Ranskan kieli ja espanjan kieli. Kumpi on helpompi oppia?

Vierailija kirjoitti:

Ranskaa ei äännetä sen kirjoitusasun mukaan. Esim. Eau=vesi äännetään öö. Ja vin rouge=punaviini äännetään vään ruus.



Ihan perhseestä!

Äännetäänhän sitä omien ääntämissääntöjensä mukaan. Kun osaat ne säännöt, osaat lausua kirjoitettua ranskaa. Sitä paitsi eau äännetään oo.

Espanja on helppo tiettyyn rajaan asti, mutta verbien taivutusmuodot on kyllä todella vaikeita. Paljon vaikeampia kuin suomen kielessä. Ranskasta nyt puhumattakaan, joka on suhteellisen looginen, vaikeinta ranskassa jotkin lukusanat, joissa pitää tehdä yhteenlaskutoimituksia. 

mun mielestä ranska on haastavampi koska kirjoitetun ja puhutun ranskan ero on kuin yöllä ja päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä kommentteja, joiden mukaan ranska on jotenkin tosi vaikeaa kieliopiltaan ja ääntämiseltään. Mielestäni se on aika selkeää, muistuttaa joiltain osin jopa englantia. Vaikein, lähes mahdoton kieli on saksa. Ihan hirveitä kaikki ne akkusatiivi- ja datiivimuodot. Näitä ei ranskasta ja espanjasta löydy.

Akkusatiivi ja datiivi löytyy muuten venäjästä. Siinä vasta onkin karmea kielioppi.

Allekirjoitan tuon venäjää koskevan kommentin. Onneksi nykyään tajunnut, ettei ole niin nöpönuukaa, jos kieliopillisesti tekee virheitä, senkun puhuu vaan. Tärkeintä on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Puhun venäjää aika sujuvasti tällä asenteella. Joskus aikoinaan en virheiden vuoksi uskaltanut puhua, mutta nykyään onneksi päässyt pois virheiden pelosta.

Sama täällä. Kun sitä kuuntelee täällä Suomessa, miten ulkomaalaiset ihan pokkana puhuvat suomea ja joka ikinen lause sisältää isojakin virheitä, niin olen itsekin alkanut viis veisata virheistä, kun puhun ruotsia, englantia, saksaa ja noita muita kieliä. Mitä väliä joistain taivuksista ja sanojen päätteistä, kunhan tulee ymmärretyksi.

Vierailija kirjoitti:

Espanja on helppo tiettyyn rajaan asti, mutta verbien taivutusmuodot on kyllä todella vaikeita. Paljon vaikeampia kuin suomen kielessä. Ranskasta nyt puhumattakaan, joka on suhteellisen looginen, vaikeinta ranskassa jotkin lukusanat, joissa pitää tehdä yhteenlaskutoimituksia. 

En osaa espanjaa, mutta tästä espanjan verbeistä kaikki aina puhuvat. Mikä siitä siis tekee vaikean?

Vierailija kirjoitti:

mun mielestä ranska on haastavampi koska kirjoitetun ja puhutun ranskan ero on kuin yöllä ja päivällä.

 

Mutta kun opiskelet alussa ne ääntämis ja kirjoitussäännöt, niin se on ihan selkeää. Silloin osaat lukea mitä tahansa tekstiä, kun osaat ne säännöt. Ne ääntämissäännöt kirjoitetulle tekstille on yhdenmukaiset.

Vierailija kirjoitti:

Ranskaa ei äännetä sen kirjoitusasun mukaan. Esim. Eau=vesi äännetään öö. Ja vin rouge=punaviini äännetään vään ruus.

Ihan perhseestä!

Eau äännetää oo ei  öö

kyllä kyllä mutta monessa maassa on puhekieli on eriytynyt kirjakielestä!!.

Vierailija kirjoitti:

Ranskaa ei äännetä sen kirjoitusasun mukaan. Esim. Eau=vesi äännetään öö. Ja vin rouge=punaviini äännetään vään ruus.

Ihan perhseestä!

No ei kyllä äännetä. Eau=o ja esim Eux=ö

Opiskelin ranskaa 3v lukiossa. Oli jotenkin selkeämpää kuin esim saksan kieli, verbit lauseen lopussa... Espanjaa en koskaan ole opiskellut, mutta jotenkin tarttuva kieli on siellä paljon reissanneena, tervehdykset ja kiitokset tarttui pian. Kielioppia en osaa.

Vierailija kirjoitti:

Ranskaa ei äännetä sen kirjoitusasun mukaan. Esim. Eau=vesi äännetään öö. Ja vin rouge=punaviini äännetään vään ruus.

Ihan perhseestä!

Eikä äännetä. Että joku kehtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ranskaa ei äännetä sen kirjoitusasun mukaan. Esim. Eau=vesi äännetään öö. Ja vin rouge=punaviini äännetään vään ruus.

Ihan perhseestä!

Ilmankos et oppinut, että eau äännetään oo.

Kommentoin sivusta englannin "helppoutta". Ensimmäinen vieras kieleni oli ranska ja se on minulle helpompaa kuin englanti, jota pidän hankalana kaikessa epäsäännöllisyydessään. Ranska on erittäin looginen kieli. Myös ääntämissäännöt on loogiset. Jotkut verbimuodot on hankalia mutta harva niitä arjessaan tarvitsee.

Vastaavasti ruotsi on loogista ja kielioppi helppoa.

Espanjaa en osaa enkä voi kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

Kun hallitsee latinan kieliopin, niin ranska ja espanja ynnä muutkin romaaniset kielet oppii vaivatta. Nehän ovat kieliopillisesti yksinkertaistunutta ja helpompaa latinaa. Vulgaarilatinaa, murteita.

Entä paljonko latinan osaaminen auttaa ranskan ääntämisessä?

Hallitsen sekä ranskan että espanjan keskustelukielitasolla.

Jos ei mennä subjunktiivien hienouksiin (onhan tuo toki ranskassakin) on espanja suomalaiselle ylivoimaisesti helpompi kieli - ei tarvitse opetella kuin kieliopin ja sanaston, lausuminen kun on samankaltaista kuin suomessakin pl. ll= j, j=h.

Ranskan puhdas lausuminen on hankalaa. Espanjankieliset luulevat minun osaavan espanjaa hiukan paremminkin kun lausuminen on pääosin hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espanja on helppo tiettyyn rajaan asti, mutta verbien taivutusmuodot on kyllä todella vaikeita. Paljon vaikeampia kuin suomen kielessä. Ranskasta nyt puhumattakaan, joka on suhteellisen looginen, vaikeinta ranskassa jotkin lukusanat, joissa pitää tehdä yhteenlaskutoimituksia. 

En osaa espanjaa, mutta tästä espanjan verbeistä kaikki aina puhuvat. Mikä siitä siis tekee vaikean?

Esim. Jos sanot 'olen pitkä' niin käytät eri verbiä kuin sanoessasi 'olen väsynyt', koska toinen kuvaa pysyvää olemista ja toinen väliaikaista.

Lukea osaan ranskaa mutta puheesta en saa mitään selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espanja on helppo tiettyyn rajaan asti, mutta verbien taivutusmuodot on kyllä todella vaikeita. Paljon vaikeampia kuin suomen kielessä. Ranskasta nyt puhumattakaan, joka on suhteellisen looginen, vaikeinta ranskassa jotkin lukusanat, joissa pitää tehdä yhteenlaskutoimituksia. 

En osaa espanjaa, mutta tästä espanjan verbeistä kaikki aina puhuvat. Mikä siitä siis tekee vaikean?

 

Esim. Jos sanot 'olen pitkä' niin käytät eri verbiä kuin sanoessasi 'olen väsynyt', koska toinen kuvaa pysyvää olemista ja toinen väliaikaista.

 

 

Entä, jos on pysyvästi väsynyt?

Espanja ehdottomasti. Jos vaivoin opettelet ranskaa, ranskalaiset valittavat kuitenkin ja vaihtavat tönkköenglantiinsa ja katsovat sinua nenänvartta pitkin. Espanjalaiset taas tykkäävät vaikka puhut ihan vain muutaman sanankin heidän kieltään ja ovat todella mukavia. Espanja myös hyödyllisempi ympäri maailmaa.

Ei tämä toki vastannut kysymykseen, kumpi on helpompi oppia, mutta opettelisin itse ehdottomasti espanjan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun mielestä ranska on haastavampi koska kirjoitetun ja puhutun ranskan ero on kuin yöllä ja päivällä.

 

Mutta kun opiskelet alussa ne ääntämis ja kirjoitussäännöt, niin se on ihan selkeää. Silloin osaat lukea mitä tahansa tekstiä, kun osaat ne säännöt. Ne ääntämissäännöt kirjoitetulle tekstille on yhdenmukaiset.

Kannattaa opetella heti myös tunnistamaan intonaatio ja sanasidos vai mikä se nyt on: että edellisen sanan vika kirjain usein kietoutuu seuraavan sanan ekaan, jos se on vokaali. Silloin kuultuna hahmottaa sanat lauseista.

En ymmärrä miksi Suomessa kouluissa saa opettajan korjaamatta opetella puhumaan vieraita kieliä suomalaisella monotonisuudella. Se vaikeuttaa tosi paljon kuullun ymmärtämistä.