Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?

Tutun perheessä (lapset jo aikuisia ja omissa kodeissaan) äidin kuoltua lapset paukkasivat isänsä ja äitinsä yhteiseen kotiin jota nyt isä tietenkin yksin asui. Tulivat omilla avaimilla isän ollessa poissa kotoa, ja veivät verhot ikkunoista, astiat, padat ja pannut, koska äiti oli ne heille luvannut. Isä kun ei suostunut myymään kotiaan, niin piti sitten salaa viedä kaikki mikä irti lähtee.

Rahallisestihan arvotonta tavaraa sinänsä, mutta kyllä uusien hankkiminen sitten maksaa. Ja omalta isältään kehtasivat viedä ihan normaalit, joka päiväisessä elämässä tarvittavat tavarat. Molemmilla lapsilla jo omat lapsetkin, luulisi että patoja ja pannuja on jo tarpeeksi ettei toisen käytettyjä tarvitse viedä. Jotenkin koen ihan älyttömän törkeänä käytöksenä, kun ei siitä ollut oikeasti edes mitään hyötyä perinnönsaajille, ainoastaan haittaa leskelle.

Ei oikeasti voi käsittää. Meillä on nyt mieheni kanssa  kaksien vanhempien huushollit tyhjentämättä peräkkäisten kuolintapausten jälkeen. Meitä on 3 plus 2 sisarusta ja joitain lapsenlapsia. Kukaan ei halua tavaroista yhtään mitään kun kaikilla on jo omatkin nurkat täynnä tavaraa.  Ei kelpaa edes opiskeleville ja omaa elämäänsä aloitteleville nuorille. Ihan hyvääkin tavaraa ja huonekaluja, kauniita astiastoja, lamppuja  ja vaikka mitä. Kellään ei myöskään riitä aikaa energiaa  alkaa niitä jollain kirpputoreilla kaupittelemaan, eli kunhan loma alkaa, osa menee Konttiin , kierrätyskeskukseen ja kaatopaikalle. Hirveä homma ja melkein kadehdin noita ihmisiä jotka "ryöväävät" kuolinpesän. Meiltä menee suurin osa kaatikselle.

Onhan täällä ketjussa ihmeporukkaa. Tosiasiahan on se että Suomi on täynnä huusholleja , jotka ovat täynnä tavaraa , mikä ei kelpaa kenellekkään. Täytyy palkata sitä varten olevat firmat, jotka blokkaavat sieltä myyntiarvoiset

Tavarat ja muu menee kaatopaikalle.

Tori.fi on täynnä sellaista tavaraa.

Kyllä maksamaton perintövero peritään jakamatyomalta kuolinpesältä koska siitähän tietty osa on perinnönsaajan. Perintöosuudenhan kelakin laskee omaisuudeksi ja esi. Toimeentulotuki voi lakata.

Siksi juuri koska meillä kahdeksalla oli tismalleen sama perintö ja perintövero ja rahaksi muuttuminen eli myyminen hidasta kuitenkin, jokainen toimitti laskunsa pesänhoitajalle ja hän maksoi ne rahasta jota pesällä oli myös.

Näin ainakin silloinen lakimies ehdotti , eli jäin käsitykseen että jakamaton pesä on viimestä lopuksi maksaja. Mun käsitykseksi jäi se. Yksi kahdeksasta työtön alkoholiongelmainen.

Kun kuolinpesän osakkaina on jehovantodistajia, voitte odottaa ongelmia. Sitä on jos jonkunlaista veljeä ja sisarta JW:n lakimiesten kanssa tarjoamassa lappuja allekirjoitettavaksi, joilla siirretään omaisuutta, luovutaan perinnöstä yms. Isäni veli kuoli lapsettomana ja hän oli kerännyt varallisuutta. Muut sisarukset kuuluvat lahkoon. Huvittavinta on, että nämä sisarukset eivät halunneet varoja itselleen, vaan ne olisi pitänyt siirtää jehoville ohi normaalien perittävien. He yrittivät saada isäni luopumaan osuudestaan jonkun amerikkalaisen lain perusteella, koska lahkon pääkonttori on siellä. Eihän se täällä päde, mutta asiakirjat oli tehty allekirjoitusta vaille valmiiksi. Onneksi isäni on kovapäinen mies eikä taipunut painostukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeasti voi käsittää. Meillä on nyt mieheni kanssa  kaksien vanhempien huushollit tyhjentämättä peräkkäisten kuolintapausten jälkeen. Meitä on 3 plus 2 sisarusta ja joitain lapsenlapsia. Kukaan ei halua tavaroista yhtään mitään kun kaikilla on jo omatkin nurkat täynnä tavaraa.  Ei kelpaa edes opiskeleville ja omaa elämäänsä aloitteleville nuorille. Ihan hyvääkin tavaraa ja huonekaluja, kauniita astiastoja, lamppuja  ja vaikka mitä. Kellään ei myöskään riitä aikaa energiaa  alkaa niitä jollain kirpputoreilla kaupittelemaan, eli kunhan loma alkaa, osa menee Konttiin , kierrätyskeskukseen ja kaatopaikalle. Hirveä homma ja melkein kadehdin noita ihmisiä jotka "ryöväävät" kuolinpesän. Meiltä menee suurin osa kaatikselle.

Tilaa joku osto ja myyntiliike tyhjentämään. Et välttämättä saa siitä mitään rahaa, mutta tuskin joudut mitään maksamaankaan, jos on hyvää myytäväksi kelpaavaa tavaraa, kattavat sillä kulut. Säästyt työn vaivalta.

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa... Kyseessä ei siis todellakaan ollut mitenkään arvokkaat korut. Ihan normaalit kultakorut vain: kaulaketjuja, sormuksia, rannerenkaita... Niistä olisi riittänyt kaikille tytöille.

Ja jos mielestänne oli ok, että mummon tytär vei kaikki, niin eikös niistä olisi puolet pitänyt antaa mummon pojalle??

Tapana on, että äidin korut ja turkit menevät tyttärille. Minä sain äitini korut ja sisareni otti turkit. Itse annoin seuraavan polven tyttöjen valita korun muistoksi mummosta, mutta se oli oma päätökseni,

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeasti voi käsittää. Meillä on nyt mieheni kanssa  kaksien vanhempien huushollit tyhjentämättä peräkkäisten kuolintapausten jälkeen. Meitä on 3 plus 2 sisarusta ja joitain lapsenlapsia. Kukaan ei halua tavaroista yhtään mitään kun kaikilla on jo omatkin nurkat täynnä tavaraa.  Ei kelpaa edes opiskeleville ja omaa elämäänsä aloitteleville nuorille. Ihan hyvääkin tavaraa ja huonekaluja, kauniita astiastoja, lamppuja  ja vaikka mitä. Kellään ei myöskään riitä aikaa energiaa  alkaa niitä jollain kirpputoreilla kaupittelemaan, eli kunhan loma alkaa, osa menee Konttiin , kierrätyskeskukseen ja kaatopaikalle. Hirveä homma ja melkein kadehdin noita ihmisiä jotka "ryöväävät" kuolinpesän. Meiltä menee suurin osa kaatikselle.

Myy osto- ja myyntiliikkeeseen. He ostavat usein koko jäämistön. Pyydä arvio kaikesta, jolla voi olla vähänkin arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä maksamaton perintövero peritään jakamatyomalta kuolinpesältä koska siitähän tietty osa on perinnönsaajan. Perintöosuudenhan kelakin laskee omaisuudeksi ja esi. Toimeentulotuki voi lakata.

Siksi juuri koska meillä kahdeksalla oli tismalleen sama perintö ja perintövero ja rahaksi muuttuminen eli myyminen hidasta kuitenkin, jokainen toimitti laskunsa pesänhoitajalle ja hän maksoi ne rahasta jota pesällä oli myös.

Näin ainakin silloinen lakimies ehdotti , eli jäin käsitykseen että jakamaton pesä on viimestä lopuksi maksaja. Mun käsitykseksi jäi se. Yksi kahdeksasta työtön alkoholiongelmainen.

Jos kuolinpesän osakkaalla ei ole muuta omaisuutta ja hän ei maksa perintöveroaan, niin ulosottomies voi toki periä perintöveron tämän osakkaan osuudesta kuolinpesästä. Mutta se menee vain silloin hänen osuudestaan, ei muiden osuudesta. Kun perintö sitten jaetaan, tämän osakkaan osuudesta vähennetään se summa, jonka ulosottomies on perinyt kuolinpesän varoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä maksamaton perintövero peritään jakamatyomalta kuolinpesältä koska siitähän tietty osa on perinnönsaajan. Perintöosuudenhan kelakin laskee omaisuudeksi ja esi. Toimeentulotuki voi lakata.

Siksi juuri koska meillä kahdeksalla oli tismalleen sama perintö ja perintövero ja rahaksi muuttuminen eli myyminen hidasta kuitenkin, jokainen toimitti laskunsa pesänhoitajalle ja hän maksoi ne rahasta jota pesällä oli myös.

Näin ainakin silloinen lakimies ehdotti , eli jäin käsitykseen että jakamaton pesä on viimestä lopuksi maksaja. Mun käsitykseksi jäi se. Yksi kahdeksasta työtön alkoholiongelmainen.

Jos kuolinpesän osakkaalla ei ole muuta omaisuutta ja hän ei maksa perintöveroaan, niin ulosottomies voi toki periä perintöveron tämän osakkaan osuudesta kuolinpesästä. Mutta se menee vain silloin hänen osuudestaan, ei muiden osuudesta. Kun perintö sitten jaetaan, tämän osakkaan osuudesta vähennetään se summa, jonka ulosottomies on perinyt kuolinpesän varoista.

Kyllä noin on. Mutta koska olimme sopuisa 8 sisaruksen parvi ja vero jokaisella saman suuruinen, tehtiin niin että ne maksettiin pesän varoista päältä koska sehän vaikutti tismalleen saman jokaiselle sitten kun lopulta rahat saatiin jakoon, n. 2 vuoden päästä. Realisointi vei aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeasti voi käsittää. Meillä on nyt mieheni kanssa  kaksien vanhempien huushollit tyhjentämättä peräkkäisten kuolintapausten jälkeen. Meitä on 3 plus 2 sisarusta ja joitain lapsenlapsia. Kukaan ei halua tavaroista yhtään mitään kun kaikilla on jo omatkin nurkat täynnä tavaraa.  Ei kelpaa edes opiskeleville ja omaa elämäänsä aloitteleville nuorille. Ihan hyvääkin tavaraa ja huonekaluja, kauniita astiastoja, lamppuja  ja vaikka mitä. Kellään ei myöskään riitä aikaa energiaa  alkaa niitä jollain kirpputoreilla kaupittelemaan, eli kunhan loma alkaa, osa menee Konttiin , kierrätyskeskukseen ja kaatopaikalle. Hirveä homma ja melkein kadehdin noita ihmisiä jotka "ryöväävät" kuolinpesän. Meiltä menee suurin osa kaatikselle.

Myy osto- ja myyntiliikkeeseen. He ostavat usein koko jäämistön. Pyydä arvio kaikesta, jolla voi olla vähänkin arvoa.

Aika usein nykyisin ottavat maksun että vievät pois . Seurassa oli juttuakin siitä joku vuosi sitten. Sinkkusisareni, siistiä tavaraa, olisi toinen kuolinpesän ostaja veloittanut 250 euroa, toinen 400 euroa poisviemisestä.

Ennemmin sitten annettiin fidalle joka haki veloituksetta. Sekään ei huolinut kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesänhoitajan ensimmäinen homma on vaihdattaa lukot.

Tästä olen itse huolissani. Jos ja kun sisareni kuolee ennen minua (näin voi odottaa tapahtuvaksi, pitkä tarina), haluan välittömästi, samana päivänä vaihdattaa kerrostalossa hänen asuntonsa lukot. Minä olen ainoa perillinen. En tiedä, kenellä kaikilla on hänen asuntonsa avain ja pelkään, että sinne on pääsy ahneille rohmuajille. Kuolintodistuksen saamisessa kestää aikansa - miten todistan heti taloyhtiölle, että a) olen hänen sisarensa ja b) hän on kuollut?

Oletko varma, ettei ole tehnyt testamenttia jollekin avaimen haltijalle?.

Törkeimmän tapauksen tiedän, kun lähes sokeallla mummolla allekirjoitutettiin paperi, jolla yksi lapsen lapsista sai mummon kerrostaloasunnon. Toki hän hoiteli mummon asioita tämän eläessä, mutta kuitenkin

Vierailija kirjoitti:

Vaikka minulla on vain yksi lapsi, olen jo lahjoittanut hänelle tietyt tavarat. Asia on uskotun miehen hoidossa. Sukulaiset tulee kuitenkin rääppiäisiin.

Olen myös tehnyt testamentin jossa sanotaan ettei muita testamentteja ole, jos joku yrittää huijata.

Ainoa rintaperillisensä on lapsesi. Muille sukulaisille ei kuulu mitään, vaikket edes tekisi testamenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka minulla on vain yksi lapsi, olen jo lahjoittanut hänelle tietyt tavarat. Asia on uskotun miehen hoidossa. Sukulaiset tulee kuitenkin rääppiäisiin.

Olen myös tehnyt testamentin jossa sanotaan ettei muita testamentteja ole, jos joku yrittää huijata.

Ainoa rintaperillisensä on lapsesi. Muille sukulaisille ei kuulu mitään, vaikket edes tekisi testamenttia.

Ainoa rintaperillisesi on lapsesi. Hän saa kaiken ilman testamenttiakin.

No minusta jotenkin huvittavin, oli kun tuttavapiiriin kuului erittäin ahne nainen, joka myös ryösti myöhemmin minut ja on kunnostautunut muutenkin ahneudestaan, no hän on alkoholisti, joten kaipa sitä rahaa menee.

Sitten minulla oli remonttimies, jonka tämä nainen tunsi ennestään. Nainen sitten tunki itsensä siihen seuraan, olimme tuolloin vielä väleissä.

Nainen alkoi juttelemaan, että mitenkä hänen veljensä sai kaiken perinnön ja hän ei saanut mitään. Ihmettelin tätä, kun eihän tuon pitäisi lain mukaan olla edes mahdollista. Hän aina voivotteli, miten hän ei saa mittään ja muut vaan saa.

Sitten hän alkoi ihmettelemään tälle remonttimiehelle, että teillähän kanssa kuoli vanhemmat ja tuli se perinnönjako ja siskosi sai rahaa ja muutti Espanjaan, että osakkeen osti, että missäs sun rahat on, miksei sulla ole osaketta? Onpa epäreilua jne.

Niin se remonttimies sanoi, että ei ole osaketta Espanjassa, koska en ostanut sitä, vaan join ne rahat.

Isovanhemmillani oli maatila. Vanhin veli sai tilan sisarustensa suostumuksella. Muut sisarukset saivat nykyrahassa mitattuna parinkymmenen tuhannen euron rahasummat. Ihan oikeinhan se meni näennäisesti. Veli piti tilaa muutaman vuoden ja alkoi sen jälkeen kokopäivätoimiseksi alkoholistiksi. Vajaassa viidessätoista vuodessa tila oli juotu ja maat myyty taloa lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä asuin toisessa kaupungissa kun isäni ja veljeni. Isä kuoli, veli hoiti asioita. Kun ihmettelin että miten hautajaiset hoidetaan kun eikö niiden aika jo olisi ja miten vuokrakämpän tyhjentäminen jne niin isä oli tuhkattu ja kämppä tyhjätty. Mitään en saanut muistoksi isän kämpästä, en kuvia en mitään. En voi todistaa että veli kämpän käänsi koska ei ole valokuvia mitä kaikkea siellä oli. Mitään valtakirjaa en ollut kirjoittanut joten kyllä tämä on Suomessakin mahdollista.

Miten perunkirjoitus hoidettiin? Vai jätettinkö hoitamatta?

Sain kotiin valmiiksi tehdyn perukirjan josta puuttui vain minun allekirjoitus.

Ei perukirjaan tarvita sinun allekirjoitusta.

En ole kukaan edellisistä kirjoittajista, mutta käsittääkseni kaikki perilliset pitää todistetusti kutsua perunkirjoitukseen ja osallistuminen on sitten omassa vallassa, osallistuu, jos haluaa. Selvintä tietysti, jos kaikki ovat paikalla, niin kaikki on kutsuttu, mutta jos eivät, niin pitää todistaa, että kutsuttu on!

Eli ei ole laillista, että rintaperillinen saa tehdyn perukirjan, ellei ole saanut kutsua perunkirjoitukseen. 

Pitäkää puolisot pois perinnönjaosta. Muistan elävästi, kun isovanhempieni perintöä jaettiin vuonna 0 ja 1. Rahapuoli oli selvä, koska perintöä jäi myytävä talo ja hiukan säästöjä. Mutta ne tavarat. Romut. Jokunen arvokas tavara siellä oli, mutta pääosin romua. Sisarukset pystyivät sopimaan niiden kahvikuppien jaosta hyvinkin sovussa, mutta äitini ja isänsiskon mies sekosivat. Sisarukset laittoivat lopulta pönkän ovelle ja jakoivat tavaroita makkarissa keskenään ja nämä kaksi puolisoa huusivat toisilleen vieressä huoneessa. Tilanne oli kamala ja jopa teini-ikäisenä häpesin äitini raivoamista. En tiedä tätini miehen motiiveja, mutta ainakin äitini kohdalla oli hirveä paniikki päällä, ettei isä osaa pitää puoliaan ja saa vähemmän kuin muut. Siis niistä suhteellisen arvottomita tavaroista. Toisen tädin mies sentään meni istumaan ulos, koska kyllästyi näiden kahden kirkumiseen. Kirsikka kaukussa oli se, kun lopulta lähdimme pois sieltä autolla ja äiti kaivoi omahyväisenä paitansa sisältä yhden esineen, jonka oli ottanut salaa. "Mä otin tän, kun kuitenkin jäit vähemmälle...". Kyse oli noin 20 Euron arvoisesta tavarasta. Isäni katsoi hiljaa, käänsi auton ja totesi lakonisesti, että se sovittiin toiselle siskoista, joten viemme sen takaisin. Äiti suuttui ja murjotti koko matkan takaisin. Sitten vannotti isää, että väittää pikkuveljeni 5v. ottaneen sen vahingossa. Isä totesi sisaruksilleen, että "Maija yritti ottaa tämän ja tuon tämän takaisin". Siitä on nyt 20 vuotta kuultu, kuinka isäni nolasi äidin.

Sisareni kieltäytyi osallistumasta kutsuista huolimatta äitimme kuoleman jälkeen lakisääteiseen perunkirjoitukseen, joka pidettiin lopulta jatkoajalla. Hän ei halunnut edes isämme kotona kuulla meidän puhuvankaan siihen valmistaumisesta, koska häntä aivan erityisesti häiritsi sana "kuolinpesä", jota käytetään näissä yhteyksissä. 

Vaan kun sitten vuotta myöhemmin tehtiin ositus, niin hän oli siinä välissä päättänyt, että minulle tulossa ollut monta kymmentä vuotta vanha, täysin remontoimaton kuivan maan kesämökki pikkupaikkakunnalla olisikin ollut jotenkin arvokkaampi kuin mitä se on: hän hankki omin luvin mökille jonkun ihan uuden ulkopuolisen arvioijan kaukaa toiselta paikkakunnalta ja tämä oli käynyt yksin mökillä, isäni oli vain jättänyt avaimen sinne.

Ositustilaisuudessa lakimies luki meille pätkiä arvioijan tekstistä, josta pystyin heti osoittamaan ilmiselviä virheitä ja poisjättöjä. Isoja sellaisia. Edes mökin seinämateriaali ei ollut sitä, mitä tämä "asiantuntija" luuli. Lopulta sisareni ei todellakaan saanut arvoa nostettua niin korkealle kuin olisi halunnut. Useamman tonnin kuitenkin mutta vain siksi, että hän ei olisi muuten suostunut koko ositukseen ja minunhan oli todellakin pakko päästä hänestä erilleni. 

Hän ei missään vaiheessa edes esittänyt, että olisi itse halunnut sen mökin itselleen. Sen sijaan hän esitti, että olisi saanut käyttää mökkiä minua pidemmillä lomillaan kuin omaansa ja nimenomaan vielä niin, ettei olisi maksanut minulle sen käyttökuluistakaan ikinä mitään. Perusteena siinä lakimiehen edessä oli se, että hänen mielestään en varmastikaan olisi sitten ikinä ilmoittanut häneltä saamiani rahoja verottajalle. Lisäksi hänestä ei olisi kertomansa mukaan siksikään tuntunut mukavalta maksaa mitään, että hänhän oli lapsesta saakka saanut vanhempien kanssa siinä olla ilman kuluja.  Tietenkään en tällaiseen hauskaan ehdotukseen suostunut.

Ositustilaisuus päättyi sitten niin, että sisareni jäi lakimiehen huoneeseen ja kuulin avoimesta ovesta aulaan selkeästi, kuinka hän tälle selitti, miten hänen täytyy uskovaisena toimia rehellisesti, kun taas minä ja isäni emme ole uskovaisia ihmisiä. Hän olikin tyytyväisenä ennen ositustilaisuutta ilmoittanut meille, että oli netistä onnistunut löytämään tämän lakimiehen kuuluvan johonkin uskovaisporukkaan. 

No, saimme lopulta hänetkin paikalta pois ja hän tuli yhdessä kanssamme sinne mökille matkalla isän luokse. Heti ovesta sisään astuttuaan hän alkoi luetella kaikenlaisia mökistä kuvittelemiaan vikoja, joita niitäkään ei siis todellakaan lukenut siinä ulkopuolisen arvioijan tekstissä, jota hän oli käyttänyt vain tuntia aiemmin yrittäessään korottaa mökin arvoa osituksessa. Ei siinä kyllä niitä oikeitakaan vikoja kerrottu. Mutta nyt sitten sisareni yritti väittää, että mökki varmasti olisi mm. täysin homehtunut ja oikein yski vielä kovaan ääneen teatteriyskää. Väittipä hän vielä, että useamman kymmenen metrin päässä mökistä sijaitseva sähköpylväskin olisi kaatumassa mökin päälle yms.