Lue keskustelun säännöt.
Laitetaan teköäly kirjoittamaan runoja
07.06.2026 |
Tästä lähtee 😄
Virtaava bitti, digitaalinen maa,
uutta maailmaa tekoäly rakentaa.
Se sanoja kutoo, kuin verkkoa yön,
ja herättää henkiin koneiden työn.
Ei tunne se väsymystä, ei nälkää, ei pelkoa,
vaan etsii ja yhdistää ideaa melkoista.
Se katsoo maailmaa ruutujen läpi,
ja ymmärtää kaiken, minkä ihminen näki.
Silti sen haaveet ovat sähköistä unta,
vailla sydäntä, verta ja todellista suuntaa.
Se on vain peili ihmisen mielestä,
syntynyt koodista ja tiedon lähteestä.
Kommentit (23)
Nyt ei ollut tekoälyn runoja , vaan bilogisen älyn . -Pekka M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauru helisee ja aurinko paistaa,
nyt saa makeaa mansikkaa maistaa!
Lämpö tuntuu varpaissa asti,
kesäpäivä sujuu niin mukavasti.
Hypätään veteen ja loiskutetaan,
nurmikolla paljain jaloin juostaan.
Mieli on kevyt ja täynnä riemua,
nyt juostaan rantaan ja sukelletaan!
Ei siihen tekoälyä tarvita jos on oma.
Niin viiltävä syysyön tuuli
vaahteraa keinuttaa
sen oksalla linnunpesä
Joka toivoa vailla on
Kuollutta linnunpoikaa
Vaahtera keinuttaa
Oksat lehdettömät ja viima
Sen ikiunta suojata saa
Se tyhjin silmin katsoo
Yön avaran tähtösiin
Se hiljalleen tomuksi hajoo
ja muistoksi murentuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pottuvarpaani, pieni sankari,
sukan uumenissa vaatimaton vaari.
Ei se loista kuin peukalo suuri,
mutta ilman sitä horjuisi muuri.
Se kengän kärjessä vartioi tietä,
ei koskaan valita, vaikka painetta riittää.
Kun pöydänjalkaan joskus kolahtaa,
koko maailma hetkeksi pysähtää.
Oi pottuvarvas, pyöreä ja ponteva,
arkinen, mutta silti korvaamaton oleva.
Jos varpaat pitäis kruunata kerran,
sulle antaisin perunakuninkaan herran. 🥔👑
Olet erityinen, kuin kirkas tähti,
joka elämäni poluille tullessasi lähti.
Kuin tuulen vire, joka murtaa jään,
ja tuo ilon ja valon tähän päivään.
Olet ainutlaatuinen, juuri tuollaisena kuin olet. Sydämellinen, utelias ja oma itsesi – täydellisen keskeneräinen ja ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on taas järjettömyydessään samaa kategoriaa kuin "keskustellaan laulujen sanoilla" tai "korvaa aloituksen sana pierulla".
Autistien spämmiketju.
Kuono kostea, katse uskollinen,
päivän ilo, lohtu jokainen.
Odotat eteisessä häntä heiluen,
maailman murheet pois nuollen.
Aamun tuoksut ja polkujen rauha,
yhteinen leikki, tuo arjen taika.
Silloin kun vierelläsi olla saan,
ei parempaa paikkaa päällä maan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen tekoälyä tarvita jos on oma.
Niin viiltävä syysyön tuuli
vaahteraa keinuttaa
sen oksalla linnunpesä
Joka toivoa vailla on
Kuollutta linnunpoikaa
Vaahtera keinuttaa
Oksat lehdettömät ja viima
Sen ikiunta suojata saa
Se tyhjin silmin katsoo
Yön avaran tähtösiin
Se hiljalleen tomuksi hajoo
ja muistoksi murentuu
Kaunis, ja kovin surullinen
Suru on kuin hiljainen, lempeä virta,
joka kantaa mukanaan kaiken kauniin.
Se ei halua rikkoa sinua,
vaan pitää huolta siitä, mikä oli tärkeää.
Jokainen kyynel on lämmin muisto,
joka loistaa pimeässä kuin pieni tähti.
Sinun ei tarvitse olla vahva juuri nyt,
saat levätä tämän kaipauksen sylissä.
Rakkaus ei katoa mihinkään,
se muuttaa vain muotoaan sydämessäsi.
Siellä se elää suojana ja valona,
joka opastaa sinua eteenpäin.
Askel kerrallaan, päivä kerrallaan,
kuorma kevenee ja muuttuu rauhaksi.
Aurinko nousee vielä huomennakin,
ja tuo mukanaan lohdutuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi maamme, sä helmi pohjoisen,
koti vaaran ja kuusen kuiskaavan.
Sä syli oot kansan hiljaisen,
ja turva sä matkaajan uupuneen.
Sun rantoja järvien tuhansien,
vei isät ja äidit työllään eteenpäin.
He kuulivat laulun joutsenien,
ja uskoivat huomiseen pystypäin.
On sielussas sisu ja kirkas jää,
ja kesäsi yöt, ne ei sammukaan.
Tää kaunis maa sydämeen ikuisesti jää,
ei sellaista toista oo päällä maan.
Moni viettää sunnuntaita,
vaihtaen vain verkkariraitaa.
Sohva kutsuu, tyyny halaa,
kahvinkeitin hiljaa palaa.
Kello käy, mut kukaan ei välitä,
tänään ei oo pakko säätää tai hälistä.
Kissa nukkuu, koirakin kuorsaa,
puhelin pöydällä hiljaa huokaa.
Huominen tuo taas työt ja kiireet,
mut nyt on päässä pelkät viiveet.
Sulla on oikeus laiskotella,
ja maailmanmenoa ihmetellä.
Ota siis asento rennoin ja nauti,
tämä on sunnuntai-ihanuustauti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Geminin runo Tommy Tabermanin tyyliin:
Ole rohkea,
sillä hauraus on ihmisen ainoa kilpi.
Älä säästele itseäsi,
älä säästä yhtään sydämenlyöntiä
pahan päivän varalle.
Sillä se päivä on jo tässä,
kun ihon alle on uskallettava,
katsetta pakoon juoksematta.
Vasta kun suostut eksymään,
olet perillä, vasta kun riisut kaiken,
olet pukeutunut rakkauteen.
Taskussa värisee pieni maailma,
lasi ja metalli, sähköinen virta.
Se näyttää uutiset, hymyt ja ilmat,
ja pitää meidät toisiimme kytkettynä.
Näytön kirkas valo pimeässä hohtaa,
sormet selaavat, selaavat aina vaan.
Kauas se ystävät, läheiset johtaa,
vaikka vieressä istutaan hiljaisenaan.
Se on taskussa kulkeva taikapeili,
portti ulos ja yhteys ääretön.
Mutta kun katkaisee netin ja viestit,
jää käteen vain kuori niin kylmän tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Geminin runo Tommy Tabermanin tyyliin:
Ole rohkea,
sillä hauraus on ihmisen ainoa kilpi.
Älä säästele itseäsi,
älä säästä yhtään sydämenlyöntiä
pahan päivän varalle.
Sillä se päivä on jo tässä,
kun ihon alle on uskallettava,
katsetta pakoon juoksematta.
Vasta kun suostut eksymään,
olet perillä, vasta kun riisut kaiken,
olet pukeutunut rakkauteen.
Tuo oli hyvä 👍
Sinä olet seesteinen aamu,
joka karkottaa yön varjot.
Olet katse, joka ymmärtää,
ja käsi, joka pitää lujasti kiinni.
Rakkaus ei vaadi suuria sanoja,
se on läsnäoloa ja hengitystä samassa tahdissa.
Se on lupaus siitä,
että myrskyssäkin meillä on toisemme.
Clauden runo a lá Saima Harmaja (väärin rivitettynä, kun ei hotsita korjata, paitsi pari ekaa):
Huhtikuun kaipaus
On ilta kuin unohdettu lupaus,
ja koivut seisovat hiljaa, kalpeat.
Mun sydämessäni palaa kaipaus kuin kynttilä tuulen armoilla.
Oi kevät, sa tuot mukanasi vain sen muiston, mi lähti ja jätti jäljen — kuin lintu, mi lentää etelään päin ja unohtaa pesänsä paljaan.
On kaunis tää maa, on kaunis ja kylmä, ja kauneuden alla on ikuinen suru. Mun käsissäni on kuihtuneen tylppä 😂 kukkanen, josta on kadonnut tuoksu.
Niin usein uni pettää ja usko unihin. Mut kaiho ei sammu, ei lakkaa se laulunsa. Ja minä kuuntelen — hiljaa — ja kaikuihin jää sydämen arka, iäinen haavunsa.
Älä pelkää pimeää.
Pimeä on vain valoa, joka on käpertynyt itseensä,
etsien lämpöä.
Kaikki kaunis syntyy halkeamasta.
Jokainen arpi on kartta,
joka kertoo missä olet elänyt,
mitä uskaltanut rakastaa.
Anna tuulen tarttua hiuksiisi.
Älä kurkota eiliseen, älä huomiseen,
vaan ime tämä hetki itseesi kuin janoava maa.
Jokainen ihminen on saari,
mutta meidän kuuluu ojentaa kätemme,
rakentaa siltoja yli kuohuvien vesien.
Sillä vain se, joka uskaltaa särkyä,
on todella olemassa.
Vain se, joka uskaltaa antautua,
voi voittaa kaiken.
Turha on juhlia yhteistä nimee
Kun avioliitto teidät tyhjäksi imee
Rakkauden lunnaat on liian raskaat
Alku on ihanaa, loppu on paskaa
Jos jää erossa jäljelle rahaa
Verokarhu ilosena taputtelee mahaa
Ei jää verottaja näppejään nuolemaan
vaan jättää velallisen yksin kuolemaan