Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Huhhuh kirjoitti:
Olen huomannut että perintöasioista kirjoittaminen tälläkin palstalla saa äkkiä kaikenkarvaiset perijät haastamaan riitaa. Ei täällä kannata kysyä niistä! Tottakai perinnönjako pitää olla tasapuolinen, ei niin että lellikki tahtoo ja vie kaiken. Eikä niinkään että poikalapsi saa suuren osan, eihän me enää 1800-luvulla eletä. Testamentti puheeksi ja kuntoon jo elinaikana ja huom! silloinkin lellikit saattavat yrittää saada enemmistön omaisuudesta jo ennakkoon itselleen!
testamentti on minun tahtoni, ei mikään tasajakosopimus! Jos haluan tehdä testamentin yhdelle lapsistani, niin ei siinä puheeksiotto auta, päätös on minun ja mikä parasta - ei edes tarvitse kertoa kenellekään testamentin sisältöä!
Mistä on keksitty, että nimenomaan testamentilla perinnönjaosta tulee tasapuolinen, kun testamentti on olemassa siksi, että jako ei mene tasan, jos niin en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempien perintöä jaettiin noin 10 serkuksen kesken. Luulin kaiken tapahtuvan sulassa sovussa, mutta jossain kohtaa selvisi, että ohi perukirjan olikin yksi serkuksista (hänellä oli avaimet edesmenneen isovanhemman asunnolle) myynyt jollekin huutokauppiaalle huomattavat kalliin design esineen ja piti koko rahasumman itsellään. Asia tuli ilmi ja hän tämän siten kaikille kertoi olkiaan kohauttamalla, että teki tällaisen ratkaisun ja toivoi, ettei muut tästä mieltään pahoittaneet. Olisin varmaan itse pienten lasten kanssa itsekin tykännyt muutaman tuhannen euron lisäperinnöstä, jonka serkkuni siis itsellään sitten piti, kun sopuisana sukuna emme tästä jaksaneet alkaa riitelemään.
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on kaksi siskoa, joista kumpikaan ei osallistunut millään tapaa iäkkäiden vanhempiensa hoitamiseen, eivätkä he olleet edes väleissä isovanhempien kanssa. Mummi ja ukki saivat asua ja elää loppuun saakka kotonaan maaseudulla isäni hoidon ja säännöllisen ylläpidon ansiosta. Kun sitten lopulta aika molemmista jätti, tädit saivat kuulla kuolemasta kylän viidakkorumpua pitkin ja koettivat pelata isäni pois perinnönjaosta väärentämällä paperin, jossa tämä olisi muka vapaaehtoisesti luopunut perinnöstä. Oikeudessa jankattiin ja paperi lopulta todistettiin väärennökseksi, ja tätien osuus perinnöstä kului oikeuskulujen/korvausten kattamiseen. Ahneella on.... sellainen loppu.
Siis isäsi ei kertonut siskoilleen vanhempien kuolemasta ja toisaalta perinnönjakoa oltiin tekemässä jo ennen perukirjoitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukkini erosi mummostani aikoinaan .Ukki sai mummon runsaansta omaisuudesta tietenkin puolet ja myös lapset kontoilleen. Ukki meni uusiin naimisiin ja uusi vaimo adoptoi ukin lapset sekä pyöräytti vielä yhden lapsen lisää.
Ukin kuoltua omaisuus siirtyi uudelle vaimolle, joka sitten tarkkaan testamenttasi kaiken omalle pojalleen. Adoptoimansa ukin lapset jäivät ilman mitään. Tarinaa ei ole tarkkaan haluttu meille jälkeläisille kertoa, mutta ilman jääneet lapset eivät halunneet riitauttaa testamenttia. Olihan heillä oma, mutta vieras biologinen äiti jättämättä muhkean perinnön joka tapauksessa.
Törkein osuus kyseisessä testamentissa oli selkokielinen osuus, jossa ukin uusin vaimo tiukasti kielsi oman poikansa vaimoa saamasta mitään. Etteikö se asia olisi ollut kaikille selvää muutenkin, mutta kukaan ei oikein ymmärtänyt miten niin reilu mukava ja kaikin tavoin herttainen ihminen joutuu testamentissa moisen ilkeyden kohteeksi. Koko testamentti oli pullollaan katkeran ihmisen vuodatuksia, epäasiallisuuksia ja jotka pankki oli sitten testamentiksi koostanut.
Testamentti pitäisi laittaa kehyksiin malliksi, miten haudan takaa voi olla vielä tosi hankala.Juttuja riittäisi muitakin, mutta jätetään nyt tämä tänne
No tuohan on ihan normaalia, että lapsen puoliso rajataan pois perinnöstä. Hän ei ole sukua perinnön jättäjälle. Ei hänellä ole oikeutta toisen suvun perintöön. Siinä ei ole mitään loukkaavaa, että tällainen rajaus tehdään. Miehelläni ei ole mitään oikeutta vanhempieni perintöön, vaikka ihana puoliso onkin. Eikä hän ole tästä mitenkään loukkaantunut. Enkä minä siitä, että minut on rajattu mieheni perinnöstä pois. En näe mitään syytä, miksi tulevaisuudessa lasteni puolisoilla olisi oikeus sukuni perintöön. Välillisesti pääsevät nauttimaan siitä varmasti. Ihan niinkuin mieheni nyt minun perinnöstä. Mahdollisuus elää, ettei joka senttiä tarvitse laskea. Kyllä sitä perintöä perheen yhteiseen arkeen ja hyvään ainakin meillä menee.
Minä laadin appiukkoni testamentin, ja ihan itse siihen ehdotin, että puoliso (eli minut) suljetaan siitä ulos. Minusta jokaisen pitäisi tehdä testamentti oikeastaan juuri tästä syystä, ja se on ihan normaali menettely.
Vierailija kirjoitti:
Äitini veli (leskimies) kuoli lapsettomana. Ennen kuolmeaansa sairati pitkään, jolloin äitini huolehti hänestä ja hänen asioistaan mm. tekemälläveljensä viikkosiivoukset, käymälläkaupassa, huolehtimalla syömiset, lääkäriteissut, lääkkeet, siis kaiken.
Äidin sisko oli viimeksi yhteydessä veljeensä kolmisen vuotta ennen tämän kuolemaa, ei soitellut ja kysellyt kuulumisa, ei mitään.
Mutta annas olla, kun tieto velimiehen kuolemasta kiiri hänelle, niin saman tien saapui kyllä rohmuamaan kaiken mahdollisen veljensä asunnosta. Äiti yritti siinä selittää, että perunkirjoitus on pidettävä ennen omaisuuden jakoa, mutta ei auttanut. Käytännössä kaikki vähänkin rahanvarvoinen meni siis tämän siskon mukaan ja sen päälle haukut äidilleni, että tämä kavaltanut veljen tilitä rahat. Onneksi äitini oli säästänyt joka ikisestä ostoksesta ja muusta menosta kuitit ja pankin tositteet ja laittanut ne siististi mappiin.
Sisko myös moitti äitiäni, että tämä ei ollut tarpeeksi hyvin huolehtinut veljestä, kun ikkunatkin oli kuulemmaa pesemättä ja eteisen matto likainen.
Loppujen lopuksi siskosten välit katkesivat eivätkä taida ikinä korjautuakaan.
Palstan perusteella sukulaisilla on aina avaimet toisensa koteihin. Kun meillä lapseton eno kuoli, niin avaimet oli enon mukana sairaalassa ja ne sai lähimmäksi omaiseksi merkitty henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on neljä sisarusta. Vanhemmilla ei ollut testamenttia. Vanhempien kuomeman jälkeen vanhimman sisaren mielestä pesä olisi pitänyt jakaa "tasan" niin, että hän olisi saanut pesästä puolet ja loput kolme olisivat jakaneet toisen puolen. Kun tämä ei muille käynyt, siskon mielestä muut sisarukset olivat salaliitossa häntä vastaan.
Törkein tietämäni tapaus on kun yksi lapsista junailtiin jäämään ilman perintöä. Tästä on kyllä jo aikaa. Lapsia viisi. Muistisairas vanhus, josta huolehti lähinnä asuva lapsi. Toki muutkin kävivät vanhusta tapaamassa aina silloin tällöin, mutta lähinnä asuva huolehti että vanhus söi ja peseytyi, ja kun vanhus joutui palvelutaloon, huolehti että vaatteita on jne. Lähinnä asuva oli riitaantunut yhden sisaruksensa kanssa vuosikymmeniä takaperin. Kun muistisairas vanhus kuoli tuli yllätys. Vanhuksen kuolinpesä oli lähes tyhjä, varat oli siirretty vakuutuskuoreen ja edunsaajia olivat kaikki neljä muuta lasta paitsi tämä lähinnä asuva. (Kätevä tapa muuten kiertää lakiosan antamista) Asialle ei voitu tehdä mitään, joku sisaruksista (todennäköisesti se jonka kanssa lähinnä asuva oli riitaantunut) oli käyttänyt muistisairasta vanhusta pankissa. Kätevää tuossa oli se, että kun ei ollut ahnehtinut kaikkea itselleen, vaan oli sisällyttänyt muut sisarukset edunsaajiksi, niin eiväthän nämä olleet halukkaita luopumaan nyt saamastaan isommasta osuudesta. Olisi ollut hankalaa tapella asiasta kaikkien sisaruksien kanssa, nyt ei tarvinnut kuin yhden (eikä hänkään sitten jaksanut alkaa riidellä asiasta, vaikka vanhuksen allekirjoitukset papereissa oli huterat ja tosiaan vanhus oli papereiden tekoaikaan jo muistisairas, mutta vielä vailla virallista edunvalvontaa) ja pystyi ulkopuolisille mustamaalaamaan tätä lähinnä asunutta huonoksi lapseksi, kun vanhempikin oli halunnut jättää vain hänet ilman perintöjä. Vaikka juuri tämä oli vanhuksesta huolehtinut. Aika törkeä tapaus mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjaon yhteydessä tulee ihmisistä esiin täysin uudenlaisia piirteitä. Minä ja perheeni asumme talossa, joka on ollut vanhempiemme omistuksessa. Olemme ostaneet siitä aikoinaan isän puolikkaan juridisesti täysin oikein kun isä oli vielä elossa (vanhemmat erosivat), mutta puolet jäi äidin omistukseen (äiti asui muualla). Äiti kuoli viime vuonna, eli puolet talosta on kuolinpesän. Minun pitäisi lunastaa oma osuuteni pois, eli neljännes talosta.
Nyt sisareni kuvittelee, että talo on hirmuisen arvokas. Hän tietää kiinteistövälittäjiä paremmin, mikä talon myyntihinta olisi, tekee listoja ja luetteloita alueella myydyistä taloista ja yrittää kaikin tavoin vääntää oman osuutensa arvoa ylöspäin. Hän uhkailee meitä, hän kertoo palkkaavansa juristin, hän sanoo että hänellä on oikeus hankkia oikeuden määräämä pesänjakaja jolla on oikeus myydä talo. Siis minun perheeni koti! Hän ilmoittaa häätävänsä meidät kodistamme. Tähän mennessä olemme tulleet ihan hyvin toimeen, mutta nyt hänestä on kuoriutunut ahne ja täysin joustamaton nipottaja, joka katkerana syyttää minua siitä, että minua on suosittu hänen kustannuksellaan ja vaikka mitä, asioita jotka hänen olisi pitänyt selvittää jo ikiajat sitten.
Talo on as.oy-muotoinen ja as.oy:llä on lainoja (viemäriremontti). Pääsimme jo sopuun lunastushinnasta, mutta hän unohtaa, että jos hän omistaa asunnosta neljänneksen, myös lainoista on neljännes hänen. Mutta ei mene perille! Lainat jäisivät meille ja hän saisi hyvän hinnan äidin kuolinpesän osuudestaan. Harmittaa, kun ei aikoinaan äidin kanssa aikoinaan jotenkin myyty/lahjoitettu talon osuutta minulle.
No hyvänen aika, otatte sen pesänjakajan. Hänen tehtävänsä on huolehtia molempien edusta, ja tässä hän sitten määrittelee hinnan, jolla voit ostaa sisaresi ulos. Mitä muutakaan järkevää tässä tilanteessa voisi tehdä? Jos se ei siskollesi kelpaa, niin menee sitten oikeuteen, jos kuvittelee siellä voittavansa.
Paras olisi vain asennoitua niin, että kerää itse omat tavaransa. Mulla on papastani muistona yksi lasinen kulho ja mummosta muutama muu esine, kuten täytetty orava ja pehmokissa. Ei mitään ihmeellistä eikä arvokasta, mutta jotain joista heidät aina muistan. En edes odottanut isovanhemmilta mitään. Yllätyin kuin nuorempi serkkuni oli pyytänyt saada puisen liinavaatekaapin. Ihan sama mitä muut ovat saaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisar ei maksanut omaa perintövero osuuttaan, vaan jätti toiselle sisarelleen ulosottovaatimukseen asti maksamatta. Siinä meni useita tonneja varas-siskolle toisen maksellessa omasta perinnöstään!
Mitenkäs tämä onnistui, sillä perintövero on henkilökohtainen. Sitä ei määrätä kuolinpesälle, josta sen maksaa "sitten joku, jolla on rahaa".
Samaa ihmettelin. Siis oliko toinen sisko lainannut toiselle rahaa perintöveroa varten ja keskinäistä lainaa houdettiin ulosottomiehen kautta, vai miten tuo sekava tarina nyt pitäisi tulkita?
Luetunymmärtämisen ongelmia??? Lue uudestaan!
Jokaisella taitaa olla, sillä ulkomailla asuvan sisaren veroa ei peritä täällä asuvalta sisarelta yhtään enempää kuin kenenkään muunkaan veroja. Jokainen vastaa omista veroistaan. Joko et kerro kaikkea, tai olet ymmärtänyt väärin.
Oma arvaus vois olla vaikka että veroa oltiin ulosmittaamassa sisaren perintöosuudesta (jolloin olisi pitänyt myydä jotain pesästä tms). Edelleen se vero on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen, ja kenenkään muun ei tarvitse sitä maksaa, eikä sitä ulosmitata kenenkään muun omaisuudesta. Ainoastaan sen, jonka verosta on kysymys.
Olen eri kuin edellinen kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisar ei maksanut omaa perintövero osuuttaan, vaan jätti toiselle sisarelleen ulosottovaatimukseen asti maksamatta. Siinä meni useita tonneja varas-siskolle toisen maksellessa omasta perinnöstään!
Mitenkäs tämä onnistui, sillä perintövero on henkilökohtainen. Sitä ei määrätä kuolinpesälle, josta sen maksaa "sitten joku, jolla on rahaa".
Samaa ihmettelin. Siis oliko toinen sisko lainannut toiselle rahaa perintöveroa varten ja keskinäistä lainaa houdettiin ulosottomiehen kautta, vai miten tuo sekava tarina nyt pitäisi tulkita?
Mitä sekavaa? Ulkomailla asuva sisar jätti maksamatta oman osuutensa perintöverosta!!
Ulkomailla asuvan sisaren osuus omasta perintöverostaan oli 100 % ja sinulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Ellet jätä jotain olennaista kertomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Voisiko joku vanhempi selittää miksi lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti?!
Olin itse nuorin, lapseni hemmoteltu teini-iässä ja sen jälkeen dissattu, myös perinnönjaossa.
Siksi ,että se toinen lapsi on rakkaampi, kuin toinen. Me ihmiset vaan ollaan sellaisia. Se ei rakas lapsi ei on ollut v,,, mäinen koko ailkuisikänsä.
Oma tapaus on kyllä sellainen etten osaa ymmätää vanhempieni psykologiaa miten tässä näin kävi. Olin nuorin ja minua hemmoteltiin kunnes kasvoin se alkoi ärsyttää. Joskus lukioiässä tuntui että vanhemmilla oli ihme kyräilyä minua kohtaan. Lopulta tästä tuli täydellistä dissaamista ja jopa häirintää (yritettiin puuttua minun asioihini vaikka olin jo työelämässä ja oma perhe). En vaan osaa kuvitella minkälaisen psykologisen prosessin vanhempani kävivät läpi päätyäkseen aggressioon minua kohtaan.
Osaan kuvitella. He lellivät sinua ja sait kaiken. Sitä vastaan he odottivat, että otat heidän mielipiteensä huomioon ja tottelet heitä kaikessa aina ammatin, puolison ja asuinpaikan valinnassa, pienemmistä asioista puhumattakaan. Jos näin ei käynyt, olit kiittämätön nulikka.
Vierailija kirjoitti:
Sisko oli luopunut perinnöstään veljiensä hyväksi.
Kun toinen veljistä sitten kuoli, hän testamenttasi kaiken veljelleen. Vaikka sisko olisi siinä vaiheessa tarvinnut rahaa. Ja veljellään sitä oli yllin kyllin
Taisi mennä ihan laillisesti. Vain rintaperillisellä on oikeus lakoissaan testamentista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisar ei maksanut omaa perintövero osuuttaan, vaan jätti toiselle sisarelleen ulosottovaatimukseen asti maksamatta. Siinä meni useita tonneja varas-siskolle toisen maksellessa omasta perinnöstään!
Mitenkäs tämä onnistui, sillä perintövero on henkilökohtainen. Sitä ei määrätä kuolinpesälle, josta sen maksaa "sitten joku, jolla on rahaa".
Kuolinpesä ei maksa Suomessa perintöveroa. Mahdollinen perintövero määrätään Suomessa perillisille, testamentinsaajille ja lähisukulaisille vakuutuskorvausten edunsaajina. Perintövero on myös henkilökohtainen, joten jokainen vastaa vain omasta perintöverostaan
Kai tämä Suomessa olisi mennyt niin , että se toinen sisar , joka yritti olla maksamatta perintöveroaan, olisi ulosmitattu hänen saamastaan perinnöstä, eikä sisar olisi joutunut sitä perintöveroa maksamaan. Ulkomailla lienee sit eri laet.
https://www.veronmaksajat.fi/ajankohtaista/Ajankohtaista/Verojuristi-va…Nimenomaan henkilökohtainen, mutta kun sen jättää maksamatta joutuu toinen sisar maksamaan sen lopulta, koska maksamaton vero menee ulosottoon. Tämän ulkomailla oleva sisar tiesi, köytti hyväksi ja maksatti siis oman osansa sisarellaan Suomessa.
Ei kukaan joudu maksamaan toisen perintöveroja, vaikka olisikin saman kuolinpesän osakas. Mutta ilmeisesti tässä on jätetty kuolinpesä jakamatta, ja kun sisaren perintöverot ovat menneet ulosottoon, on ulosottomies lähtenyt perimään maksua sisaren osuudesta kuolinpesästä. Syystä tai toisesta Suomeen jäänyt sisar ei ole tässäkään vaiheessa halunnut tai ymmärtänyt jakaa kuolinpesää (jolloin hän olisi saanut siitä oman osuutensa, sisaren osuudesta olisi ensin maksettu tämän perintöverot ja loppu olisi mennyt sisarelle), vaan on mieluummin maksanut sisaren perintöverot. Tämä on ainoa keksimäni selitys tälle tapaukselle.
Tähän johtopäätökseen minäkin tulin. Mitään muuta edes etäisesti järkevää selitystä en keksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut merkille, että pienistä perinnöistä riidellään eniten. Se kertoo paljon.
Miehen mummo kuoli iäkkäänä, tyttäretkin olivat jo eläkeiässä. Siellä he mummolassa tappelivat vanhoista vintillä vuosia olleista tantuista, tuli vähän käsirysyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisar ei maksanut omaa perintövero osuuttaan, vaan jätti toiselle sisarelleen ulosottovaatimukseen asti maksamatta. Siinä meni useita tonneja varas-siskolle toisen maksellessa omasta perinnöstään!
Mitenkäs tämä onnistui, sillä perintövero on henkilökohtainen. Sitä ei määrätä kuolinpesälle, josta sen maksaa "sitten joku, jolla on rahaa".
Samaa ihmettelin. Siis oliko toinen sisko lainannut toiselle rahaa perintöveroa varten ja keskinäistä lainaa houdettiin ulosottomiehen kautta, vai miten tuo sekava tarina nyt pitäisi tulkita?
Luetunymmärtämisen ongelmia??? Lue uudestaan!
Jokaisella taitaa olla, sillä ulkomailla asuvan sisaren veroa ei peritä täällä asuvalta sisarelta yhtään enempää kuin kenenkään muunkaan veroja. Jokainen vastaa omista veroistaan. Joko et kerro kaikkea, tai olet ymmärtänyt väärin.
Oma arvaus vois olla vaikka että veroa oltiin ulosmittaamassa sisaren perintöosuudesta (jolloin olisi pitänyt myydä jotain pesästä tms). Edelleen se vero on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen, ja kenenkään muun ei tarvitse sitä maksaa, eikä sitä ulosmitata kenenkään muun omaisuudesta. Ainoastaan sen, jonka verosta on kysymys.
Olen eri kuin edellinen kirjoittaja.
Ainoa tapa jonka keksin, on se että kirjoittaja on mennyt maksamaan siskolleen tämän perintöosuuden tietoisena ulosotosta. Silloin olisi pesänhoitajana vastuussa siitä että ulosmitattavaa omaisuutta ei hukata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisar ei maksanut omaa perintövero osuuttaan, vaan jätti toiselle sisarelleen ulosottovaatimukseen asti maksamatta. Siinä meni useita tonneja varas-siskolle toisen maksellessa omasta perinnöstään!
Mitenkäs tämä onnistui, sillä perintövero on henkilökohtainen. Sitä ei määrätä kuolinpesälle, josta sen maksaa "sitten joku, jolla on rahaa".
Kuolinpesä ei maksa Suomessa perintöveroa. Mahdollinen perintövero määrätään Suomessa perillisille, testamentinsaajille ja lähisukulaisille vakuutuskorvausten edunsaajina. Perintövero on myös henkilökohtainen, joten jokainen vastaa vain omasta perintöverostaan
https://www.veronmaksajat.fi/ajankohtaista/Ajankohtaista/Verojuristi-va…
Nimenomaan henkilökohtainen, mutta kun sen jättää maksamatta joutuu toinen sisar maksamaan sen lopulta, koska maksamaton vero menee ulosottoon. Tämän ulkomailla oleva sisar tiesi, köytti hyväksi ja maksatti siis oman osansa sisarellaan Suomessa.
Eli ulosottomies teki virheen ja äitisi teki toisen kun maksoi.
Muuten en ymmärrä minkä pykälän perusteella pesä olisi yhteisvastuullinen kaikkien osakkaiden omista veroista.
Mistä tähän äiti keksittiin?? On tämä ketju, ei mitään ymmärrystä ja sotketaan huvikseen asiat.
Siis vielä kerran: kun ulkomailla asuva suomen kansalainen eli sisar EI MAKSANUT KARHUAMISKIRJEENKÄÄN jälkeen omaa osuuttaan veroista, joutui Suomessa asuva maksamaan ulkomailla asuvan sisaren veron. Muuten olisi mennyt ulosottoon pesänhoitajana olleen suomessa asuvan sisaren rahoista. Eli oli pakko maksaa, ettei mene ulosottoon.
Ymmärrä nyt. Kenenkään rahoista ei oteta toisten ihmisten veroja. Ei edes sisaren, ei edes saman kuolinpesän osakkaiden.
Vierailija kirjoitti:
Perintöön ja perintöriitoihin liittyvät asiat ovat sellaisia, että eivät todellakaan selviä täällä vauvapalstalla! Ymmärrän jos jotain kysellään ja joku vähän vastaakin ja kertoo kokemuksiaan, mutta sekaisin meno näiden erilaisten "ohjeiden" kanssa on todennäköistä!
Niinpä. Yleensä seassa on mukana myös oikeaa tietoa, mutta millä kysyjä sen sieltä osaisi poimia, kun toimen toistaan varmemmat vastaajat puhuvat ihan puuta heinää, usein vielä sotkien mukaan hienolta kuulostavia juridisia termejä, joilla ei ole mitään tekemistä kysymyksen kanssa.
Eli hyvät ihmiset, hakekaa apua esim. oikeusaputoimistosta.
Isänpuoleiset isovanhempani kuolivat jo muutama kymmenen vuotta sitten. Heidän omaisuutensa jaettiin perunkirjan mukaan koska heillä ei ollut testamenttia. Kukin heidän lapsistaan sai oman osuutensa ja homma hoidettiin täysin lain mukaan. No kun äitini kuoli ja isäni siirtyi palvelutaloon asumaan hänen siskonsa keksi että vanhempieni omaisuudesta kuuluu hänelle joku tietty osuus. Täti tuli vartavasten katsomaan isääni palvelutaloon tätä varten - minä ja veljeni olimme paikalla koska tiesimme että täti voi käydä hankalaksi. Kesti hetkisen kun selitimme tädille että hän ei ole saamassa yhtään mitään koska isämme oli vielä elossa. Kun isä sitten kuoli eipä häneltä edes jäänyt juuri mitään perintöä koska nekin rahat mitä vanhemmillamme oli menivät melkein kaikki heidän hoitokuluihinsa. Eli ihan siihen mihin pitikin.
Lapsen lakiosa on puolet siitä, mitä hän saisi ilman testamenttia. Jos vainaja oli naimisissa ja hänellä ei ollut kuoleman kattavaa avioehtoa, suoritetaan ensin ositus, jossa leski voi saada tasinkoa.
Jos ei ollut testamenttia, jaetaan osituksen jälkeen jäänyt vainajan omaisuus tasan lasten kesken. Jos lapsia on kaksi, kummankin osuus on 50 %. Jos nyt onkin testamentti lapsen A hyväksi, saa toinen lapsi B vain lakiosansa, joka on siis puolet 50 %:sta eli 25 %. Suosikkilapsi A saa siis 75 %. Ja B saa lakiosansa vain siinä tapauksessa, että hän vaatii sitä ajoissa.