Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tässä tapauksessa ei mitän jakoa tullut, kun köyhä isä oli.Mutta, isällä oli ns. lehtolapsi, joka ei kertaakaan käynyt isää katsomassa silloin kun eli, mutta arkussa tuli kuollutta isää katsomaan.
me sisarukset olimme todella pöyristyneitä. Siellä se miehensä kanssa oli nautiskelivat antimista. En vaan vieläkään ymmärrä, kuka sen sinne edes kutsui. Oksetavaa!
Eihän se tämän lehtolapsen vika ole, että isäsi kävi vieraissa?
No ei ole, ei. Tässä nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä, vaan siitä, että jos tämä lehtolapsi ei ole koskaan käynyt isäänsä katsomassa isän eläessä, niin kyllähän sinne hautajaisiin ilmestyminen antaa erittäin irvokkaan kuvan hänestä. Selvästiki
Miten ottaa yhteyttä kun ei tiedä missä asuvat? Ovat Äitinsä vieroittamat. Kommentti: Haluaa päästä Helpolla. Elatusapumaksujen jälkeen pyydetty rahaa kirjeellä jossa Tilinumero. Ei osoitetta. Ystäväpiiri kehoittanu käyttämään rahat omaan mukavuuteen. Ostelen säästyneillä taaloilla esim Premiumautoja Joilla olisin avustanu lapsia jos olisivat pitäny yhteyttä. Pitänee palkata kielitaitoinen apulainen ulkomaan reissuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahneella on paskanen loppu. Olen nähnyt se omassa lapsuuden perheessä. Perintö siirrettiin ennen kuolemaa yhdelle lapselle ja muut jäivät ilman. Perijä kuoli muutaman vuoden kuluessa. Eli mitä tästä opin, raha ei tuo onnea eikä välttämättä johda onnelliseen pitkäaikaiseen loppuelämään. Parempi tulla toimeen omillaan.
Ei kai ne muistot niissä tavaroissa ole. Enemmän kaikkien mielissä, ei siitä tavarasta tule onnellisemmaksi. Mitään täältä ei saa mukaansa.
Olen orpona, mutten orjana. Miksi itkemään, kun onnest unta nään...
Mitään en saanut, mutta samapa tuo. Ainakaan ei tarvi olla tekemisissä inhottavien ihmisten kanssa. Enkä ole kiitollisuudenvelassakaan kelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mää oon aina ajatellut, että kieltäydyn perinnöstä, kun vanhemmista aika jättää. Kaksi sisarusta on ja välit ovat kylmät tai no ei ole välejä ollenkaan. Tiedän sen jo etukäteen, että pääsee helpommalla, kun luovuttaa saman tien. Ei kiinnosta rahat eikä talot.
Jotkut nauttii ollessaan Hyväx käytetty vaikka siitä joutuu maksamaan. Toiset nauttii Hyväx käyttämisestä.
Sukulaiset tappeli äidin kotikylässä hehtaarista metsää. Äiti on niille etäistä sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on osuus jakamattomasta kuolnpesästä. Semmonen riippakivi. Laset sanoo kieltäytyvänsä perinnöstä, mutta miten varmistan että nakkinäpit tule tyhjentään asunnostani lasten tavaroita. On harrastusvälineitä, tietokoneita, instrumentteja. Eräs täti lahjoitti lapsilleni tauluja jotka voi olla arvokkaitakin. Kyse on siis lasten omaisuudesta joka käytännön syistä on mun luona kun äidilleen ei mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti oli vasta laitettu hoivakotiin kun serkku jo otti arvotavaroita ja myi irtaimistoa vähin äänin. Paljastui meille ihan vahingossa. Isoäiti oli luvannut parista arabian astiastosta molemmille oman kun hänestä joskus aika jättää. No serkku otti itselleen toisen ja myi toisen. Perunkirjoituksissa vielä vaati useampaa tonnia itselleen enemmän äitini osuudesta. Äitini oli isoäidin tytär ja hän lapsenlapsi kuten minäkin. Itselle ei olisi tullut mielenkään vaatia mitään kunhan äitini saa oman osuutensa. Harmittaa kyllä kun serkku otti omin luvin vaikka mitä.. Ja mitä niihin tonneihin tulee niin ei taivuttu. Perinnönjako oli riitaisaa ja siinä kesti.
Täällä surkutellaan Eikä Osata Edes Rikosilmoitusta Tehdä. Tosin Viranomaiset ovat kehoittaaneet minuakin tekemään häiriköistä rikosilmoitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin 7v ja valmistuin. En saanut töitä ja masennuin. Vanhempani maksoivat opintolainan, kun se meni ulosottoon. Vanhempani auttoivat minua rahallisesti, että jotenkin pärjäsin. Lopulta jouduin/pääsin 50v eläkkeelle. Veljeni on ollut koko ajan töissä, mutta sai testamentilla 30t euroa enemmän kuin minä. Todella törkeätä. Minä olisin enemmän tarvinnut niitä rahoja. Nyt olen taas ulosotossa. Epistä.
Meillä oli äitini kuoltua sellainen tilanne, että oli velkaa ja kiinteää omaisuutta, josta ei voitu eikä haluttu luopua, rahaa ei nimeksikään. Omakotitalo jäi isälle asuttavaksi, kesämökki ja hyvin pieni metsäpala minulle, selvästi isompi metsäalue sisarelleni.
Syrjäseudulla kun olivat, niin osin rempattukaan talo ei oikeasti ollut enää juuri minkään arvoinen ja alkuperäisessä 70-luvun asussa oleva kuivan maan mökki sitäkin vähemmän. Ainut, millä oli jotain arvoa, oli se metsä, josta osa oli jo useamman vuosikymmenen vanhaa.
Halusin itse pitää lähinnä sen mökin siksi, että pääsisin myöhemminkin käymään äitini haudalla ja isää katsomassa jossain vanhainkodissa sitten, jos sellaiseen joutuisi. Mitään muita majoitusmahdollisuuksiakaan tuolla ei oikein ole.
No, perunkirjoitus sitten pidettiin ja sisareni kieltäytyi osallistumasta siihen kutsusta huolimatta. Sitten tuli osituksen aika: Häntä olikin jäänyt kiusaamaan se, että hän piti sitä rapistuvaa kuivan maan mökkiä, joka jäi minulle, arvokkaampana kuin perunkirjassa oli. Tällaisessa tilanteessa ei yleensä enää arvoja lähdetä muuttamaan, mutta sisarenipa kiristikin sitten isää ja minua sillä, että hän ei muuten suostuisi ositukseen, jossa siis oli pakko tasata myös ne velat.
Niin sitten siellä mökillä kävi kenenkään meistä valvomatta (mikä selvisi minulle vasta ositustilaisuudessa) täysin toiselta paikkakunnalta kotoisin oleva kiinteistönvälittäjä. Ositustilaisuudessa minulle sitten luettiin siitä arviosta osia ja siinä oli selkeitä virheitä, jotka jouduin siinä valmistautumatta korjaamaan. Muun muassa se mökki ei todellakaan ollut mitään lamellihirttä vaan ihan tavallista, joka oli vuosikymmenien saatossa halkeillutkin pahasti ja silmin nähden sieltä täältä. Sain onneksi lakimiehen puolelleni eikä sisareni onnistunut tässä yrityksessään.
Ositustilaisuuden jälkeen sisareni seurasi sitten isää ja minua sinne mökille, seisoi keskellä lattiaa ja luetteli suureen ääneen kaikkia siitä itse keksimiään vikoja. Kuulemma oli mökki ihan homeessa (hän yski äänekästä teatteriyskää) ja sähköpylväskin läheiseltä pellolta (kymmenien metrien päästä) olisi muka ollut kaatumassa mökin päälle. Mökki, joka oli hänen mielestään ollut tuntia aiemmin niin kovin arvokas, olikin yhtäkkiä muka täysin asuinkelvoton.
Mainittakoon, että sisareni on erittäin uskovainen ja korosti joka käänteessä ja myöhemminkin kaikkea vääryyttä ja kotiinpäinvetoa harjoittaessaan sitä, että hän haluaa vain toimia uskovaisena "oikein", kun taas me ei-uskovaiset (isä ja minä) voisimme tehdä mitä tahansa vilppiä hetkellä minä hyvänsä. Myöhemmin hän onnistuikin pyörittämään myös uskovaiset muut sukulaisemme puolelleen lähettelemällä heille mairittelevia kortteja yms. mielistelyä. Vanhat ihmiset kuuntelivat hänen hengellisiä puheitaan ja unohtivat vallan hänen kieroilunsa, jotka toki lähinnä kohdistuivatkin aina minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin 7v ja valmistuin. En saanut töitä ja masennuin. Vanhempani maksoivat opintolainan, kun se meni ulosottoon. Vanhempani auttoivat minua rahallisesti, että jotenkin pärjäsin. Lopulta jouduin/pääsin 50v eläkkeelle. Veljeni on ollut koko ajan töissä, mutta sai testamentilla 30t euroa enemmän kuin minä. Todella törkeätä. Minä olisin enemmän tarvinnut niitä rahoja. Nyt olen taas ulosotossa. Epistä.
Ei se taida se perinnönjako sen 'tarpeen' mukaan mennä.
Eikös ne vanhemmat jo maksaneet sun opintolainan. Vai mikä lie sitten ollut testamentissa jakamisen tahdon perusteena.
Erään sukulaispariskunnan mies on tunkenut mukaan kaikkiin perunkirjoituksiin / testamentinlukuihin ymv, joissa vain hänen vaimollaan on ollut kutsutun rooli. Yleensä tämä ukkeli on häädetty pois paikalta mutta on jatkanut samaa touhua. Ovat vaimonsa kanssa suvun pahimpia lokkeja ja muuttuvat haaskoiksi kun joku kuolee. Menevät jopa vainajan kotiin muka hautajaisten ajaksi yöpymään mutta tonkivat paikkoja ja arvoesineitä on kadonnut.
Mies esittää hartaasti uskovaa mutta toimii lähes kaikkia kymmentä käskyä vastaan. En tiedä saako nämä sitten omasta mielestään anteeksi nämä puuhat- sukulaiset ei ainakaan anna anteeksi heidän epäreilua käytöstäään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdin olla erittäin onnellisessa avioliitossa vain muutaman vuoden, kun mieheni kuoli. Meillä molemmilla oli lapsia nuoruuden avosuhteista. Kun mies kuoli nopeasti edenneeseen syöpään, hän kirjoitti testamentin jossa hänen itsensä perinnöksi saama sukutorppa, jäi minun hallintaani loppuelämäkseni. Näin hän säästi lapset perintöverolta, ja antoi minulle mahdollisuuden jatkaa elämääni leskiemäntänä paikassa jossa olimme olleet yhdessä onnellisia.
Suruni on ollut suuri, että koko mieheni suku hänen nuorten aikuisten rintaperillisten masinoimana, alkoivat vihakampanjan minua vastaan. Heistä olin suunnilleen ryöstänyt suvun omaisuuden, kun sitä paikkaa ei päästy myymään ja rahoja nuorten käyttöön.
He säästyvät perintöverolta. Olen omin varoin korjannut ja remontoinut paikkoja tuntien vastuuni hallintaoikeudesta, mutta mikään ei auta. He eivät siis jaksaisi odottaa kuolemaani, jon
Sinähän se röyhkeä olet, muutaman vuoden naimisissa ja halusit jäädä toisen omistamaan taloon ja viet perinnön miehesi lapsilta. Lapsilla ei ole sinuun todennäköisesti mitään tunneyhteyttä ja miksi silloin pitäisi hyväksyä tuollainen. Perintöveronkin osuus on täyttä teeskentelyä. Lapsille on vanhempiensa kuolemakin menetys. Miksi et ostanut itsellesi muualta asuntoa ja muuttanut ja antanut lasten tehdä lapsuudenkodilleen mitä haluavat. En ikipäivänä tekisi noin, hyvät muistot säilyvät muuallakin, nyt ne pilaantuvat tuolla käytöksellä, eikö yhtään omatunto kolkuta miehesi lasten vuoksi?
Syntymäni aikaan isoisäni kuoli ja jäi maatila jonka peri vanhin poika, nuorempi veli sai 3000mk ja 3 tytärtä 500mk per nuppi. Nykyään vanhimman pojan leski omistaa yksin tilan . Enollani ei vaimonsa kanssa siunaantunut lapsia joten enon varat ja metsät periytyy toissijaisille perillisille ketkä ovat elossa lesken kuollessa. Talon leski on myynyt mikä on hyvä asia.
Suomen laissa on termi rintaperillinen. Eli ovat vainajan lapsia, lapsenlapsia. Laissa on myös termi lakiosa eli vaikka tekisi testamentin ei lakiosaa kumota. Rintaperillisen lakiosa on vahva koskien perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdin olla erittäin onnellisessa avioliitossa vain muutaman vuoden, kun mieheni kuoli. Meillä molemmilla oli lapsia nuoruuden avosuhteista. Kun mies kuoli nopeasti edenneeseen syöpään, hän kirjoitti testamentin jossa hänen itsensä perinnöksi saama sukutorppa, jäi minun hallintaani loppuelämäkseni. Näin hän säästi lapset perintöverolta, ja antoi minulle mahdollisuuden jatkaa elämääni leskiemäntänä paikassa jossa olimme olleet yhdessä onnellisia.
Suruni on ollut suuri, että koko mieheni suku hänen nuorten aikuisten rintaperillisten masinoimana, alkoivat vihakampanjan minua vastaan. Heistä olin suunnilleen ryöstänyt suvun omaisuuden, kun sitä paikkaa ei päästy myymään ja rahoja nuorten käyttöön.
He säästyvät perintöverolta. Olen omin varoin korjannut ja remontoinut paikkoja tuntien vastuuni hallintaoikeudesta, mutta mikään ei a
Onpas ilkeää puhetta leskelle.
Vierailija kirjoitti:
Erään sukulaispariskunnan mies on tunkenut mukaan kaikkiin perunkirjoituksiin / testamentinlukuihin ymv, joissa vain hänen vaimollaan on ollut kutsutun rooli. Yleensä tämä ukkeli on häädetty pois paikalta mutta on jatkanut samaa touhua. Ovat vaimonsa kanssa suvun pahimpia lokkeja ja muuttuvat haaskoiksi kun joku kuolee. Menevät jopa vainajan kotiin muka hautajaisten ajaksi yöpymään mutta tonkivat paikkoja ja arvoesineitä on kadonnut.
Mies esittää hartaasti uskovaa mutta toimii lähes kaikkia kymmentä käskyä vastaan. En tiedä saako nämä sitten omasta mielestään anteeksi nämä puuhat- sukulaiset ei ainakaan anna anteeksi heidän epäreilua käytöstäään
Perunkirjoituksessa ei onneksi tarvitse tosiaan ulkopuolisia katsoa vaan kaikki puolisot voidaan surutta häätää paikalta jos eivät ole osallisia :)
Mieheni sisko alkoi heti heidän äitinsä kuoleman jälkeen jakaa tavaroita omille kahdelle lapselleen ja itselleen. Kuormakaupalla roudasi tavaroita, hyvinkin arvokkaita ja huvittuneena seurasimme, että arvottomia myös. Kaikkea, mitä irti lähti. Oli sitä mieltä, että lapsensa ovat myös perillisiä ja heille kuului jakaa yhtä paljon kuin muillekin. Sisar millään tajunnut, että lain mukaan perijöitä oli vain kaksi, hän ja veljensä. Mieheni ei jaksanut tavaroista riidellä, ei kiinnostanut. Perunkirjoitus tehtiin ja kohtalaisen reilu kuusinumeroinen summa rahavaroja jaettiin näille molemmille kahdelle. Mieheni hoiti kaikki juridiset perintöön liittyvät paperihommat ja asunnon myynnin ym. sentin tarkkuudella. Puolen vuoden kuluttua tämä sisko kuluttua katkaisi välit veljeensä, kun oli sitä mieltä, että veli oli varastanut häneltä muutaman Iittalan lasin, jotka todellisuudessa olivat päätyneet kierrätykseen, kun asuntoa viimeisistä tavaroista tyhjennettiin. Noita laseja saa kaupasta muutamalla kympillä puoli tusinaa. Kuinka ihminen voi ollakin noin ahne ja tyhmä.
Tarina menee näin, tapahtui sota-aikana. Isä rintamalla, äiti sairastui tuberkuloosiin, 2 lasta. Äiti kuoli, lapset siinä vaiheessa 4 ja 3 v. Pesä jakamatta. Meni joitakin vuosia tuli taloon äitipuoli, hankittiin talo myymällä isän osuus maatilasta veljelle ja loput jakamattoman pesän metsistä. Saivat 3 lasta, tyttöä, aika kului ja ensimmäisestä avioliitosta lapset muuttivat omilleen. Pesä edelleen jakamatta. 3 tyttöä koulutettiin ja avitettiin asuntojen hankinnassa jakamattoman kuolinpesän metsistä. Kun vanhimman lapsen ensimmäisestä liitosta tuli aika hankkia oma asunto-osake arava laina yhtiöstä ja tarvittiin selvityksiä omaisuudesta tuli sitten karmea riita 3 tytön kanssa kun rahaa ollaan pyytämässä vanhoilta ihmisiltä. Vanha isäntä siirtyi ajasta ikuisuuteen jostain kumman syystä 3 tyttöä saivat saman kokoisen siivun metsistä kuin 2 aikaisemman liiton lasta, jotka olivat ensimmäisen kuolinpesän osakkaita äitinsä puolelta ja jälkimmäisen isänsä puolelta. Näin jälkikäteen ajattelen, että muori ei halunnut tapella ahneiden puolisisarustensa kanssa rahasta ja omaisuudesta koska ei se onnea tuo.