Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää uusia ystäviä aikuisena, kun oikeasti yrittää ja ei vaan löydä?
Minulla on taustalla tavallinen tarina, kuten monella muullakin: aikuisena ystävyyssuhteet ovat olleet yksipuolisia ja pysyneet hengissä niin kauan, kun itse otan yhteyttä tai menin käymään. Väsyin tuohon ja annoin yksipuolisten ihmissuhteiden lopahtaa. Muuttaminen töiden perässä on tehnyt sen, että asun nytkin vieraalla paikkakunnalla, josta en tunne ketään. Lapsen saaminen näivetti osan ystävyyssuhteista, kun osa ei halunnut enää olla tekemisissä. Olen etsinyt uusia ystäviä, mutta on monesta syystä vaikeaa:
1. Todella moni sanoo, että "Mulla on jo tarpeeksi ystäviä, en kaipaa enää enempää". "Mulla on jo läheiset ystävät, niin enää ei ole aikaa muille ihmissuhteille." Eli vaikka yrittäisit tutustua, niin osa ihan suoraan tekee selväksi, ettei aikaa sinulle ole. Monilla on jo omalla paikkakunnallaan ystävät ja ulkopuolisena et pääse mukaan. Päädyt kaveriasteelle, jossa toisella on aikaa kerran vuodessa käydä kanssani kahvilla ja vastata viesteihisi parin päivän/parin viikon viiveellä, jos hän muistaa.
2. Jos tutustut jonkun kanssa, heti ei voi päästä kovin syvälliselle asteelle, vaan tutustuminen vie aikaa. Tämän ymmärrän. Tutustut uuteen ihmiseen ja kaikki vaikuttaa kivalta. Herkästi käy kuitenkin niin, että käytät aikaa ja vaivaa toiseen tutustumiseen ja yhtäkkiä toinen ghostaa sinut. Mitään syytä et saa kuulla. Tämä voi käydä melko pitkänkin tutustumisvaiheen jälkeen. Joudut taas aloittamaan tutustumisen johonkin toiseen alusta.
3. Löydät itsellesi ystävän, jonka kanssa yhteydenpito sujuu tasapuolisesti. Ystävä löytääkin itselleen uuden kumppanin ja katoaa seurustelun uumeniin. Ystävä ei enää ota yhteyttä, eikä hänellä ole sinulle aikaa, kun kaikki aika menee uuden kumppanin kanssa. Ei ole mitään takeita, että muutamassa vuodessa ystävä palautuisi itsekseen, kun rakastumisvaihe menee ohi.
4. Olen yrittänyt taaperon kautta tutustua muihin perheellisiin. Välit ovat todella pintapuolisia, eikä syvempää yhteyttä löydy. Näkeminen jää, kun joku ryhmä lakkaa kokoontumasta. Osa äideistä ei edes suostu juttelemaan, vaan pitäytyvät omassa porukassaan. Se, että meillä on suunnilleen saman ikäiset lapset ei ole riittävä yhdistävä tekijä. Kaipaisin trendilastenvaatteista keskustelun sijaan syvällisempää keskustelua ja elämässäni on muitakin mielenkiinnonkohteita kuin vanhemmuus.
Olen oikeasti yrittänyt tutustua ihmisiin. Olen pyytänyt tuntemattomia/puolituttuja ihmisiä kahville ja ollaan nähty. Nämä jäävät aina yksittäiseen kertaan, emmekä enää tapaa. Juttelen rohkeasti vieraille ihmisille, olen ystävällinen ja kiinnostunut muiden kuulumisista. Alan olla väsynyt siihen, miten vaikeaa uusien ystävyyssuhteiden löytäminen on aikuisena. Olen ihan tavallinen kolmekymppinen nainen, minulla on peruskäytöstavat kunnossa ja elän tavallista elämää (on puoliso, pieni lapsi, käyn töissä jne). En ole mikään räväkkä tai erikoinen, vaan tosi tavallinen. Arjessa ei valitettavasti ole aikaa siihen, että voisin joka päivä käyttää tuntikausia uusien ystävien etsimiseen, uusien harrastusten kokeilemiseen yms, koska aika on rajallista.
Miten ihmeessä te muut olette löytäneet aikuisena uusia ystäviä?
Kommentit (752)
Olen -68 syntynyt ja vaihtanut pätkätöitä moneen kertaan siellä täällä. Olen saanut kavereita ihan nuorisosta, sellisista puolta nuoremmista välillä. Valitettavasti, kun työpaikka vaihtunut, nekin on jonkin ajan päästä jääneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko vähän vanhemmista naisista löytyä ystäviä? Töissä olen huomannut, että monet n. viisikymppiset naiset ovat tosi mukavia. Heillä on jo isommat lapset, joten aikaakin riittää, mutta ymmärtävät myös lapsiperheen elämää.
Tämä on totta, mutta useasti vanhemmilla naisilla tulee se neuvonta aihe päälle asiassa kun asiassa. Minulla on vanhempiakin ystäviä ja usein he kommentoivat elämääni ohjeistavaan ja jakelevat neuvoja pyytämättä. Annan niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, minua ei häiritse mutta varmasti osaa naisista tällainen saattaa ottaa päähän.
Ei mitenkään. Onneksi tapasin nykyisen mieheni.
Mun lapsi asuu omillaan joten se ei voi olla esteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minulla tökkii kirjoituksessasi tuo miten kirjoitat ihmisistä. Tutustumisen aloittaminen uudelleen esimerkiksi, .... Ihan kuin sillä ei olisi mitään arvoa, että vaan vietetään aikaa yhdessä vaikkapa töissä, harrastuksissa, puistossa, whatever, vaan kaiken pitäisi olla syvällistä ja näin ennenkuin sillä on mitään arvoa. Sinänsä ymmärrän kaipuusi, varmasti valtaosa kaipaa sydänystäviä satunnaisempien tuttujen rinnalle, mutta sellainen ystävyys ei muodostu väkisin. Ja valtaosa ihan kivoistakin ihmisistä jää korkeintaan "kiva ihminen" -tasolle. Ja sekin, että halveksut äitipiirien trendivaatekeskusteluja kertoo sinusta ihmisenä jotain. Ystäviä saa siten, että on aidosti kiinnostunut heidän mielenkiinnon kohteistaan ja jakaa niitä. Ei sillä, että vain odottelee suhteiden syvenemistä, että päästään ns oikeisiin asioihin.
Mä taas ymmärrän aloittajaa. Kaipaan ystäviä, tuttuja on jo elämässä tarpeeksi. Tuttujen kanssa yhteydenpito on pintapuolista ja rajoittuu lähinnä siihen, kun nähdään sattumalta jossain. Ystävän kanssa on erilaista ja voi jutella asioista, joista tuttujen kanssa ei voi. Yhteistäkin pitää olla, jotta ystävyys voi muodostua. Senkin tajuan, että kaikkia ei trendivaatekeskustelut kiinnosta ja mielenkiinnonkohteita ei jaa. Vai oletko sinä todella kiinnostunut viettämään aikaa ihmisen kanssa, jonka arvomaailma on aivan erilainen kuin omasi ja hänen harrastuksensa on todella kaukana siitä, miten itse vietät aikaa?
No ei minuakaan sinänsä kiinnosta trendivaatekeskustelu, mutta ei se auta ihmisiin tutustumisessa, jos ei suhtaudu arvostavasti siihen, mikä heitä kiinnostaa. Kyllä niissä puistoporukoissa muustakin puhutaan, se vaan paistaa läpi jos ihminen asettuu tuollaisen "pinnallisen jauhamisen" yläpuolelle. Ymmärsin jotenkin tekstistä, että aloittaja kuitenkin haluaisi niiden puistossa olevien äitienkin kanssa yrittää tutustua.
Haluan vaan tällä sanoa, että jos ei tuttavuusvaiheessa aidosti vaikuta siltä, että arvostaa ihmisiä, ei tuttavuus koskaan päädy ystävyysasteelle. Siksi kannattaa tutkia sitä, millainen se oma tapa viestiä on.
Kun minulla oli pieni lapsi, oli läheisessä puistossa "puistoporukka". Siellä kävi joku 5 äitiä lapsineen minun lisäkseni. Kun muita ei ollut paikala kuin minä ja lapseni, niin jokainen heistä oli oikein ystävällinen minua kohtaan, mutta heti jos tuli joku muu äiti niin seurastani lähdettiin ja mentiin sivummalle. Lapset saatettiin jättää siihen minun huolehdittavakseni kuitenkin. Siellä kävi eräs äiti myös, joka oli asunut paikkakunnalla vain vähän aikaa. Hän pyysi meitä kaikkia lapsensa synttäreille tiettynä päivänä. Kaikki me sanottiin että kiitos kutsusta, tottakai tullaan.
Kun päivä koitti, niin minä ja lapseni olimme ainoita synttäreillä. Kukaan muu heistä ei tullut.
No olimme siinä pari tuntia, ja oli oikein mukavaa.
Seuraavana päivänä puistossa oli taas kaikki äidit lapsineen, ja naureskelivat kun kukaan ei ollut mennyt synttäreille. Minä sanoin olleeni siellä kyllä, ja sitten naureskelivat minuakin ja utelivat että miltäs siellä näytti. Kun kysyin mikä homman nimi on, niin he salaperäisesti vain vihjailivat että se äitihän ei ole ihan normaali, että voivoi, eikö sinulle kukaan ole sitä kertonut.
tuo oli oikeastaan viimeinen kerta kun yritin edes saada mitään äitituttavia.
Tuo porukkameininki kuulosti kyllä todella ikävältä. Siitä synttärit järjestäneestä et sitten saanut kaveria itsellesi kuitenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku sanoi, että ei saisi väheksyä tuttavuuksia ja ei saisi ärsyttää, jos jokin ihmissuhde ei syvene ystävyydeksi. Kyllä se nyt vaan harmittaa, jos käy näin:
Päätät mennä mukaan ranskankielen kurssille. Ajattelet saavasi sieltä jonkun samanhenkisen ystävän, joka kenties tykkäisi matkustella ja pitäisi hyvästä ruoasta ja olisi kiinnostunut kulttuurista. Kurssin alussa hakeudut mukavalta vaikuttavan Lauran pariksi. Käytte yhdessä Lauran kanssa keskusteluharjoitukset ranskaksi ja tulette hyvin juttuun. Jutunjuurta riittää ja viihdytte kurssilla toistenne seurassa. Kurssin lähestyessä loppuaan Laura kertoo, ettei jatka ranskan opintoja eikä hän ehdi pitää kanssasi yhteyttä kurssin jälkeen, kun ehdotat asiaa. Olet vuoden käyttänyt tutustumiseen Lauran kanssa "ihan turhaan", kun et saanut Laurasta itsellesi ystävää. Muut kurssilla ovat teidän tutustumisen aikana löytäneet omat kaverinsa eikä muodostuneisiin porukoihin enää pääse, joten jäät yksin. Huono tuuri, kun valitsit yrittää ystävyyttä Lauran kanssa. Sen sijaan ryhmässä olisi ollut Jenna, joka olisi etsinyt ystävää ja Jenna ystävystyikin kurssilla Tiinan kanssa.
Etsit ystävänhakupalstalta itsellesi ystävää ja jätät palstalle ilmoituksen. Anna vastaa ilmoitukseesi heti. Anna kertoo, että teillä on paljon yhteistä ja hänkin kaipaa ystävää. Viestittelette Annan kanssa useamman kerran viikossa. Anna vaikuttaa todella mukavalta ja teillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Ilahdut, kun löysit Annan, jonka kanssa viestittely sujuu tasapuolisesti, molemmat ottavat yhteyttä ja olette kiinnostuneita toistenne kuulumisista. Käytät paljon aikaa Annan kanssa viestittelyyn ja suunnittelette tapaamista, haluat satsata Annaan tutustumiseen ja saada hänestä ystävän. Erään kerran laitat tuttuun tapaan Annalle viestiä, mutta Anna ei vastaa. Ajattelet Annan olevan kiireinen ja laitat viestiä uudemman kerran joidenkin päivien päästä ja uudestaan vielä muutaman viikon päästä, kun Anna ei ole vastannunt. Annasta ei kuulu enää mitään ja mietit, että et kehtaa enää laittaa viestiä, kun toisesta ei kuulu mitään. Jäät miettimään, miksi Anna yhtäkkiä ghostasi sinut.
Tottakai se harmittaa, että "väärään ihmiseen" käytetty tutustumisaika on pois johonkuhun toiseen satsaamisesta. Ystävyyden muodostaminen ei ole kuin joku deittailu, että yksienkin treffien jälkeen toteat, että homma ei toimi. Ystävyyttä voi joutua pohjustamaan pitkäänkin ennen kuin näkee, tuleeko tästä mitään.
Mä taas mietin, että miten ahdistavaa, että olet vuoden siellä ranskankursiilla piirittänyt vain Lauraa! Ei ihme, että hän sanoo, ettei hänellä ole aikaa. Jos harrastuksista haluaa löytää ystävän, niin kannattaa tutustua vähän kaikkiin. Siellä on varmasti joku toinenkin, jolla on aikaa ja tilausta ystävälle, mene hänen kanssaan vaikka kävelylle ja jätä Laura rauhaan.
Niin, onhan tuo ranskankurssi-esimerkki sellainen että näinkin voi elämässä käydä. Kannatan kyllä edellisen ajatusta että kurssilla kannattaisi tutustua vähän kaikkiin. Silloin niistä kurssilaisista ehkä jokunen jatkaa jatkokurssilla, ja silloin on jo tuttuja siellä jatkokurssilla. Jos hyvin menee, ranskankurssilaiset suunnittelevat itselleen viini- ja juustoillan tms. ja tulee sosiaalista toimintaa kuvioihin. Aikaahan se vie, tai ainakin yksi "aktivisti" pitää olla.
Toki ei aina mene elämä kuten Maeve Binchyn kirjoissa :-) mutta kerran asuin pienemmässä kaupungissa jossa oli sosiaalinen englanninryhmä joka meni illan oppitunnin päätteeksi pubiin. Itse muutin sieltä sitten pois.
Ainakin aikuisiällä näkisin sen niin, että tämä on vähän kuin deittailua - tulee huteja, tai toiselle ei ole sopiva hetki. Ei sille voi mitään, harmittaa tietenkin, mutta pakko jatkaa yrittämistä jos haluaa seuraa saada. (ja välillä voi pitää taukoa kuten deittailussakin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupee lesboks. Suosittua nykyään
Harrastuksien myötä olen löytänyt muutaman. Osa on ollut sellaisia että on "tavattu" ensin harrastukseen liittyvällä nettifoorumilla, jolla on ollut muutakin keskustelua, ja joskus sitten järkätty tapaaminen. Foorumilla on ensin tullut puhuttua ja päässyt sitä kauta toisen elämäntilanteesta ja ajatusmaailmasta alustavasti selville, ja on löytynyt muitakin yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Tai on ollut liveharrastus porukalla (minulla lähiluontoretket), mennään eri kokoonpanoilla, ja joskus päätetty jonkun kanssa mennä kahdestaan. Jatkettu sen päälle kahvittelmaan,, puhuttu muistakin asioista, sovittu ehkä että mennään ensi viikolla puistokonserttia kuuntelemaan...
Kaikkien ystävyyksien ei tarvitse olla samanlaisia, jotenkin syvällisiä. Pidän myös siitä, että on tuttuja, joiden kanssa voin vain mennä tekemään jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rupee lesboks. Suosittua nykyään
Ei sillä tavoin saa automaattisesti ystäviä.
Nimim. Yksinäinen lesbo
Vierailija kirjoitti:
Ranskankurssin Laurankin kanssa nro 176 sai olla kokonaisen vuoden rattoisasti ja nyt on nyreissään ja pitää sitä hukkaan heitettynä.
Älä murehdi sitä, mitä ei koskaan tullutkaan vaan nauti aidosti siitä, mitä sait kokea. Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa jo olet itse oman onnesi seppä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. On yksinäistä kun ei ole juttukaveria. Lapsi on aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Rupee lesboks. Suosittua nykyään
Voi mikä älyväläys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa liittymään Marttoihin!
Meitä on kaikenikäisiä, monissa elämäntilanteissa
Martat on hauskin yhdistys mihin olen ikinä kuulunut!
Jos ei Martat nappaa niin vapaaehtoistoiminnan piireissä tapaa myös ihmisiä - Amnesty, Pelastakaa lapset
Kerron pari omakohtaista kokemusta, jos niistä olisi jollekin hyötyä, miksi päädyin siihen, etten halua ystävystyä kyseisen henkilön kanssa pidemmälle.
Mulla on useampikin kokemus, jossa yhteisössä yksi henkilö on halunnut ikään kuin omia minut, eli pyrkii siihen, että vietämme aikaa vain kaksin, esim. mennään lounaalle kahdestaan, vaikka muu porukka olisi menossa myös. Pidin myös niistä muista, mutta tämä henkilö jostain syystä ylenkatsoi heitä. Alkoi ahdistaa nopeasti ja menin lopulta aina muiden joukkoon huikaten että "mennään tuonne missä muutkin on", vaikka tämä henkilö yritti johdattaa minua istumaan kahdestaan.
Toinen luotaantyöntävä piirre on alkaa hyvin nopeastikin kertoa omia ongelmiaan ja henkilökohtaisia asioita ja olettaa että on toisen velvollisuus niitä aina kuunnella kun ollaan ystäviä. Jos itselle tulee olo, että toimii lähinnä toisen terapeuttina, ei se oikein ole hedelmällinen suhde.
Ylipäätään itse suhtaudun ihmisiin, kaikkiin ihmisiin, kiinnostuneesti ja ajattelen, että heillä on yleensä enemmän sanottavaa ja annettavaa, kuin mitä joissain satunnaisissa small talk -tilanteissa tulee esille. Tämä varmaan välittyy, ja ihmiset haluavat ystävystyä kanssani. Jos ajattelee, ettei joku ole "itsen arvoinen", vaan puhuukin vain jostain "epä-älyllisistä" asioista, tämä kyllä välittyy myös muille. Miksi ihmiset eivät karttaisi tällaista henkilöä? Tietenkin on myös yksinäisiä, jotka ovat sitä puhtaasti siksi, etteivät vain ole kohdanneet sopivia henkilöitä, ja joilla olisi antaa muille niin paljon, mutta usein myös omaa käytöstään ja asennettaan tarkastelemalla voi asiaan vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen löytänyt uusia ystäviä SPR:n vapaaehtoistoiminnan kautta. Yhdessä tekien tutustuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiset tarkoittavat ystävillä? Miksi tuttavat eivät riitä? Itse en oikein jaksa enää kovin usein ns. ystäviä. Nautin enemmän erittäin satunnaisesti aivan tuntemattomien kanssa keskustelusta, eikä tule mitään paineita uusiin tapaamisiin, ihmissuhdepeleihin tai vastavuoroisuuteen.
Vähäiset on sosiaaliset tarpeet, jos tuttavat riittää. Useimmilla on kumminkin tarvetta syvempiinkin sosiaalisiin kontakteihin. Kummassakaan ei ole mitään vikaa.
Ja niitä saadaan perheenjäseniltä, ei ulkopuolisilta.
Vierailija kirjoitti:
Kerron pari omakohtaista kokemusta, jos niistä olisi jollekin hyötyä, miksi päädyin siihen, etten halua ystävystyä kyseisen henkilön kanssa pidemmälle.
Mulla on useampikin kokemus, jossa yhteisössä yksi henkilö on halunnut ikään kuin omia minut, eli pyrkii siihen, että vietämme aikaa vain kaksin, esim. mennään lounaalle kahdestaan, vaikka muu porukka olisi menossa myös. Pidin myös niistä muista, mutta tämä henkilö jostain syystä ylenkatsoi heitä. Alkoi ahdistaa nopeasti ja menin lopulta aina muiden joukkoon huikaten että "mennään tuonne missä muutkin on", vaikka tämä henkilö yritti johdattaa minua istumaan kahdestaan.
Toinen luotaantyöntävä piirre on alkaa hyvin nopeastikin kertoa omia ongelmiaan ja henkilökohtaisia asioita ja olettaa että on toisen velvollisuus niitä aina kuunnella kun ollaan ystäviä. Jos itselle tulee olo, että toimii lähinnä toisen terapeuttina, ei se oikein ole hedelmällinen suhde.Ylipäätään itse suhtaudun ihmisiin, kaikkiin ihmisiin, kiinnostuneesti ja ajattelen, että heillä on yleensä enemmän sanottavaa ja annettavaa, kuin mitä joissain satunnaisissa small talk -tilanteissa tulee esille. Tämä varmaan välittyy, ja ihmiset haluavat ystävystyä kanssani. Jos ajattelee, ettei joku ole "itsen arvoinen", vaan puhuukin vain jostain "epä-älyllisistä" asioista, tämä kyllä välittyy myös muille. Miksi ihmiset eivät karttaisi tällaista henkilöä? Tietenkin on myös yksinäisiä, jotka ovat sitä puhtaasti siksi, etteivät vain ole kohdanneet sopivia henkilöitä, ja joilla olisi antaa muille niin paljon, mutta usein myös omaa käytöstään ja asennettaan tarkastelemalla voi asiaan vaikuttaa.
Sama kokemus, en halua olla kenenkään ystävä, koska he omivat ja vaativat liikaa. En halua kuulla heidän asioistaan liikaa, enkä taatusti ole kiinnostunut kertomaan omistani. Mutta kuten kaikilla suosituilla ihmisillä, ystäviksi pyrkiviin törmää. En ole terapeutti, en halua kuulla mitään syvällisiä avautumisia.
Tuttavat on parempia, heillä on uusia juttuja joita ei ole vielä kuullut, eikä ole velvollisuutta käyttää heihin aikaa. Miksi ei yksinäiselle kelpaa toinen yksinäinen, siinähän voisivat molemmat heti jutella niitä syvällisiä? Vaan ei näy kelpaavan, roikutaan niiden ei-yksinäisten ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku sanoi, että ei saisi väheksyä tuttavuuksia ja ei saisi ärsyttää, jos jokin ihmissuhde ei syvene ystävyydeksi. Kyllä se nyt vaan harmittaa, jos käy näin:
Päätät mennä mukaan ranskankielen kurssille. Ajattelet saavasi sieltä jonkun samanhenkisen ystävän, joka kenties tykkäisi matkustella ja pitäisi hyvästä ruoasta ja olisi kiinnostunut kulttuurista. Kurssin alussa hakeudut mukavalta vaikuttavan Lauran pariksi. Käytte yhdessä Lauran kanssa keskusteluharjoitukset ranskaksi ja tulette hyvin juttuun. Jutunjuurta riittää ja viihdytte kurssilla toistenne seurassa. Kurssin lähestyessä loppuaan Laura kertoo, ettei jatka ranskan opintoja eikä hän ehdi pitää kanssasi yhteyttä kurssin jälkeen, kun ehdotat asiaa. Olet vuoden käyttänyt tutustumiseen Lauran kanssa "ihan turhaan", kun et saanut Laurasta itsellesi ystävää. Muut kurssilla ovat teidän tutustumisen aikana löytäneet omat kaverinsa eikä muodostuneisiin porukoihin enää pääse, joten jäät yksin. Huono tuuri, kun valitsit yrittää ystävyyttä Lauran kanssa. Sen sijaan ryhmässä olisi ollut Jenna, joka olisi etsinyt ystävää ja Jenna ystävystyikin kurssilla Tiinan kanssa.
Etsit ystävänhakupalstalta itsellesi ystävää ja jätät palstalle ilmoituksen. Anna vastaa ilmoitukseesi heti. Anna kertoo, että teillä on paljon yhteistä ja hänkin kaipaa ystävää. Viestittelette Annan kanssa useamman kerran viikossa. Anna vaikuttaa todella mukavalta ja teillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Ilahdut, kun löysit Annan, jonka kanssa viestittely sujuu tasapuolisesti, molemmat ottavat yhteyttä ja olette kiinnostuneita toistenne kuulumisista. Käytät paljon aikaa Annan kanssa viestittelyyn ja suunnittelette tapaamista, haluat satsata Annaan tutustumiseen ja saada hänestä ystävän. Erään kerran laitat tuttuun tapaan Annalle viestiä, mutta Anna ei vastaa. Ajattelet Annan olevan kiireinen ja laitat viestiä uudemman kerran joidenkin päivien päästä ja uudestaan vielä muutaman viikon päästä, kun Anna ei ole vastannunt. Annasta ei kuulu enää mitään ja mietit, että et kehtaa enää laittaa viestiä, kun toisesta ei kuulu mitään. Jäät miettimään, miksi Anna yhtäkkiä ghostasi sinut.
Tottakai se harmittaa, että "väärään ihmiseen" käytetty tutustumisaika on pois johonkuhun toiseen satsaamisesta. Ystävyyden muodostaminen ei ole kuin joku deittailu, että yksienkin treffien jälkeen toteat, että homma ei toimi. Ystävyyttä voi joutua pohjustamaan pitkäänkin ennen kuin näkee, tuleeko tästä mitään.
Mä taas mietin, että miten ahdistavaa, että olet vuoden siellä ranskankursiilla piirittänyt vain Lauraa! Ei ihme, että hän sanoo, ettei hänellä ole aikaa. Jos harrastuksista haluaa löytää ystävän, niin kannattaa tutustua vähän kaikkiin. Siellä on varmasti joku toinenkin, jolla on aikaa ja tilausta ystävälle, mene hänen kanssaan vaikka kävelylle ja jätä Laura rauhaan.
Niin, onhan tuo ranskankurssi-esimerkki sellainen että näinkin voi elämässä käydä. Kannatan kyllä edellisen ajatusta että kurssilla kannattaisi tutustua vähän kaikkiin. Silloin niistä kurssilaisista ehkä jokunen jatkaa jatkokurssilla, ja silloin on jo tuttuja siellä jatkokurssilla. Jos hyvin menee, ranskankurssilaiset suunnittelevat itselleen viini- ja juustoillan tms. ja tulee sosiaalista toimintaa kuvioihin. Aikaahan se vie, tai ainakin yksi "aktivisti" pitää olla.
Toki ei aina mene elämä kuten Maeve Binchyn kirjoissa :-) mutta kerran asuin pienemmässä kaupungissa jossa oli sosiaalinen englanninryhmä joka meni illan oppitunnin päätteeksi pubiin. Itse muutin sieltä sitten pois.
Ainakin aikuisiällä näkisin sen niin, että tämä on vähän kuin deittailua - tulee huteja, tai toiselle ei ole sopiva hetki. Ei sille voi mitään, harmittaa tietenkin, mutta pakko jatkaa yrittämistä jos haluaa seuraa saada. (ja välillä voi pitää taukoa kuten deittailussakin)
Toi on tuttu ilmiö, ja aika painajainen. Olet ystävällinen jollekin ihan satunnaiselle ihmiselle kurssilla, ja sitten tämä alkaa kuvitella jotakin ja omia ja eristää muista ihmisistä.
Ei kannattas olla siltojen polttaja.
Minun ainoa kaveri tapoi itsensä. Veti viinaa ja pillereitä liikaa yhteen. Naisettomana se eli ja sanoin aina että masentuu koska ei saa naista.
Lopetin myös salibandyn pelaamisen v 2016 joten ei ole kavereita ollut sen jälkeen. Sitten kun itse ei jaksa käydä baareissa eikä juopotella enää niin ei ole kavereitakaan. Salibandya pelatessa oli aina jotain saunailtoja ja pelimatkoja niin oli kavereita. No tässä sitä ylhäisyyden yksinäisessä kerhossa kuljetaan.
Mulle on jotenkin outo ajatus tällainen ystävyys ystävyyden vuoksi. Minulla on kai sitten päinvastainen ongelma, tuntuu että ovista ja ikkunoista tulee pyyntöjä tehdä sitä ja tätä mutta en aina jaksaisi kun olen vähän epäsosiaalinen. Mutta nämä pyynnöt ovat aina jotenkin spesifejä, että mennäänkö yhdessä lenkille tai tavataanko harrastuksen tai opintojen merkeissä. Olisi outoa vain kahvitella tms, mutta sellaiseksi ystävyys näissä keskusteluissa usein määritellään.