaan ja jakaa niitä. Ei sillä, että vain odottelee suhteiden syvenemistä, että päästään ns oikeisiin asioihin.

Minä taas ajattelen eri tavalla. Kyllä tiedän etten tule saamaan ystävää trendivaatetyypistä, joten jos käytän aikaani hänen(ja vain hänen asioidensa, koska minähän en häntä kiinnosta) asioidensa kuunteluun ja tutustumiseen sitä kautta, niin en kyllä saa itse siitä lopulta yhtään mitään. 

Tämä on minusta hassua. Kukaan ihminen ei ole vain trendivaatetyyppi. Ja trendikkäät vaatteet tuskin sulkevat pois sitä, että on todella kiva ja kiinnostunut monenlaisesta. Myönnän, että itse pidän muodin seuraamisesta ja mielelläni siitä keskustelen, mutta omissa ystävissäni on tässä suhteessa ihan laidasta laitaan porukkaa. On sellaisia, joita ei kiinnosta pätkääkään, on intohimoisia kierrättäjiä, ja sitten sellaisiakin, jotka ovat vielä paljon syvemmällä muodin ja ulkonäön maailmassa kuin mitä itse olen.

Kyllä sen ystävyyden määrittelee ihan muut asiat kuin se, ollaanko kiinnostuneita vaatteista vai ei.

Meinaatko ettei tuota sinusta huomaa kun kanssasi viettää aikaa? Kyllä sen huomaa kuka on vain ja ainoastaan orientoitunut muiden kanssa ollessaan niihin omiin mielenkiinnonkohteisiinsa niin, ettei muusta keskusteleminen oikein käy. Häntä kiinnostaa muiden puhe vain silloin kun ne kohdistuvat tähän hänen mielenkiinnonkohteeseensa. Kaikki käännetään siihen, ja jos joku alkaa puhua muusta, niin tämä ei joko osallistu, hymähtelee, tai alkaa vain puhua päälle sitä omaa juttuaan. 

Mun yksi pitkäaikainen kaveri kääntyi tällaiseksi, ja hänen kanssaan ei meillä enää yhtteistä ole, koska kaiken puhuttavan pitää liittyä niihen kahteen asiaan josta HÄN haluaa puhua.

Kyllä tuolla trendivaatehommalla tarkoitettiin tällaista ihmisitä. Sen huomaa kyllä melko nopeasti mitkä asiat ovat toiselle puhumisen/kuuntelemisen väärtejä, ja mikäli jollain on kapea näkemys mielenkiintoisista keskustelunaiheista, niin ei sen kanssa pärjää kukaan muu kuin toinen samanlainen.

Että aivan turha kääntää sivuraiteelle keskustelua.

Okei, no itse en tunne tällaisia ihmisiä, joten olen ehkä jäävi sanomaan. Poikkeuksetta tuntemani ihmiset osaavat kyllä ihan laajasti puhua eri aiheista. Sinänsä omanapaisia tyyppejä löytyy aina, mutta se on eri asia.

Mulla on sama kokemus ihmisistä kuin sullakin. En tunne ketään, jota kiinnostaisi vain yksi ainoa asia maailmassa eikä koskaan puhuisi mistään muusta kuin siitä. Monet ihmissuhteet alkavat kuitenkin usein siten, että on jokin asia (sama opiskelupaikka, sama työpaikka, sama asuinalue, sama harrastus jne) , joka on molemmille yhteinen. Ja alussa keskustelut tietenkin pyörivät tämän yhteisen asia tiimoilla. Mutta ajan myötä yhteinen juttu on jo niin puhki keskusteltu, että väkisinkin tulee keskusteltua myös muista asioista. Ja keskusteluista sitten huomaa, että toisella on jokin muukin juttu, josta molemmat ovat kiinnostuneita. Yhteisiä juttuja on siinä vaiheessa sitten jo kaksi ja ajan myötä tulee kolmas, neljäs jne. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kukaan ole toisen klooni. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka olisi kiinnostunut kaikista mua kiinnostavista asioista, mutta ei kuitenkaan mistään sellaisesta, mistä minä en ole kiinnostunut. Mulla on hyvä ystävä, joka on intohimoinen leipuri. Mulla taas on jauhopeukalo keskellä kämmentä. Se, että juttelen ystäväni kanssa leipomisesta, ei suinkaan tarkoita, että mun pitäisi itsekin alkaa leipomaan. Riittää, että olen kiinnostunut hänestä ja hänen elämästään, johon leipominen nyt vaan kuuluu. Ei toiseen ihmiseen pidä yrittää tutustua jokin "check list" mukanaan ja ruksata siitä heti keskustelujen edetessä listalla olevia asioita. Ja sitten pettyä, kun toinen tykkääkin jostain, mistä itse ei tykkää. Toki elämänsä aikana tutustuu lukuisiin ihmisiin, joiden kanssa ei ole oikein mitään yhteistä. Mutta eihän kaikista ihmisistä ole tarkoituskaan tulla ystäviä. Ei edes niistä, jotka ovat olleet kanssasi samassa työpaikassa jo 30 vuotta. 

Ei kukaan onneksi väittänytkään että sinulla olisi hajuakaan siitä mistä puhutaan.

Kun joku sanoi, että ei saisi väheksyä tuttavuuksia ja ei saisi ärsyttää, jos jokin ihmissuhde ei syvene ystävyydeksi. Kyllä se nyt vaan harmittaa, jos käy näin:

Päätät mennä mukaan ranskankielen kurssille. Ajattelet saavasi sieltä jonkun samanhenkisen ystävän, joka kenties tykkäisi matkustella ja pitäisi hyvästä ruoasta ja olisi kiinnostunut kulttuurista. Kurssin alussa hakeudut mukavalta vaikuttavan Lauran pariksi. Käytte yhdessä Lauran kanssa keskusteluharjoitukset ranskaksi ja tulette hyvin juttuun. Jutunjuurta riittää ja viihdytte kurssilla toistenne seurassa. Kurssin lähestyessä loppuaan Laura kertoo, ettei jatka ranskan opintoja eikä hän ehdi pitää kanssasi yhteyttä kurssin jälkeen, kun ehdotat asiaa. Olet vuoden käyttänyt tutustumiseen Lauran kanssa "ihan turhaan", kun et saanut Laurasta itsellesi ystävää. Muut kurssilla ovat teidän tutustumisen aikana löytäneet omat kaverinsa eikä muodostuneisiin porukoihin enää pääse, joten jäät yksin. Huono tuuri, kun valitsit yrittää ystävyyttä Lauran kanssa. Sen sijaan ryhmässä olisi ollut Jenna, joka olisi etsinyt ystävää ja Jenna ystävystyikin kurssilla Tiinan kanssa.

Etsit ystävänhakupalstalta itsellesi ystävää ja jätät palstalle ilmoituksen. Anna vastaa ilmoitukseesi heti. Anna kertoo, että teillä on paljon yhteistä ja hänkin kaipaa ystävää. Viestittelette Annan kanssa useamman kerran viikossa. Anna vaikuttaa todella mukavalta ja teillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Ilahdut, kun löysit Annan, jonka kanssa viestittely sujuu tasapuolisesti, molemmat ottavat yhteyttä ja olette kiinnostuneita toistenne kuulumisista. Käytät paljon aikaa Annan kanssa viestittelyyn ja suunnittelette tapaamista, haluat satsata Annaan tutustumiseen ja saada hänestä ystävän. Erään kerran laitat tuttuun tapaan Annalle viestiä, mutta Anna ei vastaa. Ajattelet Annan olevan kiireinen ja laitat viestiä uudemman kerran joidenkin päivien päästä ja uudestaan vielä muutaman viikon päästä, kun Anna ei ole vastannunt. Annasta ei kuulu enää mitään ja mietit, että et kehtaa enää laittaa viestiä, kun toisesta ei kuulu mitään. Jäät miettimään, miksi Anna yhtäkkiä ghostasi sinut.

Tottakai se harmittaa, että "väärään ihmiseen" käytetty tutustumisaika on pois johonkuhun toiseen satsaamisesta. Ystävyyden muodostaminen ei ole kuin joku deittailu, että yksienkin treffien jälkeen toteat, että homma ei toimi. Ystävyyttä voi joutua pohjustamaan pitkäänkin ennen kuin näkee, tuleeko tästä mitään.

Oma kokemus on, että olen yrittänyt ystävystyä sellaisten "olen jo valmiiksi tosi suosittu, ihmiset viihtyvät kanssani ja minulla ei riitä aikaa uusille ystäville, kun ystäviä on jo joka sormelle" tapausten kanssa. Luulen, että tuossa on kyse siitä, että nuo sosiaalisesti lahjakkaat, ystävälliset ja avoimet ihmiset ovat mukavaa seuraa - ovathan se sitä muidenkin mielestä. Heihin on helppo tutustua, koska he tekevät tutustumisesta helppoa sille toiselle osapuolelle. Sitten kun taas itse olen tällainen tavallinen ja ei-niin-kiinnostava, niin eihän meistä sellaista ystävämatchia tule.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku sanoi, että ei saisi väheksyä tuttavuuksia ja ei saisi ärsyttää, jos jokin ihmissuhde ei syvene ystävyydeksi. Kyllä se nyt vaan harmittaa, jos käy näin:

Päätät mennä mukaan ranskankielen kurssille. Ajattelet saavasi sieltä jonkun samanhenkisen ystävän, joka kenties tykkäisi matkustella ja pitäisi hyvästä ruoasta ja olisi kiinnostunut kulttuurista. Kurssin alussa hakeudut mukavalta vaikuttavan Lauran pariksi. Käytte yhdessä Lauran kanssa keskusteluharjoitukset ranskaksi ja tulette hyvin juttuun. Jutunjuurta riittää ja viihdytte kurssilla toistenne seurassa. Kurssin lähestyessä loppuaan Laura kertoo, ettei jatka ranskan opintoja eikä hän ehdi pitää kanssasi yhteyttä kurssin jälkeen, kun ehdotat asiaa. Olet vuoden käyttänyt tutustumiseen Lauran kanssa "ihan turhaan", kun et saanut Laurasta itsellesi ystävää. Muut kurssilla ovat teidän tutustumisen aikana löytäneet omat kaverinsa eikä muodostuneisiin porukoihin enää pääse, joten jäät yksin. Huono tuuri, kun valitsit yrittää ystävyyttä Lauran kanssa. Sen sijaan ryhmässä olisi ollut Jenna, joka olisi etsinyt ystävää ja Jenna ystävystyikin kurssilla Tiinan kanssa.

Etsit ystävänhakupalstalta itsellesi ystävää ja jätät palstalle ilmoituksen. Anna vastaa ilmoitukseesi heti. Anna kertoo, että teillä on paljon yhteistä ja hänkin kaipaa ystävää. Viestittelette Annan kanssa useamman kerran viikossa. Anna vaikuttaa todella mukavalta ja teillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Ilahdut, kun löysit Annan, jonka kanssa viestittely sujuu tasapuolisesti, molemmat ottavat yhteyttä ja olette kiinnostuneita toistenne kuulumisista. Käytät paljon aikaa Annan kanssa viestittelyyn ja suunnittelette tapaamista, haluat satsata Annaan tutustumiseen ja saada hänestä ystävän. Erään kerran laitat tuttuun tapaan Annalle viestiä, mutta Anna ei vastaa. Ajattelet Annan olevan kiireinen ja laitat viestiä uudemman kerran joidenkin päivien päästä ja uudestaan vielä muutaman viikon päästä, kun Anna ei ole vastannunt. Annasta ei kuulu enää mitään ja mietit, että et kehtaa enää laittaa viestiä, kun toisesta ei kuulu mitään. Jäät miettimään, miksi Anna yhtäkkiä ghostasi sinut.

Tottakai se harmittaa, että "väärään ihmiseen" käytetty tutustumisaika on pois johonkuhun toiseen satsaamisesta. Ystävyyden muodostaminen ei ole kuin joku deittailu, että yksienkin treffien jälkeen toteat, että homma ei toimi. Ystävyyttä voi joutua pohjustamaan pitkäänkin ennen kuin näkee, tuleeko tästä mitään.

Minä voisin hyvinkin olla tuo Laura... Koen olevani melko sosiaalinen, ja haluan olla ystävällinen ja huomaavainen kaikille. Minulla on paljon tuttavia, opiskelukavereita, äitikavereita jne. En kuitenkaan tapaa heitä opiskelujen/lapsitapaamisten jne. ulkopuolella ja siten nämä suhteet ovat melko pinnallisia. Opiskelukaverini suoraan tästä minulle sanoikin, että hän on yrittänyt päästä läheisemmäksi kanssani, mutta minulla on joku suojamuuri jonka läpi hän ei pääse. Oli pysäyttävää kuulla tämä. Ja myönnän kyllä sen. Minulla on omia traumoja, hylkäämiskokemuksia ja ulospäin sosiaalisesta kuoresta huolimatta pelkään etten olekaan riittävän hyvä ja sisälläni tunnen ulkopuolisuutta, vaikka se ei välttämättä ulospäin näykään. Minun vain on vaikea päästää uutta ihmistä lähelle, vaikka todellisuudessa koen yksinäisyyttä ja kaipaan ystävää ja samoin koen, että olisipa minullakin läheisiä ystäviä, joita voisin tavata ja tehdä kaikkea yhdessä. Silti sisälläni on jotain lukkoja, ja toiseen (ja itseeni!) luottaminen on vaikeaa. Eikä tämä johdu muista ihmisistä, vaan on oma sisäinen ongelmani, jonka toivottavasti pystyn joskus ratkaisemaan.

Olen todella pahoillani, että jotkut ovat joutuneet pettymään ja kokemaan harmia, koska ovat odottaneet minun suhteeni enemmän, mitä olen pystynyt antamaan :'(

Kerran tutustuin myös erääseen uuteen ihmiseen, jonka kanssa meillä synkkasi hyvin. Mutta en tiedä mitä tapahtui - hän ehkä odotti enemmän ja nopeammin. Minusta tuntui kuin hän olisi tarkertunut minuun, halusi tavata usein, odotti että olisin soitellut/viestitellyt hänelle usein ja loukkaantui kun en vastannut heti hänen viesteihinsä. Olisin toivonut, että hän olisi antanut alkavalle ystävyyssuhteellemme aikaa kehittyä, mutta minä ahdistuin. Lopulta hän totesi, ettei halua jatkaa ystävyyttä ja toivoi, ettei pidetä enää lainkaan yhteyttä. Tämä on jäänyt kaivelemaan minua pitkäksi aikaa. Minusta tuntuu, että jotenkin onnistuin pilaamaan tämän suhteen, olin huono ystävä, ja nyt on entistä isompi kynnys lähteä kahville tai muuten vapaalle jonkun uuden ihmisen kanssa.

Minulla on lapsia, mutta myöskin ihana puoliso, joka kyllä huolehtii lapsista niin että saan lapsivapaata aikaa. Minulla on kaksi läheistä ystävää useiden vuosien takaa, mutta he asuvat kaukana joten tapaamme todella harvoin. Ei kuitenkaan ole niin, että ihmissuhdekiintiöni olisi "täysi". Päinvastoin, koen yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta ja toivoisin, että minulla voisi olla läheisiä ystäviä etenkin tässä lähempänä, jonka kanssa voisin myös tavata useammin ja viettää yhdessä aikaa. Ehkä vielä joskus, opiskelu/työ/harrastuspiireistä tai jostain, kunhan pääsen epävarmuuden ja huonommuuden tunteistani ja uskallan luottaa.

Ystävyyksiin näyttää täällä olevan liikaa odotuksia ja valmiita käsikirjoituksia. Ranskankurssin Laurankin kanssa nro 176 sai olla kokonaisen vuoden rattoisasti ja nyt on nyreissään ja pitää sitä hukkaan heitettynä. Minusta kannattaa satsata harrastuksiin ja nauttia kulloisestakin seurasta juuri sillä hetkellä.

Syvällisten asioiden käsittely lisääntyy sillä, että valitsee syvälliset harrastukset. Kannattaa itse olla kiinnostava ja saa toisista esiin heidän moniuloitteisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyyksiin näyttää täällä olevan liikaa odotuksia ja valmiita käsikirjoituksia. Ranskankurssin Laurankin kanssa nro 176 sai olla kokonaisen vuoden rattoisasti ja nyt on nyreissään ja pitää sitä hukkaan heitettynä. Minusta kannattaa satsata harrastuksiin ja nauttia kulloisestakin seurasta juuri sillä hetkellä.

Syvällisten asioiden käsittely lisääntyy sillä, että valitsee syvälliset harrastukset. Kannattaa itse olla kiinnostava ja saa toisista esiin heidän moniuloitteisuutensa.

Samaa olin aikeissa kirjoittaa. Vaikka minäkin suosittelen yksinäisille harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa yms, ei se tarkoita, että niistä 100% varmasti saisi elinikäisen ystävän. Mutta niissä voi tutustua ihmisiin. Ilman tutustumisia kun ei synny ystävyyksiäkään. Harrastuksen, vapaaehtoistoiminnan tms pitäisi tuottaa iloa itselle siinäkin tapauksessa, ettei niissä edes tutustuisi keneenkään. 

Kommentoijalle 176 sanoisin, että kun menee johonkin harrastukseen, ei kannata panostaa siellä vain yhteen ihmiseen vaan tutustuu mahdollisimman moneen. Lauran lisäksi ainakin Jennaan ja Tiinaan, jos hekin vaikuttivat mukavilta ihmisiltä. 

Mä kyllä ymmärrän ystävystymisen vaikeuden, koska ihmisillä ei yleensä ole kauheasti ylimääräistä aikaa. Siis aikaa tutustua kovin syvällisesti uusiin ihmisiin. Ja ennenkuin jostain ihmisestä tulee edes kaveri, se vie aikaa. Ja kaveruuden muuttuminen ystävyydeksi vieläkin pidemmän aikaa. Harrastuksissa tms käydään kuitenkin säännöllisesti eli tavataan samoja ihmisiä usein. Ja tämä taas mahdollistaa sen, että toisiiin tutustutaan ja ajan myötä saatetaan tavata jo jossain muuallakin kuin ko harrastuksessa tms. Ranskan kurssilta lähteä vaikka yhdessä kuntosalille ennen kotiin menoa.