Laittaisitko päiväkotiin 1,5-vuotiaan?

Ai, taas "äiti" joka jaksaa olla vaan yhden kanssa ja loput työnnetään hoitoon muka saamaan virikkeitä. Ootte varmaan p.aukisia joilla päivähoidon maksuluokka 0.

Miksi hankit enemmän lapsia kuin mihin rahkeesi riittävät?

Lasulle ois taas asiaa 😳

Vierailija kirjoitti:

Meillä lasten suhteen sama tilanne. Kesällä syntyy kolmas ja sisarukset ovat 1,5- ja 3-vuotiaita. Kukaan ei mene päiväkotiin kerta itse olen kotona.

Ei meillä silti kotosalla maata, vaan yhdessä mennään ja tehdään. Arkiaamuisin on monesti perhekerhoja ja iltapäivisin puistoillaan. Lisäksi käydään kylpylässä, hoplopissa, ja lapsille sopivissa museoissa sekä messuilla. Vieraillaan kaikissa mahdollisissa tapahtumissa mitä lähistöllä järjestetään ja tietenkin satunnaisesti matkustellaan kauemmas sukulaisille tai ulkomaille.

Itse aina haaveilin omista lapsista keille saan näyttää maailmaa ja viedä eri paikkoihin. Elän siis unelmaani.

Toki 3-vuotiaan ilmoitin syksyllä alkavaan muskariin, niin pääsee ilman äitiäkin jonnekin. Ensi talvena tarkoitus kahden vanhemman kanssa aloittaa vielä sirkus, kun pääsevät sitten samaan ryhmään.

Kerro minulle kuinka käyt kylpylässä kolmen noin pienen kanssa ilman että kukaan hukkuu?

Itsellä oli vähän samanlainen tilanne ja kadun, etten laittanut esikoista päiväkotiin "pois tieltä", jotta saisin vauvan kanssa olla rauhassa.

Kun on vauva ja sitten taapero kotona niin koin sen hyvin rankaksi. Tämä viimeisin vuosi on ollut hyvin rasittava, nyt alkaa helpottaa kun molemmat ovat kasvaneet, vauva nukkuu yönsä ja esikoinen osaa olla paremmin myös itsekseen, niin saan välissä hetken omaa rauhaa tai maksaa laskut rauhassa tai pyykätä ym. Tietenkin se on kiva ottaa taapero imurointiin, ruuanlaittoon ja pyykkäämiseen mukaan, mutta aina ei jaksaisi, joskus haluaisi ihan rauhassa vain tehdä sen asian mitä on tekemässä, eikä viihdyttää taaperoa samalla vaikka hauskaakin se tietenkin on seurata kun taapero tomerana muka tiskaa tai auttaa pyykin kanssa ja sitten vain oikeastaan sekoittaa kaiken.

Syksyllä laitan molemmat päiväkotiin, esikoinen on 3v silloin ja nuorempi 1v ja olen ihan rauhassa vain kotona pari kuukautta ja katson sitten jatkoa mille rupean. Tällä hetkellä koen itseni todella uupuneeksi ja päiväkodin tarjoama aamupäivän hengähdystauko tulee todella tarpeeseen. Saan olla ihan itsekseni eikä koko ajan ole jotain tarvitsevaa pientä ihmisenalkua kaipaamassa minulta jotakin. Kun taapero on hetken aikaa tyytyväinen niin sitten vauva tarvitsee jotain ja sitten kun vauva on tyytyväinen niin taas taapero haluaa jotain... tai jos yrität imettää niin taapero hyörii vieressä ja änkeää syliin ja sellainen jatkuva kaaos, koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain ja yleensä montaa asiaa yhtä aikaa.

No minä en kyllä laittais. Minusta ei ole oikein tehdä seuraavaa, jos tuntuu ettei edellistä sit ehdi hoitaa; etenkin noin pientä.

Jos lapsia hankkii niin kyllä ne pitäis pystyä sit itse hoitamaan. Poislukien työn tai opiskelun vuoksi lasten päiväkotiin laitto. Isommille on äidin/isän vanhempainvapaan ajaksi sit kerhoja ym harrastuksia joissa saa ikäistä seuraa jne.

T. Entinen lastenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille ketkä kommentoitte, että perheen muut lapset ei tarvitse päiväkotia, jos äiti on kotona vauvan kanssa:

Millä ihmeellä hoidatte yksin vauvan ja vilkkaan joka paikassa juoksevan taaperon? Kuvittele että imetät vauvaa tuntikausia, valvot yöt. Mitä se 1.5 v tekee kaiken sen imettämisen ja vauvan hoidon ajan? Isät on yleensä töissä, monilla ei ole lainkaan tukiverkkoa. Mielummin päiväkodissa kun tuijottamassa ruutua koko päivän.

Miten luulet, että päiväkodissa on aikaa sille 1,5-vuotiaalle? Siellä on 12 alle 3-vuotiasta, joista osa ei osaa kävellä eikä syödä itse ja suuri osa ei puhu.

Miten ajattelit, että muutama ihminen selviää niiden 12 lapsen syöttämisestä, vaipan vaihdoista, pesuista, pukemisesta ja ulkoiluista paremmin kuin äiti, jolla on vain yksi lapsi sen taaperon lisäksi?

Hyvin selvitään, kiitos kysymästä! Alle 3-v. ryhmässä moni lapsi osaa syödä ja pukea itsekin. Hyvin vähän on niitä lapsia, jotka tarvitsevat ikänsä ja osaamisensa puolesta täydellistä pukemispalvelua. Moni 2-vuotias sitä paitsi haluaa "minä ite" ja oppii joka päivä valtavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lasten suhteen sama tilanne. Kesällä syntyy kolmas ja sisarukset ovat 1,5- ja 3-vuotiaita. Kukaan ei mene päiväkotiin kerta itse olen kotona.

Ei meillä silti kotosalla maata, vaan yhdessä mennään ja tehdään. Arkiaamuisin on monesti perhekerhoja ja iltapäivisin puistoillaan. Lisäksi käydään kylpylässä, hoplopissa, ja lapsille sopivissa museoissa sekä messuilla. Vieraillaan kaikissa mahdollisissa tapahtumissa mitä lähistöllä järjestetään ja tietenkin satunnaisesti matkustellaan kauemmas sukulaisille tai ulkomaille.

Itse aina haaveilin omista lapsista keille saan näyttää maailmaa ja viedä eri paikkoihin. Elän siis unelmaani.

Toki 3-vuotiaan ilmoitin syksyllä alkavaan muskariin, niin pääsee ilman äitiäkin jonnekin. Ensi talvena tarkoitus kahden vanhemman kanssa aloittaa vielä sirkus, kun pääsevät sitten samaan ryhmään.

Kerro minulle kuinka käyt kylpylässä kolmen noin pienen kanssa ilman että kukaan hukkuu?

Näin voi kysyä vain nykyäidit, joille kännykkä on kasvanut kiinni käteen.

Liikaa lapsia, anna yksi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille ketkä kommentoitte, että perheen muut lapset ei tarvitse päiväkotia, jos äiti on kotona vauvan kanssa:

Millä ihmeellä hoidatte yksin vauvan ja vilkkaan joka paikassa juoksevan taaperon? Kuvittele että imetät vauvaa tuntikausia, valvot yöt. Mitä se 1.5 v tekee kaiken sen imettämisen ja vauvan hoidon ajan? Isät on yleensä töissä, monilla ei ole lainkaan tukiverkkoa. Mielummin päiväkodissa kun tuijottamassa ruutua koko päivän.

Miten luulet, että päiväkodissa on aikaa sille 1,5-vuotiaalle? Siellä on 12 alle 3-vuotiasta, joista osa ei osaa kävellä eikä syödä itse ja suuri osa ei puhu.

Miten ajattelit, että muutama ihminen selviää niiden 12 lapsen syöttämisestä, vaipan vaihdoista, pesuista, pukemisesta ja ulkoiluista paremmin kuin äiti, jolla on vain yksi lapsi sen taaperon lisäksi?

Hyvin selvitään, kiitos kysymästä! Alle 3-v. ryhmässä moni lapsi osaa syödä ja pukea itsekin. Hyvin vähän on niitä lapsia, jotka tarvitsevat ikänsä ja osaamisensa puolesta täydellistä pukemispalvelua. Moni 2-vuotias sitä paitsi haluaa "minä ite" ja oppii joka päivä valtavasti. 

Vielä vähemmän niitä apua tarvitsevia on kotona, jossa on vain kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli vähän samanlainen tilanne ja kadun, etten laittanut esikoista päiväkotiin "pois tieltä", jotta saisin vauvan kanssa olla rauhassa.

Kun on vauva ja sitten taapero kotona niin koin sen hyvin rankaksi. Tämä viimeisin vuosi on ollut hyvin rasittava, nyt alkaa helpottaa kun molemmat ovat kasvaneet, vauva nukkuu yönsä ja esikoinen osaa olla paremmin myös itsekseen, niin saan välissä hetken omaa rauhaa tai maksaa laskut rauhassa tai pyykätä ym. Tietenkin se on kiva ottaa taapero imurointiin, ruuanlaittoon ja pyykkäämiseen mukaan, mutta aina ei jaksaisi, joskus haluaisi ihan rauhassa vain tehdä sen asian mitä on tekemässä, eikä viihdyttää taaperoa samalla vaikka hauskaakin se tietenkin on seurata kun taapero tomerana muka tiskaa tai auttaa pyykin kanssa ja sitten vain oikeastaan sekoittaa kaiken.

Syksyllä laitan molemmat päiväkotiin, esikoinen on 3v silloin ja nuorempi 1v ja olen ihan rauhassa vain kotona pari kuukautta ja katson sitten jatkoa mille rupean. Tällä hetkellä koen itseni todella uupuneeksi ja päiväkodin tarjoama aamupäivän hengähdystauko tulee todella tarpeeseen. Saan olla ihan itsekseni eikä koko ajan ole jotain tarvitsevaa pientä ihmisenalkua kaipaamassa minulta jotakin. Kun taapero on hetken aikaa tyytyväinen niin sitten vauva tarvitsee jotain ja sitten kun vauva on tyytyväinen niin taas taapero haluaa jotain... tai jos yrität imettää niin taapero hyörii vieressä ja änkeää syliin ja sellainen jatkuva kaaos, koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain ja yleensä montaa asiaa yhtä aikaa.

Mitä sä kuvittelit sen vanhemmuuden olevan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi tarvitse niin paljon virikkeitä kuin luulet, vaan tunnetta siitä, että on joku joka välittää juuri hänestä. Sisarukset saavat toisistaankin seuraa, kun hoidat vauvaa. Luota itseesi! Sinun ei tarvitse olla koko ajan "tarjoamassa virikkeitä", vaan olla yksinkertaisesti ihminen ihmisille.

Tietysti jos koet suhteesi lapsiin huonoksi, saattaa olla hyvä ajatus "delegoida" ja antaa lapset osaksi päivää pois. 

Ota myös huomioon, että tarhoissa on nykyään suunnitelma (VaSu), jonka mukaan lapsille pyritään opettamaan psykologisia arvoja. Oletko valmis allekirjoittamaan nämä arvot?

Varhaiskasvatussuunnitelma eli varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma perustuu valtakunnallisiin perusteisiin, joita tarkennetaan jokaisen kunnan omassa varhaiskasvatussuunnitelmassa ja kunnasta riippuen päiväkodin omassa varhaiskasvatussuunnitelmassa tai ryhmäkohtaisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa ja lapsen henkilökohtaisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa. Se sisältää valtavan kirjon erilaisia oppimisen osa-alueita. Haluaisinkin tietää, mitä ovat ne "psykologiset arvot", joihin tässä viitataan. 

Pitäisikö itkeä vai nauraa, kun päiväkodissa taapero on isossa lapsiryhmässä, jossa on meteliä, raapimista, odottelua, märkiä vaippoja joita kukaan ei "ehdi" vaihtaa ja liukuhihnamenoa. Epämotivoitunut ja alipalkattu henkilökunta saikuttelee ja sijaisia ei saada.

Kukaan päiväkodin työntekijä ei veisi omaa lasta virikehoitoon.

Mutta esim. jokainen tuntemani lääkäri vei. Mitä veikkaat, kumman lapset, lääkärin vai lastenhoitajan, todennäköisesti pärjää koulussa ja menestyy elämässä? 

Montako tunnet? Yhden? Ei kukaan koulutettu ja fikso vie ilman syytä lastaan päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehtailet lapsia tuohon tahtiin kun et ehdi niitä edes hoitamaan?

Tämä! Ihan rehellisesti sanottuna minusta tuntuisi aivan kamalalta laittaa 1,5v päiväkotiin uuden vauvan tieltä. Aktiiviteettia lapsille voi järjestää kotihoidossakin. Perhekerhoihin ja avoimeen päiväkotiin ovat myös äiti ja vauva tervetulleita. Lisäksi on kerhoja mihin isommat lapset voi viedä pari kertaa viikossa. Seurakunnalla esimerkiksi.

Tämä! Meillä lapset hoidettiin kotona, päiväkotiin 2,5v ja 4,5v. Päiväkodissa ihasteltiin, miten sosiaaliset ja hyvinkasvatetut lapset meillä on.

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän ole kyllä-/ei-vastausta. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei tarvitse mitään virikkeitä, mitä kotonakin ei voitaisi tarjota. Päiväkodin 12-lapsinen pienten ryhmä on todellisuudessa liian suuri alle 3-vuotiaalle, eikä kukaan lapsi tarvitse 1,5-vuotiaana niin montaa kaveria tai 9 tunnin hoitopäivää. 

Joissain tapauksissa 1,5-vuotiaan vieminen päiväkotiin on kuitenkin perusteltua. Pienin lapsi, jonka olen nähnyt aloittavan päiväkodin, on ollut aloittaessaan 9,5 kuukautta. 

Jos vanhempien on esim. taloudellisesti välttämätöntä palata töihin tai opiskelemaan, päiväkoti on sitä varten. Jos lapsenne aloittavat päiväkodin esim. elokuussa tai ensi tammikuussa, en ottaisi kumpaakaan sieltä kokonaan pois kolmannen lapsen syntyessä. Kun lapsi on aloittanut päiväkodin, hän saa sieltä oman yhteisön, virikkeitä, kavereita ja tuttuja, huolehtivia aikuisia. Jos uuden vauvan syntyessä lapsi otetaankin päiväkodista kokonaan kotiin, hän menettää tärkeän osan omaa arkeaan. Myös päiväkotiin palaaminen myöhemmin voi olla vaikeaa.  

Usein vanhemmat ajattelevat, että mitä pidempään lapsi on hoidossa päivittäin, sitä enemmän lapsi hyötyy. Tämä ei pidä paikkaansa. Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. 

Toinen, mitä vanhemmat ajattelevat, on nelipäiväinen viikko. Että "ei tehdä tästä niin rankkaa meidän pienelle". Siinäkin tarkoitus voi olla hyvä, mutta toteutus palvelee enemmän aikuista kuin lasta. On jonkin verran rutiineja rikkovaa, jos lapsi on 4 päivää hoidossa ja sitten 3 kotona.

Suurin osa lapsista hyötyy varhaiskasvatuksesta eniten, jos heidät viedään päiväkotiin viitenä päivänä viikossa klo 9:ään mennessä ja haetaan kotiin 4-5 tunnin kuluttua. 

Tämä siksi, että päiväkodissa ns. pedagoginen, ohjattu toiminta painottuu aamupäivään. Klo 9:n jälkeen päiväkotiin menevä lapsi ei ehdi toimintaan mukaan samalla tavalla kuin ne lapset, jotka ovat paikalla jo aiemmin. Siinä 8.30-9:n välillä lapset alkavat jo muodostaa päivän leikkiporukoita ja orientoitua päivän toimintaan. 

Jos teillä ei ole pakottavaa syytä pitää 3- ja 1,5-vuotiaita lapsia hoidossa pitkiä päiviä, ehdottaisin näin yleisellä tasolla, että laitatte molemmat lapset päiväkotiin, mutta pidätte hoitopäivät lyhyinä. Onko se sitten 8-12 tai 9-14 (vai jotain muuta aamuun painottuvaa), mutta säännöllinen rytmi, joka sitten varmaankin tukee sekä isompien lasten kehitystä että myös sinun jaksamistasi kotona uuden vauvan ja isompien lasten kanssa. 

Onko tämä juuri teidän perheellenne oikea valinta? En tiedä, mutta perusperiaatteena mielestäni hyvä runko. Ajattelen myös, että on isompien lasten oikeus saada tutustua myös uuteen vauvaan. Jos hoitopäivät ovat lyhyempiä, voisitte kenties saada ns. parhaat palat molemmista. :) 

Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin, jos ap haluat sellaisia esittää. 

T. varhaiskasvatuksen opettaja, tällä hetkellä alle 3-vuotiaiden ryhmässä

Minusta on aika ikävää ja jopa surullista huomata, että on olemassa kaltaisiasi varhaiskasvatuksen opettajia, jotka ovat oikeasti niin pihalla ihmisten arjen realiteeteista että kehtaan syyllistää vanhempia joiden on PAKKO töidensä vuoksi pitää lasta hoidossa tietysti koko työpäivänsä ajan. Erityisesti tämä lauseesi pistää syyllistävänä pahasti korvaan:

"Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. "

Etkö ihan oikeasti ymmärrä, että vanhemman on pystyttävä elättämään se lapsi ja se onnistuu vain jos on työpaikka? Mites luulet että töissä suhtaudutaan jos sinne ilmoitetaan, että meidän päikyn täti pitää minua huonona vanhempana joten on haettava lapsi aina kesken työpäivän kotiin. Potkuthan siitä tulee jos ei pysty töitään hoitamaan eli tekemään kokonaisia työpäiviä. Ja pakko sinne töihin ja sieltä poiskin on päästävä eli aivan väkisin tulee lapselle se työpäivä+työmatkat ajalle hoitoa. Kyllä me vanhemmatkin mielellämme olisimme kotona hoitamassa lapsia mutta kun se ei vaan kaikille ole taloudellisesti mahdollista. Eikä tilannetta helpota ollenkaan kaltaisesi empatiakyvyttömät varhaiskasvatuksen "ammattilaiset"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehtailet lapsia tuohon tahtiin kun et ehdi niitä edes hoitamaan?

Tämä! Ihan rehellisesti sanottuna minusta tuntuisi aivan kamalalta laittaa 1,5v päiväkotiin uuden vauvan tieltä. Aktiiviteettia lapsille voi järjestää kotihoidossakin. Perhekerhoihin ja avoimeen päiväkotiin ovat myös äiti ja vauva tervetulleita. Lisäksi on kerhoja mihin isommat lapset voi viedä pari kertaa viikossa. Seurakunnalla esimerkiksi.

Tämä! Meillä lapset hoidettiin kotona, päiväkotiin 2,5v ja 4,5v. Päiväkodissa ihasteltiin, miten sosiaaliset ja hyvinkasvatetut lapset meillä on.

Joo parhaimmillaan menee näin, mutta on myös niitä lapsia, jotka kasvaa niin kiinni äitiin, että se päiväkotiin siirtyminen on täysi shokki, jota työstetään lapsen kanssa vielä kouluun mennessäkin. 

Oma mieheni oli kotona äitinsä kanssa kouluikään asti. Hän on syntynyt perheensä esikoiseksi vuonna 1978 ja hänen äitinsä työskenteli perhepäivähoitajana, kun omat lapset olivat pieniä. Mieheni on sanonut, että äidin kanssa kotona oleminen oli kivaa. Jopa niin kivaa, että kouluun lähteminen oli vaikeaa. Peruskouluvuosinaan mieheni oli melko rankasti koulukiusattu. En tiedä, mikä kaikki siihen vaikutti, mutta jotain hänessä oli, että valikoitui kohteeksi. 

Tätä olen miettinyt, että ei ole itsestään selvää, että jokainen äiti osaisi kasvattaa lapsestaan kotoa sosiaalisen ja ikätasollaan itsenäisen, joka osaa myös terveellä itsetunnolla pitää puoliaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän ole kyllä-/ei-vastausta. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei tarvitse mitään virikkeitä, mitä kotonakin ei voitaisi tarjota. Päiväkodin 12-lapsinen pienten ryhmä on todellisuudessa liian suuri alle 3-vuotiaalle, eikä kukaan lapsi tarvitse 1,5-vuotiaana niin montaa kaveria tai 9 tunnin hoitopäivää. 

Joissain tapauksissa 1,5-vuotiaan vieminen päiväkotiin on kuitenkin perusteltua. Pienin lapsi, jonka olen nähnyt aloittavan päiväkodin, on ollut aloittaessaan 9,5 kuukautta. 

Jos vanhempien on esim. taloudellisesti välttämätöntä palata töihin tai opiskelemaan, päiväkoti on sitä varten. Jos lapsenne aloittavat päiväkodin esim. elokuussa tai ensi tammikuussa, en ottaisi kumpaakaan sieltä kokonaan pois kolmannen lapsen syntyessä. Kun lapsi on aloittanut päiväkodin, hän saa sieltä oman yhteisön, virikkeitä, kavereita ja tuttuja, huolehtivia aikuisia. Jos uuden vauvan syntyessä lapsi otetaankin päiväkodista kokonaan kotiin, hän menettää tärkeän osan omaa arkeaan. Myös päiväkotiin palaaminen myöhemmin voi olla vaikeaa.  

Usein vanhemmat ajattelevat, että mitä pidempään lapsi on hoidossa päivittäin, sitä enemmän lapsi hyötyy. Tämä ei pidä paikkaansa. Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. 

Toinen, mitä vanhemmat ajattelevat, on nelipäiväinen viikko. Että "ei tehdä tästä niin rankkaa meidän pienelle". Siinäkin tarkoitus voi olla hyvä, mutta toteutus palvelee enemmän aikuista kuin lasta. On jonkin verran rutiineja rikkovaa, jos lapsi on 4 päivää hoidossa ja sitten 3 kotona.

Suurin osa lapsista hyötyy varhaiskasvatuksesta eniten, jos heidät viedään päiväkotiin viitenä päivänä viikossa klo 9:ään mennessä ja haetaan kotiin 4-5 tunnin kuluttua. 

Tämä siksi, että päiväkodissa ns. pedagoginen, ohjattu toiminta painottuu aamupäivään. Klo 9:n jälkeen päiväkotiin menevä lapsi ei ehdi toimintaan mukaan samalla tavalla kuin ne lapset, jotka ovat paikalla jo aiemmin. Siinä 8.30-9:n välillä lapset alkavat jo muodostaa päivän leikkiporukoita ja orientoitua päivän toimintaan. 

Jos teillä ei ole pakottavaa syytä pitää 3- ja 1,5-vuotiaita lapsia hoidossa pitkiä päiviä, ehdottaisin näin yleisellä tasolla, että laitatte molemmat lapset päiväkotiin, mutta pidätte hoitopäivät lyhyinä. Onko se sitten 8-12 tai 9-14 (vai jotain muuta aamuun painottuvaa), mutta säännöllinen rytmi, joka sitten varmaankin tukee sekä isompien lasten kehitystä että myös sinun jaksamistasi kotona uuden vauvan ja isompien lasten kanssa. 

Onko tämä juuri teidän perheellenne oikea valinta? En tiedä, mutta perusperiaatteena mielestäni hyvä runko. Ajattelen myös, että on isompien lasten oikeus saada tutustua myös uuteen vauvaan. Jos hoitopäivät ovat lyhyempiä, voisitte kenties saada ns. parhaat palat molemmista. :) 

Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin, jos ap haluat sellaisia esittää. 

T. varhaiskasvatuksen opettaja, tällä hetkellä alle 3-vuotiaiden ryhmässä

Minusta on aika ikävää ja jopa surullista huomata, että on olemassa kaltaisiasi varhaiskasvatuksen opettajia, jotka ovat oikeasti niin pihalla ihmisten arjen realiteeteista että kehtaan syyllistää vanhempia joiden on PAKKO töidensä vuoksi pitää lasta hoidossa tietysti koko työpäivänsä ajan. Erityisesti tämä lauseesi pistää syyllistävänä pahasti korvaan:

"Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. "

Etkö ihan oikeasti ymmärrä, että vanhemman on pystyttävä elättämään se lapsi ja se onnistuu vain jos on työpaikka? Mites luulet että töissä suhtaudutaan jos sinne ilmoitetaan, että meidän päikyn täti pitää minua huonona vanhempana joten on haettava lapsi aina kesken työpäivän kotiin. Potkuthan siitä tulee jos ei pysty töitään hoitamaan eli tekemään kokonaisia työpäiviä. Ja pakko sinne töihin ja sieltä poiskin on päästävä eli aivan väkisin tulee lapselle se työpäivä+työmatkat ajalle hoitoa. Kyllä me vanhemmatkin mielellämme olisimme kotona hoitamassa lapsia mutta kun se ei vaan kaikille ole taloudellisesti mahdollista. Eikä tilannetta helpota ollenkaan kaltaisesi empatiakyvyttömät varhaiskasvatuksen "ammattilaiset"

Tässä keskustelussa puhutaan nimenomaan virikehoidosta eikä siitä, että lapset olisi pakko laittaa hoitoon.

Jos on mahdollista hoitaa kotona kuten aloittajan tapauksessa ja kyse on 1,5-vuotiaasta, ilman muuta kannattaa pitää kotona. Miksi se aiheuttaa sinulle pahaa mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän ole kyllä-/ei-vastausta. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei tarvitse mitään virikkeitä, mitä kotonakin ei voitaisi tarjota. Päiväkodin 12-lapsinen pienten ryhmä on todellisuudessa liian suuri alle 3-vuotiaalle, eikä kukaan lapsi tarvitse 1,5-vuotiaana niin montaa kaveria tai 9 tunnin hoitopäivää. 

Joissain tapauksissa 1,5-vuotiaan vieminen päiväkotiin on kuitenkin perusteltua. Pienin lapsi, jonka olen nähnyt aloittavan päiväkodin, on ollut aloittaessaan 9,5 kuukautta. 

Jos vanhempien on esim. taloudellisesti välttämätöntä palata töihin tai opiskelemaan, päiväkoti on sitä varten. Jos lapsenne aloittavat päiväkodin esim. elokuussa tai ensi tammikuussa, en ottaisi kumpaakaan sieltä kokonaan pois kolmannen lapsen syntyessä. Kun lapsi on aloittanut päiväkodin, hän saa sieltä oman yhteisön, virikkeitä, kavereita ja tuttuja, huolehtivia aikuisia. Jos uuden vauvan syntyessä lapsi otetaankin päiväkodista kokonaan kotiin, hän menettää tärkeän osan omaa arkeaan. Myös päiväkotiin palaaminen myöhemmin voi olla vaikeaa.  

Usein vanhemmat ajattelevat, että mitä pidempään lapsi on hoidossa päivittäin, sitä enemmän lapsi hyötyy. Tämä ei pidä paikkaansa. Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. 

Toinen, mitä vanhemmat ajattelevat, on nelipäiväinen viikko. Että "ei tehdä tästä niin rankkaa meidän pienelle". Siinäkin tarkoitus voi olla hyvä, mutta toteutus palvelee enemmän aikuista kuin lasta. On jonkin verran rutiineja rikkovaa, jos lapsi on 4 päivää hoidossa ja sitten 3 kotona.

Suurin osa lapsista hyötyy varhaiskasvatuksesta eniten, jos heidät viedään päiväkotiin viitenä päivänä viikossa klo 9:ään mennessä ja haetaan kotiin 4-5 tunnin kuluttua. 

Tämä siksi, että päiväkodissa ns. pedagoginen, ohjattu toiminta painottuu aamupäivään. Klo 9:n jälkeen päiväkotiin menevä lapsi ei ehdi toimintaan mukaan samalla tavalla kuin ne lapset, jotka ovat paikalla jo aiemmin. Siinä 8.30-9:n välillä lapset alkavat jo muodostaa päivän leikkiporukoita ja orientoitua päivän toimintaan. 

Jos teillä ei ole pakottavaa syytä pitää 3- ja 1,5-vuotiaita lapsia hoidossa pitkiä päiviä, ehdottaisin näin yleisellä tasolla, että laitatte molemmat lapset päiväkotiin, mutta pidätte hoitopäivät lyhyinä. Onko se sitten 8-12 tai 9-14 (vai jotain muuta aamuun painottuvaa), mutta säännöllinen rytmi, joka sitten varmaankin tukee sekä isompien lasten kehitystä että myös sinun jaksamistasi kotona uuden vauvan ja isompien lasten kanssa. 

Onko tämä juuri teidän perheellenne oikea valinta? En tiedä, mutta perusperiaatteena mielestäni hyvä runko. Ajattelen myös, että on isompien lasten oikeus saada tutustua myös uuteen vauvaan. Jos hoitopäivät ovat lyhyempiä, voisitte kenties saada ns. parhaat palat molemmista. :) 

Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin, jos ap haluat sellaisia esittää. 

T. varhaiskasvatuksen opettaja, tällä hetkellä alle 3-vuotiaiden ryhmässä

Minusta on aika ikävää ja jopa surullista huomata, että on olemassa kaltaisiasi varhaiskasvatuksen opettajia, jotka ovat oikeasti niin pihalla ihmisten arjen realiteeteista että kehtaan syyllistää vanhempia joiden on PAKKO töidensä vuoksi pitää lasta hoidossa tietysti koko työpäivänsä ajan. Erityisesti tämä lauseesi pistää syyllistävänä pahasti korvaan:

"Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. "

Etkö ihan oikeasti ymmärrä, että vanhemman on pystyttävä elättämään se lapsi ja se onnistuu vain jos on työpaikka? Mites luulet että töissä suhtaudutaan jos sinne ilmoitetaan, että meidän päikyn täti pitää minua huonona vanhempana joten on haettava lapsi aina kesken työpäivän kotiin. Potkuthan siitä tulee jos ei pysty töitään hoitamaan eli tekemään kokonaisia työpäiviä. Ja pakko sinne töihin ja sieltä poiskin on päästävä eli aivan väkisin tulee lapselle se työpäivä+työmatkat ajalle hoitoa. Kyllä me vanhemmatkin mielellämme olisimme kotona hoitamassa lapsia mutta kun se ei vaan kaikille ole taloudellisesti mahdollista. Eikä tilannetta helpota ollenkaan kaltaisesi empatiakyvyttömät varhaiskasvatuksen "ammattilaiset"

Itseasiassa tuo oli aika helppo järjestää kahden ihmisen työaikajärjestelyin, kun toinen otti lisäksi vielä osittaisen hoitovapaan (joka on lakisääteinen). Mies meni myöhemmin töihin ja vai lapsen päiväkotiin klo 9, minä menin aiemmin töihin ja tein osittaista, joten olin jo kahden aikaan lapsia hakemassa. Eikä todellakaan olla hyväpalkkaisia.

Eli, kyllä se usein on ihan arvo ja järjestelykysymys.

Tarpeeksi virikkeitä kotona? Mitenhän sitä entisaikaan pärjätty, saati minä 5v asti kotona leikimissä itsekseni, sisaruksien ja kavereiden kanssa yms.

3-vuotiaana kirjoitti:

Tutkimusten mukaan paras ikä lapsen viemiseksi päiväkotiin on kolme vuotiaana. Silloin ryhmä tulee hänen omaa kehitystään.

Ei vaan 2-vuotiaana.

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007384585.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän ole kyllä-/ei-vastausta. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei tarvitse mitään virikkeitä, mitä kotonakin ei voitaisi tarjota. Päiväkodin 12-lapsinen pienten ryhmä on todellisuudessa liian suuri alle 3-vuotiaalle, eikä kukaan lapsi tarvitse 1,5-vuotiaana niin montaa kaveria tai 9 tunnin hoitopäivää. 

Joissain tapauksissa 1,5-vuotiaan vieminen päiväkotiin on kuitenkin perusteltua. Pienin lapsi, jonka olen nähnyt aloittavan päiväkodin, on ollut aloittaessaan 9,5 kuukautta. 

Jos vanhempien on esim. taloudellisesti välttämätöntä palata töihin tai opiskelemaan, päiväkoti on sitä varten. Jos lapsenne aloittavat päiväkodin esim. elokuussa tai ensi tammikuussa, en ottaisi kumpaakaan sieltä kokonaan pois kolmannen lapsen syntyessä. Kun lapsi on aloittanut päiväkodin, hän saa sieltä oman yhteisön, virikkeitä, kavereita ja tuttuja, huolehtivia aikuisia. Jos uuden vauvan syntyessä lapsi otetaankin päiväkodista kokonaan kotiin, hän menettää tärkeän osan omaa arkeaan. Myös päiväkotiin palaaminen myöhemmin voi olla vaikeaa.  

Usein vanhemmat ajattelevat, että mitä pidempään lapsi on hoidossa päivittäin, sitä enemmän lapsi hyötyy. Tämä ei pidä paikkaansa. Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. 

Toinen, mitä vanhemmat ajattelevat, on nelipäiväinen viikko. Että "ei tehdä tästä niin rankkaa meidän pienelle". Siinäkin tarkoitus voi olla hyvä, mutta toteutus palvelee enemmän aikuista kuin lasta. On jonkin verran rutiineja rikkovaa, jos lapsi on 4 päivää hoidossa ja sitten 3 kotona.

Suurin osa lapsista hyötyy varhaiskasvatuksesta eniten, jos heidät viedään päiväkotiin viitenä päivänä viikossa klo 9:ään mennessä ja haetaan kotiin 4-5 tunnin kuluttua. 

Tämä siksi, että päiväkodissa ns. pedagoginen, ohjattu toiminta painottuu aamupäivään. Klo 9:n jälkeen päiväkotiin menevä lapsi ei ehdi toimintaan mukaan samalla tavalla kuin ne lapset, jotka ovat paikalla jo aiemmin. Siinä 8.30-9:n välillä lapset alkavat jo muodostaa päivän leikkiporukoita ja orientoitua päivän toimintaan. 

Jos teillä ei ole pakottavaa syytä pitää 3- ja 1,5-vuotiaita lapsia hoidossa pitkiä päiviä, ehdottaisin näin yleisellä tasolla, että laitatte molemmat lapset päiväkotiin, mutta pidätte hoitopäivät lyhyinä. Onko se sitten 8-12 tai 9-14 (vai jotain muuta aamuun painottuvaa), mutta säännöllinen rytmi, joka sitten varmaankin tukee sekä isompien lasten kehitystä että myös sinun jaksamistasi kotona uuden vauvan ja isompien lasten kanssa. 

Onko tämä juuri teidän perheellenne oikea valinta? En tiedä, mutta perusperiaatteena mielestäni hyvä runko. Ajattelen myös, että on isompien lasten oikeus saada tutustua myös uuteen vauvaan. Jos hoitopäivät ovat lyhyempiä, voisitte kenties saada ns. parhaat palat molemmista. :) 

Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin, jos ap haluat sellaisia esittää. 

T. varhaiskasvatuksen opettaja, tällä hetkellä alle 3-vuotiaiden ryhmässä

Minusta on aika ikävää ja jopa surullista huomata, että on olemassa kaltaisiasi varhaiskasvatuksen opettajia, jotka ovat oikeasti niin pihalla ihmisten arjen realiteeteista että kehtaan syyllistää vanhempia joiden on PAKKO töidensä vuoksi pitää lasta hoidossa tietysti koko työpäivänsä ajan. Erityisesti tämä lauseesi pistää syyllistävänä pahasti korvaan:

"Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. "

Etkö ihan oikeasti ymmärrä, että vanhemman on pystyttävä elättämään se lapsi ja se onnistuu vain jos on työpaikka? Mites luulet että töissä suhtaudutaan jos sinne ilmoitetaan, että meidän päikyn täti pitää minua huonona vanhempana joten on haettava lapsi aina kesken työpäivän kotiin. Potkuthan siitä tulee jos ei pysty töitään hoitamaan eli tekemään kokonaisia työpäiviä. Ja pakko sinne töihin ja sieltä poiskin on päästävä eli aivan väkisin tulee lapselle se työpäivä+työmatkat ajalle hoitoa. Kyllä me vanhemmatkin mielellämme olisimme kotona hoitamassa lapsia mutta kun se ei vaan kaikille ole taloudellisesti mahdollista. Eikä tilannetta helpota ollenkaan kaltaisesi empatiakyvyttömät varhaiskasvatuksen "ammattilaiset"

Valitettavaa, että ymmärsit sen noin. Tuo lause ei ollut tarkoitettu arvostelemaan työssä käyviä vanhempia. On minulle täysin selvää, että vanhemmat voivat esim. työnsä ja pitkien työmatkojen takia tarvita lapsilleen 9-10 tuntisia päiviä. Tuossa kommentissa yritin ennemmin sanoa ap:lle, etteivät kotona olevan vanhemman lapset hyödy sen enempää pitkistä päivistä, eli että niitä kannattaa lyhentää, jos siihen on mahdollisuus. Jos mahdollisuutta ei ole, sitten sitä ei ole, enkä kysele perusteita.

Toivottavasti tuo ryöppy auttoi sinua ja helpotti oloa. Toivottavasti olet viikonlopun vapaalla, saat ladata henkisiä akkujasi ja viettää aikaa perheesi kanssa. Juuri nyt tunnen todella suurta empatiaa sinua kohtaan. Tuollainen hyökkäys ei todennäköisesti johdu minusta, vaan tulit purkautumaan AV:lle, ja minä olin sopiva kohde. Siitäkin huolimatta: hyvää viikonloppua sinulle ja perheellesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän ole kyllä-/ei-vastausta. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei tarvitse mitään virikkeitä, mitä kotonakin ei voitaisi tarjota. Päiväkodin 12-lapsinen pienten ryhmä on todellisuudessa liian suuri alle 3-vuotiaalle, eikä kukaan lapsi tarvitse 1,5-vuotiaana niin montaa kaveria tai 9 tunnin hoitopäivää. 

Joissain tapauksissa 1,5-vuotiaan vieminen päiväkotiin on kuitenkin perusteltua. Pienin lapsi, jonka olen nähnyt aloittavan päiväkodin, on ollut aloittaessaan 9,5 kuukautta. 

Jos vanhempien on esim. taloudellisesti välttämätöntä palata töihin tai opiskelemaan, päiväkoti on sitä varten. Jos lapsenne aloittavat päiväkodin esim. elokuussa tai ensi tammikuussa, en ottaisi kumpaakaan sieltä kokonaan pois kolmannen lapsen syntyessä. Kun lapsi on aloittanut päiväkodin, hän saa sieltä oman yhteisön, virikkeitä, kavereita ja tuttuja, huolehtivia aikuisia. Jos uuden vauvan syntyessä lapsi otetaankin päiväkodista kokonaan kotiin, hän menettää tärkeän osan omaa arkeaan. Myös päiväkotiin palaaminen myöhemmin voi olla vaikeaa.  

Usein vanhemmat ajattelevat, että mitä pidempään lapsi on hoidossa päivittäin, sitä enemmän lapsi hyötyy. Tämä ei pidä paikkaansa. Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. 

Toinen, mitä vanhemmat ajattelevat, on nelipäiväinen viikko. Että "ei tehdä tästä niin rankkaa meidän pienelle". Siinäkin tarkoitus voi olla hyvä, mutta toteutus palvelee enemmän aikuista kuin lasta. On jonkin verran rutiineja rikkovaa, jos lapsi on 4 päivää hoidossa ja sitten 3 kotona.

Suurin osa lapsista hyötyy varhaiskasvatuksesta eniten, jos heidät viedään päiväkotiin viitenä päivänä viikossa klo 9:ään mennessä ja haetaan kotiin 4-5 tunnin kuluttua. 

Tämä siksi, että päiväkodissa ns. pedagoginen, ohjattu toiminta painottuu aamupäivään. Klo 9:n jälkeen päiväkotiin menevä lapsi ei ehdi toimintaan mukaan samalla tavalla kuin ne lapset, jotka ovat paikalla jo aiemmin. Siinä 8.30-9:n välillä lapset alkavat jo muodostaa päivän leikkiporukoita ja orientoitua päivän toimintaan. 

Jos teillä ei ole pakottavaa syytä pitää 3- ja 1,5-vuotiaita lapsia hoidossa pitkiä päiviä, ehdottaisin näin yleisellä tasolla, että laitatte molemmat lapset päiväkotiin, mutta pidätte hoitopäivät lyhyinä. Onko se sitten 8-12 tai 9-14 (vai jotain muuta aamuun painottuvaa), mutta säännöllinen rytmi, joka sitten varmaankin tukee sekä isompien lasten kehitystä että myös sinun jaksamistasi kotona uuden vauvan ja isompien lasten kanssa. 

Onko tämä juuri teidän perheellenne oikea valinta? En tiedä, mutta perusperiaatteena mielestäni hyvä runko. Ajattelen myös, että on isompien lasten oikeus saada tutustua myös uuteen vauvaan. Jos hoitopäivät ovat lyhyempiä, voisitte kenties saada ns. parhaat palat molemmista. :) 

Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin, jos ap haluat sellaisia esittää. 

T. varhaiskasvatuksen opettaja, tällä hetkellä alle 3-vuotiaiden ryhmässä

Minusta on aika ikävää ja jopa surullista huomata, että on olemassa kaltaisiasi varhaiskasvatuksen opettajia, jotka ovat oikeasti niin pihalla ihmisten arjen realiteeteista että kehtaan syyllistää vanhempia joiden on PAKKO töidensä vuoksi pitää lasta hoidossa tietysti koko työpäivänsä ajan. Erityisesti tämä lauseesi pistää syyllistävänä pahasti korvaan:

"Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. "

Etkö ihan oikeasti ymmärrä, että vanhemman on pystyttävä elättämään se lapsi ja se onnistuu vain jos on työpaikka? Mites luulet että töissä suhtaudutaan jos sinne ilmoitetaan, että meidän päikyn täti pitää minua huonona vanhempana joten on haettava lapsi aina kesken työpäivän kotiin. Potkuthan siitä tulee jos ei pysty töitään hoitamaan eli tekemään kokonaisia työpäiviä. Ja pakko sinne töihin ja sieltä poiskin on päästävä eli aivan väkisin tulee lapselle se työpäivä+työmatkat ajalle hoitoa. Kyllä me vanhemmatkin mielellämme olisimme kotona hoitamassa lapsia mutta kun se ei vaan kaikille ole taloudellisesti mahdollista. Eikä tilannetta helpota ollenkaan kaltaisesi empatiakyvyttömät varhaiskasvatuksen "ammattilaiset"

Eli sinulle pitäisi valehdella, että lapsesi ihan varmasti hyötyy pitkistä päiväkotipäivistä, ja ehkä kesäkuukaudetkin kannattaa pitää hoidossa jotta SINÄ saat levätä? Sinun mielihyväsi on tärkeämpää kuin lapsen vointi?

Ja niille jotka sanoivat että nyt puhutaan virikehoidosta: sen lapsen kannalta on ihan se ja sama miksi hän on siellä päiväkodissa. EI ne työläisten lapset kestä sitä päivää yhtään sen paremmin vain sen takia että vanhemmat on töissä.

Ja kyllä, omat lapsetkin on olleet hoidossa, nuorin meni jo 9kk iässä pph:lle ( sukulaisen piti hoitaa mutta sairastui syöpään),  pisimpään kotona ollut oli 4,5v kun meni hoitoon. Aina parhaamme teimme, että lapsilla olisi mahdollisimman lyhyet päivät, ja kaikki lomat saivat olla kotona. Silti välillä olivat väsyneitä, ja aina halusivat ennemmin olla kotona kuin mennä päiväkotiin.

Kumpikaan isommista lapsista ei kuulu päiväkotiin. Paikat tulee mahdollistaa niille, jotka oikeasti tarvitsevat päiväHOITOA eli työssäkäyvien lapset, lasutapaukset ym.