Ranskan kieli ja espanjan kieli. Kumpi on helpompi oppia?

Vierailija kirjoitti:

kun olen joskuss katsonut hobitti elokuvia, niin örkkien puhe vaikuttaisi samalta kuin ranska.

Örkit puhuvat venäjää.

Vierailija kirjoitti:

Espanjan kieli on epämiellyttävää, joka tekee siitä vaikeata, jos ei käytännössä mahdotonta oppia. Portugalin oppii helpommin, joka on suhteellisen selvää, kuten italia, joista kun osaa toista, on toinen paljon helpommin opittavissa - joka ei pidä paikkansa espanjan kohdalla, joka on melko sairasta, vaikka enkun tyylii, tunnistaa sanoja.

On myytti, että ne kaikki oppii helpostikin, jos osaa jo yhtä; jos se pitäisi paikkansa, niin enkulla jonkun niistä jo oppisi helpommin, mutta lukuisa vuosi siihen menee, eikä enkunkaan oppimiseen mennyt kauemmin, vaikka eka kieli suomen jälkeen ja sekaan sotkettiin ruotsia ja muita opintoja. Usein samanlaiset sanat myös vaikeuttaa oppimista.

Ranskan kieli on hankaalaa koululaiselle, kuten jo mainittu, mutta kypsyessään, osaten enkkua, ja vaikka portugalia, on ranskan kieli paljon helpompi oppia kuin epämiellyttävä espanja.

Ranskalla on selvemmät säännöt ääntämiselle kuin enkulla, ja sanat on me

😂

Vierailija kirjoitti:

Itselle näin ranskan kielen pääaineopiskelijana ranskan kieli on tullut tutummaksi näiden viimeisten parin vuoden sisällä, mutta on se espanja helpompi oppia ääntämisen kannalta. Varsinkin yliopistossa noi meijän natiivi ranskalaiset professorit ovat lynkanneet mun ranskan ääntämisen ihan maanrakoon ranskan ääntämiskurssilla, vaikka mielestäni osaan ääntää ranskaa ihan hyvin. Oon siis aloittanut molempien ranskan että espanjan kielien opiskelemisen ihan alkeista lukiossa ja espanjaa opiskelin 4 kurssia lukiossa ja kirjoitin lyhyen ranskan yo-kirjoituksissa saaden arvosanan B.

Omat espanjan taitoni ovat aika lailla rapistuneet tässä vuosien varrella mutta onneks mulla on vielä lukion espanjan oppikirjat vielä säilössä kirjahyllyssä i tällä hetkellä.

T: ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta

Tämä on yli vuoden vanha ketju, mutta kiinnostaisi tietää, miksi otit ranskan pääaineeksesi, kun se ei sujunut aiemmin (kirjoitit B.n)?

T. Ranskan sivuaineopiskelija vuosien takaa

Ei tähän ole ainoaa oikeaa vastausta. Riippuu muun muassa siitä, riittääkö arjessa toimiva käytännön kielitaito vai onko tavoitteena kielen hallitseminen sellaisella tasolla, että kykenee käyttämään sitä asiantuntijatyössä.

Arjen kielitaito on varmaan nopeammin opittavissa espanjassa. Jos haluaa oppia kunnolla molemmat, on ehkä parempi aloittaa ranskasta.

Ranskassa ääntämisen epäsäännöllisyys menee niin päin, että kirjoitetusta tekstistä näkee helposti, miten se pitää ääntää, mutta samalla tavalla äännetty sana voidaan usein kirjoittaa monella eri tavalla. Sen vuoksi kunnollinen ranskan taito vaatii hyvän teoriapohjan.

Espanjan oikeinkirjoituksen ja ääntämyksen keskinäinen vastaavuus on säännönmukaisempi molempiin suuntiin, mutta haasteisiin kuuluu muun muassa verbien subjunktiivimuotojen käyttö muissakin aikamuodoissa kuin miten niitä käytetään ranskassa.

Varsinkin perustasolla espanjan kielioppi on helpompaa. Syvemmällä tasolla se kyllä myös espanjassa käy vaikeaksi, mutta alkuun espanjan kanssa pääsee paljon nopeammin. Ääntämys myös on suomalaisittain suht helppo, vaikka on joitain hankalia äänteitäkin. Mutta silleen periaatteessa se äännetään kuten kirjoitetaan, mikä tekee sekä puhumisen, että kuuntelemisen suhteellisen yksinkertaiseksi.

Voi, Ranskassa katupojatkin puhuvat ranskaa, joten helppoa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle näin ranskan kielen pääaineopiskelijana ranskan kieli on tullut tutummaksi näiden viimeisten parin vuoden sisällä, mutta on se espanja helpompi oppia ääntämisen kannalta. Varsinkin yliopistossa noi meijän natiivi ranskalaiset professorit ovat lynkanneet mun ranskan ääntämisen ihan maanrakoon ranskan ääntämiskurssilla, vaikka mielestäni osaan ääntää ranskaa ihan hyvin. Oon siis aloittanut molempien ranskan että espanjan kielien opiskelemisen ihan alkeista lukiossa ja espanjaa opiskelin 4 kurssia lukiossa ja kirjoitin lyhyen ranskan yo-kirjoituksissa saaden arvosanan B.

Omat espanjan taitoni ovat aika lailla rapistuneet tässä vuosien varrella mutta onneks mulla on vielä lukion espanjan oppikirjat vielä säilössä kirjahyllyssä i tällä hetkellä.

T: ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta

 

Tämä on yli vuoden vanha ketju,

Onpa ilkeää. Itse kirjoitin psykologiasta A:n, mutta pääsykoemenestyksellä pääsin opiskelemaan psykologiaa ja olen ollut psykologin töissäkin jo useamman vuoden. Lukiossa opiskelumotivaatio monella kärsii ihan lähestyvän aikuistumisen vuoksi, mutta se ei kerro mitään ihmisen loppuelämästä. Ei niin hyvä arvosana jostain valinnaisesta aineesta kertoo ainoastaan, että se kyseinen aine todennäköisesti kiinnostaa opiskelijaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi, Ranskassa katupojatkin puhuvat ranskaa, joten helppoa on.

Joo, mutta eivät osaa kirjoittaa sitä edes niin hyvin kuin ulkomaalainen, joka on koulussa opetellut ranskaa vieraana kielenä. Ai niin, eihän suomikaan ole vaikea kieli, kun jo pikkulapset oppivat sen.

En ymmärrä näitä kommentteja, joiden mukaan ranska on jotenkin tosi vaikeaa kieliopiltaan ja ääntämiseltään. Mielestäni se on aika selkeää, muistuttaa joiltain osin jopa englantia. Vaikein, lähes mahdoton kieli on saksa. Ihan hirveitä kaikki ne akkusatiivi- ja datiivimuodot. Näitä ei ranskasta ja espanjasta löydy.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä kommentteja, joiden mukaan ranska on jotenkin tosi vaikeaa kieliopiltaan ja ääntämiseltään. Mielestäni se on aika selkeää, muistuttaa joiltain osin jopa englantia. Vaikein, lähes mahdoton kieli on saksa. Ihan hirveitä kaikki ne akkusatiivi- ja datiivimuodot. Näitä ei ranskasta ja espanjasta löydy.

Akkusatiivi- ja datiivimuotojen haltuunotto on ymmärrettävästi hankalaa, jollei ole ehtinyt aloittaa niihin tutustumista jo peruskoulussa. Kuitenkin akkusatiivin ja datiivin olemassaolo tekee pitkän ja raskaan virkkeen hahmottamisen huomattavasti helpommaksi paljastamalla virkkeeseen sisältyvien sanojen keskinäiset viittaussuhteet varsin yksiselitteisesti verrattuna esimerkiksi hollantiin. Akkusatiivin ja datiivin perusideaa vastaa romaanisissa kielissä suora ja epäsuora objekti, jotka ranskassa ja italiassa vaikuttavat olennaisesti verbien menneen ajan muotojen taivutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle näin ranskan kielen pääaineopiskelijana ranskan kieli on tullut tutummaksi näiden viimeisten parin vuoden sisällä, mutta on se espanja helpompi oppia ääntämisen kannalta. Varsinkin yliopistossa noi meijän natiivi ranskalaiset professorit ovat lynkanneet mun ranskan ääntämisen ihan maanrakoon ranskan ääntämiskurssilla, vaikka mielestäni osaan ääntää ranskaa ihan hyvin. Oon siis aloittanut molempien ranskan että espanjan kielien opiskelemisen ihan alkeista lukiossa ja espanjaa opiskelin 4 kurssia lukiossa ja kirjoitin lyhyen ranskan yo-kirjoituksissa saaden arvosanan B.

Omat espanjan taitoni ovat aika lailla rapistuneet tässä vuosien varrella mutta onneks mulla on vielä lukion espanjan oppikirjat vielä säilössä kirjahyllyssä i tällä hetkellä.

T: ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta

<

EI ollut tarkoitettu ilkeäksi vaan kiinnosti tietää, mistä kirjoittaja sitten kiinnostui ranskasta niin paljon, että halusi syventyä siihen täysin. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä kommentteja, joiden mukaan ranska on jotenkin tosi vaikeaa kieliopiltaan ja ääntämiseltään. Mielestäni se on aika selkeää, muistuttaa joiltain osin jopa englantia. Vaikein, lähes mahdoton kieli on saksa. Ihan hirveitä kaikki ne akkusatiivi- ja datiivimuodot. Näitä ei ranskasta ja espanjasta löydy.

Osaan sekä ranskaa että saksaa, eivätkä nuo saksan sijamuodot ole vaikeita.

Perin subjektiivista kaikki vaan.

Espanja on varmaan helpompaa alussa, mutta verbioppi onkin sitten stnasta. 

Ranska on ihan helkkarin vaikeaa. Tuntuu kuin pitäisi opetella erikseen kolme kieltä: yksi siihen että ymmärrät puhuttua ranskaa, toinen että ymmärrät kirjoitettua ranskaa ja kolmas siihen että mongerrat sitä edes jotenkin niin että pystyt ilmaisemaan itseäsi. 

Plussaa: Täydellisellä ääntämisellä ei ole väliä, ranskalaiset kyllä ymmärtävät mitä sanot. 

Miinusta: Ranskalaiset suhtautuvat sinuun alentuvasti, jotkut silleen suopeasti kuin pikkulapseen ja arvostavat sitä että yrität, tulevat vastaan puhumalla hitaasti ja korostetun pelkistetysti. Toiset taas haluavat nöyryyttää sinua ja tekevät hyvin selväksi sen että olet idiootti joka ei vaan tajuu ja alkavat puhua hemmetin nopeasti omalla murteellaan kaikkia mahdollisia erikoissanoja käyttäen ja silmiä pyöritellen kun et pysy perässä. Tarjoilijat ymmärtävät kyllä mitä tilaat listalta, mutta alkavat tahallaan esittämään turhia tarkentavia kysymyksiä mahdollisimman monimutkaisella tavalla. 

Toisaalta, se on niin hieno kieli että vaikka hakkaan päätäni seinään sen kanssa, silti en voi kuvitella lopettavani hakkaamasta päätä seinään sen kanssa :D

Olen opiskellut elämäni aikana ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa, venäjää, italiaa, japania, kiinaa, arabiaa ja espanjaa. 

Espanja on ollut ylivoimaisesti helpoin kieli oppia alkeiltaan. Pitemmälle mentäessä se ei kuitenkaan ole helpoin kieli.

Kyllä englanti on yksinkertaisin ja helpoin kieli oppia ja käyttää, ruotsi ja saksa seuraa perässä. Espanja, italia ja ranska ovat samanveroisia, niissä kaikissa on omat kommervenkkinsä ja hankaluutensa. Arabia on puolestaan hankala äänteiltään, paljon suomalaisille vieraita kurkkuääniä ja osa vissiin pitäisi hönkäistä perssuolesta asia hryääääh. Arabia on varmaan muuten englannin ohella äää-pitoisin kieli äänteiltään, vaikkei niillä aakkosissaan ole ää:n näköistä kirjainta.

Vaikeimmat kielet on suomi ja kiina, ja täysin eri syistä. Suomi on vaikea, koska se on niin monimutkainen. 15 sijamuotoa ja substantiiveilla voi olla useita eri taivutusmuotoja jne. Kiina on puolestaan vaikea, koska se on niin yksinkertainen ja riisuttu kieliopiltaan.

Molemmat kielet helppoja, kuten moni muukin , jos olet fiksu.

Espanja on paljon helpompi. Säännöllinen kirjoitusasu ja ääntämys. Taitaa kieliopillisestikin olla hitusen helpompi. 

Uppaan kielihulluja kiinnostavaa aihetta.

Bonjour!

Kun hallitsee latinan kieliopin, niin ranska ja espanja ynnä muutkin romaaniset kielet oppii vaivatta. Nehän ovat kieliopillisesti yksinkertaistunutta ja helpompaa latinaa. Vulgaarilatinaa, murteita.

Espanja ehdottomasti, helppoa lausua suomalaiselle. Ranska on kamalaa. Niin paljon niitä pikkusanoja, joita yhdistellään oudosti.