Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
1538, (ei kopioidu kunnolla) Tosiasiahan se on. Kyse iäkkäimmistä ihmisistä joilla molemmilla aikuisia lapsia. Naimisissa muutamia vuosia, kyseessä perintötorppa, siis lasten aikaisempi koti. Tuo säästyvät perintöverolta on täysin tekopyhyyttä, nehän pitää maksaa kuitenkin joskus jos mitään on jäljellä. Harva isä tekee lapsilleen noin ja kun koko suku on vastaan niin jotakin ongelmaa on. Onko mukavampi asua kiusallaankin siellä torpassa vaikka voisi muuttaa pois ja antaa miehen lapsille mikä heille moraalisesti kuuluisi. Testamentti vielä tehty ilmeisesti lähellä kuolemaa joten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkusen varsinaisen asian vierestä, mutta voiko kukaan sanoa, että onko mitään estettä tehdä useampia testamentteja samalla aikaa? Vaikka kolme ja kaikissa siis sama sisältö, samat päiväykset ja todistajat. Ei kopioita vaan kaikki siis "alkuperäisiä" allekirjoituksineen?
Varulta kysyn. Tein nimittäin joku vuosi sitten kolme "alkuperäistä" edunvalvontavaltuus- paperia, joista kaksi kpl jäi näille "mahdollisille" tuleville valtuutetuille ja yksi itselleni. Ihan vaan sen takia, että jos se yksi ja ainoa sattuisi häviämään....
Voi tehdä. Siihen kirjoitetaan, että "Tätä testamenttia on tehty kolme samanlaista kappaletta" tjsp. Kannattaa antaa juristin tarkistaa / muotoilla se.
Olen itse tehnyt testamentin, jossa sanotaan että niitä on kaksi, tämä sen vuoksi että ahne perillinen ei tuhoaisi sitä ainukaista kappaletta kun näkee, että isompi osa omaisuud
Jos perillisiä on kolme tekee samalle päivämäärälle kolme erilaista testamenttia, jokaisessa siis eri perillinen.. Saavat kunnon kähinän aikaiseksi kun alkavat tappelemaan mikä testamenteistä on se oikea. Sitä voi sitten pilvenreunalla naureskella kuinka iso riita tulikaan pienestä perinnöstä.
Meillä ei jäänyt perittävää isän kuoltua. Sisko sekosi ja raivosi, halusi jaettavan arvottoman, seisonnassa olleen auton renkaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdin olla erittäin onnellisessa avioliitossa vain muutaman vuoden, kun mieheni kuoli. Meillä molemmilla oli lapsia nuoruuden avosuhteista. Kun mies kuoli nopeasti edenneeseen syöpään, hän kirjoitti testamentin jossa hänen itsensä perinnöksi saama sukutorppa, jäi minun hallintaani loppuelämäkseni. Näin hän säästi lapset perintöverolta, ja antoi minulle mahdollisuuden jatkaa elämääni leskiemäntänä paikassa jossa olimme olleet yhdessä onnellisia.
Suruni on ollut suuri, että koko mieheni suku hänen nuorten aikuisten rintaperillisten masinoimana, alkoivat vihakampanjan minua vastaan. Heistä olin suunnilleen ryöstänyt suvun omaisuuden, kun sitä paikkaa ei päästy myymään ja rahoja nuorten käyttöön.
He säästyvät perintöverolta. Olen omin varoin korjannut ja remontoinut paikkoja tuntien vastuuni hallintaoikeudesta, mutta mikään ei a
Onpa ilkeää puhetta, puolisolla on ollut syynsä tähän ratkaisuun, ei se lesken syytä ole. Leski pitää päästä lynkkaamaan, vaikka pitää kunnossa hallintaoikeudella pitämäänsä asumusta. Lapset pitäisi heti päästä saaliinjaolle, eikö oma elämä laiteta kuntoon opiskelemalla ja työpaikalla?
Vierailija kirjoitti:
1538, (ei kopioidu kunnolla) Tosiasiahan se on. Kyse iäkkäimmistä ihmisistä joilla molemmilla aikuisia lapsia. Naimisissa muutamia vuosia, kyseessä perintötorppa, siis lasten aikaisempi koti. Tuo säästyvät perintöverolta on täysin tekopyhyyttä, nehän pitää maksaa kuitenkin joskus jos mitään on jäljellä. Harva isä tekee lapsilleen noin ja kun koko suku on vastaan niin jotakin ongelmaa on. Onko mukavampi asua kiusallaankin siellä torpassa vaikka voisi muuttaa pois ja antaa miehen lapsille mikä heille moraalisesti kuuluisi. Testamentti vielä tehty ilmeisesti lähellä kuolemaa joten..
On varmaan ollut muutakin perintöä, joka on lakiosan kattavaa. Ei välttämättä ole ollut lasten kotitalo, vaan suvun maita jonka miehen lapset saavat vähän vartuttuaan päättää myydäkö vai vielä säilyttää. Usein suvun perintöjä toivotaan kulkevan suvussa, jos vaan on mahdollista. Avioliitto on vahva luottamussuhde, jokaisella oikeus sellainen solmia. Hallintaoikeus myös vaikuttaa perintöveroon alentavasti, etu sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintöriitojen peruspilari on vähätellä lesken merkitystä vainajalle. Yleinen keskinäinen testamentti takaa sen, että vanhempi sukupolvi saa elää rauhassa oman omaisuutensa kanssa loppuun asti, eipä kuolinjärjestys ole kenenkään tiedossa. Jos leski elääkin pitkään, pitääkö se käsittää jälkeläisten kiusaamiseksi? Aika järkyttävää.
Kylläpä leski hermostui. Lesken oikeus on ymmärrettävää silloin kun on kyse pitkästä avioliitosta. Jos kaksi vanhempaa henkilöä menee yhteen ja muutaman vuoden jälkeen toinen kuolee asia on eri. Tuossa tilanteessa molemmat ovat normaalisti ennättäneet kerätä omaisuutta jolla tulee toimeen yksinkin. Nuoret aikuiset taas tarvitsevat rahaa varsinkin jos opiskelevat, miksi heidän pitäisi tyytyä odottelemaan osuuttaan. Leski saa melkoisen edun kun asuu ilmaiseksi perintötorpassa ja vähintä mitä voi tehdä on korjauttaa vanhenevaa taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakiin on kirjattu lapsille aina lakiosa. Lesken suojaksi on vielä vahvemmat lait, koska on yleisesti tunnettua että leski on hyvin haavoittuvassa asemassa kun puoliso, lesken tärkein puolustaja ei voi enää sitä itse tehdä. Puolison eläessä voidaan häntä suvussa "sietää" mutta kun hän jää yksi, alkaa haaskat näykkimään.
Sain puhelinsoiton, missä väitettiin 40 vuotta sitten toimitetun perunkirjan olevan virheellinen, koska siitä puuttui lupaus rantatontista tälle kaukaiselle sukulaiselle, jonka lapselle tonttia tarvittiin. Olisi myös pitänyt lähettää edesmenneen isoäidin sisaruksille aikoinaan jaetut tavarat tälle lapsenlapselle, koska tämä haluaa tutustua menneisyyteen ja hänellä on siihen oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se hermostunut leski. Mieheni lapsi oli minulle kuin oma, hän hyväksyi minut isänsä puolisona. Onneksi ei ole vaatinut muuttamaan yhteisestä kodistamme, ja on kiitollinen kun remontoin. Sehän on hänelle kuin rahaa pankissa, lisäksi saan auttaa häntä elämässä muuten. Miksi siis riidellä. Puoliso kuolemasta ei toivu ikinä,kaipuu seuraa aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen se hermostunut leski. Mieheni lapsi oli minulle kuin oma, hän hyväksyi minut isänsä puolisona. Onneksi ei ole vaatinut muuttamaan yhteisestä kodistamme, ja on kiitollinen kun remontoin. Sehän on hänelle kuin rahaa pankissa, lisäksi saan auttaa häntä elämässä muuten. Miksi siis riidellä. Puoliso kuolemasta ei toivu ikinä,kaipuu seuraa aamusta iltaan.
Näinkö se kääntyikin, alkuperäinen kertomus 1513 oli että miehen nuoret aikuiset lapset halyaisivat perinnön ja ovat masinoineet vihakampanjan ja koko suku on mukana. Naimisissa oli oltu muutama vuosi ja tähän kommentoin. Sehän on ihan ok jos asiasta on sovittu ja kaikille sopii järjestely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, tässä oli joku toinenkin leskijuttu. Jännä, kun ei aina osata päättää kuka se ahne on. Itseäänhän kukaan ei ahneeksi myönnä.
Meidän suvussa on selkeä tilanne. Tulevasta kuolinpesästä kukaan ei halua mitään ja ei tule mitään taistelua turhista tavaroista. Niitä on jokaisella ihan riittämiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näissä jutuissa sitä, että joku meni ja tyhjensi kaiken arvokkaan pesästä kun toiset olivat perunkirjoituksessa....
Eikös se tyhjentäminen ole kavallusta! Ja varsinkin jos nyt vaikka jotkut jonkin rahan arvoiset korut vie....
Ei näitä juttuja voi kuin ihmetellä, mutta tarinoitahan tuo aloittaja pyysikin kirjoittamaan...
Irtaimistollakin on perunkirjoituksessa jokin rahallinen arvo!
Niin eihän kenelläkään ulkopuolisella ole edes oikeutta mennä toisten kotiin. Petos, kavallus, varkaus, joku rikos on tapahtunut. Irtaimisto voidaan määritellä arvottomaksi perunkirjoituksessa jos yhdessä niin sovitaan ja arvo on todella pieni. Samoin irtaimisto voidaan jakaa yhdessä vähin äänin. Itse sain vanhan auton ja traktorin nimiini 22 vuoden jälkeen isämme kuolemasta kun veli kuoli viime vuonna eikä ollut rekisteröinyt niitä nimiinsä. Sanoin että nää jäi minulle. Kun oli rekisteriotteet tallella, asia hoitui helposti. Asioista täytyy pitää huoli eikä ihmetellä jälkeenpäin.
Jos ei ole vielä mainittu niin ahneinta on jakaa olematonta perintöä. Eli kun ei ole vielä kuoltu. Siis ilman tulevaa perinnönjättäjää. Naapurin kaksi tytärtä kinasi kenelle kotipaikka ja omaisuus jää kun isä kuolee. Isä kyllästyi ja testamenttasi kaiken jehovan todistajille. Saihan tyttäret jotain mutta paikka meni myyntiin eikä kumpikaan saanut kotipaikkaansa.
Minun isäni on kuollut kauan sitten, pesä jaettiin käräjäoikeuden kautta. Testamentti takana, mutta riitaa.
Olin saanut ennakkoperintöä, josta huomioitiin puolet tuolloin.
Äitiini en ole ollut 10:een vuoteen yhteyksissä. Tiedän hänen tehneen testmentin, jossa minua ei edes mainita. Olen siis kummankin vanhempani lapsi, mutta isä teki testamentin rajatakseen yhden sisaruksistani pois. Jäi lakiosalle.
Mutta tämä äitini testamentti. Hän on nimennyt testmentin saajaksi juuri tämän isän testamentissa lakiosalle jääneen. Muiden sisarusten sijaan nimellä mainiten on nimetty heidän lapsensa eli äidin lapsenlapset.
En siis odota kuuluvani pesään kuin korkeintaan lakiosalle jos sitäkään. Minulla on kaksi lasta, joita ei myöskään mainita äidin testamentissa. Elivät kyllä testamenttia tehdessä. Onko mahdollista että heidätkin sivuutetaan minun laillani? Minä en peri kuin korkeintaan lakiosan mutta voivatko lapseni sijaistaa minut tässä eli minulle kuuluva perintö siirtyisi suoraan lapsilleni?
En tiedä onko uutta testamenttia tehty.
Vierailija kirjoitti:
On totta, että ihmisillä ei useinkaan ole hajuakaan miten nämä asiat lain mukaan menevät. Ei esim. tajuta, että testamentti on tarpeen, vaikka olisi vain yksi lapsi. Siinähän on hyvä rajata esim. lapsen aviopuolisot pois, ikäviä tapauksia ollut erotilanteissa, kun lapsen aviopuoliso saakin yllättäen osansa toisen perinnöstä. Myös ositus on monelle käsittämätön asia. Leski ei peri, mutta omaisuus tasataan osituksessa lesken kanssa ja jos leski on vähävaraisempi, saattaa saada isonkin siivun, ennen kuin loput jaetaan perinnönsaajille. Perukirja ja jakokirja ovat eri asioita, nämä sekoitetaan jne.
Tässä kannattaa tosiaan muistaa se, että ihan kaikki avioliitot päättyvät eroon. Osassa se haetaan oikeudesst ja osassa sen päättää kuolema. Ja ihan perusjuttuja on, että mikäli ei ole avioehtoja (tai testamenttejä) niin yhteinen omaisuus menee puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä leski hermostui. Lesken oikeus on ymmärrettävää silloin kun on kyse pitkästä avioliitosta. Jos kaksi vanhempaa henkilöä menee yhteen ja muutaman vuoden jälkeen toinen kuolee asia on eri. Tuossa tilanteessa molemmat ovat normaalisti ennättäneet kerätä omaisuutta jolla tulee toimeen yksinkin. Nuoret aikuiset taas tarvitsevat rahaa varsinkin jos opiskelevat, miksi heidän pitäisi tyytyä odottelemaan osuuttaan. Leski saa melkoisen edun kun asuu ilmaiseksi perintötorpassa ja vähintä mitä voi tehdä on korjauttaa vanhenevaa taloa.
Kyllä se lesken oikeus on ymmärrettävää ihan aina. No tietenkin jos menee naimisiin pelkästään rahankiilto silmissä kuolemansairaan dementikon kanssa, mutta ei nyt takerruta johonkin kieroilevaan poikkeukseen.
Eipä se lesken vika ole, että puoliso kuolee niin aikaisin, että kyseeseen ei ehdi tulla pitkä avioliitto ja että puolison lapset eivät ole ehtineet edes saada opiskeluja valmiiksi. Se kuka tarvitsee rahaa ja kuka ei, ei mitenkään liity koko oikeuteen ja voi vaihdella iästä riippumatta, voihan vanhakin ihminen olla köyhä ja nuori voi olla rikas.
Kyllä tässä lainaamassani kommentissa on yksiselitteisesti haaskalintu, joka yrittää oikeuttaa omaa ahneuttaan. Ja jonka mielestä olisi oikein ajaa leski omasta kodistaan vain siksi, että hän saisi perintönsä.
Ahneus ei kyllä ole kaunista, eikä tuo ihmisestä parhaita puolia esiin.
Perunkirjoitukseen pitää kutsua ihan jokainen pesän osakas. Jos ystäväsi tapauksesta ei ole tolkuttoman pitkä aika, hän voi pyytää verottajalta kopion perukirjasta. Vuosimäärää en muista, tieto löytynee verottajan sivuilta. Ihan oikeasti hänen kannattaa selvittää asia.
Meillä ei ollut perunkirjoitustilaisuutta ollenkaan. Etäisyyttä oli aika paljon lesken ja kahden rintaperillisen välillä, siis sitä ihan fyysistä etäisyyttä. Mutta asiassa tietty vaikutti se, että mitään riitoja ei ollut, kaikki hoidettiin avoimesti ja hyvässä hengessä. 1 osakkaista hoiti pesän ja perukirjoituksen, muilla asianosaisilla oli valtuutuksilla täysi näkyvyys pesän tiliin ja sen tapahtumiin. Allekirjoitukset otettiin perukirjaan ja pesänjakopapereihin kun se oli käytännössä mahdollista, lakimiehiä ei käytetty. Ilmeisesti kaikki on ollut kunnossa näiden osalta nyt kun leskikin on jo vuosia sitten kuollut eikä hänen kuolinpesästään tullut mitään yhteydenottoja asioiden selvittämiseksi. Ja olihan se pesä käytännössä varaton muutenkin. Mitä tyhjästä tapella, tärkeintä saada lain vaatimat asiat hoidettua pois.
On totta, että ihmisillä ei useinkaan ole hajuakaan miten nämä asiat lain mukaan menevät. Ei esim. tajuta, että testamentti on tarpeen, vaikka olisi vain yksi lapsi. Siinähän on hyvä rajata esim. lapsen aviopuolisot pois, ikäviä tapauksia ollut erotilanteissa, kun lapsen aviopuoliso saakin yllättäen osansa toisen perinnöstä. Myös ositus on monelle käsittämätön asia. Leski ei peri, mutta omaisuus tasataan osituksessa lesken kanssa ja jos leski on vähävaraisempi, saattaa saada isonkin siivun, ennen kuin loput jaetaan perinnönsaajille. Perukirja ja jakokirja ovat eri asioita, nämä sekoitetaan jne.