Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa kirjoitti:
äiti kuoli 2 vuotta sitten tupakan aiheuttamiin massiivisiin syöpäkasvaimiin.
sanottiin heti ettei ole mitään tehtävissä.
sovittiin että saan hänen ja sen miehen omistaman kerrostalon 60k arvo.
niiden 200k jäisi hänen miehelleen. 2 viikon päästä kuolinkellot soi
ja ukko oliki tehny testamentin jossa hän saa molemmat talot
ja mulle ei tulisi mitään. sinne meni omaisuus mutta pitäkööt sen.
ei ole itselleni kovin iso raha.
Lakiosaan olisit ollut oikeutettu, jos olisit vaatinut.
Helpompi jäädä muiden tallomaksi ja kitistä täällä ja muualla jälkikäteen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuuspankki Rahasti jäseneltä Parinrivin Testamentista 330 Euroa!
Jos ja kun lukutaitosi on numeroiden osalta samaa luokkaa kuin kirjoitustaitosi (tai paremminkin kirjoitustaidottomuutesi), niin mitä lie on mikäkin maksanut. Täysin käsittämätön kirjoitus oletettavasti aikuiselta ihmiseltä. Enpä ole tuollaista vielä aiemmin nähnyt.
Haluaisin lisäksi nähdä testamentin jonka koko sisältö mahtuu kahteen riviin :D
Sisareni ei ole yli 30 vuoteen ollut vanhemmistamme kiinnostunut. Olen toisen sisareni kanssa vuosikaudet hoitanut vanhempien asioita ja kiinteistöä, hoitanut lääkkeet, kauppakäynnit, laskut, polttopuita sisälle, talvella kolannut pihan lumesta ja kesällä ajanut nurmikon. Isä hoidettiin viimeiseen asti kotona.
Kun isä kuoli, oli tämä kolmas sisar kärppänä paikalla vaatimassa itselleen arvokkainta omaisuutta. Työhyvitystä tehdystä työstä vaatiessamme pitää kaikki mahdolliset selvitykset ja paperit hänelle toimittaa. Itse yksinhuoltajana pieni rahallinen apu tulisi enemmän kuin tarpeeseen, mutta tämä vastarannankiiski pistää kaikessa vastaan.
Olen päättänyt, että kunhan tämä ositus joskus saadaan tehtyä, en ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni ei ole yli 30 vuoteen ollut vanhemmistamme kiinnostunut. Olen toisen sisareni kanssa vuosikaudet hoitanut vanhempien asioita ja kiinteistöä, hoitanut lääkkeet, kauppakäynnit, laskut, polttopuita sisälle, talvella kolannut pihan lumesta ja kesällä ajanut nurmikon. Isä hoidettiin viimeiseen asti kotona.
Kun isä kuoli, oli tämä kolmas sisar kärppänä paikalla vaatimassa itselleen arvokkainta omaisuutta. Työhyvitystä tehdystä työstä vaatiessamme pitää kaikki mahdolliset selvitykset ja paperit hänelle toimittaa. Itse yksinhuoltajana pieni rahallinen apu tulisi enemmän kuin tarpeeseen, mutta tämä vastarannankiiski pistää kaikessa vastaan.
Olen päättänyt, että kunhan tämä ositus joskus saadaan tehtyä, en ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä.
Joskus on niinkin, että se jatkuvasti vanhempiin yhteydessä ollut sisar on hämmentynyt toisten sisarusten ja vanhempien välit siihen pisteeseen, ettei avoin yhteydenpito ole enää mahdollista. Siinä on kyse kieroilusta.
Mummon jakoi omaisuuttaan aina jouluisin meidän lastenlasten kesken. Kyseessä oli mittava kokoelma Tynellin aurinkopulloja ja Stillin maljakoita. Ennen testamentin lukua totesin että pannaan se kokoelma jakoon. Muut perijät totesivat, että on tainnut kodinhoito varastaa ne pikkuhiljaa. En jaksanut nostaa meteliä kun en muutenkaan halua olla suvun kanssa tekemisissä ja perintöosuuteni oli 50% kaikesta omaisuudesta joka oli ihan hyvä potti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisiä tarinoita:
-Testamentissä joku saa kaiken; lakiosuus on kuten sana sanoo, lain takaama osuus perinnöstä lapselle. Tämän saa jos vaatii. On eri asia jos ei kehtaa vaatia mutta sitten on turha olla katkera.
-Vaimo/mies perii puolisonsa; ei tapahdu koska vain lapsi perii. Yhteisomaisuudesta puoliso pitää toki puolet, sen oman omistuksensa. Mutta tarina jossa uusi äitipuoli pistää talon omalle lapselleen testamentissa on fiktiota. Mies on voinut testamentata vain oman osuutensa ja siitäkin kun lakiosuus lohkaistaan pois on äitipuoli vähemmistössä.
-Vainajan veljen vaimo vie jotain kuolinpesästä. Kukaan ei peri sisarukseltaan jos tällä oli omia lapsia eikä testamenttia ole sanomassa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjassa pitää kuitenkin olla kaikkien pesän osakkaiden allekirjoitus eli ketään ei voi sivuuttaa tässä vaikka miten hoidettaisiin asiat hyvässä hengessä ja hieman epävirallisemmin.
Ei todellakaan tarvitse. Perukirjassa pitää olla pesän ilmoittajan ja kahden uskotun miehen (joista toinen voi olla samalla pesän ilmoittaja) allekirjoitukset. Kenenkään muun allekirjoitusta siinä ei tarvitse olla. Yleensä perukirjaan kuitenkin pyydetään pesän osakkaiden tai heidän valtuuttamiensa henkilöiden allekirjoitukset, koska se on helppo tapa osoittaa, että kaikki kuolinpesän osakkaat on kutsuttu perunkirjoitukseen.
Käytännössä ne kyllä siihen yleensä pyydetään koska perukirja on äärimmäisen helppo riitauttaa jos siitä ei käy ilmi jokaisen olleen paikan päällä. Se kaatuu käytännössä varmasti jos sen joku riitauttaa eikä allekirjoituksia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion luopua perinnöstäni ja katsella sivusta kun kolme huonoissa väleissä olevaa sisarustani tappelevat keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Olisi jonkinlainen kosto ehkä menossa pitkään jakamattomana olleen kuolinpesän kiinteistöistä, salaisena pitkään olleen testamentin avulla.
Eräs osakas kuoli yllättäen, ja hän oli jo vuosia sitten testamentanut kaiken omaisuutensa avovaimolleen, joka on muutenkin rikasta sukua.
Omaisuuden arviointi voi mennä siihen, että tämän yhden osakkaan osuus lasketaan niin kalliiksi, että kuolinpesää ei pystytä enää pitämään alkuperäisen pienen suvun hallussa, vaan tapahtuu tällainen valtaus ja kaikki lopulta päätyy vieraaseen sukuun tai jos riidellään mihin hintaan voitaisiin lunastaa se testamentilla mukaan päässyt ulos, niin kaikki päätyy pakkomyyntiin (oikeuden päätös). Avo-leski on lapseton. Testamentin tehnyt on lapseton. Vanhalla jakamattoman kuolinpesän omistajilla on vain yksi nuoremman polven edustaja, yhden osakkaan lapsena. Kiinteistöt ovat olleet todella kauan suvussa. Nyt saattaa tulla täydellinen tuho tuon suvun omaisuudelle ja jatkuvuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavan perheen poika osti/lunasti isänsä ja itsensä omistaman yrityksen loput osakkeet ja jatkoi yksin jo aloittamaansa yritystoimintaa, isänsä jäädessä eläkkeelle ja nauttimaan varoista vaimonsa kanssa.
Pojalla on kaksi siskoa joita ei kiinostanut yritystoiminnan osallisuus.
No, siskot lapsineen tyhjensivät kymmenessä vuodessa vanhempiensa tilit ja ne rahat jotka olivat vanhempien eläketurvaksi tarkoitettu.
Lopuksi sekään ei ollut riittänyt. Vanhemmat oli puhuttu yli tekemään testamentti jolla tämä poika poistettiin perinnönjaosta kokonaan.
Poika kuulemma oli jo osansa saanut vaikka kyse oli normaalista yrityskaupasta ei ennakkoperinnöstä.
Nyt kuulemma välit täysin poikki sisaruksilla. Mutta kuten tuttava sanoi, kateus ja ahneus kun asuu samassa päässä, sille ei mitään voi.
Minä olen hoitanut jo 5 kuolinpesää. Mitään riitaa ei ole ollut. Olemme tilanneet kaikkiin koteihin kp:n tyhjennyksen, joka yleensä ollut ilmainen, koska mukana on ollut hyvää helposti myytävää tavaraa.
pitää vain muistaa, että silloin kun tyhjentäjät tulevat, he vievät kaiken, eikä siinä vaiheessa enää keskustella. Poikkeuksiakin on, mutta asia kannattaa selvittää etukäteen.
Jos joku meistä kolmesta on halunnut ottaa itselleen mitä tahansa, niin se on sopinut muille. Lähinnä isän maalaamia tauluja tms. muisto esineitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näissä jutuissa sitä, että joku meni ja tyhjensi kaiken arvokkaan pesästä kun toiset olivat perunkirjoituksessa....
Eikös se tyhjentäminen ole kavallusta! Ja varsinkin jos nyt vaikka jotkut jonkin rahan arvoiset korut vie....
Ei näitä juttuja voi kuin ihmetellä, mutta tarinoitahan tuo aloittaja pyysikin kirjoittamaan...
Irtaimistollakin on perunkirjoituksessa jokin rahallinen arvo!
Tavanomaisella irtaimistolla ei nykyään ole arvoa ja sitä ei tarvitse eritellä perukirjaan.
Nykyään monella on Arabiaa ja muuta design-tavaraa joka oli siihen aikaan ihan arkikäyttöesineitä.
Esim. Arabian sininen maisema astiasto on helposti monen sadan euron arvoinen.
Arvo kirpputorilla myytäessä ja perukirjassa ilmoitettaessa on vähän eri asioita:). Verottajan mukaan alle 4 000 euron esineitä ei tarvitse perukirjaan merkitä. Siitä näkökulmasta ne ovat tavanomaista (ja arvotonta) koti-irtaimistoa, vaikka niistä myöhemmin sitten joku muutaman satasen maksaisikin.
Meidän tapauksessa tämä sisar joka ei vanhempiinsa ole yhteyttä pitänyt, käytti heitä jatkuvasti lapsenvahtina ja ties missä töissä. Kun ei vanhemmista muistisairauden vuoksi enää ollut hänelle mitään hyötyä, ei sitten yhteydenpitoakaan enää ollut. Perintö kyllä kelpaa. Ja jokaisellahan on siihen oikeus, mutta hänellä on selvä näkemys, mikä kuuluu hänelle ja mihin me muut saamme tyytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Näinpä. Mummon olisi pitänyt jakaa korunsa yms. jo eläessään. Näin oma mummoni teki.
Tämä on lähinnä huvittava tarina siitä kuinka miestä voi huijata. Miehelläni on yksi sisko, joka on kovasti kullan ja korujen perään. Järkkäsi aina anopin synttärilahjat kultaseppäystävänsä kanssa niin, että ilmoitti vain miehelleni summan, joka lahjakorusta pitäisi maksaa. Kalliita n. tonnin koruja, joista mies maksoi puolet, vaikka lahjanantajina kortissa oli sisko ja kaksi aikuista perheellistä poikaansa (jotka ei siis maksaneet senttiäkään). Motkotin tästä joka vuosi, että eipä ole reilua. Sitten anoppi kuoli 86-vuotiaana ja tuli pesänjako, johon mies matkasi siskonsa kanssa kuolinpesän tavaroita jakamaan. Ihan kuin arvasin, mies tuli takaisin mukanaan jotain vanhaa Arabiaa, rukinlapaa, ryijyä ja kirjaa. Ja kappas, kaikki kalliit korut jäi kuin jäikin siskolle:)No asiahan ei mulle kuulunut, mutta hyvä puhallus oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan tarinaan sen verran, että jos ei ole ollut perheessä läsnä lapsuudessa, ei kannata tuomita. Vanhemmissa on aika karmeaa porukkaa, jotkut avoimesti suosivat toista lasta, ja toista hyljeksitään, ja tämä hyljeksitty kelpaa korkeintaan ihailemaan ja auttamaan sitä parempaa lasta. Joten taustalla voi olla (ja luultavasti on, kun välit olleet huonot) isoja traumoja. Joten koruista en olisi katkera. Ilman äidin rakkautta jääminen on paljon pahempaa kuin ilman muutamaa korua jääminen.
Aloittaja tuntee tilanteen varmaan aika hyvin, kun kyseessä on anoppi, oma mies ja miehen sisko
Todennäköisesti ei. Lemmikkilapset yleensä eivät ymmärrä hyljeksityn lapsen roolia, ja anoppi ei varmasti ole kertonut kuin oman näkemyksensä asiasta.
Mit
Mummo on ollut tyhmä, kun on mennyt lupailemaan koruja jollekin, eikä sitten kuitenkaan lahjoittanutkaan niitä tai testamentannut. Lapsenlapset eivät peri mitään ilman testamenttiä. Perintö kuuluu ainoastaan siskolle ja miehellesi. Miehesi vaikuttaa olevan huomattavasti sinua fiksumpi, kun ei ole nostanut perinnöstä älämölöä. Typerää alkaa riitelemään muutaman arvottoman helyn takia.
Vierailija kirjoitti:
Isäni kysyi kaikilta 4 lapselta, että haluaako joku lähes arvottoman kuivanmaanmökin alueelta, johon rakennetaan tuulimyllyjä viereen. Ei kelvannut kuin minulle. Se siirrettiin nimiini jo ennen isän kuolemaa.
Kun isä kuoli, niin sisarukset tulivat mökille viemään kaikki työkalut, aurinkopaneelit, antiikki huonekalut, arabian astiat, käsitelty puutavara, mopo, mönkijä, peräkärryn mitä olin isän kanssa keräillyt ja korjaillut vuosia.
Mökki ei ketään kiinnostanut, mutta 30000e köyhdyin päivässä tämän kaiken muun takia. Tietenkään mitään näistä kukaan ei tarvinnut, vaan seuraavana päivänä selasin torista ja löysin sieltä lähes kaiken mökiltä viedyn.
Kai teit rikosilmoituksen ja vaadit korvausta varastetuista tavaroista? Jos ymmärsin oikein, niin mökki irtaimistoineen oli sinun omaisuuttasi.
Isäni ei ole koskaan käynyt tunnustamassa minua ja siskopuoltani lapsikseen, yrittää jättää perinnöttä. Isyydessä ei mitään epäselvyyttä. On vain niin törkeä hullu, että yrittää jättää vielä perinnöttäkin sen jälkeen kun ei ikinä maksanut penniäkään elatusmaksuja.
Arvo kirpputorilla myytäessä ja perukirjassa ilmoitettaessa on vähän eri asioita:). Verottajan mukaan alle 4 000 euron esineitä ei tarvitse perukirjaan merkitä. Siitä näkökulmasta ne ovat tavanomaista (ja arvotonta) koti-irtaimistoa, vaikka niistä myöhemmin sitten joku muutaman satasen maksaisikin.
Tuo 4000 euroa tarkoittaa koti-irtaimiston yhteishintaa, ei esinettä.
Ihmisiä ne sukulaisetkin ovat. Joistain vain pitää ja seurassa viihtyy paljon paremmin kuin toisen. 888