Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää uusia ystäviä aikuisena, kun oikeasti yrittää ja ei vaan löydä?
Minulla on taustalla tavallinen tarina, kuten monella muullakin: aikuisena ystävyyssuhteet ovat olleet yksipuolisia ja pysyneet hengissä niin kauan, kun itse otan yhteyttä tai menin käymään. Väsyin tuohon ja annoin yksipuolisten ihmissuhteiden lopahtaa. Muuttaminen töiden perässä on tehnyt sen, että asun nytkin vieraalla paikkakunnalla, josta en tunne ketään. Lapsen saaminen näivetti osan ystävyyssuhteista, kun osa ei halunnut enää olla tekemisissä. Olen etsinyt uusia ystäviä, mutta on monesta syystä vaikeaa:
1. Todella moni sanoo, että "Mulla on jo tarpeeksi ystäviä, en kaipaa enää enempää". "Mulla on jo läheiset ystävät, niin enää ei ole aikaa muille ihmissuhteille." Eli vaikka yrittäisit tutustua, niin osa ihan suoraan tekee selväksi, ettei aikaa sinulle ole. Monilla on jo omalla paikkakunnallaan ystävät ja ulkopuolisena et pääse mukaan. Päädyt kaveriasteelle, jossa toisella on aikaa kerran vuodessa käydä kanssani kahvilla ja vastata viesteihisi parin päivän/parin viikon viiveellä, jos hän muistaa.
2. Jos tutustut jonkun kanssa, heti ei voi päästä kovin syvälliselle asteelle, vaan tutustuminen vie aikaa. Tämän ymmärrän. Tutustut uuteen ihmiseen ja kaikki vaikuttaa kivalta. Herkästi käy kuitenkin niin, että käytät aikaa ja vaivaa toiseen tutustumiseen ja yhtäkkiä toinen ghostaa sinut. Mitään syytä et saa kuulla. Tämä voi käydä melko pitkänkin tutustumisvaiheen jälkeen. Joudut taas aloittamaan tutustumisen johonkin toiseen alusta.
3. Löydät itsellesi ystävän, jonka kanssa yhteydenpito sujuu tasapuolisesti. Ystävä löytääkin itselleen uuden kumppanin ja katoaa seurustelun uumeniin. Ystävä ei enää ota yhteyttä, eikä hänellä ole sinulle aikaa, kun kaikki aika menee uuden kumppanin kanssa. Ei ole mitään takeita, että muutamassa vuodessa ystävä palautuisi itsekseen, kun rakastumisvaihe menee ohi.
4. Olen yrittänyt taaperon kautta tutustua muihin perheellisiin. Välit ovat todella pintapuolisia, eikä syvempää yhteyttä löydy. Näkeminen jää, kun joku ryhmä lakkaa kokoontumasta. Osa äideistä ei edes suostu juttelemaan, vaan pitäytyvät omassa porukassaan. Se, että meillä on suunnilleen saman ikäiset lapset ei ole riittävä yhdistävä tekijä. Kaipaisin trendilastenvaatteista keskustelun sijaan syvällisempää keskustelua ja elämässäni on muitakin mielenkiinnonkohteita kuin vanhemmuus.
Olen oikeasti yrittänyt tutustua ihmisiin. Olen pyytänyt tuntemattomia/puolituttuja ihmisiä kahville ja ollaan nähty. Nämä jäävät aina yksittäiseen kertaan, emmekä enää tapaa. Juttelen rohkeasti vieraille ihmisille, olen ystävällinen ja kiinnostunut muiden kuulumisista. Alan olla väsynyt siihen, miten vaikeaa uusien ystävyyssuhteiden löytäminen on aikuisena. Olen ihan tavallinen kolmekymppinen nainen, minulla on peruskäytöstavat kunnossa ja elän tavallista elämää (on puoliso, pieni lapsi, käyn töissä jne). En ole mikään räväkkä tai erikoinen, vaan tosi tavallinen. Arjessa ei valitettavasti ole aikaa siihen, että voisin joka päivä käyttää tuntikausia uusien ystävien etsimiseen, uusien harrastusten kokeilemiseen yms, koska aika on rajallista.
Miten ihmeessä te muut olette löytäneet aikuisena uusia ystäviä?
Kommentit (752)
Satsaa etsiminen heihin, joilla ei ole ennestään juuri kavereita. Todennäköisemmin heillä on aikaa ja kiinnostusta, jos siis kavereita itsekin kaipaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko vähän vanhemmista naisista löytyä ystäviä? Töissä olen huomannut, että monet n. viisikymppiset naiset ovat tosi mukavia. Heillä on jo isommat lapset, joten aikaakin riittää, mutta ymmärtävät myös lapsiperheen elämää.
Sama kokemus. Ei vain ole ketään. Facen ystäväryhmiin kuulun myös, mutta olen tullut siihen tulokseen, että suuri osa sieltäkään ei hae oikeaa liveystävää. Halutaan vain päivitellä juttuja ja ehkä valittaakin. Siellä on näitä ketjuja joihin saa ilmoittaa mistä kaupungista ystäviä hakee. Kukaan ei ole koskaan minua sieltä bongannut. Itse olen kirjoittanut joskus joillekin, että "hei minäkin" täältä. Ei mitään vastausta takaisin.
En näin aikuisiällä enää kaipaa ystävää sellaisessa merkityksessä, että olisi joku "syvällinen ystävyys". Minulla on yksi kaukana asuva pitkäaikainen ystävä, jota en tapaa edes vuosittain etäisyyden takia, mutta jolle voin kertoa ihan kaiken. Se riittää. Pidämme yhteyttä välillä tiheämmin, välillä harvakseltaan.
Lisäksi on työkaverit ja muut tuttavat. Sellaisiksi kavereiksi/tuttaviksi on Tullut/jäänyt ihmisiä edellisiltä työpaikoilta, politiikasta, yhdistystoiminnasta, opinnoista ja töihin liittyvistä verkostoista. Ei olisi ihan oikeasti aikaa tavata ihmisiä. Päivät kuluvat töissä, illat luottamustehtävissä ja opinnoissa, viikonloppuisin haluan näin kesällä laittaa puutarhaa ja matkustella. Puolisonkin kanssa haluan välillä ehtiä tehdä jotain yhdessä.
Surettaa minuakin, että ystäviä ei oikein ole. Olen kaikille sellainen kakkosluokan kaveri. Jos pidän juhlat, kukaan ei tule. Minua ei kutsuta muiden juhliin. Hirvittää, miten voin opettaa lapselleni ystävyyssuhteiden vastavuoroisuutta ja ystävien kanssa olemista, kun minulla ei ole ystäviä. En haluaisi yksinäisyyden periytyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin kolmen pienen lapsen äiti ja niinhän se on, että ei muut jaksa tätä härdelliä, mikä kulkee mukanani kaikkialle ja se on täysin ymmärrettävää. Silloin kun mulla oli vielä yksi vauva, ehkä se kaksikin, niin muut äidit vauvansa kanssa olivat aluksi ihan kivaa vertaistukiseuraa. Mutta mutta. Nyt monilla niillä tutuilla on useampi lapsi ja itselläkin jo noin monta, niin itsekään ei meinaa jaksaa sitä sekamelskaa mikä syntyy siitä, kun mun lapset tapaa äitituttujeni lapsia. Jos ennen oli vain kaksi vauvaa kellimässä keskenään leikkimatolla, niin nyt voikin olla kuusi lasta juoksemassa ja mesoamassa ympäriinsä. Siksi ei kaikki äiditkään välttämättä kaipaa lisää kamuja, joilla on lapsia, vaikka voisi luulla toisin. Alan olla siinä pisteessä, että useimmiten ihan omien lasten seura riittää ja on kivoin tavata niitä vanhoja läheisiä ystäviä ilman lapsia, koska uusia lapsettomia kavereita on noiden lasten takia hankala saada tällä hetkellä.
Minä olen tullut jotenkin parin viime vuoden aikana sinuiksi sen kanssa ettei uusia ystäviä saa, ellei käy tosi hyvä tuuri. Olen lähinnä mieheni kanssa. Välillä näen perhettä. Yksi ystävä on jota näen harvoin mutta sanoisin että se on aitoa ystävyyttä. Kaikki muut on jääneet juuri siksi että toinen osapuoli oli innottomampi näkemään tai jotenkin muuttui yksipuoliseksi. Kun yksi kaveri vähän naljailikin minulle löydettyäni miehen ajattelin että nyt riittää. Olen jatkossa vain ihmisten kanssa jotka kohtelee hyvin ja tasapuolisesti, arvostaen. Töissä on mukavan oloisia ihmisiä, juttelen mielellään, mutta en etsi enää ystäviä. On ihan hyvä olo näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut saman että monilla ystävät omassa piirissä täynnä. Ei ole kiinnostusta hankkia uusia tai tutustua. Hirveän suppea mielistä minusta.👎
Kaipaan itsekin ystäviä, mutta ei niitä löydy etsimällä. Olen viimeksi saanut ystävän noin 10 vuotta sitten. Se oli tuuria. Tutustuttiin yhteisen tuttavan kautta. Sen jälkeen elämään on tullut ihmisiä ja lähtenyt. Tuo yksi on pysynyt. Meillä vaan kolahti ihan hiton hyvin.
Nyt olen tavannut työn kautta ihmisiä, joista voisi tulla joskus ystäviä. Ei ystävyyttä oikein voi etsimällä etsiä. Pitää vaan toimia kuten olet tehnytkin eli jutella, kutsua kylään, ylläpitää yhteyttä. Ajan kuluessa sen sitten näkee jääkö joku elämään ystäväksi. Ymmärrän kyllä hyvin, että on rankkaa kun ihmissuhteet päättyvät.
Työ ja harrastukset yhdistävät. Silloin on joku juttu mitä tehdään yhdessä ja voi auttaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman olen kokenut. Tuttuja on kyllä kertynyt, mutta ei ystäviä. Odotan, että toinen ehdottaa sen jälkeen kun itse olen ehdottanut tapaamista 1-2 kertaa ja toinen on lähtenyt, viihtynyt ja lopuksi puhunut uudelleennäkemisestä. Vastavuoroisuutta saakin sitten odottaa. Eläkeläiset haluavat uusia ystäviä, nuorempien kanssa on vaikeampaa.
Oman kokemuksen mukaan aikuisena on mahdontonta löytää uusia ystäviä.
Tuttavia ja työkavereita kyllä löytää, mutta ystäviä ei.
Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs nettijutut? Siellä olisi ainakin ihmisiä joilla olisi tilaa elämässään ystäville. Toki ajatus sokkotreffeistä kaverimielessä on ainakin itselleni tosi kiusallinen kun olen vieraiden kanssa aika vaivautunut.
Harrastuksia monet sanovat hyväksi paikaksi tavata ihmisiä. Itsellä on esim.kielten ryhmiin saapunut tosi ei-potentiaalisia, vanhoja pariskuntia jne. Ja usein ihmisillä on kiire pois eivätkä juttele ylimääräisiä.
Minä voisin mielelläni olla ystäväsi :) Minulla tosin on jo aikuinen lapsi, joten perheseuraa minusta ei enää saa. Itse huitelen nelissäkymmenissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se näin tahtoo olla. Samansuuntaisia kokemuksia.
Harrastusten kautta on pikkuhiljaa jonkinmoisia ystäviäkin löytynyt
Olen ihan samassa tilanteessa ja pitkälti samoissa mietteissä. Tosin syytän itseäni tilanteesta myös, sillä pienen lapsen äitinä en pysty sopimaan tapaamisia paljoa ennakkoon enkä pysty lähtemään kauas tapaamisiin. Paras olisi jos löytäisi ystävän, joka asuu lähellä ja jolla olisi myös pieni lapsi.
Oliskohan tässä vähän samaa kuin siinä, että jos ihminen haluaa parisuhdetta ja etsimällä etsii sitä, on toiselle ihmiselle aistittavissa sellainen hakeminen joka voikin sitten toimia luotaantyöntävänä tekijänä. Eli kun hakee jotain ihmissuhdetta, se saattaa työntää kauemmas niitä joilta sitä hakee. Ootko kuinka hyvin hyväksynyt nykyisen tilanteen, vai yritätkö vain saada muutettua sitä?
Meitä ystäviä kaipaavia on. Missä voisimme kohdata? Miten oikeaa ystävää kaipaavat löytäisivät toisensa. Kaikkien välille ei hyvää ystävyyttä synny, mutta jos vaikka saisi edes tutun jolle voisi joskus soittaa, että lähtisitkö teatteriin, kahville tai kierteleen kauppoja.
Vierailija kirjoitti:
Oliskohan tässä vähän samaa kuin siinä, että jos ihminen haluaa parisuhdetta ja etsimällä etsii sitä, on toiselle ihmiselle aistittavissa sellainen hakeminen joka voikin sitten toimia luotaantyöntävänä tekijänä. Eli kun hakee jotain ihmissuhdetta, se saattaa työntää kauemmas niitä joilta sitä hakee. Ootko kuinka hyvin hyväksynyt nykyisen tilanteen, vai yritätkö vain saada muutettua sitä?
Ei ole samaa. Olen luovuttanut ystävien suhteen jo vuosia sitten, eikä sellaista siltikään ole mistään tullut vastaan. Päinvastoin, ne vähäisetkin ovat jääneet omasta halustaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman että monilla ystävät omassa piirissä täynnä. Ei ole kiinnostusta hankkia uusia tai tutustua. Hirveän suppea mielistä minusta.👎
Mikä siinä on suppeamielistä, että haluaa pitää huolta jo olemassa olevista ystävyyssuhteistaan eikä haalia jatkuvaati uusia ihmisiä elämäänsä? Tässäkin ketjussa on puhuttu - kuten monissa muissakin vastaavissa - ystävyyden syvällisyydestä. Miten syntyy ja/tai säilyy syvällinen ystävyys, jos ystävälle ei ole aikaa, koska aikaa pitäisi käyttää jatkuvasti uusiin ihmisiin tutustumiseen?
Lapsena ja teininä oli helppo ystävystyä, koska elämässä ei ollut muita velvollisuuksia kuin koulu ja silloin tällöin oman huoneen siivous. Aikuisena on paljon muitakin velvoitteita. Ei ole enää äiti tai isä hoitamassa kaiken muun. Lisäksi aikuisena on usein vastuussa muistakin ihmisistä kuin vain itsestään. Ei voi enää vain käydä töissä ja hengailla lopun aikaa ystävien kanssa.
Ikävä sanoa suoraan, mutta aika moni skippaa ystävälistalta ihmiset, joilla on pieniä lapsia.
Kaikki eivät kaipaa lapsista puhumista tai lasten seuraa. Huomasin itse aikanaan, että raskaudesta kertominen etäännytti jo osan kavereista. Monien kanssa emme enää nähneet lainkaan, kun sain lapsen. Eivät tulleet kylään, eivätkä enää ehdottaneet näkemistä.
Etsi muita perheellisiä esim. facebookryhmistä.