Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoitukseen pitää kutsua ihan jokainen pesän osakas. Jos ystäväsi tapauksesta ei ole tolkuttoman pitkä aika, hän voi pyytää verottajalta kopion perukirjasta. Vuosimäärää en muista, tieto löytynee verottajan sivuilta. Ihan oikeasti hänen kannattaa selvittää asia.
Meillä ei ollut perunkirjoitustilaisuutta ollenkaan. Etäisyyttä oli aika paljon lesken ja kahden rintaperillisen välillä, siis sitä ihan fyysistä etäisyyttä. Mutta asiassa tietty vaikutti se, että mitään riitoja ei ollut, kaikki hoidettiin avoimesti ja hyvässä hengessä. 1 osakkaista hoiti pesän ja perukirjoituksen, muilla asianosaisilla oli valtuutuksilla täysi näkyvyys pesän tiliin ja sen tapahtumiin. Allekirjoitukset otettiin perukirjaan ja pesänjakopapereihin kun se oli käytännössä mahdollista, lakimiehiä ei käytetty. Ilmeisesti kaikki on ollut kunnossa näiden osalta nyt kun leskikin on jo vuosia sitten kuollut eikä hänen kuolinpesästään tullut mit
Perunkirjassa pitää kuitenkin olla kaikkien pesän osakkaiden allekirjoitus eli ketään ei voi sivuuttaa tässä vaikka miten hoidettaisiin asiat hyvässä hengessä ja hieman epävirallisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tekisi testamentin silti jää lakiosa..Jos joku perillisistä päättää tehdä asian hankalaksi niin
lähes rajattomat mahdollisuudet. Tarvitaan pesänjakaja jotta asia jotenkin selviää ja siihenkin voi mennä vuosia
Vierailija kirjoitti:
"Minä en peri kuin korkeintaan lakiosan mutta voivatko lapseni sijaistaa minut tässä eli minulle kuuluva perintö siirtyisi suoraan lapsilleni?"
Riippuu siitä millainen testamentti on. Jos siinä on jaettu vain lakiosian ulkopuolinen omaisuus, voit luopua omasta lakiosastasi ja se menee lapsille. Jos taas on testamentattu koko omaisuus niin luopuessasi lakiosastasi luovut samalla lastesi oikeudesta siihen.
Kiitos vastauksestasi. Minua ei siis mainita koko äitini testamentissa, muut sisarukset mainitaan ja yhden sisaruksen lapsi sijaisperijänä. Ymmärrän niin, että olen kuitenkin oikeutettu lakiosaan, vaikka välit äitiini katkesivat. Entä tuo saamani ennakkoperintö? Isän jälkeen siitä huomioitiin 50%. Saanko siis ennakkoperinnöstä laskun perääni?
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjassa pitää kuitenkin olla kaikkien pesän osakkaiden allekirjoitus eli ketään ei voi sivuuttaa tässä vaikka miten hoidettaisiin asiat hyvässä hengessä ja hieman epävirallisemmin.
Ei todellakaan tarvitse. Perukirjassa pitää olla pesän ilmoittajan ja kahden uskotun miehen (joista toinen voi olla samalla pesän ilmoittaja) allekirjoitukset. Kenenkään muun allekirjoitusta siinä ei tarvitse olla. Yleensä perukirjaan kuitenkin pyydetään pesän osakkaiden tai heidän valtuuttamiensa henkilöiden allekirjoitukset, koska se on helppo tapa osoittaa, että kaikki kuolinpesän osakkaat on kutsuttu perunkirjoitukseen.
Vierailija
Meillä ei ollut perunkirjoitustilaisuutta ollenkaan. Etäisyyttä oli aika paljon lesken ja kahden rintaperillisen välillä, siis sitä ihan fyysistä etäisyyttä. Mutta asiassa tietty vaikutti se, että mitään riitoja ei ollut, kaikki hoidettiin avoimesti ja
Joko ette hoitaneet asioita lain mukaan tai sitten et vain ymmärtänyt, että se tilanne, jossa kaksi teistä allekirjoitti perukirjan, oli nimeltään perunkirjoitus. Lain mukaan perunkirjoitus on järjestettävä ja siihen on kutsuttava kaikki kuolinpesän osakkaat. Paikalla pitää olla vähintään pesän ilmoittaja ja kaksi uskottua miestä, joista toinen voi olla samalla pesän ilmoittaja.
Todennäköisesti teilläkin perukirjassa lukee perunkirjoituksen aika, paikka ja paikalla olleet henkilöt. Eihän sitä tosin kukaan tule tarkistamaan, olitteko oikeasti paikalla silloin, jos kukaan kuolinpesän osakkaista rupea valittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha varaton mummo. Jakanut omaisuutensa jo vuosia aiemmin pois. Kuollessaan pankkitilillä hieman alle 5000€, eli just sen verran että hautajaiset ja muut pakolliset kulut hoituu. Liekö ihan tarkoituksella näin ajatellut.
Hautajaisista sovittaessa yksi lapsista rupesi sitten vaatimaan, että halvimmat mahdolliset hautauskulut, eli tuhkattuna muistolehtoon ja kahvit voisi joku muu talkoina järjestää kotonaan. Ettei kaikki perintövarat nyt hautajaisiin vain mene!
Hämmentävän epäkunnioittava asenne omaa äitiään kohtaan. Lapsiakin kuitenkin viisi, joten vaikka olisi saanut ilmaiseksi jokeen tuupattua, ei vuokran, puhelinlaskun yms. jälkeen olisi perintöä jäänyt kuin muutama hassu satanen per henkilö...
Arvatkaa osallistuiko asunnon tyhjentämiseen ja irtaimiston jakoon sen enempää kuin korut ja kassakaapin kahlaamalla läpi. :)
Kun sekä äiti että isä muutaman vuoden välein kuoli, molempien kuoltua piti maksaa valtiolle useampi kymppitonni rahaa. Perinnöstä, mihin kuuluva omaisuus oli jo moneen kertaan verotettu. Äidiltä jääneessä perinnössä oli mukana kolme vuotta aiemmin kuolleen enon perintö. Äiti maksoi silloin perintöveron (enolla ei ollut muita perillisiä kuin sisko). Nyt samasta omaisuudesta piti taas maksaa uusi perintövero. Ei ole rajaa valtion ahneudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun sekä äiti että isä muutaman vuoden välein kuoli, molempien kuoltua piti maksaa valtiolle useampi kymppitonni rahaa. Perinnöstä, mihin kuuluva omaisuus oli jo moneen kertaan verotettu. Äidiltä jääneessä perinnössä oli mukana kolme vuotta aiemmin kuolleen enon perintö. Äiti maksoi silloin perintöveron (enolla ei ollut muita perillisiä kuin sisko). Nyt samasta omaisuudesta piti taas maksaa uusi perintövero. Ei ole rajaa valtion ahneudella.
Siksi meillä on vihervasemmisto, että meille vähäosaisille laiskimuksille ei tule kylmä eikä nälkä.
Ja kyllä kampaamo käynnitkin täytyy jonkun maksaa.
Perinnönjaossa jää itse aina vähemmälle mutta toiset ja muut saavat enemmän. Itselle kuuluvaakin. Kysykää vaikka keneltä niin näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhukset omistivat vain kiinteää omaisuutta ja jakoivat sen hyvissä ajoin lapsille ennakkoperintönä, kaikki tyytyväisiä. Paitsi kun vanhukset kuolivat niin osa kokikin että joku muu sai sittenkin enemmän. Ja siinä katosi yhteys sisaruksiin ja osittain serkusten välillä savuna ilmaan.
Oma lapsensa ehdotti, että vainajaa ei haudata. Tuhkat voisi viskata vaikka mereen säästösyistä. Perijä oli velkaantunut ja luopui perinnöstä, mutta halusi sen kuitenkin itselleen "pimeästi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidillä ja isällä oli keskinäinen, omistusoikeuden siirtävä testamentti. Isä kuoli. Me lapset ei vaadittu mitään lakiosuuksia tai muutakaan eli äidille jäi kaikki. Äiti rupesi sen jälkeen vaatimaan, että me lapset maksetaan hänen perintöverot, koska "tehän ne perinnöt sitten aikanaan saatte." Juu joo, omilla perintöveroilla.
Vierailija kirjoitti:
Kun sekä äiti että isä muutaman vuoden välein kuoli, molempien kuoltua piti maksaa valtiolle useampi kymppitonni rahaa. Perinnöstä, mihin kuuluva omaisuus oli jo moneen kertaan verotettu. Äidiltä jääneessä perinnössä oli mukana kolme vuotta aiemmin kuolleen enon perintö. Äiti maksoi silloin perintöveron (enolla ei ollut muita perillisiä kuin sisko). Nyt samasta omaisuudesta piti taas maksaa uusi perintövero. Ei ole rajaa valtion ahneudella.
Minä perin pienen metsäpläntin. Puut oli pakko myydä, että sain perintöverot maksettua, ja sitten valtio muisti pääomatuloverolla, minähän olin myynyt puuta. Veivät kirjaimellisesti kaiken. Ja voivat sitten syyllistää, miten metsänomistaja tuhosi taas hiilinielun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi sukulaiseni olisi halunnut isovanhempien antiikkipöytää, mutta toinen sukulaiseni oli sopinut asiasta isovanhempieni kanssa, vaikka hänellä ei ollut pöydälle mitään paikkaa. Lopulta pöytä oli varastossa pari vuotta, kunnes hän muutti ja varasto piti tyhjentää. Tuossa vaiheessa hän vei pöydän sille toiselle sukulaiselle ja jätti sen pihalle sateeseen, koska ei ollut ketään kotona. Pöytä tottakai meni ihan pilalle ja käyttökelvottomaksi. Ei ollut soittanut etukäteen eikä edes pöytää jättäessään.
Kokopuinen pöytä ei kovin herkästi mene sateessa pilalle ei etenkään ns. antiikkipöytä eli jostain 1700-luvulta oleva. Silloin huonekalut tehtiin kestämään säänvaihteluja.
Pinta menee pilalle, mutta kyllä sen silti entisöityä saisi. Riippuu siitä kuinka pitkään ollut sateessa-
Vierailija kirjoitti:
Kun sekä äiti että isä muutaman vuoden välein kuoli, molempien kuoltua piti maksaa valtiolle useampi kymppitonni rahaa. Perinnöstä, mihin kuuluva omaisuus oli jo moneen kertaan verotettu. Äidiltä jääneessä perinnössä oli mukana kolme vuotta aiemmin kuolleen enon perintö. Äiti maksoi silloin perintöveron (enolla ei ollut muita perillisiä kuin sisko). Nyt samasta omaisuudesta piti taas maksaa uusi perintövero. Ei ole rajaa valtion ahneudella.
Miksei äitisi kieltäytynyt enosi perinnöstä jolloin se olisi tullut suoraan teille?
Sairaalassa kuolleen läheiseni muistikirjan varastaminen. Olin jättänyt lapun, että antaisivat muistikirjan minulle. Siellä oli paljon käyntien yhteydessä kirjattuja asioita, jotka olisin hänen lapselleen koonnut kirjan tapaiseksi. Entinen puoliso kävi kuoleman jälkeen"siivoamassa" sairaalahuonetta ja joko vei tai heitti muistikirjan pois. Ehkä siksi, ettei itse ollut juurikaan 10 saitaalavuoden aikana käynyt entistä puolisoaan tervehtimässä. Meillä kun oli käydessämme tapana merkata muistikirjaan myös kuka ja milloin kävi. Koska sairastunut itse ei muistanut ja juteltiin käydessämme häntä katsomassa olleista ihmisistä.
Ei helpottanut surua kirjan hävittäminen, päinvastoin.
Kannattaa itse päättää kenelle mitäkin haluaa jättää. Isosta osasta voi testamentilla itse määrätä vaikka kummin kaimalle. Eikä sinne haudan taakse kukaan tule moittimaan vainajan päätöksistä.
Lakiosaa voi lapset toki vanhempansa jälkeen perinnönjaossa vaatia. Ja myös antaa yli sukupolven, jollei itse tarvitse. Näin säästyy yksi kierros perintöveroissa.
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa kuolleen läheiseni muistikirjan varastaminen. Olin jättänyt lapun, että antaisivat muistikirjan minulle. Siellä oli paljon käyntien yhteydessä kirjattuja asioita, jotka olisin hänen lapselleen koonnut kirjan tapaiseksi. Entinen puoliso kävi kuoleman jälkeen"siivoamassa" sairaalahuonetta ja joko vei tai heitti muistikirjan pois. Ehkä siksi, ettei itse ollut juurikaan 10 saitaalavuoden aikana käynyt entistä puolisoaan tervehtimässä. Meillä kun oli käydessämme tapana merkata muistikirjaan myös kuka ja milloin kävi. Koska sairastunut itse ei muistanut ja juteltiin käydessämme häntä katsomassa olleista ihmisistä.
Ei helpottanut surua kirjan hävittäminen, päinvastoin.
Meidän isoäitimme kuoltua sairaalassa hänen arvokkaat sormuksensa hävisivät säilytyksestä.
Minulle tämän säilytyspussin toi vainajan veli. Pussi oli avattu. Kysyin asiasta, hän ei tiennyt mitään. Sairaala neuvoi täyttämään korvausvaatimuksen. Jätin asian koska ei minulla ollut todisteita sormuksista, mm. briljanttisormus hävisi kuin tuhka tuuleen.
Tämä veli oli aiemminkin kieroillut ja isoäiti varoitti minua hänestä.
Vainajan kotoa oli hävinnyt unilääkkeitä vino pino samoin kuin hautajaisohje, jonka vainaja oli laatinut aikoinaan.
Olin pesänhoitaja. Tämä veli oli halunnut erään muistoesineen, joka oli kuulunut perheelle, samoin kuin äitinsä muotokuvamaalauksen. Annoin ne hänelle ennen kuin tämä sormusasia tuli julki. Hän joutui palauttamaan ne pesään.
Kyllä oli pissapää tämä äijä.
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa kuolleen läheiseni muistikirjan varastaminen. Olin jättänyt lapun, että antaisivat muistikirjan minulle. Siellä oli paljon käyntien yhteydessä kirjattuja asioita, jotka olisin hänen lapselleen koonnut kirjan tapaiseksi. Entinen puoliso kävi kuoleman jälkeen"siivoamassa" sairaalahuonetta ja joko vei tai heitti muistikirjan pois. Ehkä siksi, ettei itse ollut juurikaan 10 saitaalavuoden aikana käynyt entistä puolisoaan tervehtimässä. Meillä kun oli käydessämme tapana merkata muistikirjaan myös kuka ja milloin kävi. Koska sairastunut itse ei muistanut ja juteltiin käydessämme häntä katsomassa olleista ihmisistä.
Ei helpottanut surua kirjan hävittäminen, päinvastoin.
Meidän isoäitimme kuoltua sairaalassa hänen arvokkaat sormuksensa hävisivät säilytyksestä.
Minulle tämän säilytyspussin toi vainajan veli. Pussi oli avattu. Kysyin asiasta, hän ei tiennyt mitään. Sairaala neuvoi täyttämään korvausvaatimuksen. Jätin asian koska ei minulla ollut todisteita sormuksista, mm. briljanttisormus hävisi kuin tuhka tuuleen.
Tämä veli oli aiemminkin kieroillut ja isoäiti varoitti minua hänestä.
Vainajan kotoa oli hävinnyt unilääkkeitä vino pino samoin kuin hautajaisohje, jonka vainaja oli laatinut aikoinaan.
Olin pesänhoitaja. Tämä veli oli halunnut erään muistoesineen, joka oli kuulunut perheelle, samoin kuin äitinsä muotokuvamaalauksen. Annoin ne hänelle ennen kuin tämä sormusasia tuli julki. Hän joutui palauttamaan ne pesään.
Kyllä oli pissapää tämä äijä.
Tuli siunaustilaisuuden tapaaminen papin kanssa. Veli eli missään nimessä halunnut tulla paikalle. Itse jouduin lähtemään vaikka omakin tilanteeni oli vaikea. Kun tulin paikalle niin kukapa muu siellä istui odottamassa kuin veli. Lähdin pois paikalta. Äijä kiusasi minua. Tiesi ettei saa itse mitään, koska isoäidin testamentti tiedettiin.
Kahvitustilaisuudessa pappi tuli istumaan meidän pöytäämme. Ei edes käynyt veljen pöydässä.
"Minä en peri kuin korkeintaan lakiosan mutta voivatko lapseni sijaistaa minut tässä eli minulle kuuluva perintö siirtyisi suoraan lapsilleni?"
Riippuu siitä millainen testamentti on. Jos siinä on jaettu vain lakiosian ulkopuolinen omaisuus, voit luopua omasta lakiosastasi ja se menee lapsille. Jos taas on testamentattu koko omaisuus niin luopuessasi lakiosastasi luovut samalla lastesi oikeudesta siihen.