Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää uusia ystäviä aikuisena, kun oikeasti yrittää ja ei vaan löydä?
Minulla on taustalla tavallinen tarina, kuten monella muullakin: aikuisena ystävyyssuhteet ovat olleet yksipuolisia ja pysyneet hengissä niin kauan, kun itse otan yhteyttä tai menin käymään. Väsyin tuohon ja annoin yksipuolisten ihmissuhteiden lopahtaa. Muuttaminen töiden perässä on tehnyt sen, että asun nytkin vieraalla paikkakunnalla, josta en tunne ketään. Lapsen saaminen näivetti osan ystävyyssuhteista, kun osa ei halunnut enää olla tekemisissä. Olen etsinyt uusia ystäviä, mutta on monesta syystä vaikeaa:
1. Todella moni sanoo, että "Mulla on jo tarpeeksi ystäviä, en kaipaa enää enempää". "Mulla on jo läheiset ystävät, niin enää ei ole aikaa muille ihmissuhteille." Eli vaikka yrittäisit tutustua, niin osa ihan suoraan tekee selväksi, ettei aikaa sinulle ole. Monilla on jo omalla paikkakunnallaan ystävät ja ulkopuolisena et pääse mukaan. Päädyt kaveriasteelle, jossa toisella on aikaa kerran vuodessa käydä kanssani kahvilla ja vastata viesteihisi parin päivän/parin viikon viiveellä, jos hän muistaa.
2. Jos tutustut jonkun kanssa, heti ei voi päästä kovin syvälliselle asteelle, vaan tutustuminen vie aikaa. Tämän ymmärrän. Tutustut uuteen ihmiseen ja kaikki vaikuttaa kivalta. Herkästi käy kuitenkin niin, että käytät aikaa ja vaivaa toiseen tutustumiseen ja yhtäkkiä toinen ghostaa sinut. Mitään syytä et saa kuulla. Tämä voi käydä melko pitkänkin tutustumisvaiheen jälkeen. Joudut taas aloittamaan tutustumisen johonkin toiseen alusta.
3. Löydät itsellesi ystävän, jonka kanssa yhteydenpito sujuu tasapuolisesti. Ystävä löytääkin itselleen uuden kumppanin ja katoaa seurustelun uumeniin. Ystävä ei enää ota yhteyttä, eikä hänellä ole sinulle aikaa, kun kaikki aika menee uuden kumppanin kanssa. Ei ole mitään takeita, että muutamassa vuodessa ystävä palautuisi itsekseen, kun rakastumisvaihe menee ohi.
4. Olen yrittänyt taaperon kautta tutustua muihin perheellisiin. Välit ovat todella pintapuolisia, eikä syvempää yhteyttä löydy. Näkeminen jää, kun joku ryhmä lakkaa kokoontumasta. Osa äideistä ei edes suostu juttelemaan, vaan pitäytyvät omassa porukassaan. Se, että meillä on suunnilleen saman ikäiset lapset ei ole riittävä yhdistävä tekijä. Kaipaisin trendilastenvaatteista keskustelun sijaan syvällisempää keskustelua ja elämässäni on muitakin mielenkiinnonkohteita kuin vanhemmuus.
Olen oikeasti yrittänyt tutustua ihmisiin. Olen pyytänyt tuntemattomia/puolituttuja ihmisiä kahville ja ollaan nähty. Nämä jäävät aina yksittäiseen kertaan, emmekä enää tapaa. Juttelen rohkeasti vieraille ihmisille, olen ystävällinen ja kiinnostunut muiden kuulumisista. Alan olla väsynyt siihen, miten vaikeaa uusien ystävyyssuhteiden löytäminen on aikuisena. Olen ihan tavallinen kolmekymppinen nainen, minulla on peruskäytöstavat kunnossa ja elän tavallista elämää (on puoliso, pieni lapsi, käyn töissä jne). En ole mikään räväkkä tai erikoinen, vaan tosi tavallinen. Arjessa ei valitettavasti ole aikaa siihen, että voisin joka päivä käyttää tuntikausia uusien ystävien etsimiseen, uusien harrastusten kokeilemiseen yms, koska aika on rajallista.
Miten ihmeessä te muut olette löytäneet aikuisena uusia ystäviä?
Kommentit (752)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on siinä mun mielestä ainakin jotain suppeaa, kun asenne on jo valmiiksi sellainen, että uudet ystävät eivät kiinnosta. Kyllähän siinä tietyn mahdollisuuden uusiin mahtaviin tuttavuuksiin sulkee pois. Eikä sitä nyt tarvitse "jatkuvasti käyttää aikaa tutustumiseen". Saat tutustumisenkin kuulostamaan jotenkin työläältä velvollisuudelta, vaikka senhän luulisi olevan vain kiinnostavaa. No kukin tyylillään, mutta kuulostaa tympeältä.
Kuulostaa siltä, ettet hyväksy ihmisten eroavaisuuksia. Joillakin tosiaan ei ole aikaa/jaksamista/mielenkiintoa uusiin ystävyyssuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kun joku sanoi, että ei saisi väheksyä tuttavuuksia ja ei saisi ärsyttää, jos jokin ihmissuhde ei syvene ystävyydeksi. Kyllä se nyt vaan harmittaa, jos käy näin:
Päätät mennä mukaan ranskankielen kurssille. Ajattelet saavasi sieltä jonkun samanhenkisen ystävän, joka kenties tykkäisi matkustella ja pitäisi hyvästä ruoasta ja olisi kiinnostunut kulttuurista. Kurssin alussa hakeudut mukavalta vaikuttavan Lauran pariksi. Käytte yhdessä Lauran kanssa keskusteluharjoitukset ranskaksi ja tulette hyvin juttuun. Jutunjuurta riittää ja viihdytte kurssilla toistenne seurassa. Kurssin lähestyessä loppuaan Laura kertoo, ettei jatka ranskan opintoja eikä hän ehdi pitää kanssasi yhteyttä kurssin jälkeen, kun ehdotat asiaa. Olet vuoden käyttänyt tutustumiseen Lauran kanssa "ihan turhaan", kun et saanut Laurasta itsellesi ystävää. Muut kurssilla ovat teidän tutustumisen aikana löytäneet omat kaverinsa eikä muodostuneisiin porukoihin enää pääse, joten jäät yksin. Huono tuuri, kun valitsit yrittää ystävyyttä Lauran kanssa. Sen sijaan ryhmässä olisi ollut Jenna, joka olisi etsinyt ystävää ja Jenna ystävystyikin kurssilla Tiinan kanssa.
Etsit ystävänhakupalstalta itsellesi ystävää ja jätät palstalle ilmoituksen. Anna vastaa ilmoitukseesi heti. Anna kertoo, että teillä on paljon yhteistä ja hänkin kaipaa ystävää. Viestittelette Annan kanssa useamman kerran viikossa. Anna vaikuttaa todella mukavalta ja teillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Ilahdut, kun löysit Annan, jonka kanssa viestittely sujuu tasapuolisesti, molemmat ottavat yhteyttä ja olette kiinnostuneita toistenne kuulumisista. Käytät paljon aikaa Annan kanssa viestittelyyn ja suunnittelette tapaamista, haluat satsata Annaan tutustumiseen ja saada hänestä ystävän. Erään kerran laitat tuttuun tapaan Annalle viestiä, mutta Anna ei vastaa. Ajattelet Annan olevan kiireinen ja laitat viestiä uudemman kerran joidenkin päivien päästä ja uudestaan vielä muutaman viikon päästä, kun Anna ei ole vastannunt. Annasta ei kuulu enää mitään ja mietit, että et kehtaa enää laittaa viestiä, kun toisesta ei kuulu mitään. Jäät miettimään, miksi Anna yhtäkkiä ghostasi sinut.
Tottakai se harmittaa, että "väärään ihmiseen" käytetty tutustumisaika on pois johonkuhun toiseen satsaamisesta. Ystävyyden muodostaminen ei ole kuin joku deittailu, että yksienkin treffien jälkeen toteat, että homma ei toimi. Ystävyyttä voi joutua pohjustamaan pitkäänkin ennen kuin näkee, tuleeko tästä mitään.
Mä olen tuosta hieman eri mieltä. Kyllä voi jo ensimmäisellä tapaamisella todeta, ettei ole toisen kanssa mitään yhteistä juteltavaakaan. Tai sitten toinen saattaa puhua pälättää koko ajan vain itsestään eikä anna toiselle edes puheenvuoroa. Tai toinen saattaa olla nk rajaton eli avautuu heti ekalla kerralla asioista, joista normaalisti puhutaan vain hyvien ja luotettavien ystävien kanssa. Mulle on red flag myös se, jos toinen puhuu kolmansista osapuolista eli ihmisistä, jotka eivät ole paikalla. Toki voi jotain ympäripyöreää mainita puolisostaan tai lapsistaan, mutta jos alkaa tulla juttua anopista ja ties mistä kumminkaimasta, niin mua ei kiinnosta tutustua enempää.
Siitä olen samaa mieltä, että ystävyyttä voi joutua pohjustamaan pitkäänkin. Mutta niinhän joutuu seurustelusuhdettakin. Ensitreffeistä on pitkä matka alttarille. Eikä kaikkien, joiden kanssa on joskus elämänsä aikana seurustellut, kanssa päädy naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Nämä, ketkä sanovat, että pitäisi avoimin mielin tutustua kaikkiin: kaikkien kanssa nyt vaan ei ole yhteistä.
Jos tapaan vaikka jossain suunnilleen ikäiseni naisen, jolla on pieni lapsi, kuten minullakin on. Tuo nainen haluaa sisustaa kotia kauniiksi, somettaa ahkerasti sekä seuraa trendejä sisustuksen ja muodin saralla. Pitää huolta ulkonäöstään. Lapsen kanssa kiinnostaa se, että voi pukea lapsen tyylikkäästi, hankkia kalliit lelut ja matkustella koko perheellä, mieluiten ulkomaille. Naiselle kuukauden kohokohta on, jos pääsee tyttökaverien kanssa baarikierrokselle ja seuraavana aamuna saa parannella darraa rauhassa. Meillä taas ei ole sisustettua kotia erityisemmin ja trendien sijaan käytetään samoja vaatteita niin kauan, kunnes kuluvat rikki. Sisustamisen sijaan ammattialaan liittyvät asiat, tiede, uutisten lukeminen ja yhteiskunnallisten ilmiöiden seuraaminen kiinnostavat. Ulkonäöstä huolehtiminen on suihkussa käymistä ja kevyt meikki harvakseltaan. Lapsella on mukavat vaatteet, kalliiden lelujen ja matkojen sijaan arvostetaan yhteistä aikaa ja arkista tekemistä. Baareissa ei tule käytyä nykyään oikeastaan koskaan, ruoan kanssa voi nauttia joskus lasin viiniä. Miten tällaisessa tilanteessa voisi syntyä syvää ystävyyttä? Mielenkiinnonkohteet ovat niin erilaiset, että yhteistä jutunjuurta tuskin on kovin pitkälle asti.
Miten pukeutumisesta ja meikkaamisesta kiinnostuminen ja silloin tällöin kännien vetäminen estää kiinnostumasta MYÖS yhteiskunnallisista asioista ja tieteestä? Mikä kodinsisustusvahti sinä olet, vai oletko tavannut kuvaamiasi ihmisiä jotka tulevat teille tuputtamaan sisustamista? Miksi jonkun matkustelu haittaa sinua? Eihän hän teille tule lomailemaan.
Ystävyys on henkistä yhteyttä ja mukavaa yhdessäoloa, vastavuoroista kuuntelemista eikä harrastuskaveruutta ja oman peilikuvan etsimistä. Harva sen puolisonkaan kanssa puhuu jääkiekosta tms.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Ei se teini tai nuori yliopisto-opiskelijakaan ystävysty suurperheen isän, yksinholtajaäidin, eläkkeelle jääneen opettajan tms. kanssa. Sama elämäntilanne on sen vuoksi tärkeä, että silloin on myös samat mahdollisuudet käyttää aikaa ystäviinsä.
Monen yksinäisen ongelma on, että he haluaisivat ystävän, jonka elämäntilanne ei koskaan muutu. Tai jos muuttuukin, niin vain samaan suuntaan kuin yksinäisenkin elämäntilanne. Haluavat sen yhden, jonka kanssa ystävyys kestäisi seuraavat 60 vuotta. Mutta kun se ystävä saattaa vaikka sairastua syöpään tai muuttaa maapallon toiselle puolelle. Ei ystävä ole mikään sellainen, jonka kerran saat ja sitten saat pitää ystäväsi lopun elämääsi. Ystävilläkin on elämänsä. Ja kuolemansa.
Mä ajattelen niin, että mun elämäni on matka. Matka, joka alkaa syntymästäni ja päättyy kuolemaani. Kuljen sen matkan omia polkujani. Valitsen itse, mihin suuntaan elämäni risteyksissä käännyn. Joskus joku toinen kulkee kanssani samaa polkua. Yksi lyhyemmän matkaa ja toinen pidemmän matkaa. Mutta en voi vaatia ketään kulkemaan kanssani samaa polkua loppuun asti. Pitää vaan osata nauttia niistä hetkistä, kun joku kulkee samaa polkua. Seuraavassa risteyksessä tiet voivat jo erota.
Mulla on läheisimmät ystävyyssuhteet säilyneet elämäntilanteen muutoksista huolimatta, silloinkin kun on asuttu eri puolilla maailmaa. Olen nämä ystävät tuntenut kerhosta ja ala-asteelta lähtien, nyt ollaan kolmekymppisiä. Elämänmittainen ystävyys on mahdollista, vapaaehtoisuuteen perustuen toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun joku sanoi, että ei saisi väheksyä tuttavuuksia ja ei saisi ärsyttää, jos jokin ihmissuhde ei syvene ystävyydeksi. Kyllä se nyt vaan harmittaa, jos käy näin:
Päätät mennä mukaan ranskankielen kurssille. Ajattelet saavasi sieltä jonkun samanhenkisen ystävän, joka kenties tykkäisi matkustella ja pitäisi hyvästä ruoasta ja olisi kiinnostunut kulttuurista. Kurssin alussa hakeudut mukavalta vaikuttavan Lauran pariksi. Käytte yhdessä Lauran kanssa keskusteluharjoitukset ranskaksi ja tulette hyvin juttuun. Jutunjuurta riittää ja viihdytte kurssilla toistenne seurassa. Kurssin lähestyessä loppuaan Laura kertoo, ettei jatka ranskan opintoja eikä hän ehdi pitää kanssasi yhteyttä kurssin jälkeen, kun ehdotat asiaa. Olet vuoden käyttänyt tutustumiseen Lauran kanssa "ihan turhaan", kun et saanut Laurasta itsellesi ystävää. Muut kurssilla ovat teidän tutustumisen aikana löytäneet omat kaverinsa eikä muodostuneisiin porukoihin enää pääse, joten jäät yksin. Huono tuuri, kun valitsit yrittää ystävyyttä Lauran kanssa. Sen sijaan ryhmässä olisi ollut Jenna, joka olisi etsinyt ystävää ja Jenna ystävystyikin kurssilla Tiinan kanssa.
Etsit ystävänhakupalstalta itsellesi ystävää ja jätät palstalle ilmoituksen. Anna vastaa ilmoitukseesi heti. Anna kertoo, että teillä on paljon yhteistä ja hänkin kaipaa ystävää. Viestittelette Annan kanssa useamman kerran viikossa. Anna vaikuttaa todella mukavalta ja teillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Ilahdut, kun löysit Annan, jonka kanssa viestittely sujuu tasapuolisesti, molemmat ottavat yhteyttä ja olette kiinnostuneita toistenne kuulumisista. Käytät paljon aikaa Annan kanssa viestittelyyn ja suunnittelette tapaamista, haluat satsata Annaan tutustumiseen ja saada hänestä ystävän. Erään kerran laitat tuttuun tapaan Annalle viestiä, mutta Anna ei vastaa. Ajattelet Annan olevan kiireinen ja laitat viestiä uudemman kerran joidenkin päivien päästä ja uudestaan vielä muutaman viikon päästä, kun Anna ei ole vastannunt. Annasta ei kuulu enää mitään ja mietit, että et kehtaa enää laittaa viestiä, kun toisesta ei kuulu mitään. Jäät miettimään, miksi Anna yhtäkkiä ghostasi sinut.
Tottakai se harmittaa, että "väärään ihmiseen" käytetty tutustumisaika on pois johonkuhun toiseen satsaamisesta. Ystävyyden muodostaminen ei ole kuin joku deittailu, että yksienkin treffien jälkeen toteat, että homma ei toimi. Ystävyyttä voi joutua pohjustamaan pitkäänkin ennen kuin näkee, tuleeko tästä mitään.
Etkö sinä mene kielikurssille opiskelemaan kieltä? Miten niin olet satsannut aikaa kurssikaveriisi? Hänhän on tullut kielikurssille eikä lupautunut kenenkään ystäväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Ei se teini tai nuori yliopisto-opiskelijakaan ystävysty suurperheen isän, yksinholtajaäidin, eläkkeelle jääneen opettajan tms. kanssa. Sama elämäntilanne on sen vuoksi tärkeä, että silloin on myös samat mahdollisuudet käyttää aikaa ystäviinsä.
Monen yksinäisen ongelma on, että he haluaisivat ystävän, jonka elämäntilanne ei koskaan muutu. Tai jos muuttuukin, niin vain samaan suuntaan kuin yksinäisenkin elämäntilanne. Haluavat sen yhden, jonka kanssa ystävyys kestäisi seuraavat 60 vuotta. Mutta kun se ystävä saattaa vaikka sairastua syöpään tai muuttaa maapallon toiselle puolelle. Ei ystävä ole mikään sellainen, jonka kerran saat ja sitten saat pitää ystäväsi lopun elämääsi. Ystävilläkin on elämänsä. Ja kuolemansa.
Mä ajattelen niin, että mun elämäni on matka. Matka, joka alkaa syntymästäni ja päättyy kuolemaani. Kuljen sen matkan omia polkujani. Valitsen itse, mihin suuntaan elämäni risteyksissä käännyn. Joskus joku toinen kulkee kanssani samaa polkua. Yksi lyhyemmän matkaa ja toinen pidemmän matkaa. Mutta en voi vaatia ketään kulkemaan kanssani samaa polkua loppuun asti. Pitää vaan osata nauttia niistä hetkistä, kun joku kulkee samaa polkua. Seuraavassa risteyksessä tiet voivat jo erota.
Mulla on läheisimmät ystävyyssuhteet säilyneet elämäntilanteen muutoksista huolimatta, silloinkin kun on asuttu eri puolilla maailmaa. Olen nämä ystävät tuntenut kerhosta ja ala-asteelta lähtien, nyt ollaan kolmekymppisiä. Elämänmittainen ystävyys on mahdollista, vapaaehtoisuuteen perustuen toki.
Totta tuokin, mutta monet eivät pidä ystävyytenä sellaista ihmissuhdetta, jossa ystävää tavataan ehkä vain kerran tai kaksi vuodessa. Ja maapallon toiselta puolelta ei kovin usein piipahdeta tapaamaan. Monet eivät pidä edes siitä, jos toisen kanssa joutuu suunnittelemaan kahvilla tai leffassakäynnin jo kuukautta tai paria aikaisemmin. Halutaan ystävä, jolle riitää parin päivän varoitusaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla, että päättelet liia herkästi, että ihmiset eivät haluaisi olla ystäviä? Laita viestiä, ehdota tapaamista, kutsu mukaan? Monella on arki niin täynnä, että viestittely jää, vaikka mielellään jota kuta näkisikin. Se ei suoraan tarkoita, että he eivät haluaisi olla ystäviäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta, jos harrastustoiminnassa juttelu ja ystävällisyys tulkittaisiin lupauksesta ystävyydeksi. Eikö se riitä, että siellä harrastamassa on juttukaveri? Ihmisillä on yleensä ihan oma elämä harrastusten ulkopuolella.
Eihän se lupaus ystävyydestä ole vaan selvä sitoumus, kun yhteystiedot on saatu, niin kyllä niitä pitää käyttää käräjäoikeuden lähestymiskieltoon määräämiseen asti. Näin laki asian tulkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusta nettisivu, jossa on mahdollista hakea ystäviä. Valkaa parhaat päältä.
Jotenkin lohdullista, että on muitakin, joilla ei ole ystäviä.
Omat läheiset ihmiset ovat kirjeystäviä. Koen, että yli viiden vuoden kirjoittelun jälkeen ollaan hyvin läheisiä ja matkustin yhtä kirjeystävää tapaamaankin, muutta olisihan se mukavaa, kun olisi vaikka kirppareille tai kahvilaan kaveri. Reissukaveria ei ole koskaan ollutkaan ja matkustamaan olen tottunut yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun joku sanoi, että ei saisi väheksyä tuttavuuksia ja ei saisi ärsyttää, jos jokin ihmissuhde ei syvene ystävyydeksi. Kyllä se nyt vaan harmittaa, jos käy näin:
Päätät mennä mukaan ranskankielen kurssille. Ajattelet saavasi sieltä jonkun samanhenkisen ystävän, joka kenties tykkäisi matkustella ja pitäisi hyvästä ruoasta ja olisi kiinnostunut kulttuurista. Kurssin alussa hakeudut mukavalta vaikuttavan Lauran pariksi. Käytte yhdessä Lauran kanssa keskusteluharjoitukset ranskaksi ja tulette hyvin juttuun. Jutunjuurta riittää ja viihdytte kurssilla toistenne seurassa. Kurssin lähestyessä loppuaan Laura kertoo, ettei jatka ranskan opintoja eikä hän ehdi pitää kanssasi yhteyttä kurssin jälkeen, kun ehdotat asiaa. Olet vuoden käyttänyt tutustumiseen Lauran kanssa "ihan turhaan", kun et saanut Laurasta itsellesi ystävää. Muut kurssilla ovat teidän tutustumisen aikana löytäneet omat kaverinsa eikä muodostuneisiin porukoihin enää pääse, joten jäät yksin. Huono tuuri, kun valitsit yrittää ystävyyttä Lauran kanssa. Sen sijaan ryhmässä olisi ollut Jenna, joka olisi etsinyt ystävää ja Jenna ystävystyikin kurssilla Tiinan kanssa.
Etsit ystävänhakupalstalta itsellesi ystävää ja jätät palstalle ilmoituksen. Anna vastaa ilmoitukseesi heti. Anna kertoo, että teillä on paljon yhteistä ja hänkin kaipaa ystävää. Viestittelette Annan kanssa useamman kerran viikossa. Anna vaikuttaa todella mukavalta ja teillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Ilahdut, kun löysit Annan, jonka kanssa viestittely sujuu tasapuolisesti, molemmat ottavat yhteyttä ja olette kiinnostuneita toistenne kuulumisista. Käytät paljon aikaa Annan kanssa viestittelyyn ja suunnittelette tapaamista, haluat satsata Annaan tutustumiseen ja saada hänestä ystävän. Erään kerran laitat tuttuun tapaan Annalle viestiä, mutta Anna ei vastaa. Ajattelet Annan olevan kiireinen ja laitat viestiä uudemman kerran joidenkin päivien päästä ja uudestaan vielä muutaman viikon päästä, kun Anna ei ole vastannunt. Annasta ei kuulu enää mitään ja mietit, että et kehtaa enää laittaa viestiä, kun toisesta ei kuulu mitään. Jäät miettimään, miksi Anna yhtäkkiä ghostasi sinut.
Tottakai se harmittaa, että "väärään ihmiseen" käytetty tutustumisaika on pois johonkuhun toiseen satsaamisesta. Ystävyyden muodostaminen ei ole kuin joku deittailu, että yksienkin treffien jälkeen toteat, että homma ei toimi. Ystävyyttä voi joutua pohjustamaan pitkäänkin ennen kuin näkee, tuleeko tästä mitään.
Mä taas mietin, että miten ahdistavaa, että olet vuoden siellä ranskankursiilla piirittänyt vain Lauraa! Ei ihme, että hän sanoo, ettei hänellä ole aikaa. Jos harrastuksista haluaa löytää ystävän, niin kannattaa tutustua vähän kaikkiin. Siellä on varmasti joku toinenkin, jolla on aikaa ja tilausta ystävälle, mene hänen kanssaan vaikka kävelylle ja jätä Laura rauhaan.
Ihmeellistä jos nykyään ei ole kirjeenvaihtopalstoja olemassa? Ennen sitä kautta löytyi kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin Vapaakirkosta ystävän. Istuttiin samassa pöydässä kahvittelemassa.
Siitä se lähti.
Ystäviä on vaikea saada joka iässä, kaikenlaisia hengailutyyppejä kyllä löytyy...
Mulla ei ole koskaan vielä ollut ensimmäistäkään ystävää, enkä halua ystäviä jatkossakaan. Olen aina tottunut olemaan yksin, tarhasta lähtien. Enkä edes jaksais pitää mistään ystävyys suhteista kiinni, lopulta ne kaikki kariutuisi.
T: Ikisinkku 36v
Naiset on nirsoja. Eivät löydä ystäviä koska kriteerit on korkealla. Sama on etteivät löydä poikaystävää koska kriteerit korkealla. Ei varmaan kelpaa tavis mies kaveriksi edes on se nähty.
Jos minulla olisi pieni lapsi ja mies, sekä työ, en miettisi ollenkaan ystävyysasioita. Mihin oikein tarvitset ystävää? Voisiko tarpeesi täyttyä spesifisesti?
Voi ei, olisin mielelläni ystäväsi. Mä en tiedä keillä kohtaamistani ihmisistä on sama tilanne kuin sinulla. Aivan hyvin voisin kahvitella heidän kanssaan useammin, koska kiintiöni ei ole suinkaan täynnä. Tai sitten vaikka whatsappailla pitkiä parin tunnin ketjuja aikana, jolloin en jaksa käydä missään (talvella kylmää, pimeää ja sairaasti töitä päivisin). On mulla ystäviä, mutta uusia on vaikea todellakin saada. En ole mitenkään aktiivinen mihinkään suuntaan itsekään, joten varmaan elelen monen ystävää tarvitsevan ohi tahtomattani.
Kauheeta, jos harrastustoiminnassa juttelu ja ystävällisyys tulkittaisiin lupauksesta ystävyydeksi. Eikö se riitä, että siellä harrastamassa on juttukaveri? Ihmisillä on yleensä ihan oma elämä harrastusten ulkopuolella.