Laittaisitko päiväkotiin 1,5-vuotiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lasten suhteen sama tilanne. Kesällä syntyy kolmas ja sisarukset ovat 1,5- ja 3-vuotiaita. Kukaan ei mene päiväkotiin kerta itse olen kotona.

Ei meillä silti kotosalla maata, vaan yhdessä mennään ja tehdään. Arkiaamuisin on monesti perhekerhoja ja iltapäivisin puistoillaan. Lisäksi käydään kylpylässä, hoplopissa, ja lapsille sopivissa museoissa sekä messuilla. Vieraillaan kaikissa mahdollisissa tapahtumissa mitä lähistöllä järjestetään ja tietenkin satunnaisesti matkustellaan kauemmas sukulaisille tai ulkomaille.

Itse aina haaveilin omista lapsista keille saan näyttää maailmaa ja viedä eri paikkoihin. Elän siis unelmaani.

Toki 3-vuotiaan ilmoitin syksyllä alkavaan muskariin, niin pääsee ilman äitiäkin jonnekin. Ensi talvena tarkoitus kahden vanhemman kanssa aloittaa vielä sirkus, kun pääsevät sitten samaan ryhmään.

Kerro minulle kuinka käyt kylpylässä kolmen noin pienen kanssa ilman että kukaan hukkuu?

Eri vastaa, mutta lastenaltaat ovat varsin pieniä ja matalia. Ei mikään mahdottomuus valvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän ole kyllä-/ei-vastausta. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei tarvitse mitään virikkeitä, mitä kotonakin ei voitaisi tarjota. Päiväkodin 12-lapsinen pienten ryhmä on todellisuudessa liian suuri alle 3-vuotiaalle, eikä kukaan lapsi tarvitse 1,5-vuotiaana niin montaa kaveria tai 9 tunnin hoitopäivää. 

Joissain tapauksissa 1,5-vuotiaan vieminen päiväkotiin on kuitenkin perusteltua. Pienin lapsi, jonka olen nähnyt aloittavan päiväkodin, on ollut aloittaessaan 9,5 kuukautta. 

Jos vanhempien on esim. taloudellisesti välttämätöntä palata töihin tai opiskelemaan, päiväkoti on sitä varten. Jos lapsenne aloittavat päiväkodin esim. elokuussa tai ensi tammikuussa, en ottaisi kumpaakaan sieltä kokonaan pois kolmannen lapsen syntyessä. Kun lapsi on aloittanut päiväkodin, hän saa sieltä oman yhteisön, virikkeitä, kavereita ja tuttuja, huolehtivia aikuisia. Jos uuden vauvan syntyessä lapsi otetaankin päiväkodista kokonaan kotiin, hän menettää tärkeän osan omaa arkeaan. Myös päiväkotiin palaaminen myöhemmin voi olla vaikeaa.  

Usein vanhemmat ajattelevat, että mitä pidempään lapsi on hoidossa päivittäin, sitä enemmän lapsi hyötyy. Tämä ei pidä paikkaansa. Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. 

Toinen, mitä vanhemmat ajattelevat, on nelipäiväinen viikko. Että "ei tehdä tästä niin rankkaa meidän pienelle". Siinäkin tarkoitus voi olla hyvä, mutta toteutus palvelee enemmän aikuista kuin lasta. On jonkin verran rutiineja rikkovaa, jos lapsi on 4 päivää hoidossa ja sitten 3 kotona.

Suurin osa lapsista hyötyy varhaiskasvatuksesta eniten, jos heidät viedään päiväkotiin viitenä päivänä viikossa klo 9:ään mennessä ja haetaan kotiin 4-5 tunnin kuluttua. 

Tämä siksi, että päiväkodissa ns. pedagoginen, ohjattu toiminta painottuu aamupäivään. Klo 9:n jälkeen päiväkotiin menevä lapsi ei ehdi toimintaan mukaan samalla tavalla kuin ne lapset, jotka ovat paikalla jo aiemmin. Siinä 8.30-9:n välillä lapset alkavat jo muodostaa päivän leikkiporukoita ja orientoitua päivän toimintaan. 

Jos teillä ei ole pakottavaa syytä pitää 3- ja 1,5-vuotiaita lapsia hoidossa pitkiä päiviä, ehdottaisin näin yleisellä tasolla, että laitatte molemmat lapset päiväkotiin, mutta pidätte hoitopäivät lyhyinä. Onko se sitten 8-12 tai 9-14 (vai jotain muuta aamuun painottuvaa), mutta säännöllinen rytmi, joka sitten varmaankin tukee sekä isompien lasten kehitystä että myös sinun jaksamistasi kotona uuden vauvan ja isompien lasten kanssa. 

Onko tämä juuri teidän perheellenne oikea valinta? En tiedä, mutta perusperiaatteena mielestäni hyvä runko. Ajattelen myös, että on isompien lasten oikeus saada tutustua myös uuteen vauvaan. Jos hoitopäivät ovat lyhyempiä, voisitte kenties saada ns. parhaat palat molemmista. :) 

Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin, jos ap haluat sellaisia esittää. 

T. varhaiskasvatuksen opettaja, tällä hetkellä alle 3-vuotiaiden ryhmässä

Minusta on aika ikävää ja jopa surullista huomata, että on olemassa kaltaisiasi varhaiskasvatuksen opettajia, jotka ovat oikeasti niin pihalla ihmisten arjen realiteeteista että kehtaan syyllistää vanhempia joiden on PAKKO töidensä vuoksi pitää lasta hoidossa tietysti koko työpäivänsä ajan. Erityisesti tämä lauseesi pistää syyllistävänä pahasti korvaan:

"Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. "

Etkö ihan oikeasti ymmärrä, että vanhemman on pystyttävä elättämään se lapsi ja se onnistuu vain jos on työpaikka? Mites luulet että töissä suhtaudutaan jos sinne ilmoitetaan, että meidän päikyn täti pitää minua huonona vanhempana joten on haettava lapsi aina kesken työpäivän kotiin. Potkuthan siitä tulee jos ei pysty töitään hoitamaan eli tekemään kokonaisia työpäiviä. Ja pakko sinne töihin ja sieltä poiskin on päästävä eli aivan väkisin tulee lapselle se työpäivä+työmatkat ajalle hoitoa. Kyllä me vanhemmatkin mielellämme olisimme kotona hoitamassa lapsia mutta kun se ei vaan kaikille ole taloudellisesti mahdollista. Eikä tilannetta helpota ollenkaan kaltaisesi empatiakyvyttömät varhaiskasvatuksen "ammattilaiset"

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Tuossa tilanteessa en laittaisi missään nimessä, en laittaisi tuota vanhintakaan lasta. En tiedä, onko tässä eroa kaupunkien ja pikkukuntien/maaseudun välillä..työni puolesta näen ja tiedän, että Helsingissä on varsin tavallista ja "itsestään selvää", että isommat lapset on kotona, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. Itse taas asun pienessä kunnassa Helsingin lähellä ja täällä on paljon harvinaisempaa pitää vanhemmat lapset päiväkodissa, jos perheessä vauva kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän ole kyllä-/ei-vastausta. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei tarvitse mitään virikkeitä, mitä kotonakin ei voitaisi tarjota. Päiväkodin 12-lapsinen pienten ryhmä on todellisuudessa liian suuri alle 3-vuotiaalle, eikä kukaan lapsi tarvitse 1,5-vuotiaana niin montaa kaveria tai 9 tunnin hoitopäivää. 

Joissain tapauksissa 1,5-vuotiaan vieminen päiväkotiin on kuitenkin perusteltua. Pienin lapsi, jonka olen nähnyt aloittavan päiväkodin, on ollut aloittaessaan 9,5 kuukautta. 

Jos vanhempien on esim. taloudellisesti välttämätöntä palata töihin tai opiskelemaan, päiväkoti on sitä varten. Jos lapsenne aloittavat päiväkodin esim. elokuussa tai ensi tammikuussa, en ottaisi kumpaakaan sieltä kokonaan pois kolmannen lapsen syntyessä. Kun lapsi on aloittanut päiväkodin, hän saa sieltä oman yhteisön, virikkeitä, kavereita ja tuttuja, huolehtivia aikuisia. Jos uuden vauvan syntyessä lapsi otetaankin päiväkodista kokonaan kotiin, hän menettää tärkeän osan omaa arkeaan. Myös päiväkotiin palaaminen myöhemmin voi olla vaikeaa.  

Usein vanhemmat ajattelevat, että mitä pidempään lapsi on hoidossa päivittäin, sitä enemmän lapsi hyötyy. Tämä ei pidä paikkaansa. Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. 

Toinen, mitä vanhemmat ajattelevat, on nelipäiväinen viikko. Että "ei tehdä tästä niin rankkaa meidän pienelle". Siinäkin tarkoitus voi olla hyvä, mutta toteutus palvelee enemmän aikuista kuin lasta. On jonkin verran rutiineja rikkovaa, jos lapsi on 4 päivää hoidossa ja sitten 3 kotona.

Suurin osa lapsista hyötyy varhaiskasvatuksesta eniten, jos heidät viedään päiväkotiin viitenä päivänä viikossa klo 9:ään mennessä ja haetaan kotiin 4-5 tunnin kuluttua. 

Tämä siksi, että päiväkodissa ns. pedagoginen, ohjattu toiminta painottuu aamupäivään. Klo 9:n jälkeen päiväkotiin menevä lapsi ei ehdi toimintaan mukaan samalla tavalla kuin ne lapset, jotka ovat paikalla jo aiemmin. Siinä 8.30-9:n välillä lapset alkavat jo muodostaa päivän leikkiporukoita ja orientoitua päivän toimintaan. 

Jos teillä ei ole pakottavaa syytä pitää 3- ja 1,5-vuotiaita lapsia hoidossa pitkiä päiviä, ehdottaisin näin yleisellä tasolla, että laitatte molemmat lapset päiväkotiin, mutta pidätte hoitopäivät lyhyinä. Onko se sitten 8-12 tai 9-14 (vai jotain muuta aamuun painottuvaa), mutta säännöllinen rytmi, joka sitten varmaankin tukee sekä isompien lasten kehitystä että myös sinun jaksamistasi kotona uuden vauvan ja isompien lasten kanssa. 

Onko tämä juuri teidän perheellenne oikea valinta? En tiedä, mutta perusperiaatteena mielestäni hyvä runko. Ajattelen myös, että on isompien lasten oikeus saada tutustua myös uuteen vauvaan. Jos hoitopäivät ovat lyhyempiä, voisitte kenties saada ns. parhaat palat molemmista. :) 

Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin, jos ap haluat sellaisia esittää. 

T. varhaiskasvatuksen opettaja, tällä hetkellä alle 3-vuotiaiden ryhmässä

Minusta on aika ikävää ja jopa surullista huomata, että on olemassa kaltaisiasi varhaiskasvatuksen opettajia, jotka ovat oikeasti niin pihalla ihmisten arjen realiteeteista että kehtaan syyllistää vanhempia joiden on PAKKO töidensä vuoksi pitää lasta hoidossa tietysti koko työpäivänsä ajan. Erityisesti tämä lauseesi pistää syyllistävänä pahasti korvaan:

"Kenelle tahansa lapselle päiväkotipäivän pituudeksi riittää 4-5 tuntia. Tätä pidemmät päivät lähtevät vanhempien tarpeista. Vanhemmat ehkä hyötyvätkin. "

Etkö ihan oikeasti ymmärrä, että vanhemman on pystyttävä elättämään se lapsi ja se onnistuu vain jos on työpaikka? Mites luulet että töissä suhtaudutaan jos sinne ilmoitetaan, että meidän päikyn täti pitää minua huonona vanhempana joten on haettava lapsi aina kesken työpäivän kotiin. Potkuthan siitä tulee jos ei pysty töitään hoitamaan eli tekemään kokonaisia työpäiviä. Ja pakko sinne töihin ja sieltä poiskin on päästävä eli aivan väkisin tulee lapselle se työpäivä+työmatkat ajalle hoitoa. Kyllä me vanhemmatkin mielellämme olisimme kotona hoitamassa lapsia mutta kun se ei vaan kaikille ole taloudellisesti mahdollista. Eikä tilannetta helpota ollenkaan kaltaisesi empatiakyvyttömät varhaiskasvatuksen "ammattilaiset"

Valitettavaa, että ymmärsit sen noin. Tuo lause ei ollut tarkoitettu arvostelemaan työssä käyviä vanhempia. On minulle täysin selvää, että vanhemmat voivat esim. työnsä ja pitkien työmatkojen takia tarvita lapsilleen 9-10 tuntisia päiviä. Tuossa kommentissa yritin ennemmin sanoa ap:lle, etteivät kotona olevan vanhemman lapset hyödy sen enempää pitkistä päivistä, eli että niitä kannattaa lyhentää, jos siihen on mahdollisuus. Jos mahdollisuutta ei ole, sitten sitä ei ole, enkä kysele perusteita.

Toivottavasti tuo ryöppy auttoi sinua ja helpotti oloa. Toivottavasti olet viikonlopun vapaalla, saat ladata henkisiä akkujasi ja viettää aikaa perheesi kanssa. Juuri nyt tunnen todella suurta empatiaa sinua kohtaan. Tuollainen hyökkäys ei todennäköisesti johdu minusta, vaan tulit purkautumaan AV:lle, ja minä olin sopiva kohde. Siitäkin huolimatta: hyvää viikonloppua sinulle ja perheellesi!

Voi, tätäkö sanoisit epäempaattiseksi? Nämä viestit, joita kirjoittanut, ovat ihania! Voi kunpa meidänkin lapsilla olisi tällainen opettaja. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa en laittaisi missään nimessä, en laittaisi tuota vanhintakaan lasta. En tiedä, onko tässä eroa kaupunkien ja pikkukuntien/maaseudun välillä..työni puolesta näen ja tiedän, että Helsingissä on varsin tavallista ja "itsestään selvää", että isommat lapset on kotona, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. Itse taas asun pienessä kunnassa Helsingin lähellä ja täällä on paljon harvinaisempaa pitää vanhemmat lapset päiväkodissa, jos perheessä vauva kotona.

Mistäs sinä tiedät näiden äitien todellisen tilanteen?

Kyseisillä äideillä voi olla vaikka esim. sairas vauva, itsellä tai läheisellä sairautta, mielenterveysongelmia, olematon tukiverkko, päiväkoti sovittu kuntouttavaksi toimeksi lapselle yms. Helsingissä on paljon ongelmaperheitä. Et sinä voi mitenkään tietää perheen tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lasten suhteen sama tilanne. Kesällä syntyy kolmas ja sisarukset ovat 1,5- ja 3-vuotiaita. Kukaan ei mene päiväkotiin kerta itse olen kotona.

Ei meillä silti kotosalla maata, vaan yhdessä mennään ja tehdään. Arkiaamuisin on monesti perhekerhoja ja iltapäivisin puistoillaan. Lisäksi käydään kylpylässä, hoplopissa, ja lapsille sopivissa museoissa sekä messuilla. Vieraillaan kaikissa mahdollisissa tapahtumissa mitä lähistöllä järjestetään ja tietenkin satunnaisesti matkustellaan kauemmas sukulaisille tai ulkomaille.

Itse aina haaveilin omista lapsista keille saan näyttää maailmaa ja viedä eri paikkoihin. Elän siis unelmaani.

Toki 3-vuotiaan ilmoitin syksyllä alkavaan muskariin, niin pääsee ilman äitiäkin jonnekin. Ensi talvena tarkoitus kahden vanhemman kanssa aloittaa vielä sirkus, kun pääsevät sitten samaan ryhmään.

Kerro minulle kuinka käyt kylpylässä kolmen noin pienen kanssa ilman että kukaan hukkuu?

Näin voi kysyä vain nykyäidit, joille kännykkä on kasvanut kiinni käteen.

Ja näin vastaa vain ihminen, jolla ei ole kolmea vilkasta lasta. T:Eri

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan isommista lapsista ei kuulu päiväkotiin. Paikat tulee mahdollistaa niille, jotka oikeasti tarvitsevat päiväHOITOA eli työssäkäyvien lapset, lasutapaukset ym.

Tuo asenne on menneiltä vuosikymmeniltä. Nykyään ei ole päiväHOITOA vaan varhaiskasvatusta. Nykyään puhutaan lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen.

Miksi puhutaan vain äidin taakasta, äidin riittämättömyydestä, äidin huonoudesta, äidin tyhmistä valinnoista, äidin vastuusta... Äiti, äiti, äiti ja hänen kolme lastaan, joita ei äitinä osaa hoitaa, vaikka on äiti. 

Miksei vieläkään osata ottaa keskustelussa ja perheessä huomioon isää tai toista vanhempaa (joka ei välttämättä ole isä). Eri asia, jos joku äiti todella odottaa kolmatta lastaan yksin. Mutta tässä ei ehkä ole siitä kysymys. 

Minua häiritsee tämän keskustelun äitikeskeisyys. Olenko ainoa?

Ap miettisin yksilöllisesti perheen tilannetta. Unohda nämä en missään nimessä laittaisi kommentit. Muut eivät tiedä teidän tilanteesta.

Jos perheessä on esim sairautta, mielenterveysongelmia, tukiverkottomuutta, ongelmia parisuhteessa tai muuten haasteita elämäntilanteessa, suosittelen osa-aikaista hoitoa. Mielummin päiväkoti, kun loppuun palanut äiti ja hajonnut perhe.

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhutaan vain äidin taakasta, äidin riittämättömyydestä, äidin huonoudesta, äidin tyhmistä valinnoista, äidin vastuusta... Äiti, äiti, äiti ja hänen kolme lastaan, joita ei äitinä osaa hoitaa, vaikka on äiti. 

Miksei vieläkään osata ottaa keskustelussa ja perheessä huomioon isää tai toista vanhempaa (joka ei välttämättä ole isä). Eri asia, jos joku äiti todella odottaa kolmatta lastaan yksin. Mutta tässä ei ehkä ole siitä kysymys. 

Minua häiritsee tämän keskustelun äitikeskeisyys. Olenko ainoa?

Jos isä olisi jäämässä kotiin, keskusteltaisiin isästä. Nyt kuitenkin oli kyse tilanteesta, jossa äiti on kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhutaan vain äidin taakasta, äidin riittämättömyydestä, äidin huonoudesta, äidin tyhmistä valinnoista, äidin vastuusta... Äiti, äiti, äiti ja hänen kolme lastaan, joita ei äitinä osaa hoitaa, vaikka on äiti. 

Miksei vieläkään osata ottaa keskustelussa ja perheessä huomioon isää tai toista vanhempaa (joka ei välttämättä ole isä). Eri asia, jos joku äiti todella odottaa kolmatta lastaan yksin. Mutta tässä ei ehkä ole siitä kysymys. 

Minua häiritsee tämän keskustelun äitikeskeisyys. Olenko ainoa?

Jos isä olisi jäämässä kotiin, keskusteltaisiin isästä. Nyt kuitenkin oli kyse tilanteesta, jossa äiti on kotona.

Mutta miksi keskitytään pelkkään äitiin ja äidin syyllistämiseen? Ihan kuin äiti tekisi lapsia yksin ja päätökset lasten hoitoon laittamisesta tai kotona hoitamisesta yksin. Eihän se niin mene, mutta täällä kaadetaan täyslaidallinen syytöksiä äidin niskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lasten suhteen sama tilanne. Kesällä syntyy kolmas ja sisarukset ovat 1,5- ja 3-vuotiaita. Kukaan ei mene päiväkotiin kerta itse olen kotona.

Ei meillä silti kotosalla maata, vaan yhdessä mennään ja tehdään. Arkiaamuisin on monesti perhekerhoja ja iltapäivisin puistoillaan. Lisäksi käydään kylpylässä, hoplopissa, ja lapsille sopivissa museoissa sekä messuilla. Vieraillaan kaikissa mahdollisissa tapahtumissa mitä lähistöllä järjestetään ja tietenkin satunnaisesti matkustellaan kauemmas sukulaisille tai ulkomaille.

Itse aina haaveilin omista lapsista keille saan näyttää maailmaa ja viedä eri paikkoihin. Elän siis unelmaani.

Toki 3-vuotiaan ilmoitin syksyllä alkavaan muskariin, niin pääsee ilman äitiäkin jonnekin. Ensi talvena tarkoitus kahden vanhemman kanssa aloittaa vielä sirkus, kun pääsevät sitten samaan ryhmään.

Kerro minulle kuinka käyt kylpylässä kolmen noin pienen kanssa ilman että kukaan hukkuu?

Lastenaltaat ovat kylpylöissä matalia ja pienehköjä, joissa leluja yms. Tämä helpottaa lasten vahtimista. Vauva (etenkin alussa) nukkuu turvakaukalossa altaan reunalla ja itselle altaaseen jää vahdittavaksi 1- ja 3-vuotiaat. Yhdessä leikitään altaassa, joten ihan käden ulottuvillahan silloin molemmat ovat. En nyt kylpylässä käynnistä saa ongelmaa aikaiseksi. 

Miks ihmeessä tehdä lapsia tolla tahdilla, kun niitä on sitten vaikeaa hoitaa? En vaan ymmärrä, että tuleeko tää ekaa kertaa mieleen siinä vaiheessa, kun vauva on jo puskemassa ulos. 1,5 vuotias liikkuu ja menee jatkuvasti paikasta toiseen, kiipeää ja sekoilee. On täysin vahdittava 24/7. Päiväkodeissa kaaos ja pienten ryhmät lähinnä säilytyspaikkoja. Miettikää etukäteen.

En. Syyt: nuha, yskä, kurkkutulehdus, korvatulehdus, kihomadot, täit, vatsataudit ja mitä näitä nyt on henkilökuntapulan, säästötoimien ja ylisuurten ryhmäkokojen lisäksi. Painajaismainen toimintaympäristö minkä tahansa ikäiselle. Eikä se ole henkilökunnan vika mutta minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Miks ihmeessä tehdä lapsia tolla tahdilla, kun niitä on sitten vaikeaa hoitaa? En vaan ymmärrä, että tuleeko tää ekaa kertaa mieleen siinä vaiheessa, kun vauva on jo puskemassa ulos. 1,5 vuotias liikkuu ja menee jatkuvasti paikasta toiseen, kiipeää ja sekoilee. On täysin vahdittava 24/7. Päiväkodeissa kaaos ja pienten ryhmät lähinnä säilytyspaikkoja. Miettikää etukäteen.

Siksi koska niitä lapsia ei vain tehdä. Lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys, eikä niitä vain puske jostakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhutaan vain äidin taakasta, äidin riittämättömyydestä, äidin huonoudesta, äidin tyhmistä valinnoista, äidin vastuusta... Äiti, äiti, äiti ja hänen kolme lastaan, joita ei äitinä osaa hoitaa, vaikka on äiti. 

Miksei vieläkään osata ottaa keskustelussa ja perheessä huomioon isää tai toista vanhempaa (joka ei välttämättä ole isä). Eri asia, jos joku äiti todella odottaa kolmatta lastaan yksin. Mutta tässä ei ehkä ole siitä kysymys. 

Minua häiritsee tämän keskustelun äitikeskeisyys. Olenko ainoa?

Jos isä olisi jäämässä kotiin, keskusteltaisiin isästä. Nyt kuitenkin oli kyse tilanteesta, jossa äiti on kotona.

Mutta miksi keskitytään pelkkään äitiin ja äidin syyllistämiseen? Ihan kuin äiti tekisi lapsia yksin ja päätökset lasten hoitoon laittamisesta tai kotona hoitamisesta yksin. Eihän se niin mene, mutta täällä kaadetaan täyslaidallinen syytöksiä äidin niskaan. 

Se nyt puuttuisi, että isä joka ei hoida lapsia kotona, sanelisi äidille miten lapset pitää hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ihmeessä tehdä lapsia tolla tahdilla, kun niitä on sitten vaikeaa hoitaa? En vaan ymmärrä, että tuleeko tää ekaa kertaa mieleen siinä vaiheessa, kun vauva on jo puskemassa ulos. 1,5 vuotias liikkuu ja menee jatkuvasti paikasta toiseen, kiipeää ja sekoilee. On täysin vahdittava 24/7. Päiväkodeissa kaaos ja pienten ryhmät lähinnä säilytyspaikkoja. Miettikää etukäteen.

Siksi koska niitä lapsia ei vain tehdä. Lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys, eikä niitä vain puske jostakin.

Eiköhän alakoululainenkin tiedä, miten vauvoja tehdään. Ei niitä taivaasta yllättäen tipahtelee.

En laittanut omiani päiväkotiin uuden vauvan syntyessä. Hyvin se sujui. Kahtena aamuna viikossa vein seurakunnan kerhoon vanhemmat lapset, vauva vaan yöpuvussa vaunuihin uniaan jatkamaan, vanhin pikkupyörällään ajelemaan vaunujen vieressä ja keskimmäinen sellaiseen vaunujen seisontatelineeseen ja eikun menoksi! 2 km suuntaansa, yhdeksäksi vein ja 11:30 sama reissu hakemaan. Tulipahan ulkoiltua ja kilot pysyivät kurissa. Muina aamuina lähdettiin porukalla leikkipuistoon, perunat ykköselle kiehumaan lähteissä, ne olivat kypsiä, kun 11 jälkeen tultiin kotiin ja sitten vaan jääkaapista nopeasti edellispäivän kastikkeen tms. lämmitys ja joku nopea lisuke lautasille. Tai joku uuniruoka miedolle lämmölle puistoon lähteissä, ruoka oli valmista tullessa.

Lounaan jälkeen leikkiä ja lukemista, keskimmäinen päiväunille, vauva samoin ja vanhimman touhutessa omiaan seuranani tein kotihommia, pyykit, illan ja seuraavan päivän ruokia jne.

Kyllä oli ihanaa aikaa, kun ketään ei tarvinnut repiä anivarhain aamulla sängystä ylös eikä muutenkaan mikään ollut tiukasti aikataulutettua..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan isommista lapsista ei kuulu päiväkotiin. Paikat tulee mahdollistaa niille, jotka oikeasti tarvitsevat päiväHOITOA eli työssäkäyvien lapset, lasutapaukset ym.

Tuo asenne on menneiltä vuosikymmeniltä. Nykyään ei ole päiväHOITOA vaan varhaiskasvatusta. Nykyään puhutaan lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen.

Varhaiskasvatus on pelkkää sanahelinää. Tiedätkö millaiset resurssit päiväkodeissa on? Oletko ollut päiväkodissa koskaan töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ihmeessä tehdä lapsia tolla tahdilla, kun niitä on sitten vaikeaa hoitaa? En vaan ymmärrä, että tuleeko tää ekaa kertaa mieleen siinä vaiheessa, kun vauva on jo puskemassa ulos. 1,5 vuotias liikkuu ja menee jatkuvasti paikasta toiseen, kiipeää ja sekoilee. On täysin vahdittava 24/7. Päiväkodeissa kaaos ja pienten ryhmät lähinnä säilytyspaikkoja. Miettikää etukäteen.

Siksi koska niitä lapsia ei vain tehdä. Lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys, eikä niitä vain puske jostakin.

Kannattaako lapsis hankkia mahdollisimman paljon siksi, ettei jotkut saa niitä?