Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Sivusta seuranneena: 4 sisarusta riiteli ensin isänsä perinnöstä ja yhden sisaren mies väitti, että kaivinkone kuuluu hänelle, hän oli lainannut rahaa sen ostoon. Puhe oli soopaa eikä hän pystynyt todistamaan lainanneensa rahaa. Äitinsä perinnöstä kiistelivät seuraavaksi. Yksi sisaruksista määriteltiin pahikseksi ja katkeruus aiheutti muisteluja lapsuuteen asti: kuinka pahis oli laskenut potkukelkalla kintuille. Omalta kannalta kiusallisinta oli se, että tulin kaikkien kanssa toimeen ja kaikki vuorollaan tulivat puhumaan pahaa toisistaan. Ei ikinä enää vastaavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jakamaton pesä, talo ulkorakennuksineen, metsää, peltoa, jopa oma lampi. Perikunnan ulkopuolinen sukulainen olisi halunnut pesän ilmaiseksi itselleen. Hän olisi omasta mielestään sen niin ansainnut ja me perikunnan jäsenethän emme sillä mitään tee. Just joo. Veti muuten hiljaiseksi että jollakin on tuollaiseen ehdotukseen pokkaa.
Mua ei kutsuttu perunkirjoitukseen. Yhtäkkiä kuolinpesällä 80000 velkaa, mikä vähennettiin perinnöstä ni ei jääny mitään käteen. Kulutusluottoo mukama vaikka vainajan tilillä 20000.Veli ja sisarpuolet ku setti. Sain 2 karvalakki ja vanhoja oluttuoppeja perinnöksi. Kilttinä ihmisenä annoin asian olla. Itse olen pienituloinen ja he korkeastikoulutettuja Hyvätuloisia ahneita paskoi. No eipähän tartte olla tekemisissä enään ja saa rauhassa kituuttaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Jakamaton pesä, talo ulkorakennuksineen, metsää, peltoa, jopa oma lampi. Perikunnan ulkopuolinen sukulainen olisi halunnut pesän ilmaiseksi itselleen. Hän olisi omasta mielestään sen niin ansainnut ja me perikunnan jäsenethän emme sillä mitään tee. Just joo. Veti muuten hiljaiseksi että jollakin on tuollaiseen ehdotukseen pokkaa.
Maalaisilla on pokkaa ja talot ovat siellä jo totutusti ilmaisia. Minä kun hoidin hoivakotiin muuttaneen isäni asioita, niin paikallisen kyläseuran puheenjohtaja olisi halunnut hakea ilmaiseksi pois kuljeksimasta niin isän auton, peräkärryn, polkupyörän kuin kompostorinkin. Myin kaikki Torissa isän puolesta, paitsi kompostorin vein omalle mökilleni.
Meitä on 3 täyssisarusta. Äiti kuoli aikaisemmin ja isä 2010. Vanhin veli teetti salaa perunkirjoituksen kahdestaan tutun tuomarinsa kanssa. Jaettavaa ei paljon ollut, mutta vastoin lakiahan tuo oli ja tuntui pahalta. Kun sain selville niin soitin kyseille tuomarille niin hänen mukaansa tuo tuntui hänestä ja veljestämme parhaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä on 3 täyssisarusta. Äiti kuoli aikaisemmin ja isä 2010. Vanhin veli teetti salaa perunkirjoituksen kahdestaan tutun tuomarinsa kanssa. Jaettavaa ei paljon ollut, mutta vastoin lakiahan tuo oli ja tuntui pahalta. Kun sain selville niin soitin kyseille tuomarille niin hänen mukaansa tuo tuntui hänestä ja veljestämme parhaalta.
Varsinainen tuomari: Perunkirjoitukseen pitää kyllä lain mukaan kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakamaton pesä, talo ulkorakennuksineen, metsää, peltoa, jopa oma lampi. Perikunnan ulkopuolinen sukulainen olisi halunnut pesän ilmaiseksi itselleen. Hän olisi omasta mielestään sen niin ansainnut ja me perikunnan jäsenethän emme sillä mitään tee. Just joo. Veti muuten hiljaiseksi että jollakin on tuollaiseen ehdotukseen pokkaa.
Maalaisilla on pokkaa ja talot ovat siellä jo totutusti ilmaisia. Minä kun hoidin hoivakotiin muuttaneen isäni asioita, niin paikallisen kyläseuran puheenjohtaja olisi halunnut hakea ilmaiseksi pois kuljeksimasta niin isän auton, peräkärryn, polkupyörän kuin kompostorinkin. Myin kaikki Torissa isän puolesta, paitsi kompostorin vein omalle mökilleni.
Maalaisilla? Kyllä nuo kusettajat on järjestään kaupungista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ratkaisin tämän ongelman ,jakamalla omaisuuteni jo eläessäni lähipiirille.Ei tarvi kenenkään matsata,
ja kun oikeen jakaa menee verojakin paljon vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakamaton pesä, talo ulkorakennuksineen, metsää, peltoa, jopa oma lampi. Perikunnan ulkopuolinen sukulainen olisi halunnut pesän ilmaiseksi itselleen. Hän olisi omasta mielestään sen niin ansainnut ja me perikunnan jäsenethän emme sillä mitään tee. Just joo. Veti muuten hiljaiseksi että jollakin on tuollaiseen ehdotukseen pokkaa.
Maalaisilla on pokkaa ja talot ovat siellä jo totutusti ilmaisia. Minä kun hoidin hoivakotiin muuttaneen isäni asioita, niin paikallisen kyläseuran puheenjohtaja olisi halunnut hakea ilmaiseksi pois kuljeksimasta niin isän auton, peräkärryn, polkupyörän kuin kompostorinkin. Myin kaikki Torissa isän puolesta, paitsi kompostorin vein omalle mökilleni.
Maalaisilla? Kyllä nuo kusettajat on järjestään kaupungista.
Joo, näinhän varmaan kerrostalossa naapuri pelmahtaa ilmoittamaan, että hölkynkölkyn, voisinkin tuon sun autosi parkkikselta ottaa itselleni ilmaiseksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se onkaan aina niin, että ne ovat nämä minijät jotka kokee perinnönjaot, jotka eivät heille edes kuulu, aina niin väärin menneiksi.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on 3 täyssisarusta. Äiti kuoli aikaisemmin ja isä 2010. Vanhin veli teetti salaa perunkirjoituksen kahdestaan tutun tuomarinsa kanssa. Jaettavaa ei paljon ollut, mutta vastoin lakiahan tuo oli ja tuntui pahalta. Kun sain selville niin soitin kyseille tuomarille niin hänen mukaansa tuo tuntui hänestä ja veljestämme parhaalta.
Mikä ihmeen tuomari tekee perunkirjoutuksia? Tuomarit toimivat virassa oikeusistuimissa ja tulkitsevat siellä voimassaolevaa lainsäädäntöä ja antavat sen perusteella tuomioita. Toki voivat vapaa-ajallaan tehdä sivutoimia, mutta silloin yksityishenkilöinä. Jos asiantuntijapalvelua halutaan hyödyntää perunkirjoituksessa, silloin käytetään asianajajaa tai lakimiestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä ja rikas siskoni perimme vanhempieni kerrostalokämpän. Sisareni olisi halunnut pistää sen vuokralle, ehkä, ei oikein osannut päättää. Mitään kiirettä ei tuntunut olevan, hän jotenkin tuntui jämähtäneen siihen lapsuudenkotiin henkisellä tasolla ja olisi varmaan pitänyt sitä tyhjänäkin. Tietysti vastikkeet juoksi koko ajan. Itsellä sen sijaan oli hirveät talousvaikeudet ja tuntui kuin siskoni olisi istunut ratkaisun päällä ymmärtämättömyyttään. Siksi käytännössä pakotin hänet myymään asunnon että sain oman osuuteni. Olin inhottava ja painostava, mutta aikaa ei vaan ollut sunnuntai-hartauksiin. Sisareni ei olisi halunnut lopulta myydä, mutta hän ei tajunnut yhtään mitä on olla velkaantunut yh, jolla ei ole rikasta miestä kustantamassa haave-elämää. Niin lapsuudenkoti laitettiin sitten lihoiksi ja minä sain vapautuksen velkahelvetistäni. En tiedä onko tämä törkeää, ehkä siinä suhteessa että pakotin sisareni nopeaan toimintaan, mutta jos en olisi tehnyt niin, olisin katkennut taloudellisesti ja joutunut pahoihin vaikeuksiin.
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa... Kyseessä ei siis todellakaan ollut mitenkään arvokkaat korut. Ihan normaalit kultakorut vain: kaulaketjuja, sormuksia, rannerenkaita... Niistä olisi riittänyt kaikille tytöille.
Ja jos mielestänne oli ok, että mummon tytär vei kaikki, niin eikös niistä olisi puolet pitänyt antaa mummon pojalle??
Miten ihmeessä tämä tytär pääsi noin vaan viemään korut? Sehän on varkaus! Jo taas ne vain annettiin hänelle, niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisar ei maksanut omaa perintövero osuuttaan, vaan jätti toiselle sisarelleen ulosottovaatimukseen asti maksamatta. Siinä meni useita tonneja varas-siskolle toisen maksellessa omasta perinnöstään!
Mitenkäs tämä onnistui, sillä perintövero on henkilökohtainen. Sitä ei määrätä kuolinpesälle, josta sen maksaa "sitten joku, jolla on rahaa".
Kuolinpesä ei maksa Suomessa perintöveroa. Mahdollinen perintövero määrätään Suomessa perillisille, testamentinsaajille ja lähisukulaisille vakuutuskorvausten edunsaajina. Perintövero on myös henkilökohtainen, joten jokainen vastaa vain omasta perintöverostaan
https://www.veronmaksajat.fi/ajankohtaista/Ajankohtaista/Verojuristi-va…
Nimenomaan henkilökohtainen, mutta kun sen jättää maksamatta joutuu toinen sisar maksamaan sen lopulta, koska maksamaton vero menee ulosottoon. Tämän ulkomailla oleva sisar tiesi, köytti hyväksi ja maksatti siis oman osansa sisarellaan Suomessa.
tuo tarina ei voi mitenkään pitää paikkaansa, toisten verot eivät periydy siskolle tuolla tavoin. Nyt jätit jotain kertomatta, ehkä olitkin itse se sisko jolla oli kaikenlaisia velkoja ja vippejä jotka jouduit maksamaan itse vaikka piileksit. Ulkomailla ei ole mikään piilomaan avaruus johon vain "kadotaan" kyllä sieltäkin tavoittaa eikä mikään virkamies pysty heittämään toisen velkoja toiselle henkilölle, oli sukua tai ei. Jos siskosi jätti maksamatta niin silloin velka menisi ulosottoon siskosi nimellä eikä sinun. Ja jos joku virkamies olisi niin tumpelo että tekisi virheen niin asiasta voisi tehdä valituksen ja selvityksen jossa asia ratkeasi.
Ei ollut mitään vippejä tms. Pesä oli jaettu, tietysti, ei muuten voida henkilökohtaisia veroja määrätä! Ja turha sun syytellä, kun et ole tilanteessa ollut. Totuus on, että Suomessa asuva sisar joutui pesän vastuuhenkilönä maksamaan ulkomailla asuvan veron, jota hän ei maksanut, vaan kylmästi ryösti sen osuuden maksamatta verojaan Suomeen.
Kyllä ne henkilökohtaiset perintöverot määrätään perukirjan perusteella ihan siitä riippumatta, onko pesä jaettu vai ei. Minäkin olen saanut henkilökohtaisen perintöverolaskun vuonna 1991, vaikka kuolinpesää ei ole vieläkään jaettu.
Juuri näin! Tämä sama oli suus kyseessö tässä ulkomailla asuvan sisaren ryöstäessä Suomessa asuvan sisarensa. Menemättä enemmän henkilökohtaisuuksiin näin vauvapalstalla, tällä ulkomailla asuvalla sisarella ei ollut kaikki henkisesti ok, josta koko sotku sai alkunsa. Mutta, oli ilmeisesti hyvät taustajoukot organisoimassa verojen kierron, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ja näille, jotka eivät ymmärrä ja alapeukuttavat kiihkeästi jo aiempia kirjoituksiani: elämä on todellisuutta, ei elokuvaa!
Perinnöstä ei ole tarvinnut riidellä, enkä ole jatkossakaan riitelemässä, uskon ja toivon että sisarukseni ovat edelleen järki-ihmisiä.
Omalle äidille on tarkkaa mitä kukakin saa ja ettei kukaan saa enempää kuin toinen. Hyvä ajatus, ja muistaa mainostaa, kuinka on tasapuolinen, mutta ei toimi käytännössä sen mukaan. Isäni irtaimistoa, koruja, lahja-astioita, työkaluja jne on antanut eteenpäin sisaruksilleni ja lapsenlapsille, mikä on ihan ok. Puolisoni on myös saanut osansa. Tavaroilla lähinnä tunnearvoa, ei muuta. Olen ajatellut nuo puolisolleni tulleet tavallaan yhteisenä, vaikka äiti ne nimenomaan alleviivannut että ovat puolisolleni.
Ilmeisesti juurikin siitä syystä etten ole suostunut äitini kopioksi vaan olen elämässäni tehnyt omia ratkaisujani äidin mielipiteiden ja kehoituksien jopa käskyjen ohi, minulle ei ole tarjottu mitään. Mielummin tavara roskiin, kun kukaan ei sitä halua (minulta ei kysy).
Yksi esine raivauksissa tuli vastaan, arvo 3-5. Isä käytti sitä paljon ja esine tuo minulle hänet mieleen. Tätä kyllä pyysin itse, sanoen josko voisin sen muistoksi isästä saada. Ehkä olin törkeä kun kysyin, mutta hän joutui pitkään pohtimaan voiko sen minulle antaa. Muuta en ole kysynyt, enkä saanut, enkä jatkossakaan kysy.
Puolisoni saa pyöreitä täyttäessään yhden kokoelman lahjaksi jonka isä sai aikanaan täytettyään saman verran. Lahja sopii molemmille sukupuolille. Äiti kertoi tästä oman vastaavan syntymäpäiväni alla. Täytin siis ennen puolisoani, mutta minulle harmitteli sitä kun joutuu odottamaan vielä, ennenkuin voi sen puolisolleni antaa. (Puolisoni ei ole vaatinut tai pyytänyt yhtään mitään isäni jäämistöstä, eikä puutu meidän väleihin näissä asioissa. Äitini on itse halunnut näin toimia.)
Toisaalta hieman kirpaisee, mutta toisaalta saan elää omaa elämäääni kuten haluan ilman että koen olevani tilivelvollinen asioistani, kuten nuorempana. Äidin mielestä olen nykyään hankala. Huvittavaa tässä on se, että äidille niin tärkeä puolisoni on opettanut minut pitämään puoleni etten anna enää äitini tai muiden kävellä ylitseni.
Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä ei ole tarvinnut riidellä, enkä ole jatkossakaan riitelemässä, uskon ja toivon että sisarukseni ovat edelleen järki-ihmisiä.
Omalle äidille on tarkkaa mitä kukakin saa ja ettei kukaan saa enempää kuin toinen. Hyvä ajatus, ja muistaa mainostaa, kuinka on tasapuolinen, mutta ei toimi käytännössä sen mukaan. Isäni irtaimistoa, koruja, lahja-astioita, työkaluja jne on antanut eteenpäin sisaruksilleni ja lapsenlapsille, mikä on ihan ok. Puolisoni on myös saanut osansa. Tavaroilla lähinnä tunnearvoa, ei muuta. Olen ajatellut nuo puolisolleni tulleet tavallaan yhteisenä, vaikka äiti ne nimenomaan alleviivannut että ovat puolisolleni.
Ilmeisesti juurikin siitä syystä etten ole suostunut äitini kopioksi vaan olen elämässäni tehnyt omia ratkaisujani äidin mielipiteiden ja kehoituksien jopa käskyjen ohi, minulle ei ole tarjottu mitään. Mielummin tavara roskiin, kun kukaan ei sitä halua (minulta ei kysy).
Yksi esine raivauksissa tuli vastaan, arvo 3-5. Isä käytti sitä paljon ja esine tuo minulle hänet mieleen. Tätä kyllä pyysin itse, sanoen josko voisin sen muistoksi isästä saada. Ehkä olin törkeä kun kysyin, mutta hän joutui pitkään pohtimaan voiko sen minulle antaa. Muuta en ole kysynyt, enkä saanut, enkä jatkossakaan kysy.
Puolisoni saa pyöreitä täyttäessään yhden kokoelman lahjaksi jonka isä sai aikanaan täytettyään saman verran. Lahja sopii molemmille sukupuolille. Äiti kertoi tästä oman vastaavan syntymäpäiväni alla. Täytin siis ennen puolisoani, mutta minulle harmitteli sitä kun joutuu odottamaan vielä, ennenkuin voi sen puolisolleni antaa. (Puolisoni ei ole vaatinut tai pyytänyt yhtään mitään isäni jäämistöstä, eikä puutu meidän väleihin näissä asioissa. Äitini on itse halunnut näin toimia.)
Toisaalta hieman kirpaisee, mutta toisaalta saan elää omaa elämäääni kuten haluan ilman että koen olevani tilivelvollinen asioistani, kuten nuorempana. Äidin mielestä olen nykyään hankala. Huvittavaa tässä on se, että äidille niin tärkeä puolisoni on opettanut minut pitämään puoleni etten anna enää äitini tai muiden kävellä ylitseni.
Euron merkki pudonnut pois.. Eli pyytämäni esineen arvo 3-5 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeasti voi käsittää. Meillä on nyt mieheni kanssa kaksien vanhempien huushollit tyhjentämättä peräkkäisten kuolintapausten jälkeen. Meitä on 3 plus 2 sisarusta ja joitain lapsenlapsia. Kukaan ei halua tavaroista yhtään mitään kun kaikilla on jo omatkin nurkat täynnä tavaraa. Ei kelpaa edes opiskeleville ja omaa elämäänsä aloitteleville nuorille. Ihan hyvääkin tavaraa ja huonekaluja, kauniita astiastoja, lamppuja ja vaikka mitä. Kellään ei myöskään riitä aikaa energiaa alkaa niitä jollain kirpputoreilla kaupittelemaan, eli kunhan loma alkaa, osa menee Konttiin , kierrätyskeskukseen ja kaatopaikalle. Hirveä homma ja melkein kadehdin noita ihmisiä jotka "ryöväävät" kuolinpesän. Meiltä menee suurin osa kaatikselle.
Ei kaatikselle! Myykää koko homma sellaiselle, joka työkseen ostaa kuolinpesiä ja huutokauppaa sieltä parhaat tavarat. Saatte edes vähän rahaa ja pääsette hallitusti tavaroista eroon, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että hyvää ja käyttökelpoista tavaraa menee roskiin. Huutokauppa Helander Helsingissä on yksi tämän tyypisistä yrityksistä.
Vaihtoehtoisesti otatte sieltä arvokkaimmat tavarat pois, jos niitä on, ja huutokauppaatte ne itse. Loput myytte kuolinpesäfirmalle. Pidätte vaikka suvun grillijuhlat niistä saaduilla rahoilla :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!
Mummo voisi antaa korujaan lahjaksi jo eläessään. Voisi olla nuorelle lapsenlapselle miellyttävämpi muistokin kuin saada se tyyliin "mummmo kuoli, ja sain tämän".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesänhoitajan ensimmäinen homma on vaihdattaa lukot.
Tästä olen itse huolissani. Jos ja kun sisareni kuolee ennen minua (näin voi odottaa tapahtuvaksi, pitkä tarina), haluan välittömästi, samana päivänä vaihdattaa kerrostalossa hänen asuntonsa lukot. Minä olen ainoa perillinen. En tiedä, kenellä kaikilla on hänen asuntonsa avain ja pelkään, että sinne on pääsy ahneille rohmuajille. Kuolintodistuksen saamisessa kestää aikansa - miten todistan heti taloyhtiölle, että a) olen hänen sisarensa ja b) hän on kuollut?
Oletko varma, ettei ole tehnyt testamenttia jollekin avaimen haltijalle?.
Olen varma, että testamenttia ei ole! Lopullisen kuolintodistuksen saaminen voi kestää pitkäänkin, yli kuukaudenkin jos tehdään ruumiinavaus. Pelkään, että asuntoon pyrkii joku "ystävä", joka "tulee kastelemaan kukkia" ja tekee asunnossa ties mitä.
Sen muuten jatkan vielä edelliseen, että mökin lisäksi jaettavana oli myös jonkin verran metsää ja peltoa. Sisareni tietenkin sai niistä muutenkin jo pinta-alaltaankin suurimman osan itselleen, kun minun osuuteeni kuului se mökki. Lisäksi hän kuitenkin ilmoitti myös, että hänen pitäisi mielestään saada muutenkin arvokkaammat metsäpalstat itselleen, koska hän on minua vanhempi ja saattaa näin ollen kuollakin aiemmin. Sitä en jaksanut edes kysyä, ajatteliko sitten ottaa rahat mukaansa taivaaseen.